THE UFO INCIDENT
(1975, amerikkalainen TV-elokuva)
Tämä on hyvin tuotettu ja houkuttelevat TV-elokuva jossa on mukana varhainen hahmottelu siitä miltä ”harmaat” vierailijat näyttävät. Se tutustutti ”avaruusolioiden abduktion” miljoonille katselijoille, esittämällä sen oikeiden tapahtumien kaltaisesti parhaaseen katseluaikaan. Vaikka kaikki siitä ei olisikaan totta, tämän tarinan kulttuurillinen vaikutus on jättiläismäinen. Ennen sitä UFO-havainnoista oli tehty dokumentteja, mutta tässä dramatisointi on vahva. Ensikontakti ulkoavaruuden sivilisaation kanssa, joka on esitetty faktapohjaisena mahdollisuutena.
Betty ja Barney Hill ajoivat kotiin Montrealista Portsmouthiin, New Hampshireen yöllä, kun he näkivät tunnistamattoman lentävän esineen. Muutaman mailin päästä he kuulivat piippaavan äänen ja molemmat kärsivät muistinmenetyksestä (joka itsessään on epätavallinen ilmiö) siitä mitä seuraavaksi tapahtui, päästyään kotiin pöllämystyneinä kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Kaksi vuotta kärsittyään painajaisista ja ahdistukseen liittyvistä sairauksista, he etsivät ammattiapua, ja hypnoosin kautta saivat takaisin muistot puuttuvilta tunneilta tuona iltana. He muistivat kuinka heidät pysäytettiin tiellä ja johdatettiin avaruusalukseen…
Monet filmit sanovat tarinoidensa pohjautuvan tositapahtumiin ja sitten vääristelevät totuutta tehdäkseen tarinasta paremman. Mutta The UFO Incident ei keksi mitään ollakseen tarttuva draama. Se perustuu kirjaan joka sisältää monet aidoista Hillien hypnoosisessioiden tallenteiden puhtaaksikirjoituksista. The Interrupted Journey
Katselijalle jätetään päätettäväksi mitä Hillit muistavat hypnoosin alaisina. Flashbackit luovat muistoja uudelleen, mutta ovatko ne unia vai kokemuksia? Emotionaaliset reaktiot heiltä kun he eivät halua muistaa ja shokkirealisaatio siitä mitä he näkivät on James Earl Jonesin ja Estelle Parsonsin uskomattomien näyttelijäkykyjen ansiota, jotka on kuvattu erittäin pitkinä leikkauksina.
Cinefantastiquen arvostelussa (vuosikerta 5, nro 1, 1976), James Earl Jones (yllä) osti oikeudet tarinaan ja vietti kaksi vuotta yrittäen saada sen tuotettua teatterielokuvaksi ennenkuin hän tyytyi TV-elokuvaan. Hänen työnsä ei käy ilmi elokuvan lopputeksteistä. Jones jopa matkusti abduktiopaikalle tehdessään pohjatyötä rooliaan varten.
Elokuva paketoi kirjan kohokohdista ja olettamuksista niin monta kuin mahdollista, mutta kirjan lukemisen jälkeen käy paljon selvemmäksi tapahtumien kulku. Se lisää yksityiskohtien selkeyttä vierailijoiden motiiveille. Avaruusolennoilla ei ole iän tai kuoleman käsitettä (joka sopii pitkäaikaiseen avaruusmatkailuun) ja he ovat vain vierailemassa maapallolla kerätäkseen joitain näytteitä — he sanoivat etteivät he tulisi takaisin! Bettyn palautuneet muistot ovat niin rikkaita yksityiskohdissaan, niiden sisäinen logiikka on liian hyvä ollakseen pelkkiä unia. Esimerkiksi Betty haluaa pysyä Barneyn vierellä kun häntä tutkitaan, mutta hän haluaa myös lähteä avaruusaluksesta niin pian kuin mahdollista. Avaruusolentojen johtaja sanoo, että mikäli häntä tutkitaan samaan aikaan kuin hänen miestään, hän pääsee pois nopeammin.
Elokuva on dramaattinen ja mukaansatempaava kertomus joka johtaa tenhonsa pariskunnan lähikuvista hypnoosin alla, paljon enemmän kuin siitä mitä he oikeasti näkevät. Heidän muistonsa usein ovat välähdyksenomaisia, joka tarkoittaa myös että puvustukseen tai erikoisefekteihin ei keskitytä niin paljoa. Budjetti ei todellakaan ole mikään Close Encounters of the Third Kind (1977), mutta se on parempi kuin Project UFO johtuen paremmasta näyttelijätyöskentelystä. Valaistusefektit ovat kauniita muutamissa kohdin, ja niitä on käytetty esittämään aluksen jahtaamista. Greg Jein, eräs Close Encountersin mallintekijä, rakensi avaruusalus-metsässä -dioraaman joka The UFO Incidentissä vilahtaa (alla).
Tämän tapauksen merkitys on laaja-alainen, ja kirja ja filmi ovat todellakin tärkeitä kulttuurillisesti, vaikkeivät sitä olisikaan tieteellisesti. Tämä ei ole ensimmäinen raportoitu avaruusolentojen abduktiotapaus, mutta koska kyseessä on kaksi todistajaa, tapaus otettiin vakavammin. Se ruokki laajalle levinnyttä UFO-paranoiaa saaden aikaan monia samankaltaisia raportteja ja variaatioita abduktioista, ja popularisoi hypnoottisen regression käytön. Se myös hienosti toi esille idean että avaruusolennot eivät vahingoita meitä — näkökulma joka myöhemmin esitettiin Close Encountersissa ja erilaisten UFO-kulttien kertomuksissa.
Kaksi vuotta myöhemmin Ridley Scottin Alien (1979) käänsi pöydän ympäri ja abduktiot, joka on omituinen termi tapahtumalle jossa sinua lainataan muutama tunti, muuttuvat jälleen vihamielisiksi. Huolimatta lämpimästä pörröisyydestä joka huokuu elokuvasta E.T. The Extra-Terrestrial, useimmat avaruusalusten sisäosat ovat aina viitanneet pelottaviin kokemuksiin, kuten nähdään elokuvissa Communion
Joten The UFO Incident on tärkeä merkkipaalu koko genressä ja myös kannattaa katsoa draamana, mutta onko se tositapahtuma? Hillit (kuva alla) eivät olleet motivoituneita keksimään tätä henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemiseksi. Molemmat heistä kävivät töissä ja Barney oli mukana myös siviilioikeuksien puolesta kampanjoimisessa. He eivät halunneet tarinan leviävän pilkkaamisen takia. He eivät myyneet tarinaansa ja työskentelivät kovasti pitääkseen sen poissa julkisuudesta. Kirja julkaistiin jotta voitaisiin kertoa totuus tapahtumista sen jälkeen kun tarina vuosi lehtiin.
Kuten monien UFO-tarinoiden kanssa, konteksti ihmisten julkisen tiedon ja populaarikulttuurin havainnoinnille pitää sisällään monia vastauksia, jotka mahdollisesti on paljastettu aiemmassa kulttuurin virrassa. Filmi tehtiin vuonna 1975 mutta abduktio tapahtui vuonna 1961. (Miksi siinä meni niin kauan että tästä saatiin elokuva?)
Betty ja Barney Hill ajoivat kotiin syyskuun 19. päivänä 1961 kun he havaitsivat valon taivaalla. Tapa jolla se liikkui sulki pois että kyseessä olisi ollut lentokone. He ajattelivat sen olevan mahdollisesti helikopteri vaikka he eivät kuulleet moottorin ääntä. Barney katsoo sitä kiikareilla ja pitää sitä UFOna. Mutta johtopäätös on jo muodostettu monien aiempien alueella tavattujen UFO-raporttien kautta. Bettyn sisko on nähnyt sellaisen, joten heillä oli jo taipumus uskoa siihen mikä se oli.
TV:n monet Twilight Zonen jaksot ovat kertoneet avaruusaluksista ja avaruusolentojen vierailuista, samanlaisista kuin he ovat kuvanneet, puhumattakaan sadoista aiempien vuosikymmenien pokkareista, sarjakuvista ja scifileffoista joissa on mielikuvituksellinen kansi. This Island Earth
Vaikka he väittävät muistinmenetyksen vieneen suurimman osan heidän kotimatkastaan, Bettyllä oli kirkkaita unia seuraavan muutaman viikon ajan, joissa hän käveli avaruusalukseen ja puhui telepaattisesti avaruudesta tulleen vierailijan kanssa. Hän kirjoitti unet muistiin. Hän myös otti yhteyttä sisareensa, joka oli nähnyt UFOn, ja sitten Project Blue Book otti talteen heidän julkilausumansa havainnosta. Nuo kaverit olivat saattaneet kysellä heiltä johdattelevia kysymyksiä, lisäten yksityiskohtia sinne missä niitä ei oikeasti ollut. Barney oli myös lukenut kirjan UFO-kokemusista (Donald Keyhoen The Flying Saucer Conspiracy
Kaikki tämä tapahtui niiden kahden vuoden aikana ennen kuin hypnoositilanteet nauhoitettiin, pariskunta on voinut mahdollisesti täyttää itsensä muistoilla joulukuuhun 1963 mennessä. Tuona aikana The Outer Limits oli jo televisiossa — jossa oli eri avaruusolento joka viikko! (Jakso nimeltään ”The Bellero Shield” piti sisällään harmaan avaruusolennon ja hypnoosisession.) Heidän kaksi puuttuvaa tuntia voidaan selittää myös heidän jatkuvilla pysähtymisillään ja eksymisellä matkan aikana.
Vaikka heidän kokemuksensa ovat laajalti samoja, tämä voi selittää miksi Betty on puhunut hänen painajaisistaan Barneyn kanssa. Jokatapauksessa, psykiatri ei ristikuulustele heitä lähemmin yksityiskohdista kun he ovat aluksessa. Betty mainitsee että kuulustelija otti esiin Barneyn tekohampaat, mutta psykiatri ei muista tarkistaa muistaako myös Barney tätä tapausta. Mahdollisuus sovittaa kaksi eri kertomusta pilaantuu kun hän soittaa kaikki transsinkaltaiset nauhoitukset heille kun he ovat hereillä.
Kuvaukset abduktiosta ovat unenomaisia ja ne heijastelevat heidän hypnoositilaansa — he ovat juuri ja juuri hereillä kun heidät viedään alukseen. Avaruusolennot käyttivät myös hypnoottista suggestiota saadakseen heidät yhtestyöhön. Betty mainitsee että avaruusolennot puhuvat hänelle ilman sanoja (joka viittaisi telepatiaan) mutta paljon kuten me kommunikoimme unissa muiden unihahmojen kanssa.
Psykiatri kyselee Bettylta yhtäläisyyksiä avaruusolennon johtajan kuulustelusta. Kirjassa on myös hetki jolloin Betty on avaruusolentojen odotushuoneessa kun Barneyta tutkitaan (tämä on kun hän kysyy tähtikarttaa). Samanlainen kokemus hänen hypnoottisen session kanssa tapahtuu Barneyn vastaavan jälkeen.
Mutta nämä tarinat ovat kiehtovia, ja filmi ja kirja painottavat mahdollisten syiden suurta määrää heidän muistamilleen kokemuksille. Epätavallinen tapaus joka käsitellään ymmärtäväisesti, vaikkakin älykkäästi. Abduktiokokemus varjostaa sitä mitä tapahtui kun he olivat tietoisia — UFO jonka he havaitsivat useiden kilometrien päässä joka tuntui seuraavan heidän autoaan. Barney jopa tuijottaa sitä kiikareilla, havainnoi ikkunan josta näkyy hahmoja sisällä!
Olisipa se tositarina. Mutta toiveiden projisointi siihen mitä elokuvassa on nähnyt on mahdollisesti sama mekanismi joka aloitti tämän kaiken alunalkaenkin.
Verkossa myytävien kansien skannaukset saavat ajattelemaan että The UFO Incident
Arvostelun kirjoittanut Black Hole Reviews
Katso elokuva:
