kirjoittanut Christopher Mellon
Vuodesta 2017 lähtien elämääni ovat hallinneet pyrkimykset auttaa kongressia ja yleisöä löytämään totuus tunnistamattomista ilmailmiöistä (UAP), joita monet edelleen kutsuvat UFOiksi. Olen menettänyt laskelmani vierailtujen kaupunkien, osallistuneiden kokousten, luettujen kirjojen, kirjoitettujen artikkeleiden, mediaesiintymisten ja puhelimessa vietettyjen tuntien määrästä. Aluksi tavoitteeni oli yksinkertaisesti auttaa hallitustamme selviytymään räikeästä tiedusteluvirheestä. UAP:t rikkoivat rutiininomaisesti Yhdysvaltain rajoitettua ilmatilaa, mutta näistä ohjaamovideoilla dokumentoiduista kohtaamisista ei raportoitu komentoketjussa, koska asiaan liittyi leimautuminen. Ei ollut selvää, olivatko nämä oudot alukset venäläisiä, kiinalaisia, avaruusolentoja vai jokin edellä mainittujen yhdistelmä, mutta tuntui mahdottomalta hyväksyä ja törkeältä, ettei tiedusteluyhteisö pyrkinyt varoittamaan poliittisia päättäjiä tai aloittamaan tutkimusta.
Teimme tiivistä yhteistyötä Pentagonin entisen virkamiehen Lue Elizondon ja myöhemmin ryhmän Yhdysvaltain laivaston lentäjien kanssa, ja saimme nopeasti kongressin huomion. Onnistuimme vakuuttamaan heidät siitä, että ilmiöt olivat todellisia ja että Amerikan oli ryhdyttävä toimiin näiden alusten kykyjen sekä niiden käyttäjien henkilöllisyyden ja aikomusten selvittämiseksi. Yllätyksekseni ja ilokseni senaatin tiedustelukomitea (SSCI) hyväksyi vuonna 2020 ehdotukseni, jonka mukaan tiedusteluyhteisöltä pyydettäisiin virallinen raportti UAP:stä. Tuloksena syntynyt ”alustava arvio” saapui kesäkuussa 2021. Vaikka se olikin erittäin puutteellinen, siinä tunnistettiin 144 sotilaallista UAP-kohtaamista vuodesta 2004 lähtien, ja sittemmin luku on noussut yli 800:aan sotilaalliseen UAP-raporttiin vuoden 2023 alkuun mennessä. Ongelmasta saatujen todisteiden lisääntyessä kongressi ryhtyi lisätoimiin ja perusti All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -viraston.
Huolimatta hallituksen läpimurroista näitä havaintoja koskevassa avoimuudessa, Pentagon ja tiedusteluyhteisö eivät ole toistaiseksi käsitelleet yhtä asiaa, nimittäin sitä, ovatko he olleet suoraan yhteydessä näihin kohteisiin. On sitkeitä huhuja, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus olisi saanut talteen ”maahansyöksymateriaalia” UAP:sta, ja jopa että hallitus on työskennellyt salaa teknologian takaisinmallintamisen parissa.
AARO:n tehtävänä on tarkistaa kaikki UAP:hin liittyvät salassapitosopimukset, arvioida kaikki UAP:den historialliset tiedusteluasiakirjat ja laajentaa suojaa kaikille, jotka ovat allekirjoittaneet UAP:hin liittyvän virallisen Yhdysvaltain hallituksen salassapitosopimuksen, jotta he voivat kertoa asiasta ilman pelkoa syytteeseenpanosta. Tämä uusi virasto voisi yhdellä iskulla ratkaista yhden kaikkien aikojen suurimmista salaliittoteorioista ja syvällisimmistä tieteellisistä kysymyksistä: Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa?
On aika tehdä niin.
AARO:n perustamisen jälkeen olen lähettänyt heille neljä todistajaa, jotka väittävät tietävänsä Yhdysvaltain hallituksen salaisesta ohjelmasta, johon liittyy avaruusaluksista talteen otettujen materiaalien analysointi ja hyödyntäminen. Myös muut lähteet, jotka eivät oikeutetusti tai virheellisesti luota AAROn johtoon, ovat ottaneet minuun yhteyttä ja antaneet lisätietoja väitetystä salaisesta Yhdysvaltain hallituksen takaisinmallinnusohjelmasta. Jotkut ovat toimittaneet tietoja tiedusteluyhteisön ylitarkastajalle, toiset suoraan kongressin valvontakomiteoiden henkilöstölle. Kun tämä prosessi on edennyt ja näiden väitteiden uskottavuus on kasvanut, myös minun huoleni on kasvanut. Entä jos autan avaamaan todellisen Pandoran lippaan ja paljastan tietoja, jotka voivat osoittautua tuhoaviksi, horjuttaviksi tai monille yksinkertaisesti pelottaviksi? Olen toistuvasti joutunut kysymään itseltäni: ”Onko tietojen paljastaminen yleisön edun mukaista? Teenkö oikein pyrkiessäni tuomaan esiin Amerikan ehkä syvimmälle haudatun salaisuuden?”.
Virkistävän selkeät ohjeet sain senaattori Kirsten Gillibrandilta (D-N.Y.), joka on senaatin asevoimien alakomitean (Emerging Threats and Capabilities Subcommittee) puheenjohtaja ja senaatin tiedustelukomitean (Select Committee on Intelligence) jäsen. Kun tilaisuus tarjoutui eräässä senaatin kokouksessa, kysyin: ”Olette käynnistäneet tutkimuksen, joka voi todistaa, että avaruusolennot vierailevat Maassa. Entä jos vastaus osoittautuu myönteiseksi? Kannattaisitteko tuon tiedon jakamista amerikkalaisten kanssa?” Loppujen lopuksi AARO:n ei tarvitse jakaa tutkimustuloksiaan yleisölle, ainoastaan kongressille. Epäröimättä hän vastasi: ”Totta kai! Miksipä ei?” Minusta se oli loistava vastaus, koska olen aina uskonut, että yleisöllä on oikeus tietää totuus. Pitkän pohdinnan jälkeen olen kuitenkin tullut myös siihen tulokseen, että yleisön on saatava tietää totuus. Sanon tämän seuraavista syistä:
Demokratia edellyttää avoimuutta. Demokratiassamme Yhdysvaltain kansalla on oikeus tietää totuus tästä asiasta. Elintärkeän tiedon sensurointi on ristiriidassa arvojemme ja instituutioidemme kanssa. Se olisi nykyaikainen vastine Galileon aurinkokuntaa koskevien oivallusten tai Darwinin evoluutioteorian tukahduttamiselle. Se estää tieteellistä ja teknologista kehitystä ja heikentää uskoa hallitukseen.
Me omistamme kaikki löydöt. Kaikki talteenotettu materiaali kuuluu Amerikan kansalle. Mahdollisesti olemassa olleita salaisia hallitusohjelmia rahoitettiin amerikkalaisten verorahoilla, ja näin ollen kaikki tuotot kuuluvat veronmaksajille.
Me kestämme sen. Vaikka paljastus aluksi pelottaisi ja järkyttäisi monia ihmisiä, mielipidetutkimukset osoittavat, että useimmat amerikkalaiset uskovat jo nyt, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa. Lisäksi suuri osa amerikkalaisista uskoo jo nyt, että jotkut UAP:t ovat itse asiassa Maan ulkopuolisia aluksia. Esi-isämme sinnittelivät tuntemattoman pelosta huolimatta, ja niin voimme mekin.
Emme hallitse UAP:tä. Kaupalliset satelliittikuvat ovat yleistymässä, ja jo nyt laaditaan algoritmeja, joiden avulla voidaan tunnistaa UAP:t avaruudesta. Kun entistä tehokkaampia, erityisiä antureita otetaan käyttöön UAP-datan keräämiseksi, on vain ajan kysymys, milloin saadaan entistä kiinnostavampia UAP-kuvia ja -tietoja. Vaikka UAP:t näyttävät yleensä välttelevän julkista näkyvyyttä, poikkeuksiakin on. Esimerkkeinä mainittakoon maaliskuussa 1950 sattunut tapaus, jossa kymmenet UAP:t lensivät Farmingtonin, New Mexicon kaupungin yllä keskellä kirkasta päivää, Washington D.C:n kuuluisa ylilento peräkkäisinä viikonloppuina heinäkuussa 1952, ”UFOjen yö” Brasiliassa vuonna 1986 ja ”Phoenixin valot” vuonna 1997. Seuraavan kerran, kun suurkaupungin yläpuolella tapahtuu suuri UAP-joukkolentue tai jopa Chicagon O’Haren lentokentällä vuonna 2006 sattuneen tapauksen kaltainen tapahtuma, kaikkialla olevat videokamerat ja tehokkaat tutkat, jotka seuraavat tapahtumaa, tuottavat paljon suurempia määriä ja yhä yksityiskohtaisempia tietoja. On parempi, että tiedot julkistetaan omilla ehdoillamme kuin äkillisellä tapahtumalla, joka saattaa aiheuttaa paniikkia.
Paljastaminen on vain ajan kysymys. Ulkomaiset valtiot ja siviilitutkijaryhmät ympäri maailmaa toteuttavat yhä kehittyneempiä ja laajempia UAP-tiedonkeruukampanjoita. Harvardin tähtitieteen laitoksen entisen puheenjohtajan, tohtori Avi Loebin johtama Harvardin Galileo-hanke on tästä hyvä esimerkki. Lukuisat muut kotimaiset ja ulkomaiset ryhmät UAP-tutkimuksia tekevästä Scientific Coalition for UAP Studies -järjestöstä Americans for Safe Aerospace -järjestöön ja Enigma Labsiin tekevät myös tutkimuksia, samoin kuin monet ulkomaiset hallitukset Japanista Ranskaan.
Kongressi etenee. Useat uskottavat henkilöt ovat kertoneet pakottavia tietoja suljettujen ovien takana kongressin henkilökunnan, tiedusteluyhteisön ylitarkastajan ja AARO:n kanssa pidetyissä kokouksissa. Kongressin olisi pyydettävä ICIG:ltä raporttia niistä todisteista, joita se on saanut onnettomuuksien palauttamista koskevasta kysymyksestä. Pelkästään tämä voi riittää antamaan johtolankoja, jotka vahvistavat totuuden kauan sitten esitetyistä syytöksistä, jotka koskevat toisesta maailmasta talteenotetun teknologian salaamista. Tavoitteena ei ole syytteeseen asettaminen tai rankaiseminen, vaan totuuden paljastaminen.
Salailu tukahduttaa tieteen. Jos olemme saaneet talteen Maan ulkopuolista teknologiaa, parhaiden ja älykkäimpien mieliemme pitäisi osallistua sen arviointiin. Jos oletetaan, että UAP:n käyttövoimateknologia eroaa kaikesta yleisön tiedossa olevasta, menestyksekäs takaisinmallinnusohjelma voisi saada aikaan vallankumouksen energia-, kuljetus- ja materiaaliteknologiassa. Voisimme ehkä nopeuttaa siirtymistä puhtaaseen ja halpaan energiaan ja ehkä jopa kehittää suprajohtavia materiaaleja ja käyttövoimatekniikoita, jotka ovat nykyään Hollywood-elokuvien juttuja.
On aika purkaa kansainvälisiä jännitteitä. Jos käy ilmi, että olemme olleet yhteydessä muihin elämänmuotoihin, kansainvälisten suhteiden uudistaminen olisi väistämätöntä, ja lähes varmasti parempaan suuntaan. Sikäli kuin Yhdysvalloilla on näitä materiaaleja ja kilpailijoilla ei, tämä voisi tarjota Yhdysvalloille uutta ja ennennäkemätöntä vaikutusvaltaa. Vastustajamme luonnollisesti pelkäävät Yhdysvaltojen yksipuolisia edistysaskeleita, jotka tekevät heidän puolustuksensa ja teknologiansa vanhentuneiksi. Vastustajia ei lannista, jos ne eivät tunne vastustajiensa sotilaallisia voimavaroja. Parempi, että he tietävät. Ja jos jokin näistä maista on myös ottanut käyttöön Maan ulkopuolisen teknologian, sitä suuremmalla syyllä meidän on hyödynnettävä mahdollisimman paljon sitä, mitä meillä on, sen sijaan että ottaisimme riskin, että meidät ohitetaan tutkimuksessa, kehityksessä ja käyttöönotossa. Ennen kaikkea, kun käy selväksi, ettemme ole yksin, tämän pitäisi vähentää tai ohjata jännitteitä johtavien ydinasevaltojen välillä. Kuten Ronald Reagan sanoi puhuessaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle vuonna 1987:
“Kun olemme pakkomielteisesti keskittyneet tämän hetken vastakkainasetteluihin, unohdamme usein, miten paljon kaikilla ihmiskunnan jäsenillä on yhteistä. Ehkä tarvitsemme jonkin ulkopuolisen, universaalin uhan, joka saa meidät tunnistamaan tämän yhteisen siteen. Ajattelen toisinaan, kuinka nopeasti maailmanlaajuiset erimielisyytemme häviäisivät, jos meitä uhkaisi jokin uhka tämän maailman ulkopuolelta.”
Ei välitöntä uhkaa. Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että totuuden paljastuminen muuttaisi UAP:den käyttäytymismallia, jota olemme havainneet vuosikymmeniä. Salamyhkäinen toiminta maapallolla ja valtamerissä todennäköisesti jatkuu. Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että uhka on olemassa, selviytymismahdollisuutemme ovat luonnollisesti paljon paremmat, jos tunnustamme sen mahdollisuuden ja työskentelemme muiden kansakuntien kanssa tehokkaan torjuntakeinon kehittämiseksi. Vaikka emme koe hyökkäyksiä, DoD:n koealueiden ja -laitosten, erityisesti ydinasevalmiuksiemme, ympärillä tapahtuu jatkuvaa valvontaa. Toivottavasti kaikki kiinnostus sotilaallisia voimavarojamme kohtaan on puhtaasti puolustuksellista.
Käynnistetään elintärkeää yhteistyötä. En voi kuvitella mitään todennäköisempää, mikä järkyttäisi ihmiskuntaa sen nykyisestä itsetyytyväisyydestä, kuin se, että saisimme tietää, ettemme ole yksin. Lajimme ja planeettamme sivilisaatio on vaarallisella tiellä, johon liittyy vakava mahdollisuus ydintuhoon. Jos tämä ei riittäisi, kaikki kansakunnat kohtaavat yhdessä kiihtyvän ekologisen tuhon, ydinaseiden, kemiallisten ja biologisten aseiden leviämisen ja uhan, että tekoälystä tulee aseistettu tai se kääntyy ihmiskuntaa vastaan. Kuten loistava israelilainen historioitsija Yuval Hariri on todennut,
“Jokainen näistä kolmesta ongelmasta — ydinsota, ekologinen romahdus ja teknologinen disruptio — riittää uhkaamaan ihmiskunnan tulevaisuutta. Yhdessä ne muodostavat kuitenkin ennennäkemättömän eksistentiaalisen kriisin, erityisesti koska ne todennäköisesti vahvistavat ja pahentavat toisiaan.” Hän jatkaa: ”Yhteinen vihollinen on paras katalysaattori yhteisen identiteetin muodostamiselle….”
Mikä olisikaan parempi tapa tarjota eksistentiaalinen katalysaattori?
Yhteenvetona totean, että mielestäni on etujemme mukaista seurata UAP-asiaan liittyviä tosiasioita, mihin ne sitten johtavatkin. Kaikki elävät olennot, kaikki kansakunnat ja yritykset, voivat selviytyä vain jatkamalla sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Mutta sitä varten meidän on tunnettava tosiasiat. Emme voi sopeutua siihen, mitä emme havaitse. Tällaisen elintärkeän tiedon salaaminen, jos emme tosiaan ole yksin, muodostaa valtavan esteen ympäröivän maailman ymmärtämiselle ja menestyksekkäälle sopeutumiselle siihen. Valheet ja disinformaatio saastuttavat jo nyt julkista keskustelua. Emme voi käydä mielekkäitä keskusteluja politiikasta, jos emme voi olla yhtä mieltä edes perustotuuksista.
Myönnettäköön, että paljastus olisi aluksi järkyttävää ja hämmentävää, mutta meidän olisi pakko muuttaa uskomuksiamme, jotta voisimme mukautua uuteen ymmärrykseen maailmankaikkeudesta ja paikastamme siinä. Se, mitä pidetään teknisesti mahdollisena, muuttuisi varmasti, mutta jos hallituksemme pystyy paljastamaan totuuden tällaisesta syvästä salaisuudesta, se osoittaa, että myös hallitus voi muuttua. Ehkä voimme rakentaa sen varaan ja ehkä jopa lieventää nykyisen, pelottavan polarisoituneen poliittisen prosessimme dynamiikkaa.
Arthur C. Clarke, loistava kirjailija ja nykyaikaisten viestintäsatelliittien keksijä, sanoi kerran kommentoidessaan Maan ulkopuolisten yhteydenoton mahdollisuutta: ”Outous, ihmeellisyys, salaperäisyys ja taikuus — nämä asiat, jotka vielä vähän aikaa sitten näyttivät kadonneen ikuisiksi ajoiksi, palaavat pian maailmaan.” Jotkut ihmiset pelkäävät muutosta, kuten aina, mutta muutos on väistämätön, ja kuten aina, ne, jotka tunnistavat sen ja omaksuvat sen, hyötyvät siitä todennäköisimmin. Onneksi on monia syitä uskoa, että jos UAP:t ovat Maan ulkopuolisen älykkyyden ilmentymiä, tämä hämmästyttävä paljastus voi toimia ihmiskunnan eduksi.
Artikkelin julkaissut Politico
