Huikean kehityskulun edeltäjänä USA:n laivasto on julkisesti ilmoittanut että kehittynyt lentokone, joka on kuvattu useissa viimeaikoina julkiseksi tehdyissä asekameravideoisssa, on UFO, tai mitä laivasto nimittää ”tunnistamattomaksi ilmailmiöksi” (Unidentified Aerial Phenomenon, UAP). “Laivasto kutsuu videolla näkyvää kappaletta tunnistamattomaksi ilmailmiöksi”, sanoo Joseph Gradisher, laivaston operaatioiden varajohtaja, viitaten omituisiin aluksiin, jotka ovat operoineet rajatussa USA:n armeijan ilmatilassa.

Omituista kyllä, tämä shokkipaljastus tuntuu olevan vain vähän kongressin tai Trumpin hallinnon noteeraama. Onko informaatio liian järkyttävää tai radikaalia prosessoitavaksi? Elävätkö USA:n valtion viranomaiset kieltäymyksessä? Voidaan vain ihmetellä, ottaen huomioon selkeän epäjatkuvuuden laivaston ilmoituksen ja valtion toimien välillä suojella USA:n armeijan henkilökuntaa ja kansakuntaa kokonaisuutena.

Alukset on havainnut ja kuvannut USA:n laivaston hävittäjäpilotit, ja ne tuntuvat olevan sokeita korkeudelle tai luonnonvoimille; ne kykenivät liikkumaan yli 24 kilometrin korkeuteen; ne kykenevät leijailemaan ja sitten välittömästi kiihdyttämään yliäänennopeuteen ja siitäkin suurempiin nopeuksiin; niillä on erittäin pieni tutkan poikkileikkaus ja ne käyttävät työntövoima- ja ohjauslaitteistoa joissa ei tunnu olevan mukana polttimoita, pakokaasuja, roottoreita, siipiä tai peräsimiä.

Koska laivasto esittää että nämä eivät ole USA:n aluksia, meillä on vastassamme kuumottava mahdollisuus, että ne ovat mahdollisesti USA:n vihollisen aluksia, joka on saavuttanut kyvyn tehdä omista kehittyneistä aluksistamme ja ilmapuolustusjärjestelmistämme vanhanaikaisia.  Paljon samalla tavalla miten japanilaiset reagoivat amiraali Perryn höyryvoimalla kulkevaan paattiin sen ilmaantuessa 1850-luvulla Tokionlahdelle, tuntuu siltä kuin olisi kaikkein kriittisin kiire määrittää se kuka näitä aluksia ohjaa, miten ne toimivat ja mitkä niiden ohjaajien aikeet ovat.

Olen haastatellut useita aktiivipalveluksessa olevia ja eläköityneitä armeijan henkilöitä, jotka ovat kohdanneet näitä mystisiä aluksia. Poikkeuksetta he ovat ilmaisseet huolensa kollegoidensa puolesta ja lähes epäuskonsa sille, että hallituksemme ei reagoi voimakkaammin.

Tämä tilanne ei ole kokonaan täysin uusi. Joskus 60 vuotta sitten amerikkalaiset älähtivät, kun Neuvostoliitto lähetti Sputnikin kiertoradalleen, maailman ensimmäisen keinotekoisen satelliitin. Sputnik sai paljon palstamillimetrejä, ja kongressi nopeasti toimi amerikkalaisten huolten hyväksi hyväksymällä suuremman budjetin avaruutta ja puolustusta ja parempaa matematiikan ja tiedeaineiden koulutusta varten. Nämä Sputnikin aiheuttamat huolet saivat Amerikan astumaan ”avaruuskilpaan”. Kansakunta kerääntyi aatteen taakse ja sitoumus maksoi itsensä takaisin kun astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vain 12 vuotta myöhemmin.

Mieti sen sijaan valtion laimeaa vastausta viimeisimpiin uutisiin UAP:sta. Jotkut kongressin valvontakomiteat ovat pyytäneet ja saaneetkin briiffauksia, mutta kukaan ei ole pitänyt kuulemista, ei avointa eikä suljettua; kukaan ei ole osoittanut lisäbudjettia analyysille; kukaan ei ole edes pyytänyt raporttia tai uhka-arviota. Eivätkä kongressin jäsenet ole ilmaisseet huoltaan siitä, että heiltä pimitetään tietoja tässä asiassa ja on tehty niin jo vuosia, tilanne joka on muuttunut ainoastaan sen jälkeen, kun yksityinen organisaatio To the Stars Academy of Arts and Sciences, jota neuvon turvallisuusasioissa, on tehnyt julkiseksi puolustusministeriön asekameravideon lehdistölle ja kongressille.

Miksi me emme analysoi suuria määria dataa, jota on jo kerätty Amerikan suuresta sensoriverkostosta, joka on jo ostettu ja maksettu, nähdäksemme mitä se data voisi meille tästä ongelmasta kertoa? Valtion halvaantuminen on jotain mihin olemme tottuneet kotimaan asioissa, mutta kun se vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, silloin meidän kansakuntamme on uhattuna.

Todellakin, suurten USA:n tiedusteluvikojen — Pearl Harbourista 9/11:n ja Irakin massatuhoaseisiin — viesti on, jokaisessa tapauksessa, että meillä oli tietoa siitä, joka oikein analysoituna ja käytettynä olisi voinut estää onnettomuuden. Me olemme samanlaisessa asemassa nykyään, meillä on paljon varoitusvaloja jotka vilkkuvat, mutta ei tehokasta pyrkimystä kasata relevanttia dataa niiden useiden virastojen hallusta joilla ne on.

NRO, DIA, CIA, ilmavoimat ja laivasto, FBI ja NSA — ei ole paikkaa USA:n valtiossa jossa kaikki UAP-tieto olisi. Siinä mielessä tämän hetken tilanne on verrattavissa vastaterrorismiin ennen kansallisen vastaterrorismikeskuksen perustamista. Onneksi tähän ei tarvita asevoimien budjettia; meidän yksinkertaisesti tarvitsee ottaa käyttöön tehokas strategia kerätä ja analysoida käyttäen olemassa olevia resursseja.

Presidentti Eisenhower, joka tunnetaan sotilassaavutuksistaan sekä hänen arvokkaasta varoituksestaan koskien sotateollista kompleksia, piti puheen vuonna 1958 kotikaupungissani Ligonierissa, Pennsylvaniassa., Fort Ligonierin 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Viitaten amerikkalaisiin, jotka olivat eturintamassa, hän sanoi: “Heitä ei kääntänyt ympäri tuntemattoman pelko; he eivät antautuneet sivilisaation laitamilta tuleville jännitteille tai kieltäymyksille. He kulkivat eteenpäin seikkailukumppaneina, tietäen hyvin sen, että vaara on usein erottamaton kumppani edistykselle ja kunnioitukselle.”

Onneksi suurin osa meistä ei enää kärsi äärimmäisistä vastoinkäymisistä ja kieltäymyksistä, jotka esivanhempiemme niskoilla olivat. Kuitenkin, meidän tulee siltikin kohdata tuntematon. Lainsäätäjien tulisi kiinnittää läheistä huomiota USA:n armeijan henkilöstön kokeuksiin, tutkia ne läpikotaisin ja vastata asianmukaisesti. Jos he eivät kykene siihen, silloin maamme voi maksaa jälleen traagisen hinnan.