Raportti Yhdysvaltain hallituksen historiallisesta osallisuudesta tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP)

Nide I

helmikuu 2024

I OSA: Johdanto

Tämä raportti on osa I AARO:n (All-domain Anomaly Resolution Office) historiaraportista (HR2), jossa tarkastellaan Yhdysvaltain hallituksen (USG) tietoja tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä (UAP). Tätä raporttia laatiessaan AARO tarkasteli kaikkia Yhdysvaltain hallituksen virallisia tutkimustoimia vuodesta 1945 lähtien, tutki luokiteltuja ja luokittelemattomia arkistoja, suoritti noin 30 haastattelua ja teki yhteistyötä tiedusteluyhteisön (IC) ja puolustusministeriön (DoD) virkamiesten kanssa, jotka vastaavat valvotun pääsyn ohjelmien valvonnasta ja erityisohjelmien valvonnasta. AARO julkaisee niteen II varainhoitovuoden 2023 kansallista puolustusta koskevan valtuutuslain (National Defense Authorization Act for Fiscal Year 2023, FY23) osiossa 6802 vahvistetun päivämäärän mukaisesti; niteessä II analysoidaan tietoja, jotka AARO on hankkinut niteen I julkaisupäivän jälkeen.

Vuodesta 1945 lähtien Yhdysvaltain hallitus on rahoittanut ja tukenut UAP-tutkimuksia, joiden tavoitteena on ollut selvittää, ovatko UAP:t riski lentoturvallisuudelle, kilpailevien kansakuntien teknologinen harppaus vai todiste älykkäästi ohjatusta ulkoavaruuden teknologiasta. Näitä tutkimuksia ovat johtaneet ja toteuttaneet erilaiset asiantuntijat, tiedemiehet, tutkijat, akateemikot, sotilas- ja tiedusteluviranomaiset eri johtajien alaisuudessa, joilla kaikilla oli omat näkemyksensä, jotka johtivat heidät tiettyihin johtopäätöksiin UAP:den alkuperästä. Yhteistä kaikille oli kuitenkin usko siihen, että UAP:t edustivat tuntematonta ja muodostivat siten teoreettisesti määrittelemättömän potentiaalisen uhan.

AARO:n toiminta-ajatus on samankaltainen kuin näiden aiempien järjestöjen. AARO:n metodologiassa sovelletaan sekä tieteellistä menetelmää että tiedusteluanalyysin ammattitaitoa, jotta voidaan tunnistaa ja lieventää riskejä, joita UAP:t voivat aiheuttaa toimialan turvallisuudelle, sekä löytää, luonnehtia ja luokitella mahdollisia kilpailevia teknologisia järjestelmiä.

Populaarikulttuurissa esiintyy yhtenäisenä teemana erityisen sitkeä narratiivi siitä, että Yhdysvaltain hallitus — tai sen sisäinen salamyhkäinen organisaatio — on löytänyt useita avaruusaluksia ja Maan ulkopuolisia biologisia jäännöksiä, että sillä on ohjelma tai ohjelmia, joiden tarkoituksena on tekniikan takaisinmallintaminen löydetystä teknologiasta, ja että se on ryhtynyt salaliittoon 1940-luvulta lähtien pitääkseen tämän toiminnan salassa Yhdysvaltain kongressilta ja amerikkalaiselta yleisöltä.

AARO tunnustaa, että monilla ihmisillä on vilpittömiä versioita näistä uskomuksista, jotka perustuvat heidän käsityksiinsä menneistä kokemuksista, heidän luottamiensa muiden ihmisten kokemuksiin, tai tiedotusvälineisiin ja verkkopalveluihin, joita he pitävät uskottavien ja todennettavien tietojen lähteinä. Televisio-ohjelmien, kirjojen, elokuvien leviäminen sekä valtava määrän internetin ja sosiaalisen median sisältöä, joka keskittyy UAP:hin liittyviin aiheisiin, on todennäköisesti vaikuttanut julkiseen keskusteluun tästä aiheesta ja vahvistanut näitä uskomuksia joissakin väestöryhmissä.

Tämän raportin tavoitteena ei ole todistaa tai kumota mitään tiettyä uskomusryhmää, vaan pikemminkin käyttää tiukkaa analyyttistä ja tieteellistä lähestymistapaa tutkimukseen Yhdysvaltain hallituksen rahoittamista aiemmista UAP-tutkimuksista ja haastateltujen väitteistä, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus ja eri urakoitsijat ovat saaneet talteen ja kätkeneet Maapallon ulkopuolista teknologiaa ja biologista materiaalia. AARO on lähestynyt tätä hanketta mahdollisimman laajasti ja tutkinut näitä väitteitä ja väittämiä perusteellisesti ilman mitään tiettyä ennalta laadittua johtopäätöstä tai hypoteesia. AARO on sitoutunut tekemään johtopäätöksiä empiiristen todisteiden perusteella.

Lopuksi AARO kiittää kaikkia tähän tarkasteluun osallistuneita, jotka tekivät tämän raportin mahdolliseksi, mukaan lukien haastateltavat, jotka antoivat tietoja.

II OSA: Tiivistelmä

AARO ei löytänyt todisteita siitä, että mikään Yhdysvaltain hallituksen tutkimus, akateeminen tutkimus tai virallinen arviointilautakunta olisi vahvistanut, että jokin UAP-havainto edustaisi Maan ulkopuolista teknologiaa. Kaikissa tutkintatoimissa kaikilla turvaluokittelutasoilla päädyttiin siihen, että useimmat havainnot olivat tavanomaisia esineitä ja ilmiöitä ja että ne olivat seurausta virheellisestä tunnistamisesta. Vaikka se ei olekaan tämän raportin aiheena, on syytä huomata, että kaikki tähänastiset viralliset ulkomaiset UAP-tutkimukset ovat päätyneet samoihin yleisiin johtopäätöksiin kuin Yhdysvaltain hallituksen tutkimukset.

• Vaikka monet UAP-raportit ovat edelleen selvittämättä tai tunnistamatta, AARO arvioi, että jos käytettävissä olisi enemmän ja laadukkaampia tietoja, useimmat näistä tapauksista voitaisiin tunnistaa ja ratkaista tavallisiksi esineiksi tai ilmiöiksi. Anturit ja visuaaliset havainnot ovat epätäydellisiä; valtaosassa tapauksista ei ole käytettävissä tietoja, joiden perusteella voitaisiin ryhtyä toimiin, tai saatavilla olevat tiedot ovat rajallisia tai huonolaatuisia.

• Näiden ohjelmien resurssit ja henkilöstö ovat olleet suurelta osin epäsäännöllisiä ja satunnaisia, mikä on haastanut tutkimustoimet ja haitannut tehokasta tiedonsiirtoa.

• Valtaosa ilmoituksista on lähes varmasti seurausta virheellisestä tunnistamisesta, ja se on suora seuraus toimialatietoisuuden puutteesta; tapauksesta saatavilla olevien tietojen määrä ja laatu ja sen kyky ratkaista se lopullisesti ovat suorassa yhteydessä toisiinsa.

AARO ei löytänyt empiirisiä todisteita väitteille, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus ja yksityiset yritykset ovat tehneet takaisinmallinnusta Maan ulkopuolisen teknologian parissa. AARO totesi kaikkien tähän mennessä toimitettujen tietojen perusteella, että väitteet, jotka koskevat tiettyjä henkilöitä, tunnettuja paikkoja, teknologisia testejä ja asiakirjoja, joiden väitetään osallistuneen tai liittyvän Maan ulkopuolisen teknologian takaisinmallintamiseen, ovat virheellisiä. Muita väitteitä käsitellään niteessä II. AARO onnistui löytämään haastateltavien yksilöimät Yhdysvaltain hallituksen ja teollisuuden ohjelmat, virkamiehet, yritykset, johtajat ja asiakirjat. Monissa tapauksissa haastateltavat nimesivät aitoja Yhdysvaltain hallituksen salaiseksi luokiteltuja ohjelmia, jotka olivat tunnettuja ja ymmärrettyjä niille, joilla oli asianmukainen yhteys niihin toimeenpano- ja lainsäädäntöelimissä; haastateltavat kuitenkin yhdistivät nämä aidot Yhdysvaltain hallituksen ohjelmat virheellisesti avaruusolentoihin ja Maan ulkopuoliseen toimintaan. AARO on päätynyt seuraaviin luotettaviin johtopäätöksiin, jotka liittyvät seuraaviin seikkoihin:

• UAP-salassapitosopimukset (NDA): AARO ei ole löytänyt todisteita mistään aidosta UAP-tietoihin liittyvästä salassapitovelvoitteesta tai muusta todisteesta, jossa UAP-tietojen paljastamista uhattaisiin kuolemalla tai väkivallalla.

• CIA:n viranomainen johti väitetysti UAP-kokeita: Nimetty entinen CIA:n viranomainen ei ollut osallisena Maan ulkopuolisen teknologian kuljettamisessa. Sama entinen CIA:n viranomainen allekirjoitti muistion, jossa hän torjui haastateltujen väitteen, jonka mukaan hän olisi johtanut Maan ulkopuolisen teknologian kuljetusta ja kokeiluja.

• Väitetty tiedusteluyhteisön UAP-asiakirja: Väitetty vuoden 1961 erityinen kansallinen tiedusteluarvio, joka on ”vuotanut” verkkolähteisiin ja jossa viitataan ”UFOjen” Maan ulkopuoliseen luonteeseen, ei ole aito.

• ”Avaruusolennot” läsnä DoD:n teknologiatestin aikana: AARO tarkasteli tietoja, jotka liittyivät kertomukseen, jonka mukaan haastateltava oli kuullut keskustelun teknologiakokeesta sotilastukikohdassa, jossa ”avaruusolennot” väitetysti tarkkailivat, ja AARO arvioi, että haastateltava ymmärsi keskustelun väärin.

• Väite, jonka mukaan sotilasupseeri kosketti avaruusalusta: Haastateltavan väite, jonka mukaan eräs nimeltä mainittu entinen sotilasupseeri selitti yksityiskohtaisesti, miten hän fyysisesti kosketti Maan ulkopuolista avaruusalusta, on epätarkka. Nimetty entinen upseeri kiisti väitteen ja kertoi tarinan siitä, kun hän kosketti F-117 Nighthawk -hävittäjää, jonka haastateltava saattoi tulkita väärin, vaikka nimetty entinen upseeri ei muista käyneensä tätä keskustelua haastateltavan kanssa.

• Maan ulkopuolisen teknologian kokeet: Haastateltavan väite, jonka mukaan hän oli todistamassa jotain, minkä hän uskoi olevan Maan ulkopuolisen teknologian testausta USG:n laitoksessa, oli lähes varmasti havainto aidosta, muuhun kuin UAP:hen liittyvästä teknologiakokeesta, joka korreloi vahvasti ajankohdan, paikan ja haastateltavan kertomuksessa esitetyn kuvauksen kanssa.

• UAP-paljastustutkimus: Haastateltavien väitteet siitä, että vuosina 2004-2007 Valkoinen talo oli pyytänyt tutkimusinstituuttia Virginiassa tutkimaan yhteiskunnallisia vaikutuksia sille, että UAP:t paljastettaisiin Maan ulkopuolelta tuleviksi; AARO vahvisti, että tutkimus tehtiin, mutta Valkoinen talo ei pyytänyt sitä.

• Nimetyt yritykset, joiden väitetään tekevän kokeita avaruusolentojen teknologialla: AARO ei ole löytänyt todisteita siitä, että yhdysvaltalaisilla yrityksillä olisi koskaan ollut hallussaan avaruusolentojen teknologiaa. Haastateltavien nimeämien yritysten johtajat, tiedemiehet ja teknologiapäälliköt tapasivat AARO:n johtajan ja kiistivät virallisesti, että ne olisivat koskaan saaneet talteen, omistaneet tai käyttäneet Maan ulkopuolista teknologiaa.

Kokeet väitetyllä Maan ulkopuolisen avaruusaluksen näytteellä: AARO on tullut siihen tulokseen, että näyte, jonka AARO on saanut yksityiseltä UAP-tutkintaorganisaatiolta ja Yhdysvaltain armeijalta ja joka on peräisin väitetystä Maahan syöksyneestä avaruusaluksesta, on valmistettu maanpäällisestä metalliseoksesta, eikä se edusta Maan ulkopuolista teknologiaa eikä sillä ole mitään poikkeuksellisia ominaisuuksia. Näyte koostuu pääasiassa magnesiumista, sinkistä ja vismutista sekä joistakin muista hivenaineista, kuten lyijystä. Tämä arvio perustui sen materiaalien karakterisointiin.

AARO arvioi, että kaikkia haastateltavien mainitsemia ja kuvaamia väitettyjä piilotettuja UAP:den takaisinmallinnusohjelmia ei joko ole olemassa, ne ovat virheellisesti tunnistettuja aitoja, erittäin arkaluonteisia kansallisia turvallisuusohjelmia, jotka eivät liity Maan ulkopuolisen teknologian hyödyntämiseen, tai ne liittyvät perusteettomaan ja lakkautettuun ohjelmaan. AARO loi turvallisen prosessin yhteistyössä korkeimman tason turvallisuusvirkamiesten kanssa DoD:ssä, tiedusteluyhteisössä ja muissa organisaatioissa näiden ohjelmien tutkimiseksi ja selvittämiseksi; kaikki organisaatiot myönsivät AAROlle täyden ja rajoittamattoman pääsyn. On tärkeää huomata, että yhdelläkään haastatelluista ei ollut omakohtaista tietoa näistä ohjelmista — he eivät saaneet lupaa tutustua niihin eivätkä työskennelleet niiden parissa — mikä todennäköisesti johti ohjelmien alkuperän ja tarkoituksen väärintulkintaan.

• Haastatelluilla ja muilla, jotka ovat erehdyksessä yhdistäneet aidot arkaluonteiset kansallisen turvallisuuden ohjelmat UAP:hin, oli epätäydellinen tai luvaton pääsy näihin ohjelmiin; näistä ohjelmista keskusteleminen turvallisten tilojen ulkopuolella aiheuttaa suuren kansallisen turvallisuuden tietojen paljastumisen riskin.

• Eräs nimetty ohjelma oli UAP:hin liittyvä KONA BLUE -niminen mahdollinen erityisohjelma (Prospective Special Access Program, PSAP), jota ehdotettiin sisäisen turvallisuuden ministeriölle (Department of Homeland Security, DHS) ja jota tukivat henkilöt, jotka uskoivat Yhdysvaltain hallituksen piilottelevan Maan ulkopuolista teknologiaa. DHS ei koskaan hyväksynyt ohjelmaa, eivätkä sen kannattajat koskaan toimittaneet empiirisiä todisteita väitteidensä tueksi.

• Vuonna 2021 ilman riittäviä perusteluja laajennettiin IC Controlled Access Program -ohjelman soveltamisalaa siten, että se suojasi UAP:den takaisinmallinnusta. Tässä ohjelmassa ei koskaan otettu talteen tai tehty takaisinmallinnusta yhdelläkään UAP:lla tai Maan ulkopuolisella avaruusaluksella. Tämä IC-ohjelma lakkautettiin, koska siitä ei ollut hyötyä.

AARO arvioi, että epätarkka väite, jonka mukaan Yhdysvaltain hallitus takaisinmallintaa Maan ulkopuolista teknologiaa ja salaa sen kongressilta, on suurelta osin seurausta kehäraportoinnista, jonka on laatinut joukko henkilöitä, jotka uskovat näin olevan, vaikka mitään todisteita ei ole. AARO huomauttaa, että vaikka väitteet, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus on ottanut talteen ja piilottanut avaruusaluksia, ovat peräisin jo 1940- ja 1950-luvuilta, nykyaikaisemmat väitteet ovat suurelta osin peräisin yhtenäiseltä ryhmältä henkilöitä, jotka ovat osallistuneet erilaisiin UAP:hin liittyviin pyrkimyksiin ainakin vuodesta 2009 lähtien.

• Monet näistä henkilöistä olivat mukana tai tukivat peruuntunutta DIA-ohjelmaa ja sitä seurannutta, mutta epäonnistunutta yritystä perustaa tämä ohjelma uudelleen DHS:n alaisuuteen, nimeltään KONA BLUE.

AARO arvioi, että UAP-havaintoihin ja näistä havainnoista Yhdysvaltain hallituksen organisaatioille tehtyihin raportteihin sekä väitteisiin, joiden mukaan jotkut UAP:t ovat Maan ulkopuolisia aluksia ja että Yhdysvaltain hallitus on saanut haltuunsa Maan ulkopuolista teknologiaa ja kokeilee sitä, ovat vaikuttaneet erilaiset kulttuuriset, poliittiset ja teknologiset tekijät. AARO perustaa tämän päätelmän seuraaviin tekijöihin:

• Kaikkien Yhdysvaltain hallituksen tähänastisten tutkimusten yhteenlasketuissa tuloksissa ei ole löydetty ainoatakaan tapausta, jossa UAP olisi edustanut Maan ulkopuolista teknologiaa.

• Yksikään haastateltujen mainitsemista ohjelmista ei ole UAP-takaisinmallinnusohjelma, ja kaikista aidoista ohjelmista on ilmoitettu asianmukaisesti ja raportoitu kongressille kongressin puolustus- ja/tai tiedusteluvaliokuntien kautta.

• AARO:lla ei ole todisteita haastateltujen esittämälle narratiiville Yhdysvaltain hallituksen takaisinmallinnustyöstä, ja se on pystynyt kumoamaan suurimman osan haastateltujen väitteistä. Joitakin väitteitä arvioidaan edelleen.

• AARO totesi, että metallinpala, jonka väitettiin olevan peräisin avaruusaluksesta, on tavanomainen, maanpäällinen, eikä sillä ole poikkeuksellisia ominaisuuksia.

Useat tekijät — kotimaiset ja kansainväliset — ovat todennäköisesti vaikuttaneet havaintoihin, raportteihin ja joidenkin henkilöiden uskomukseen, että on olemassa riittävät todisteet siitä, että jotkut UAP:t edustavat Maan ulkopuolista teknologiaa. AAROn tarkastellessa UAP-tutkimusten historiallista kontekstia vuodesta 1945 nykypäivään käy ilmi, että nämä tekijät — joista osa on yhteisiä ja osa eroaa UAP-tutkimusten aikaisemmasta aikakaudesta (ennen vuotta 2009) ja nykyaikaisesta aikakaudesta (vuoden 2009 jälkeen) — ovat epäilemättä vaikuttaneet näiden tutkimusten suuntaan, havaintojen määrään ja niiden piikkiin sekä yleiseen julkiseen kiinnostukseen, huoleen ja keskusteluun. Nämä ajanjaksot on jaettu vuotta 2009 edeltävään ja vuoden 2009 jälkeiseen aikaan, koska AAWSAP (Advanced Aerospace Weapons System Application Program) ja AATIP (Advanced Aerospace Threat Identification Program) käynnistettiin kyseisenä vuonna. Ennen AAWSAP/AATIP-ohjelmaa UAP-tutkimusohjelmissa oli noin 40 vuoden tauko sen jälkeen, kun BLUE BOOK -projekti lopetettiin vuonna 1969.

• Aikaisempien ja nykyisten tutkimusten yhteisiä taustatekijöitä ovat nopeasti kehittyvä ja dynaaminen kansallinen turvallisuusympäristö, huoli teknologisesta yllätyksellisyydestä, hallituksen sotilasohjelmiin liittyvä voimakas salassapito, yleisön kiinnostus UAP:itä kohtaan, havaitut byrokraattiset esteet ja laadukkaan tiedon jatkuva puute.

• Joitakin taustatekijöitä, jotka erosivat aiemmista ja nykyaikaisista tutkimuksista, ovat muun muassa seuraavat: erot yleisön luottamuksessa hallitukseen; UAP:hin liittyvän populaarikulttuurisisällön suuri määrä; joidenkin väestöryhmien käsitys siitä, että Yhdysvaltain hallitus piilottelee Maan ulkopuolista teknologiaa; turvaluokiteltuja ohjelmia koskevat luvattomat paljastukset, joita luullaan erehdyksessä UAP-havainnoiksi; näitä uskomuksia vahvistavien verkkolähteiden yleistyminen; sosiaalisten tiedotusvälineiden vaikutus raportointiin ympäripyöreässä muodossa ja väärän informaation nopea leviäminen.

AARO arvioi, että osa 1940-luvulta lähtien tehdyistä havainnoista on edustanut ennen näkemättömien kokeellisten ja operatiivisten avaruus-, raketti- ja ilmajärjestelmien virheellistä tunnistamista, mukaan lukien häiveteknologia ja lennokkialustojen yleistyminen. Erityisesti 1940-luvulta 1960-luvulle Yhdysvalloissa koettiin toisen maailmansodan ja kylmän sodan aiheuttama kokeellisen teknologian nousukausi.

• Monet näistä teknologioista sopivat stereotyyppisen tunnistamattoman lentävän esineen (UFO) kuvaukseen. On ymmärrettävää, että tarkkailijat, jotka eivät tunne näitä ohjelmia, voivat erehtyä pitämään näiden uusien teknologioiden havaintoja jotenkin poikkeuksellisena, jopa toismaailmallisina.

• Näiden perinteisten teknologisten tutkimusalojen ohella Yhdysvaltain hallitus käynnisti vuonna 1942 Manhattan-projektin. Tämä ohjelma toimi salassa ja johti useiden ”salaisten kaupunkien” perustamiseen eri puolille Yhdysvaltoja tukemaan ydinpommin kehittämistä. Tätä ja muita vastaavia ohjelmia ympäröivästä voimakkaasta salailusta johtuvat väärinkäsitykset olisi voitu tulkita väärin muiksi toimiksi.

III OSA: Soveltamisala ja oletukset

Soveltamisala

Puolustusministeriö toimittaa tämän HR2:n vastauksena vaatimukseen, joka sisältyy varainhoitovuoden 2023 kansallista puolustusta koskevan valtuutuslain (National Defense Authorization Act, NDAA) 6802(j) osioon, jossa todetaan: ”Viimeistään 540 päivän kuluttua tiedustelun valtuuttamista varainhoitovuodeksi 2023 koskevan lain voimaantulosta viraston johtaja toimittaa kongressin puolustusvaliokunnille, kongressin tiedustelukomiteoille ja kongressin johdolle kirjallisen raportin, jossa selvitetään yksityiskohtaisesti Yhdysvaltojen hallituksen historialliset tiedot tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä.”. Lainsäädännön mukainen raportti perustuu IC:n ja DoD:n arkistoihin ja asiakirjoihin, suullisiin historiallisiin haastatteluihin, avoimen lähteen analyysiin, nykyisten ja entisten hallituksen virkamiesten haastatteluihin sekä luokiteltuihin ja luokittelemattomiin arkistoihin.

AARO toimittaa tulokset kongressille kahdessa niteessä:

• Nide I sisältää vaatimusten perusteella AARO:n havainnot vuodesta 1945 päivämäärään 31. lokakuuta 2023 ja;

• Nide II sisältää 1. marraskuuta 2023 ja 15. huhtikuuta 2024 välisenä aikana tehtyjen haastattelujen ja tutkimusten tulokset. AARO haastatteli noin 30 henkilöä, jotka väittivät, että heillä on tietoa Yhdysvaltain hallituksen väitetystä osallistumisesta Maan ulkopuolisen teknologian hyödyntämiseen tai että heillä on tietoa UAP:stä, jonka on väitetty aiemmin häirinneen Yhdysvaltain ydinlaitoksia.

Oletukset

AARO ja puolustusministeriö olettavat, että henkilöt kertovat tarkan muistonsa havaitsemistaan tai kuulemistaan tapahtumista. On tärkeää huomata, että AARO ei voi jättää huomiotta eikä luottaa pelkästään haastateltujen kertomuksiin, koska heidän kertomuksiinsa sisältyy poikkeuksellisia väitteitä. Vaikka yksittäiset kertomukset ovat tärkeitä, ne ovat vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta ja antavat AAROlle mahdollisuuden aloittaa tutkimus. Näiden kertomusten todenperäisyyttä koskevaan lopulliseen arvioon on kuitenkin liitettävä todistettavissa olevat tosiasiat.

• Joidenkin kirjallisuustietojen mukaan yksittäiset kertomukset voivat olla epäluotettavia, koska ne riippuvat siitä, miten henkilö tulkitsee aistitietoja omien kokemustensa, uskomustensa tai tapahtuman aikaisen mielentilansa suodattamana. Henkilö, joka raportoi tapauksesta, saattaa olla uskottava siinä mielessä, että hän uskoo kertomuksensa osatekijöiden olevan paikkansapitäviä. Hänen luotettavuutensa eli kykynsä tulkita tapahtumia tarkasti — sekä muistaa ja välittää näitä tapahtumia monien eri tekijöiden vuoksi — on kuitenkin aivan eri asia kuin hänen luontainen vilpittömyytensä. [1]

• Vastaavasti vahvistusvinouma on tiedostettu alitajuinen kognitiivinen prosessi, jossa henkilö pyrkii etsimään ja uskomaan tietoja, jotka tukevat hänen hypoteesiaan, ja jättämään huomiotta tietoja, jotka heikentävät hänen hypoteesiaan. [2]

• AARO on edelleen avoin sellaisille todennettavissa oleville lisätiedoille, jotka voivat muuttaa osassa I esitettyjä päätelmiä, ja se kirjaa mahdolliset muutokset tässä raportissa esitettyihin havaintoihin niteessä II.

Huomio ”UAP”-nomenklatuurista

Vaikka UAP-nimityskäytäntö on epätäydellinen, se on paras tapa luonnehtia tunnistamattomien havaintojen lukuisuutta. AARO ymmärtää, että ”UAP”-nimityksen käyttäminen viittaamaan kaikkiin mahdollisiin mahdollisuuksiin antaa vääränlaisen tunteen niiden yhteisistä piirteistä, kuten niiden alkuperästä, identiteetistä, tarkoituksesta, tyypistä ja uhasta, jonka ne voivat aiheuttaa. Ainoa yhteinen piirre, joka niillä kaikilla on, ainakin aluksi, on se, että ne ovat tunnistamattomia. Sen lisäksi, että dronet, ilmapallot, lentokoneet, raketit, rakettien pakokaasuputket, satelliitit, infrapunahäiriöt, sensoreiden artefaktit, linnut, tähdet, planeetat, epäselvät valot, epämääräiset tutkatulokset, meteorit ja optiset ilmiöt, kuten parallaksi, ovat aluksi tunnistamattomia tai väärin tunnistettuja, niillä ei ole mitään yhteistä.

Kongressin valvonta

Puolustusministeriö on sitoutunut toimittamaan oikea-aikaista ja perusteellista raportointia kongressille ja sitoutunut olemaan avoin amerikkalaiselle yleisölle. Perustamisestaan lähtien AARO on pyrkinyt pitämään kongressin ajantasalla toiminnastaan ja havainnoistaan kaikilla turvaluokitustasoilla. AARO ja puolustusministeriö jakavat jatkossakin kongressille tietoja tutkimuksensa tilanteesta ja tuloksista asianmukaisella luokittelutasolla.

AAROn HR2-analyysiohjelma

AARO perusti kuusi toisiaan täydentävää toimintalinjaa (LOE) HR2-tutkimuksen toteuttamiseksi, jotta tämä raportti antaisi tarkan ja kattavan kuvan. Toimintalinjoja toteutettiin rinnakkain ja ne vahvistivat toisiaan; yhden toimintalinjan johtoajatus johti uuden tutkimuksen ja uusien toimien tekemiseen toisessa toimintalinjassa. AARO:n tavoitteena oli tehdä perusteellisia ristiintarkastuksia kaikkien tietojen tarkastamiseksi, jotta löydettäisiin ja kurottaisiin umpeen aukkoja tietämyksessä. Nämä LOE:t olivat seuraavat:

• Tutkitaan avoimesti (historiallisten haastattelujen avulla) väitteitä, jotka koskevat Yhdysvaltain hallituksen tutkimuksia, yhteyksiä UAP:hin ja UAP:den talteenottoa sekä väitetyn UAP-materiaalin ja -teknologian hyödyntämistä.

• Suorittaa turvaluokiteltuja ohjelmia koskevia tutkimuksia eri puolilla IC:tä, DoD:tä ja virastojen välillä validoimaan tai mitätöimään historiallisista haastatteluista peräisin olevat turvaluokiteltuja ohjelmia koskevat väitteet.

• Haastattelee henkilöitä, jotka väittävät tietävänsä Yhdysvaltojen hallituksen väitetyistä UAP:hin liittyvistä toimista.

• Yhteistyökumppanuus Yhdysvaltain kansallisarkiston kanssa UAP-tietojen etsimisessä, pyyntöjen tarkentaminen historiallisten haastattelujen sekä avoimista lähteistä ja salaiseksi luokitellusta tutkimuksesta saatujen uusien johtolankojen perusteella.

• Yhteydenpito nimettyjen yritysten kaupallisiin yksiköihin, joiden väitetään työskennelleen Yhdysvaltain hallituksen kanssa UAP:den talteenoton ja UAP-teknologian väitetyn hyödyntämisen parissa.

• Yhteistyökumppanuus tärkeimpien tiedustelu- ja kansallisten turvallisuusvirastojen, kuten Defense Intelligence Agency (DIA), Central Intelligence Agency (CIA), Department of Energy (DOE), National Security Agency (NSA), National Geospatial-Intelligence Agency (NGA), yksiköiden ja DoD:n taisteluosastojen arkistojen kanssa.

IV OSA: USG:n UAP-tutkimusohjelmat vuodesta 1945 lähtien

Tiivistelmä

AARO tarkasteli Yhdysvaltain hallituksen virallisia toimia, jotka liittyvät UFOihin/UAP:iin vuodesta 1945 lähtien. Tutkimus paljasti, että erillisiä tutkimustoimia on ollut noin kaksi tusinaa, riippuen siitä miten ne lasketaan. Nämä toimet vaihtelivat virallisista, erillisistä ohjelmista, jotka työllistivät omistautunutta henkilökuntaa ja olivat jossain määrin pitkäikäisiä, mukaan lukien: SAUCER/SIGN-, GRUDGE– ja BLUE BOOK -hankkeet, Yhdysvaltain laivaston (USN) johtama DoD UAP-toimikunta (UAPTF), Airborne Object Identification and Management Synchronization Group (AOIMSG) ja All-domain Anomaly Resolution Office (AARO). Lisäksi oli lyhytaikaisia hankkeita, jotka tukivat joitakin näistä vakiintuneista ohjelmista, mukaan lukien: TWINKLE- ja BEAR-hankkeet sekä lyhytaikaiset tutkimukset tai yksittäisten tapausten tarkastelut, kuten USAF:n kaksi Roswellin raporttia. Lisäksi oli toimia, jotka olivat USAF:n vakiintuneiden ohjelmien lyhytaikaisia ulkopuolisia tarkastuksia, kuten CIA:n tukema tutkimusryhmä, Robertsonin paneeli, Durantin raportti ja Coloradon yliopiston Condonin raportti (USAF:n toimeksiannosta). Jotkin näistä toimista, kuten SAUCER- ja SIGN-projektit, liittyivät läheisesti toisiinsa ja olivat pohjimmiltaan samaa organisaatiota. Project GRUDGE oli nimi kahdelle toisiinsa liittyvälle, mutta erilliselle organisaatiolle; toinen — uudelleenorganisoitu Project GRUDGE — perustettiin noin vuosi alkuperäisen Project GRUDGEn lakkauttamisen jälkeen.

Project SAUCER (1946/1947 – tammikuu 1948)

Taustaa: Tarkka päivämäärä, jolloin tämä ensimmäinen yritys perustettiin, sekä sen virallinen ja epävirallinen nimi ovat epäselviä. Erään lähteen mukaan kenraali Nathan Twining, Air Technical Services Commandin komentaja, perusti 30. joulukuuta 1947 SAUCER-projektin, jonka tehtävänä oli kerätä ja arvioida kaikki sellaiset UFO-havaintoihin liittyvät tiedot, joiden voitaisiin katsoa olevan kansallisen turvallisuuden kannalta merkittäviä. Kapteeni Edward Ruppelt väitti, että Project SAUCER oli Project SIGNin epävirallinen nimi, ja se oli nimetty erittäin tärkeäksi. Project SIGNin työntekijän haastattelussa työntekijä kuitenkin väitti, että projekti alkoi vuotta aikaisemmin, vuonna 1946, ja että projekti SAUCER oli sen alkuperäinen, epävirallinen nimi. [3] Tähän liittyy tietojen ja informaation puute. [4]

SAUCER-projektissa tutkittiin yhtä ensimmäisistä tunnetuista yksityislentäjä Kenneth Arnoldin kertomuksista. Lentäjä väitti, että 23. kesäkuuta 1947, kun hän lensi Mount Rainierin lähellä Washingtonissa, hän näki yhdeksän suurta pyöreää esinettä, jotka lensivät muodostelmassa ja jotka ajoittain kääntyivät ja lensivät 1 700 mailin tuntinopeudella. Hän myös vertasi lento-ominaisuuksia ”kiinalaisen leijan pyrstöön”. [5][6] Arnold kuvaili niiden muotoa ”lautasen kaltaiseksi lentokoneeksi”. Useat tiedotusvälineet tarttuivat hänen kertomukseensa, ja termi ”lentävä lautanen” syntyi. [7]

Tulokset: SAUCER-projekti ei löytänyt todisteita Maan ulkopuolisesta teknologiasta.

Project SIGN (tammikuu 1948 – helmikuu 1949)

Taustaa: Project SAUCER muodollistettiin viralliseksi, erittäin tärkeäksi ohjelmaksi nimeltä Project SIGN. Air Technical Intelligence Center (ATIC) otti SIGN-projektin hallintaansa 23. tammikuuta 1948. (ATIC:stä tuli myöhemmin National Air and Space Intelligence Center, NASIC). Tämän hankkeen tarkoituksena oli selvittää, saattoivatko nämä kohteet olla Neuvostoliiton salaisia aseita tai ”planeetan ulkopuolisia” kohteita. Henkilökunta vaikutti luottavaiselta siihen, että muutaman kuukauden työn jälkeen he pystyisivät tekemään johtopäätöksen. Osana työtään SIGN-projektin henkilökunta kävi läpi kaikki armeijan tiedustelutiedot saksalaisista aseista ja ilmailukyvyistä selvittääkseen, olisivatko jotkut niistä saattaneet joutua Neuvostoliiton haltuun. [8]

Tulokset: Projektissa arvioitiin 243 ilmoitettua UFO-havaintoa, ja helmikuussa 1949 se totesi, että ”toistaiseksi ei ole saatavilla mitään varmaa ja lopullista näyttöä, joka todistaisi tai kumoaisi näiden tunnistamattomien esineiden olemassaolon todellisena, tuntemattomana ja epätavanomaisen muotoisena lentokoneena”. [9] SIGN-projektissa todettiin, että lähes kaikki johtuivat joko tunnettujen kohteiden vääristä tulkinnoista, hysteriasta, hallusinaatioista tai huijauksesta. [10] Se suositteli myös, että sotilastiedustelu valvoisi edelleen kaikkien havaintojen tutkimista. Se ei sulkenut pois Maan ulkopuolisten ilmiöiden mahdollisuutta.

• Vaikka historiallista kertomusta ei ole vahvistettu ja se on peräisin vain yhdestä lähteestä, SIGN-projektin henkilökunnan väitetään heinäkuun 1948 lopulla laatineen, allekirjoittaneen ja lähettäneen raportin (”Estimate of the Situation”, ”Arvio tilanteesta”) komentoketjulle hyväksyttäväksi. Raportissa väitettiin, että UFOt olivat ”planeettojen välisiä”, mutta USAF:n esikuntapäällikkö kenraali Hoyt S. Vandenberg hylkäsi sen, koska siitä puuttui todisteet. [11]

• Tämä hylätty raportti saattoi johtaa siihen, että Pentagonin johto menetti luottamuksensa Project SIGNin henkilökuntaan, mikä johti Project GRUDGEn perustamiseen, josta jotkut lähteet väittävät, että se oli institutionaalisesti puolueellinen UFO-väitteiden kumoamisessa. [12]

Project GRUDGE (alkuperäisorganisaatio) (helmikuu – joulukuu 1949)

Taustaa: Project SIGN nimettiin uudelleen Project GRUDGEksi kutakuinkin helmikuussa 1949. Henkilökunta, erityisesti ne, jotka näyttivät olevan taipuvaisia uskomaan UFOjen ”planeettojen väliseen” alkuperään, poistettiin tiettävästi organisaatiosta. Eräässä tätä ajanjaksoa koskevassa kertomuksessa esitetään, että Pentagonin johdon painostuksesta johtuen jäljelle jäänyt henkilöstö, joka oli tätä mieltä, muutti mielensä. Samassa selostuksessa väitetään, että Pentagonin tavoitteena GRUDGE-projektissa oli jättää huomiotta ja selittää pois kaikki UFO-raportit. [13] GRUDGE-projekti lopetettiin 27. joulukuuta 1949, samoihin aikoihin, kun kattava raportti sen tuloksista julkaistiin. USAF ei lopettanut UFO-raporttien keräämistä ja analysointia, vaan se liitti tämän työn osaksi olemassa olevia tiedusteluprosessejaan. [14]

Tulokset: GRUDGE-projektissa tutkittiin 244 raporttia UFO-havainnoista. Se ei löytänyt todisteita siitä, että UAP-havainnot edustaisivat ulkomaista teknologiaa, joten nämä havainnot eivät muodostaneet uhkaa Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle. [15] Raportissa suositeltiin, että organisaatiota pienennettäisiin ja sen toimintaa vähennettäisiin, koska uskottiin, että Project GRUDGE:n olemassaolo ruokki ”sotahysteriaa” yleisössä. Tämän jälkeen USAF toteutti julkisuuskampanjan, jonka tarkoituksena oli vakuuttaa yleisö siitä, että UFOissa ei ollut mitään epätavallista tai poikkeuksellista. Tämän ponnistelun julkilausuttuna tavoitteena oli lievittää yleisön ahdistusta. [16]

• Elokuussa 1949 USAF väitti, että UFO-raportit olivat väärintulkintoja luonnonilmiöistä, ihmisen rakentamia lentokoneita, tekaisuja tai huijauksia. [17]

Project TWINKLE (kesä 1949 – kesä 1950)

Taustaa: Project TWINKLE perustettiin kesällä 1949 tutkimaan useita UFO-raportteja, joita lukuisat tarkkailijat olivat nähneet Nevadassa ja New Mexicossa. Näitä UFOja kuvailtiin ”vihreiksi tulipalloiksi”, jotka viuhuivat taivaalla, liikkuivat oudoilla tavoilla ja ainakin yhdessä kertomuksessa tulipallo liikkui lähellä lentokonetta. Kirjallisuudesta ei käy selvästi ilmi, oliko TWINKLE-projektia virallisesti tuettu alkuperäisestä GRUDGE-projektista, mutta sitä hallinnoi USAF:n Cambridgen tutkimuslaboratorio. [18] Tutkimuksen tavoitteena oli käyttää useita suuritehoisia kameroita White Sandsin lähellä siinä toivossa, että jos tulipalloista saataisiin vähintään kaksi kuvaa, niiden nopeus, korkeus ja aika voitaisiin määrittää. [19]

Tulokset: Kameraa siirrettiin usein paikasta toiseen tulipalloilmoitusten jälkeen, eikä tulipalloista otettu valokuvia. [20]

Project GRUDGE (uudelleenperustaminen) (lokakuu 1951 – maaliskuu 1952)

Taustaa: Ilmavoimien UFO-operaatio organisoitiin uudelleen lokakuun 1951 lopulla, lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun Project GRUDGE oli lakkautettu, kapteeni Ruppeltin johtamaksi toiseksi erilliseksi ohjelmaksi, jonka nimi oli niin ikään Project GRUDGE. Omien sanojensa mukaan kapteeni Ruppelt pyrki korjaamaan Project SIGNin ja entisen Project GRUDGEn virheet. Hänen ensisijaisena tavoitteenaan oli varmistaa, että ”villejä spekulaatioita ei esiintyisi” ja että jos hänen henkilökuntansa olisi ”liian puolesta tai vastaan” UFOjen Maan ulkopuolisen alkuperän suhteen, heidät irtisanottaisiin. Hän väitti erottaneensa kolme työntekijää. Hän tajusi myös tarvitsevansa monenlaista tieteellistä asiantuntemusta, jonka hän hankki sopimuksella, jonka hän nimesi Project BEARiksi. Kapteeni Ruppelt määritteli politiikan, jonka tarkoituksena oli edistää objektiivisuutta. Toisin kuin aiemmassa Project GRUDGEssa, hän antoi henkilökuntansa luoda ”tuntemattomien” tapausten luokan, jonka hän toivoi estävän tietyn vastauksen pakottamisen johonkin tapaukseen. Uudessa Project GRUDGEssa käytiin läpi kaikki aiemmat tapaukset Project SIGN:ssa, vanhassa Project GRUDGEssa ja ATIC:n välivaiheen aikana. [21]

Tulokset: Uudessa GRUDGE-projektissa havaittiin, että havaintojen ja UFO-juttujen julkaisemisen välillä oli jonkinlainen korrelaatio tiedotusvälineissä. Kapteeni Ruppelt totesi, että tapaukset keskittyivät Los Alamos-Albuquerquen alueelle, Oak Ridgeen, White Sandsiin, ilmavoimien strategisen johdon paikkoihin, satamiin ja teollisuusalueille. [22]

• Mitään todisteita UFOjen/UAP:ien Maan ulkopuolisesta alkuperästä ei löydetty.

Project BEAR (loppuvuosi 1951 – loppuvuosi 1954)

Taustaa: Project BEAR oli epävirallinen nimi, jonka kapteeni Ruppelt, Project GRUDGEn johtaja, antoi sopimukselle, jonka hän solmi Battelle Memorial Instituten (BMI) kanssa, jonka tarkoituksena oli antaa tieteellistä tukea uudelle Project GRUDGElle. BMI tarjosi teknistä tukea, tutki haastateltavien UFO-havaintomuistoista saatujen tietojen luotettavuutta, kehitti parannetun kyselylomakkeen havainnoitsijoille ja kehitti reikäkorttitietojärjestelmän. Järjestelmän avulla voitiin automatisoida kaikkien Project GRUDGEn ja Project BLUE BOOKin hallussa olevien UFO-raporttien tilastollinen tutkiminen. [23] BMI julkaisi raportin ATIC:n suojissa säilyttääkseen nimettömyytensä. Vuoden 1954 lopulla valmistunut raportti oli nimeltään ”Special Report No. 14”. [24]

Tulokset: Raportti perustui UFO-havaintojen tilastolliseen analyysiin, ja se sisälsi kaavioita, joista käy ilmi niiden esiintymistiheys ja jakautuminen ajan, päivämäärän, sijainnin, muodon, värin, keston, atsimuutin ja korkeuden mukaan. Siinä todettiin, että kaikki tapaukset, joista oli riittävästi tietoja, olivat selvitettävissä ja helposti selitettävissä. Raportissa arvioitiin, että jos tuntemattomiksi merkityistä tapauksista olisi saatavilla enemmän tietoja, suurin osa näistä tapauksista voitaisiin myös selittää. Raportissa todettiin myös, että oli erittäin epätodennäköistä, että yksikään näistä tapauksista edustaisi teknologiaa, joka ylittää ”nykyisen tieteellisen tietämyksen”. [25]

CIA:n erikoistutkimusryhmä (1952)

Taustaa: Tehtyjen UFO-havaintojen lisäännyttyä vuonna 1952, erityisesti niiden jotka herättivät laajaa huomiota Washington DC:n alueella tuona kesänä, CIA:n varatiedustelujohtaja Robert Amory Jr. antoi CIA:n tieteellisen tiedustelun osaston (OSI) fysiikan ja elektroniikan divisioonalle tehtäväksi arvioita UDO-tapauksia. A. Ray Gordon otti vetovastuun projektista, ja perustettiin tutkimusryhmä käymään läpi kaikki ATICin data (Project SIGNista Project GRUDGEen). [26]

Tulokset: Tutkimusryhmä arvioi, että 90 prosenttia raporteista oli selitettävissä ja loput 10 prosenttia oli ”uskomattomia” väitteitä, mutta hylkäsi ajatuksen, että ne edustaisivat neuvostoteknologiaa tai Maan ulkopuolista teknologiaa. Ryhmä tutki myös neuvostoliittolaista lehdistöä eikä löytänyt yhtään raporttia UFOista, mikä johti ryhmän olettamaan, että Neuvostoliitto tukahdutti tällaiset raportit tarkoituksella. Tutkimusryhmä uskoi myös, että Neuvostoliitto voisi käyttää UFO-raportteja hysterian aikaansaamiseksi Yhdysvalloissa tai Yhdysvaltain varhaisvaroitusjärjestelmän ylikuormittamiseksi. [27]

• Joulukuussa 1952 OSI:n apulaisjohtaja H. Marshall Chadwell tiedotti keskustiedustelupalvelun johtajalle Walter Bedell Smithille UFOista. Chadwell kehotti ryhtymään toimiin, koska hän oli vakuuttunut siitä, että ”jotakin oli tekeillä, johon oli kiinnitettävä välittömästi huomiota”, ja että ”havainnot selittämättömistä suurilla korkeuksilla ja suurella nopeudella liikkuvista esineistä Yhdysvaltojen tärkeimpien puolustuslaitosten läheisyydessä ovat luonteeltaan sellaisia, että ne eivät johdu luonnonilmiöistä tai tunnetuista ilma-alustyypeistä”. [28]

• Lähdeaineistosta ei käy ilmi, että Smith olisi uskonut näiden havaintojen olevan Maan ulkopuolista alkuperää, ainoastaan se, että hän uskoi, etteivät ne olleet luonnonilmiöitä tai tunnettua kilpailijateknologiaa. Lähdeaineistosta ei käy ilmi, miksi Chadwell näytti olevan eri mieltä kuin tutkimusryhmä. On mahdollista, että hän epäili UFO-raporttien edustavan tuntematonta neuvostoteknologiaa ja siten muodostavan kansallisen turvallisuusuhan. Hänen huolensa ja kiinnostuksensa aiheeseen johti Robertsonin paneelin perustamiseen.

Robertsonin paneeli (tammikuu 1953)

Taustaa: H. Marshall Chadwell sponsoroi salaa UFOja käsittelevän tieteellisen arviointiryhmän perustamista, jota johti Kalifornian teknologiainstituutin fyysikko H.P. Robertson. Tämä toimi oli seurausta CIA:n tiedustelun neuvoa-antavan komitean suosituksesta, jonka mukaan valittujen ”tiedemiesten olisi tarkasteltava ja arvioitava käytettävissä olevia todisteita asiaankuuluvien tieteellisten teorioiden valossa”. [29] Panelisteilla oli asiantuntemusta useilta eri aloilta, kuten ydinfysiikasta, korkean energian fysiikasta, tutkista, elektroniikasta ja geofysiikasta. [30]

Tulokset: Paneeli tarkasteli kaikkia USAF:n tietoja ja totesi, että useimmilla raporteilla oli tavanomaiset selitykset. Paneeli päätteli yksimielisesti, että ei ollut todisteita siitä, että UFOt olisivat suoranainen uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle tai että ne olisivat peräisin Maan ulkopuolelta.

• Paneeli oli kuitenkin huolissaan joukkohysterian puhkeamisesta ja siitä, miten Neuvostoliitto voisi hyödyntää sitä. He suosittelivat, että Yhdysvaltain hallitus käyttäisi eri kanavia UFO-raporttien debunkkaamiseksi, ja ehdottivat kotimaisten UFO-harrastajien järjestöjen tarkkailemista. [31]

• Robertsonin paneeli keskusteli siitä, että ”selittämättömistä UFO-havainnoista” ei oltu saatu lainkaan talteen ”laitteistoa”, mikä osaltaan vaikutti sen arvioon, jonka mukaan raportoidut UFOt eivät olleet ulkomainen uhka eivätkä maan ulkopuolelta peräisin. [32]

Durantin raportti (helmikuu 1953)

Taustaa: Durant laati CIA:n OSI:n apulaisjohtajalle raportin Robertsonin paneelin työstä ja havainnoista. Durantin muistio sisälsi lyhyen historian paneelista ja epävirallisen täydennyksen, jossa esitettiin jäsenten kommentteja ja ehdotuksia, joita he eivät olleet sisällyttäneet lopulliseen raporttiin. [33]

Tulokset: Raportti ei tarjonnut erillisiä huomionarvoisia havaintoja, ja siinä esitettiin lähinnä yhteenveto Robertsonin paneelin havainnoista. [34]

Project BLUE BOOK (maaliskuu 1952 – joulukuu 1969)

Taustaa: Kenraalimajuri Charles P. Cabell, ilmavoimien tiedustelupalvelun johtaja, perusti Project BLUE BOOKin UFO-ilmiöiden tutkimiseksi. Ohion Daytonin lähellä sijaitsevassa Wright-Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa sijaitseva Project BLUE BOOK oli pisimpään käynnissä ollut UFO/UAP-tutkimus. Sitä johtivat peräkkäin kapteeni Edward J. Ruppelt (uudelleenorganisoidun Project GRUDGEn entinen johtaja), kapteeni Charles Hardin, kapteeni George T. Gregory, everstiluutnantti Roger J. Friend ja everstiluutnantti Hector Quintanilla Jr. USAF kirjasi 12 618 UFO-havaintoa vuosina 1947-1969. J. Allen Hynek toimi sen johtavana tieteellisenä tutkijana. [35]

Project BLUE BOOKissa tapaukset jaettiin kolmeen luokkaan: tunnistetut tapaukset, riittämättömät tiedot ja tunnistamattomat tapaukset. Niiden raporttien osalta, jotka luokiteltiin tunnistetuiksi, Project BLUE BOOKin henkilöstö käytti seuraavaa luokittelua:

• Tähtitieteelliset havainnot: Nämä koostuivat kirkkaista tähdistä, planeetoista, komeetoista, tulipalloista, meteoreista, revontulista ja muista taivaankappaleista. Kun planeetat, kuten Venus, Jupiter ja Mars, havaittiin sumun, kevyen sumun, liikkuvien pilvien tai muiden hämärtymien tai epätavallisten olosuhteiden läpi, ne raportoitiin usein UFOina.

• Ilmapallot: Näihin kuului sääilmapalloja, radiosondeja ja suuria tutkimuspalloja, joiden halkaisija oli jopa 300 jalkaa. Ilmapalloja lähetettiin päivittäin sotilas- ja siviililentokentiltä, sääasemilta ja tutkimustoiminnasta. Auringon heijastuminen ilmapalloista aamu- ja ilta-auringon laskiessa tuotti joskus outoja ilmiöitä, jotka johtivat moniin UFO-raportteihin. Suuret ilmapallot voivat liikkua yli 100 mailin tuntinopeudella, kun ne ovat korkealla tuulivirtauksissa.

• Lentokone: Project BLUE BOOKin mukaan erilaiset lentokoneet olivat toinen merkittävä UFO-ilmoitusten lähde, erityisesti epäsuotuisissa sääolosuhteissa. Henkilöstö totesi, että kun niitä tarkkaillaan korkealla ja kaukaa, auringon heijastuminen lentokoneiden pinnoista voi saada ne näyttämään ”kiekon” tai ”raketin muotoisilta”. He totesivat myös, että suihkukoneiden höyry- tai kondenssivanat näyttävät joskus hehkuvan tulenpunaisina tai oransseina auringonvalon heijastuessa.

• Jälkipolttimet: Suihkukoneiden kirkkaita jälkipolttimien liekkejä pidettiin usein UFOina, koska ne voitiin nähdä suurilta etäisyyksiltä, kun lentokone ei ollut näkyvissä.

• Muita UFOiksi luultuja olivat muun muassa tähtien heijastukset, satelliitit, ohjukset, heijastukset, valonheittimet, linnut, leijat, väärät tutkailmoitukset, ilotulitukset, soihdutukset ja jotkut vahvistetut huijaukset. [36]

Ilmavoimien valtiosihteeri Robert C. Seamans Jr. ilmoitti Project BLUE BOOKin lopettamisesta 17. joulukuuta 1969. [37]

AARO teki yhteistyötä Yhdysvaltain kansallisarkiston kanssa tutkiakseen USAF:n Project BLUE BOOK -arkistoja, jotka kattoivat vuodet 1947-1969. Tutkimus oli merkittävä haaste, koska asiakirjojen määrä oli 7 252 tiedostoa, joissa oli yhteensä 65 778 digitaalista tietuetta. Valtaosa tiedostoista on täynnä USAF:n asiakirjoja. Joissakin tapauksissa on lehtileikkeitä ja kuvia, mutta nämä tapaukset ovat harvinaisia.

Tulokset: Project BLUE BOOK totesi, että:

• Yksikään ilmavoimien raportoima, tutkima ja arvioima UFO ei ole osoittanut minkäänlaista uhkaa kansalliselle turvallisuudelle.

• USAF:lle ei toimitettu tai se ei havainnut mitään todisteita siitä, että havainnot edustaisivat teknologista kehitystä tai periaatteita, jotka ylittäisivät silloisen tieteellisen tietämyksen.

• Ei ollut todisteita siitä, että tunnistamattomiksi luokitellut havainnot olisivat ”Maan ulkopuolisia ajoneuvoja”.

• Project BLUE BOOKin 12 618 havainnosta 701 luokiteltiin tunnistamattomiksi, eikä niitä koskaan selvitetty. [38][39]

CIA:n UFO-arviointi (1964)

Taustaa: CIA:n johtaja John McCone antoi CIA:lle tehtäväksi päivittää UFOja koskeva arvionsa sen jälkeen, kun Valkoisessa talossa oli käyty korkean tason keskusteluja siitä, mitä pitäisi tehdä, jos avaruusolentojen tiedustelutietoja löydettäisiin tai jos UFO-havainnot lisääntyisivät uudelleen. CIA:n tieteellinen osasto hankki virallisia kanavia pitkin tietoja UFO-havaintotapauksista vuonna 1956 perustetun yksityisen NICAP:n (National Investigations Committee on Aerial Phenomena) johtajalta. [40]

Tulokset: Chamberlain, OSI:n apulaisjohtaja, ilmoitti McConelle, että 1950-luvun alun jälkeen ei ollut tapahtunut juurikaan muutoksia; ei ollut edelleenkään mitään todisteita siitä, että UFOt olisivat uhka Yhdysvaltojen turvallisuudelle tai että ne olisivat ”ulkomaista alkuperää”. [41]

O’Brienin komitea (1964)

Taustaa: Tohtori Brian O’Brien, USAF:n tieteellisen neuvoa-antavan lautakunnan jäsen, johti ilmavoimien ad hoc -arviointia Project BLUE BOOKista. Komiteaan kuului Carl Sagan, Cornellin yliopiston tunnettu tähtitieteilijä. [42]

Tulokset: Komitean raportissa todettiin, että UFOt eivät uhkaa Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta ja että se ei löytänyt yhtään UFO-tapausta, joka olisi edustanut teknologista tai tieteellistä edistystä maanpäällisten puitteiden ulkopuolella. Komitean ensisijainen suositus oli, että aihe ansaitsisi tulla intensiivisesti tutkituksi akatemiassa ja että huippuyliopiston tulisi johtaa tutkimusta. [43]

Condonin raportti (huhtikuu 1968)

Taustaa: Condon, fyysikko ja National Bureau of Standardsin entinen johtaja, oli tieteellinen johtaja 18 kuukautta kestäneessä ”lentäviä lautasia” koskevassa tutkimuksessa, jota rahoitettiin Yhdysvaltojen ilmavoimien sopimuksella, jonka arvo oli 325 000 dollaria ja joka tehtiin Coloradon yliopistolle. Tässä paneelissa omaksuttiin kapea ja jokseenkin ainutlaatuinen näkemys UFO-tutkimuspyrkimyksistä, ja siinä keskityttiin ensisijaisesti siihen, ansaitsivatko UFO-ilmiöt tulla virallisesti tieteellisesti tutkituiksi akateemisen tai Yhdysvaltain hallituksen rahoittaman tutkimuksen muodossa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Paneelin mukaan sen tehtäviin ei kuulunut tutkia UFO-ilmiöitä mahdollisena riskinä Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden intresseille. [44] Paneeli tutki muun muassa 59 erityistä tapaustutkimusta. [45]

Tulokset: Paneelin raportissa todettiin seuraavaa: ”Yleinen johtopäätöksemme on, että UFO-tutkimus ei ole viimeisten 21 vuoden aikana lisännyt tieteellistä tietämystä. Käytettävissämme olevan aineiston huolellinen tarkastelu saa meidät päättelemään, että UFOjen laajamittaisen tutkimisen jatkaminen ei todennäköisesti ole perusteltua siinä toivossa, että se edistäisi tiedettä.” Paneeli varoitti tukemasta tätä aihetta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja ja suositteli, että opettajat eivät antaisi oppilaille opintopisteitä UFO-kirjallisuuden ja -materiaalin lukemisesta. [46]

• Paneeli tutki ja selvitti myös muutamia tapauksia, joissa väitettiin olevan fyysisiä todisteita UFO-vierailuista, kuten jälkiä maassa ja jäämiä, joiden väitettiin jääneen UFOjen laskeutumisista (kuten valkoista jauhetta ja ”enkelin hiuksiksi” kutsuttuja eteerisiä säikeitä), sekä metalliromua. Paneeli löysi jokaiselle näistä tapauksista tavanomaisen selityksen. Osa tapauksista oli peräisin Brasiliasta, Norjasta ja Washingtonista [47].

• Paneeli tutki radiotoimittaja Frank Edwardsin vuonna 1966 ilmestyneessä kirjassaan esittämää väitettä, jonka mukaan Washingtonin läheltä löydettiin UFOn pala kesällä 1952, kun UFO-havainnot Yhdysvaltain Capitolin yllä lisääntyivät heinä- ja elokuussa. Hän väitti, että USN:n suihkukone ampui halkaisijaltaan kaksi metriä olevaa hehkuvaa kiekkoa ja irrotti siitä kilon painavan kappaleen, jonka kenttäjoukkue löysi. Project BLUE BOOK ei ollut tietoinen tästä väitteestä. USAF ja USN eivät löytäneet mitään raporttia, jossa olisi kerrottu aseilla UFOn ampumisesta tuona kesänä, paikalla ei ollut USN:n lentokoneita, ja väitteen alkuperäisenä lähteenä toiminut eläkkeellä oleva upseeri oli jäänyt eläkkeelle ennen kesää 1952, jolloin tapahtuman väitettiin tapahtuneen. [48]

• Edwards väitti vuonna 1966 myös, että Yhdysvaltain hallitus oli lainannut Kanadan hallitukselle osia UFOsta, jonka se oli väitetysti löytänyt. Ei ole selvää, liittyikö tämä väite Washingtonin väitettyyn tapaukseen. Hän väitti myös, että tohtori Vannevar Bush, tunnettu keksijä, puolustusteollisuuden tutkija ja National Science Foundationin perustaja, johti ponnistuksia palasen tutkimiseksi. Condonin paneeli totesi, että nämä väitteet olivat todennäköisesti vääriä. [49]

Kansallisen tiedeakatemian Condonin raportin arviointi (loppuvuodesta 1968)

Taustaa: Condonin raporttia kritisoivat eräät tiedemiehet — mukaan lukien Project BLUE BOOKin tohtori Hynek — ja vuoden 1968 lopulla kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences, NAS) paneeli sai tehtäväkseen tutkia Condonin raportin tarkkuutta, metodologiaa ja johtopäätöksiä. Paneeli ei tehnyt omaa tutkimusta UFO-raporttien paikkansapitävyydestä. [50]

Tulokset: NAS:n arviossa todettiin, että ”olemme yksimielisiä siitä, että tämä on ollut erittäin uskottava yritys soveltaa tieteen tekniikoita UFO-ongelman ratkaisemiseen”. [51]

Carterin hallinnon toimeksianto NASA:lle (1977)

Taustaa: Kirjeessä ehdotettiin, että NASA perustaisi paneelin, jonka tehtävänä olisi selvittää, oliko Condonin raportin jälkeen tehty uusia merkittäviä havaintoja UFOista.

Tulokset: NASA vastasi viisi kuukautta myöhemmin toteamalla, että ”ei ole perusteltua käynnistää tutkimustoimintaa tällä alalla tai kutsua koolle symposiumia aiheesta”. [52]

Roswell-tutkimukset/tiedustelut (1992-2001)

Presidentti Clinton ja esikuntapäällikkö Podesta tiedustelevat Roswellista (1992 – 2001)
Roswellin raportti: Fakta vs. fiktio New Mexicon autiomaassa (1995)
GAO:n Roswell-raportti (1995)
The Roswell Report: Case Closed (1997)

Taustaa: Presidentti Clinton antoi entiselle kansallisen turvallisuuden neuvonantajalle Sandy Bergerille tehtäväksi selvittää, oliko Yhdysvaltain hallituksella hallussaan avaruusolentoja tai avaruusolentojen teknologiaa. Presidentti Clinton sanoi: ”Tietääkseni Roswellissa, New Mexicossa, ei syöksynyt avaruusalusta vuonna 1947… jos USAF löysi avaruusolentojen ruumiita, he eivät kertoneet minulle siitä… ja haluan tietää.” [53]

Vuonna 1993 kongressiedustaja Steven H. Schiff (R-New Mexico) tiedusteli Roswellin tapauksesta puolustusministeriöltä. Roswellin välikohtaus viittaa heinäkuussa 1947 Roswellin armeijan lentokentän lähistölle pudonneesta sotilasilmapallosta löytyneisiin metalli- ja kumijätteisiin, jotka herättivät salaliittoteorioita ja väitteitä siitä, että jäänteet olivat peräisin avaruusaluksesta ja osa Yhdysvaltain hallituksen salailua. Hän pyysi GAO:a (General Accounting Office, jonka nimi muutettiin sittemmin Government Accountability Officeksi) selvittämään Roswellin lähellä tapahtuneen onnettomuuden kaltaisten lento-onnettomuuksien raportointivaatimukset ja tunnistamaan kaikki Roswellin onnettomuutta koskevat hallituksen asiakirjat. [54]

Ilmavoimat suoritti järjestelmällisen etsinnän lukuisista arkistoista ja arkistokeskuksista tukeakseen GAO:n Roswell-auditointia. Osana tätä tarkastusta USAF haastatteli myös lukuisia henkilöitä, joilla saattoi olla tietoa tapahtumista. Ilmavoimien ministeri Sheila E. Widnall vapautti heidät kaikista turvallisuusvelvoitteista, jotka olisivat saattaneet rajoittaa tietojen jakamista. Tämän jälkeen USAF julkaisi vuonna 1995 Roswell-raportin, joka sisälsi muun muassa seuraavaa: ”Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimusraportti koskien ’Roswellin tapausta'”, jonka oli laatinut eversti Richard L. Weaver, ja ”Yhteenveto ilmapallotutkimuksen tuloksista”, jonka oli laatinut yliluutnantti James McAndrew. [55]

Tulokset: Raportissa todettiin, että USAF:n tutkimuksissa ei löydetty tai kehitetty tietoja, jotka osoittaisivat, että Roswellin tapahtuma oli UFO-tapahtuma, eikä USA:n hallitus ollut ”peitellyt” tapahtumaa. Pikemminkin Roswellin läheltä löydetyt materiaalit sopivat yhteen sen tyyppisen ilmapallon kanssa, jota käytettiin tuolloin salaiseksi luokitellussa Project Mogul -hankkeessa. Missään asiakirjoissa ei ollut todisteita siitä, että USG olisi löytänyt avaruusolentoja tai Maan ulkopuolista materiaalia. [56]

• USAF julkaisi myöhemmin vuonna 1997 seurantaraportin, The Roswell Report: Case Closed, joka sisälsi lisämateriaalia ja analyysejä, jotka tukivat sen päätelmää, että Roswellin läheltä löydetyt romut olivat peräisin Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien ilmapalloohjelmasta. [57]

• Väitetyt ”avaruusolentojen” ruumiit, joista jotkut ovat kertoneet New Mexicon autiomaassa, olivat testinukkeja, joita Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien korkealla olevat ilmapallot kuljettivat korkealle tieteellistä tutkimusta varten. [58]

• Raportit sotilasyksiköistä, joiden väitettiin löytäneen lentävä lautanen ja sen ”miehistö”, olivat kuvauksia ilmavoimien henkilöstöstä, joka osallistui testinuken nouto-operaatioihin. Väitteet Roswellin armeijan ilmavoimien (RAAF) sairaalassa olleista ”avaruusolentojen ruumiista” olivat todennäköisesti seurausta kahden erillisen tapauksen yhdistämisestä: vuonna 1956 tapahtunut KC-97-lentokoneonnettomuus, jossa 11 ilmavoimien jäsentä menetti henkensä, ja vuonna 1959 tapahtunut miehitetyn ilmapallon onnettomuus, jossa kaksi ilmavoimien lentäjää loukkaantui. [59]

GAO:n vuonna 1995 laatimassa tutkimustuloksia koskevassa raportissa todettiin, että Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien säännöissä vuonna 1947 edellytettiin, että lento-onnettomuusraportit säilytetään pysyvästi. Maavoimien ilmavoimat raportoivat neljästä lento-onnettomuudesta New Mexicossa heinäkuussa 1947. Kaikissa oli osallisena sotilaslentokoneita, ja ne tapahtuivat 8. heinäkuuta 1947 jälkeen, jolloin RAAF:n tiedotustoimisto ilmoitti ensimmäisen kerran ”lentävän kiekon” putoamisesta ja talteenotosta Roswellin lähellä. Armeija ei raportoinut yhtään lento-onnettomuutta New Mexicossa kyseisenä kuukautena. USAF:n virkamiehet ilmoittivat GAO:lle, että vuonna 1947 tapahtuneesta ilmapallon putoamisesta ei vaadittu raporttia. [60]

Advanced Aerospace Weapons System Application Program (AAWSAP) (2009–2012)/
Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP)

Taustaa: Senaatin enemmistöjohtaja Harry Reidin (D-NV) johdolla verovuosien 2008 ja 2010 puolustusmäärärahoja koskevissa laeissa DIA:lle myönnettiin 22 miljoonaa dollaria, jotta se voisi arvioida Yhdysvaltoihin kohdistuvia, pitkän aikavälin, ulkomaisia, kehittyneitä ilmailu- ja avaruusalan uhkia. DIA perusti vuonna 2009 yhteistyössä tiedustelusta vastaavan puolustusministeriön alivaltiosihteerin toimiston kanssa AAWSAP-ohjelman, joka tunnettiin myös nimellä AATIP. Sopimus tästä DIA:n hallinnoimasta ohjelmasta tehtiin yksityisen sektorin organisaation kanssa. [61] [Huomautus ohjelman nimistä: AAWSAP- ja AATIP-nimiä on käytetty vaihtelevasti tämän ohjelman nimestä, myös virallisissa asiakirjoissa. Toisin kuin AAWSAP, AATIP ei koskaan ollut virallinen puolustusministeriön ohjelma. AAWSAP-ohjelman lakkauttamisen jälkeen AATIP-nimitystä käyttivät kuitenkin eräät henkilöt, jotka liittyivät epäviralliseen UAP-yhteisöön puolustusministeriössä ja jotka tutkivat sotilastarkkailijoiden tekemiä UAP-havaintoja osana sivutoimisia työtehtäviään. Tämä toiminta ei ollut tunnustettu, virallinen ohjelma, eikä sillä ollut omaa henkilöstöä tai budjettia.]

• AAWSAP/AATIP-ohjelman ensisijaisena tarkoituksena oli tutkia mahdollisia seuraavan sukupolven ilmailuteknologioita 12 erityisalalla, joita ovat esimerkiksi kehittynyt nostovoima, työntövoima, epätavanomaisten materiaalien ja ohjaimien käyttö sekä tunnusmerkkien vähentäminen. [62]

• Vaikka UFOjen/UAP:den tutkimista ei ollut nimenomaisesti mainittu sopimuksen työselityksessä, valittu yksityisen sektorin organisaatio suoritti UFO-tutkimusta DIA:n ohjelmapäällikön tuella. Tähän tutkimukseen sisältyi uusien tapausten ja paljon vanhempien Project BLUE BOOK -tapausten tarkastelu, raportointi- ja tutkintaryhmien toiminta sekä ehdotukset laboratorioiden perustamiseksi tutkimaan mahdollisesti löydettyjä UFO-materiaaleja. [63]

• AAWSAP/AATIP tutki myös väitettyä UAP- ja paranormaalin toiminnan keskipistettä Utahissa sijaitsevassa kohteessa, jonka tuolloin omisti yksityisen sektorin organisaation johtaja, ja tutki muun muassa raportteja ”varjohahmoista” ja ”olennoista” sekä tutki ”kaukokatselua” ja ”ihmisen tietoisuuden poikkeamia”. Organisaatio suunnitteli myös palkkaavansa selvännäkijöitä tutkimaan ”ulottuvuuksien välisiä ilmiöitä”, joiden uskottiin esiintyvän usein kyseisessä paikassa. [64]

• DIA ei tavoitellut eikä nimenomaisesti valtuuttanut tätä työtä, vaikka DIA:n työntekijä teki ja hallinnoi sopimusta yksityisen sektorin organisaation kanssa. [65]

• Senaattori Reid lähetti 24. kesäkuuta 2009 kirjeen silloiselle apulaispuolustusministerille William Lynn III:lle, jossa hän pyysi, että AAWSAP/AATIP-ohjelmasta tehtäisiin puolustusministeriön erityisohjelma. Apulaispuolustusministeri Lynn kieltäytyi tekemästä niin, koska silloinen tiedustelusta vastaava puolustusministeri James R. Clapper Jr. suositteli, että tällainen nimeäminen ei olisi perusteltua. [66]

• Juuri ennen DoD:n ohjelman peruuttamista yksityisen sektorin organisaatio ehdotti uudeksi toimintalinjakseen ”intellektuellien keskustelujen” järjestämistä akateemisissa instituuteissa julkiseen keskusteluun vaikuttamiseksi, mihin sisältyi myötämielisten toimittajien ja julkkisjuontajien palkkaaminen. Tämän ehdotetun PR-kampanjan tavoitteena oli olettaa, että ”avaruusolentojen vierailut ovat totta” ja että moderaattorit ohjaisivat keskustelua pois ”umpikujaan johtavista keskusteluista” ja ”todisteista” keskustelemisen ”suosta”. [67] Ehdotuksen julkilausuttuna tavoitteena oli lisätä yleisön kiinnostusta hallituksen ”paljastusta” kohtaan ”avaruusolentoaiheessa” ja tutkia UFO-paljastuksen seurauksia yleisölle. [68]

Tulokset: Yksityisen sektorin organisaation kanssa tehty AAWSAP/AATIP-sopimus tuotti tutkimusasiakirjoja, joissa käsiteltiin sopimuksen työselostuksessa mainittuja 12 tieteenalaa. Näistä tieteellisistä asiakirjoista ei koskaan tehty perusteellista vertaisarviointia.

• AARO ei ole vielä saanut selville muita AAWSAP:n/AATIP:n merkittäviä UAP-tapauksia. Sen sijaan AAWSAP/AATIP tutki suuren määrän Project BLUE BOOKin ja yksityisten tahojen tapauksia, haastatteli UAP-silminnäkijöitä ja teki asiaan liittymätöntä työtä, joka koski väitettyä paranormaalia toimintaa yksityisen organisaation tontilla Utahissa.

• AAWSAP/AATIP-hanke lopetettiin vuonna 2012, kun sen tuotokset oli saatu valmiiksi, koska DIA ja puolustusministeriö olivat huolissaan hankkeesta.

• AAWSAP/AATIP-ohjelman lopettamisen jälkeen sen kannattajat yrittivät tuloksetta saada sisäisen turvallisuuden ministeriötä tukemaan KONA BLUE -nimellä kulkevaa uutta versiota.

Unidentified Aerial Phenomena Task Force (UAPTF) (elokuu 2020 – marraskuu 2021)

Taustaa: Varapuolustusministeri David L. Norquist hyväksyi UAPTF:n perustamisen elokuussa 2020. Merivoimien ministeriötä pyydettiin johtamaan työryhmää tiedustelusta ja turvallisuudesta vastaavan puolustusministeriön alivaltiosihteerin (USD(I&S)) alaisuudessa. Se perustettiin parantamaan UAP:den luonteen ja alkuperän ymmärrystä ja saamaan tietoa siitä. Työryhmän tehtävänä oli havaita, analysoida ja luetteloida UAP:itä, jotka voisivat mahdollisesti muodostaa uhan Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle. [69]

Tulokset: UAP-toimikunta auttoi standardoimaan ja lisäämään UAP-raportoinnin määrää ja vähentämään stigmaa. Sen työ auttoi myös kalibroimaan antureita kerättyjen tietojen laadun parantamiseksi. Sen menetelmät ja prosessit johtivat suoraan Yhdysvaltojen mantereen yllä kulkeneiden korkealla sijaitsevien Kiinan kansantasavallan ilmapallojen tunnistamiseen. [70]

Preliminary Assessment: Unidentified Aerial Phenomena (June 2021)

Taustaa: Senaatin raportti 116-233, joka liittyy tiedustelun valtuuttamista koskevaan lakiin varainhoitovuodeksi 2021, määräsi kansallisen tiedustelun johtajan toimiston (Office of the Director of National Intelligence, ODNI) toimittamaan puolustusministeriä kuultuaan tiedusteluarvion UAP:den aiheuttamasta uhasta ja raportoimaan UAPTF:n edistymisestä tämän uhan ymmärtämisessä.

Tulokset: Alustavassa arvioinnissa todettiin, että: (1) korkeatasoisen raportoinnin vähäinen määrä haittaa varmojen johtopäätösten tekemistä niiden luonteesta tai tarkoituksesta; rajoitetussa määrässä tapauksia UAP:n on raportoitu osoittaneen epätavallisia lento-ominaisuuksia; (2) nämä havainnot voivat kuitenkin johtua anturivirheistä, harhautuksesta tai tarkkailijan virheellisestä havainnosta, ja ne vaativat tarkkaa lisäanalyysia; (3) todennäköisesti on olemassa useita erilaisia UAP-tyyppejä, jotka vaativat erilaisia selityksiä käytettävissä olevissa raporteissa kuvattujen ulkoasujen ja käyttäytymismallien perusteella; (4) UAP:t voivat aiheuttaa ilmatilan turvallisuusongelmia ja haasteen Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle; ja (5) eri puolilta Yhdysvaltoja tulevien raporttien johdonmukainen yhdistäminen, standardoitu raportointi, lisääntynyt keruu ja analyysi sekä virtaviivaistettu prosessi, jonka avulla kaikki tällaiset raportit voidaan seuloa useiden asiaankuuluvien julkishallinnon tietojen perusteella, mahdollistavat UAP:den kehittyneemmän analyysin. [71]

Airborne Object Identification and Management Synchronization Group (AOIMSG) / Airborne Object Identification and Management Executive Management Committee (AOIMEXEC) (marraskuu 2021 – kesäkuu 2022)

Taustaa: Varapuolustusministeri, konsultoituaan kansallisen turvallisuuden johtajaa (DNI), määräsi USD(I&S):n perustammaan AOIMSG:n, joka on Yhdysvaltain merivoimien UAPTF:n seuraaja. [72]

Tulokset: Organisaatio auttoi synkronoimaan ministeriön ja laajemmin Yhdysvaltain hallituksen toimia, joilla pyritään havaitsemaan, tunnistamaan ja määrittämään kiinnostavia kohteita ”erityiskäyttöisessä ilmatilassa” sekä arvioimaan ja lieventämään lentoturvallisuuteen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä uhkia. [73] AOIMSG ei ollut saavuttanut alustavaa toimintakykyä ennen kuin se nimettiin uudelleen AARO:ksi ja sille annettiin laajennettu tehtäväkokonaisuus vuoden 2022 talousarviota koskevaan NDAA:n sisältyvän myöhemmän lainsäädännön seurauksena.

UAP Independent Study Team (UAPIST) (kesäkuu 2022 – syyskuu 2023)

Taustaa: Taustaa: NASA perusti UAPIST:n sen neuvoa-antavan tiedekomitean alaisuuteen, joka perustettiin liittovaltion neuvoa-antavia komiteoita koskevan lain mukaisesti. UAPIST tutki UAP:itä tieteellisestä näkökulmasta ja keskittyi siihen, miten NASA voi käyttää dataa ja tieteellisiä välineitä paremmin ymmärtämään UAP:ita. Tutkimuksen organisoinnista vastasi NASAn tiedeosaston tutkimuksesta vastaava apulaishallintoavustaja (Assistant Deputy Associate Administrator for Research). Riippumattoman tutkimusryhmän puheenjohtajana toimi Simons-säätiön puheenjohtaja, ja siihen kuului jäseniä Yhdysvaltain hallituksesta, korkeakouluista ja yksityiseltä sektorilta. [74]

Tulokset: NASA julkaisi raporttinsa syyskuussa 2023. Raportissa keskityttiin löytämään parhaat saatavilla olevat ja löydettävissä olevat tietovirrat UAP-tapausten ratkaisemiseksi. Siinä ei keskitytty siihen, olivatko UAP-tapaukset peräisin Maan ulkopuolelta vai eivät. NASA perusti myös UAP-tutkimusjohtajan viran.

All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) (perustettu 15.7.2022)

Taustaa: Vastauksena varainhoitovuoden 2022 NDAA:han apulaispuolustusministeri antoi koordinoidusti DNI:n kanssa USD(I&S):lle ohjeen, jonka mukaan AOIMSG:n nimi muutetaan AARO:ksi, ja sen soveltamisalaa ja tehtävää laajennetaan. [75] AARO järjestäytyi neljän toiminnon ympärille (analyysi, operaatiot, tiede ja teknologia sekä strateginen viestintä). AARO kehittää IC:n ja S&T:n analyyttisiä ammattikäytäntöjä, panee täytäntöön tieteellistä testaussuunnitelmaa, toteuttaa turvallisen haastateltujen briiffausohjelman ja työskentelee UAP-tietojen keruun ja raportoinnin standardoimiseksi koko DoD:ssä ja IC:ssä.

Tulokset: Kongressin ohjeiden mukaisesti AARO toimittaa neljännesvuosiraportteja, puolivuosittaisia tiedotustilaisuuksia ja vuosiraportin kongressille koordinoidusti ODNI:n kanssa. Lisäksi ODNI toimitti 12. tammikuuta 2023 kongressille vuoden 2022 vuosikertomuksen tunnistamattomista ilmailmiöistä. Tämä raportti laadittiin yhteistyössä AARO:n kanssa ja se perustui AARO:n tietoihin.

• Raportissa todettiin, että 30. elokuuta 2022 mennessä oli yhteensä 510 UAP-raporttia. Tämä sisälsi 144 UAP-raporttia, jotka käsiteltiin 17 raportointivuoden aikana ODNIn alustavassa arviossa, sekä 247 uutta raporttia ja 119 raporttia, jotka raportoitiin tai saatiin käsiteltäväksi sen jälkeen.

• Raportissa todettiin myös, että UAP-tapahtumia esiintyy edelleen rajatussa tai suojatussa ilmatilassa, mikä tuo esiin mahdollisia lentoturvallisuuteen tai vihollisen talteenottotoimintaan liittyviä huolenaiheita. [76]

• AARO:n johtaja raportoi kongressille, että valtaosalla AARO:n hallussa olevista tapauksista on tavanomainen selitys ja että AARO ei ole nähnyt mitään todisteita siitä, että yksikään näistä tapauksista edustaisi Maan ulkopuolista teknologiaa.

• Kaikista AARO:n tutkimista ja analysoimista raporteista yksikään ei edustanut Maan ulkopuolista tai muusta maailmasta peräisin olevaa teknologiaa. Pienellä osalla tapauksista on mahdollisesti poikkeavia tai huolestuttavia piirteitä. AARO on pitänyt kongressin ajan tasalla havainnoistaan. AARO jatkaa näiden tapausten tutkimista.

Ulkomaiset ja akateemiset tutkimustoimet

AARO tarkasteli seitsemää muuta yhdysvaltalaisen yliopiston, Britannian, Kanadan ja Ranskan valtioiden rahoittamaa UAP-tutkimuspaneelia ja -ohjelmaa. Näistä ponnisteluista yksi Kanadan hallituksen epävirallinen raportti 1950-luvun alkupuolelta väitti, että UFOt olivat peräisin Maan ulkopuolelta, ja ohjelman johtaja väitti olleensa yhteydessä avaruusolentoihin. Tämä näkemys näytti heijastavan ohjelman johtajan mielipiteitä, eikä Kanadan hallitus hyväksynyt tai tukenut sitä.

• Stanfordin yliopiston Sturrockin paneeli (1998) ei löytänyt vakuuttavia todisteita UFOjen/UAP:ien Maan ulkopuolisesta alkuperästä. [77]

• Britannian lentäviä lautasia käsittelevä työryhmä (1950-1951) totesi, että ”lentäviä lautasia ei ole olemassa”. [78]

• Kanadan Sky-projekti (2023) on parhaillaan käynnissä, ja ohjelman tulokset julkaistaan vuonna 2024. [79]

• Kanadan Project Second Storey (1952-1954), hallitukselle neuvoa-antava komitea, ei koskaan tullut merkittäviin johtopäätöksiin. [80]

• Kanadan Project Magnet -hanketta (1950-1954) johti liikenneministeriön insinööri Wilbert B. Smith. Smith arvioi, että UFOt olivat peräisin Maan ulkopuolelta ja että ne lensivät magnetismin avulla. Smith uskoi olevansa henkilökohtaisessa yhteydessä Maan ulkopuolisiin olentoihin telepatian ja ”tensorisäteiden” välityksellä. Smith väitti jo vuonna 1961 antamassaan haastattelussa, että vuonna 1952 USAF lainasi hänelle UFOn palan tutkittavaksi. Hän väitti myös, että se koostui magnesiumortosilikaatista. Kanadan hallitus lopetti projektin sanoen, ettei tutkimuksesta saatu lopullisia tuloksia. Smith myönsi, että hänen UFOja koskevat uskomuksensa olivat vain hänen omiaan eivätkä hallituksen virallinen kanta. [81]

• Ranskan hallitus rahoitti kolme kattavaa tutkimusohjelmaa: Groupe d’Etude et d’Information sur les Phénomènes Aérospatiaux Non-identifiés (GEPAN, 1977-1987), Service d’Expertise des Phénomènes de Rentrées Atmosphériques (SEPRA, 1988-2004) ja vuonna 2005 perustetun uuden version nimeltä Groupe d’Etudes et d’Informations sur les Phénomènes Aérospatiaux Non-identifiés (GEIPAN). Kun SERPA lakkautettiin, se totesi, että valtaosalla tapauksista oli tavanomaiset selitykset, mutta 28 prosenttia sen tapauksista jäi ratkaisematta. Mikään näistä järjestöistä ei ole löytänyt todisteita Maan ulkopuolisista vierailuista Maassa. [82]

Keskeiset havainnot

• Yksikään näistä tutkimuksista (mukaan lukien Yhdysvaltain hallituksen, ulkomaiden ja yhdysvaltalaiset akateemiset tutkimukset) ei tullut siihen johtopäätelmään, että mikään UAP-raportti viittaisi Maan ulkopuoliseen alkuperään.

• Kaikissa näissä ponnisteluissa ja tarkasteluissa päädyttiin siihen, että suurin osa UAP-raporteista voidaan ratkaista tavallisina esineinä, luonnonilmiöinä, optisina harhoina tai väärinä tunnistuksina. Monet tapaukset ovat kuitenkin edelleen ratkaisematta.

• Toimintakelpoisten, tutkimuskelpoisten tietojen puute — erityisesti raportoitujen UAP:iden nopeuden, korkeuden ja koon puute — yhdistettynä resurssien rajallisuuteen, tapausten suureen määrään ja Yhdysvaltojen hallituksen virkamiesten eri tasoiseksi koettuun tukeen olivat tekijöitä kaikissa tutkintatoimissa. Vaikka maa- ja ilmatilan anturit ovat kehittyneet merkittävästi, tutkimuksia vaikeuttaa edelleen ilmeinen kyvyttömyys kerätä riittävästi laadukkaita tietoja tieteellistä analyysia varten.

• Kolmessa tutkimuksessa tutkittiin raportteja suorista tai epäsuorista fyysisistä UFO-todisteista (maanpinnan painaumista metalliromuihin), eikä niissä havaittu mitään mikä olisi ulkomaista tai Maan ulkopuolista alkuperää.

• Ainakin yksi Yhdysvaltain hallituksen ehdotus — CIA:n sponsoroima Robertsonin paneeli — koski aktiivista ”kouluttamista” ja ”debunkkaamista” käyttäen erilaisia julkisia mediavälineitä yleisön ohjaamiseksi pois UFO-ilmoitusten tekemisestä. Ehdotuksessa perusteltiin, ettei uskottu UFOjen olevan ulkomaisia teknologisia uhkia tai Maan ulkopuolelta peräisin olevia; pikemminkin katsottiin, että jatkuva raporttien tulva sekoitti ja jumiutti hallituksen prosesseja, ja ilmaistiin huoli siitä, että tällaiset raportit saattaisivat luoda ”joukkohysteriaa” Neuvostoliiton eduksi.

• Eri aikoina USG:n sisä- ja ulkopuoliset henkilöt, mukaan lukien tohtori J. Allen Hynek, ovat väittäneet, että USAF:n päätavoitteena oli debunkata tai selittää UAP-raportit. AARO ei löytänyt todisteita siitä, että USAF:llä olisi ollut politiikka, jonka tarkoituksena olisi ollut peitellä todisteita Maan ulkopuolisesta tiedosta, materiaalista tai vuorovaikutuksesta. Sen sijaan USAF pyrki keskittymään tärkeämmiksi katsomiinsa huolenaiheisiin, kuten neuvostoteknologiaan ja Yhdysvaltojen puolustusvalmiuteen. Vastaavasti ainakin Project GRUDGEn ensimmäisessä versiossa pyrittiin ratkaisemaan kaikki tapaukset ja kiellettiin sen henkilöstöä luonnehtimasta raportteja tuntemattomiksi tai tunnistamattomiksi.

• AARO huomauttaa, että oli mahdollisesti yksi epävirallinen arvio, jossa väitettiin toisin. Project SIGN -henkilöstön väitetään laatineen ja allekirjoittaneen raportin, joka jaettiin tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi. Sen otsikkona oli ”Tilannearvio”, ja siinä arvioitiin, että ainakin jotkut UFOt olivat ”planeettainvälisiä”. Puolustusministeriön johto hylkäsi raportin sillä perusteella, että siitä puuttui kaikki todisteet, eikä sitä koskaan julkaistu. Project BLUE BOOKin ensimmäinen johtaja, kapteeni Edward Ruppelt, sanoi, että kaikki muut kuin pari kopiota tästä arviosta tuhoutuivat. [83] AARO ei ole kyennyt vahvistamaan hänen väitettään eikä löytämään asiakirjaa.

V OSA: Arviointi haastateltujen väitteistä, jotka koskevat Yhdysvaltojen hallituksen osallistumista piilotettuihin UAP-ohjelmiin

Tiivistelmä

AARO haastatteli 17. syyskuuta 2023 mennessä noin 30 henkilöä. AARO luokitteli nämä henkilöt kolmeen luokkaan: Tason 1 haastateltavat ovat henkilöitä, jotka ovat keskustelleet kongressin henkilökunnan tai kongressin jäsenten kanssa ja jotka on sen jälkeen ohjattu AARO:lle; tason 2 haastateltavat ovat henkilöitä, jotka tason 1 haastateltavat ovat ohjanneet AARO:lle; tason 3 haastateltavat ovat AARO:n laatimia haastatteluja, jotka vahvistavat tason 1 ja tason 2 haastateltavien kertomusten pääasiallisen integroidun narratiivin. Etusijalle asetetaan ne haastateltavat, jotka väittivät, että heillä on omakohtaista tietoa hallituksen ohjelmista, tapahtumista tai yksityiskohdista, jotka koskevat jotakin tuloksena olevaa aineistoa. Toisen tai kolmannen käden tietoa välittävät haastateltavat ovat vähemmän tärkeitä, mutta AARO on kuitenkin suunnitellut ja aikoo jatkossakin suunnitella haastatteluja heidän kanssaan.

AARO generoi satunnaisluvut ja antoi jokaiselle haastateltavalle yhden numeron. AARO ylläpitää avainta, jota säilytetään ja käsitellään turvallisesti kunkin haastateltavan yksityisyyden suojaamiseksi. Joissakin tapauksissa AARO osoitti satunnaisluvun henkilölle, joka ei ole ollut AAROn haastattelussa, mutta johon haastateltavat viittasivat avainhenkilönä. AARO antoi numeron myös organisaatioille, jotka haastateltavat mainitsivat. AARO arvioi, että esiin on noussut kaksi päänarratiivia, joilla on erilaisia ja mahdollisesti toisiinsa liittymättömiä sivuhaaroja:

Päänarratiivi

Päänarratiivissa väitetään, että Yhdysvaltain hallituksen ja teollisuuskumppaneiden hallussa on ja että ne testaavat Maapallon ulkopuolista teknologiaa, jota on pidetty salassa kongressin valvonnalta ja maailmalta noin vuodesta 1964 lähtien ja mahdollisesti vuodesta 1947 lähtien, jos Roswellin tapahtumat lasketaan mukaan. Narratiivissa väitetään, että tällä UAP-ohjelmalla on hallussaan jopa 12 Maan ulkopuolista avaruusalusta.

• Eräs AARO:n haastateltava [84] väitti kolmannen käden kertomuksessa, että eräällä organisaatiolla [85] oli hallussaan 12 avaruusalusta, jotka oli saatu talteen erilaisista maahansyöksyistä ennen vuotta 1970. Osa aluksista oli kuulemma ”ehjiä”. Haastateltava totesi myös, että CIA:lla oli kumppanuus yrityksen kanssa, joka päättyi vuonna 1989, ja että se halusi kaiken materiaalin palautettavan CIA:lle. AARO ei löytänyt mitään empiirisiä todisteita näiden väitteiden tueksi.

• Eräs haastateltava [86] väitti, että eräällä organisaatiolla [87] oli hallussaan Maan ulkopuolista materiaalia vuosina 2009 ja 2010. Eräs toinen haastateltava ilmoitti osallistuneensa neuvotteluihin materiaalin palauttamiseksi Yhdysvaltain hallitukselle. Sama haastateltava totesi, että entinen nimeltä mainittu CIA:n korkea-arvoinen virkamies kumosi ehdotuksen materiaalin poistamisesta yhtiöltä.

• Eräs toinen haastateltava [88] väitti, että noin vuonna 1999 eräs entinen korkea-arvoinen Yhdysvaltain sotilasupseeri [89] kertoi haastateltavalle koskettaneensa Maan ulkopuolisen avaruusaluksen pintaa. Haastateltava totesi, että vanhempi upseeri antoi yksityiskohtaisen kuvauksen rakennuksessa ilmassa kelluvasta avaruusaluksesta. Upseeri kertoi haastateltavalle, että noin 150 henkilöä työskenteli ohjelman parissa ja että ohjelma pidettiin ”poissa hallitukselta”, jotta teknologia pysyisi salassa.

• Kaksi haastateltavaa [90] kertoi osallistuneensa Valkoisen talon toimeksiannosta tehtyyn UAP-tutkimukseen Pohjois-Virginiassa joskus vuosien 2004 ja 2007 välisenä aikana. Tutkimuksessa arvioitiin millaisia vaikutuksia yhteiskunnalle aiheutuisi, jos Yhdysvallat, Venäjä tai Kiina paljastaisi, että niillä oli todisteita Maan ulkopuolisista olennoista tai aluksista. Yksi haastateltavista oletti, että näillä hallituksilla oli tällaisia todisteita. [91] Tutkimukseen osallistui noin 12 henkilöä, jotka arvioivat 64 eri yhteiskunnan osa-aluetta, kuten uskontoa ja rahoitusmarkkinoita, joihin tällainen paljastuminen voisi vaikuttaa. [92] Tutkimus kesti yhden päivän, eikä haastateltava ollut tietoinen mistään loppuraportista tai siitä, kenelle raportti olisi mahdollisesti toimitettu.

• Toinen haastateltava väitti, että hän kuuli 1990-luvulla sähköisen viestinnän kahden sotilastukikohdan välisestä keskustelusta, jossa tiedemiehet väittivät ”avaruusolentojen” olleen läsnä erikoismateriaalien testauksen aikana. [93] Haastateltava kertoi myös, että toisessa tapauksessa 1990-luvulla hän havaitsi ”tunnistamattoman lentävän esineen” yhdysvaltalaisessa sotilaslaitoksessa. Haastateltava kuvaili esineen lentokuvion olleen erikoinen.

• Eräs haastateltava, joka on entinen Yhdysvaltain armeijan jäsen, kertoi, että osallistuessaan vuonna 2009 humanitaariseen ja turvallisuusoperaatioon vieraassa maassa hän kohtasi ”Yhdysvaltain erikoisjoukkoja”, jotka lastasivat kontteja suureen Maan ulkopuoliseen avaruusalukseen. [94]

• Eräs toinen haastateltava kertoi, että eräs perheenjäsen oli 1980-luvulla mukana pyrkimyksessä takaisinmallintaa erästä esinettä, jonka oletettiin olevan ulkoavaruuden teknologiaa. [95] Insinöörit eivät onnistuneet tekemään esineestä takaisinmallinnusta, ja se lähetettiin toiseen laitokseen lisäarviointia varten.

• Eräs haastateltava huomautti AAROlle, että UAP-maahansyöksyjen olemassaolosta todisteena on väitetty vuodettu erityinen kansallinen tiedusteluarvio vuodelta 1961. [96] AARO sai kopion asiakirjasta avoimen tutkimuksen avulla ja arvioi sen aitoutta.

• Jotkut haastateltavat ja julkiset raportit tukevat tätä tarinaa väittämällä toisen ja kolmannen käden kertomusten perusteella, että joitakin salassapitosopimuksia on saatettu käyttää ”Maan ulkopuolisen teknologian takaisinmallinnusohjelman” suojaamiseen. Näissä kertomuksissa kuvataan, että NDA-sopimukset sisälsivät ”kuolemanrangaistusta” koskevia määräyksiä, jos allekirjoittaja paljastaa tietoja ohjelmasta. Jotkut haastateltavat väittivät, että ”suullisia” ja kirjallisia NDA:ita annettiin useissa tapauksissa. [97]

Toinen narratiivi

Toisen narratiivin mukaan useat UAP-havainnot, jotka tapahtuivat Yhdysvaltojen ydinvoima/aselaitosten läheisyydessä, ovat johtaneet ydinohjusten ja testatun laukaisukoneen toimintahäiriöihin ja tuhoutumiseen. AARO haastatteli viittä USA:n ilmavoimien entistä jäsentä, jotka palvelivat vuosina 1966-1977 Malmstromin, Ellsworthin, Vandenbergin ja Minotin USA:n ilmavoimien tukikohdissa ja niiden läheisyydessä sijaitsevissa mannertenvälisten ballististen ohjusten (ICBM) siiloissa. [98] Jotkut näistä henkilöistä väittävät tehneensä UAP-havaintoja siilojen lähellä, kun taas toiset väittävät UAP:n häirinneen ICBM-toimintaa. Erityisesti he sanoivat, että ICBM:n laukaisunvalvontalaitteet sammuivat tai kokivat täydellisen sähkökatkoksen. Lisäksi yksi haastateltava ja ilmavoimien videokuvaaja väittivät havainneensa ja kuvanneensa UAP:n tuhoavan ICBM:n, joka oli lastattu ”räkäpää”-ydinkärjellä, kesken lennon. AARO tutkii näihin tapahtumiin liittyvää Yhdysvaltojen ja vastapuolen toimintaa, mukaan lukien kaikki Yhdysvaltojen ohjelmat, joissa testattiin ballististen ohjusten puolustuskykyä.

Löydökset

AARO tutki ja teki johtopäätökset useimmista näissä kertomuksissa esitetyistä väitteistä. Useimmissa tapauksissa AARO pystyi paikallistamaan yritykset, henkilöt ja ohjelmat, jotka AARO:lle välitettiin haastatteluissa. AARO raportoi ratkaisemattomien väitteiden tulokset niteessä II. AAROn tähänastiset havainnot ovat seuraavat:

Virallisia UAP-salassapitosopimuksia ei löydetty

Tämän tarkastelun yhteydessä ja varainhoitovuoden 2023 kansallisen puolustuslakisopimuksen 1673 kohdan ohjeiden mukaisesti AARO lähetti ohjeistusta ja pyyntöjä puolustusministeriölle, energiaministeriölle ja sisäisen turvallisuuden ministeriölle, jotta nämä tarkastaisivat ja toimittaisivat kaikki UAP:hin (tai aiempiin kutsumanimiin) liittyvät NDA:t. Tähän mennessä AARO:n henkilöstö ei ole havainnut tai sille ei ole ilmoitettu mistään NDA:sta, joka sisältäisi UAP:hin liittyviä tietoja. Lukuun ottamatta 18. luvun 794 pykälään sisältyvää vakiomuotoista NDA:ta, jossa kuvataan kuolemanrangaistusta tai vankeusrangaistusta maanpuolustukseen liittyvien tietojen laittomasta paljastamisesta, AARO ei ole myöskään havainnut mitään NDA:ta, jossa haastateltavia uhattaisiin UAP:hin liittyvien tietojen paljastamisen vuoksi.

Aikaisemmin useimmissa, ellei kaikissa, kansallisen turvallisuuden turvaluokitussopimuksissa on ollut vakiomuotoinen kieli, jonka mukaan kuolemanrangaistusta voidaan soveltaa turvaluokiteltujen tietojen paljastamisesta. Tyypillisissä NDA-sopimuksissa viitataan 18. luvun 794 pykälään useissa kohdissa turvaluokiteltujen tietojen välittämisen osalta:

“Joka tahallaan tai syystä uskoen, että sitä käytetään Yhdysvaltojen vahingoksi tai vieraan valtion eduksi, viestii, luovuttaa tai välittää… maanpuolustukseen liittyviä tietoja, on rangaistava kuolemalla tai vankeudella minkä tahansa pituiseksi ajaksi tahansa tai elinkautisella vankeudella…..”

CIA:n entisen viranomaisen osallisuus UAP:n maahansyöksystä väitetysti talteen otetun materiaalin liikuttamiseen kiistetty pöytäkirjassa

AARO haastatteli ja sai allekirjoitetun lausunnon entiseltä CIA:n viranomaiselta, jonka AARO:n haastateltavat nimenomaisesti nimesivät. Entinen virkamies totesi, ettei hänellä ollut tietoa mistään tämän väitteen näkökohdasta. [99] Väitteeseen sisältyi esineiden väitetty putoaminen, Yhdysvaltain hallituksen ja yksityisen sektorin materiaalin haltuunotto sekä yritys siirtää materiaalia, jonka väitettiin olevan peräisin toisesta maailmasta. Tämän takaisinmallinnusohjelman väitettiin tapahtuneen mainitussa laitoksessa vuosina 2009-2010. Haastateltavat väittävät, että eräs laitoksen toinen haastateltava [100] yritti järjestää tapaamisen materiaalin palauttamiseksi Yhdysvaltojen hallitukselle vuonna 2010, mutta entinen CIA:n virkamies esti siirron teollisuudelta Yhdysvaltojen hallitukselle. Haastateltava, jonka väitettiin estäneen siirron, kiisti nämä väitteet. [101] Entinen CIA:n virkamies totesi, ettei hänellä ollut tietoa mistään USG:n tai minkään muun organisaation hallussa olevasta avaruusmateriaalista. [102] Virkamies allekirjoitti Memorandum for the Record (MFR) -muistion, jossa hän vakuutti lausuntojensa totuudenmukaisuuden.

Vuoden 1961 kansallisen tiedustelun erityisarvio ”UFOista” ei katsottu olevan aito

Eräs haastateltava [103] toi AARO:n tietoon väitetyn, 5. marraskuuta 1961 päivätyn kansallisen tiedustelun erityisarvion (Special National Intelligence Estimate, SNIE), jonka otsikko on ”Critical Aspects of Unidentified Flying Objects and the Nuclear Threat to the Defense of the United States and its Allies”. AARO sai avoimen tutkimuksen avulla kopion asiakirjasta. Keskusteltuaan CIA:n tiedustelukeskuksen (CSI) ja NSA:n tieteellisten tutkimusten lautakunnan (yksi väitetyistä kirjoittajista) kanssa sekä vertailtuaan asiakirjaa useisiin tunnettuihin SNIE:iin ja kansallisiin tiedusteluarvioihin AARO päätteli, että asiakirja ei ole aito. NSA:n arkistot tutkittiin, koska ”NSA:n tieteellinen neuvoa-antava lautakunta” oli muka yksi asiakirjan laatijoista. CIA/CSI:llä ja NSA:lla ei ollut hallussaan eikä ollut tietoa asiakirjasta. AARO havaitsi, että asiakirjasta puuttuivat tiedusteluyhteisön ammattitaitoa koskevat standardit ja että siinä oli huomattavia epäjohdonmukaisuuksia SNIE:n ja kansallisten tiedusteluarvioiden kanssa kyseiseltä ajanjaksolta. Näihin epäjohdonmukaisuuksiin kuuluivat asiakirjan lyhyt pituus, virheellinen muotoilu, epäjohdonmukainen brändäys, levityslohkon ja koordinointikielen puuttuminen, löyhä kerrontatyyli, mutkikas logiikka, epätarkka ja rento kielenkäyttö sekä maailmanlaajuisesti merkittävien kysymysten pinnallinen käsittely.

Avaruusolentojen materiaalikokeen tarkkailu on todennäköisesti väärinkäsitys aidosta, ei-UAP:hin liittyvän ohjelman toiminnasta

AARO totesi, että kyseessä oli todennäköisesti väärinkäsitys. Keskustelussa viitattiin todennäköisesti testi- ja arviointiyksikköön, jonka lempinimellä oli mainitussa laitoksessa ”avaruusolentoihin” viittaavia merkityksiä. Haastateltavan [104] kuvaaman kokeen luonne vastasi hyvin AARO:n tutkijoille välitettyä kuvausta tietystä materiaalitestistä.

Väite, jonka mukaan entinen Yhdysvaltain asevoimien palveluksessa oleva henkilö kosketti Maan ulkopuolista avaruusalusta

Eräs haastateltava [105] totesi, että eräs entinen sotilas, joka oli myös haastateltava, oli kertonut koskettaneensa avaruuslentokonetta. AARO otti yhteyttä entiseen sotilaaseen [106] ja haastatteli häntä, joka kiisti tietävänsä mitään Yhdysvaltojen hallituksen, yksityisen urakoitsijan tai minkään muun ulkomaisen tai kotimaisen tahon hallussa olevasta Maan ulkopuolisesta teknologiasta. Entinen sotilas todisti, ettei hän muistanut, oliko tämä kohtaaminen alkuperäisen haastateltavan kanssa koskaan tapahtunut, mutta katsoi, että jos se oli tapahtunut, ainoa tilanne, jonka hän saattoi välittää, oli se, kun hän koski F-117 Nighthawk -nimiseen stealth-hävittäjään eräässä laitoksessa. Entinen sotilas allekirjoitti MFR:n, jossa hän vakuutti kertomuksensa totuudenmukaisuuden.

UAP, jolla on erityispiirteitä, viittaa aitoon, ei-UAP:hin liittyvään SAP-erikoisohjelmaan

AARO pystyi suhteuttamaan tämän kertomuksen aitoon USG-ohjelmaan, koska haastateltava pystyi ilmoittamaan suhteellisen tarkan ajan ja paikan, jolloin hän havaitsi outoja piirteitä omaavan havainnon. Kun haastateltava kertoi havainneensa tapahtuman, DoD suoritti testejä SAP:n suojaamalla alustalla. Haastateltavan raportoimat oudoilta vaikuttavat ominaisuudet sopivat läheisesti yhteen sen alustan ominaisuuksien kanssa, jota testattiin sotilaslaitoksessa haastateltavan paikallaoloaikana. Tämä ohjelma ei liity millään tavalla Maan ulkopuolisen teknologian hyödyntämiseen.

UFO-paljastustutkimus vahvistettu; ei Valkoisen talon sponsoroima

Eräs Pohjois-Virginiassa toimiva järjestö [107] teki vuosina 2004-2007 tutkimuksen yhteiskunnallisista vaikutuksista, jos Yhdysvallat tai muut maapallon hallitukset paljastaisivat, että niillä on todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. Haastateltavat uskoivat, että Valkoinen talo sponsoroi sitä. AARO vahvisti kahden entisen Valkoisen talon johtavan virkamiehen [108] kautta, että Valkoinen talo ei pyytänyt sitä eikä ollut tietoinen mistään tällaisesta tutkimuksesta.

Ilmailu- ja avaruusalan yritykset kiistävät osallistumisensa Maan ulkopuolisten alusten talteenottoon

AARO tapasi nimettyjen yritysten korkea-arvoisia virkamiehiä, kuten johtajia ja teknologiajohtajia. Kaikki kiistivät näiden ohjelmien olemassaolon ja todistivat lausuntojensa totuudenmukaisuuden.

Väitetyn avaruusaluksen näyte on tavallinen, maanpäällinen metalliseos

AARO sai haastateltavan kautta tietää, että eräs yksityisen sektorin organisaatio [109] väitti, että sillä on hallussaan materiaalia, joka on peräisin 1940- tai 1950-luvulla tuntemattomassa paikassa tapahtuneesta maahansyöksystä talteen otetusta avaruusaluksesta. Organisaatio väitti, että materiaalilla oli potentiaalia toimia terahertsitaajuuksien aaltojohtimena, ja siksi sillä voisi olla ”painovoiman vastaisia” ominaisuuksia ja ”massan vähentämisominaisuuksia” sopivissa olosuhteissa. Materiaalin omistanut organisaatio neuvotteli vuonna 2019 Yhdysvaltain armeijan kanssa sopimuksen näytteiden analysoinnista. Sidosryhmien luvalla AARO hankki tämän näytteen perusteellisempien analyysien suorittamista varten.

• AARO ja eräs johtava tieteellinen laboratorio päättelivät, että materiaali on metalliseos, joka on luonteeltaan maanpäällistä ja mahdollisesti USA:n ilmavoimien alkuperää sen materiaalien luonnehdinnan perusteella. Lisäksi arvioitiin, että materiaali koostuu enimmäkseen magnesiumista, eikä siinä esiintyvä vismutti ollut alkuperäisten väitteiden mukainen puhdas kerros.

• Yhdysvaltain armeija oli myös tehnyt näytteestä sisäisen analyysin, ja vaikka AARO on yleisesti ottaen samaa mieltä sen johtopäätöksistä, AARO havaitsi, että rakenne ei ollut puhtaasti kerrostunut magnesiumseoksesta ja vismutista.

AARO arvioi, että erään erillisen yksityisen sektorin organisaation kopio tästä metallisesta näytteestä sekoitettiin lähes varmasti väitteisiin, joiden mukaan ilmailu- ja avaruusteollisuus yritti kehittää Maan ulkopuolista teknologiaa. Ennen kuin AARO hankki näytteen, järjestö valmisti näytteestä jäljennöksen selvittääkseen, onko se mahdollista. [110]

• Sama organisaatio [111] yritti toistaa otoksen samassa paikassa, jonka haastateltava [112] mainitsi paikkana, jossa haastateltava väitti osallistuneensa keskusteluihin maahansyöksyneen UAP-materiaalin siirtämisestä. Väite, jonka mukaan Maan ulkopuolista teknologiaa takaisinmallinnettiin, yhdistettiin lähes varmasti tähän materiaalin valmistukseen.

AARO tutkii ratkaisemattomia historiallisia ydinvoimaan liittyviä UAP-tapauksia

Kuten kaikista historiallisista UAP-tapauksista, myös tästä tapauksesta on olemassa vain hyvin vähän käyttökelpoista tietoa, lukuun ottamatta vähäisiä omakohtaisia kertomuksia. AARO jatkaa kuitenkin näiden tapausten tutkimista, koska nämä tapahtumat ovat arkaluonteisia ja saattavat vaikuttaa Yhdysvaltojen ydinohjelman valmiuteen. Vaikka AARO ei ole onnistunut saamaan takaisin väitettyä filmiä, jossa UAP-ohjus ampui ballistisen ohjuksen alas vuonna 1964, AARO pystyi korreloimaan yleisen ajankohdan ja sijainnin ballististen ohjusten torjuntaohjusten testin kanssa, mikä olisi voinut olla tämän havainnon taustalla.

VI OSA: Yhdysvaltain hallituksen nimettyjä arkaluonteisia ohjelmia koskeva tutkimus

Tiivistelmä

AARO tutki lukuisia nimeltä mainittuja ja kuvattuja, mutta nimeämättömiä ohjelmia, joihin väitettiin liittyvän UAP:den hyväksikäyttöä ja jotka oli toimitettu AAROlle virallisten haastattelujen kautta. Vaikka ainakin yksi haastateltavista väitti nähneensä haltuun saadun UAP:n, kenelläkään haastatelluista ei ollut suoraa pääsyä UAP:hin liittyviksi väitettyihin ohjelmiin tai omakohtaista tietoa niistä. Yhdellä haastateltavalla oli pääsy yhteen aitoon ohjelmaan, mutta hänen asemansa vuoksi hänellä oli vain rajoitettu pääsy sen kaikkiin yksityiskohtiin. Haastateltavien epäsuora ja epätäydellinen tietämys aidoista ponnisteluista todennäköisesti vaikutti siihen, että he tulkitsivat väärin kuulemansa tai näkemänsä.

• AARO päättelee, että monet näistä ohjelmista edustavat aitoja, nykyisiä ja entisiä arkaluonteisia kansalliseen turvallisuuteen liittyviä ohjelmia, mutta yksikään näistä ohjelmista ei ole liittynyt Maan ulkopuolisen teknologian tai materiaalin kaappaamiseen, talteenottoon tai takaisinmallinnukseen.

• Kaikista aidoiksi arvioiduista ohjelmista raportoitiin asianmukaisesti joko kongressin puolustus- tai tiedusteluvaliokunnalle tai molemmille valiokunnille, ja jos ne ovat edelleen aktiivisia, ne raportoidaan edelleen.

Prosessi arkaluonteisten ohjelmien suojaamiseksi tutkittaessa haastateltavien väitteitä

AARO otti käyttöön turvallisen tietojenkäsittelyprosessin, jotta haastateltavat voivat antaa lausuntonsa AAROlle turvallisissa tiloissa. AARO perusti kumppanuuden DoD:n, tiedusteluyhteisön ja DHS:n salaisten erikoisohjelmien valvontatoimistojen kanssa tarkastellakseen haastatteluissa nimeltä tai kuvauksen perusteella yksilöityjä ohjelmia sen selvittämiseksi, ovatko ohjelmat ajallisesti ja paikallisesti yhteydessä historiallisiin SAP- tai CAP-ohjelmiin (Controlled Access Programs). Tässä sopimuksessa määritellään yksityiskohtaisesti, miten väitettyjen ohjelmien nimiä ja kuvauksia koskevia haastateltujen väitteitä käsitellään, säilytetään ja suojataan, jotta niiden todenperäisyys voidaan määrittää turvallisesti. Keskeinen osa tätä sopimusta on se, että AARO:n tutkijoille on myönnetty täysi pääsy kaikkiin asiaankuuluviin arkaluonteisiin Yhdysvaltain hallituksen ohjelmiin.

• Kun teollisuuskumppanit oli nimetty, AARO haastatteli ylemmän tason johtajia, osastonjohtajia, johtavia tiedemiehiä ja insinöörejä, joilla oli asianmukainen valtuutus.

Löydökset

Yksi yksityinen ohjelma sekoitetaan USG:n ohjelmaan

AARO totesi, että haastateltava esitti seuraavan väitetyn USG-ohjelman nimen epätarkasti:

• Virtual Institute for Satellite Integration Training — Tämä ohjelma ei ole Yhdysvaltain hallituksen rahoittama ja tukema hanke. Se oli yksityisen UAP-organisaation ylläpitämä ohjelma, johon osallistui NASAn insinööri. NASA vahvisti, ettei se sponsoroinut hanketta. [113]

KONA BLUE: Ehdotettu UAP:den talteenotto- ja takaisinmallinnusohjelma

KONA BLUE:n toivat AARO:n tietoon haastateltavat, jotka väittivät, että se oli arkaluonteinen DHS:n siilo, jolla pyrittiin peittämään ”muiden kuin ihmisten biologisen materiaalin” hankkiminen ja hyödyntäminen. [114] KONA BLUE juontaa juurensa DIA:n hallinnoimaan AAWSAP/AATIP-ohjelmaan, jota rahoitettiin erityismäärärahoista ja jonka toteutti sen pääurakoitsija, yksityisen sektorin organisaatio. DIA peruutti ohjelman vuonna 2012 ansioiden ja tuotosten hyödyllisyyden puutteen vuoksi. Kuten tämän raportin IV osassa käsitellään, vaikka AAWSAP/AATIP-ohjelman virallisena tarkoituksena oli tehdä tutkimusta 12:lla huippututkimuksen alalla, alihankkijaryhmä ja ainakin yksi sitä tukeva hallituksen ohjelmapäällikkö tekivät myös UAP- ja paranormaaleja tutkimuksia yksityisen sektorin organisaation omistamassa kiinteistössä.

Kun DIA peruutti tämän ohjelman, sen kannattajat ehdottivat sisäisen turvallisuuden ministeriölle, että se loisi ja rahoittaisi uuden version AAWSAP/AATIP-ohjelmasta SAP:n alaisuudessa. [115] Tämä ehdotus, koodinimeltään KONA BLUE, käynnistäisi uudelleen UAP-tutkimukset, paranormaalin tutkimuksen (mukaan lukien väitetyt ”ihmisen tietoisuuden poikkeavuudet”) ja takaisinmallinnuksen kaikista talteen otetuista avaruusaluksista, jotka he toivoivat saavansa. Tämä ehdotus sai aluksi jonkin verran vetoapua DHS:ssä niin, että virallisesti pyydettiin erityisohjelmaa tämän ohjelman käynnistämiseksi, mutta DHS:n johto hylkäsi sen lopulta, koska se ei ollut perusteltu. Kuten ehdotuspaketista ja sen laatijan lausunnoista käy ilmi, senaattorit Lieberman ja Reid pyysivät, että PSAP-ohjelma perustettaisiin ja että sille luvattaisiin lisärahoitusta. [116] Ehdotetut KONA BLUE -ohjelman toimintalinjat noudattivat läheisesti yksityisen sektorin organisaation AAWSAP/AATIP:lle toteuttamia toimintalinjoja.

KONA BLUEn kannattajat olivat vakuuttuneita siitä, että Yhdysvaltain hallitus piilotteli UAP-teknologiaa. He uskoivat, että tämän ohjelman luominen DHS:n alaisuuteen mahdollistaisi sen, että kaikki teknologia ja tieto näistä väitetyistä ohjelmista voitaisiin siirtää KONA BLUE -ohjelman alle. Ohjelma tarjoaisi turvallisuus- ja hallintorakenteen, jossa kongressin valvontakomiteat voisivat valvoa sitä asianmukaisesti. Tämä uskomus oli perustana KONA BLUE -ehdotukselle, joka perustuu ehdotuksen asiakirjoihin ja useisiin haastateltaviin, jotka ovat antaneet samoja tietoja AAROlle ja kongressille. [117] KONA BLUE -ehdotuksen Oral History Initiative -osiossa oli tarkoitus kerätä tietoja:

“…jo tunnistetusta ja kalibroidusta luettelosta, joka koostuu eläkkeellä olevista, aiemmin korkeassa asemassa olleista hallituksen, asevoimien, urakoitsijoiden ja tiedusteluyhteisön henkilöistä. Suullisen historian hankkeeseen kuuluu kaiken sellaisen tiedon kerääminen, joka liittyy edistyneen avaruusteknologian ja biologisten näytteiden sijaintiin, mukaan lukien arkistot, tiedostot, raportit, valokuvat ja fyysiset näytteet.” [118]

On tärkeää huomata, että mitään avaruusaluksia tai -ruumiita ei koskaan kerätty — KONA BLUEn kannattajat ja sen ennakoidut sopimustyöntekijät vain olettivat tämän materiaalin olevan olemassa. Saman olettamuksen tekivät myös samat henkilöt, jotka olivat mukana AAWSAP/AATIP-ohjelmassa. SAP-ohjelmaa ei koskaan hyväksytty tai perustettu, eikä tietoja tai aineistoa siirretty DHS:lle. [119]

• KONA BLUE -hanketta ei tuolloin raportoitu kongressille, koska sitä ei koskaan perustettu salatuksi erikoisohjelmaksi eikä se näin ollen täyttänyt kongressille raportointia koskevaa kynnysarvoa. Apulaispuolustusministeri antoi kuitenkin avoimuuden hengessä kongressille ilmoituksen ohjelmasta, kun se tunnistettiin.

Tarpeeton tiedusteluohjelman laajentaminen

AARO vahvisti, että on olemassa yksi tiedusteluyhteisön CAP, jota laajennettiin tarpeettomasti vuonna 2021 siten, että se sisältää UAP:den takaisinmallinnustehtävän. Tätä ohjelmaa laajennettiin siitä huolimatta, että laajentamisen perusteeksi ei ollut mitään näyttöä tai tehtävän tarvetta. Asiasta ilmoitettiin asianomaisille kongressin valiokunnille. Tässä ohjelmassa ei koskaan otettu talteen tai tehty takaisinmallinnusta, puhumattakaan avaruusaluksista. Tämä YMP lakkautettiin sen toimimattomuuden, tehtävän tarpeellisuuden ja ansioiden puutteen vuoksi.

USG:n UAP-takaisinmallinnusta koskevan väitteen esittäjien yhteydet toisiinsa

AARO ei löytänyt mitään empiiristä näyttöä siitä, että mikään UAP-tutkimuspyrkimys vuoden 1945 jälkeen — ulkomainen, kotimainen, valtiollinen, yksityinen tai akateeminen — olisi koskaan paljastanut todennettavissa olevaa tietoa Maan ulkopuolisten olentojen tai alusten löytymisestä tai olemassaolosta. Vaikka AARO jatkaa edelleen haastattelujen tekemistä, tutkimusohjelmia ja tutkintajohtolankojen jäljittämistä, AARO:n työ on johtanut siihen, että suurin osa näistä väitteistä on voitu kumota käyttämällä kyseisissä väitteissä esitettyjä todennettavissa olevia tietoja.

AARO tutki ja haastatteli lukuisia ihmisiä, ohjelmia ja johtolankoja. Se on todennut, että nykyaikaiset väitteet siitä, että USG piilottelee Maan ulkopuolista teknologiaa ja olentoja, ovat suurelta osin peräisin samalta henkilöryhmältä, jolla on yhteyksiä peruuntuneeseen AAWSAP/AATIP-ohjelmaan ja erään yksityisen sektorin organisaation paranormaaleihin tutkimustoimiin. Nämä henkilöt ovat työskennelleet johdonmukaisesti keskenään erilaisissa UAP:hin liittyvissä toimissa.

• Henkilöt 1-5 ja haastateltavat 1, 3, 9, 12, 13 ja 14 ovat toistuvasti esittäneet näitä väitteitä eri julkisissa ja yksityisissä tilaisuuksissa, ja he ovat esittäneet kongressille vetoomuksia UAP:itä koskevissa asioissa eri tehtävissä. He eivät ole toimittaneet AAROlle mitään empiiristä näyttöä väitteistään. [120]

• Henkilöt 1 ja 3 sekä haastateltavat 1, 3 ja 12 osallistuivat AAWSAP/AATIP:n puitteissa tehtyyn paranormaaliin tutkimukseen. [121]

• Henkilö 5 sekä haastateltavat 3, 9 ja 14 olivat tekemisissä väitettyjen maahansyöksyneden UAP-materiaalien kanssa, jotka toimitettiin Yhdysvaltain armeijalle ja sittemmin AARO:lle tutkittavaksi. [122]

• Henkilöt 4, 7 ja 8 sekä haastateltavat 1, 3 ja 13 tutkivat UAP:tä omatoimisesti ja olivat vastuussa siitä, että olemassa olevan tiedusteluohjelman toiminta-aluetta laajennettiin onnistuneesti ottamalla mukaan ilmaisuja UAP:den hyväksikäytöstä. [123]

• AARO huomauttaa, että henkilöt 1 ja 4 eivät koskaan virallisesti istuneet AAROn kanssa antamaan virallisia, allekirjoitettuja lausuntoja; muut haastateltavat ovat usein maininneet nämä henkilöt väitteidensä lähteinä. Henkilö 8 piti epävirallisen haastattelun ja haastateltava 14 osallistui viralliseen haastatteluun, mutta hän ei ole allekirjoittanut tätä haastattelua dokumentoivaa muistiota.

VII OSA: UAP-tutkimustoimien historiallinen tausta vuodesta 1945 lähtien

Tiivistelmä

AARO arvioi, että Yhdysvaltain hallituksen organisaatioille ilmoitetut UAP-havainnot, väitteet, joiden mukaan jotkut niistä ovat Maan ulkopuolisia aluksia, ja väitteet, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus on saanut haltuunsa avaruusolentojen teknologiaa ja kokeilee sitä, ovat todennäköisesti seurausta monista kulttuurisista, poliittisista ja teknologisista tekijöistä. AARO perustaa tämän päätelmän kaikkien tähänastisten Yhdysvaltain hallituksen tutkimusten yhteenlaskettuihin tuloksiin, kaikkien raportoitujen nimettyjen arkaluonteisten ohjelmien virheelliseen tulkintaan, empiiristen todisteiden puutteeseen, jotka tukisivat Yhdysvaltain hallituksen takaisinmallintamista koskevaa kertomusta, ja AAROn arvioon, jonka mukaan metallipala, jonka väitettiin olevan peräisin 1940-luvun lopulla avaruusaluksesta, on tavallinen, maanpäällinen eikä sillä ole poikkeuksellisia ominaisuuksia.

• Vaikka monet tapaukset jäävät selvittämättä — pääasiassa siksi, että niistä ei ole saatavilla käyttökelpoista ja tutkittavissa olevaa tietoa — AARO ja sen edeltäjäorganisaatiot totesivat, että valtaosassa tapauksista raportoidaan tapahtumista, jotka ovat tavanomaisia esineitä, ilmakehä- ja luonnonilmiöitä sekä havainnoitsijan virheellistä tunnistamista.

• Vaikka monet UAP/UFO-tapaukset ovat edelleen ratkaisematta, AARO arvioi, että useat tekijät ovat vaikuttaneet havaintoihin ja väitteisiin Maan ulkopuolisista vierailuista, koska edes yhden UAP-raportin kohdalla ei ole todisteita Maan ulkopuolisesta alkuperästä ja koska on arvioitu, että kaikkiin tähän mennessä ratkaistuihin tapauksiin on tavanomaiset selitykset.

1900- ja 2000-luvun UAP-tutkimusten yhteiset piirteet

Kansainvälinen turvallisuusympäristö ja teknologinen yllätys

Molempina ajanjaksoina kansainvälisen järjestyksen muutokset aiheuttivat epävarmuutta. Huoli Neuvostoliiton pyrkimyksestä alueelliseen hegemoniaan sekä sotilaalliseen ja poliittiseen ylivoimaan vaikutti osaltaan siihen, että Yhdysvallat osallistui konflikteihin Koreassa, Vietnamissa ja muualla, käynnisti Yhdysvaltojen teknologisen innovaatiotoiminnan noususuhdanteen ja johti yhteiskunnassa laajalle levinneeseen pelkoon Neuvostoliiton kyvyistä ja aikeista.

Yksi ensisijainen keino kilpailla Neuvostoliiton kanssa oli kerätä tiedustelutietoja Neuvostoliiton johdon aikeista ja sotilaallisista valmiuksista. Keino, jolla Yhdysvallat saavutti tämän tavoitteen, oli kehittää erilaisia ilma- ja avaruuspohjaisia tiedustelujärjestelmiä, joilla kerättiin monenlaisia tietoja Neuvostoliitosta — erityisesti sen alueen yli. Joidenkin varhaisten UFO-tutkimusten aikana pidettiin olennaisen tärkeänä selvittää, olivatko UFOt Neuvostoliiton ”salaisia aseita” vai psykologisen sodankäynnin operaatioita, joiden tarkoituksena oli aiheuttaa yleistä pelkoa ja synnyttää hysteriaa Yhdysvaltain yhteiskuntamoraalin heikentämiseksi.

Nykyinen maailmanlaajuinen turvallisuusympäristö on yhtä dynaaminen. Sekä Venäjän federaatio että Kiina pyrkivät muuttamaan kansainvälistä järjestelmää Yhdysvaltojen turvallisuuden kustannuksella. AARO tunnustaa, että huoli kilpailijoiden teknologisesta yllätyksestä on edelleen todellinen ja oikeutettu syy UAP-tutkimuksiin. On ehdottomasti määritettävä, ovatko nämä havainnot vaaraksi lentoturvallisuudelle ja ovatko nämä havainnot sellaisia teknologisia edistysaskeleita, jotka voivat aiheuttaa vastavakoilua ja uhkia kansalliselle turvallisuudelle.

Salailu

Yhdysvaltain hallituksen tarve säilyttää salassapitovelvollisuus tiedustelulähteitä ja -menetelmiä, sotilasoperaatioita ja -teknologiaa sekä Yhdysvaltojen haavoittuvuuksia koskevien turvaluokiteltujen tietojen suojaamiseksi on myös yhteinen asiayhteys kaikille UAP-tutkimuksille. Vaikka salassapitovelvollisuus on olennaisen tärkeää Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden etujen suojelemiseksi, se voi heikentää kansalaisten luottamusta hallitukseen. UFO/UAP-tutkimuksia koskevan tiedon puutteen vuoksi muita tietolähteitä ja narratiiveja, kuten yksityisiä UFO-tutkimusjärjestöjä ja ”ufologiaa”, on syntynyt täyttämään tätä aukkoa. AARO arvioi, että Yhdysvaltain hallituksen aiempien tutkimusten salassapito on ruokkinut spekulaatioita siitä, että hallitus salaa tietoa avaruusolennoista, vaikka itse asiassa salassapidon tarkoituksena oli ja on edelleen tarkoituksellisesti ja harkitusti suojella arkaluonteisia sotilas- ja tiedusteluyhteisön ohjelmia, valmiuksia, lähteitä ja menetelmiä.

Kansan kiinnostus

Osa amerikkalaisesta yleisöstä on ollut kiinnostunut tästä aiheesta siitä lähtien, kun termi ”lentävä lautanen” syntyi Arnoldin havaitsemisen jälkeen vuonna 1947, mistä on osoituksena aiheeseen liittyvien televisio-ohjelmien, kirjojen, elokuvien ja podcastien lisääntyminen nykyään. Aihe on juurtunut syvälle populaarikulttuuriin omine teemoineen, mytologioineen ja salaliittoteorioineen. Kapteeni Ruppelt, joka oli mukana kolmessa UFO-tutkimuksessa, muun muassa Project BLUE BOOKin alkuperäisenä johtajana, totesi, että raportoitujen havaintojen määrä kasvoi piikinomaisesti sen jälkeen, kun virallisissa lehdistötilaisuuksissa oli mainittu UFOja; tämä viittaa siihen, että havaintoraportit voivat vaikuttaa uusien raportoitujen havaintojen määrään. [124]

Väitetyt byrokraattiset esteet

Myös väitetyt byrokraattiset esteet, kuten välinpitämättömyys, kognitiivinen dissonanssi, tuen tai resurssien puute ja tahallinen estäminen, ovat samankaltaisia. Jotkin tutkintaelinten jäsenet ovat väittäneet, että viranomaiset ovat estäneet heitä toimimasta, koska heillä ei ole ollut mahdollisuutta tavata johtavia päättäjiä tai koska heidän henkilökuntansa ja resurssinsa ovat olleet riittämättömiä.

Riittämätön data ja tieto

Aiempien ja nykyisten tutkimusten haasteena on ollut se, että tiedot ovat olleet riittämättömiä tiedustelun ja tieteellisen analyysin kannalta poikkeavien tapausten selvittämiseksi. Tietojen riittämättömyyttä on pahentanut epäjohdonmukainen raportointi sekä tutkimusten ja tutkintakäytäntöjen jatkuvuuden puute. Kapteeni Ruppelt, Project BLUE BOOKin ensimmäinen johtaja, totesi, että kyvyttömyys kerätä tietoja UFOjen korkeudesta, koosta ja nopeudesta oli toistuva ja merkittävä este tapausten ratkaisemiselle. [125] Samanlainen haaste on edelleen olemassa, vaikka tekniikka on kehittynyt. Useimpiin UAP-havaintoihin ei liity muita tietoja kuin usein epämääräinen kertomus, ja kun tietoja on, ne ovat usein puutteellisia tai huonolaatuisia. Sotilaallisen raportoinnin osalta voidaan todeta, että anturit, joilla UAP:t useimmiten havaitaan, on kalibroitu ja optimoitu taistelukäyttöön. Hienot, teräväpiirtoiset, monikäyttöiset ja monitoimiset tiedustelu-, valvonta- ja tiedustelualustat eivät rutiininomaisesti havaitse UAP:ita — tämä on kynnysarvo, joka on usein tarpeen tapauksen ratkaisemiseksi onnistuneesti.

Havaittu vilppi

Jotkut amerikkalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että Yhdysvaltain hallitus on toteuttanut harhautusoperaation salatakseen sen, että se on löytänyt Maan ulkopuolisia avaruusaluksia ja avaruusolentoja sekä hyödyntänyt järjestelmällisesti Maan ulkopuolista teknologiaa ja takaisinmallintanut sitä uudelleen. [126] Tätä käsitystä ovat luultavasti ruokkineet keskeisten UFO-tutkijoiden julkiset kommentit. Esimerkiksi J. Allen Hynek Project BLUE BOOKista sanoi, että USAF odotti hänen toimivan debunkkerin roolissa; ja kapteeni Ruppelt, BLUE BOOKin ensimmäinen päällikkö, kirjoitti myöhemmin, että hänen odotettiin selittävän jokaisen raportin pois ja että USAF pyrki tuottamaan lehdistölle USAF:n kannan mukaisia juttuja. [127]

1900-luvun ja 2000-luvun UAP-tutkimusten erot

Rapautunut julkinen luottamus

Yleistä luottamusta koskevat kyselytutkimustiedot heijastavat amerikkalaisten näkemysten muuttumista ajan mittaan. Pew Research Centerin mukaan tätä aihetta koskevat kyselytutkimukset alkoivat vuonna 1958, jolloin noin 75 prosenttia amerikkalaisista luotti siihen, että Yhdysvaltain hallitus ”toimii lähes aina tai useimmiten oikein”. Vuoden 2007 jälkeen luku ei ole kuitenkaan noussut yli 30 prosentin. Tämä luottamuksen puute on todennäköisesti vaikuttanut siihen, että osa Yhdysvaltain väestöstä uskoo, että Yhdysvaltain hallitus ei ole ollut totuudenmukainen Maan ulkopuolisia aluksia koskevien tietojen suhteen. [128]

Populaarikulttuuri

Vaikka yleinen kiinnostus populaarikulttuurin UAP-sisältöä kohtaan heräsi kylmän sodan aikana, erityisesti 1950-luvulla, AARO arvioi, että populaarikulttuurin UAP-sisältö on nykyään laajemmalle levinnyt kuin koskaan. Aiheen löytymisen nopeus ja internetin kautta saatavilla olevan tiedon yleisyys on ennennäkemätöntä. Perinteisen ja sosiaalisen median kautta tapahtuva altistuminen aiheelle on lisännyt niiden amerikkalaisten määrää, jotka uskovat, että UAP:t ovat peräisin Maan ulkopuolelta, Gallupin vuonna 2021 tekemän kyselyn perusteella. [129]

Huijausten ja väärennösten lisäksi väärää tietoa ja disinformaatiota on nyt helpompaa levittää ja se on yleisempää kuin koskaan ennen, erityisesti nykyisten kehittyneiden valokuva-, video- ja tietokonepohjaisten kuvantamisvälineiden ansiosta. Internetin haku- ja sisällönsuosittelualgoritmit vahvistavat yksilöiden ennakkokäsityksiä ja ennakkoluuloja yhtä paljon kuin auttavat kouluttamaan ja tiedottamaan.

VIII OSA: USA:n kansallisten turvallisuus- ja avaruusohjelmien testaus ja kehittäminen aiheuttivat todennäköisesti osan UAP-havainnoista

Tiivistelmä

Arvioimme, että suurin osa UAP-havainnoista UAP-tutkimusten aikaisempina vuosikymmeninä oli seurausta tavallisten ilmiöiden ja esineiden virheellisestä tunnistamisesta, mikä perustuu AAROn tähänastisiin havaintoihin sen omista tapauksista ja kaikkien aikaisempien tutkimusten tuloksiin. Arvioimme kuitenkin, että osa näistä vääristä tunnistuksista oli lähes varmasti seurausta uuden teknologian yleistymisestä, jonka havaitsijat olisivat ymmärrettävästi ilmoittaneet UFOiksi.

Näiden järjestelmien rinnalle syntyi laaja ja vaihteleva teknologiateollisuus sekä näitä pyrkimyksiä tukeva verkosto erittäin salaisia kansallisia laboratorioita eri puolilla Yhdysvaltoja. AARO:n tarkastelu Project BLUE BOOKin tapauksista osoittaa, että raportoitujen UAP-havaintojen määrä kasvoi voimakkaasti vuosina 1952-1957 ja uudelleen vuonna 1960. [130] Nämä raportointipiikit johtuvat mitä todennäköisimmin siitä, että havaitsijat olivat tietämättään nähneet uusia teknologisia edistysaskeleita, testanneet niitä ja raportoineet niistä UFOina. Alla olevat esimerkit edustavat aiemmin salaisia ja arkaluonteisia ohjelmia, joihin liittyi tuhansia testilentoja, rakettien laukaisuja ja laajoja kokeiluja, jotka AARO:n arvion mukaan olivat todennäköisesti syynä moniin UAP-ilmoituksiin. AARO arvioi, että tämä yleinen ja ymmärrettävä ilmiö — uuden teknologian virheellinen tunnistaminen UAP:ksi — on läsnä nykyäänkin, esimerkiksi tapauksissa, joissa rakettien pakokaasupilviä, mikrosatelliittijunia ja UAS-järjestelmiä, joilla on outo muoto, ilmoitetaan UAP:ksi.

Alla olevat esimerkit edustavat otosta salassapitämättömistä ja salassapidosta poistetuista aidoista kansallisen turvallisuuden ohjelmista, joihin AARO:n arvion mukaan todennäköisesti liittyi virheellinen UAP-raportointi:

Manhattan Project (elokuu 1942)

Yhdysvaltain pyrkimys rakentaa atomipommi, Manhattan Project, sai nimensä sen mukaan, missä sen ensimmäiset toimistot sijaitsivat: Manhattan Engineer District osoitteessa 270 Broadway, Manhattan, New York City. Hankkeen johtaja kenraali Leslie R. Groves noudatti tapaa nimetä Yhdysvaltain armeijan insinöörien piirit sen kaupungin mukaan, jossa ne sijaitsivat. [131] Manhattan-projektiin liittyvä salailu ja useiden muiden kansallisten laboratorioiden, kuten Los Alamos National Laboratories, Lawrence Livermore National Laboratory, Sandia National Laboratories, Pacific Northwest National Laboratory ja Oak Ridge National Laboratory, perustaminen tukemaan tätä pyrkimystä vaikuttivat luultavasti osaltaan raportoitujen UAP:iden määrän kasvuun. [132]

V-173/XF5U-1 “Flying Pancake” (1942)

V-173-kone lensi ensimmäisen kerran 23. marraskuuta 1942. [133] Uskottiin, että yhtenäisen ilmavirtauksen säilyttäminen siipien välissä — tai ”pannukakku” — mahdollistaisi lentokoneen nousun ja laskun poikkeuksellisen alhaisilla nopeuksilla ilman, että se menettäisi korkean nopeuden suorituskykyominaisuuksia, jotka olivat Yhdysvaltain laivaston hävittäjien mieleen. [134] V-173 pystyi nousemaan pystyyn, sen pyöreä siipi oli halkaisijaltaan 23,3 jalkaa ja se pystyi lähes leijumaan. XF5U-1:n rakenne oli pitkälti samanlainen kuin V-173:n. USN kuitenkin peruutti projektin vuonna 1948 siirtyäkseen käyttämään suihkuturbiinimoottoreita. [135]

Project Mogul (1947-1949)

Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien ilmatarvikekomentokunta (U.S. Army Air Force Air Materiel Command) toteutti Project Mogulia vuosina 1947-1949. Ohjelman tavoitteena oli varmistaa tiedustelutietoja Neuvostoliiton ydinasekokeista ja tarjota varhaisvaroitusjärjestelmä Neuvostoliiton ballistisia ohjuksia varten. Project Mogulin tutkijat työskentelivät erityisesti sellaisten korkealla lentävien ilmapallojen kehittämiseksi, jotka kantaisivat antureita, jotka pystyisivät havaitsemaan ilmakehän läpi kulkevien asekokeiden tai ohjusten pitkän kantaman ääniaallot. Roswellin ulkopuolella New Mexicossa sijaitsevaan Mogul-projektiin liittyvän pudonneen ilmapallon arvioidaan olevan alkuaikojen ufoväitteiden lähde. [136]

Project High Dive (1950s)

Project High Dive oli ohjelma, jossa tehtiin kokeita suurilla ilmapalloilla ja käytettiin testinukkeja kokeiluissa. Ohjelman tavoitteena oli tutkia lentäjiin kohdistuvia vaikutuksia, kun he syöksyvät lentokoneesta, erityisesti lentäjien sietokykyä tuulen aiheuttaman hidastumisen suhteen. [137]

Project Aquatone/Dragon Lady (1954)

Presidentti Eisenhower valtuutti Project Aquatonen kehittämään U-2 Dragon Lady -lentokoneen, joka oli korkealla lentävä tiedustelulentokone, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoja Neuvostoliiton ydinaseiden sijoituspaikoista. Yli puolet 1950- ja 1960-luvuilla tutkituista UFO-raporteista arvioitiin yhdysvaltalaisiksi tiedustelulennoiksi, ilmenee CIA:n tiedustelulentokoneita koskevasta salaiseksi luokitellusta arviosta. [138] Raportissa todettiin, että U-2:n ollessa lennolla UFO-raportit lisääntyivät, erityisesti lentäjien lennonjohdolle tekemät UFO-raportit. Tuohon aikaan kaupalliset lennot lensivät yleensä alle 20 000 jalan korkeudessa, kun taas U-2 lensi 60 000 jalan korkeudessa. Raportissa todettiin, että kun liikennelentäjät lensivät idästä länteen auringon ollessa horisontin alapuolella, auringonvalo valaisi U-2:n. [139]

WS-117L/CORONA (loppuvuosi 1956)

Vuonna 1956 ilmavoimat aloitti WS-117L-satelliittitiedusteluohjelman, joka oli varustettu filminpalautusajoneuvolla. Sputnikin laukaisun jälkeen Eisenhowerin hallinto teki tästä ohjelmasta ensisijaisen tärkeän. Helmikuussa 1958 presidentti Eisenhower päätti, että CIA:lla olisi johtava rooli ohjelmassa, jota kutsuttiin nimellä ”CORONA”, ja että sitä hallinnoitaisiin yhdessä USAF:n kanssa. CORONA-ohjelmaan kuului 140 laukaisua vuosina 1959-1972, ja monet niistä palauttivat elokuvan avaruudesta Maahan talteenottoa varten. [140]

VZ-9AV Avrocar/Project Silver Bug (1958)

Kanada johti alun perin pyrkimyksiä kehittää yliääninen pystysuoraan nouseva ja laskeutuva hävittäjäpommittaja 1950-luvun alussa. A.V. Roe (Avro) Aircraft Limited (myöhemmin Avro Canada) johti konseptin suunnittelua, ja tämän työn tuloksena syntyi Avrocar, joka oli pyöreämuotoinen lentokone, joka antoi sille stereotyyppisen ”lentävän lautasen” ulkonäön. [141] Kanada veti tukensa pois, kun hankkeesta tuli liian kallis. Yhdysvaltain maavoimat ja ilmavoimat ottivat projektin haltuunsa vuonna 1958, kun Avro tarjosi sitä USG:lle, jolloin se tuli tunnetuksi nimellä ”Project Silver Bug”. [142] [143] Avro rakensi kaksi koeajoneuvoa, jotka nimettiin VZ-9AV Avrocariksi, mutta hanke lopetettiin joulukuussa 1961, kun ajoneuvo ei kyennyt nousemaan kuin muutaman metrin korkeuteen maasta. [144] Silver Bug -projekti poistettiin salassapidosta vuonna 1997. [145]

Explorer 1 (tammikuu 1958)

Yhdysvallat laukaisi ensimmäisen satelliittinsa Explorer 1:n avaruuteen 31. tammikuuta 1958. Explorer 1:ssä oli kosmisen säteilyn ilmaisin, ja sen suunnitteli, rakensi ja operoi NASA:n Jet Propulsion Laboratory. [146]

Oxcart/A-12/SR-71 (1958)

Presidentti Eisenhower hyväksyi CIA:n johtaman ohjelman U-2-vakoilukoneen seuraajan kehittämiseksi vuonna 1958, ja se tuli täysin toimintakuntoon vuonna 1965. [147] U-2:n seuraaja A-12 OXCART saavutti Mach 3,2 -nopeuden 90 000 jalan korkeudessa. [148] Kun CIA otti A-12:n käyttöön vuonna 1967, CORONA-satelliitteja käytettiin keräämään kuvia kielletyiltä alueilta vähemmän provosoivasti kuin lentokoneiden ylilentoja. [149] Vuonna 1968 presidentti Johnson määräsi A-12:n poistettavaksi käytöstä, kun se korvattiin SR-71:llä, joka oli puolestaan muunneltu versio A-12:sta. [150]

Project Mercury (1958-1963)

Project Mercury, Amerikan ensimmäinen avaruusohjelma, teki kuusi lentoa. Ohjelman tavoitteina oli kiertää miehitetty avaruusalus Maan ympäri, tutkia ihmisen kykyä toimia avaruudessa ja palauttaa astronautit ja avaruusalukset turvallisesti. [151]

TATTLETALE/GRAB (syyskuu 1960)

Yhdysvallat oli ensimmäinen valtio, joka toimitti tiedustelusatelliitin avaruuteen. Tämän elektronisen tiedustelun (ELINT) satelliitin kehitti Naval Research Laboratory vuoden 1958 alussa koodinimellä ”TATTLETALE”, ja sen tehtävänä oli siepata neuvostoliittolaisia tutkasignaaleja. [152] Ohjelma tunnettiin myöhemmin nimellä GRAB (Galactic Radiation and Background), kun ELINT-satelliittihanke oli julkistettu. [153] [154]

Project Gemini (1961-1966)

Gemini-ohjelma oli Yhdysvaltain miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma, joka toteutettiin Mercury- ja Apollo-ohjelmien välissä. Samoin kuin Mercury-projektissa, myös Gemini-projektin avaruusalukset laukaistiin ballistisilla ohjuksilla, jotka oli suunniteltu kuljettamaan ydinkuormaa. [155] Project Gemini toteutti 12 tehtävää. [156]

Project Apollo (1961-1972)

Apollo-projekti oli NASAn miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma, joka toteutettiin Mercury- ja Gemini-hankkeiden jälkeen. [157] Apollo-projekti käsitti yhteensä 14 tehtävää, 11 avaruuslentoa ja 12 astronauttia käveli kuussa. [158]

Poppy (1962-1977)

GRABin seuraaja Poppy oli ELINT-satelliittijärjestelmä, jonka kehitti National Research Laboratory, joka toimi vuosina 1962-1977 neuvostoliittolaisten tutkapäästöjen keräämiseksi. [159] Poppy-lähetyksiä laukaistiin joulukuun 1962 ja joulukuun 1971 välisenä aikana yhteensä seitsemän kappaletta. [160] Ohjelman turvallisuusluokitus kumottiin vuonna 2004. [161]

Gambit (1963-1971)

Kansallinen tiedustelupalvelu (NRO) käynnisti ensimmäisen korkean resoluution valokuvaustiedustelusatelliittijärjestelmän vuonna 1963, joka tunnettiin koodinimellä Gambit. [162] Gambit-järjestelmiä kehitettiin kaksi: Gambit 1, joka laukaistiin aluksi vuonna 1963, ja Gambit 3, joka laukaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1966. [163] Gambit 1 -satelliitin valotettu filmi palautettiin Maahan paluuajoneuvoissa eli ”ämpäreissä”, jotka irrottautuivat satelliitista, putosivat ilmakehän läpi ja laskeutuivat laskuvarjolla, kunnes USA:n ilmavoimien lentokoneet saivat ne kiinni noin 15 000 jalan korkeudessa. [164] Gambitin turvallisuusluokitus kumottiin vuonna 2011.

Hexagon (1971- 1986)

Hexagon oli Gambitin tavoin NRO:n valokuvaustiedustelusatelliittijärjestelmä. Se laukaistiin vuonna 1971 suorittamaan laajoja etsintöjä kielletyillä alueilla. [165] Vuosina 1971-1986 19 tehtävää keräsi kuvia 877 miljoonasta neliökilometristä Maapallon pintaa. [166] Hexagon-järjestelmä oli viimeinen satelliitti, jossa käytettiin kalvotakaisinkuljetusajoneuvoja. [167] Hexagonin turvaluokitus kumottiin vuonna 2011. [168]

Avaruuskuljetusjärjestelmä/avaruussukkula (1972 – 2011)

Avaruussukkulaohjelma oli NASAn neljäs miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma, ja se koostui ensimmäisistä uudelleenkäytettävistä avaruusaluksista, joilla ihmisiä kuljetettiin Maan kiertoradalle. [169] Avaruussukkulalaivue — Columbia, Challenger, Discovery, Atlantis ja Endeavour — suoritti 135 avaruuslentoa, huolsi Hubble-avaruusteleskooppia ja auttoi kansainvälisen avaruusaseman rakentamisessa. [170] Ensimmäinen sukkulalaukaisu, Columbia, tehtiin 12. huhtikuuta 1981. [171]

HAVE Blue/F-117A Nighthawk/TACIT Blue (1975)

Defense Advanced Research Project Agency (DARPA) valvoi 1970-luvun puolivälissä HAVE Blue -lentokoneen kehittämistä, joka oli ensimmäinen käytännössä toimiva stealth-alus. HAVE Blue suoritti ensimmäisen koelentonsa vuonna 1977, ja tämän ohjelman menestys johti siihen, että USAF valmisti myöhemmin F-117A Nighthawkin sekä TACIT Blue -lentokoneen. HAVE Blue, F-117A Nighthawk ja TACIT Blue -ohjelmat loivat perustan B-2-hämäyspommikoneen myöhemmälle kehittämiselle. [172]

Kehittyneen teknologian pommikone/B-2 Spirit (1980)

B-2 on USA:n ilmavoimien häivepommikone, joka pystyy toimittamaan tavanomaisia ja ydinpommituksia. Se käyttää yhdistelmää, jossa käytetään vähennettyjä infrapuna-, akustisia ja sähkömagneettisia merkkejä. Se esiteltiin ensimmäisen kerran julkisesti 22. marraskuuta 1988 Palmdalessa, Kaliforniassa, ja se suoritti ensimmäisen lentonsa 17. heinäkuuta 1989. Ensimmäinen kone toimitettiin 17. joulukuuta 1993. [173]

Strategic Defense Initiative (maaliskuu 1983)

Presidentti Ronald Reaganin aloitteesta perustettiin vuonna 1984 Strategic Defense Initiative Organization, jonka tehtävänä oli tutkia monikerroksista strategista puolustusta ballistisia ohjuksia vastaan; ohjelmaan kuului avaruus- ja maa-asemiin perustuvien järjestelmien, kuten laser- ja torjuntaohjusten, tutkimus. Tähän intensiiviseen tutkimukseen osallistuivat kansalliset laboratoriot ja korkeakoulut. Joidenkin tutkittujen teknologioiden todettiin olevan vuosien päässä kehityksestä, ja rahoitusta vähennettiin. Ohjelma päättyi vuonna 1993, ja sen korvasi Ballistic Missile Defense Organization. [174]

Miehittämättömien lentokoneiden esiintulo 1980s-nykyaika

Miehittämättömien ilma-alusten (UAS), miehittämättömien ilma-alusten (UAV), kauko-ohjattavien ilma-alusten (RPA) ja kauko-ohjattavien ilma-alusjärjestelmien (RPAS) tutkimus ja kehittäminen, lentotestaus, arviointi, käyttöönotto ja käyttö ovat lähes varmasti johtaneet raportoituihin havaintoihin ammattimaisista ilma-aluksista. Jotkin näistä järjestelmistä näyttivät lautasen tai kolmion muotoisilta ja pystyivät liikkumaan ilmassa.

Yhdysvaltain asevoimat on hankkinut ja käyttänyt useita järjestelmiä erilaisiin tehtäviin, kuten tiedusteluun, valvontaan, tiedusteluun ja iskuihin. Jäljempänä esitetyt järjestelmät ovat esimerkki järjestelmistä, joita on otettu operatiivisesti käyttöön vuoden 1994 Bosnian konfliktin jälkeen ja joita on sittemmin käytetty terrorismin vastaisissa operaatioissa eri puolilla maailmaa. [175] Sittemmin niiden muoto ja käyttö ovat levinneet siviili- ja kaupallisiin sovelluksiin.

GNAT 750

GNAT 750:n kehitti 1980-luvun lopulla General Atomics Aeronautical Systems, Inc. Prototyyppi toimi pohjana DARPAn kehittyneemmälle designille. [176] Sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994 Bosnian konfliktissa, jossa satelliitteja ei ollut optimoitu keräämään tietoja pitkiä aikoja näin pieniltä alueilta ja jossa ilmatilaa puolustettiin voimakkaasti tehokkailla ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä. [177]

Predator

Predator-järjestelmä, jonka myös General Atomics Aeronautical Systems, Inc. rakensi, perustui GNAT-750:een. [178] Se oli alun perin laivaston ja maavoimien yhteinen projekti, mutta siirtyi ilmavoimille vuonna 1996. [179] Se tunnettiin nimellä RQ-1. [180] Järjestelmässä oli synteettisen apertuurin tutka-, elektro-optiset ja infrapuna-anturit. [181] Sitä käytettiin YK:n ja NATO:n tukemiseen Bosniassa ja sitä käytettiin laajalti terrorismin vastaisissa operaatioissa. [182] Siitä tuli alusta, jolla oli laaja valikoima teknisiä valmiuksia, jotka suorittivat erilaisia tehtäviä — kuten lähi-ilmatukea, taisteluetsintää ja -pelastusta, täsmäiskuja, saattueiden/häirintävartiointia, kohteiden kehittämistä ja terminaalista ilmaohjausta. [183] USAF poisti laivueen käytöstä vuonna 2018. [184]

Reaper

General Atomics Aeronautical Systems, Inc. rakensi myös MQ-9 Reaperin — uudemman ja suuremman version MQ-1 Predator -ilma-aluksesta. [185] Tämä alusta on nopeampi, varustettu kehittyneemmillä sensoreilla, voi kuljettaa enemmän ammuksia kuin Predator, ja siihen voidaan helposti räätälöidä erilaisia tehtäväkohtaisia ominaisuuksia. [186] Järjestelmä vaatii lentäjän ohjaamaan ilma-alusta ja lentohenkilökunnan käyttämään antureita ja aseita. [187] [188] Sen toimintakorkeus on 50 000 jalkaa. [189] Ilma-alusta käytetään useista eri paikoista ympäri maailmaa, mukaan lukien Creechin ilmavoimien tukikohta (AFB) Nevadassa. [190]

Dark Star

RQ-3 Dark Star oli kauko-ohjattava häivejärjestelmä, joka oli tarkoitettu tiedustelutehtäviin korkean uhan alueilla. Lockheed Martin, Boeing ja DARPA kehittivät Dark Starin 1990-luvun puolivälissä tai lopussa. [191] Sitä ei koskaan otettu tuotantoon, mutta Dark Starilla tehty tutkimus johti myöhempiin edistysaskeliin, joita käytettiin muissa alustoissa. Jotkut tarkkailijat väittivät, että Dark Star muistutti lentävää lautasta, jolla oli pitkät kapeat siivet. [192]

Se suunniteltiin täysin autonomiseksi laukaisusta, tehtävän aloittamisesta ja paluusta lähtien. Se käytti satelliittiyhteyksiä anturitietojen välittämiseen. Ensimmäinen prototyyppi lensi vuonna 1996, mutta putosi kuukautta myöhemmin toisella lennollaan. Järjestelmä suoritti viisi testilentoa ennen kuin DoD lopetti ohjelman vuonna 1999 kustannus- ja epävakausongelmien vuoksi. [193]

Polecat

Lockheed Martinin Advanced Development Program -organisaatio, joka tunnetaan myös nimellä ”Skunk Works”, kehitti P-175 Polecat UAV:n ymmärtääkseen paremmin pyrstöttömän, lepakon siiven muotoisen, 90 jalan siipiväliä omaavan korkealla lentävän UAV:n lentodynamiikkaa, mukaan lukien seuraavan sukupolven rakennekomposiittimateriaalit ja -kokoonpanot. [194] Polecat teki ensilentonsa vuonna 2005, ja Lockheed Martin paljasti sen olemassaolon Farnborough’n ilmailunäyttelyssä vuonna 2006. [195]

Sentinel

RQ-170 Sentinel on Lockheed Martinin Skunk Worksin kehittämä UAV, joka on tarkoitettu seuraaviin tarkoituksiin USAF:lle. [196] Se on matalan havaintokyvyn omaava alusta, jossa on erilaisia tiedustelu-, valvonta- ja tiedustelulatauksia. Sentinelia käytetään Creechin lentotukikohdassa ja Tonopahin testialueella Nevadassa. [197]

Global Hawk

Northrop Grummanin rakentama RQ-4 Global Hawk on USA:n ilmavoimien suurin käytössä oleva lennokki. [198] Se pystyy lentämään 65 000 jalan korkeudessa yli 34 tuntia, ja se pystyy myös odottelemaan 60 000 jalan korkeudessa ja tarkkailemaan lähes 58 000 neliökilometriä. [199] Koneesta on tällä hetkellä käytössä kolme eri mallia. [200]

IX OSA: Johtopäätökset

Tähän mennessä AARO ei ole löytänyt mitään empiirisiä todisteita siitä, että jokin UAP-havainto olisi edustanut Maan ulkopuolista teknologiaa tai salaiseksi luokiteltua ohjelmaa, josta ei olisi raportoitu asianmukaisesti kongressille. Tutkimuksissa todettiin, että useimmat havainnot olivat seurausta tavallisten esineiden ja ilmiöiden virheellisestä tunnistamisesta. Vaikka monet UAP-ilmoitukset ovat edelleen selvittämättä, AARO arvioi, että jos käytettävissä olisi lisää laadukkaita tietoja, useimmat näistä tapauksista voitaisiin myös tunnistaa ja ratkaista tavanomaisiksi esineiksi tai ilmiöiksi.

Tämä raportti on AARO:n HR2:n nide I. Nide II julkaistaan verovuoden 2023 kansallisen puolustuksen valtuutuslain (National Defense Authorization Act for Fiscal Year 2023, FY23) 6802 §:ssä vahvistetun päivämäärän mukaisesti, ja siinä esitetään lisäanalyysejä tiedoista, joita ei ole vielä varmistettu ja analysoitu, haastatteluja, joita ei ole vielä suoritettu, ja lisätutkimuksia, joita ei ole vielä saatettu päätökseen niteen I julkaisupäivään mennessä.

Lähdeviitteet

[1] Anjali Nandan, “Eyewitness Testimony: A Psychological and Legal Perspective,” Journal of Positive School of Psychology, 2022; Biswa Prakesh Nayak & H. Khajuria, “Eyewitness Testimony: Probative Value in the Criminal Justice System,” Egyptian Journal of Forensic Science, 2019; Stephen L. Chew, “Myth: Eyewitness Testimony is the Best Kind of Evidence,” Association for Psychological Science, 2018; Fangting Liu, “The Reliability of Eyewitness Testimony,” from the Proceedings of the 2021 International Conference on Public Relations and Social Sciences, Atlantis Press, 2021.

[2] Daniel Khaneman, “Thinking Fast and Slow,” Farrar, Strauss, and Giroux, 2013; Helen Lee, “Don’t Let Anchoring Bias Weigh Down Your Judgment,” Harvard Business Review, August 30, 2022; Richard J, Heuer, Jr., “Psychology of Intelligence Analysis,” Novinka Books, 1999; Drake Baer, “Kahneman: Your Confirmation Bias Acts Like an Optical Illusion,” The Cut, January 13, 2017; Ben Yagoda, “The Cognitive Bias Tricking Your Brain,” The Atlantic, September 2018.

[3] https://military-history.fandom.com/wikiProject-Sign; Connors, Wendy, Project Blue Book

[4] Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956), https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf

[5] Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol 1, No. 1, (1997), pp. 67-84.

[6] Russell Lee, “1947: Year of the Flying Saucer,” June 24, 2022, https://www.airandsapce.si.edu/stories/editorial/1947-year-flying-saucer

[7] Hector Quintanilla, Jr., “The Investigation of UFOs,” Studies in Intelligence, Vol. 10, No. 4 (Fall 1966), pp. 95-110, https://catalog.archives.gov/id/7282832

[8] Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956), https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf; USAF https://www.esd.whs.mil/Portals/54/Documents/FOID/Reading%20Room/UFOsandUAPs/2d_a_1.pdf

[9] J. Marker, “Public Interest in UFOs Persists 50 Years after Project Blue Book Termination,” 2019; Hector Quintanilla, Jr., “The Investigation of UFOs,” Studies in Intelligence, Vol. 10, No. 4 (Fall 1966), 95-110.

[10] Hector Quintanilla, Jr., “UFOs: An Air Force Dilemma” (unpublished manuscript, 1974). https://ia902205.us.archive.org/28/items/ufos-an-air-force-dilemma/quintanilla.pdf; Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956), https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf

[11] National Archives and Records Administration, https://www.archives.gov/news/articles/project-blue-book-50th-anniversary; Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956). https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf

[12] Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956). https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf

[13] Ibid.

[14] Ibid.

[15] Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol 1, No. 1, (1997), pp. 67-84; USAF https://www.secretsdeclassified.af.mil/Portals/67/documents/AFD-110719-005.pdf?ver=2016-07-19-142520-690; Project Grudge Report, https://www.academia.edu/43389931/Project_GRUDGE_Report_1949USA

[16] Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol 1, No. 1, (1997), pp. 67-84; Mihm, S., “US Government Has Been Dancing Around UFOs for 75 Years.” The Washington Post. 2023, https://www.washingtonpost.com/business/us-government-has-been-dancing-around-ufos-for-75-years/2023/02/22/7ce50280-b2c4-11ed-94a0-512954d75716_story.html

[17] https://www.archives.gov/news/articles/project-blue-book-50th-anniversary

[18] Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956). https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf.

[19] Ibid.

[20] Ibid.

[21] Ibid.

[22] Ibid.

[23] Ibid.

[24] Hector Quintanilla Jr., “The Investigation of UFOs,” Studies in Intelligence, Vol. 10, No. 4 (Fall 1966), pp. 95-110, https://catalog.archives.gov/id/7282832; U.S. Congress, House of Representatives; https://history.house.gov/Blog/Detail/15032395730

[25] Ibid.

[26] Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1, (1997), pp. 67-84; https://www.cia.gov/readingroom/docs/DOC 0000838058.pdf

[27] Ibid.

[28] Ibid.

[29] “The Robertson Panel Report,” https://www.cia.gov/readingroom/document/cia-rdp81r00100030027-0

[30] Hector Quintanilla, Jr., “The Investigation of UFOs,” Studies in Intelligence, Vol. 10, No. 4 (Fall 1966), pp. 95-110, https://catalog.archives.gov/id/7282832; Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1, (1997), pp. 67-84; https://www.cia.gov/readingroom/docs/DOC_0000838058.pdf

[31] “The Robertson Panel Report”, https://www.cia.gov/readingroom/document/cia-rdp81r00100030027-0; Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1, (1997), pp. 67-84; https://www.cia.gov/readingroom/docs/DOC_0000838058.pdf

[32] Ibid.

[33] The Durant Report, https://www.cia.gov/readingroom/document/cia-rdp81r00100030027-0; Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1, (1997), pp. 67-84; https://www.cia.gov/readingroom/docs/DOC_0000838058.pdf

34 Ibid.

[35] National Archives and Records Administration (NARA), https://www.archives.gov/research/military/air-force/ufos#bluebk; NARA, https://www.archives.gov/news/articles/project-blue-book-50th-anniversary; Department of the Air Force, Project Blue Book, (February 1, 1966); USAF, https://www.esd.whs.mil/Portals/54/Documents/FOID/Reading%20Room/UFOsandUAPs/2d_af1.pdf; Hector Quintanilla, Jr., “The Investigation of UFOs,” Studies in Intelligence, Vol. 10, No. 4 (Fall1966), pp. 95-110., https://catalog.archives.gov/id/7282832; Hector Quintanilla, Jr., “UFOs: An Air Force Dilemma” (unpublished manuscript, 1974); https://ia902205.us.archive.org/28/items/ufos-an-air-force-dilemma/quintanilla.pdf; Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956), https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf; Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1.

[36] National Archives and Records Administration (NARA), https://www.archives.gov/research/military/air-force/ufos#bluebk; NARA, https://www.archives.gov/news/articles/project-blue-book-50th-anniversary; Department of the Air Force, Project Blue Book, (February 1, 1966), USAF, https://www.esd.whs.mil/Portals/54/Documents/FOID/Reading%20Room/UFOsandUAPs/2d_af1.pdf; Hector Quintanilla, Jr., “The Investigation of UFOs,” Studies in Intelligence, Vol. 10, No. 4 (Fall1966), pp. 95-110., https://catalog.archives.gov/id/7282832; Hector Quintanilla, Jr., “UFOs: An Air Force Dilemma” (unpublished manuscript, 1974); https://ia902205.us.archive.org/28/items/ufos-an-air-force-dilemma/quintanilla.pdf.

[37] Department of Defense, Press Release, 17 December 1969.

[38] National Archives and Records Administration (NARA), https://www.archives.gov/research/military/air-force/ufos#bluebk; NARA, https://www.archives.gov/news/articles/project-blue-book-50th-anniversary.

[39] National Archives and Records Administration (NARA), https://www.archives.gov/research/military/air-force/ufos#bluebk; NARA, https://www.archives.gov/news/articles/project-blue-book-50th-anniversary; Department of the Air Force, Project Blue Book, (February 1, 1966), USAF, https://www.esd.whs.mil/Portals/54/Documents/FOID/Reading%20Room/UFOsandUAPs/2d_af1.pdf; Hector Quintanilla, Jr., “The Investigation of UFOs,” Studies in Intelligence, Vol. 10, No. 4 (Fall1966), pp. 95-110., https://catalog.archives.gov/id/7282832; Hector Quintanilla, Jr., “UFOs: An Air Force Dilemma” (unpublished manuscript, 1974); https://ia902205.us.archive.org/28/items/ufos-an-air-force-dilemma/quintanilla.pdf; Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956), https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf; Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1.

[40] Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1, (1997), pp. 67-84, https://www.cia.gov/readingroom/docs/DOC_0000838058.pdf

[41] Ibid.

[42] Ibid.

[43] Ibid.

[44] “The Condon Report,” https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/AD0680976.pdf, https://files.ncas.org/condon; Dr. Edward U. Condon, Scientific Study of Unidentified Flying Objects (Bantam, 1968)., University of Colorado, Boulder, https://www.colorado.edu/coloradan/2021/11/05/condon-report-cu-boulders-historic-ufo-stu

[45] Ibid.

[46] Ibid.

[47] Ibid.

[48] Ibid.

[49] Ibid.

[50] The National Academy of Sciences Panel Assessment of the Condon Report; https://www.apps.dtic.mil/sti/pdfs/ADO688541.pdf

[51] Ibid.

[52] Richard C. Henry, “UFOs and NASA,” Journal of Scientific Exploration, Vol. 2, No. 2, (1988). https://henry.pha.jhu.edu/ufosNASA.pdf; The Washington Post, https://www.washingtonpost.com/archive/politics/1977/04/30/ufo-over-georgia-jimmy-loggedone/080ef1c3-6ff3-41a9-a1e4-a37c54b5cbca/

[53] Presidential Papers of the United States, https://www.govinfo.gov/content/pkg/PPP-1995-book2/html/PPP-1995-book2-doc-pg1813-2.htm; “Bill Clinton Phones Home on Aliens,” Politico, Tal Kopan, April 3, 2014; The Washington Post, https://www.washingtonpost.com/news/the-fix/wp/2016/04/08/the-long-strange-history-of-johnpodestas-space-alien-obsession/; New York Times, https://www.nytimes.com/2016/05/11/us/politics/hillary-clinton-aliens.html

[54] Government Accountability Office, https://www.gao.gov/assets/nsiad-95-187.pdf

[55] U.S. Air Force, The Roswell Report: Fact versus Fiction in the New Mexico Desert (Government Printing Office, 1995), https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/ADA326148.pdf

[56] Ibid.

[57] U.S. Air Force, https://www.af.mil/The-Roswell-Report; USAF, The Roswell Report: Case Closed (Government Printing Office, 1994), https://media.defense.gov/2010/Oct/27/2001330219/-1/-1/0/AFD-101027-030.pdf

[58] Ibid.

[59] U.S. Air Force, https://www.af.mil/The-Roswell-Report; USAF, The Roswell Report: Case Closed (Government Printing Office, 1994), https://media.defense.gov/2010/Oct/27/2001330219/-1/-1/0/AFD-101027-030.pdf; U.S. Air Force, The Roswell Report: Fact versus Fiction in the New Mexico Desert (Government Printing Office, 1995), https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/ADA326148.pdf

[60] Government Accountability Office, https://www.gao.gov/assets/nsiad-95-187.pdf

[61] Info Memo, From Former Defense Intelligence Agency Director to the Undersecretary of Defense for Acquisition, Technology, and Logistics, December 1, 2010.

[62] Info Memo, From Former Defense Intelligence Agency Director to the Undersecretary of Defense for Acquisition, Technology, and Logistics, December 1, 2010.

[63] Review of Report from a private sector organization 1, July 30, 2009.

[64] Ibid.

[65] Defense Intelligence Agency, https://www.dia.mil/FOIA/FOIA-Electronic-Reading-Room; New York Times, https://www.nytimes.com/2017/12/16/us/politics/pentagon-program-ufo-harry-reid.html.

[66] Memorandum, from the Under Secretary of Defense James Clapper to the Deputy Secretary of Defense, 17 November 2009.

[67] Review of Report from a private sector organization, July 30 2009.

[68] Ibid.

[69] Department of Defense, https://www.defense.gov/News/Releases/Release/Article/2314065/establishment-of-unidentifiedaerial-phenomena-task-force/

[70] AARO discussions with UAPTF leadership.

[71] Office of the Director of National Intelligence — Preliminary Assessment: Unidentified Aerial Phenomena

[72] Department of Defense, https://www.defense.gov/News/Releases/Release/Article/2853121/dod-announces-theestablishment-of-the-airborne-object-identification-and-manag/; DoD, https://media.defense.gov/2021/Nov/23/2002898596/-1/-1/0/ESTABLISHMENT-OF-THEAIRBORNE-OBJECT-IDENTIFICATION-AND-MANAGEMENT-SYNCHRONIZATIONGROUP PDF

[73] Ibid.

[74] National Aeronautics and Space Administration, https://science.nasa.gov/uap; National Aeronautics and Space Administration, https://science.nasa.gov/science-red/s3fspublic/atoms/files/UAPIST%20Terms%20of%20Reference%20-%20Signed.pdf; National Aeronautics and Space Administration, https://www.nasa.gov/feature/nasa-announces-unidentified-anomalous-phenomena-study-teammembers/

[75] Department of Defense, https://www.defense.gov/News/Releases/Release/Article/3100053/dod-announces-theestablishment-of-the-all-domain-anomaly-resolution-office/

[76] Office of the Director of National Intelligence, 2022 Annual Report on Unidentified Aerial Phenomena.

[77] P.A. Sturrock, et. al., “Physical Evidence Related to UFO Reports: The Proceedings of a Workshop Held at the Pocantico Conference Center, Tarrytown, New York, September 29 – October 4, 1997,” Journal of Scientific Exploration, Vol. 12, No. 2, (1998). http://www.jse.com/ufo_reports/Sturrock/toc.html; Stanford University https://www.sciencedaily.com/releases/1998/07/980701082300.htm

[78] United Kingdom National Archives. https://cdn.nationalarchives.gov.uk/documents/briefing-guide-12-07-12.pdf; Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1, (1997), pp. 67-84; https://www.cia.gov/readingroom/docs/DOC_0000838058.pdf

[79] Department of National Defense, https://s3.documentcloud.org/documents/21885184/documents-obtained-through-access-toinformation-ufo-files.pdf; CTV News; https://www.ctvnews.ca/sci-tech/document-reveals-first-known-canadian-ufo-study-in-nearly-30-years-now-underway-1.6293124

[80] University of Ottawa, https://biblio.uottawa.ca/atom/index.php/project-second-story https://biblio.uottawa.ca/atom/index.php/project-second-story-defence-research-board-meetingminutes; Mathew Hayes, “A History of Canada’s UFO Investigation, 1950-1995,” Dissertation Submitted to the Committee on Graduate Studies in Partial Fulfillment of the Requirements for the Degree of Doctor of Philosophy in the Faculty of Arts and Science.

[81] Rod Tennyson, University of Toronto Institute for Aerophysics Studies, “1960s: Dr. Gordon Peterson Establishes the UTIAS UFO Project; https://www.utias.utoronto.ca/2018/08/15/1960s-dr-gordon-patterson-establishes-the-utias-ufo-project; Timothy Good, “Above Top Secret,” William Morrow & Company, 1988; Matthew Hayes, “Then the Saucers Do Exist?”: UFOs, the Practice of Conspiracy, and the Case of Wilbert Smith,” Journal of Canadian Studies, University of Toronto Press, Volume 52, Number 3, Fall 2017, pp. 665-696

[82] CNES, https://cnes.fr/en/web/CNES-en/5866-geipan-uap-investigation-opens-its-files.php; https://cnes-geipan.fr.en.node/5891

[83] National Archives and Records Administration, https://www.archives.gov/news/articles/project-blue-book-50th-anniversary; Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956). https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf

[84] AARO case files

[85] AARO case files

[86] AARO case files

[87] AARO case files

[88] AARO case files

[89] AARO case files

[90] AARO case files

[91] AARO case files

[92] AARO case files

[93] AARO case files

[94] AARO case files

[95] AARO case files

[96] AARO case files

[97] AARO case files

[98] AARO case files

[99] AARO case files

[100] AARO case files

[101] AARO case files

[102] AARO case files

[103] AARO case files

[104] AARO case files

[105] AARO case files

[106] AARO case files

[107] AARO case files

[108] AARO case files

[109] AARO case files

[110] AARO case files

[111] AARO case files

[112] AARO case files

[113] AARO case files

[114] AARO case files

[115] AARO case files

[116] Senator Harry Reid Letter to Deputy Secretary of Defense, William Lynn III; Memorandum, from the Under Secretary of Defense James Clapper to the Deputy Secretary of Defense, 17 November 2009; program documentation from ARRO case files

[117] AARO case files

[118] Program documentation, from AARO case files

[119] Senator Harry Reid Letter to Deputy Secretary of Defense, William Lynn III; Memorandum, from the Under Secretary of Defense James Clapper to the Deputy Secretary of Defense, 17 November 2009.

[120] AARO case files

[121] AARO case files

[122] AARO case files

[123] AARO case files

[124] Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956). https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf. Page 93.

[125] Ibid, page 91.

[126] J. Allen Hyneck, “The UFO Experience,” Da Capo Press, 1977; Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956),

[127] Ibid.

[128] Pew Research Center, “Public Trust in Government: 1958-2022,” June 6, 2022. https://www.pewresearch.org/politics/2022/06/06/public-trust-in-government-1958-2022/

[129] “Do Americans Believe in UFOs,” Gallup, https://www.news/gallup/com/poll/350096/americans-beleive-ufos.aspx

[130] National Archives and Records Administration, https://www.archives.gov/research/military/air-force/ufos#bluebk; National Archives and Records Administration, https://www.archives.gov/news/articles/project-blue-book-50th-anniversary; National Archives and Records Administration, https://www.youtube.com/watch?v=UlmwakUTo3M; Department of the Air Force, Project Blue Book, (February 1, 1966), USAF, https://www.esd.whs.mil/Portals/54/Documents/FOID/Reading%20Room/UFOsandUAPs/2d_af1.pdf; Hector Quintanilla, Jr., “The Investigation of UFOs,” Studies in Intelligence, Vol. 10, No. 4 (Fall1966), pp. 95-110., https://catalog.archives.gov/id/7282832; Hector Quintanilla, Jr., “UFOs: An Air Force Dilemma” (unpublished manuscript, 1974); https://ia902205.us.archive.org/28/items/ufos-an-air-force-dilemma/quintanilla.pdf; Hector Quintanilla, Jr., “UFOs: An Air Force Dilemma” (unpublished manuscript, 1974); https://ia902205.us.archive.org/28/items/ufos-an-air-force-dilemma/quintanilla.pdf; Edward J. Ruppelt, The Report on Unidentified Flying Objects (Doubleday, 1956), https://ia801304.us.archive.org/22/items/FritjofCapraTheTurningPoint/Edward%20J%20Ruppelt%20-%20The%20Report%20on%20Unidentified%20Flying%20Objects.pdf; Gerald K. Haines, “CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, Vol. 1, No. 1

[131] Department of Energy (DoE), https://www.osti.gov/opennet/manhattan-project-history/Events/1945/trinity.htm, Leslie Groves, Now It Can Be Told (Harper, 1962). Richard Rhodes, The Making of the Atomic Bomb (Simon and Shuster, 1986), Kai Bird and Martin J. Sherwin

[132] Department of Energy (DoE) https://www.osti.gov/opennet/manhattan-project-history/Events/1945/trinity.htm; Leslie Groves, Now It Can Be Told (Harper, 1962); Richard Rhodes, The Making of the Atomic Bomb (Simon and Shuster, 1986).

[133] Norman Polmar, “The Pancake that Didn’t Fly,” Naval History Magazine, Volume 33, Number 3, (June 2019); https://www.usni.org/magazines/naval-history-magazine/2019/june/pancake-didnt-fly

[134] National Air and Space Museum, https://airandspace.si.edu/collection-objects/vought-v-173-flying-pancake/nasm A19610120000; Norman Polmar, “The Pancake that Didn’t Fly,” Naval History Magazine, Volume 33, Number 3, (June 2019); https://www.usni.org/magazines/naval-history-magazine/2019/june/pancake-didnt-fly

[135] Ibid.

[136] U.S. Air Force, The Roswell Report: Fact versus Fiction in the New Mexico Desert (Government Printing Office, 1995); https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/ADA326148.pdf; U.S. Air Force, The Roswell Report: Case Closed (Government Printing Office, 1995), https://media.defense.gov/2010/Oct/27/2001330219/-1/-1/0/AFD-101027-030.pdf

[137] National Aeronautics and Space Administration, https://history.nasa.gov/afspbio/part4-4.htm; U.S. Air Force, The Roswell Report: Case Closed (Government Printing Office, 1995), https://media.defense.gov/2010/Oct/27/2001330219/-1/-1/0/AFD-101027-030.pdf; U.S. Air Force, https://www.secretsdeclassified.af.mil/News/Photos/igphoto/2000345085/

[138] Gregory W. Pedlow and Donald E. Welzenbach, The CIA and the U-2 Program, 1954-1974 (CIA Center for the Study of Intelligence, 1998), https://www.cia.gov/resources/csi/books-monographs/the-cia-and-the-u-2-program-1954-1974/; Gregory W. Pedlow and Donald E. Welzenbach, The Central Intelligence Agency and Overhead; Reconnaissance Program, The U-2 and Oxcart Programs 1954-1974 (CIA History Staff, 1992), https://www.archives.gov/files/declassification/iscap/pdf/2014-004-doc01.pdf; Central Intelligence Agency, https://www.cia.gov/readingroom/docs/CIA-RDP62B00844R000200070131-1.pdf; Central Intelligence Agency, https://irp.fas.org/program/collect/u2.pdf; National Security Agency, https://nsarchive2.gwu.edu/NSAEBB/NSAEBB54/docs/doc_40.PDF

[139] Ibid.

[140] Bruce Berkowitz, A Brief History of the NRO (NRO Center for the Study of National Reconnaissance, 2018, https://www.nro.gov/Portals/65/documents/history/csnr/programs/NRO Brief History.pdf; National Reconnaissance Office, https://www.nro.gov/History-and-Studies/Center-for-the-Study-of-National-Reconnaissance/The-CORONA-Program/; Dwayne Day, et. al., eds., Eye in the Sky: The Story of the Corona Spy Satellites (Smithsonian, 1998)

[141] U.S. Air Force, https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/195801/avro-canada-vz-9av-avrocar/

[142] Ibid.

[143] American Heritage Center, “Flying Saucers—For Real! The Papers of Jack D. Pickett,” https://ahcwyo.org/2022/04/04/flying-saucers-for-real-the-papers-of-jack-d-pickett/

[144] U.S. Air Force, https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/195801/avro-canada-vz-9av-avrocar/

[145] American Heritage Center, “Flying Saucers—For Real! The Papers of Jack D, Pickett,” https://ahcwyo.org/2022/04/04/flying-saucers-for-real-the-papers-of-jack-d-pickett/

[146] National Aeronautics and Space Administration, https://www.jpl.nasa.gov/missions/explorer-1

[147] National Security Archive, https://nsarchive2.gwu.edu/NSAEBB/NSAEBB74/

[148] Central Intelligence Agency, https://www.cia.gov/legacy/museum/exhibit/a-12-oxcart/

[149] Central Intelligence Agency, https://www.cia.gov/legacy/museum/exhibit/a-12-oxcart/; National Security Agency Archive, https://nsarchive2.gwu.edu/NSAEBB/NSAEBB74/

[150] Ibid.

[151] National Air and Space Museum, https://airandspace.si.edu/stories/editorial/what-was-mercury-program

[152] Robert A. McDonald and Sharon K. Moreno, Raising the Periscope: Grab and Poppy: America’s Early ELINT Satellites (NRO History Office, 2005). https://www.nro.gov/Portals/65/documents/history/csnr/programs/docs/prog-hist-03.pdf

[153] Robert A. McDonald and Sharon K. Moreno, Raising the Periscope: Grab and Poppy: America’s Early ELINT Satellites (NRO History Office, 2005). https://www.nro.gov/Portals/65/documents/history/csnr/programs/docs/prog-hist-03.pdf; U.S. Naval Research Laboratory, https://www.nrl.navy.mil/Media/News/Article/3074375/grab-i-first-operational-intelligence-satellite/

[154] Ibid.

[155] National Air and Space Museum, https://airandspace.si.edu/stories/editorial/what-was-gemini-program

[156] National Aeronautics and Space Administration, https://www.nasa.gov/gemini/; National Air and Space Museum, https://airandspace.si.edu/stories/editorial/what-was-gemini-program

[157] National Archives and Records Administration, Kennedy Library, https://www.jfklibrary.org/learn/about-jfk/historic-speeches/address-to-joint-session-of-congress-may-25-1961

[158] National Air and Space Museum, https://airandspace.si.edu/explore/topics/space/apollo-program; National Aeronautics and Space Administration, https://www.nasa.gov/learning-resources/for-kids-and-students/what-was-the-apollo-program-grades-5-8/; National Aeronautics and Space Administration, https://www.nasa.gov/specials/apollo50th/missions.html

[159] Robert A. McDonald and Sharon K. Moreno, Raising the Periscope: Grab and Poppy: America’s Early ELINT Satellites (NRO History Office, 2005), https://www.nro.gov/Portals/65/documents/history/csnr/programs/docs/prog-hist-03.pdf

[160] Bruce Berkowitz, “A Brief History of the NRO” (NRO Center for the Study of National https://www.nro.gov/Portals/65/documents/history/csnr/programs/NRO_Brief_History.pdf

[161] Ibid.

[162] National Reconnaissance Office, https://www.nro.gov/Portals/65/documents/history/csnr/gambhex/Docs/GAM_1_Fact_sheet.pdf

[163] National Reconnaissance Office, https://www.nro.gov/About-NRO/history/more-historical-programs/

[164] National Museum of the United States Air Force, https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/195925/gambit-1-kh-7-film-recovery-vehicle/

[165] National Reconnaissance Office, https://www.nro.gov/About-NRO/history/more-historical-programs/

[166] National Museum of the United States Air Force, https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/195921/hexagon-kh-9-reconnaissance-satellite/

[167] National Reconnaissance Office, https://www.nro.gov/Portals/65/documents/history/csnr/gambhex/Docs/GAM_1_Fact_sheet.pdf

[168] The National Reconnaissance Office, https://www.nro.gov/About-nro/history/more-historical-programs

[169] National Air and Space Museum, https://airandspace.si.edu/explore/topics/space/space-shuttle-program

[170] Gamillo, E. (2023). “From Space to Museum Showcase: the Shuttles’ Final Mission.” Astronomy. https://www.astronomy.com/space-exploration/from-space-to-museum-showcase-the-space-shuttles-final-mission/

[171] National Aeronautics and Space Administration, https://www.nasa.gov/humans-in-space/nasa-day-of-remembrance-pays-tribute-to-fallen-astronauts/

[172] Defense Advanced Research Projects Agency (DARPA), https://www.darpa.mil/about-us/timeline/have-blue

[173] U.S. Air Force, https://www.af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/104482/b-2-spirit/

[174] Department of Defense, https://www.mda.mil/about/history.html; Department of State, http://2001-2009.state.gov/r/pa/ho/time/rd/104253.htm

[175] Frank Strickland, “The Early Evolution of the Predator Drone,” Studies in Intelligence 57, no. 1 (2013): 1-6. https://www.cia.gov/static/Early-Evolution-of-Predator.pdf; Defense Advanced Research Projects Agency (DARPA), “Predator.” https://www.darpa.mil/about-us/timeline/predator

[176] Roger Connor, “The Predator, a Drone That Transformed Military Combat,” National Air and Space Museum, March 9, 2018, https://airandspace.si.edu/stories/editorial/predator-drone-transformed-military-combat

[177] Defense Advanced Research Projects Agency, “Predator.” https://www.darpa.mil/about-us/timeline/predator; Strickland, “The Early Evolution of the Predator Drone,” 1-6; Roger Connor, “The Predator, a Drone That Transformed Military Combat,” National Air and Space Museum, March 9, 2018, https://airandspace.si.edu/stories/editorial/predator-drone-transformed-military-combat

[178] Defense Advanced Research Projects Agency, “Predator.” https://www.darpa.mil/about-us/timeline/predator

[179] Ibid.

[180] Predator RQ-1/MQ-1/MQ-9 Reaper, Air Force Technology, https://www.airforce-technology.com/projects/predator-uav/; Christian Clausen, “The evolution of the combat RPA,” Air Force, December 17, 2016, https://www.af.mil/News/Article-Display/Article/1032544/the-evolution-of-the-combat-rpa/

[181] DARPA, https://www.darpa.mil/About-Us/timeline/predator; U.S. Air Force, https://af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/104469/mq-1b-predator

[182] Predator RQ-1/MQ-1/MQ-9 Reaper, Air Force Technology, https://www.airforce-technology.com/projects/predator-uav/; Strickland, “The Early Evolution of the Predator Drone,” 1-6.

[183] Christian Clausen, “The evolution of the combat RPA,” Air Force, December 17, 2016, https://www.af.mil/News/Article-Display/Article/1032544/the-evolution-of-the-combat-rpa/

[184] John R. Hoehn and Paul R. Kerr, “Unmanned Aircraft Systems: Current and Potential Programs,” Congressional Research Service, Report R47067, https://crsreports.congress.gov/product/pdf/R/R47067

[185] U.S. Air Force, “MQ-9 Reaper.” https://www.af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/104470/mq-9-reaper/; John R. Hoehn and Paul R. Kerr, “Unmanned Aircraft Systems: Current and Potential Programs,” Congressional Research Service, Report R47067. https://crsreports.congress.gov/product/pdf/R/R47067

[186] U.S. Air Force, “MQ-9 Reaper,” https://www.af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/104470/mq-9-reaper/

[187] Ibid.

[188] Ibid.

[1899 U.S. Air Force, “MQ-9 Reaper,” https://www.af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/104470/mq-9-reaper/; Predator RQ-1/MQ-1/MQ-9 Reaper UAV, Air Force Technology, https://www.airforce-technology.com/projects/predator-uav/

[190] U.S. Department of Defense, “Air Force to Retire MQ-1 Predator Drone, Transition to MQ-9 Reaper,” https://www.defense.gov/News/News-Stories/Article/Article/1095612/air-force-to-retire-mq-1-predator-drone-transition-to-mq-9-reaper/; Predator RQ-1/MQ-1/MQ-9 Reaper UAV, Air Force Technology, https://www.airforce-technology.com/projects/predator-uav/

[191] U.S. Air Force, https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/195774/lockehhed-martin-rq-3-darkstar/; https://www.airandspace.si.edu/collection-objects/lockheed-martin-boeing-rq-3a-dark-star/nasm_A20070230000; https://www.armypress.army.mil/Portals/7/combat-studies-institute/csi-books/OP37.pdf

[192] Ibid.

[193] Ibid.

[194] Lockheed Martin, “Popular Science Awards Lockheed Martin F-35 Lightning II and Polecat UAV Best of What’s New for 2006.” https://investors.lockheedmartin.com/node/17136/pdf; “From the Skunk Works, a New Polecat Emerges,” Air & Space Forces Magazine, https://www.airandspaceforces.com/1005polecat/

[195] Ibid.

[196] U.S. Air Force, “RQ-170 Sentinel.” https://www.af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/2796993/rq-170-sentinel/

[197] Ibid.

[198] John R. Hoehn and Paul R. Kerr, “Unmanned Aircraft Systems: Current and Potential Programs,” Congressional Research Service, Report R47067. https://crsreports.congress.gov/product/pdf/R/R47067

[199] Ibid.

[200] John R. Hoehn and Paul R. Kerr, “Unmanned Aircraft Systems: Current and Potential Programs,” Congressional Research Service, Report R47067. https://crsreports.congress.gov/product/pdf/R/R47067; U.S. Air Force, “RQ-4 Global Hawk.” https://www.af.mil/About-Us/Fact-Sheets/Display/Article/104516/rq-4-global-hawk/; U.S. Army https://www.armyupress.army.mil/Portals/7/combat-studies-institute/csi-books/OP37.pdf

 

Artikkelin julkaissut aaro.mil