Grant Cameron: Välähdyksiä UFO-paljastuksesta

Grant Cameron X-Conference 2004 – First Annual Exopolitics Expo huhtikuu 17-18, 2004

Aina ufologian modernin alan alusta vuodesta 1947 lähtien on ollut useita tapauksia jolloin ihmiset, jotka edustavat eri valtion segmenttejä, ovat lähestyneet ihmisiä mediassa ja UFO-yhteisössä. He ovat tarjonneet selkeitä väläyksiä informaatiosta, joka viittaa siihen että UFO-ilmiö on Maan ulkopuoleista alkuperää ja että valtio on tiennyt siitä aina aivan alusta lähtien. Näiden valtion lähestymisten tärkeys on siinä että valtiota ei ole vaadittu sellaista tekemään. He yksinkertaisesti olisivat voineet jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aion käyttää hetken aikaani pohdiskellen mahdollisia valtion motiiveja näille välähdyksille. Aikeeni on yksinkertaisesti listata esimerkkejä ja sallia niistä kiinnostuneiden ihmisten puhua niistä myöhemmin. Mahdollisiin syihin sille mitä oikeasti tapahtuu kuuluu:

•         Tutkijoiden harhaanjohtaminen totuudesta;

•         Aiheen ja tutkijan uskottavuuden pilaaminen;

•         Tutkijan ja UFO-vuotojen virtauksen kontrollointi, tai kontrolloitu tapa julkistaa totuus ilmiöstä samalla kun pysytään kontrollissa.

Lopuksi, ennen kuin aloitan, haluaisin mainita että mielestäni ne ovat kaksi eri valtion käyttämää menetelmää saada informaatio julkisuuteen. Demokraatit tuntuvat vaikuttavan dokumenttien ja tarinoiden julkistuteen suorasti. Republikaanit, toisaalta, vaikuttavat käyttävän takaoven peitemenetelmiä tehdäkseen asioita julkisiksi. Siirtykäämme nyt paljastuksen välähdyksiin, joita alkoi ilmaantua Trumanin kauden lopulla ja Eisenhowerin kauden alussa.

Ensimmäinen henkilö, joka läheisesti oli yhteydessä valtioon, joka sai välähdyksiä siitä mitä oikeasti oli käynnissä oli kuuluisa kontaktihenkilö George Adamski. Hän väitti kokeneensa useita tapaamisia valtion sisäpiiriläisten kanssa, jotka auttoivat häntä “tekemään yhteistyötä valokuvien keräämisessä omituisesta aluksesta joka liikkui avaruudessa.” Adamski listasi joukon valtion kontakteja ja erikoisia valtion lupia, joita hänelle oli annettu.

•        Yhteys neljään USA:n valtion tieteentekijään Point Loman laivaston elektroniikkalaboratoriossa.

•        Yhteys samanlaiseen tieteentekijöiden ryhmään Pasadenassa.

•         Adamskin tärkeä kontakti USA:n ulkopuolella oli entinen tiedustelupalvelu-upseeri Britannian armeijassa.

•        Jacques Valleen lähteen mukaan Australiassa Adamski matkasi passilla, jossa oli samanlaisia erikoisoikeuksia.

• Adamski väitti, että hänellä oli passi jolla pääsee sisään Valkoiseen Taloon.

Erittäin selvästi mukana tässä varhaisessa paljastusaloitteessa oli elokuvatuottaja Walt Disney. Tarinan tapauksesa kertoi eräs hänen tärkeimmistä animaattoreistaan, Ward Kimball.

Vuoden 1979 MUFONin UFO-symposiumissa San Fransiscossa Kimball kertoi, miten Amerikan hallitus oli lähestynyt Walt Disney’ä ennen Neuvostoliiton Sputnik-laukaisua, tehdäkseen UFO-dokumentin. Disneylle sanottu syy UFO-dokumenttiin oli auttaa siedättämään amerikkalaisia todellisuuteen avaruusolennoista.  Kimball esitti puheessaan, että joskus vuosina 1955 tai 1956 ilmavoimat ottivat yhteyden Walt Disney’n. He pyysivät häntä tekemään yhteistyötä UFOista kertovan dokumentin parissa. Osana diiliä ilmavoimat tarjosivat hänelle oikeaa UFO-filmiä, jota sallittaisiin käyttää Disneyn filmissä.

Kimballin tapahtumakuvauksen mukaan Disney toteutti ilmavoimien suunnitelmaa, joka ei ollut kauhean epätavallista. Walt Disneyn piirrettyjen käyttäminen oli ollut jo vuonna 1953 CIA:n Robertsonin UFO-paneelin ehdotus osana kansansivistyskampanjaa, jossa massamediaa käytettäisiin ”riistämään Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatus, joka niille on annettu, ja mystisyyden aura, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” Kun Walt Disney oli lopettanut tapaamisen ilmavoimien kanssa, hän alkoi työstää häneltä pyydettyä kansalle tarkoitettua UFO-dokumenttia. Hän pyysi animaattoreitaan miettimään sitä miltä avaruusolento näyttäisi. Sillä aikaa hän odotti ilmavoimien lupaamaa UFO-filmiä. Jonkin ajan kuluttua ilmavoimat ottivat Disney’n uudelleen yhteyttä ja sanoivat, että tarjous vedetään pois. Luvattua kuvamateriaalia UFOista ei annettaisi.

Kimball kertoi tutkija Stanton Friedmanille, että kun hän oli saanut selville että UFO-filmiä ei toimitettaisi, hän henkilökohtaisesti puhui ilmavoimien everstin kanssa, joka sanoi hänelle, “On todellakin paljon kuvamateriaalia UFOista, mutta ei Ward eikä kukaan muukaan saa siihen pääsyä.” Tämän johdosta Disney lopetti UFO-dokumenttiprojektinsa.

Viimeaikaiset informaatiot viittaavat siihen, että Disney on saattanut oikeasti saada käsiinsä jotain kuvamateriaalia muttei hän käyttänyt sitä. Tämä tarina tulee julki tunnetulta brittiläiseltä valokuvaajalta Mike Maloneylta. Mike Maloney on johtava valokuvaaja Mirror Group -sanomalehdille, joka on mukana sekä Royal Photographic Societyn että British Institute of Professional Photographersin työssä. Maloney on voittanut monta palkintoa, 96 erään laskelman mukaan, mm. vuoden lehtikuvaajan palkinnon kolme kertaa.

1970-luvulla Maloney oli syömässä Disneyn johdon ja neljän alkuperäisen Disney-animaattorin (joita oli yhdeksän) kanssa matkallaan Disneyn studioille Los Angelesiin. Tämän ollessa käynnissä Maloney tutustutettiin erääseen henkilöön, joka erään kertomuksen mukaan oli ”hyvin tunnettu Disneyn työntekijä.”

Mies tarjoutui näyttämään Maloneylle jotain epätavallista kuvamateriaalia hänen kotonaan. Kun Maloney näki sen, hän kuvasi sitä ”vanhaksi UFO-filmiksi” ja ”kahdeksi olennoksi joiden hänelle sanottiin olevan avaruusolentoja.”

UFO-tutkija Georgina Bruni haastatteli Mike Maloney’a hänen 1970-luvun alkupuoliskon tapaamisestaan Disneyllä. Hän kuvasi sen mitä Maloney kertoi hänelle filmillä näytetyistä avaruusolennoista:

Yksi, joka näyttä kuolleelta, makasi pöydällä — tai tasolla, toinen selvästi oli elossa ja liikkui lattialla. Hänelle ei annettu informaatiota kuvamateriaalin lähteestä, jonka hänelle kerrottiin olevat ”huippusalaista”, mutta hän ei epäillyt etteikö se olisi ollut aito vanha filmi. Mike kuvasi sen olevan samanlainen kuin avaruusolennon ruumiinavausfilmi joka oli näytetty televisiossa. Missään kohtaa hän ei sanonut sen olevan sama, ainoastaan samankaltainen. Hänen henkilökohtaisesti näkemästään kuvamateriaalista hän sanoi: ‘Jos tuo filmi jonka näin oli feikki, se oli loistava feikki.’

Juuri samaan aikaan kun Disneylle tarjottiin UFO-filmiä dokumenttiin, ilmavoimat olivat kädet täynnä hommaa auttaessaan Clarence Greenea ja Russell Rousea tuottamaan 92-minuuttisen dokumentin nimeltään ”UFO”, joka julkaistiin toukokuussa 1956.

Kolme ilmavoimien korkeaa upseeria, Albert M. Chop, majuri Dewey J. Fournet, kapteeni Edward Ruppelt, antoivat teknistä apua Greenelle ja Rouselle. Kolmella upseerilla oli monta tapaamista tuottajien kanssa. Greene kertoi tutkija Robert Barrowille:

”Yhdessä me tutkimme pitkästi ja läpikotaisesti raportteja, eri dokumentteja ja allekirjoitettuja todistuksia UFO-havainnoista ja tutka-asiantuntijoiden raporteista, jotka yhdessä joidenkin erittäin salaisten värielokuvien kanssa, lentävistä lautasista, muodostavat elokuvan perustan.”

Kaikkein tärkeimpänä Greene ja Rouse saivat kaksi UFO-filmiä. Kaksi filmiä, joista molemmissa näkyy UFOja lentämässä päiväsaikaan, olivat kuvattu Great Fallsissa (Montanan filmi jossa oli kaksi esinettä) ja Tremontonissa (Utahin filmi jossa oli 12 esinettä). Filmit oli analysoitu ja esitetty CIA:n Robertsonin paneelille tammikuussa 1953 parhaina valokuvatodisteina, joita ilmavoimilla on UFOihin liittyen. Näiden tullessa julki Robertsonin paneelissa ilmavoimat päättivät pitää kaksi filmiä salaisina. Juuri ennen dokumentin julkaisua filmit yhtäkkiä tehtiinkin julkisiksi.

Nixonin hallinto

Sallikaa minun pohjustaa tilannetta. Joulukuussa 1969 USA:n valtio virallisesti vetäytyi pois UFO-tutkimuksesta lopettamalla Project Blue Bookin. Ilmavoimille, joka oli pyörittänyt tutkimuksia, se oli loppu kaameimmille PR-ongelmille joiden kanssa he olivat joutuneet kamppailemaan. Joka kerta kun lehdet kirjoittivat UFO-jutun, ilmavoimien edustajan piti mennä median mikrofonien eteen ja tehdä lausunto jostain uudesta ja omituisesta ilmiöstä jolla selittää raportoitu UFO. Se oli jotain mikä kuumotti ilmavoimia.

Everstiluutnantti Hector Quintanilla Jr., entinen Project Blue Bookin johtaja, oli kirjoittanut käsikirjoituksen päivistään UFO-tutkijana ilmavoimissa. Hän antoi sille otsakkeen “UFOt: Ilmavoimien Dilemma.” Hän olisi halunnut antaa sille nimeksi “UFOt: $20,000,000:n Fiasko.”

Ilmatekninen tiedustelukeskus (Air Technical Intelligence Center, ATIC) käsitteli todellisia teknisiä ongelmia, joita heillä oli kansallisen turvallisuuden parissa. Heidän teknikkonsa ja tieteentekijänsä olivat huippuluokkaa ja erittäin ylpeä ryhmä. Paljosta he eivät tienneet kun pseudotieteellinen projekti olisi kohta tippumassa heidän syliinsä… pitemmällä aikavälillä katsottuna se osoittautui jättiläismäiseksi päänsäryksi kaikille komentajille… joskus se oli vain pelkkää helvettiä… ATIC:n komentajat kiristelivät hampaitaan kuullessaan termin ”Lentävä lautanen”.

Kun projekti lakkautettiin, tämä PR-painajainen oli ohi. Koskaan enää ilmavoimia ei pakotettaisi selittämään UFOja tuomalla upseeri median mikrofonien eteen kertomaan viimeisimmästä raportoidusta havainnosta. Jos he halusivat tutkia UFOja, he voisivat tehdä niin absoluuttisessa salassa epähalutulta julkisuudelta.

Kanadassa valtio virallisesti lakkautti tekemisensä UFOjen parissa noin samoihin aikoihin kuin USA. Pihaustakaan ei ole kuulunut asiasta sen jälkeen. UFO-tutkija, joka etsii UFO-vastauksia Kanadan valtion tiedoista ei edes tietäisi mistä aloittaa. Joten on äärimmäisen tärkeää huomata, että Pentagon VIRALLISESTI oli ollut yhteydessä tuottajiin Robert Emenegger ja Allan Sandler vuonna 1973 tehdäkseen dokumentin UFOista. Pidän Emeneggerin tarinaa kaikkein tärkeimpänä tapauksena ufologialle. Tämä Pentagonin lähestymistapa oli äärimmäisen tärkeä koska heidän ei ollut pakko tehdä sitä. Se on äärimmäisen tärkeä koska niin tekemällä heillä oli riski päätyä median mikrofonien eteen jälleen selittämään kiinnostustaan ja mukanaoloaan UFOjen parissa.

Miksi vuoden 1969 UFO-painajaisesta irtipääsyn jälkeen valtio hyppäsi takaisin molemmin jaloin vuonna 1973? Vuoden 1973 tapaus alkoi, kun Emenegger työskenteli Grey Advertisingin sisältöpäällikkönä Los Angelesissa. Hän ja hänen partnerinsa Allen Sandler kutsuttiin Nortonin ilmatukikohtaan puhumaan sarjasta dokumenttielokuvia kehittyneistä tutkimusprojekteista. Neuvottelujen jatkuessa kävi selväksi, että kaksi armeijan upseeria halusi yhden niistä olevan dokumentti UFOista.

Me menimme Nortonin ilmatukikohtaan puhumaan muista asioista, mm. liikkuvasta 3D-hologrammista, laserista ja syövästä, kaikenlaisesta tutkimus&kehitystoiminnasta — ARPAn tyyppisistä projekteista, ja UFO-asia vain tuotiin meille, jota en vain voinut uskoa, mutta sanoin, “Noniin meidän varmaan täytyy mennä sen mukana.” Yksi keskustelu johti toiseen, ja kontaktiin Pentagonin kanssa. Kukaan ei olisi voinut olla avoimempi siitä mitä me teimme. Kaikki olisi voitu kyseenalaistaa, ja he sanoivat — ja odotin heidän sanovan, “Niinkun — mistä hitosta te oikein puhutte.

Vuoden 1988 UFO-dokumentissa “UFO Cover-up Live” Emenegger sanoi, että Paul Shartle, audiovisuaalisen ohjelman turvallisuuspäällikkö, oli sanonut että tukikohta oli ensimmäinen joka kuvaili elokuvaa filmatusta kohtaamisesta avaruusolentojen ja tukikohdan viranomaisten välillä Hollomanin ilmatukikohdassa. “Puhuessaan useiden henkilöiden kanssa UFOt tulivat aiheeksi. Paul tässä kertoi meille avaruusolentojen aluksesta Hollomanin ilmatukikohdassa kertovasta filmistä kolme vuotta aiemmin.”

Shartle kuvaili sitä mistä filmi kertoi hänen esiintyessään dokumentissa,

Shartle: Näin kuvamateriaalia kolmesta levynmuotoisesta aluksesta. Eräs aluksista laskeutui ja kaksi meni pois.
 Kysymys: Miksi se laskeutui?  Shartle: Se vaikutti olevan pulassa koska se heilui koko matkan alas maahan. Se kuitenkin laskeutui kolmelle tukijalalle. Liukuovi avautui. Ramppi laskettiin maahan ja ulos tuli kolme avaruusolentoa.  Kysymys: Miltä ne näyttivät? Shartle: No, ne olivat ihmisen kokoisia, niillä oli hassu harmaa habitus ja korostunut nenä. Niillä oli ihonmyötäiset asut, ohut päähine joka näytti kommunikaatiolaitteelta, ja niiden kädessä oli tulkkauskone, minulle sanottiin. Hollomanin tukikohdan komentaja ja muut ilmavoimien virkamiehet menivät niitä tervehtimään.

Emeneggerille ja Sandlerille tarjottiin filmiä ilmatukikohdan avaruusolentokohtaamista vastalahjaksi dokumentista, joka heidän pyydettiin tekemään Pentagonille. Seurasi neuvottelut ja tapaamisia Pentagonissa, joihin Emeneggerin ja Sandlerin ei edes tarvinnut erikseen kirjautua sisään. Emenegger kuvasi tilannetta vuoden 1994 esityksessään Teksasissa Electric Viewpointille.

Me menimme Pentagoniin ja kävelimme rakennukseen — muistan meidät kaksi, ja jostain syystä meitä paimensi kaksi siviilivaatteista miestä kapeaan halogeenivalaistuun huoneeseen ja muistan vain, että joku mies istui tiskin takana ja hän osoitti meitä ja sanoi “Meitä huolettaa kovasti se, että te otatte UFO-aiheen esille. Hän sanoi sen aiheutuvan kun teidänlaiset ihmiset laittavat näitä asioita ilmaan — että se katkaisee puhelinlinjat. Se ei kuulu meidän tehtäviimme, meidän kansalliseen puolustukseemme”, ja niin edelleen ja niin edelleen. Olin näiden halogeenivalojen alla katselemassa näitä siviilivaatteisia miehiä. Ja mietin että kuolen kohta.
Mutta onneksi kaverillani oli järkeä päässä sanoa “Heh! Herra Hatch, eversti Coleman kutsui meidän,  ja hän sanoi “Okei, se oli vain varoitukseksi.” Hän meni tapaamaan eversti Colemania. Hän näyttää kovasti Hemmingwaylta partoineen kävellessään E-ringia Pentagonissa. Ensimmäiseksi hän sanoi meille, “Kai tiedätte, että jos teille tulee vastaan informaatiota tai teknologiaa joka on vastoin kansallisen puolustuksemme etuja, voitte saada sakkoa ja vankeutta.” Joten se oli ikäänkuin varoitus #2. Sitten me menimme hänen sisätoimistoonsa, ja tapahtui omituinen asia. Hän sanoi, “Noniin pojat. Istukaa. Kerron teille jotain.”

Jokainen näissä Pentagonin tuotantotapaamisissa sai mahdollisuuden protestoida ideaa, mutta kukaan ei tehnyt niin. Emenegger selittää,

No, he kaikki saivat tilaisuutensa. Itse asiassa, yksi meidän sopimuksistamme oli käydä läpi käsikirjoitus Pentagonissa, ja jos oli jotain kysymyksiä mihinkään liittyen, heillä oli oikeus kysyä siitä. Omituista kyllä, kukaan ei koskaan kysynyt koko laskeutumisesta Hollomanin ilmatukikohtaan — ihan kuin se olisi, “No olkoon.”
Se kaikki tapahtui. Yksi kaveri soitti toiselle. Esimerkiksi Coleman sanoi, “Odottakaa” siinä kun istuimme hänen toimistossaan. Hän soitti (kenraali) Georgelle (Weinbrenner) ja sanoi, “Haluatko puhua näille jätkille?” Päivää myöhemmin me menimme bunkkeriin, ja siellä oli George. Mielestäni hän oli varsin suorasukainen. Ensimmäinen kysymykseni oli, “Entäpä laskeutuminen Hollomanin ilmatukikohtaan.” Hän vain sanoi, “No, kerron sinulle.”

Miehille kerrottiin filmistä, joka oltiin kuvattu Hollomanin ilmatukikohdassa kun avaruusolennot laskeutuivat sinne. Avaruusolento astui ulos aluksesta ja tapasi viranomaisten kanssa tukikohdassa. Ryhmä sitten siirtyi tukikohdan rakennukseen.

Emeneggerille luvattiin kilometrin pituudelta filminauhaa hänen elokuvaansa, jota voitaisiin käyttää dokumentissa kertomaan ihmisille siitä faktasta, että UFOt ovat olemassa ja että virallisia tapaamisia on ollut valtion ja avaruusolentojen välillä. Emeneggerille ja Sandlerille tarjottiin toista UFO-filmiä dokumenttiin. Eräs esimerkki oli huippusalainen filmi, jossa laukaistiin ohjus Vandenbergin ilmatukikohdasta, jota UFOt seurasivat.

Meille annettiin filmi — huippusalainen, joka on edelleen huippusalainen, Quintanillan nimi oli siinä — Vandenbergin tukikohdan laukaisusta jossa kolme kameraa seurasi yhden ohjuksen laukaisua. Sen edellä näkyi kaksi valkoista, jotka näyttivät läpinäkyviltä kuilta jotka vain seurailivat sitä, jokaisessa kamerassa, huolimatta asemasta ja suunnasta, joten se ei ollut heijastus. Meillä Bob Baker oli kaveri joka oli ollut mukana Robertsonin paneelissa. Bob Baker oli erittäin tunnettu tuohon aikaan. Joten hän tuli ja analysoi ja sanoi sen olevan yksi miljoonasta jos se on yhtään mitään mutta — se ei ole Venus — se ei ole heijastus, se on tämä, sitä ei tiedetä mikä se on.

Dokumentti ja kirja edistyivät mutta erään liikkeen myötä, josta tulisi kaava kaikille tuleville paljastuksen välähdyksille, Hollomanin filmi vedettiin pois viime minuutilla. Coleman veti filmin pois, ja mies pakotettiin ajamaan filmiä pitkin maata autollaan. Emenegger ja Sandler pakotettiin käyttämään toisintoja puhuessaan mahdollisesta kohtaamisesta valtion ja avaruusolentojen välillä.

Carterin hallinto

Carter, kuten mahdollisesti kaikki tässä huoneessa tietävät, näki UFOn ennen kuin hänestä tuli Georgian kuvernööri. Vuonna 1976 National Enquirer haastatteli Carteria tapauksesta, ja siitä mitä hän tekisi UFOille jos hänet valittaisiin Valkoiseen Taloon. Carter teki lupauksen julkaista kaikki havaintodata.

Enquirer: Kuvernööri, kun näitte UFOn. Jos olisitte presidentti, käynnistäisittekö UFO-tutkimuksen uudelleen?  
Carter: No — En, se mitä tekisin olisi tuoda se informaatio, mikä meillä on, saataville kansalle, ja antaa heidän päättää. En koskaan ole yrittänyt identifioida sitä mitä näin. Se oli — tiedäthän — valo länsitaivaalla. Se oli erittäin uniikki. En ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Meitä oli noin 20 jotka näkivät sen. Kukaan meistä ei kykenyt sanomaan mikä se oli. Mielestäni se ei ollut mitään kiinteää. Ne näytti vain valolta. Se oli kiintoisa aberraatio. En pilkkaa ihmisiä jotka ovat nähneet tunnistamattomia esineitä taivaalla.  Enquirer: Yhdysvalloilla oli ennen UFO-tutkimuselin. Se lakkautettiin. Käynnistäisittekö sen uudelleen?  Carter: En tiedä vielä.

Paljastus vaikutti olevan vain muutaman hetken päässä. Presidentti istui Valkoisessa Talossa, joka oli kokenut ilmiön, ja joka uskoi hyvin asioista perillä olevalla kansalla olevan oikeus tietää. Se mitä monet eivät tajua on, että Carter asetti joitain ehtoja UFO-lupaukselleen.

En näe mitään syytä pitää tuollaista informaatiota salassa, mutta voi olla jotain UFO-informaation aspekteja joista en tiedä mitään, jotka voivat liittyä jonkinlaisiin kokeisiin joita me teemme kansalliseen turvallisuuteemme liittyen — asejärjestelmämme. Sellaista en todellakaan julkistaisi. Mutta jos se olisi jotain joka ei liittyisi kansalliseen turvallisuuteemme, mielipiteeni on presidenttinä että julkistaisin sen. En näe siinä mitään väärää.

Monet kuulemani kertomukset UFO-tahoilta, jotka ovat puhuneet Carterin hallinnosta, ovat sanoneet että Carter pyörsi puheensa hänen lupauksestaan paljastaa asiat eikä tehnyt UFOille mitään Valkoisessa Talossa. Se ei ole ollenkaan totta. Carter puski kovaa eteenpäin paljastusta ja hän saavutti paljon.

Jimmy Carter aloitti puskemaan UFO-asiaa ennen kuin hän oli presidentti. Kun hänet oltiin valittu jo presidentiksi muttei vielä ollut astunut virkaansa, hän sai briiffauksen presidentti Fordin CIA-johtajalta George Bushilta, jolta Carter vaati tietoja UFOista.

Bush sanoi Carterille ettei hän voinut antaa vaadittuja dokumentteja. Hän sanoi ettei Carterilla ollut “tarvetta tietää” ja että mielenkiinto presidentin taholta ei olisi riittävä syy saada tietoja UFOista. Ronald Pandolfi, jonka huhutaan pyörittävän omitusta pestiä CIA:ssa, on ilmaissut epäilyksensä siitä, että George Bush olisi koskaan evännyt UFO-tietoja presidentiksi valitulta johtuen siitä, että hän olisi saanut potkut tällaisesta tempusta. Asian pihvi on kuitenkin, että Carter antoi potkut Bushille. Itse asiassa Bush ei palvellut päivääkään presidentti Carterin alaisuudessa keskustiedustelun johtajana.

Päästyään virkaansa Carter jatkoi UFO-paljastuksen ajamista. Ne, jotka hänet valitsivat, eivät unohtaneet UFO-lupausta koska Valkoinen Talo sai 9000 UFO-kirjettä. Carterin lupaus julkistaa informaatio jumiutui muustakin syystä kuin pelkästään hänen puheistaan kansallisesta turvallisuudesta. Se rajautui siihen kuka Carter oli. Carter oli pyrkinyt presidentiksi Washingtonin ulkopuolisena. Hän oli kampanjoinut kevyesti idealla, että hän oli perusjätkä joka pyrki kansakunnan korkeimpaan virkaan. Carter oli Washingtonin piirien ulkopuolella kisaamassa Washingtonin sisäpiiriläisiä vastaan, jotka kontrolloivat UFO-tietoja. Hänen ei olisi pitänyt yllättyä siitä, että hän ei saanut tukea UFO-paljastusaloitteelleen. Hän astui virkaan aikana, jolloin Churchin komitea paljasti CIA-skandaalin yksityiskohdat vuonna 1976. CIA oli huonossa asemassa, ja kun Carter astui virkaan, hän potki pihalle satoja CIA-agentteja. He eivät nyt enää luottaneet häneen, ja kaikki hänen mahdollisuutensa paljastaa tarkoin varjellut salaisuudet olivat menneet.

Carter ajautui myös pulaan sotateollisen kompleksin kanssa, jonka usein huhuttiin olevan kontrollitekijä UFO-salailussa, leikkaamalla $5 miljardia puolustusbudjetista. Hän myös peruutti B-1 -pommikoneen, laittoi neutronipommin säppiin, äänesti ydinasekantoalusta vastaan ja purki jo rakennetut mallikoneet. Lopussa hänen ylitseen käveltiin. Carter teki paljon hommia vavisuttaakseen liittovaltion virastoja kaikista heidän UFO-tiedoistaan, tai kaikista heidän salaisista järjestelmistään joilla koordinoitiin UFO-informaatiota. Hänen luottohenkilö Jody Powell ryhtyi tähän hommaan. Powell otti yhteyttä virastoihin kuten FBI ja NASA.

FBI sanoi ettei heillä “ole mitään valtuutusta tai syytä tehdä mitään tutkimuksia tästä aiheesta” ja että he olivat antaneet kaiken ilmavoimille “tekemättä asialle yhtään mitään.” NASA tiesi, että UFO-aihe oli tilanne jota ei voitaisi voittaa, ja se olisi raskas riippakivi budjetissa, jota Carter oli juuri leikannut. He sopivat vastaavansa Valkoiseen Taloon lähetettyyn UFO-mailiin ja tutkivansa kaikkia “bona fide fyysisiä todisteita uskottavista lähteistä”.

Carterin hallinto teki paljon enemmän UFO-paljastuksen eteen kuin mistä se on saanut tunnustusta. Iso määrä julkiseksi tehtyjä hallituksen dokumentteja, jotka meillä on nykyään käsissämme, julkaistiin Carterin hallinnon alaisuudessa. Neljän Carterin vuoden aikana noin 3000 sivua julkaistiin, mm. iso liuta dokumentteja CIA:lta, FBI:lta ja NSA:lta. Carter avoimesti tapasi UFO-persoonia kuten Grenadan pääministerin Eric Garyn. He tapasivat Valkoisessa Talossa, ja NRC:n muistiinpanoista käy ilmi että he puhuivat tapaamisessa UFOista.

Asianajaja Daniel Sheehanin tarinoiden mukaan näkyi selvästi, että Jimmy Carter pyysi suurta määrää UFO-informaatiota kun hänestä tuli presidentti. Sheehan, joka on nimekäs ihmisoikeuksien asianajaja, oltiin kutsuttu konsultiksi kahteen tutkimukseen tehtäväksi presidentille. Yksi tutkimus kosketti UFOja, ja toinen Maan ulkopuolista älyä. Sheehan kuvaa sitä miten häneen otettiin yhteyttä Vatikaanin kirjaston UFO-tietojen saamiseksi raporttiin.

 Marcia Smith otti minuun yhteyttä, joka on tiede- ja teknologiaosaston johtaja kongressin tutkimuspalvelussa, selvittääkseen kykenisinkö minä USA:n jesuiittapäämajan kansainvälisen toimiston neuvoston päämiehenä pääsyn Vatikaanin Roomassa sijaitsevan kirjaston osastoon, jossa oli tietoja Maan ulkopuolisesta älystä ja UFOista. Suostuin tekemään niin kongressin tutkimuspalvelun erikoiskonsulttina.

Osana tätä työtä Sheehan pyysi Marcia Smithia käymään läpi Project Blue Bookin salaista osastoa. Joku korkealta auttoi Marcia Smithiä, kongressin kirjaston raporttien kirjoittaja, ja Sheehania pyydettiin menemään Madison Buildingiin käymään läpi papereita. Sheehan kuvaa tapahtunutta,

Joskus vuonna 1977 kun minua pyydettiin osallistumaan kongressin kirjaston erikoiskonsulttina tutkimusryhmän analyysiin presidentti Carterille, minulle annettiin pääsy Project Blue Bookin tietoihin — salattuun informaatioon valmistellessani seminaaria joka minua oli pyydetty pitämään viidellekymmenelle huipputiedemiehelle Kalifornian Jet Propulsion Laboratoryssa SETI-ohjelmassa. Siinä kohtaa minulle sallittiin käydä läpi salaisia osioa Project Blue Bookista. Minulle tuli vastaan absoluuttisen selviä kuvia — valokuvia — UFOsta joka oli maassa. Se oli ilmeisesti haaksirikkoutunut. Se törrötti penkan reunalla. Lunta oli ympäriinsä valokuvissa, ja kuvissa oli USA:n ilmavoimien henkilökuntaa mittaamassa alusta — ottamassa siitä valokuvia.
Niitä näki useassa valokuvassa. Sitten siellä oli aitoja lähikuvia eri aluksen suunnita, ja niissä oli itse asiassa merkkejä aluksen sivuilla joista oltiin otettu lähikuvia. Joten kun näin tämän, siinä kontekstissa, joka minulle oli sallittu tässä huoneessa kongressin kirjaston uuden siiven alakerrassa jota kukaan ei ollut edes avannut. Tämä oli aivan uunituore rakennus. Heillä oli isoja erikoishuoneita alakerrassa. Ilmavoimien vartijat olivat ovilla. Kun näin näitä valokuvia tiedoissa, ajattelin “Noniin, nyt olen nähnyt ätmän ja tiedän että USA:n ilmavoimilla on näitä valokuvia — että heillä on tämä alus. Selvästikin heillä on tämä. Siitä on nämä valokuvat.

Sheehan raportoi lisäksi, että Carter sai kaksi raporttia ja että niissä oli huikeaa informaatiota.

Hän jatkoi eteenpäin ja valvoi kahta tutkimusta. Ensimmäinen tutkimus pääsi lopputulokseen — tämä oli USA:n valtion kongressin tutkimuspalvelun virallinen raportti, jota valmisteli kongressin tutkimuspalvelun tiede- ja teknologiaosasto, ja se lähetettiin edustajainhuoneen tiede- ja teknologiakomitealle, joka sitten edelleen lähetti sen presidentille. Tässä raportissa he tulivat tulokseen, että oli kahdesta kuuteen — ainakin — kahdesta kuuteen erittäin kehittynyttä älykästä sivilisaatiota muita kuin omamme omalla planeetallamme meidän galaksissa.
Ja toisena he valmistelivat täyttä raporttia UFO-ilmiöstä. Itse asiassa siinä oli diagrammeja kaiken muotoisista UFO-aluksista joita oli, ja itse asiassa se ennusti niiden ilmaantuvat tietyissä tapauksissa, ja että niistä käy ilmi että 5-6%:ssa näistä tapauksista — näistä havainnoista — ei ollut mitään muuta rationaalista selitystä näille ilmiöille, ottaen huomioon sen kaliiperin silminnäkijät, havaintojen ympärillä tehdyn yhteistyön laajuus, kuin päästä lopputulokseen että ne itse asiassa näyttivät tulevan yhdestä tai useammasta näistä kahdesta kuuteen Maan ulkopuoleisesta sivilisaatiosta galaksissamme.

Toinen viite siitä, että Carter sai tietoa UFO-ilmiön todellisesta luonteesta ja yritti paljastaa sen, on peräisin tarinasta jonka näyttelijä Shirley MacLean kertoi. MacLean vastasi UFO-tutkija Art Greenfieldin hänelle esittämiin kysymyksiin Larry Kingin ohjelmassa. Kysymys perustui siihen mitä näyttelijä Nicholas Cage oli esittänyt David Lettermanin ohjelmassa pari viikkoa ennen.

Kysymys: Heippa, hyvää iltaa Larry ja Shirley, noin kaksi viikkoa sitten Nicholas Cage oli Lettermanin show’ssa ja sanoi Shirleyn kertoneen presidentti Carterille, että hän oli nähnyt haltuun saadun avaruusolentojen aluksen hangaarissa. Voitteko kertoa minulle mitä presidentti Carter tasan tarkkaan sanoi? 
Shirley: ”Hän ei sanonut minulle sitä, mutta hän sanoi monta kertaa minulle kun ensin kirjoitin kirjaa ”Out On A Limb”, että hän tukisi minua, että se oli totta, että siellä oli sisällä olentoja. Miksi me olisimme ainoita ihmisiä universumissa? Hän halusi valaista tiedustelulakeja, paljastaakseen sen, nähdäkseen miten ihmiset reagoisivat, mutta hän ei kyennyt eikä halunnut, niinkuin hän minulle selitti.”

Grant Cameron tuli mukaan avaruusolentoihin liittyvien ilmiöiden tutkimukseen toukokuussa 1975 henkilökohtaisesti nähtyään aluksen Carmanissa, Manitonassa 25 mailia pohjoiseen USA:n ja Kanadan väliseltä rajalta. Seuraavan 18 kuukauden ajan raportoitiin satoja havaintoja, ja Grant käytti kuukausia valokuvatessaan useita omituisia esineitä ja haastatellessaan satoja mukana olleita silminnäkijöitä. Näin alkoi 28 vuoden sitoutuminen aiheeseen. Kun hän oli kirjoittanut käsikirjoituksen vuosien 1975-76 havainnoista, hän siirtyi tutkimaan legendaarisen Wilbert B. Smithin työtä. Smith johti Kanadan hallituksen lentävien lautasten tutkimusta, joka tunnetaan nimellä Project Magnet, joka pyöri vuosina 1950-1954. Smithin tutkimuksen aikaan Grant sai kuulla entisestö Penn Staten yliopiston rehtorista tri. Eric Walkerista, jonka tri. Robert Sarbacher identifioi keskeiseksi henkilöksi salailussa. Cameron löi hynttyyt yhteen T. Scott Crainin kanssa tutkiakseen ja kirjoittaakseen UFOista, MJ-12:sta ja valtiosta MUFONille. Cameron sen jälkeen suuntasi tutkimuksensa USA:n presidenttien suhteeseen avaruusolentoihin. Hän teki 13 reissua USA:n kansallisarkistoihin ja presidenttien arkistoihin etsiäkseen relevantteja dokumentteja. Hänen työnsä suuri kontribuutio on tietopyynnön lähettäminen Valkoisen Talon tiede- ja teknologiakomiteaan, joka tuotti yli 1000 sivua paljastusdokumentteja Clintonin hallinnolta. Hän on luennoinut Kanadassa ja USA:ssa vuosien 1975-76 Manitoban havainnoista, Wilbert Smithista ja presidenttien UFO-yhteyksistä. Hän elää Winnipegissa, Manitobassa. Verkkosivu: www.presidentialufo.com  

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.