Kuun väittäminen keinotekoiseksi voi kuulostaa hullulta, mutta miksi se kumisee kun siihen iskee?
Aiemmat Kuuhun tehdyt tutkimusmatkat ovat tuoneet mukanaan varsin paljon informaatiota, mutta planeettamme luonnollinen kiertolainen silti pysyy tutkijoille mysteerinä.
NASAn kuututkimuskomission johtaja tri. Jastrow on viitannut Kuuhun ”planeettojen Rosettan kivenä”.
Monet ufologit ovat vakuuttuneita siitä, että Kuu, jonka kaikki uskovat olevan luonnollinen kiertolainen, on itse asiassa kehittyneempien avaruusolentojen rotujen rakentama tutkimustukikohta, jossa he dokumentoivat lajimme käyttäytymistä. Toiset uskovat, että avaruusolennot eivät ole niin kiinnostuneita yhteiskunnastamme koska ne eivät ymmärrä rotujen välistä väkivaltaa, joten Kuu on yksinkertainen vartiotorni, joka ilmoittaisi heille jos ihmiskunta yrittäisi poistua Maapallolta ja matkata avaruudessa.
Suvaitsevaisemmat teoreetikot sanovat sen olevan taivaankappale, jonka pinnalla on kivikerros, joka olisi yli 3 mailin paksuinen pinnalta, joka on äärimmäisen kestävistä kemiallisista aineista tehdyn kuoren päällä, joka voisi kestää jopa suuren luokan impaktin kuten asteroidin tai komeetan, ilman että se kärsii paljoakaan vahinkoa.
NASAn tutkija Robin Brett sanoi kerran: “Tuntuu helpommalta selittää Kuun olemassaolemattomuus kuin sen olemassaolo.”
Tässä on joitain omituisia faktoja, jotka saavat meidät uskomaan Kuun olevan keinotekoinen.
Vuonna 1969 Yhdysvallat rakensi moduulin, jonka tarkoitus oli törmätä Kuuhun ja tutkia jälkivaikutuksia. Impaktin arvioitu voima sanottiin olevan 1000kg TNT:tä.
Kontrolloidun törmäyksen jälkeen asiantuntijat tarkkailivat sen synnyttämiä shokkiaaltoja ja hämmästyivät. Kuu päästi äänen, joka muistutti jättiläismäistä kelloa, ja kaiku kesti yli puoli tuntia.
Ken Johnson, valokuvien ja informaation valvoja, sanoi että Kuu myös värähteli tai “huojui” symmetrisesti, “melkein kuin giganttinen hydraulinen iskunvaimennin olisi ollut sen sisässä”.
Alexander Shcherbakov ja Mikhail Vasin julkaisivat artikkelin joskus 70-luvulla otsikolla “Onko Kuu Maan ulkopuolisen älyn luomus?”
Artikkelissa he kysyvät joitain ihan legitiimejä kysymyksiä ja paljastavat faktoja, jotka uhmaavat kaikkia loogisia selityksiä.
Kuun pinta, ainoa osa jota voidaan tutkia, sisältää mineraaleja ja se koostuu melkein kokonaan epätavallisen kovasta aineesta.
Kuun pinnalta haetut näytteet on havaittu myös sisältävän työstettyä metallimateriaalia, joka ei olisi voinut muodostua siellä tai ilmestyä sinne itsekseen.
Tieteentekijät löysivät erittäin prosessoitua uraania, jota tiede ei ole koskaan saanut aikaan luonnollisilla prosesseilla.
He löysivät myös jäänteitä radioaktiivisista metalleista, jotka normaalisti ovat käytössä suuren mittakaavan plutoniumin tuotannossa. Tämä on kaikki selvää näyttöä siitä, että Kuu ei ole niin epäaktiivinen kuin me luulemme sen olevan.
On yleistä tietoa, että Kuulla ei ole kovaa ydintä kuten muilla planeetoilla tai luonnonkiertolaisilla, ja että sen massa on keskittynyt useisiin pisteisiin, joista suurin osa on erittäin lähellä pintaa.
Toinen tunnettu fakta on, että Kuu on yli 4 miljardia vuotta vanha, mikä tekee siitä meidän planeettaamme vanhemman miljoonalla vuodella (suom. huom. tämä ei pidä paikkaansa, voit lukea lisää kirjasta Roswellin avaruusolennon haastattelu). Se eroaa muista kiertolaisista koko universumissa.
Toisin kuin mikään muu luonnonkiertolainen, Kuulla on täydellisen ympyrämäinen kiertorata. Missään kohtaa kiertoradalla Kuusta ei näy kuin yksi ja sama puoli.
Titaani, erittäin harvinainen ja kallis maametalli, on ollut käytössä kehittyneessä teknologiassa (avaruussukkuloissa ja sukellusveneissä), ja sitä löytyy suurissa keskittymissä Kuun kivistä. Harold Urey, nobel-palkittu kemisti, on edelleen hämmentynyt tästä seikasta.
Omituisia lukemasi kaltaisia faktoja vain tulee lisää ja lisää, kun moderni tiede epäonnistuu selittämään niitä.
Kuuta käsittelevä informaatio on erittäin harvassa, lisäksi ihmisiä joilla tietoa on pidetään kontrollissa.
Artikkelin julkaissut Helena’s Tales
