Nevadan valtavat aavikot kätkevät sisäänsä muutakin kuin pelkkiä kasveja ja kaktuksia. Syvällä tässä karussa maastossa on niin kiehtova tarina, että sitä on melkein vaikea uskoa. Area 51:llä, yhdellä Amerikan salaperäisimmistä sotilaslaitoksista, on huhujen mukaan ollut ainutlaatuinen asukas, joka ei ole tästä maailmasta.
Toukokuun 19. päivänä 1953, juuri aamunkoiton koittaessa Nevadan yllä, tehtiin ydinkoe koodinimellä ”UPSHOT-KNOTHOLE”. Hetki räjähdyksen jälkeen silminnäkijät kertoivat nähneensä kiekonmuotoisen esineen laskeutuvan nopeasti taivaalta. Tämän UFOn kerrottiin suunnanneen kohti Las Vegasia ennen kuin se katosi vuoristoon.
Vain kaksi päivää myöhemmin 40 insinöörin ryhmä kutsuttiin huomaamattomasti Kingmaniin, Arizonaan, noin 175 mailin päähän ydinkoealueesta. Heidän tehtävänä oli tutkia tunnistamattoman lentävän esineen maahansyöksyä. Kun he saapuivat paikalle yön pimeydessä, sotilashenkilöstö oli jo varmistanut putoamispaikan, ja sieltä paljastui halkaisijaltaan 40 jalan korkuinen kiekonmuotoinen alus, joka näytti hämmästyttävän vahingoittumattomalta. Aluksen vierellä oli neljä olentoa, mikä herätti lukemattomia kysymyksiä.
Alus ja sen tuonpuoleiset matkustajat kuljetettiin Groom Lakeen, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä Area 51. Syvällä Nevadan autiomaassa sijaitsevan vuoristokehän sisällä sijaitseva Area 51 oli tuohon aikaan harva asutus. Juuri tämän laitoksen eristyneisyys, jota ympäröi kilometrien pituinen asumaton aavikko, teki siitä täydellisen paikan tutkia Kingmanin onnettomuuden kiehtovia löydöksiä.
Onnettomuuspaikalta löydettyjen olentojen joukosta erottui erityisesti yksi: olento, joka myöhemmin tunnettiin nimellä ”J-Rod”. Maan ulkopuolinen olento ei ollut ainoastaan Kingmanin onnettomuudesta selvinnyt, vaan teki hämmästyttävää kyllä yhteistyötä Yhdysvaltain hallituksen kanssa useiden vuosien ajan.
Kapteeni Bill Uhouse, entinen laivaston lentäjä ja sittemmin Yhdysvaltain ilmavoimien koetestaaja, väitti olleensa suorassa yhteydessä J-Rodiin. Kuvaillessaan heidän vuorovaikutustaan Uhouse kertoi, että J-Rod kommunikoi paljon ihmisten tavoin ja tarjosi korvaamattomia teknisiä ja tieteellisiä neuvoja.
Dan Burisch, toinen ilmiantaja, vakuutti olevansa mikrobiologi, joka on vastuussa J-Rodin hyvinvoinnin varmistamisesta. Sekä Uhousen että Burischin mukaan J-Rod asui erityisessä maanalaisessa kammiossa Area 51:llä. Vuosien mittaan useat muut lähteet ovat vihjanneet mahdollisuudesta, että avaruusolennot tekisivät yhteistyötä Yhdysvaltain hallituksen kanssa.
Vaikka Area 51:tä ympäröivän salailun vuoksi koko totuutta on vaikea selvittää, J-Rodin kertomus tarjoaa kiehtovan välähdyksen Yhdysvaltojen mahdollisesti luomista tähtienvälisistä yhteyksistä. J-Rodin ja Area 51:n tarina, olipa se sitten kansanperinnettä tai todellisuutta, kiehtoo edelleen mielikuvitustamme ja muistuttaa meitä maailmankaikkeuden salaisuuksista.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings
Jälleen yksi viestinvaihto Signalissa…
kirjoittanut Christopher Mellon
Äskettäin puolustusministeriö julkaisi FOIA-pyynnön tuloksena joitakin Signal-viestejä, joita vaihdoin tohtori Sean Kirkpatrickin, AARO:n (All-Domain Anomaly Resolution Office) entisen johtajan kanssa. Julkaisu yllätti mutta ei loukannut minua, koska kannatan voimakkaasti hallituksen avoimuutta. Se muistutti minua kuitenkin myös toisesta Signal-viestistä, joka saattaa kiinnostaa yleisöä ja joka liittyy myös väitettyyn ulkopuolisen teknologian talteenottoon.
Kunnioittaakseni kirjoittajan salassapitovelvollisuutta olen odottanut tätä viestiä jo useita vuosia. Olen myös muokannut osia asiakirjasta kirjoittajan henkilöllisyyden suojaamiseksi. Sain kuitenkin äskettäin kirjoittajalta kirjallisen luvan julkaista sen. Myös Defense Office of Prepublication and Security Review (DOPSR) on nyt hyväksynyt sen julkaisemisen. Tarkoitukseni tämän julkaisemisella on yksinkertaisesti auttaa muita ymmärtämään, miksi minä ja muutamat muut pitävät näitä väitteitä tutkimisen arvoisina, sen jälkeen kun hallitus on kiistänyt kaiken ulkopuolisen teknologian hallussapidon.
Kuvan viesteissä sanotaan:
[mustattu] ja minä olemme edistymässä isoin harppauksin talteenotto-ohjelman (crash retrieval, C/R) tutkimuksissa. Hän suunnittelee tapaavansa sinut jossain kohtaa.
[mustattu] olisi monttu auki jos he saisivat tietää sen mitä me tiedämme.
Juuri nyt me emme ole mennyt niin kauaksi menneisyyteen. Tässä puhutaan nyt talteenotetusta UAP:sta, joka syöksyi maahan Kingmaniin, Arizonaan 1950-luvulla. Me imuroimme tietoja sitä mukaa kun [mustattu] saa tietää asiasta. Nyt meillä on tiedossa talteenotto-ohjelman hallintorakenne ja turvajärjestelmät sekä omistus. Me tiedämme myös kuka noutaa talteen laskeutuneita tai maahansyöksyneitä aluksia ja millä auktoriteetilla. Me tiedämme myös, että edelleen erittäin salainen ilmavoimaministerin muistio 1950-luvulta on edelleen voimassa, jonka varjolla tietoja UAP:ista peitellään.
Me tiedämme myös kuka on SES-2 ilmavoimien portinvartija.
Kuten näette, tämä korkea-arvoinen hallituksen virkamies väitti, että heille oli myönnetty pääsy Yhdysvaltojen väitettyyn muukalaisteknologian talteenotto- ja hyödyntämisohjelmaan. En kommentoi organisaatiota, jossa hän työskenteli, mutta voin vahvistaa, että henkilöllä oli uskottava pääsy ja että hän oli korkea-arvoinen; huomattavasti korkea-arvoisempi kuin ilmiantaja Dave Grusch. Kuten näette, tämä henkilö väitti saavansa syvällistä tietoa ohjelmasta ja antoi jopa ilmavoimien väitetyn ”portinvartijan” nimen tähän väitettyyn salaiseen valtakuntaan. Olen jakanut kopion tästä viestistä, jota ei ole muokattu, joidenkin kongressin eri valvontakomiteoiden henkilökunnan ja jäsenten kanssa. Tietääkseni yksikään heistä ei ole ottanut yhteyttä USA:n ilmavoimien väitettyyn portinvartijaan tarkistaakseen tämän väitteen todenperäisyyden.
Koska olen tietoinen siitä, että hallitus kieltää kategorisesti kaiken maan ulkopuoliseen elämään liittyvän, toimitin kopion tästä lyhyestä viestinvaihdosta Defense Office of Prepublication and Security Review (DOPSR) -virastolle. DOPSR vahvisti, että teksti ei ole turvaluokiteltu, ja hyväksyi sen julkaistavaksi. Myönnän kuitenkin myös, että ne, jotka päättelivät, että asiakirja ei ole turvaluokiteltu, eivät todennäköisesti olisi saaneet lupaa tällaiseen erittäin arkaluonteiseen ohjelmaan, jos se olisi olemassa. Lisäksi hallitus tuskin voisi evätä hyväksyntää tämän tiedon julkaisemiselle vahvistamatta jossain määrin sen arkaluonteisuutta ja laillisuutta. Vaikka olen siis helpottunut saadessani vahvistuksen siitä, että asiakirja ei ole turvaluokiteltu, myönnän myös, että totuus voi olla monimutkaisempi. Uskon, että useimmat ihmiset, jotka saavat tällaista tietoa korkea-arvoiselta hallituksen virkamieheltä, suhtautuisivat asiaan luonnollisesti vakavasti, mutta suhtautuisivat silti varauksellisesti näin villiin ja sensaatiomaisesti esitettyyn väitteeseen.
On tärkeää korostaa, että riippumatta väitetystä tekniikan hyödyntämiseen liittyvästä ongelmasta, UAP-asiaan on edelleen kiinnitettävä vakavasti huomiota kongressissa ja toimeenpanevissa elimissä. Pelkästään muutaman viime vuoden aikana on kirjattu yli 1 000 sotilaallista UAP-raporttia. Tämän lisäksi Yhdysvaltojen tukikohtien ja sota-alusten yli on tehty salaperäisiä ja häiritseviä lennokkien ylilentoja. Langleyn ilmavoimien tukikohdan hävittäjäkoneet jouduttiin hiljattain siirtämään muualle sen jälkeen, kun Langleyssä oli viikkojen ajan tapahtunut drone-ylilentoja, joihin ilmavoimat eivät tuntuneet pystyvän puuttumaan. Ilmavoimat ei vieläkään tiedä, kuka näitä aluksia käytti tai mistä ne tulivat. Eikä kyse ole vain Langleystä, vaan viime vuosina on ollut monia vastaavia selvittämättömiä tapauksia muuallakin. Tällaisia tapauksia ovat muun muassa Andersonin ilmavoimien tukikohdan arkaluonteiset tilat Guamissa, laaja alue Yhdysvalloissa, jossa on Yhdysvaltain mannertenvälisten ohjusten siiloja, laivaston aluksia sekä itä- että länsirannikolla on tarkkailtu laajalti, USA:n ilmavoimien harjoitusalueita Arizonassa on loukattu ja niin edelleen. Jos meillä ei olisi kulttuuria, jossa yritettäisiin häpäistä ja nöyryyttää sotilashenkilöstöä, joka näkee epätavallisia asioita ja raportoi niistä, armeijalla olisi epäilemättä monia muita uskottavia raportteja arvioitavana. Kun on kyse tällaisista poikkeuksellisista osoitetuista haavoittuvuuksista, jotka ovat paljon vakavampia kuin pelkkä kiinalainen ilmapallo, hallituksemme on kiireellisesti tutkittava aggressiivisesti rajoitettuun sotilaalliseen ilmatilaan tunkeutumiset riippumatta siitä, ovatko talteen otettua ulkoavaruuden ulkopuolista teknologiaa koskevat väitteet totta.
Jaan alla olevan viestin hieman huolestuneena. Olen huolissani kirjoittajan yksityisyydestä ja sen USAF:n sotilaan yksityisyydestä, jonka nimen olen jättänyt pois. Olen myös huolissani siitä, että jotkut erehtyvät olettamaan, että tämä dokumentti on savuava ase, ja nyt meidän on vain saatava kirjoittaja astumaan esiin. On kuitenkin tärkeää huomata, että tämä henkilö väittää nyt, että vaikka hän sai tietää ohjelmasta, häneltä evättiin lopulta pääsy siihen. Viestin kirjoittaja uskoo edelleen, että talteenotettuja materiaaleja on olemassa, mutta hän myöntää, ettei ole nähnyt tai koskenut talteenotettuun alukseen. Valitettavasti tämä henkilö ei siis pystyisi lopettamaan tätä asiaa, vaikka hän olisi halukas tulemaan esiin, mitä hän ei ole.
Halusin jakaa tämän yleisön kanssa yksinkertaisesti siksi, että muut ymmärtäisivät paremmin, millaiset tiedot ovat saaneet jotkut meistä suhtautumaan vakavasti väitteisiin, jotka koskevat toisista maailmoista peräisin olevia löydettyjä materiaaleja. Mitä ajattelisi kukaan, joka saisi tällaisen viestin? Lisäksi tämä on vain yksi monista lähteistä, joista neljä olen onnistuneesti esitellyt AAROlle. Kuitenkin tämä henkilö, kuten myös toinen erittäin vakuuttava todistaja, kieltäytyvät edelleen tapaamasta AAROa, koska he eivät luota prosessiin. He saattaisivat kuitenkin olla halukkaita puhumaan pienen ryhmän kongressin jäsenten kanssa suljettujen ovien takana. Jatkan tämän mahdollisuuden tutkimista.
Artikkelin julkaissut christopherkmellon.substack.com
