Montauk-projektin tarinan mukaan toisen maailmansodan aikainen koe häiveteknologian kehittämiseksi natsien tutkia vastaan johti läpimurtoon mielenhallinnassa, aikamatkailussa ja ulottuuvuuksien välisissä portaaleissa.
Montauk-projekti on aikamoinen vähemmän tunnettujen salaliittojen aarreaitta. Aikamatkailu, teleportaatio ja mielenhallinta ovat kaikki osa tarinaa, kun taas kontakti avaruusolentoihin ja kuulaskeutumisten lavastaminen lisäävät väriä jo valmiiksi mausteiseen soppaan. Ja kuitenkin kaikkien faktojen jälkeen, jotka ovat inspiroineet Netflix-sarjaa Stranger Things, suhteellisen harva on edes kuullut Montauk-projektin tarinasta.
Miten on, että Montauk-projekti — jonka mukaan Yhdysvaltain armeijan hämäräperäiset elementit saivat muutettua Long Islandin laitamilla olevat parit armeijan tilat laittomaksi ja selkäpiitä karmivaksi paranormaalien ilmiöiden tutkimukseksi — on jäänyt kaikilta välistä?
Ehkäpä siksi että tarinan juuret ovat kyseenalaiset jopa salaliittotutkijoiden standardein. Vaikka Montauk-projekti itse olisikin fiktiota — mitä se varmasti on — CIA:n dokumenttiarkistosta löytyy kuumottavia kertomuksia kokeista, kuten ne joita kerrotaan tehdyn Montaukissa, mikä tarkoittaa että tarina on edelleen kiinnostava niille, jotka siitä ovat kuulleet. Ja Stranger Thingsin suosion myötä, ehkäpä Montauk-projektin on pian aika astua parrasvaloihin.
Montauk-projektin tarinan hämärät juuret
Montauk-projektin narratiivi tuli julki vuonna 1992 Preston B. Nicholsin omakustanteisen kirjan The Montauk Project: Experiments In Time [PDF] myötä.
The Montauk Projectin väitetään liittyneen orpolasten sieppaamisiin, ja heidät pakotettiin järkyttävään fyysiseen ja psykologiseen kidutukseen. kuva; Wikimedia
Oli huhuja siitä, että Amerikan armeija oli tehnyt psykologisen sodankäynnin kokeita Long Islandin itäpäässä, joita esiinty jo 1980-luvun puolivälistä lähtien, joten Nicholsin kirja heitti lisää löytyä kiukaalle.
Yhdysvaltain valtio on kieltänyt minkäänlaisen Nicholsin kirjassa kuvatun tutkimuksen tapahtuneen Camp Herossa tai Montaukin ilmavoimien vartiopaikka.
Sekä Camp Hero että Montaukin ilmavoimien vartiopaikka — maavoimat siirsi osan Camp Herosta ilmavoimille toisin maailmansodan jälkeen — sanottiin olevan tämän paranormaalin tutkimuksen keskittymiä. Nichols aloittaa sanomalla, että hän kirjoitti kirjan “muistettuaan uudestaan” muistoja ajasta tutkijana tässä projektissa, ja sitten hän jatkaa kertomalla tiloja sisältä, siellä käytössä olleita proseduureja, kehittyneitä teknologioita ja useita paranormaaleja tapahtumia, joita hän väittää nähneensä omin silmin.
Kirjan julkaisun jälkeen alkoi tulla esiin toisia, jotka sanoivat, että he myös olivat olleet tällaisen laittoman tutkimuksen kohteina, mikä käynnisti lumipalloefektin jollainen on salaliittoteorian ytimessä.
Nichols väitti, että hän oli muisti uudelleen muistoja, jotka oli piilotettu tukahduttamalla hänen todellinen identiteettinsä, ja että hän itse oli ollut työssä Montauk-projektissa.
Mitä tulee hänen varsinaisiin väitteisiinsä, Nicholsin kirja hyppää suoraan syvään päätyyn: mielenhallinta- ja telepatiakokeita, aika-avaruusportaalien avaamista toisiin ulottuvuuksiin, kontakteja avaruusolentojen kanssa ja karanneiden lasten sieppaamisia — kaikki Yhdysvaltain armeijan ohjelmassa, jota rahoitettiin natsikullalla, joka oli saatu haltuun toisessa maailmansodassa.
Kun tässä on niin monia väitteitä, kaiken tämän purkaminen on henkeäsalpaavaa. Onneksi me tiedämme mistä aloittaa.
Philadelphia-koe
Montauk-projektin tarina menee päällekkäin pitkään tiedossa olleen salaliiton kanssa nimeltä Philadelphia-koe, jonka oletetaan tapahtuneen vuonna 1943. Tarinan mukaan Yhdysvaltain armeija yritti löytää keinoja pysyä näkymättömissä natsien tutkilta toisessa maailmansodassa käyttäen sähkömagneettisia kenttiä.
Jotkut edelleen uskovat, että Yhdysvaltain laivasto teki kokeita tutkateknologialla ja koitti kehittää niissä näkymättömyyttä vuonna 1943. Kokeet sekä kadottivat USS Eldridgen täysin että siirsivät sen Norfolkiin, Virginiassa.
Eri versiot tarinasta kertovat, että armeija, onnistuttuaan tekniikan kehittämisessä, teki Philadelphiassa telakalla olleesta USS Eldridgesta ei ainoastaan tutkalle näkymättömän vaan myös kokonaan näkymättömän paljaalle silmälle. Lisäksi alus sitten tarinan mukaan siirtyi aika-avaruusreiän läpi Norfolkiin, Virginiaan, yli 200 mailin päähän.
Kun Eldridge ilmaantui takaisin Philadelphiaan telakalle useita minuutteja myöhemmin, jotkut miehistön jäsenet olivat sulautuneet aluksen laipioon tai uudelleenmaterialisoituneet kääntyen sisältä ulos, ne jotka eivät olleet tulleet hulluiksi kokemastaan hämmennyksestä aluksen käydessä niinkutsutussa “hyperavaruuskuplassa” aika-avaruuden ulkopuolella.
Selvästikin on monia, monia asioita, jotka ovat pielessä tämän tarinan kanssa, ja lähes kaikki yksityiskohdat on joko mahdotonta osoittaa tosiksi ilmiselvien kronologisten epäjohdonmukaisuuksien tai fysiikan lakien rikkeiden takia. Lisäksi Philadelphia-kokeesta ei löydy kahta ihmistä jotka kertoisivat tarinan samalla tavoin, ja Eldridgella oikeasti vuonna 1943 palvelleet kiistävät tarinan kokonaan. Yhtä kaikki, salaliittoteoria on pyörinyt ympäriinsä muutaman vuosikymmenen ennen kuin se on synnyttänyt Montauk-projektin tarinan.
Philadelphia-kokeesta Montauk-projektiin
Vuonna 1984 tehtiin, mauton, muutoin mieleenpainumaton B-elokuva Philadelphia-kokeesta, jonka nimi oli yllätyksettömästi The Philadelphia Experiment. Kun 57-vuotias Al Bielek näki elokuvan vuonna 1988, hän väitti kokeneensa ylenpalttisen déjà vun.
New age -terapioita apunaan käyttäen Bielek sanoi, että hän oli kyennyt saamaan takaisin suuren määrän tukahdutettuja muistoja hänen laajasta mukanaolostaan sekä Philadelphia-kokeessa että jossain nimeltä Montauk-projekti, ja että nämä kaksi liittyivät toisiinsa.
Bielek vihjaili, että hänen muistonsa oli pyyhitty käyttäen CIA:n MK-Ultra -tekniikoita ohjelman salaisuuden säilyttämiseksi. Hän väitti, että hänen oikea nimensä oli Edward Cameron, ja että hän ja hänen veljensä Duncan Cameron olivat miehistöä Eldridgella vuonna 1943 kun he olivat parikymppisiä.
Bielek kertoi tarinansa yleisölle Mutual UFO Networkin konferenssissa vuonna 1990, sanoen että Philadelphia-koe oli sekä totta että hän ja hänen veljensä olivat aluksella sen tapahtuessa. Hän sanoi, että itse Nikola Tesla oli suunnitellut “laitteiston” joka aiheutti Eldridgen avaruusajasta poistumisen ja että se oli jopa avannut madonreiän tulevaisuuteen, jättäen veljekset keskelle Montaukin Camp Heroa elokuun 12. päivänä 1983.
Julkiseksi tehty dokumentti, jossa kuvataan MK-Ultran mielenhallintakokeita. Osa infosta on sensuroitu.
Tässä kohtaa Bielekin tarina muuttuu niin sekavaksi ja paisutelluksi, että siihen ei kannata syventyä enempää, mutta sen punainen lanka on, että hän ja hänen veljensä liittyivät Montauk-projektiin, joka oli syntynyt Philadelphia-kokeiden sähkömagneettisesta tutkimuksesta. Bielek väittää, että hän oli ystävystynyt Nicholsin kanssa 1970-luvulla ja että he olivat yhdessä kehittäneet “Montauk-tuolin”, mielenlukulaitteen joka oli keskeinen komponentti koko projektissa ja joka kertoo samalla enemmän muusta ohjelman tutkimuksesta.
Montauk-tuoli, psyykkinen vakoilu ja aika-avaruusportaalit
Nichols kuvaa työtään Montauk-tuolin parissa kirjassaan, väittäen että siinä käytettiin sähkömagnetismia tuoliin istuneen psyykkisten voimien vahvistamiseen. Duncan Cameron — uskomattoman sattuman seurauksena — sattui olemaan psyykkisesti erittäin kyvykäs, hänellä oli mm. kyky manifestoida esineitä mielensä avulla.
Tämä voi kuulostaa tutulta Stranger Thingsin faneille, jossa samanlainen laite on ollut käytössä Eleven-hahmolla, jota näyttelee Millie Bobby Brown, avaamaan portaaleja rinnakkaiseen vaihtoehtoistodellisuuteen nimeltään Upside Down. Montauk-projektin tarinassa Cameron ja muut projektin tutkijat käyttivät Montauk-tuolia avaamaan portaaleja avaruusajan läpi.
Nichols kuvasi toista koetta kirjassaan, joka on yllättävän samanlainen kaukokatselun kanssa, paranormaalin käsitteen jota itse asiassa CIA on tutkinut enemmän (ja joka on myös mukana Stranger Thingsissa). Nichols kirjoittaa:
“Ensimmäisen kokeen nimi oli ‘Näkevä Silmä.’ Henkilön hiussuortuva tai muu samanlainen esine kädessään Duncan kykeni keskittymään henkilöön ja näkemään hänen silmillään, kuulemaan heidän korvillaan ja tuntemaan heidän kehollaan. Hän kykeni näkemään toisten ihmsisten avulla missä tahansa päin planeettaa.”
Mutta enemmän kuin kaukokatselua tai mitään muita Nicholsin tekemiä väitteitä, yksi koski nuorten lasten sieppaamista — joista osa ei ollut neljää ikävuotta vanhempi — koehenkilöiksi Montauk-projektin eri kokeisiin, mikä varmasti on kaikkein järkyttävin. Nichols viittasi näihin alaikäisiin siepattuihin nimellä “Montauk-pojat” ja sanoi, että heitä napattiin kadulta tai vietiin jopa kodistaan.
Nicholsin mukaan nämä lapset rikottiin psykologisesti Montauk-projektissa niin, että useimmat heistä eivät muistaisi heidän hetkiään Camp Herossa koko heidän loppuelämänsä aikana.
Ja tarinat Montauk-pojista muuttuivat sekavammiksi kun sille alkoi löytyä todistajia.
Suljettu sisäänkäynti Camp Heron väitettyihin maanalaisiin tiloihin. Nichols väitti, että maanpinnan alla olevat kerrokset oli valettu täyteen sementtiä sen jälkeen kun ohjelma oli lakkautettu 1980-luvulla.
Ainakin yksi henkilö on väittänyt samalla tavoin “muistaneensa uudelleen” traumaattiset kokemuksensa Montauk-projektissa aivan kuten Bielek ja Nichols. Stewart Swerdlow, 52-vuotias Michiganissa elävä mies, kertoi The Sunille vuonna 2017, että hän oli yksi Montauk-pojista, joista Nichols puhuu kirjassaan ja että hänen kaltaisiaan altistettiin kauhealle kaltoinkohtelulle:
“Kun kokeet alkoivat, he kohdistivat ne ‘uhrattaviin’ poikiin kuten orpoihin, karanneisiin tai huumeiden käyttäjien lapsiin. Sellaisiin lapsiin joita kukaan tuskin kaipaa.
“Tarkoitus oli murtaa mieli ohjelmointia varten… he muuttivat lämpötilaa erittäin kuumasta erittäin kylmään, nälkiinnyttivät ja sen jälkeen ylensyöttivät. Muistan kuinka minua hakattiin puukepillä.
“Ja he rakastivat pitää päätä veden alla kunnes melkein hukkui. Se oli tehokasta — se tekee henkilöstä alttiimman kuuntelemaan ja tottelemaan ‘pelastajaa’. He sanoivat myös käyttäneensä LSD:tä laittaakseen aivot toiselle tietoisuuden tasolle.”
Tohtori antaa LSD-annosta vapaaehtoiselle MK-Ultra -projektissa. Stewart Swerdlow väittää, että hän ja muut olivat samalla tavoin annostelun kohteina lapsina Montauk-projektissa.
Swerdlow lisää, että hän myös näki projektin työntekijöiden käyttävän seksuaalisesti hyväkseen lapsia heidän murtamisekseen. Swerdlow jopa väitti, että hän ja muut Montauk-pojat lähetettiin Marsiin ja menneisyyteen Raamatun aikoihin projektin portaaleilla.
“Alkuaikoina, kun he hioivat koordinaatteja kuntoon, monet pojat yksinkertaisesti katosivat”, hän sanoo. “Minulla on edelleen painajaisia siitä vielä nykyäänkin. En ollut siellä kun Montauk-tuoli laitettiin pois päältä, mutta tunsin sen, kuin yhtäkkiä minut oltaisiin vedetty irti seinästä.”
Montauk-projektin loppu ja “Tosi” tarina Stranger Thingsin taustalla
Kaikki projektin kokeet lopulta päättyivät 1980-luvun alkupuolella, Nichols väittää, kun asiat menivät lopulta liian pitkälle jopa tutkijoilla.
Stranger Things oli alunperin nimeltään Montauk ja se oli vahvasti Camp Heron väitettyjen kokeiden inspiroima.
Nichols väitti, että mitä tahansa Montauk-tuolissa istuva kuvittelisikaan, se tulisi näkyviin ruudulle ennen sen manifestoitumista oikeaan elämään joko kiinteässä tai läpinäkyvässä muodossa. Montauk-projekti lakkautettiiin sen jälkeen kun Nichols ja Duncan Cameron sekä muut osanottajat kapinoivat projektia vastaan silloin kun jotain erityisen pahaa manifestoitui:
“Me lopulta päätimme, että olimme saaneet tarpeeksemme koko kokeesta. Joku Duncania jututtanut aktivoi kontingenssiohjelman Duncanin istuessa tuolissa ja yksinkertaisesti kuiskattuaan ‘Aika on nyt’. Tässä kohtaa hän päästi valloilleen hirviön hänen alitajunnastaan.
“Ja lähetin näytti karvaisen hirviön. Se oli suuri, karvainen, nälkäinen ja kamala. Mutta se ei ilmaantunut maan alle nollakohtaan. Se tuli esiin jonnekin päin tukikohtaa. Se söi kaiken minkä se sai käsiinsä. Se tuhosi kaiken näkemänsä.
“Useat ihmiset näkivät sen, mutta melkein kaikki kuvasivat erilaisen pedon.”
Nichols sanoi, että heidän piti tuhota kaikki laitteet saadakseen poistettua tämän olennon ja lähetettyä sen takaisin omaan ulottuvuuteensa, tai jotain senkaltaista. Tämä selvästi on toiminut inspiraationa samanlaiselle narratiiville Stranger Thingsissa, jossa Eleven kutsuu esiin hirvion, joka samalla tavalla lähtee rikkomaan paikkoja.
“Montauk-tuoli”, jonka Preston B. Nichols kuvasi kirjassaan, jonka väitetään vahvistaneen henkilön psyykkisiä kykyjä, muutettiin puvuksi Stranger Thingsissa.
Varietyn mukaan show’n luojat Matt & Russ Duffer olivat niin inspiroituneita Montauk-projektista, että alkuperäinen Netflix-sarjan nimi oli yksinkertaisesti Montauk.
Filmintekijä Charlie Kesslerin jätettyä haasteen oikeuteen veljeksiä vastaan hänen lyhytfilminsä The Montauk Project plagioinnista, puitteita piti muuttaa Long Islandista Indianan lähiöihin. Huolimatta kinasteluista Kesslerin kanssa, Netflixin show selvästikin ammensi paljon Nicholsin työstä.
Onko Montauk-projektin tarinassa mitään totuutta?
Nicholsin mukaan, Camp Heron kellarikerrokset täytettiin sementillä sen jälkeen kun kaikki laitteet oli tuhottu ja projekti oli lakkautettu, ja kaikkien projektissa mukana olleiden muistot tukahdutettiin MK-Ultran tekniikoilla.
Camp Heron käytöstä poistetut tilat ovat edelleen olemassa, ja ne saavat ohikulkijoiden huomion nykyäänkin huolimatta siitä mitä sisällä oikeasti on tapahtunut. SAGE-tutkakeskus on muuttunut alueen huomattavaksi maamerkiksi laivoille, jotka seilaavat ympäriinsä Long Islandin nokkaa, joten se jätettiin paikalleen kun ilmavoimat lakkautti viimeisenkin lennonjohtotoiminnan tiloissa vuonna 1984, mikä antaa paikalle aavemaisen, huolestuttavan olemuksen.
Maavoimat, omalta osaltaan, ovat kiistäneet kaiken Montauk-projektin kaltaisen koskaan tapahtuneen Long Islandilla. Mutta tämän tyyppiset kiistämiset useinkaan eivät vakuuta uskovaisia, sillä Yhdysvallat samoin kiistää kaiken tekemänsä mielenhallinta- ja kaukokatselututkimuksen yhtä suurella vakuuttamisella kuin he kiistävät Nicholsin väitteetkin — aina siihen asti kunnes dokumentit MK-Ultrasta ja muista samanlaisista projekteista julkaistiin.
Vaikka useimmat paikalliset pitävätkin Montauk-projektia sepitteenä, he eivät ole täysin vakuuttuneita Yhdysvaltain armeijan vakuutteluista siitä, että Camp Hero ja ilmavoimien vartiopaikka olisivat olleet täysin viattomia myöskään.
“Epäilemättä tarinoita on värikynäilty”, sanoi Paul Monte, paikallisen kauppakamarin johtaja, “mutta en epäile etteikö kylmän sodan aikaan jotain olisi ollut tekeillä. Jopa nykyäänkin tukikohtaa partioidaan ja tarkkaillaan… selvästikään he eivät halua ihmisten tietävän edes nykypäivänä.”
Stranger Thingsin pätkä dramatisoi väitettyjä kokeita lapsilla Camp Herossa.
Filmintekijä Christopher Garetano, jonka dokumentti The Montauk Chronicles tutkailee aiheen historiaa, uskoo että on tärkeää pohtia muutamia tätä edeltäneitä tapauksia ennenkuin aihe sivuutetaan täysin humpuukina.
“Mitä enemmän olen tutkinut asiaa, sitä enemmän olen alkanut uskoa, että se ei olekaan niin tuulesta temmattua”, hän sanoo. “Me tiedämme, että armeijaa kiinnosti paranormaalit ilmiöt. Project Stargate, joka alkoi vuonna 1978 ja myöhemmin tehtiin julkiseksi, tarkasteli sitä voisivatko meediot ‘kaukokatsella’ ja ‘nähdä’ tapahtumia pitkän matkan päästä.”
“MK-Ultra käytti hyväksi haavoittuvaisia ihmisiä kuten vankeja. Joten miksi se olisi niin kaukaa haettua, että orvot ja karanneet lapset olisivat kohteina? He vaikuttavat olevan tasan tarkkaan sensortin kohteita, jotka olisi helppo valita. Ja Montauk olisi ideaalinen paikka. Talvella se on kuin aavekaupunki.”
Niin karmivia kuin nämä ideat ovatkin, Montauk-projekti ja siihen liittyvät sekopäiset tarinat ovat fiktiota. Mutta tulemmeko saamaan lopulta jotain näyttöä valtion arkistoista tulevina vuosina? Ehkäpä, aika näyttää.
Artikkelin julkaissut All That’s Interesting
