Arvostelu kirjasta Exempt From Disclosure: The Disturbing Case About the UFO Coverup, 2^nd Ed., kirjoittanut Robert M. Collins yhdessä Richard C. Dotyn ja Timothy S. Cooperin kanssa (Peregrine Communications, 2006) ISBN 0-9766426-3-8.

Exempt from Disclosure on avulias pyrkimyskuvata koko UFO-ilmiö 1940-luvulta tähän päivään perustuen useiden henkilöiden paljastuksiin, jotka ovat olleet mukana epävirallisen tutkimusryhmän toiminnassa, joka tunnetaan nimellä ‘Aviary’. Aviary oli ryhmä entisiä ja vielä palveluksessa olevia viranomaisia, tieteentekijöitä, armeijan henkilökuntaa ja TV-tuottajia eri armeijan haaroista ja korporaatioista, jotka alkoivat kokoustaa vuonna 1986 keskustellakseen UFO-ilmiöstä. Aviary pyrki parsimaan kasaan kaikkein uskottavinta saatavilla olevaa informaatiota UFO-ilmiöstä yhdenmukaiseksi kuvioksi. Kirjan Exempt from Disclosure pääkirjoittaja ja kaksi avustavaa kirjoittajaa olivat kaikki Aviaryn jäseniä, ja he ammentavat kokemuksistaan ja tiedoistaan, jotka heille karttuivat omien suorien kokemustensa ja muitte tarinoiden kautta niiltä jotka olivat mukana salaisissa projekteissa. Collins ym. kuvaavat UFO-historian tavalla, joka on tarkoitettu johdannoksi kaikille niille, jotka haluavat saada kuvan erittäin salaisista ylempien virkamiesten ja armeijan haarojen toimista UFO-asiassa.

Lukiessa kirjaa Exempt from Disclosure pääsee matkalle ymmärtämään UFO-ilmiötä epävirallisen tutkimusryhmän näkövinkkelistä, jolla on ollut pääsy eri tasoiseen salaiseen tietoon siilotetuissa ohjelmissa, ja jotka ovat halukkaita kertomaan tästä informaatiosta toisilleen parsiakseen kasaan suuremman UFO-palapelin. Erityisesti, Exempt from Disclosure kuvaa sen pääkirjoittajan Robert Collinsin työtä, joka on eläköitynyt ilmavoimien tiedustelu-upseeri Wright Pattersonin ilmatukikohdasta, UFO-ilmiön salaisen historian kokonaiskuvan saamiseksi yhdenmukaisesti ja systemaattisesti.

Tämä kirjan toinen painos (huom. tällä hetkellä viides painos) parantaa ensimmäistä painosta jossa ei ollut hakemistoa, ja jossa oli useita kirjoitusvirheitä. Lisäksi siihen on lisätty ja sieltä poistettu materiaalia, joka heijastelee käynnissä olevaa dialogia pääkirjoittajan Robert Collinsin ja avustavan kirjoittajan Richard Dotyn välillä. Ensimmäinen painos tarjosi häikäisevän määrän informaatiota keskeisistä henkilöistä ja heidän suhteistaan UFOihin. Collins esitti informaatiota Allen Dullesin, James Jesus Angletonin ja Richard Helmsin rooleista UFO-tiedon salaamisessa. Jokaista käydään läpi kappaleissa, ja tri. Robert Woodin haastattelu (katso Exopolitics Journal 1:3 [156-59]) kuvaa sitä tärkeyttä, joka tällä tiedolla näistä tiedustelu-upseereista on, jota ei koskaan ole kansalle kerrottu.

Keskeistä tiedon julkistamiselle on näiden kirjoittajien, sekä Aviaryn yleisesti, sotilastiedustelutausta. Suurin merkitys on Richard Dotyn kappaleella, joka palveli ilmavoimien erikoistutkimusosaston erikoisagenttina, jonka vastuulla UFO-tutkimukset olivat (1978-1988). Doty kuvaa hänen pääsyään salaiseen informaatioon tänä aikana, ja tarjoaa suoran todistuksen salaisista UFO-projekteista. Ensimmäiset kolme kappaletta antavat paljon faktuaalista ja dokumentteihin perustuvaa informaatiota Dullesista, Angletonista ja Helmsista, kun taas Dotyn kappale ja sen jälkeiset kappaleet paljastavat ensikäden informaatiota. Tämä antaa kirjan kappaleelle tärkeyttä sen kokonaiskontribuutiossa ja lisää sen vakuuttavuutta.

Doty oli ensimmäisen painoksen toinen kirjoittaja, mutta toisessa painoksessa hänet mainitaan avustavana kirjoittajan. Tämä näyttää tapahtuneen Dotyn taholta hänen pyrkiessä etäännyttämään itsensä ensimmäisessä painoksessa esitetyistä omista paljastuksistaan ja salaisista dokumenteista, sekä hänen myöhemmistä julkisista lausunnoistaan jotka herättivät jonkin verran huomiota. Kaikkein nimekkäin näistä oli ensimmäisen painoksen uskomaton tarina, jossa hän kuvasi olleensa fyysisesti läsnä haastateltaessa Maan ulkopuolista olentoa. Doty myöhemmin veti sanomisiaan takaisin ja väitti nähneensä viereisessä huoneessa tehdyn haastattelun videokonferenssin avulla (s. 143-44). Collins huomauttaa, että Dotyn uusi kanta ei sovi kirjassa esitettyyn tarinaan. Collinsin mukaan Doty katui paljastaneensa kokemuksiaan, mikä näin selittää hänen myöhemmät puheen pyörtämisensä.

Toinen haloo syntyi kun Doty väitti, että hän oli saanut tutkinnon oikeustieteestä ja suorittanut asianajajakokeen New Mexicossa (s. 91). Tämä oli kuumaksi käyneen internetkeskustelun aihe, kun saatiin selville että hän ei päässyt läpi New Mexicon asianajajan kokeesta. Myöhemmin Collins esitti, että hän oli väärin todennut Dotyn päässeen läpi kokeesta New Mexicossa, mutta että Doty oli kuitenkin saanut oikeustieteen tutkintonsa. Tähän päivään asti ei ole voitu osoittaa, että Doty olisi saanut oikeustieteen tutkintoa tai mitään muutakaan tutkintoa. Lisäksi hän ei korjannut ensimmäisessä painoksessa esitettyä asiaa puhuessaan yksikön ensimmäisessä persoonassa hänen koulutustaustastaan. Tämä viittaa siihen, että Doty oli kuvannut koulutustaustaansa väärin Collinsille. Kuitenkin Dotyn ammatillinen pätevyys entisenä erikoisagenttina ja New Mexicon osavaltion sotilaana voidaan varmentaa. Sellaiset epäjohdonmukaisuudet eivät tee hyvää Dotyn uskottavuudelle todistajana ja todellakin varjostavat hieman Dotyn väitteitä kirjassa. Ottaen huomioon hänen tärkeän roolinsa kirjassa, on syytä pohtia Dotyn uskottavuutta UFO-informaation lähteenä.

Doty aloitti palveluksensa erikoisagenttina ilmavoimien erikoistutkimusosastolla vuonna 1978 ja oli tärkeässä roolissa luvan saaneissa sumutusohjelmissa. Kaikkein tunnetuimpia hänen ansioitaan oli johtaa UFO-tutkija Paul Bennewitzia ja Linda Moulton Howea harhaan heidän UFO-tutkimuspyrkimyksissään. Sellaisessa sumutusohjelmassa Doty pyrki lähestymään UFO-tutkijaa ja antamaan tälle väärää informaatiota. Tavoite oli johtaa tutkijoita harhaan pois arkaluonteisesta UFO-informaatiosta ja lopulta pilkata heitä tai tehdä heistä tehottomia. Tämä on tapahtunut Bennewitzin ja Howen kohdalla, ja todennäköisesti on tapahtunut myös muiden nimettömien tutkijoiden kohdalla. Kirjassa Exempt from Disclosure Doty ilmeisesti puhdistaa omatuntonsa ja paljastaa omat suorat kokemuksensa alkaen vuodesta 1968 hänen aloittaessaan asepalveluksensa ja kouluttautuessaan ilmavoimien sotilaspoliisiksi. Dotyn paljastukset hänen alkuvaiheen komennuksesta Indian Springsissa jossa hän näki hangaarin täynnä UFOja, sekä myöhemmät kokemuksensa EBEjen ja UFOjen kanssa ovat huikeita. Keskeinen kysymys on: “miten hyvin Doty pitää kiinni totuudesta.”

Area 51 – Groom Lake, Nevada

Avustavana kirjoittajana Doty näyttää paljastavan erittäin salaiseen UFO-informaatioon liittyviä henkilökohtaisia kokemuksiaan epäjohdonmukaisesti, samalla kun hän tuo esiin kysymyksen omasta uskottavuudestaan silminnäkijänä hänen myöhemmällä sanojensa pyörtämisellä.

Kaikkein merkittävin muutos ensimmäiseen painokseen on Collinsin selvä siirtyminen pois käyttämästä (tri) Dan Burischin materiaalia. Ensimmäisessä painoksessa Collins ja Doty (toisena kirjoittajana) käyttivät Burischia tietolähteenä hänen ollessaan salaisessa projektissa Area 51:n läheisellä S-4 -alueella, jossa työskenneltiin EBEn nimeltä J-Rod kanssa ‘puhtaassa pallossa’. Burischin kollega Marcia McDowell tarjosi informaatiota yksityiskohtaisten piirrosten muodossa S-4:sta ja ‘puhtaan pallon’ sijainnista, joita käytettiin ensimmäisessä painoksessa (s. 188-89). McDowell myös tarjosi informaatiota mystisistä Miehistä Mustissa (Men In Black), jotka kohtasivat hänet kun hän alkoi paljastaa informaatiota Dan Burischista (s. 118-20). Kaikki tämä informaatio on poistettu toisesta painoksesta. Syy käy ilmi entisten DIA:n agenttien Gene Lakesin ja Paul McGovernin todistuksesta, jotka väittävät työskennelleensä S-4:llä ja joilla oli pääsy salaiseen UFO-informaatioon. He väittävät etteivät he koskaan löytäneet vankina ollutta EBEa tai puhdasta palloa (182-84). Erityisesti Lakes väittää olleensa turvallisuuspäällikkö Area 51:ssä, jolla oli pääsy henkilöstön tietoihin. Vaikka hän kykeni varmentamaan, että Bob Lazar oli työskennellyt Area 51:ssä, hän ei koskaan nähnyt mitään todisteita siitä että Burisch olisi työskennellyt S-4:ssä, ja tulee McGovernin kanssa päätelmään siitä, että Burischin tarina on huttua. Perustuen Lakesin ja McGovenin todistuksiin ja todisteiden puutteisiin ‘puhtaasta pallosta’ S-4:ssä, Collins päätti ottaa Burischin materiaalin pois.

Sekä Lakes että McGovern tulivat ensin julkisuuteen DIA:n anonyymien lähteiden vuotamien tietojen myötä. Tietolähteet väittivät, että heillä on informaatiota avaruusolentojen vaihdantaohjelmasta. Ohjelma tunnetaan sittemmin nimellä Project Serpo tai Project Crystal Knight. Entiset DIA:n työntekijät kuvasivat yksityiskohtia projektista, johon kuului jopa 12 työntekijää, jotka matkustivat planeetalle nimeltä Serpo Zeta Reticulumin tähdistöön avaruusolentojen kutsumina. Collins ottaa mukaan informaatiota koskien Project Serpoa hänen viimeisimmässä kirjan osiossaan. Serpo-tiedot muuttuvat merkittäviksi, koska Doty kuvaa planeetan nimeltä Sieu Zeta Reticulumissa sen avaruusolennon kodiksi, jonka hän haastattelussa näki (s. 143-44). Doty tarjoaa siis jotain varmennusta Project Serpoa koskettavasta materiaalista ja samalla varmentaa sen, että Gene Lakes itse asiassa työskenteli DIA:lle Area 51:ssä ja S-4:ssä. Joten Lakes tärkeällä tavalla tukee väitteitä Project Serposta ja samalla tulee debunkanneeksi Dan Burischin tapauksen McGovernin kanssa, joka on myös DIA:n virkamies. Nämä entiset DIA-virkamiehet ovat sitä mitä he ovat suurelta osin Dotyn todistuksen ja hänen uskottavuutensa pohjalta tietolähteenä.

Lopputiivistelmänä, Exempt from Disclosure kuvaa pääkirjoittajan pyrkimyksiä parsia kasaan ja saada selko useista hänelle esitetyistä todistuksista, jotka useat henkilöt ovat hänelle esittäneet alkaen Aviary-ryhmän työstä vuodelta 1986. Kirjan yksityiskohtaiset diagrammit EBEjen fysiologiasta, pohdinnat Majestic-12 kontrolliryhmästä, kartta S-4:stä ja Allen Dullesin, James Jesus Angletonin sekä Richard Helmsin tiedustelutaustat ovat kaikki hyvin kuvaavia suhteessa UFO-informaatioon. Collins on pätevä tutkija, joka työskentelee systemaattisesti materiaalin kanssa jolla on paljon validiteettia ja tärkeyttä UFO-tutkimuksessa. Valitettavasti Richard Dotyn maailmanmaine ensimmäisessä ja toisessa painoksessa sekä epäjohdonmukaisuudet hänen kokemuksistaan ja koulutustaustastaan tuovat mukaan epävarmuuden elementin kirjan kokonaistarkkuuteen. Vaikka se vaikuttaakin kirjan kokonaisuskottavuuteen, se ei vähennä kirjan tärkeyttä systemaattisen kahden vuosikymmenen aikana kerätyn tiedon esittäjänä, joka on peräisin Aviary-‘tutkimusryhmässä’ ja tiedusteluyhteisössä mukana olleilta keskeisiltä henkilöiltä. Exempt from Disclosuressa on paljon sellaista mikä auttaa tutkijoita ymmärtämään eräitä keskeisiä pelureita UFOjen salatussa historiassa, ja se maalaa yhdenmukaisen kuvan UFO-toiminnasta ja olennoista, jotka useimmille ovat edelleen mysteeri. Tämä on kirja joka tulee lisätä jokaisen vakavasti UFOja ja eksopolitiikkaa tutkivan kirjahyllyyn.

***

Arvostelija: Michael E. Salla, PhD. www.exopolitics.org

  Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal