Ensimmäisessä osassa otettiin esiin mahdollisuus, että George Adamskille oltaisiin uskoteltu, että hänen joulukuussa 1952 tapaamansa Orthon oli tullut lentävällä lautasella Venukselta. Adamskin vuoden 1952 kontaktitapauksessa on useita aspekteja, jotka vievät meidät kohti päätelmää, että Orthon olisi ollut osa saksalaisten salaista avaruusohjelmaa ja/tai kytköksissä avaruusolentojen liittoon, joka oli aktiivisesti auttanut natsi-Saksaa toisen maailmansodan aikaan.
Lentävät lautaset, joita Adamski oli valokuvannut, läheisesti muistuttivat Haunebun antigravitaatioalusta, jonka väitetään kehitetyn Natsi-Saksassa.
Tarkat Haunebu-aluksen speksit olivat SS-natsien tiedoissa, jotka Vladimir Terziski on julkaissut ensimmäisenä, insinööri ja entinen Bulgarian tiedeakatemian tiedemies. Natsitiedot julkaistiin Varsovan sopimuksen rikkouduttua helmikuun 25. päivä 1991, ja ne kulkeutuivat Terziskin haltuun sen jälkeen kun hän oli muuttanut USA:n vuonna 1984.
Alla on vertailtu vuoden 1943 Haunebu II -lautasaluksen designia, jonka natsien SS-joukot kehittivät sotaa varten, sekä Adamskin joulukuussa 1952 valokuvaamaa partioalusta.
Huomaa, että tärkein ero on, että natsien aluksessa oli jonkinlainen tykki, joka merkitsi pyrkimystä aseistaa lentävä lautanen sotaa varten. Vuonna 1950 ilmestyi artikkeleita sanomalehtiin ympäri maailman, jotka lainasivat haastatteluja nimekkäiden Italian ja Saksan tieteentekijöiltä, jotka vahvistivat että akselivallat olivat tehneet yhteistyötä aseistaakseen lentäviä lautasia.
Vuoden 1943 Haunebu-aluksen kokoonpano on niin samankaltainen Adamskin vuoden 1952 kuvan kanssa, että josko se ei olisikaan saman tyyppinen alus, niin kuka hyvänsä sen sitten onkin suunnitellut on ollut samanlaisella kehitysasteella kuin saksalaiset 1940-luvun puolivälissä.
Jos Orthon kuitenkin oli Venukselta, ja osa planeettainvälistä liittoa josta Zirger puhuu kirjassaan We Are Here: Visitors without a Passport (2017), niin miten ensimmäinen natsien lentävien lautasten sukupolvi voi olla melkein identtinen verrattuna siihen alukseen, joka on paljon teknologisesti edistyneemmällä planeettainvälisellä yhteiskunnalla?
Eräs selitys tälle on, että avaruusolennot antoivat aluksen natseille, jotta se voitaisiin takaisinmallintaa. Tätä ajatusta tukee entisen ilmailualan insinöörin William Tompkinsin tiedot, joka sanoo, että Yhdysvaltain laivaston vakoojat olivat raportoineet laivaston ilmatukikohdassa 1942-1946 pidetyissä salaisissa briiffauksissa San Diegossa, että saksalaiset olivat saaneet yli kymmenen erilaista toimivaa antigravitaatioaluksen mallia.
Natsit yrittivät vimmatusti takaisinmallintaa näitä sotaa varten, mutta lopulta eivät siinä onnistuneet, mitä heidän Euroopan ohjelmiinsa tulee.
Tompkinsin informaatio auttaa meitä ymmärtämään, että vuoden 1943 Haunebu II -piirustukset olivat natsien yritys aseistaa antigravitaatiolla toimiva lentävä lautanen, minkä avaruusolentoliittolaiset olivat antaneet Hitlerin kolmannelle valtakunnalle salaisen sopimuksen nojalla.
Orthon voikin siis olla vain esittänyt olevansa Venukselta, jotta hän salaisi saksalaisen avaruusohjelman olemassaolon, joka oli jäänyt toimintaan toisen maailmansodan jälkeen.
Orthon viesti Adamskille sanattomasti käsimerkein vuoden 1952 Desert Centerin kohtaamisessa. Adamski selitti luennolla, että Orthon “puhui lähinnä omituista murretta, jota Adamski ei ymmärtänyt” (We Are Here, Kindle-versio, s. 903 / 5403).
Oliko “omituinen murre” saksaa, jonka, niinkuin ensimmäisessä osassa mainittiin, Reinhold Schmidt tunnisti avaruusalusten matkaajien puheeksi hänen vuoden 1957 kontaktikokemuksessaan. Schmidtilla oli saksalaistaustaa ja hän oli opiskellut saksaa myös koulussa, mutta Adamski ei kyennyt tunnistamaan saksalaismurteita. Hän oli puolalais-amerikkalainen.
Adamski on saattanut myös tietää, että Orthon puhui saksaa, mutta hänen ei annettu julkisesti paljastaa tätä kansallisen turvallisuuden syistä.
On pitkään huhuttu, että hänen kontaktikokemuksiensa jälkeen Adamski salaa lennätettiin Kaliforniasta Pentagoniin ilmavoimien koneella, jossa häntä briiffattiin hänen kontakteistaan. Toukokuussa 2009 julkaistiin harvinainen video, jossa oli silminnäkijöiden haastatteluja, jotka tiesivät Adamskista ja hänen salaisista briiffauksistaan Pentagonissa.
Silminnäkijät vahvistivat, että Adamskilla oli armeijan henkilötietokortti, jolla hän pääsi Pentagoniin. Armeijan henkilökortin oli omin silmin nähnyt useampi ihminen, jotka olivat työskennelleet puolustusministeriössä eri pesteissä.
Silminnäkijöiden joukossa oli William Sherwood, joka aiemmin oli työskennellyt Yhdysvaltain armeijan varusvarastolla ja hänellä oli oma passinsa varastolle. Sherwood näki Adamskin passin ja vahvisti sen aitouden.
Sherwoodin ja muiden todistukset antavat uskottavuutta huhuille siitä, että Adamski oli kuin olikin salaa saanut briiffausta Pentagonissa hänen kontakteistaan.
Vuonna 1952 Pentagon tiesi, että Saksan avaruusohjelma oli jäänyt toimintaan toisen maailmansodan jälkeen ja aloittanut toiminnan Amerikan mantereella. Korkea-arvoiset Pentagonin upseerit halusivat pitää tämän salassa. Tämän seurauksena on erittäin mahdollista, että Adamskille sanottiin, että hän ei saisi kertoa Orthonin puhuneen saksaa, jotta kansalle ei kerrottaisi totuutta.
On mahdollista, että Orthon oli osa Saksan salaista avaruusohjelmaa, joka toimi Etelänapamantereelta käsin, jota pyöritettiin Amerikan maaperällä. Tämä mahdollisuus on vieläkin todennäköisempi kun otetaan huomioon vuoden 1952 Washingtonin ylilennot. Tämä tapahtui ainoastaan kuukausia ennen Adamskin kohtaamista Orthonin kanssa.
(Jatkuu osassa III, klikkaa tästä lukeaksesi ensimmäinen osa)
Artikkelin julkaissut exopolitics.org
