kirjoittanut Christopher Sharp — 23.4.2024
Sisäpiiriläisten mukaan, jotka olivat mukana perustamassa tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP, Unidentified Anomalous Phenomena) liittyvää ennakoivaa erityisohjelmaa (PSAP, Prospective Special Access Program) sisäisen turvallisuuden ministeriössä, sisäisen turvallisuuden ministeriön henkilökunta tuli tapaamisista, joissa oli mukana kaksi muuta Yhdysvaltain hallituksen virastoa, joiden huhuttiin pitävän hallussaan pitkälle kehitettyä ei-ihmisten materiaalia, ja he olivat vakuuttuneita siitä, että pitkälle kehitettyä teknologiaa oli eristetty hallituksen valvonnassa avaruusalan urakoitsijoiden tiloihin.
Kirjassa Skinwalkers at the Pentagon kerrotaan yksityiskohtaisesti, kuinka vuonna 2011 DHS:n korkea-arvoiset virkamiehet Sacha Mover ja Jim Bell ”alkoivat kolkutella ovia DHS:n ulkopuolella ottaakseen yhteyttä ’salaisuuksien vartijoihin’ ainakin kahdessa muussa virastossa”.
Kertomus jatkuu:
‘Näissä kokouksissa, jotka pidettiin kesä-heinäkuussa 2011, Sachaa, Jimiä ja kollegoita kohdeltiin töykeästi ja tylysti.’
‘Bellille ja Moverille sanottiin toistuvasti ”ei, ei helvetissä”.’
Toimittaja George Knapp kirjoitti näistä tapahtumista kertomuksen yhdessä tohtori James Lacatskin ja tohtori Colm Kelleherin kanssa.
Kelleher ja Lacatski johtivat Yhdysvaltain hallituksen puolustusministeriön (Defense Intelligence Agency, DIA) Advanced Aerospace Weapon System Applications Program (AAWSAP) -ohjelmaa ja Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS) -ohjelmaa, jotka keskittyivät UAP:den tutkimiseen.
Vuonna 2011 sekä Kelleher että Lacatski ottivat yhteyttä tohtori Tara O’Tooleen, silloiseen DHS:n tiede- ja teknologia-asioista vastaavaan alivaltiosihteeriin, ja saivat hänet suostuteltua käynnistämään prosessin BAASS:n kaltaisen erityisohjelman perustamiseksi DHS:n tiede- ja teknologiaosastolle.
Viime viikolla sisäisen turvallisuuden ministeriö julkisti Yhdysvaltain hallituksen viimeisimmän UAP-toimiston, All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -viraston, kautta aiemmin näkemättömiä virallisia asiakirjoja, jotka koskivat KONA BLUE -nimellä tunnettua PSAPia.
National Security Space Associationin haastattelussa maaliskuussa 2024 tohtori Sean Kirkpatrick, AARO:n entinen johtaja ja nykyinen virallinen konsultti, totesi, että hänen toimistonsa haastattelemat ilmiantajat tunnistivat KONA BLUE:n ohjelmaksi, joka on vastuussa muista kuin ihmisperäisistä aluksista ja ruumiista.
Tri. Kirkpatrick kommentoi:
”Meille tuli useita haastateltavia, jotka nimesivät Kona Bluen ohjelmaksi, jossa näiden alusten takaisinmallinnus ja ei-ihmisälyt sijaitsivat, ja tämä ei todellakaan pidä paikkaansa.”
Liberation Timesin kanssa puhunut toimittaja George Knapp, joka on ollut mukana kirjoittamassa Skinwalkers at the Pentagon -teosta, kyseenalaisti Kirkpatrickin väitteen:
‘Olettaako tohtori Kirpatrick, että kaikki muut kuin hän itse ovat idiootteja?
‘Yksikään AAROlle puhunut todistaja ei ole voinut sekoittaa näkemäänsä omin silmin mihinkään Kona Blueen liittyvään, koska Kona Bluea ei ole koskaan ollut olemassa.
‘Sillä ei koskaan ollut budjettia, sillä ei koskaan ollut rakennusta, sillä ei koskaan ollut maahansyöksyneen aluksen jäänteitä tai avaruusolentojen ruumiita, koska Kona Blue ei ollut todellinen ohjelma.
‘Se ei koskaan päässyt suunnittelu- ja ehdotusvaihetta pidemmälle, ja vain kourallinen ihmisiä tiesi koskaan, että siitä oli keskusteltu, puhumattakaan siitä, mikä sen laajuus olisi ollut, jos se olisi saanut vihreää valoa.
‘Jokainen todistaja, joka kertoi AARO:lle onnettomuuspaikannuksesta ja laitteistosta, viittasi johonkin muuhun kuin Kona Blueen.’
Asiakirjoista käy ilmi, että KONA BLUE:n tehtävänä oli tutkia, tunnistaa ja analysoida arkaluonteisia materiaaleja ja teknologioita keskittyen erityisesti kehittyneisiin ilmailualan ajoneuvoihin.
Liberation Times ymmärtää, että kun KONA BLUE muutettiin PSAP:ksi, sen yhtenä tarkoituksena oli päästä käsiksi ei-ihmisalukseen, joka oli tuolloin joidenkin avaruusyhtiöiden hallussa.
Senaattoreiden Harry Reid ja Joe Lieberman tukeman KONA BLUE -aloitteen tavoitteena oli luoda puitteet ja hallintorakenne kongressin valvontakomiteoiden kattavaa seurantaa varten. Tämä poikkesi väitetyistä perinteisistä UAP-ohjelmista, joita tuntevat ilmiantajat väittävät, ettei niissä ollut minkäänlaista valvontaa.
Ehdotus KONA BLUE -ohjelmasta tehtiin samaan aikaan, kun AAWSAP-ohjelma lakkautettiin, ja UAP-ilmiantajan ja entisen tiedustelu-upseerin David Gruschin mukaan se ”tapettiin” CIA:n vihamielisen reaktion vuoksi.
Puhuessaan Joe Rogan Experience -ohjelmassa viime vuonna Grusch sanoi:
“Lockheed Martin halusi luopua tästä materiaalista tietyssä laitoksessa, joka on minun tiedossani ja jonka annoin ylitarkastajalle, kuten katuosoite ja kaikki se paska.
“CIA sanoi ’haista vittu’ DIA:lle ja Lockheedille, ja se tapettiin kokonaan. Harry Reidin pyyntö saada materiaali siirrettyä AAWSAP-ohjelmaan hylättiin täysin byrokratian vuoksi.
“Kannustan sekä AARO:n toimistoa että kongressia pyytämään tohtori Lacatskia antamaan salaisen lausunnon. En tunne James Lacatskia, mutta rohkaisen häntä esiintymään todistajana.”
Liberation Times on ymmärtänyt, että CIA johtaa UAP:n talteenotto-ohjelmaa globaalin pääsyn toimistonsa (Office of Global Access) kautta, joka siirtää ei-inhimillisiä aluksia ja niihin liittyvää materiaalia puolustusalan urakoitsijoille.
Ennen AAROn tiedotustilaisuutta Lacatski ja Kelleher eivät voineet viitata KONA BLUEen nimeltä.
George Knapp kertoi Liberation Timesille:
‘Kun julkaisimme Skinwalkers at the Pentagon -kirjan, Pentagonin sensorit (The Defense Office of Prepublication and Security Review) antoivat meille luvan kuvata varsin yksityiskohtaisesti ehdotuksen DIA:n AAWSAP-toiminnan seuraajaksi.
‘Ainoa yksityiskohta, jonka sisällyttäminen oli kielletty, oli nimi KONA BLUE.’
Lopulta KONA BLUE -ehdotus epäonnistui.
Skinwalkers at the Pentagon -kirjassa kirjoittajat selvittivät, että sen epäonnistuminen johtui sisäisen turvallisuuden ministeriön (DHS) johdosta, ja se johtui ensisijaisesti tiedustelusta ja analyysistä vastaavan alivaltiosihteerin Phyllis Greenin varauksista, joka suhtautui epäilevästi BAASSin hankkimiin tietoihin.
Erityisesti Green ja muut DHS:n johtoon kuuluvat olivat huolissaan siitä, että BAASS:iin liittyvät kiistanalaiset aiheet, jos ne joskus julkistettaisiin, tahraisivat DHS:n maineen aloittelevana organisaationa, joka pyrki siihen, että muut ministeriöt ottaisivat sen vakavasti.
Kirjassa todetaan, että silloinen sisäisen turvallisuuden apulaisministeri Jane Lute oli vakuuttunut siitä, että ehdotettu BAASSin kaltainen ohjelma ”oli valmis”. Lopulta Lute kuitenkin muutti mielensä.
Vastarinnasta puhuessaan George Knapp sanoi Liberation Timesille:
‘Vastustus lisääntyi heti, kun DHS:n päämiehet alkoivat koputtaa oville ja kysellä, miten päästä käsiksi onnettomuuspaikoilta löydettyihin epätavallisiin materiaaleihin, jotka oli kätketty eri puolustusalan urakoitsijoiden sisuksiin.
‘Ovia paiskattiin heidän kasvoilleen. Kysymyksiä esitettiin. Soitettiin puheluita. Yhtäkkiä sisäisen turvallisuuden ministeriön johtajien osoittama innostus haihtui.
‘Uutena lapsena DHS ei halunnut järkyttää liian monia häkkejä, ja jotkut pelkäsivät, että aihe oli liian outo ja että se saattaisi olla noloa, jos sana vuotaisi julkisuuteen.’
Knapp lisää:
‘Kona Blue olisi ollut valtava harppaus eteenpäin, jos sen olisi annettu edetä, aivan kuten AAWSAP olisi ollut, jos monet samoista tahoista, jotka halusivat Kona Bluen tuhota, eivät olisi polvillaan polkeneet sitä.’
Asiakirjat osoittavat, että O’Toole, joka on aiemmin toiminut Federation of American Scientists -järjestön johtokunnan puheenjohtajana, selitti, että ehdotettuun KONA BLUE -ohjelmaan liittyi ”hyvin vakavaa tiedettä” ja että ”hänen mielestään Yhdysvaltain hallituksella oli velvollisuus jatkaa tutkimuksiaan” sen jälkeen, kun DIA oli lopulta lopettanut BAASS AAWSAP -ohjelman.
Tästä puhuessaan Knapp kertoi Liberation Times -lehdelle:
‘Suurinta osaa AAWSAP:n tuottamasta aineistosta, mukaan lukien yli 100 erittäin teknistä tieteellistä ja teknistä raporttia, ei ole koskaan julkistettu, lukuun ottamatta Lacatskin ja Kelleherin kahdessa kirjassamme esittämiä pääpiirteittäisiä tietoja.
‘Sisäisen turvallisuuden ministeriön johtohenkilöille annetut yksityiskohtaiset tiedotustilaisuudet tekivät vaikutuksen. Loistava tiedemies, tohtori Tara O’Toole kannatti innokkaasti uutta erityisohjelmaa, joka sijoitettaisiin jonnekin sisäisen turvallisuuden ministeriön yhteyteen, ja muut virkamiehet olivat samaa mieltä.’
WEAPONIZED-podcastille viime vuonna antamassaan haastattelussa Lacatski vahvisti, että Yhdysvaltain hallituksella on hallussaan tuntematonta alkuperää oleva alus ja että sillä on pääsy sen sisätiloihin.
Kirja nimeltä Inside the US Government Covert UFO Program: Initial Revelations, joka julkaistiin viime vuonna ja jonka toinen kirjoittaja on Lacatski, paljastaa:
‘Vuonna 2011 Capitol-rakennuksessa Yhdysvaltain senaattorin ja viraston alivaltiosihteerin kanssa pidetyn tapaamisen päätteeksi Lacatski, joka oli ainoa tämän kirjan kirjoittajista, esitti kysymyksen. Hän totesi, että Yhdysvalloilla oli hallussaan tuntematonta alkuperää oleva alus ja että se oli onnistunut pääsemään sen sisätiloihin.
‘Tämä alus oli virtaviivainen, aerodynaamiseen lentoon soveltuva, mutta siinä ei ollut imuaukkoja, pakokaasua, siipiä tai ohjauspintoja. Itse asiassa siinä ei näyttänyt olevan moottoria, polttoainesäiliöitä tai polttoainetta. Lacatski kysyi: Mikä oli tämän aluksen tarkoitus? Oliko se elämää ylläpitävä alus, joka oli hyödyllinen vain ilmakehään paluuta varten vai mikä? Jos se oli avaruusalus, miten se toimi?’
Puhuessaan edellä mainitusta kirjassa olevasta kohdasta Lacatski vahvisti asian toimittaja Jeremy Corbellille, joka juontaa WEAPONIZED-ohjelmaa yhdessä George Knappin kanssa:
”Se, mitä kirjassa on, on tarkka kuvaus tapahtumasta, joka tapahtui kongressin tiloissa.”
Corbell esitti Lacatskille kysymyksen:
“Kerroit meille, koska sait luvan kertoa meille, että hallituksellamme on hallussaan UFO ja että se on päässyt sen sisälle, eikö niin?”
Lacatski vastasi:
“Kyllä, sain luvan kertoa teille.”
Kun UAP:hin liittyviä julkisia kongressikuulusteluja on odotettavissa lisää, Lacatskin vaatiminen todistamaan kasvaa, jotta koko tarina voidaan kertoa. Tosin se saattaa riippua siitä, että puolustusministeriön julkaisunvalmistelu- ja turvallisuustarkastusvirasto antaa hänelle luvan puhua avoimesti.
Artikkelin julkaissut Liberation Times
