Eksopolitiikka käsittelee planeettamme ulkopuolisia asioita, ennen kaikkea mahdollisia muita sivilisaatioita. Termin on alunperin lanseerannut amerikkalainen Alfred Webre kuvaamaan ulkoavaruutta koskevaa politiikkaa. Jo Timothy Leary 1970-luvulla on käsitellyt maan ulkopuolisten sivilisaatioiden poliittisia vaikutuksia.
Webre kuvaa kirjassaan Towards a Decade of Contact (2000) eksopolitiikan funktionaalista mallia, joka nivoaa yhteen politiikan, hallinnon ja lain älyllistä elämää täynnä olevassa universumissamme. Hän rakentaa siltaa maapallon ja ulkoavaruuden politiikan, lain ja hallinnon järjestelmien välille.
Webre uskoo niinkuin eksopolitiikka esittää, että me olemme eristäytyneellä planeetalla korkeasti kehittyneen älyllistä elämää kuhisevan tähtienvälisen, moniulotteisen universaalin yhteiskunnan keskellä. Hän myös uskoo, että elämme karanteenissa planeetallamme (eläintarhahypoteesi) ja että meille on annettu mahdollisuus liittyä muuhun henkisesti kehittyneeseen universumin yhteiskuntaan rauhassa, täten välttäen ympäristökatastrofin tai sodan aiheuttaman globaalin tuhon.
Tohtori Harry Uosukainen kirjoittaa Ultra-lehden nettikolumnissaan:
Eksopolitiikka käsittelee planeettamme ulkopuolisia asioita, ennen kaikkea mahdollisia muita sivilisaatioita. Useimmat meistä ihmisistä tulevat joskus ajatelleeksi, olisiko Maa sittenkään ainoa elollinen planeetta universumissa. Kun käännämme katseemme taivaalle, sen äärettömyydestä emme voi käsittää kuin murto-osan. Paljain silmin näemme vain muutamia tuhansia tähtiä emmekä niitäkään reaaliajassa, sillä jos tähti on miljoonien valovuosien päässä, näemme sen sellaisena kuin se oli miljoonia vuosia sitten. Universumin salaisuudet ovat meiltä verhotut. Tiedemiehet ovat kuitenkin parhaansa mukaan pyrkineet materiaalisen maailmankaikkeuden ominaisuuksia selvittämään. Koko avaruuden laajuus on havaintojen mukaan noin 13,7 miljardia valovuotta, mikä tarkoittaa universumin ikänä 13,7 miljardia vuotta. Kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole ainutkertainen universumi, vaan universumitkin saattavat syntyä ja kuolla sykkivässä tahdissa. Varsinainen alkuräjähdys kuitenkin tapahtui vain kerran, sillä siinä syntyivät tyhjästä sekunnin murto-osassa sekä aine, energia että aika. Maailmankaikkeus siis syntyi ”ei mistään”. Jos kuljetaan historiassa taaksepäin kohti alkua, sitä voidaan verrata siihen, että kuljetaan maapallolla kohti pohjoisnapaa. Kun päästään pohjoisnavalle, ei voida kulkea enää enempää pohjoiseen, ei ole pohjoista. Alkuräjähdysteoriaa tukevat ilmiöt ovat galaksien loittoneminen, kosminen taustasäteily ja alkuaineiden määräsuhteet.
Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 100 miljardia galaksia. Meidän galaksimme, Linnunrata, on keskisuuri ja käsittää noin 100 miljardia tähteä. Sen keskustassa on todennäköisesti suuri musta aukko, jota galaksi kiertää. Koska tähtiä koko universumissa on siis arviolta 10 potenssiin 22 eli 10000 miljardia miljardia, niin planeettoja on todennäköisesti ainakin saman verran.
Edellä mainitut seikat johtavat ajattelemaan, että ei olisi lainkaan kummallista, että ”avaruusnaapureita” vierailee planeetallamme. Abduktiot voisivat olla osa tätä kosmista näytelmää. Uforaportin loppuosa käsitteleekin abduktioita, mm. Usko Ahosen dramaattisia kokemuksia, joista hän kertoi Lautsialla v. 2008. Hän koki sieppauksensa liittyvän Yhdysvaltain armeija salaisiin operaatioihin, mutta samalla hän kertoi havainneensa jonkinlaisen suojelevan, ”kehittyneemmän” valvojaryhmän läsnäolon.
