George Adamskin ihmiseltä näyttävät avaruusolennot

Kirjoittanut Neil Gould, Exopolitics Hong Kong

Tiivistelmä

New MExicon syrjäisessä paikassa tapahtuneet tapahtumat heinäkuun 16. päivän varhaisina tunteina 1945 muuttivat maailman ikuisesti. Uskomattoman tuhoisat atomivoimat päästettiin valloilleen ensi kertaa; siihen astinen teoria oli muuttunut todeksi. Shokkiaallot levisivät Aurinkokunnan ulkopuolelle; kosminen viesti vavisutti valon yläoktaaveja; Maassa asuivat olivat löytäneet avaimet atomikelloon. Ihmiseltä näyttävät galaktiset viestintuojat hälytettiin paikalle, järkeilemään Maan hallituksen kanssa, jonka teknologia oli ylittänyt sen kyvyn turvallisesti käyttää tätä uskomatonta voimaa. Armeijan prioriteetit pysyivät pyhinä ja avaruusolennoille sanottiin ei, mikä pakotti heidät käyttämään kansalaisdiplomatiaa suoraan tavallisen kansan kanssa kommunikointiin. Pian nämä henkilöt tunnettiin Kontaktihenkilöinä. Huolellisesti järjestellyn vastatiedusteluohjelman alaisuudessa väitteet kontaktista avaruusolentojen kanssa naurettiin ja debunkattiin hiljaisiksi. Ylitsepääsemättömän suuri määrä empiiristä näyttöä osoitti ihmiseltä näyttävät avaruusolennot tosiksi, jotka olivat tulleet puhkomaan armeijan valheiden verkon kuplaa. Pilotit, valtion työntekijät, valokuva-asiantuntijat, optiikan alan fyysikot ja avaruusaluksista kuvattu kuvamateriaali auttoivat aikakausien kerrostumien kuorimisessa.

Johdanto

Tämä tutkielma alkaa katsauksella lordi Desmond Leslieen, karismaattiseen kaveriin joka on kirjoittanut Adamskin kanssa kirjan “Flying Saucers have Landed”. Sitä seuraa lyhyt läpikäynti Adamskin varhaisesta elämästä ja kiinnostavista tapahtumista, mitkä tekivät hänestä julkisuuden henkilön. George Adamskin ontaktikokemukset Kalifornian erämaassa käsitellään, silminnäkijäkuvauksia analysoidaan ja tämän jälkeen tarkastellaan empiiristä näyttöä, jonka mukana seuraa aina skeptikkojen hyökkäykset, jotka pyrkivät debunkkaamaan kontaktihenkilöiden kertomukset.

Adamski lähti maailmankiertueelle luennoimaan Maan ulkopuolisen elämän kannattajille, mm. kuninkaallisille. Mikä oli tässä miehessä niin erikoista? Oliko hän fyysisesti erilainen, mahdollisesti hybridi? Miksi hänet on haudattu Arlingtonin hautausmaalle? Tutkielma ottaa kantaa näihin ristiriitaisiin pointteihin ennen todisteiden esittämistä samanlaisista tapauksista. Adamski ei ollut ainoa ihmisolento, jonka tietoisuutta avaruusolennot nostattivat; se on käynnissä oleva ilmiö, jonka tarkoitus on varmistaa, että ihmiskunta tuo henkisyyden ja teknologian samaan linjaan universumin harmonian kanssa.

Dennis Leslie

Lord Desmond Leslie oli sir Winston Churchillin serkku, Spitfire-pilotti, Maan ulkopuolisen elämän kannattaja ja kokeellisen sähköisen musiikin keräilijä. [1] Irlantilaista sukujuurta oleva Leslie oli sir Shane Leslien poika, kolmas baronetti, joka eli Leslien linnassa Monaghanin piirikunnassa Irlannissa. [2] Marraskuun iltana 1934 ”valojen sammuttua”, hän väitti hänen makuuhuoneensa olleen ”yhtäkkiä kirkkaan vihreän hehkun valaisema ja hänen koulutoverinsa juoksivat ikkunaan katsomaan jättiläismäistä vihreää valopalloa, joka liikkui taivaan halki ja katosi Sussex Downsin taa”. [3]

Leslie pohti: “Miksi he riskeerasivat lakseutua julkisesti? Heidän aluksensa takavarikoitaisiin tullin haltuun. Heidän vaatteensa revittäisiin ja myytäisiin tuliaisina. Heitä pilkattaisiin sabotööreinä, antikristuksina ja rauhanrikkojina, saatanan lähettiläinä, ja kaikkea muuta.” [4] Leslie teki televisiohistoriaa, kun hän That Was The Week That Was:n suorassa lähetyksessä Bernard Levinin kanssa, joka oli antanut hänen vaimon Cabaret-ohjelmalle Savagery and Delight huonot arvostelut, Leslie tuli esiin yleisöstä ja oli lyömässä tätä turpaan. [5]

Kirjassaan “Flying saucers have landed”, kirjoitettu yhdessä kontaktihenkilö George Adamskin kanssa, Leslie käytti aikaa selittämään sitä mitä lentävät lautaset eivät olleet! [6] Niin monta havaintoa kirjaten ylös kuin vain kykeni, Leslie nauraa niille selityksille, joita establishment on näille antanut.

Aikansa Eric von Daniken ennen häntä, Leslie ammensi levitoivista pyhimyksistä, Atlantiksen myyteistä ja muinaisista lentokoneista kehittääkseen omaa teoriaansa planeettainvälisestä työntövoimasta, jonka hän pyrki kytkemään, Gaian kaltaisesti, Maapallon itsensä. ”Kun kirjoitan tätä, ajan suurella vihreällä avaruusaluksella… kiidän Avaruuden Meren halki.” Kirja huipentuu 50-sivuiseen kertomukseen Adamskin kolmannen asteen kohtaamisesta pitkien, pitkätukkaisten venuslaisten kanssa, jotka olivat pukeutuneet ”lasketteluhousujen kaltaisiin” asuihin. [7]

Tutkiessaan Veedoja (muinaisia tekstejä), mm. 50 Mahabharatan osaa, Leslie tuli tulokseen, että muinaiset rattaat tai lentävät koneet nimeltään Vimanat olivat itse asiassa antigravitaatiolaitteita, ja jotkut niiden aseista (Brahma-ase) voisivat olla ydinaseita tai kuolemansäteitä. [8] Kuvaukset Veedoissa niiden aikaansaamasta tuhosta muistuttivat Hiroshimaa. Nuo Dheivassa lukevat tapaukset olivat toki satuja, mutta Menusassa olleita pidettiin faktoina.

Leslie uskoi inkarnaatioon ja holistiseen Gaia-teoriaan, ja hän liittyi uskonlahkoon nimeltä White Eagle Lodge, jota eräs meedio pyöritti. Hän jatkoi lähes-messiaanista UFO-uskoaan, luennoi UFO-konferensseissa Laughlinissa, Nevadassa, ja vuonna 1998 ja niinkin myöhään kuin kesäkuussa 2000, samanlaisessa konferenssissa San Marinossa — todellinen ufologian synnyn todistaja. [9]

Leslie sai joitain Adamskin kuvia venuslaisten aluksesta, ja jottei hän pilaisi Adamskin työtä kirjan julkaisun eteen, Leslie päätti kirjoittaa yhdessä Adamskin kanssa kirjan “Flying Saucers have landed”. Aristokraattinen tausta tuo mukanaan uskottavuutta, ja voi olla että Leslie valittiin tehtäväänsä tai ainakin korkeammat voimat olivat mukana häntä ohjaamassa “Adamskin sanan levittämiseksi”.

Desmond Leslie viittaa kalifornialaisen Meade Laynen työhön, joka teki kokeiluja `kehittyneillä ja mystisillä fysiikan aloilla’ ja joka uskoi että `elämä Venuksella on seuraavassa oktaavissa kuin Maapallolla. Tri. Layne kuvaa venuslaisten aluksia, jotka sopivat monien havaintoraportteihin.

George Adamski

Adamski syntyi huhtikuun 17. päivä 1891 Puolassa. [10] Hän muutti perheen kanssa New Yorkiin Adamskin ollessa alle kaksivuotias. Hän kasvoi Dunkirkissa, New Yorkissa, jossa talousvaikeudet pakottivat hänet jättäytymään pois koulusta neljännellä luokalla. Myöhempinä vuosina Adamski ei koskaan kirjoittanut itse yhtään mitään, hän mieluummin saneli sihteerille, ja on mahdollista että hän oli hieman häpeissään hänen kyvyttömyydestään itse kirjoittaa englanninkielen sanoja.

Muutama vuosi ennen ensimmäistä maailmansotaa Adamski palveli K-joukoissa Yhdysvaltain 13. ratsuväkijoukossa Meksikon rajalla. Hänen hautakivensä listaa hänen ensimmäisen maailmansodan palvelusarvokseen sotamies; komppania A, 23. pataljoona, Yhdysvaltain kansalliskaarti. Hänen oletetaan menneen naimisiin Mary Shimberskyn kanssa vuonna 1917, mutta Marysta on vähän tai ei yhtään viitteitä hänen myöhemmässä historiassaan, vaikka hän vaikuttaa pysyneen Georgen parina kuolemaan asti, vuoteen 1954.

Naimisiinmenon jälkeen George teki huoltotöitä Yellowstonen kansallispuistossa. Hän työskenteli jauhomyllyssä Oregonissa, ja teki betonitöitä Los Angelesissa. 1920-luvun alkuvuosina hän on ilmeisesti altistunut Minä Olen -kultille (I AM) [11] ja Katherine Tingleyn [12] versiolle Madame Blavatskin pseudouskonnollisesta teosofiasta. [13] Arviolta vuonna 1926 hän alkoi perustaa useita teosofiaan perustuvia uskonnollisia järjestöjä itse, hänen parhaiten tunnettunsa on “Royal Order of Tibet”, [14] jonka “luostari” perustettiin Laguna Beachille joskus 1930-luvulla. Vuonna 1940 Adamski ja hänen kääntyneiden joukkonsa muuttivat Laguna Beachilta maaseudulle lähelle Mount Palomaria, Kaliforniassa, jonne he perustivat yhteisön nimeltä “Valley Center”, jossa he asuivat varsin alkeellisissa olosuhteissa.

Vuonna 1944 Adamski ja hänen seuraajansa rakensivat ja miehittivät pienen hampurilaiskioskin Palomar Gardensissa, Mount Palomarin matalammilla rinteillä, observatorioon vievän tien viereen. Edelleen primitiivinen kommuuni siirrettiin alueelle kahvilan taakse, tieltä katsottuna. Adamski alkoi vihjailla, että hän oli astronomien “konsultti”, joka teki tutkimusta Palomarissa, ja alkoi viitata itseensä tittelillä “Professori Adamski”. Hän henkilökohtaisesti aloitti pioneerityön liikkeen tekemiseksi tunnetuksi ja ihmisten kouluttamisen Maan ulkopuolisesta elämästä. Adamski tuki kokemuksiaan poikkeuksellisilla UFO-valokuvilla ja värillisellä liikkuvalla filmikuvalla. Hänen dokumentoidut kohtaamisensa ihmisten näköisten avaruusolentojen kanssa toisilta planeetoilta tekevät hänestä erään kiinnostavimman 1900-luvun hahmon.

Kohtaaminen autiomaassa

Marraskuun 20. päivänä 1952 kello 12.30 George Adamski kohtasi avaruusolennon nimeltä Orthon, pitkätukkaisen nuoren miehen Venukselta, kuuden todistajan läsnäollessa Kalifornian autiomaassa Mount Palomarin lähellä. Kissa oli nyt pöydällä, avaruusolennot olivat keskuudessamme eikä mikään ollut enää kuin ennen.

Adamskin elämä oli omistettu metafysiikalle, parapsykialle ja uskonnolle, ja hän oli varmasti monien hänen jälkeentulleiden 1960-luvun hippien esikuva. [15] Hänen muotoilemansa luonnonlait olivat kuin meidän “New Age”-konsepteja.

Adamskin kuvaus Orthonista muistuttaa monia muita sellaisia kohtaamisia, korkea otsa ja poskipäät, harmaanvihreät silmät, karvaton iho ja pitkät ohuet sormet ja valkoiset hampaat. Hän sanoi Orthonista, että mikäli tämä olisi ollut naiseksi pukeutuneena, hän olisi mennyt naisesta. Kirjassa “Flying Saucers have landed” Adamski kuvaa kohtaamista:

“Minun lähestyessäni häntä, minulle tuli omituinen tunne ja muutuin varovaiseksi. Samaan aikaan katsoin ympärilleni vakuuttaakseni itseni, että olin seurueeni näköyhteydessä. Ulkoisesti tälle tunteelle ei ollut mitään syytä, sillä mies oli kuin kuka tahansa muukin ja näin että hän oli hieman pienempi kuin minä ja huomattavasti nuorempi.

Yhtäkkiä mieleni päältä poistettiin varovaisuuden verho ja en enää ollut tietoinen ystävistäni. Ensimmäistä kertaa tajusin, että olin avaruusihmisen läheisyydessä — ihmisolennon toisesta maailmasta. Hänen muotonsa kauneus ylitti kaiken mitä olin koskaan nähnyt. Hänen kasvojensa miellyttävyys vapautti minut kaikista itseeni liittyvistä ajatuksistani. Tunsin oloni kuin lapseksi jonkun edessä, joka on erittäin viisas ja rakasti suuresti ja nöyrryin itse suuresti sisältä, sillä hän säteili äärettömän ymmärryksen ja lempeyden tunnetta suurella nöyryydellä.

Hän sai minut ymmärtämään, että he tulivat ystävällisin mielin. Hän myös ilmaisi, että he olivat huolissaan Maapallolta tulevasta säteilystä. Kysyin oliko tämä huoli johtunut pommiemme räjäyttämisestä ja siitä seuranneesta suuresta radioaktiivisuudesta. Hän ymmärsi tämän oikein ja nyökkäsi myöntävästi.

Eräässä kohtaamisessa Adamski ei kuullut varoituksen sanaa ja meni aluksen lähelle. Hänen kätensä tuskallisesti heilahti ylöspäin, kuin sähköshokin seurauksena. Orthon halusi ihmiskunnan tietävän heidän olemassaolostaan, tietävän että ihmiskunta oli astumassa avaruusaikaan. Adamski vietiin matkoille avaruuteen ja Kuun pimeälle puolelle, jossa hän kertoi nähneensä vettä ja kasvillisuutta. Opetukset koskivat vastuuta omasta itsestä ja universaalia rakkauden lakia; eräänlaista kosmista moraaliparadigmaa, joka sitoo yhteen eläin-, kasvi- ja kivikunnat universumissa.

Silminnäkijätodistus

Noin 50 vuotta myöhemmin, Adamskin tarinan totuudenmukaisuutta koskevat argumentit ovat edelleen pöydällä. Alan C Tolman (ilmailuinsinööri, joka esiintyi Fastwalkersissa) kuvasi Fastwalkersin esinäytöksen haastattelussa rakennetta ja aistinlaitetta, jotka esiintyivät äärimmäisen selkeässä valokuvassa venuslaisten sikarialuksesta, jonka Adamski oli ottanut. [16]

Tolman näytti kuluneita julisteita samaisesta partioaluksesta, jonka Adamski oli nähnyt, joka oli ilmaantunut Britannian ylle ja laskeutunut sinne. Tolman tapasi Adamskin ja näki omin silmin Adamskin 15 tuuman kaukoputken, ja hän inspiroitui niin kovasti, että hän pystytti oman kaukoputkensa, joka oli kytketty TV-monitoriin, ja otti sillä erittäin selkeitä kuvia Kuusta. Hän vahvisti miten ihmiset eri taustoista olivat tavanneet Adamskin, mm. sotilaat, kuunnelleet hänen puhuvat avaruusihmisistä ja heidän aluksistaan. Tolman mainitsi hänen oman kohtaamisensa aluksen kanssa; miten se nosti hänen värähtelytasoaan ja muuttui kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi ja sitten kiiti pois tähtiin. Ehkäpä tämä oli vihjaus siitä, että avaruusihmiset olivat vähemmän tiheitä ja korkeampaa värähtelyä.

Evp majuri Hans C Peterson Tanskan NATO-toimistolta Washington DCssa vuonna 1995 esitti, että valtiot ja tiede eivät yksinkertaisesti puhu totta. Saatuaan kuvat NATOlta, joissa näkyy kraaterista nousevaa savua, hän sanoi että Kuulla oli oma ilmakehänsä. Toisissa kuvissa näkyi peitettyjä vesivarantoja, kaksi neliömäistä tunnelin sisäänkäyntiä vuoren sisään ja jäljet kappaleesta, joka oli liikkunut mäkeä ylös. Majuri Petersonilla on ollut omat havaintonsa; yhdessä ruotsalainen kontaktihenkilö antoi hänelle informaatiota, joka vahvisti että 15 ihmisen näköistä avaruusolentoa eli ja työskenteli Ruotsissa. Odotellessaan lentokentällä Adamskin laskeutumista, hän näki lentävän lautasen seuraavan hänen lentokonettaan. [17]

Adamskin raportoimat ’miljardit ja miljardit tulikärpäset…. vilkkuvat kaikkialla’, kun hän vieraili Kuun pimeällä puolella eräässä Venuslaisten aluksessa, kuitenkin hän kahdeksan vuoden päästä sai sanomisilleen vahvistusta, kun amerikkalainen astronautti John Glen palasi avaruuslennolta ja sanoi nähneensä samat ’tulikärpäset’. [18]

Todisteet ja analyysi

Madeleine Rodeffer, valtion työntekijä ja Adamskin kollega, todisti ja kuvasi venuslaisten aluksen hänen talonsa yllä. Hän käytti 8millimetristä Bellingham-elokuvakameraa ja antoi Adamskin jatkaa kuvaamista. Hän myös tapasi joitain avaruusolentoja, jotka olivat saapuneet keskustelemaan Adamskin kanssa. Hän väitti, että ne näyttivät tavallisilta amerikkalaisilta; joillain oli tummat hiukset ja joillan vaaleat. [19]

Jim Dilettoso [20] on tunnettu ja kunnioitettu asiantuntija; hänen alansa on valokuvien ja videoiden analyysi. Dilettosolla oli tämä sanottavana Adamskin työstä, hänen omin sanoin hänen kirjoittama vastaus Adamskin kuviin. Jim sanoo seuraavaa:

Koskien Adamskin kuvia. Ei ole ’todisteita’ huijauksesta. Itse asiassa, ei ole fotogrammetrista tai tietokoneanalyysia Adamskin tapauksesta, joka viittaisi siihen että esine olisi pieni tai huijaus. Ihmiset sanovat mitä sanovat, lainaavat huhuja totuutena, tai muuttavat oman mielipiteensä tieteelliseksi faktaksi. Kuva-analyysi on tarkkaa. Pienillä esineillä on eri ominaisuudet kuin suurilla; erityisesti, reunat ja valon jakautuminen pinnalla.

Olen tutkinut yli 1000 valokuvaa (tuntematonta) 25 vuoden aikana, mm. 50 kontrolliesinettä (malleja). Käytän kehittyneitä työkaluja, kerään dataa tuntemattomasta ja vertailen sitä tunnettuun. Jos löytyy täsmäävä, sitä kutsutaan ”tunnetuksi”. Jos ei täsmää, se on ”tuntematon”. Adamskin aluksen ominaisuudet eivät sovi pienen esineen ominaisuuksiin, optiseen päällysteeseen tai huijaukseen. Teknisesti ottaen, ei ole viitteitä huijauksesta. Se on tuntematon. [21]

William Sherwood, Eastman Kodakin optinen fyysikko analysoi Rodifferin filmin. Sherwood meni suoraan tarkkaan sijaintipaikkaan, laski etäisyyden 90 jalaksi (30 metriä), trianguloi kuvan koon ja päätteli levyn olevan 27 jalkaa läpimitaltaan (8 metriä). Johtopäätös oli, että Rodefferin filmi oli aito. [22] Tämä näkökanta on myös Bob Oechlerilla, NASAn avaruuskeskuksen tehtäväjohtajalla, joka huomautti että sen ympärillä oli utua ja alus ja sen osat vaikuttivat muuttavan muotoaan johtuen jonkinlaisen säteilyenergian tai energiakentän vaikutuksesta. Oechler sanoi, että tämä yksistään ylitti jo minkään todistuksen mikä Adamskilla tai Rodifferilla on ollut antaa. [23]

Yksi Adamskin kohtaamisen silminnäkijöistä, George Williamson, joka on töissä Veterans Administration sairaalassa Whipplessa, Arizonassa, piirsi hahmotelman ja valokuvan venuslaisten jalanjäljestä, ja amatööriantropologina toi muottiainekset autostaan ja teki kipsivalun omituisesta jalanjäljestä. Valokuva jalanjälkien luonnoksesta julkaistiin Phoenix Gazetten marraskuun 24. päivän artikkelissa ”Alustava raportti ulkoavaruudesta tulleen miehen jättämän jalanjäljen symbolien analyysista”.

Nämä jalanjäljet näyttivät kaksi eri kuviota vasemmalle ja oikealle jalalle. Yhdessä kuviossa oli hakaristi, se kuvataan perustuvan universumin kiertoon, Otavan kiertäessä Pohjantähteä. Toisessa kuvassa Williamson kuvaa universaalien symbolien juuret, jotka perustuvat universumin tähtikuvioihin. [24]

Vuonna 1954 Desmond Leslien sanotaan nähneen usean UFOn Adamskin kanssa hänen vieraillessaan Kaliforniassa. Hän kuvaa yhtä niistä kirjeessään vaimolleen, kun hän oli San Diegossa: “kaunis kultainen alus auringonlaskussa, mutta kirkkaampi kuin auringonlasku… se hiljalleen vaipui pois, niinkuin ne tekevät“ [25]

Debunkkaus

Avaruusveljien saapuminen on uhka armeijalle. Majestic-12, salainen kontrolliryhmä, joka tunnetaan myös varjohallituksena, komensi Psychological Strategy Boardin debunkkaamaan kaikki UFO-havainnot ja kontaktitapaukset ihmisten kanssa. Leslien mukaan he pelkäsivät, että kontaktit johtaisivat siihen, että kansa saisi tietää pääsystä vapaaseen energiaan, mikä johtaisi öljy-yhtiöiden mahdin romahtamiseen.

Robertsonin paneeli [26] oli CIA:n koolle kutsuma komitea vuonna 1952 vastauksena moniin raportteihin tuntemattomista lentävistä esineistä, erityisesti Washington DC:n alueella. Paneelia briiffattiin Yhdysvaltain sotilastoimista ja tiedustelusta, siksipä raportti oli alunperin luokiteltu salaiseksi. Robertsonin paneeli julkaisi raportin, jossa suositeltiin koulutusohjelmaa jolla debunkata lentävät lautaset. [27] Valtiot oli tehty tietoisiksi siitä, että avaruusolennot olivat kovasti ydinvoimaa vastaan, asekäytössä. Adamski oli puhunut vapaasta energiasta, joka säteilee planeettojen ympärillä.

Valtion propagandakoneisto laitettiin käyntiin ja Adamskiin suhtauduttiin kahdenlaisesti. Yhtäältä oli salaisen debunkkauksen ohjelma, kun taas toisaalta valtio liehitteli Adamskia ja antoi tälle kulkuluvan käydä missä tahansa valtion ministeriössä Washingtonissa. William Sherwood vahvisti tämän, jolla itsellään oli samanlainen lupa. [28]

Toki on aina mahdollista, että Adamskin tarinat olivat liian övereitä, ehkäpä värikynäiltyjä; jatkuvan todisteiden penäämisen seurauksena; täysin ymmärrettävää, kuitenkin tulee painottaa että Adamski raportoi “tulikärpästen” ilmiön avaruudessa paljon ennen John Glenin kertomaa vuosia myöhemmin?

Debunkkaus jatkui ja tarinoita ja syytöksiä veisteltiin siitä, että valokuvia partioaluksista oli otettu käyttäen puisia pienoismalleja. [29] Tämä siitäkin huolimatta, että tasan tarkkaan samat alukset oltiin nähty monissa muissa maissa, mm. laskeutumassa järveen Englannissa. Vaalean kauniin miehen poistuttua Adamskin hotellihuoneesta, häntä syytettiin homoseksuaaliksi. Toiset kriitikot huomauttivat, että hänen kirjansa “Inside the Spaceships” vuodelta 1955 oli kopioitu sanasta sanaan eräästä hänen aiemmasta novellista. Lopulta vuonna 1965 kun Adamski oli kuollut, alkoi levitä huhuja siitä, että hän kuoli rikkaana miehenä lähinnä saatuaan paljon rahaa luentokiertueistaan.

Luennot maailmalla

Adamski perusti ”Royal Order of Tibetin”, joka piti tapaamisia ”Tieteellisen Filosofian Temppelissä”. Hän piti luentoja, jonne osallistui ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, joihin kuului myös sotilaita. Adamski kiersi useassa maassa luennoimassa henkisistä asioista, jotka hän oli oppinut kontakteiltaan. Tavattuaan Hollannin kuningatar Julianan, Hollannin ilmailuyhdistyksen johtaja Cornelis Kolff sanoi, ”Kuningatar oli poikkeuksellisen kiinnostunut aiheesta”.

Adamski raportoi Leslielle, että hänet lähetettiin vierailemaan paavin luona ja toimittamaan sinetöity paketti avaruusolennoilta. Leslie sanoi, että hän myöhemmin kysyi Lou Zinsstagilta, jonka väitettiin vieneen Adamski Vatikaaniin. Zinnstag raportoi, että kun he lähestyivät Vatikaania ja yksityistä sisäänkäyntiä, ”purppurakaulainen mies” (ilmeisesti monsignor tai piispa) ilmaantui.

Adamski huusi, ”Siinä on mieheni!” tervehdykseksi paavin virkamiehelle, ja hänet johdettiin paavin luokse audienssille. Zinsstag sanoi, että kun hän ilmaantui uudestaan 20 minuuttia myöhemmin, Adamski vaikutti olevan samassa innostuksen ja ilmestyksen tilassa kuin silminnäkijät olivat hänen nähneen olevan autiomaassa kohtaamassa avaruusveljiä vuonna 1952. [30] Vahvistus hänen vierailustaan paavi Johannes XXIII:n luona oli hänen hallussaan oleva kultamedaljonki, jossa paavin pää oli painokuvana yhdellä puolella. Leslie kertoo miten hänen läheinen ystävä kardinaali Basel Hume selitti, että sellainen mitali ei ollut kaupan ja että Adamskin on ollut pakko tehdä jotain varsin merkittävää sellaisen lahjan saadakseen.

Adamskin vaikutus näkyi ympäri maailman. Elokuun 1978 Grenadan postimerkin oikeanpuolimmaisessa kuvassa näkyy George Adamskin UFO-havainto toukokuun 29. päivältä 1950. Sir Eric Matther Gairy oli Grenadan pääministeri 1967-1974. Häntä pidettiin diktaattorina ja mentaalisesti epävakaana johtuen hänen UFO-uskomuksistaan ja UFO-puheistaan YK:ssa (väitetään, että Grenadasta on löytynyt kuollut avaruusolento). Gairy alkoi lobata YK:ta vuonna 1977 luodakseen virastoa tai ministeriötä, joka aloittaisi tutkimuksen UFOista ja avaruusolennoista. Tämän seuraus oli, että YK:n päätöslaiselma (33/426) Maan ulkopuolisesta elämästä hyväksyttiin vuonna 1978. Oliko tämä puhtaasti sattumaa vai oliko Adamski jollain tavalla katalyytti näille tapahtumille? [31]

Adamski onkin hybridi

Leslie kertoo tapauksesta, jolloin Adamski oli kotonaan; hän nosti paitaansa paljastaakseen mahan ilman napaa. Sen sijaan hänellä oli ulkonevat viillot siinä missä navan tulisi olla. Huikaistuneena Leslie kommentoi “George, kuka sinä oikein olet?” johon Adamski vastasi, että hänet oltiin nelivuotiaana viety pois ja täysi muukalainen oli tuonut hänet takaisin vahingoittumattomana. Adamskilla ei ollut muistikuvaa siitä mitä tuolloin oli tapahtunut.

Kysymys pysyy ennallaan: oliko Adamski hybridi vai oliko tämä tarinan juonne pelkkää Leslien fantasiaa ennen muutaman kirjan julkaisua? Mielipiteeni on, että se on varsin hyvällä todennäköisyydellä totta. Karismaattinen Leslie oli osa avaruusolentojen tiedonvälitysohjelmaa, ja sellaisesta omituisuudesta kertominen todella vahvistaa tarinaa Adamskista, läpi sukupolvien.

Viimeinen lepopaikka

Alice Wells (piirtäjä) [Flying Saucers – 50 Years Later by C. A. Honey] vetosi asianmukaisiin virastoihin, jotta Adamski voitaisiin haudata Arlingtoniin johtuen hänen palveluksestaan Meksikon ja Amerikan välisessä sodassa. Tottakai mikään ei voisi olla kaukaahaetumpaa, sillä ainoastaan diplomaatteja ja upseereita haudataan Arlingtoniin. [32] Loppujen lopuksi sanotaan, että Adamski briiffasi Kennedyä Kuuban ohjuskriisissä. Ratkesiko se vai ei? Adamski joskus uskoutui Leslielle: “Sydämeni on salaisuuksien hauta” [33]

Samanlaisia tapauksia

George Adamskin (1891–1965), pioneerin, tapaukset ja hänen nopeasti nousussa olevat kilpailijansa, Truman Bethurum (1898–1969), George Van Tassel (1910–1978), Daniel W. Fry (1908–1992), Orfeo Angelucci (1912–1993), George King (1919–1997) ja Buck Nelson (1894–1982) ovat kaikki yhdessä asiassa samanlaisia: heidän viestinsä halusi nostaa ihmiskuntaa ylöspäin ja se puhui planeetan selviytymisen puolesta.

“Kontaktihenkilöiden” tai “avaruusveljien” aika päättyi yhtäkkisesti Betty Hillin (1920–2004) myötä, joka toi uudenlaisen paradigman jolla korvattiin Adamskin sanomiset.

Avaruusolennot elävät ja työskentelevät keskuudessamme. Oli se sitten Clarion, Suel Italiassa [34], pohjoismaiset avaruusolennot Ruotsissa tai Clarion, Aura Rhanes [35] Amerikassa, ihmisen näköiset avaruusolennot ovat täällä ja ovat aina olleet. Aiemmin heitä kuvattiin enkeleiksi. Teknologiamme ja tieteemme edistyessä, me aloimme nähdä nämä henkiset olennot korkeamman ulottuvuuden olentoina, jotka ovat tulleet tänne vihamieliselle Maapallolle auttamaan meitä tasapainottamaan teknologiamme universumin harmoniaan.

“Ihmiset eivät ole niin sinuja vain Maasta tulleiden kiinteiden värähtelyjen kanssa.”

Leslie tajusi, että nämä ja monet muut havainnot sattuivat ydinvoimaloiden lähellä. Mikä on elämän ja kontaktitapausten tarkoitus? Sielu on tietämättömän olennon olemus, joka elää materiaalisessa kehossa. Maapallo on koulu, jolla nostaa tietoisuutta. Adamski ja muut kontaktihenkilöt tapasivat opettajia.

***

Kirjoittajasta: Neil Gould on Exopolitics Instituten neuvonantaja. Neilin henkilökohtaisten kokemusten jälkeen avaruusolennot muuttuivat hänelle hänen elämäntehtäväkseen, ja hän haluaa olla mukana hajottamassa median totuuden salailua avaruusolennoista ja heidän läsnäolostaan täällä. Hän on luonut Exopolitics Hong Kongille verkkosivut osoitteessa: http://www.exopoliticshongkong.com/