Kirjoittanut Nick Redfern

Tämän tekstin tarkoitus on kertoa siitä tavasta, jolla Federal Bureau of Investigation (FBI) tuli mukaan Majestic-12:n dokumenttien tutkimuksiin 1980-luvun loppupuolella. Tarina on omituinen ja polveileva, ja siihen liittyy Amerikan kansalaisten valvontaa, kommunikointia ilmavoimien kanssa (ja mahdollisesti CIA:n), ja jopa väitteitä neuvostoliittolaisista tiedustelukytköksistä.

Ei ole salaisuus, että FBI on ollut mukana UFO-asiassa: vuonna 1976 tutkija (ja kirjan The UFO-FBI Connection, 2000 kirjoittaja) Bruce Maccabee sai tietopyynnöllä haltuunsa yli tuhat sivua UFO-tietoja FBI:ltä, jotka ulottuivat aina vuoteen 1947 asti; ja siitä lähtien lisäsivuja on tullut esiin monissa eri paikoissa UFO-asiaan liittyen.

Mutta mikä FBI:n ja MJ-12:n välinen linkki?

Ensimmäinen henkilö, joka julkisesti toi esiin kaksi satsia MJ-12 dokumentteja — niinkutsutut Eisenhowerin briiffausdokumentti ja Truman-muistio — oli brittiläinen kirjailija Timothy Good, joka teki niin toukokuussa 1987 kirjassaan Above Top Secret.

Ensimmäinen dokumentti on vuonna 1952 amiraali Roscoe H. Hillenkoetterin pitämä briiffaus presidentiksi valitulle (mutta ei vielä virkaan astuneelle) Eisenhowerille, jossa informoitiin häntä UFOista ja avaruusolentojen ruumiista, jotka oli saatu talteen New Mexicon autiomaassa vuonna 1947. Toinen on vuoden 1947 presidentti Harry Trumanin muistio (kuvassa alla) puolustusministeri James Forrestalille, jossa valtuutettiin MJ-12:n perustaminen.

Pian sen jälkeen, kun Good oli dokumentit julkaissut, lisäkopioita tuli esiin USA:ssa tutkimustiimin kautta, johon kuului Stanton Friedman (ydinfyysikko), William Moore (eräs kirjan The Roswell Incident kirjoittajista) ja Jaime Shandera (televisiotuottaja).

Moore oli työskennellyt hiljaksiin useiden tiedusteluyhteisön ”sisäpiiriläisten” kanssa, jotka olivat ottaneet yhteyttä häneen piakkoin The Roswell Incidentin julkaisun jälkeen vuonna 1980. Aika ajoin eri viralliselta näyttäviä papereita annettiin Moorelle, joiden merkitys oli se, että joku Yhdysvaltain valtionhallinnossa, armeijassa tai tiedusteluyhteisössä halusi tehdä tietoa julkiseksi UFOista, joka olisi muuten pysynyt ikuisesti julkisuudelta piilossa. Mooren sisäpiirin tekemisten tuloksena useita filminegatiiveja saatiin toimitettua Shanderan kotiin joulukuussa 1984, joissa dokumenttien valokuvat näkyivät.

Moore, Friedman ja Shandera työskentelivät yhdessä kaksi ja puoli dokumenttien aitouden määrittämiseksi. Timothy Goodin julkaisun myötä päätettiin, että paras toimintatapa olisi seurata mukana. Tämän seurauksena viidentoista vuoden päästä syntyisi suuri mekkala.

Mutta miten ja miksi FBI ajautuisi mukaan MJ-12 juttuun?

Howard Blum on palkittu kirjailija ja entinen New York Timesin toimittaja, ollut ehdolla kaksi kertaa Pulitzerin saajaksi. Vuonna 1990 Blumin kirja Out There julkaistiin, ja yksityiskohtia Yhdysvaltain armeijan ja valtion mukanaolosta UFO-asiassa tuli esiin.

Blumin mukaan 4. kesäkuuta 1987 UFO-skeptikko Philip J. Klass kirjoitti William Bakerille, kongressin viestintäosaston apulaispäällikölle.

”Liitän mukaan Top Secret/Majic Eyes Only -dokumentit, joita ei oli virallisesti tehty julkisiksi, joita William L. Moore nyt levittelee Burbankissa, Kaliforniassa…”

FBI ryhtyi heti toimiin.

Jacques Vallee — UFO-kirjailija, tutkija ja entinen puolustusministeriön tietoverkkoprojektien päätutkija — sanoi hänen kirjassaan Revelations (1991) että FBI käänsi selkänsä MJ-12 dokumenteilta ”kuvottuneena” ja vannoi ettei sitä kiinnostanut asia mitenkään.

FBI:n ja ilmavoimien erikoistutkimusosaston minulle esittämät paperit ja kommentit kuitenkin kertovat täysin toisenlaista tarinaa. Lisäksi on viitteitä siitä, että FBI on käynnistänyt (tai ainakin ollut mukana) useissa MJ-12:n liittyvissä tutkimuksissa 1980-luvun lopulla.

Näistä tutkimuksista eräs käynnistyi vuoden 1988 lopulla. Howard Blum on sanonut, että FBI:ltä häntä ”syksyllä 1988” lähestyneistä yksi oli ”Työryhmästä”, joka oli perustettu DIA:n alaisuuteen, joka oli saanut tehtäväkseen tutkia UFO-asiaa. Vuonna 1990 Blumia haastateltiin UFO Magazineen (Vol. 5, No. 5), ja häneltä kysyttiin olisiko Työryhmä voinut olla toisen, paljon salaisemman tutkimuselimen ”kulissi”. Blumin vastaus tiivistää hyvin yhden ongelman, joka sisäpiirin ja sieltä ulkona olevien vastassa on, kun he yrittävät määrittää sitä kuka tietää mitäkin.

”Kiinnostavaa kyllä”, sanoi Blum, ”[Työryhmän] jäsenet kertoivat tästä mahdollisuudesta itse. Kun MJ-12 papereita tutkittiin, jotkut ryhmästä sanoivat — eikä pilaillen —

’Ehkäpä me olemme vain peitejärjestö jonkinlaiselle MJ-12:lle. Oletetaan, että me tulisimme päätelmään, että MJ-12 paperit ovat tekaistuja, väärennöksiä. Siten me olemme ratkaisseet koko mysteerin valtion puolesta, vapauttaen heidät asian käsittelyn vaivasta, ja samaan aikaan me annamme todellisen salaisuuden pysyä salassa korkeamman tahon hallussa.’

FBI-agentti sanoi minulle, että salaisia tasoja valtiolla on niin monia, että edes valtio ei ole niistä tietoinen!”

Me tiedämme myös, että FBI toteutti mahdollisesti erillisen syksyn 1988 tutkimuksen ulkomaiden vastatiedusteluosastolla (josta minulle on sanottu, että se toimii Washingtonista ja New Yorkista). Jotain sisältöä tutkimukseen saatiin FBI:n Dallasin toimistolta Teksasissa (jonka Oliver B. Revell, Dallasin FBI:n erikoisagentti, minulle myöhemmin varmisti).

Syyskuun 15. päivänä 1988 ilmavoimien erikoistutkimusosaston agentti otti yhteyttä Dallasin FBI:n ja antoi FBI:lle toisen kopion MJ-12 papereita. Tämä pinkka tuli lähteestä, jonka identiteetistä FBI minulle kertoi, että AFOSI on ollut sitä mieltä ettei sitä saa paljastaa.

Ennen FBI:n ulkomaiden vastatiedustelusta puhumista, keskittykäämme Dallasin FBI:n. Lokakuun 25. päivänä 1988 Dallasin toimisto välitti kahden sivun viestin, jossa sanotaan:

Liitteenä FBI:lle on kirjekuori, joka sisältää mahdollisesti salaisen dokumentin. Dallas huomauttaa, että viimeisen viiden viikon aikana ainakin kahdessa eri paikallisradion ohjelmassa on julkisesti puhuttu ’OPERATION MAJESTIC-12:sta’, mukanaolleista henkilöistä ja valtion yrityksestä pitää se kaikki salassa.

Ei ole tiedossa mikäli kaikki tämä on osa julkisuuskampanjaa. OSI:n [Sensuroitu] ohjeistaa, että ’OPERATION BLUE BOOK’, joka mainitaan dokumentin sivulla 4, on ollut olemassa. Dallas tajuaa, että dokumentti on yli 35 vuotta vanha, mutta ei tiedä mikäli sitä on virallisesti tehty julkiseksi. FBI:a pyydetään määrittämään mikäli dokumentti on edelleen salainen. Dallas pitää kaikki tutkimukset jäissä, kunnes FBI:n päämaja antaa lisäohjeita jatkosta.

Osittain Dallasin FBI:n tutkimusten johdosta ja osittain FBI:n ulkomaiden vastatiedustelun tutkimusten johdosta, marraskuun 30. päivänä 1988 järjestettiin tapaaminen Washington DC:ssa FBI:n agenttien ja AFOSIn välillä. Mikäli AFOSIlla oli tietoa MJ-12:sta, FBI sanoi, he haluaisivat saada tästä tietää.

Washington lähetti Dallasin toimistolle vastauksen 2. joulukuuta 1988, jossa luki:

Tämä viesti on luokiteltu salaiseksi kokonaan. Viittaus Dallasin viestiin päivämäärällä lokakuun 25. 1988. Viittauksessa pyydettiin, että FBI:n päämaja määrittäisi onko viittausviestin liitteenä ollut dokumentti salainen vai ie. OSI, ilmavoimat saivat tiedon marraskuun 30. päivä 1988, että dokumentti oli tekaistu. Dokumentin kopiot on jaeltu eri puolille USA:a. Dokumentti on täysi vale. Dallasin pitää sulkea tutkimus.

Ensisilmäyksellä tämä lopettaisi kaiken lopullisesti. Valitettavasti se ei niin tee. Ei voi olla epäilystäkään siitä etteikö ilmavoimat ollut mitä ihmeellisimmässä leikissä MJ-12:n kanssa.

AFOSI vakuutteli FBI:lle että MJ12 paperit olivat väärennöksiä. Kuitenkin erikoisagentti Frank Batten, Jr., ilmavoimien tutkimusoperaatiokeskuksen informaatiojulkaisuosaston päällikkö, myönsi minulle 30. huhtikuuta 1993, että AFOSIlla ei ole nyt (eikä koskaan ole ollut) mitään dokumentteja MJ-12:sta eikä mistään siihen liittyvästä tutkimuksesta.

On pakko kysyä tärkeä kysymys. Miten AFOSI kykeni määrittämään että paperit olivat väärennöksiä mikäli tutkimuksia heidän osaltaan ei tehty? Batten kertoi minulle myös, että vaikka AFOSI oli ”keskustellut” MJ-12 dokumenteista FBI:n kanssa, uskomatonta kyllä he eivät viitanneet missään tuohon tapaamiseen. Tämä on mitä omituisinta: valtion ja armeijan virastot ovat pikkutarkkoja turvallisuusvuotojen dokumentoinnissa.

Richard L. Weaver, entinen ilmavoimien tutkimusohjelmien turvallisuuspäällikkö (ilmavoimien vuoden 1995 lähes tuhatsivuisen raportin kirjoittaja: The Roswell Report: Fact Vs. Fiction in the New Mexico Desert), sanoi minulle samaa 12. lokakuuta 1993.

”Ilmavoimat pitää MJ-12:a (sekä ryhmää että niihin liitettyjä dokumentteja) valheellisina”, sanoi Weaver.

Hän myös tunnusti, kuitenkin, että ”mitään pyyntöä vastanneita dokumentteja” saada ilmavoimien tietoja siitä, miten sellaiseen määritykseen oltiin pääsy, ei löytynyt. Standon Friedman on sanonut myös, perustuen hänen Weaverin kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon MJ-12:sta, että että hän myös on tyytymätön saamiinsa vastauksiin lähetettyään samanlaisen FOIA-tietopyynnön kysyäkseen miten ilmavoimat oli määrittänyt paperit ”väärennöksiksi”.

Lisäksi se, että AFOSI oli informoinut FBI:a että ”dokumentin kopioita on levitetty eri puolille USA:a”. Sellaisen lausunnon tehdäkseen AFOSIn on täytynyt yksinkertaisesti tehdä jonkinlaista tutkimusta tai saada data toiselta virastolta. Toisaalta, jos AFOSI koskaa ei ole tehnyt mitään tutkimusta MJ-12:sta, silloin sen lausunto FBI:lle, jossa itketään dokumenteista, on arvoton, sillä se perustuu henkilökohtaiseen mielipiteeseen eikä kunnolliseen arvioon.

Jos FBI sai tietää mitään MJ-12:sta vuoden 1989 jälkeen, silloin informaatiota ei ole tullut julki tietopyyntöinä. Ehkäpä FBI, koska ei kyennyt saamaan tyydyttäviä vastaauksia armeijalta tai tiedusteluyhteisöltä, yksinkertaisesti löi hanskat tiskiin. Mene ja tiedä.

Sen tiedän, kiitos Richard L. Huffin, FBI:n tietopalvelun johtaja, että MJ-12 pysyy FBI:n päämajan kansiossa, jonka otsikko on ”Vakoilu”. Nykyään se on ”suljettu”. Mutta miksi MJ-12 dokumentit kytkettäisiin FBI:n päämajassa vakoiluun? Tässä meidän on käännettävä katseemme FBI:n ulkomaiden vastatiedusteluosastoon.

Jotkut yllä kerrotuista tiedoista olen julkaistu kirjassani The FBI Files. Kuten on monesti asian laita, ihmiset jotka lukevat kirjoja ottavat yhteyttä kirjassa esitettyjen tietojen pohjalta. Kirjan julkaisun jälkimainingeissa sain yhteydenoton mieheltä josta sanon muutaman sanan.

Sanon, että hän kertoi työskennelleensä FBI:llä silloin kun FBI tutki MJ-12:a ja hänellä oli tietoa FBI:n kiinnostuksesta MJ-12 dokumentteja kohtaan. Hän myös kertoi tietoa, joka vakuutti minut siitä että hän oli se kuka hän sanoi olevansa. Miehen mukaan FBI oli itse asiassa ollut tietoinen MJ-12 saagan vaiheista pari vuotta ennen Timothy Goodin julkaisemaa Above Top Secretia.

Kuitenkin minulle sanottiin, että tutkimukset kiihtyivät dokumenttien julkaisun jälkeen USA:ssa. Lisäksi minulle sanottiin, että aluksi oli ilmavoimat ja FBI:n ulkomaan vastatiedustelu pelkäsivät, että Neuvostoliiton tiedusteluhenkilöstö olisi väärentänyt MJ-12 paperit, joita se olisi käyttänyt ”syöttinä”.

Tuon syötin kohteena oli Amerikan kansalaiset, joilla oli henkilökohtainen kiinnostus UFOihin, mutta jotka työskentelivät myös jonkin arkaluonteisen maanpuolustukseen liittyvän projektin parissa — mm. Stealth-hävittäjä. FBI ja AFOSI epäilivät, että Neuvostoliiton toiveena oli, että tarjoamalla MJ-12 papereita kohteille Yhdysvaltain puolustusteollisuudessa, Neuvostoliitto saisi jotain arvokasta vastalahjaksi.

Mies ei ollut varma siitä miten tutkimukset lopulta menivät. Hän tiesi kylläkin, että mitään syytteitä ei nostettu. Tämä oli nerokas skenaario, mutta tulee painottaa lähteeni sanovan, että teoria Neuvostoliitosta oli yksinkertaisesti sitä — pelkkä teoria. Hänen mukaansa se oli yksi useista selityksistä joita FBI kehitteli tuohon aikaan — mm. mahdollisuus siitä, että Yhdysvaltain hallitus olisi luonut MJ-12 dokumentit disinformaatioksi, jolla piilottaa Yhdysvaltain tekemät salaiset kokeet heti sodan jälkeisenä aikana.

Samanlaisia kommentteja Neuvostoliitosta, kuin lähteeni esitti, on tehnyt Gerald Haines, National Reconnaissance Officen historioitsija hänen kiistanalaisessa tutkielmassaan ”CIA’s Role in the Study of UFOs: 1947-1990.” Osiossa jossa käsitellään CIA:n mukanaoloa UFO-tutkimuksissa 1980-luvulla, Haines kommentoi:

”OSIn ja OSWR:n biotieteiden analyytikot virallisesti käyttivät jonkin verran aikaa UFO-tutkimukseen. Näihin kuului vastatiedustelun huolet siitä, että Neuvostoliitto ja KGB olisivat käyttäneet Yhdysvaltain kansalaisia ja UFO-ryhmiä hankkimaan arkaluonteista tietoa Yhdysvaltain asekehitysohjelmista (kuten Stealth-hävittäjä).”

Tulee myös huomauttaa, että Hainesin tutkielma väitti, että yhtäkään alkuperäistä MJ-12 dokumenttia ei tiedetty olevan olemassa; kuitenkin, hän sivuuttaa viitteet niinkutsuttuun Cutler-Twining muistioon, jonka Moore & Shandera löysivät kansallisarkistosta.

On myös muuta näyttöä siitä, että FBI on sen arkistoissaan säilönyt lisätietoa MJ-12:sta, kuin mitä on tullut julkisuuteen. Marraskuun 16. päivä 1988 UFO-tutkija Larry Bryant kirjoitti rva Hope Nakamuralle Center for National Security Studiesiin ja sanoi tälle, että silloinen tuore keskustelu William Mooren kanssa oli tuonut esiin Mooren pyrkimykset saada haltuunsa FBI:n hänestä hallussaan pitämät tiedot. FBI:n Mooresta kerätyn kansion suurin osa (joka oli 55 sivua) salattiin Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuuteen suoraan vaikuttavana.

Bryant selitti, että Moore pyrki löytämään juridista apua FBI-tietojensa saamiseksi itselleen. Pontevassa Mooren avustamisprojektissa Bryant luonnosteli pitkän ja yksityiskohtaisen mainoksen, jota hän ehdotti lähetettäväksi useisiin sotilaslehtiin.

Otsikolla UFO SECRECY/CONGRESS-WATCH mainos otti kantaa silmiä avaavaan faktaan, että FBI:n kansio Mooresta oli luokiteltu salaiseksi, ja että ainakin yksi (nimeltämainitsematon) Yhdysvaltain hallituksen virasto piti Mooresta kansiota auki hänen UFO-tutkimustensa takia. Erityisesti nuo pyrkimykset, jotka liittyivät erääseen ”tietovuotajan todistukseen”, jonka Moore oli saanut eri lähteistä Amerikan sotaväessä ja hallinnossa.

Urheasti Bryant lopetti tekstin usuttaen mainoksen lukijaa ottamaan yhteyttä omaan kongressiedustajaansa ja painostamaan häntä järjestämään UFO-asiassa täysimittainen kuuleminen.

Bryantin mainos lopulta julkaistiin (marraskuun 23. päivä 1988 The Pentagram-lehdessä, Yhdysvaltain armeijan julkaisussa); ja kuitenkin huolimatta sen hyvästä hengestä, se ei onnistunut pakottamaan FBI:a paljastamaan tietojaan Mooresta. Vuoteen 1993 mennessä FBI:n kansio Mooresta (joka oli edelleen luokiteltu salaiseksi) oli 61 sivun mittainen, josta Moore oli saanut pääsyn vain kuuteen sivuun.

Vuonna 1989 Bryant, tietoisena William Mooreen kohdistuneesta FBI:n valvonnasta, yritti pakottaa FBI:a julkistamaan kaikki tietonsa Stanton Friedmanista.

Tuon vuoden elokuun 2. päivänä Bryant sai seuraavan vastauksen Richard L. Huffilta.

”Friedman on päämajan pääkansion kohde. Tämä kansio on salattu kokonaan, ja vahvistan tässä eväämisen sen tietoihin pääsystä.”

Bryantin toimet Friedmanin puolesta tehtiin sen jälkeen kun Friedman oli jättänyt FOIA-tietopyynnön sekä FBI:lle että CIA:lle. Vastaus CIA:lta oli, että heillä ei ollut hänestä tietoja — paitsi FBI:n nimitarkastuksen ’negatiivinen’ tulos. FBI myöhemmin kieltäytyi paljastamasta tietojen määrää tai sen salausluokitusta.

28. elokuuta 1989 Bryant jätti haasteen DC:n itäisen piirin käräjäoikeuteen. ”Valitukseni”, Bryant selitti,

”tavoittelee Stan Friedmanin FBI-tietojen sisällön UFOihin liittyvien tietojen täyttä paljastusta. Ei Stan eikä minä ole kyenneet vakuuttelemaan FBI:a höllentämän sen otetta kansiosta, jolla FBI:n viranomaiset väittävät olevan turvallisuusluokituksen.”

Onneksi Friedmanin tapauksessa ”pieni osa” FBI:n tiedoista häneen liittyen lopulta julkaistiin (13. marraskuuta 1989) Bryantin toimien tuloksena. Loppuosa FBI:n Friedman-kansiosta ei ole koskaan tullut julki.

Mitä meidän pitää tästä kaikesta päätellä? Mieti seuraavaa.

FBI teki useita tutkimuksia MJ-12:n (sen Dallasin toimiston, sen Washington DC:n päämajan ja sen ulkovaltojen vastatiedusteluosaston kautta). Sillä oli läheistä yhteistyötä ilmavoimien erikoistutkimusosaston kanssa MJ-12:n liittyvistä operaatioista, joissa CIA on saattanut olla mukana murtamassa Neuvostoliiton tiedusteluoperaation koodia, joka joko on tai ei ollut olemassa.

Ja se seikka, että FBI:llä on laaja salainen kansio William Mooresta (ensimmäisen Roswellin maahansyöksyn ja MJ-12 saagan kirjojen yksi kirjoittajista) sekä tuntemattoman kokoinen ja salainen kansio Stanton Friedmanista on enemmän kuin merkillepantavaa. Tämä puhuu sen puolesta, että enemmän tietoja on olemassa FBI:n arkistoissa MJ-12:sta kuin julkiseksi on tähän mennessä tehty.

On kuitenkin kyseenalaista mitä AFOSI kertoi FBI:lle ja oliko FBI koskaan tyytyväinen tutkimuksiinsa MJ-12:sta. Loppukaneetiksi jätän erään Howard Blumin FBI-lähteen sanan:

”Ainoa asia mikä meille käy selväksi on, että valtio ei tiedä sitä mitä se tietää. Salailun tasoja on liian monta.”

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades