Olet ehkä kuullut tämän tarinan ennenkin. Mutta toisin kuin kaupunkien tarinat kertovat, tutkijat epäilevät, johtiko lähetys todella joukkohysteriaan. On todennäköistä, että monet kuuntelijat joutuivat paniikkiin, mutta suurin osa todennäköisesti tiesi koko ajan, että kyseessä oli fiktio. Ja siinä on järkeä. Loppujen lopuksi avaruusolentoja ei ole olemassa. Eikä kukaan vähäjärkinen uskoisi, että sellaiset olennot vierailisivat Maassa, eikö niin?

Olet ehkä kuullut tämän tarinan ennenkin. Mutta toisin kuin kaupunkien tarinat kertovat, tutkijat epäilevät, johtiko lähetys todella joukkohysteriaan. On todennäköistä, että monet kuuntelijat joutuivat paniikkiin, mutta suurin osa todennäköisesti tiesi koko ajan, että kyseessä oli fiktio. Ja siinä on järkeä. Loppujen lopuksi avaruusolentoja ei ole olemassa. Eikä kukaan vähäjärkinen uskoisi, että sellaiset olennot vierailisivat Maassa, eikö niin?

No, ei ihan niinkään.

Otetaan esimerkiksi tohtori Garry Nolan, Stanfordin yliopiston arvostettu professori. Hän uskoo, että on täysin totta, että jonkinlainen maan ulkopuolinen älykkyys on täällä – ja on ollut täällä jo pitkään. Ja sitten on tohtori Avi Loeb, Harvardin arvostettu professori, joka etsii ET-artefakteja, jotka ovat saattaneet jo saapua galaksimme kulmaan. Myös yhä useammat Yhdysvaltain hallituksen virkamiehet, joilla on korkean tason turvallisuusselvitys, mukaan lukien NASA:n johtaja Bill Nelson, sanovat melko mielettömiä asioita ufoista – jotka tunnetaan nykyään nimellä UAP (unidentified anomalous phenomena).

Viime aikoina korkea-arvoinen amerikkalainen tiedusteluvirkailija David Grusch, joka työskenteli Pentagonin UAP-työryhmässä, on esittänyt joitakin sensaatiomaisia väitteitä. Gruschin mukaan Yhdysvalloilla on kovat todisteet siitä, että maapallolla on vieraillut ei-inhimillinen älykkyys. Sillä on nimittäin hallussaan muukalaisten ruumiita tai hänen sanojensa mukaan ”ei-inhimillisiä” avaruusaluksia ja ”kuolleita lentäjiä”. Grusch väittää, että tätä salataan, ja hän on itse kokenut vastarintaa ja häirintää yrittäessään tutkia asiaa.

Voisi luulla, että Grusch on tullut hulluksi ja että hänen väitteensä voidaan läheltä katsottuna helposti hylätä. Mutta ilmeisesti näin ei ole. Grusch nousi ensimmäisen kerran otsikoihin kesäkuussa, kun kolme tutkivaa toimittajaa paljasti hänen tarinansa. Keskustellessani yhden näistä toimittajista, Ross Coulthartin, kanssa sain tietää joitakin mielenkiintoisia asioita. Ensinnäkin Gruschin pätevyystodistus on yhtä moitteeton kuin huomionarvoinenkin. Hänellä oli pääsy Yhdysvaltain hallituksen arkaluonteisimpiin salaisuuksiin, ja osa hänen tehtäväänsä oli auttaa valmistelemaan ja toimittamaan päivittäisiä tiedustelutiedotteita presidentille Valkoisessa talossa.

Tässä kohtaa tilanne muuttuu mielenkiintoiseksi. Paljastamiensa todisteiden ja sen jälkeen saamiensa vastatoimien vuoksi Grusch teki virallisen valituksen – väärästä valasta rangaistuna – tiedusteluyhteisön päätiedustelutarkastajalle (IGIC). Valituksessa Grusch ilmeisesti nimesi nimiä. IGIC käynnisti sittemmin oman riippumattoman tutkimuksensa ja haastatteli valan alla salaisessa UAP-ohjelmassa työskenteleviä henkilöitä. Tutkimuksen tuloksena IGIC toimitti kantelun kongressille ja piti Gruschin väitteitä (sekä häirinnästä että UAP:n salailusta ja siitä, että kongressi ei saanut harjoittaa ohjelman laillista valvontaa) ”uskottavina ja kiireellisinä”.

Kristittyjen ei pitäisi rinnastaa arvostusta ainutlaatuisuuteen.

Tämän jälkeen Grusch todisti valan alla väitteistään kongressin valiokunnille. Ja kongressi ottaa ne vakavasti. Esimerkiksi senaattori Kirsten Gillibrand suunnittelee, että Grusch (ja muut tietovuotajat) puhuisivat julkisessa kuulemistilaisuudessa, joka on osa UAP:n vuoden kestävää tutkimusta. Viime vuonna hyväksyttiin laki, jonka nojalla ilmiantajat voivat laillisesti jakaa kongressille kaikki tiedot, joita heillä saattaa olla UAP:n ”materiaalin hakemisesta” ja ”käänteisestä suunnittelusta”.

Kun laki hyväksyttiin ensimmäisen kerran, ihmettelin, mitä todisteita kongressi oli nähnyt perustellakseen näin omituista kielenkäyttöä. Nyt palaset alkavat loksahtaa kohdalleen. Ilmeisesti Grusch ja muut olivat antaneet panoksensa lakiin. Mielenkiintoista on, että senaattori Marco Rubio näyttää vahvistavan tämän, sillä hän kertoi hiljattain, että myös muut ilmiantajat – jotkut heistä väittävät, että heillä on omakohtaista tietoa UAP-aineistosta — olivat puhuneet suoraan kongressille.

Kristittyjen vastaus

Miten kristittyjen pitäisi vastata näihin hätkähdyttäviin — puhumattakaan suorastaan oudoista — väitteisiin?

Ensinnäkin meillä on erittäin hyvä syy olla varovaisia. Avaruusolennoista/ET:stä ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, mitään fyysistä todistetta, jota olisi esitetty julkista, avointa ja vertaisarvioitua analyysia varten. Esillä ei ole aluksia, emme ole nähneet ruumiita. Ei mitään. Toisaalta emme voi jättää huomiotta sitä tosiasiaa, että erittäin uskottavat ihmiset, joilla on moitteettomat pätevyydet, esittävät vakavia väitteitä. Heidän maineensa on kärsinyt paljon, ja heillä ei näytä olevan juurikaan syytä valehdella.

Kuusi vuosikymmentä sitten Brookings-instituutti neuvoi NASAa avaruusolentojen/ET:n olemassaolon löytämisen ”vaikutuksista”. He väittivät, että yleisön reaktio tähän uutiseen riippuisi pitkälti ”kulttuurisesta, uskonnollisesta ja sosiaalisesta taustasta”. Olen samaa mieltä, vaikkakin eräällä varauksella. Kyse ei ole vain siitä, että uskonto voi olla se linssi, jonka läpi ET:n olemassaolo tulkitaan. Pikemminkin sillä on merkitystä, miten uskonto ymmärretään. Ihmisen käsitys tiedosta — olipa kyseessä sitten elokuva, raamatunteksti tai Westminster Abbeyyn laskeutuva avaruusalus – kulkee monimutkaisen ennakko-oletusten verkoston kautta.

Esimerkiksi jotkut kristityt ajattelevat, että ET:n olemassaolo on raamatullisen maailmankuvan vastaista. Mutta vaikka tällaiset argumentit väittävätkin olevansa Raamattuun perustuvia, ne perustuvat tyypillisesti Raamatusta tehtyihin epäedullisiin oletuksiin. Niillä on myös taipumus tulkita ET-kysymystä perusteettoman antroposentrisen (tai ihmiskeskeisen) ennakkoasenteen valossa, jolloin ei pystytä kuvittelemaan, miten teosentrinen (tai jumalakeskeinen) maailmankaikkeus jättäisi tilaa ET:n olemassaololle. Kaikki tämä saa aikaan sen, että tulkinnat lähtevät väärille raiteille ja monimutkaistavat tarpeettomasti itse kysymystä.

Tyypillisesti kristityt vastustavat ET:n olemassaoloa kolmella tavalla: raamatullisesti, antropologisesti ja soteriologisesti. Tarkastellaan näitä tarkemmin.

Raamatullinen vastalause

“Raamattu ei sano mitään ET:stä, joten niitä ei ole olemassa.”

Tämä yleinen ajatus on, että koska Raamattu on kirkon totuuden lähde, siinä olisi sanottu, että ET:t ovat olemassa, jos ne olisivat todella olleet olemassa. Raamattu ei sano mitään sellaista, joten niitä ei ole olemassa.

Mutta miksi olettaa, että Jumala kertoisi meille kaikki salaisuutensa? Sitä paitsi, vaikka hän haluaisikin, miksi olettaa, että hän käyttäisi siihen Raamattua? Olisi virhe ajatella, että Raamattu on tietosanakirja, joka sisältää vastaukset kaikkiin todellisuutta koskeviin kysymyksiin. Raamattu opettaa teologiaa, ei kosmologiaa. Jos joku haluaisi oppia esimerkiksi kvanttikenttäteoriasta, Raamatun puoleen kääntyminen olisi kauhea ajatus.

Entä jos Jumala sen sijaan päättäisi, että meidän on parempi löytää totuus tarkan tutkimuksen kautta kuin kaataa se kaikki päällemme yhdellä kertaa? Tämä olettamus on enemmänkin hyvä. Kaikkialla Raamatussa Jumalan lapsia rohkaistaan kysymään, etsimään ja kolkuttelemaan – käyttämään viisautta, järkeä ja arvostelukykyä (Sananl. 26:4-5; Jer. 29:13; Matt. 7:7). Jos Jumala kutsuu meitä etsimään hengellistä totuutta, miksei voisi ajatella, että hän kutsuu meitä tekemään samoin tieteellisen totuuden suhteen? On totta, että Raamatussa ei mainita ET:tä. Entä sitten? Siinä ei myöskään mainita mustia aukkoja. Mutta niitä on olemassa.

Antropologinen vastalause

“Avaruusolentojen olemassaolo tarkoittaisi, että ihmiset eivät ole ainutlaatuisia.”

Raamatun mukaan ihminen kantaa Jumalan kuvaa maan päällä sen hoitajana (1. Moos. 1:27; Room 8:18-21). Ihmiset ovat siis Jumalan syvästi ja ainutlaatuisesti rakastamia (1. Moos. 9:6; Joh. 3:16; Jaak. 3:9). Voisiko ET:n olemassaolo heikentää kuvankantajan kutsumustamme ja siten asemaamme Jumalan rakastettuina lapsina?

Jumalan ainutlaatuinen rakkaus ihmiskuntaa kohtaan juontaa juurensa hänen äärettömään olemukseensa. Vaikka hänen rakkautensa on levinnyt koko maailmankaikkeuteen, se ei tarkoita, että se laimenee prosessissa. Kuten Nick Spencer totesi hiljattain The Big Conversation -ohjelmassa tieteestä ja uskonnosta käydyssä keskustelussa, kristittyjen ei pitäisi rinnastaa arvostusta ainutlaatuisuuteen. ”Se on vähän kuin pikkulapsi, jonka vanhemmat tuovat kotiin vastasyntyneen”, hän sanoi. ”Pitkään olet saanut vanhempiesi huomion yksin kotona, ja yhtäkkiä siellä on tämä kauhea pieni vauva… [Mutta] pikkulapsi ei ole vanhempiensa rakastama, koska hän on yksin. Heitä rakastetaan juuri siksi, että heitä rakastetaan.” (Katso keskustelu kokonaisuudessaan osoitteessa thebigconversation.show)

Ehkä ET-sivilisaatioilla on siis omat kutsumuksensa, jotka on kutsuttu tuomaan Jumalan kirkkaus esiin omalla ainutlaatuisella tavallaan, oman luonteensa mukaisesti. Voi vain kuvitella mahdollisuuksia tässä suhteessa, ja se on asian ydin: ET:n olemassaolo ei aiheuta ontologista uhkaa ihmisen kutsumukselle juuri siksi, että se on ihmisen kutsumus.

Jumalan rakkaus yksin takaa paikkamme maailmankaikkeudessa. Itse asiassa ET:n olemassaolo ei ehkä vaikeuta tätä totuutta niin paljon kuin täydentää sitä. Loppujen lopuksi toiseuden kohtaamisella on tapana kohottaa ja nöyryyttää itseymmärrystä. Se saattaa muistuttaa meitä usein unohdetusta totuudesta: maailmankaikkeuden keskipisteenä oleminen ei ole edellytys sille, että meitä rakastetaan ainutlaatuisesti.

Soteriologinen vastalause

“Evankeliumi ei jätä sijaa avaruusolentojen olemassaololle.”

Sekä pyhät kirjoitukset että perinne ovat yhtä mieltä siitä, että Jumala rakastaa kaikkia (Joh. 3:16). Tämän vuoksi lunastustarjous on yleismaailmallinen (2. Piet. 3:9; 1. Joh. 2:2). Ulottuuko tämä ET-sivilisaatioon? Tai koska Jumalan Poika tuli ihmiseksi (Joh. 1:14), jäisivätkö ET:t siksi lunastuksen ulkopuolelle?

Ensinnäkin, miksi olettaa, että ET:n hengellinen tila on syntinen? Syntisyys ei ole välttämätön edellytys luodun olemassaololle. Se, että ihmiset ovat langenneet syntiin, ei tarkoita, että muutkin olennot ovat langenneet tai tulevat langettamaan (mieleen tulee CS Lewisin Avaruus-trilogia). Ehkä ihmiskunta on tässä suhteessa ainutlaatuinen. Entä jos esimerkiksi maapallo olisikin syntinen poikkeus ja jos muualla maailmankaikkeudessa muut kuin ihmisälykkäät olennot kauhistuisivat kuullessaan meidän kapinallisesta tilastamme? Tämän pitäminen mahdottomana paljastaisi ehkä vain ihmiskeskeisen ennakkoluulomme syvyyden – ylimielisyydestä puhumattakaan.

Toiseksi, jos he ovat langenneet, on mahdollista, että lunastusta ei kuitenkaan uloteta heihin. Suuri osa kristillisestä perinteestä on ajatellut samalla tavalla hengellisistä olennoista. Tietojemme mukaan mitään tarjousta ei ole ulotettu kapinoineille enkeleille. Tämä ei johdu siitä, että Jumala olisi rakkaudeton. Ehkä heidän päätöksensä kapinoida oli luonteeltaan sellainen, että se tekisi lunastustarjouksen merkityksettömäksi.

Useimmat hmiset uskovat jo pitkään listaan ei-ihmisälyjä, enkeleistä elefantteihin

Oletetaan kuitenkin, että ET oli langennut ja että Jumala tarjosi heille lunastusta. Miten hän tekisi sen? Vaihtoehtoja on useita. Jumala voisi esimerkiksi päättää ruumiillistua niiden keskuuteen, kuten hän teki ihmiskunnan kohdalla. Missään Raamatussa ei kielletä tätä mahdollisuutta, ja kristillisessä perinteessä näyttää olevan tilaa tälle ajatukselle. Tuomas Akvinolainen väitti, että useat jumalalliset inkarnaatiot ovat mahdollisia. Hänen mukaansa tämä on ajateltavissa, koska Jumalalla on luojana ”ääretön” valta, eikä luomakunta voisi koskaan rajoittaa tai pitää häntä sisällään. Akvinolainen puhuu tietysti siitä, että Jumala omaksuu useita ihmisluontoja, ei ET-luontoa. Mutta loogisesti ei ole hyppy sinne päin. ”Jos tämä pätee jumalallisiin inkarnaatioihin Maassa”, kirjoittaa Paul Thigpen teoksessa Extraterrestrial Intelligence and the Catholic Faith (TAN Books), ”periaate näyttäisi pätevän myös inkarnaatioihin muilla planeetoilla”.

Toinen vaihtoehto on, että Jumala lunastaisi avaruusolennot ilman inkarnaatiota. Akvinolainen ei pitänyt Kristuksen inkarnaatiota ja intohimoa varsinaisesti välttämättöminä lunastukselle — vaikka ne olivatkin ”sopivia”. Voisiko olla niin, että Jumala valitsisi toisenlaisen, mutta yhtä tehokkaan tavan lunastaa syntinen ET? Ei ole kohtuutonta ajatella, että hän voisi.

On myös mahdollista, että Jumalan Pojan maanpäällinen inkarnaatio riittää lunastamaan kaikki langenneet luodut – niin ihmiset kuin ET:tkin. Tätä kantaa pohtivat CA McIntosh ja Tyler McNabb artikkelissaan Houston, Do We Have a Problem? Extraterrestrial Intelligent Life and Christian Belief.  Oliver Crispin ja Jonathan Rutledgen teoksiin viitaten he esittävät mahdollisuuden, että Kristuksen inhimillinen inkarnaatio kykenee lunastamaan avaruusolennot, koska vaikka ET:llä on ”jyrkkiä eroja fyysisissä ominaisuuksissa”, ne eivät ole ”yhtään vähemmän inhimillisiä”, koska niillä on rationaalisuutta kuten ihmisillä. Thigpenin mielestä tämä kanta saattaa olettaa liikaa, koska ET:t eivät olisi Aatamin jälkeläisiä ja olisivat siksi luonteeltaan erilaisia. Ottaen huomioon kirkon opetuksen, jonka mukaan ”mitä ei oleteta, ei paranneta”, langennut ET vaatisi todennäköisesti aivan oman jumalallisen inkarnaationsa (jos Jumala päättäisi pelastaa heidät näin).

Tarkoitukseni ei ole puolustaa mitään tiettyä kantaa, vaan ainoastaan tuoda esiin keinoja, joiden avulla kysymyksiä voitaisiin pohtia. Raamatussa on tilaa maan ulkopuoliselle elämälle. Kysymykset ovat toki hermeneuttisesti haastavia, mutta vain siinä mielessä, että ne laajentavat teologisia näköalojamme, eivät riko niitä.

Mystinen universumi

Olipa UAP-aiheesta mitä mieltä tahansa, sitä on vaikea sivuuttaa. Se, että se on noussut marginaalihuhuista etusivulle, on jo itsessään uutisarvoinen asia. Ehkä jonkinlainen ”ei-inhimillisen älykkyyden” hypoteesi on paras selitys tälle monitahoiselle, pilkalliselle ilmiölle. Toisaalta ehkä ei. Tiedämme liian vähän. Eihän koskaan voi olla liian varovainen, kun tuijottaa Jumalan salaperäisen maailmankaikkeuden kasvoja, sillä ihmisen tietämättömyyden muotokuvat säteilevät väistämättä takaisin.

ET-aihe on kuitenkin tullut jäädäkseen. Ja se on OK. Useimmat ihmiset uskovat jo muutenkin pitkään luetteloon ei-ihmisälyjä: enkeleistä ja demoneista norsuihin ja pääjalkaisiin. Kuka tietää? Ehkä jonain päivänä lista on vielä pidempi.

 

Artikkelin julkaissut premierchristianity.com