Tämän Aquarius-projektia käsittelevän tekstin on kirjoittanut Christian P. Lambright. Se havainnollistaa Richard Dotyn osuutta UFO-tutkijoiden harhaanjohtajana aikana, jolloin elektroniset kommunikaatiovälineet mahdollistivat keskustelufoorumien pitämisen ensi kertaa ja tiedon levittämisen tätä kautta 1980-luvulla, ja jolloin kertoman mukaan Richard Dotyn aktiivinen rooli väärän tiedon levittäjänä on ollut suurimmillaan.

On sanottu, että on kolmenlaisia ihmisiä, niitä jotka saavat asioita aikaan, niitä jotka katsovat kun ne tapahtuu ja niitä jotka miettivät mitä tapahtui. Suntuu siltä, niinkuin mikään ei kuvaisi paremmin UFO-aiheesta kiinnostuneita. Viimeaikainen haloo koskien väitettyä projektia nimeltä ”AQUARIUS” sekä kontrolliryhmää nimeltä ”MJ-12” tuntuvat loistavilta esimerkeiltä siitä hämmennyksestä, joka seuraa kommunikaation puutteesta osapuolten välillä. Onko UFOja käsittelevää projektia nimeltä AQUARIUS olemassa? Kuka ensinnä sai tietää, että sellainen on olemassa? Jos on olemassa dokumentaatiota, joka tukee ”MJ-12” ryhmän olemassaoloa, niinkuin jotkut esittävät, silloin miksi se tuntuu olevan täynnä ristiriitoja? Nämä ovat kysymyksiä joihin tulee vastata ennenkuin yritetään arvioida ongelmaa.

Kuten kuka tahansa salapoliisi voi kertoa, motivaatio on avuksi selvitettäessä mitä tahansa rikosta tai mysteeriä. Kuka saisi etua tilanteessa? Ehkäpä hieman tämänkaltainen ajattelu auttaisi ratkomaan nykyistä AQUARIUS/MJ-12:n mysteeriä. UFOihin liittyvän AQUARIUS-nimisen projektin paljastus ensi kerran ilmaantui niinkutsutussa ”NASA-telexissa” [AQUARIUS.DOC]. Tämän väitetään olevan aito dokumentti, joka kuvaa useita valokuvafilmejä, jotka liittyvät Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtuneisiin asioihin sekä Paul Bennewitzin tapaukseen. Kuten asioista eniten tietoiset ihmiset tietävät, tämä dokumentti kertoo varsin paljon mielenkiintoista tietoa liittyen viranomaisten UFO-kiinnostukseen, ja mainitsee projektin nimelt AQUARIUS sekä jotain nimeltä ”MJ-12”. Kuitenkin useita keskeisiä osia tästä dokumentista poistettiin joko alkuperäisen lähettäjän tai vastanottajan kädellä. On kiinnostavaa huomata, että dokumentista on olemassa uudelleenkirjoitettu versio, joka kiertää ympäriinsä ja jossa poistetut osat ovat tallella, mutta mitään selitystä ei anneta sille kuka kirjoitti dokumentin uudelleen tai miten aiemmin poistetut osat saatiin tietoon.

On raportoitu, että Peter Gersten on näyttänyt tämän dokumentin vuonna 1983 ja niin vaikuttaisi siltä, että se on ollut liikenteessä ainakin useita vuosia. Mutta jos Gersten oli alkuperäinen vastaanottaja, hän ei ole paljastanut sitä mistä hän on saanut sen tai keneltä. Tämä dokumentti näyttää olevan läheisessä yhteydessä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumiin vuonna 1980 siten kuin Bennewitz ja ilmavoimien kiinnostus UFO-havaintoihin tukikohtien yllä siinä mainitaan. Voisiko tämän dokumentin julkaisiu liittyä Kirtlandin tapauksesta kertovien dokumenttien julkaisuun? [KIRTLND1.DOC, KIRTLND2.DOC] William Moore on sanonut, että hänelle annetoi nimetön lähde ensimmäiset Kirtland-dokumentit ensimmäisenä Washington DC:ssa alkuvuonna 1982. Ja että monia huhuja on liikkunut Mooren ja Gerstenin välisistä kiivaista kiistoista liittyen siihen miten Gersten sai nämä dokumentit haltuunsa. Huhut sikseen, jos Moore sai dokumentit vuosi sen jälkeen kun tapaukset sattuivat, silloin kenellä tahansa joka hänelle ne antoikin on pakostakin ollut pääsy joko AFOSIn tietoihin Washingtonissa tai alkuperäisen lähettäjän tietoihin Kirtlandissa. On viitteitä siitä, että William Moore sai kopionsa Richard Dotylta, AFOSIn erikoisagentilta Kirtlandissa. Toiset lähteet ovat myös raportoineet, että Doty oli mukana pyrkimyksissä saada tämänluonteista informaatiota ulos tietyille henkilöille tuntemattomista syistä. Ja niin vaikuttaa mahdolliselta, että Doty oli vastuussa Kirtlandin dokumenttien lähettämisestä ja mahdollisesti ”NASA-telexin” lähettämisestä, sillä hän olisi ollut asemassa saada käsiinsä sellaista informaatiota. Kaikesta huolimatta jäisi vakavien UFO-tutkijoiden käsiin pyrkiä varmentamaan josko dokumenteissa esitetty informaatio on validia, tai väärää.

Kiinnostuksen lisääntyessä AQUARIUSta ja MJ-12:ta kohtaan, useita tietopyyntöjä lähetettiin eri valtion virastoille joilla saada informaatiota näistä aiheista, mutta niinkin myöhään kuin 1986 johtavat ufologian alan henkilöt ovat olleet vakuuttuneita siitä, että dokumentti oli väärennös ja AQUARIUS-projektia ei ollut koskaan olemassa. Vuonna 1985 olin lähettänyt useita tietopyyntöjä valtion virastoille ja pyytänyt informaatiota kolmesta projektista: Sigma, Snowbird & Aquarius; sekä mitä tahansa informaatiota MJ-12:n tai Majestic-12:n sitten liittyikään. Erityisesti en maininnut mitään yhteyttä tai kiinnostusta UFOihin näissä pyynnöissä. Poislukien NSA, jokainen saamani vastaus kielsi minkäänlaisen informaation näistä aiheista. Vaikka niissä sanottiinkin, että Sigma ja Snowbird ”eivät olleet tämän viraston projekteja”, ja että heillä ei ollut tietoa MJ-12:sta, he arvioivat, että etsintäkulut kaikelle informaatiolle AQUARIUS-projektiin liittyen olisivat $15,000! Vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli varsin suuri projekti. Useiden selventävien tietopyyntöjen, sekä pyynnön saada pelkästään ensimmäinen dokumentti jossa projekti laitettiin käyntiin, jälkeen NSA sanoi että projekti ei käsitellyt ”UFOja” ja että koska en maksaisi kuluja, he eivät tekisi pyynnölleni mitään. Tämän jälkeiset vetoomukset ainoastaan selvittivät sen, että AQUARIUS oli luokiteltu Huippusalaiseksi ja että minkään osan julkistaminen voisi olla ”suureksi vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle”. [AQUANSA.DOC]

Useat henkilöt ovat pitäneet NSA:n lausuntoa siitä, että AQUARIUS ei käsittele UFOja pelkästään rehellisenä, ja mahdollisesti tämä onkin totuus. Kuitenkin uskon, että jos olisi odottanut NSA:n ”kääntävän kelkkansa” ja avoimesti paljastavan kaiken olisi vähintäänkin naiivia. Tuntuu paradoksaaliselta, että jotkut ”tutkijat” sekä odottavat näiden virastojen olevan petollisia että suoraan hyväksyvät niiden lausunnot täysin oikeellisina. Uskon, että on riittävät syyt olettaa, että NSA:n projekti voi itse asiassa olla se projekti, josta ”NASA-telexissä” puhutaan ja joka mainitsi myös MJ-12:n.

Ylläolevan dokumentin verifioimisen prosessissa olin jo kirjoittanut sarjan kirjeitä 7602 Air Intelligence Groupille (7602 AINTELG), joka on vuodesta 1983 tunnettu nimellä Air Force Special Activities Center. Osana ilmavoimien tiedustelupalvelua, 7602 AINTELG käsittelee HR-tiedustelua, paljon samaan tapaan kuin 4602 AINTELG, joka tunnetusti on auttanut Edward Ruppeltia hänen tutkimuksissaan useita vuosia sitten. Tämä voi olla sattumaa tai sitten ei ja se voisi olla mielenkiintoinen lisätutkimusten suunta. Yhtä kaikki, prosessissa yrittäessäni saada informaatiota tältä ryhmältä sain jonkin verran välttelevän vastauksen AFISilta. Keskusteluissa ilmavoimien lähteen kanssa, jossa mainitsin ongelmistani saada informaatiota tästä ryhmästä, minulle sanottiin että ehkäpä tämä johtuu siitä että ”he ovat NSA:n haara!” Tämä ensimmäistä kertaa oli viite siitä, että NSA saattaisi olla jollain tavalla mukana, ja oli jo ennen kirjeitäni NSA:lle itselleen. Muutamassa kuukaudessa sain tietää toisesta kiinnostavasta seikasta, joka osoitti NSA:n suuntaan.

Tunnetun tutkijan Thomas Adamsin avulla sain tietää henkilöstä, joka oli raportoinut kuulleensa kiinnostavan väitteen koskien ensimmäistä AQUARIUS/MJ-12 -dokumenttia. Puhuttuani tämän herrasmiehen kanssa henkilökohtaisesti, vakuutuin siitä että hänen kertomansa informaatio oli oikein ja että se oli kerrottu hänelle. Hän kertoi, että hänelle oltiin henkilökohtaisesti kerrottu, että tämä dokumentti oli peukaloitu kahdella tavalla, ja että hänelle tämän oli kertonut henkilö joka muutokset oli tehnyt. Vaikka kumpaakaan muutosta ei paljastettu, hänelle oltiin kerrottu, että viittaus dokumentissa ”NASAan” oli alunperin ollu ”NSA”! Ja se kuka tämän oli tehnyt, oli kukapa muukaan kuin William Moore. Lyhyessä keskustelussa Mooren kanssa tämän jälkeen kysyin häneltä oliko hänellä tietoa tästä, ja hän yksinkertaisesti sanoi ”En kommentoi.”

JUST CAUSEn tuoreessa numerossa oli myös lausunto Larry Fawcettilta ja Barry Greenwoodilta siitä, että heille oltiin kerrottu että tämä dokumentti on itse asiassa uudelleenkirjoitettu versio. Tämä seikka paljastettiin vuonna 1983 Peter Gerstenille ilmavoimien upseerin suulla ja se joko oli unohtunut tai jätetty sikseen aivan viime päiviin asti. Kuitenkin siteeratuksi ilmavoimien lähteksi on ilmoitettu kukapa muukaan kuin Richard Doty itse.

Tämän seikan valossa, että on hiljattain muuttunut yleiseksi tiedoksi että Moore (omista syistään) muokkaa saamiaan dokumentteja, ja että hän on varsin aggressiivinen tutkimuksissaan, uskon että Moore itse asiassa kirjoittikin uusiksi tämän dokumentin, tai on joskus tehnyt niin. Mutta vähentääkö tämä dokumentin arvoa, vai kertooko se siitä että se on väärennös? Ehkäpä tämä selittää sen miksi kukaan ei voi varmistaa dokumentin olevan aito, koska teknisesti se on väärennös. Vaikuttaa siltä, että Mooren tehtävänä on nyt paljastaa selvä, tarkka versio siitä ja lopultakin paljastaa faktat sen saamisesta.

Elokuvatuottaja Linda Moulton Howen mukaan hänellä on riippumaton varmistus MJ-12:sta ja hänelle on kertoman mukaan näytetty liuta dokumentteja, joissa on samanlainen, ellei identtinen, informaatio. Kuitenkin kyseessä olevan ryhmän oikea nimi ei ollut ”Majestic” vaan samanlaiselta kuulostava nimi, jossa oli kirjaimet M ja J. Voisiko olla, että termi ”Majestic” on substituutti, joka välkyllä tavalla yrittää siivota pois informaatiota, jonka joku ainoastaan sisäpiirin todellisella informaatiolla kykenisi identifioimaan?

Jos on syy kyseenalaistaa alkuperäisessä AQUARIUS/MJ-12 -dokumentissa sekä myöhemmissä sitä koskevissa papereissa esitetyn informaation tarkkuutta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapauksia tulisi aina pitää kyseenalaisina? Mikä tahansa yksittäisen silminnäkijän UFO-havainto on aina jonkinverran kyseenalainen, tämän takia me etsimme useita silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty, tai Paul Bennewitz olivat yksin raportoidessaan näitä tapauksia, silloin Kirtlandin tapaukset eivät koskaan olisi muuttuneet niin suuriksi kysymyksiksi kuin ne ovat. Silloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumenteissa kerrotuissa tapahtumissa että dokumenttien valmistelussa itsessään. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:

Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaletta, jonka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvailtu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.

Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.

Näyttää siltä, että on vain kaksi mahdollisuutta. Yksi: että tämä on yksi syvimmälle menevistä petoksista joita ilmavoimat ovat koskaan suorittaneet, jossa mukana on myös siviili, tarkoituksia varten joita voidaan vain arvailla. Toinen: että kuvatut tapahtumat ja välissä olevat vuodet, sen jälkeiset kehityskulut ja harhaanjohdetut tutkijat ovat vain sekoittaneet faktoja. Ehkäpä oli myös jonkin sortin yritys virallisella tasolla peitellä tapahtumien arkaluontoisuutta.

Olisiko Richard Doty ajanut tekaistua asiaa, ottanut mukaan viranomaisia häneen petkutukseensa, lähettänyt tekaisun AFOSIn päämajaan, ja sitten levittänyt tiettyä informaatiota siviili-UFOtutkijoille? Mitä tarkoitusta varten? Ja olisiko hän silti ilmavoimissa jos hänet paljastettaisiin, tietäen sen PR-katastrofin joka seuraisi AFOSIn julkistaessa Washingtonissa lisädokumentteja? Tuntuu käsittämättömältä, että tukikohdan tutkimusosasto ja ilmavoimien osasto eivät olisi nopeasti ja helposti saaneet selville petkutusta ja pian tämän jälkeen nimenneet koko asiaa sellaiseksi, tietäen heidän aiemmat edesottamuksensa tehdä juuri niin.

Muutama yksinkertainen puhelu on auttanut selventämään paljon totuutta alkuvaiheen tapahtumista. Meidän tulee välttää ajoittaista houkutusta ”ampua ensin ja kysyä kysymyksiä vasta sitten”, joka voi johtaa väärän informaation levittämiseen. On suotavaa pitää pää kylmänä lähestyessään silminnäkijöitä, sillä meillä ei ole Jumalan suomaa oikeutta soittaa tuntemattomille henkilöille ja vaatia heitä vastaamaan kysymyksiin, etenkään kun asiaan saattaa liittyä arkaluonteisia yksityiskohtia. Onko yllätys, että jotkut näistä ihmisistä eivät halua tulla jokaisen henkilön vaivaamaksi, jolla olisi tälle esittää kysymyksiä?

Erittäin omituinen mutta kiinnostava kirje lähetettiin APROlle joko vuoden 1980 lopulla tai 1981 alussa, ja siihen yleisesti viitataan lähettäjän nimellä, Craig Weitzel. Tämä kirje viittaa sarjaan tapahtumia, jotka sattuivat puolivälissä vuotta 1980 sekä Kirtlandissa että Pecosin lähellä olevalla alueella New Mexicossa, ja se esittää useita väitteitä että UFO-tutkimuksen sivuosasto on asettunut Kirtlandiin tai sen lähelle. Kirjoittaja mainitsee myös, muun muassa, että ainakin yksi ”esine” on tallessa Manzanon varastoalueella. Sen, että kirjeen on ainakin legitiimisti vastaanottanut APRO, voi varmentaa Jim Lorenzenin vimmatusta kirjeestä joka lähetettiin sättimään herrasmiestä, joka tämän kirjeen oli julkistanut ilman virallista lupaa APROlta. Voimmeko kuitenkaan määrittää onko tämä kirje täysin tekaistu vai onko siinä edes vähänkään totuuden siementä sen välittämässä informaatiossa? Käymässäni keskustelussa Craig Weitzelin kanssa hän väitti, että hän ei tiedä mitään kirjeeseen liittyvistä yksityiskohdista, ja hän kiisti ottaneensa yhtään valokuvaa. Omituista kyllä, kuitenkin hän kyllä esitti, että hän ja muut näkivät omituisen hopeisen kappaleen leijailevan korkealla taivaalla, joka sitten poistui alueelta, hänen sanojensa mukaan, ”eksponentiaalisesti”! Hän oli ollut koulutuksessa vuoripelastustoiminnasta ja hän sekä muut esittivät S-O-S merkin vuorenrinteessä käyttäen laskuvarjoja ja odottivat helikoptereiden löytävän heidät. Etsiessään näitä helikoptereita he havaitsivat hopeisen ”UFOn”. Jos tämä on kaikki mikä tapahtui, mikä olisi syy tuulesta temmata sellainen kirja ja kuitenkkin antaa silminnäkijän nimi ja osoite, joka varmasti tulisi tällaiset väitteet kiistämään? Oliko kyse hämärästä teekkarijäynästä? Anonyymin kirjeen kirjoittaja väittää, että sen jälkeen kun Weitzel oli puhunut AFOSIn agentille nimeltä Dody (sic), hän ei halunnut liittyä asiaan enää mitenkään ja siitä eteenpäin Dodyn hahmo kiisti, että mitään valokuvia oli koskaan ollutkaan. Oliko tämä olosuhde, jota oltaisiin voitu odottaa perustuen aiempaan kokemukseen ilmavoimien tällaisten asioiden hoitamisesta? Monet valtion ja armeijan silminnäkijät usein kieltäytyvät puhumasta heidän kokemuksistaan tuntemattomille joko johtuen virallisesta painostuksesta, tai yksinkertaisesti oman yksityisyytensä säilyttämiseksi. Motiovaatiota jälleen pitää tarkastella löytääksemme lopullinen totuus.

Lokakuun alussa 1987 minulla oli omituinen keskustelu henkilön kanssa, joka on minulle muuten tuntematon kuin etunimeltä ja joka aluksi ei tiennyt mitään UFO-kiinnostuksestani. Puhelinkeskustelussa, joka sattui aivan vahingossa, ydinaseiden aihe tuli esiin tämän henkilön antaessa ymmärtää tietävänsä siitä jotain, koska hän tuolloin oli ollut ilmavoimissa. Vitsaillen pyysin häneltä saada tietää kaiken mitä Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtui, ei siksi että olin kiinnostunut ydinaseista vaan jostain muusta jonka ajattelin olevan Manzanossa varastossa joka ”ei ole ydinase”. Hetken naureskeltuaan tämä henkilö sanoi, ”kyllä… UFOja!” Hämmästyneenä pyysin saada hieman lisäselvitystä, ja kerrottuani kiinnostuksestani minulle sanottin että kaksi ”esinettä” oli tallessa Manzanon alueella perustuen keskusteluun, jonka tämä henkilö oli kuullut ilmavoimien henkilöiden välillä Saksassa. Jotain keskustelua oli ollut UFO-tapaukseen liittyen, joka oltiin laajalti raportoitu sanomalehdissä Saksassa vuonna 1981, joka olisi samanlainen kuin jotain mikä ”heillä” oli ”siellä”. Johtuen olosuhteista joiden alaisuudessa tämä keskustelu käytiin sekä siitä seikasta etten ollut millään muotoa viitannut aiheeseen, uskon tämän olevan jonkinlaista tukea joillekin väitteille, joita on esitetty anonyymissä ”Weitzelin” kirjeessä.

Viimeinen kiinnostuksen kohde esiintyi juuri julkaistussa kirjassa, joka kertoo ”lentävistä bumerangeista” joita on raportoitu viime vuosina New Yorkin osavaltiossa [NIGHT SIEGE, Ballantine 1987]. Näiden ilmiöiden tutkimusprosessissa Hynekiin ja Imbrognoon otti yhteyden eräs henkilö, joka väittää työskennelleensä NSA:lle. He ilmeisesti varmensivat tämän itsensä takia, ja vaikka henkilö väitti että hänen kiinnostuksensa oli ainoastaan henkilökohtaista, he yllättyivät tämän henkilön siitä epätavallisen suuresta kiinnostuksen määrästä heidän tutkimuksiaan ja heidän löytämiään todisteita kohtaan. On jopa viitteitä siitä, että heidän puhelimiaan salakuunneltiin. Vaikka ei olekaan tiedossa oliko tämän henkilön kiinnostus laajempikin kuin pelkkä henkilökohtainen kuriositeetti, on selvää että tutkijat tunsivat siinä olevan jotain epätavallista. Yhtä kaikki, tässä on toinen tapaus jossa NSA tuntuu olevan hiipinyt mukaan kuvioihin.

Heittävätkö tässä esitetyt faktat epäilyksen varjon NSA:n ylle sen osuudesta virallisten etujen varjelussa koskien UFOja? Uskon, että ne niin tekevät ja että on oikeutetusti aihetta epäillä, että AQUARIUS-projekti, joka (ainakin jollain tavalla) liittyy UFOihin, on mahdollisesti NSA:n oma tai siihen liittyvä projekti. Silti tuntuu siltä huolimatta dokumentteja koskevasta hämmennyksestä ja argumenteista, että nimitystä ”MJ-12” tulee pitää, jos nyt ei varmuutena, niin ainakin potentiaalisesti kelpona. Ne jotka ovat käyttäneet aikaa saadakseen yhteyden silminnäköihin ja heiltä lausunnot ja apua, ovat parhaassa asemassa muodostaakseen mielipiteensä itse, huolimatta sekaannuksesta koskien dokumenttien muokkausta, joka tuntuu olevan vimmatusti käynnissä. Me emme halua heittää lasta pesuveden mukana yksinkertaisesti siksi, että faktat näyttävät hämmentäviltä. Ehkäpä hämmennystä joku jopa ohjailee jossain. Meidän tulisi pitää katseemme kiinnitettynä suuriin kysymyksiin ja faktoihin jotka me voimme osoittaa tosiksi pyrkiessämme saamaan selville totuuden.

LOPPU

Kiitos kaikille lähteille, sekä nimetyille että nimettömille, jotka ovat auttaneet tässä esitettyjen faktojen selvittämisessä.

Artikkelin julkaissut textfiles.com