Ehkä kaikkein tunnetuin 1900-luvun rauhanaikainen taistelu USA:n ja Neuvostoliiton välillä sekä teknologisesti että ideologisesti oli matka kuuhun.

Vaikka USA voitti kilvan kuuhun, jos olisit lyönyt vetoa 1950- ja 1960-luvulla, olisit todennäköisesti veikannut Neuvostoliittoa.

Miksi ensimmäinen kuussa käynyt ihminen ei tullut Venäjältä?

Aikana jolloin venäläiset johtivat avaruuskisaa, he olivat jo aloittaneet Sputnikin laukaisemisen, sitten he laukaisivat useita luotaimia kuuhun, mukaanlukien vuoden 1959 luotaimen joka kiersi kuuta ja otti kuvia pimeältä puolelta, ja sitten vuonna 1961 he saivat ensimmäisen ihmisen avaruuteen.

https://www.youtube.com/watch?v=592qeCgxCko

 

Kun Kennedy lausui kuuluisat sanat ”We choose to go to the moon” puheessaan vuonna 1962 saadakseen kansan tuen taakseen, Nikita Hruštšovin vastaus oli hiljaisuus, ei myöntäminen eikä kieltäminen sen suhteen että he olivat suunnitelleet miehitettyä kuulentoa.

Mutta siihen aikaan Hruštšov ei ollut kiinnostunut kilpailemaan USA:n kanssa kuusta. Häntä kiinnosti enemmän ICBM:t eli mannertenväliset ohjukset.

Mutta oli myös muita jotka olivat suunnitelleet miehitettyä kuulentoa jo pitkään. Näihin kuului mies jonka nimi on valtionsalaisuus ja joka on kaikkein voimakkain mies Kremlin ulkopuolella mitä avaruuteen tulee.

Hänen nimensä on Sergei Pavlovits Korolev, kaikkein korkeimpien tiedemiesten piireissä hänet tunnettiin ”pääsuunnittelijana” tai hänen nimensä alkukirjaimilla SP, koska neuvostojohto pelkäsi että länsivoimat lähettäisivät agenttinsa salamurhaamaan hänet.

Korolev oli mies joka oli monien neuvostomenestysten takana avaruusteollisuudessa. Hän oli OKB-1 -designviraston johtaja, hän oli vastuussa Sputnikista ja miehitetyistä lennoista avaruuteen, myös Juri Gagarinin tehtävistä. Hänen auktoriteettinsa levittäytyi lähes kaikkeen mikä liittyi avaruuteen, hänen designryhmänsä työskenteli myös Marsiin ja Venukselle lähetettyjen luotaimien parissa sekä viestintä-, vakoilu- ja sääsatelliittien parissa.

Korolevilla oli suuri määrä valtaa avaruusohjelmassa. Kyseessä oli lähes yhden miehen versio NASAsta joka käsitteli aihepiirejä jotka USA:ssa olivat useiden avaruus- ja ilmailuyritysten sekä lentokeskusten vastuulla.

Mutta edes niinkään paljon valtaa ja yhteyksiä kuin mitä Korolevilla oli ei saanut kaikkea menemään niin kuin piti. Hänen piti jatkuvasti taistella kilpailevia suunnittelijoita ja -ryhmiä vastaan. Vaikka Korolev halusi kuutehtävät itselleen, vuonna 1960 tehtävä annettiin hänen kilpailijalleen, Vladimir Chelomeille johtuen Hruštšovin holhouksesta, mutta hänen kokemattomuutensa merkitsi sitä että prosessi oli hidas.

Apollon ja muiden edistys toisaalta huolestutti pääsuunnittelijoita ja tämän seurauksena sekä suunnitteluvirastojen taistelun takia oli useita päällekkäisiä suunnitelmia kuulennoille. Eräänä hetkenä oli 30 erilaista suunnitelmaa laukaisualustalle ja avaruusalukselle.

Vuonna 1964  Hruštšovin vallan hiipuessa Koroleville annettiin vapaat kädet hallita kuulentoja ja hän puski läpi suunnitelmansa ennen Chelomeita ja päätös kilpailla kuusta annettiin. Tarkoitusena oli laskeutua kuuhun vuonna 1967 lokakuun vallankumouksen 50. vuosipäivänä ja päästä sinne ennen amerikkalaisia.

Tästä aiheutui pulmia Koroleville. Jotta 95 tonnin lasti saataisiin ilmaan, tähän tarvittiin valtavan suuri raketti. Tämä uusi raketti olisi nimeltään N1, ja sen oli tarkoitus olla vähintään yhtä suuri kuin amerikkalaisten Saturn 5

ja se vaatisi tehokkaat ja suuret koneet, samanlaiset kuin F1-raketit olivat Saturnissa.

Valentin Glushko oli johtava rakettitieteilijä ja OKB-456 -viraston johtaja, jolla oli lähes monopoli rakettisuunnitteluun ja tuotantoon. Hän erikoistui tekemään koneita jotka käyttivät hypergolisia polttoaineita.

Nämä koostuivat polttoaineesta ja hapettajasta, jotka sekoittuessaan spontaanisti syttyivät kun ne tulivat toistensa kanssa kosketuksiin. Korolev ajatteli näiden olevan liian vaarallisia miehitettyjä lentoja varten johtuen erittäin toksisista ja korrosiivisista kemikaaleista joista polttoaineet koostuivat.

Glushko sanoi ettei ollut mahdollista luoda suunnitelmaa uudelle suurelle koneelle joka käyttäisi kryogeenista nestemäistä happea ja kerosiinia niin että se saataisiin valmiiksi rajatuilla resursseilla. Hän myös siteerasi sitä että tuohon aikaan amerikkalaiset olivat työskennelleet kryogeenisten Saturn 5 -rakettien parissa eivätkä he siltikään olleet saaneet niitä toimimaan luotettavasti…