Miksi ihmeessä yhä uskomme? Psykiatrit sanovat meillä olevan unihäiriöitä. Filosofit sanovat meidän etsivän Jumalaa, mutta astrobiologit sanovat elämän todennäköisesti olevan tuolla ulkona. Näin aloittaa Cynthia Fox artikkelinsa, joka vie lukijansa mm. Kaliforniaan ja Roswelliin, New Mexicon osavaltioon, jonne USA:n armeijan virallisen tiedotteen mukaan tipahti lentävä ”kiekko” heinäkuussa 1947.

Mitä elämä on?

Kaliforniassa astrobiologi Chris McKay etsii elämää helvetillisistä olosuhteista läntisen pallonpuoliskon kuumimmasta paikasta, Death Valleysta – olosuhteista, jotka vastaavat suhteellisen hyvin Marsia. McKay edustaa emotionaalista, mutta hyvin perusteltua jääräpäisyyttä, jota särmikkäältä NASA:n kansallisen astrobiologiainstituutin (NAI) edustajalta sopii odottaakin. Kuudesti vuodessa planeetan karuimpiin paikkoihin matkustava McKay tunnetaan loistavana puhujana, joka kannustaa kärsivällisesti kollegojaan kääntämään jokaisen kiven… ”Käyn näissä kokouksissa”, hän sanoo pidellessään valosensoria, joka laskee Auringon lähettämiä fotoneja, ”Ja sanon: ’Laskeutukaa järvenpohjalle! Laskeutukaa järvenpohjalle!’, kunnes he heittävät minut ulos.” McKay seisoo sienimäisellä, kuivuneella järvenpohjalla, joka muistuttaa maailman suurinta patjaa, vastineella Gusevin kraatterille Marsissa. Kokoukset, joihin hän viittaa, liittyvät hänen jäsenyyteensä NASA:n komiteassa, jossa kiistellään siitä, pitäisikö joitain Mars-luotaimista peruuttaa. McKay äänestää peruuttamista vastaan. Muiden ongelmien lisäksi, NASA yritti laskeutua kovaonnisella Polar Lander-luotaimella kiviseen maastoon. McKay ei oikein voi ymmärtää, miksei luotaimella laskeuduttu pehmeälle järvenpohjalle, jolle on helppo laskeutua, ja joka voi olla täynnä ”ötiäisiä”. ”Katso”, hän sanoo, kyyristellessään rupisella kukkulalla. Ainoat näkyvissä olevat elämänmuodot ovat hauraita ryytisalvian versoja. Maanpinnan alapuolella pitäisi olla elotonta, koska kaikki on punaisen, valoa itseensä imevän, pölyn peitossa. Kivien alapuolelta löytyy kuitenkin vihreää; cyanobakteeria. Jos löydämme samanlaisia kiviä Marsista, tiedämme mitä tehdä; kääntää ne ympäri.

Madonkaltaisen fossiilin löydyttyä Marsista peräisin olevasta meteoriitista 1996, NASA:n johtaja Dan Goldin koki eräänlaisen valaistumisen, huomatessaan huoneellisesta neuvonantajiaan löytyvän vain yhden biologin. Hän muodosti ryhmän, joka muusta NASA:sta poiketen ei koostunut enimmäkseen insinööreistä, vaan sekoituksesta geologeja, biologeja, fyysikoita, ja astronomeja. Heidän tehtävänsä on vastata kysymykseen; ”Mitä elämä on?” Tänä keväänä NASA rakentaa arktisen ”Mars-aseman” astrobiologeille – ja astronautille tai kahdelle.

Onko avaruudessa sitten elämää? ”Hyvin todennäköisesti”, McKay sanoo. On valokuvia muinaisista järvien- ja jokienpohjista Marsin pinnalla. Mars ja Maa ovat voineet olla samanlaisia vielä 3,8 miljardia vuotta sitten, jolloin suurin osa tai kaikki oletetusta elämästä Marsissa tuhoutui. Jos löydämme elämää Marsista, mahdollisuudet Maan kaltaisen planeetan löytymiseen nousevat huomattavasti.

(Suom. huom. Chris McKay esiintyi myöskin BBC:n tuottaman, Suomessa TV1:n Prisma-sarjassa esitetyssä ”Planeetat – kiehtovat kiertotähtemme” -sarjan osassa ”Elämää?”)

Olemme ohittaneet millenniumin vaihteen, ja olemme täysin tosissamme ulkoavaruuden elämän suhteen. Osaltaan siksi, että NASA oli niin innostunut mahdollisesta fossiloituneen elämän löytymisestä Marsilaisesta meteoriitista 1996 aloittaen kokonaan uuden tieteen, astrobiologian, harjoittamisen. Äkkiä 400 astrobiologia valtasi maapallon pelottavimmat paikat etsien organismeja ympäristöistä, jotka vastasivat oloja muilla planeetoilla. Viime vuonna 1,6 miljoonaa ihmistä ilmoittautui auttamaan SETI-projektia (Maapallon ulkopuolisen älyn etsintää) avaruudesta tulevien signaalien analysoinnissa kotitietokoneillaan (SETI@home -projekti). Oli takaiskuja; kaksi uusinta Marsin tutkimusprojektia epäonnistui ja NASA epäileekin kaksi vuotta kestävien matkojen Marsiin olevan liian kunnianhimoisia. Galileon Jupiterin ohilento 3. tammikuuta 2000 kuitenkin paljasti Jupiterin kuussa, Europassa, olevan todennäköisesti valtameren – potentiaalisen elämän tyyssijan. McKay ja muut ilmoittivat hiljattain löytäneensä todisteita elämästä Etelämantereella sijaitsevasta järvestä, joka muistuttaa Europan valtamerta. Tiedemiesten löytäessä jatkuvasti lisää uusia planeettoja olisi epäloogista vähätellä elämän todennäköisyyttä muualla maailmankaikkeudessa, jonka sadassa miljardissa galaksissa on jokaisessa noin sata miljardia tähteä.

Roswell – ufoharrastajien kohtauspaikka

Roswell, New Mexico, sijaitsee ”keskellä ei-mitään”. Jokaiselle, joka pääsee kaupungin konferenssikeskuksen vikkeläpuheisen johtajan Dusty Huckabeen kyyditsemäksi, selviää myöskin pian, että ilman ufoharrastajien paikkakunnalle tuomaa rahaa koko kaupunkiakaan ei olisi enää olemassa. Ehkä muukalaiset tipahtivat alas, ehkä eivät, mutta Roswell tarvitsee heitä. Teitä reunustavat puut muistuttavatkin, sattuvasti, ristejä hautausmaalla. Maatilat ovat muuttuneet kannattamattomiksi ja paikallinen sotilastukikohta suljettiin 1967. ”Puolet kaupungista lähti”, Huckabee sanoo. Kansainvälinen ufo-museo sijaitsee pikkukaupungin kunniapaikalla – vanhassa elokuvateatterissa. Sisäpuoli muistuttaa varastoon kyhättyä FBI:n väliaikaista operaatiokeskusta: lehtileikkeitä, päivittäisiä havaintoilmoituksia, ja puhelimia. Viime vuonna museo keräsi 181000 kävijää, jotka kuluttivat museon lahjakaupassa miljoona dollaria. Muukalaiset ovat ”rakentaneet” viisi motelliakin. Roswell välittää muukalaisista, koska mekin välitämme. Miksi? Ainakin ne ovat söpöjä. Eräät museon työntekijöistä puhuvat salaliitosta. Optiset kuidut, sanoo eräs, tulevat ufoilta. General Electricille annettiin patentti, jolla ”asia saatiin hoidettua”. Hän lisää vielä kahden pukuihin pukeutuneen miehen istuneen baarissa 1997, juomatta mitään. He olivat ”katselemassa”, sanoo toinen työntekijä. ”He tietävät meidän tietävän.” Myöhemmin työntekijät perääntyvät; he eivät tarkoittaneet General Electricin saaneen muukalaisteknologiaa – ”vain General Electricin kaltaisten yritysten.”

Unihalvausko selitys ufosieppauksille?

Useat psykiatrit uskovat sieppauskokemusten johtuvan unihalvauksesta, jossa heräämme halvaantuneena REM-vaiheen yhä jatkuessa. Unihalvauksen aikana tunnemme kauhua varmoina jonkin tahon uhkaavasta läsnäolosta. Ilmiö on yleinen kaikkialla maailmassa. Kahdentuhannen unihalvauksesta kärsiväksi diagnosoidun joukosta sadoilla on sieppauskokemusten kaltaisia kokemuksia. Olemme kaikki nähneet avaruusolentoja elokuvissa. Uudet demonit ovat yksinkertaisesti korvanneet vanhat, psykiatrit sanovat. Puolet ihmisistä kuitenkin kokee unihalvaustilan vähintään kerran, eivätkä kaikki herää uskoen demonien olevan todellisia. Michael Shermer, kirjan ”Miksi ihmiset uskovat outoihin asioihin” kirjoittaja, kertoo monien siepattujen muistavan kohtaamisia muukalaisten kanssa vain hypnoosissa, jolloin vaikutuksille alttiit johdattelevat itsensä tai voivat tulla johdatelluiksi epätodellisiin muistoihin. ”Hypnoosi on pahamaineisen virheellinen tapa hankkia tietoja ihmisten päistä. Se on tuhonnut monien elämän.” Shermer sanoo myöskin ”pseudouskonnon” vaikuttavan; aikaisemmin uskontojen pääsuuntaus suojeli useimpia meistä mustalta, pelottavalta taivaalta: Jumala asui siellä. Mitä useammat luotaimistamme kuitenkin saavuttavat taivaan – ilman näkyvää tulosta – sitä enemmän puimme asiaa, keksien omia selityksiämme. Salaliittoteoria? ”Kertoo todistusaineiston puutteesta”, hän sanoo. Onko tämä kaikki epäterveellistä? ”Voi olla. Katsokaa Heaven’s Gate -lahkoa.”

Life-lehden gallup

Haastateltu 1564 aikuista, iältään yli 18-vuotiaita, 12-13.1.2000 välisenä aikana. Virhemarginaali +-2,5% (Yankelovich Partners).

1. Onko mielestäsi muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää?
Kyllä 54%
Ei 32%
Epävarma* 14%

2. Ovatko muilta planeetoilta tulleet älykkäät olennot mielestäsi koskaan vierailleet Maassa?
Kyllä 30%
Ei 54%
Epävarma* 16%

3. Uskotko USA:n hallituksen salaavan suurelta yleisöltä tietoja ufojen olemassaolosta?
Kyllä 49%
Ei 40%
Epävarma* 11%

4. Ovatko ufot mielestäsi todellisia vai pelkästään ihmisten mielikuvituksen tuotetta?
Todellisia 43%
Mielikuvitusta 42%
Epävarma* 15%

5. Oletko, tai onko joku tuttavasi, koskaan nähnyt ufoa?
Kyllä, henkilökoht. 6%
Kyllä, joku tuttava 13%
Ei 79%
Epävarma* 2%

6. Oletko, tai onko joku tuttavasi, koskaan kohdannut olentoja toiselta planeetalta?
Kyllä, henkilökoht. 1%
Kyllä, joku tuttava 6%
Ei 92%
Epävarma* 1%

7. Jos toiselta planeetalta tulevat olennot pyytäisivät sinua avaruusalukseensa, lähtisitkö vai et?
Kyllä 21%
Ei 74%
Epävarma* 5%

8. Pitäisikö USA:n hallituksen mielestäsi tukea tieteellistä havainnointia etsittäessä älyllistä elämää tai muita planeettoja?
Kyllä 54%
Ei 41%
Epävarma* 5%

*) vapaaehtoinen vastaus

Gallupiin vastanneista miehistä 59% uskoo älylliseen elämään muualla maailmankaikkeudessa naisten osuuden jäädessä 49%:iin. Useammat demokraatit (51%) ja sitoutumattomat (63%) jakavat kyseisen näkemyksen kuin republikaanit (46%) tai konservatiiviset kristilliset (36%). Korkeammin koulutetut uskovat Maan ulkopuoliseen elämään enemmän (61%) kuin pelkän amerikkalaisen lukion (high school) suorittaneet. Vaikka miehet uskovatkin naisia useammin ulkoavaruuden olioihin, molemmista sukupuolista noin 30% uskoo olioiden jo käyneen Maapallolla. Miehet ja naiset uskovat myöskin yhtä paljon ufojen todellisuuteen, ja yhtä monet miehistä ja naisista väittävät nähneensäkin sellaisen. Yhtäläisesti, korkeasti koulutetut (26%) uskovat vähemmän ulkoavaruuden olioiden vierailleen Maassa kuin ne, jotka eivät koskaan ole opiskelleet collegessa (30%), vaikkakin molemmat ryhmät uskovat yhtä paljon ufojen todellisuuteen. Melkein puolet vastanneista uskovat hallituksen salaavan tietoja ufojen olemassaolosta. Useammat republikaanit (43%) uskovat tähän salaliittoon kuin uskovat itse ufoihin (36%), demokraattien (47%) ja sitoutumattomien (56%) uskoessa salaliittoon republikaaneja enemmän.

suomennos Marko Kettunen

Lyhennelmä Cynthia Foxin artikkelista ”The Search for Extraterrestrials” (Life 3/2000, s. 46-56).

 

Artikkelin julkaissut UFO-Finland ry