Amerikkalaisen Apollo 11 -lennon ikoninen kuuhun laskeutuminen 20. heinäkuuta 1969 on epäilemättä yksi ihmiskunnan hämmästyttävimmistä saavutuksista. Siitä huolimatta eräs koulukunta kyseenalaistaa tämän saavutuksen aitouden ja väittää, että se oli NASA:n järjestämä huijaus, jolla se halusi päihittää kylmän sodan vastustajansa, Neuvostoliiton.
Vaikka nämä salaliittoteoriat ovat kiehtoneet monia vuosien varrella, näiden väitteiden huolellinen, tieteellinen tarkastelu antaa aivan toisenlaisen kuvan. Tässä syvennymme kuulaskeutumisen epäilijöiden esittämiin keskeisiin väitteisiin ja arvioimme niitä vankkojen tieteellisten perustelujen pohjalta.
Yksi skeptikkojen tärkeimmistä argumenteista on Kuun pinnalta otetuissa valokuvissa havaittujen varjojen epäjohdonmukaisuus. Teorian mukaan, koska varjot eivät ole yhdensuuntaisia, niissä on täytynyt olla ylimääräisiä valonlähteitä, mikä viittaa lavastettuun asetelmaan.
Tässä uskomuksessa ei kuitenkaan oteta huomioon perspektiivin luonnetta ja valon ominaisuuksia. Todellisuudessa varjot eivät ole luonnostaan yhdensuuntaisia. Varjon suunta riippuu katsojan näkökulmasta. Yksinkertainen maanpäällinen esimerkki voisi olla joukko samansuuntaisia viivoja maassa, jotka näyttävät perspektiivin vuoksi lähenevän toisiaan etäisyydellä. Lisäksi laajakulmaobjektiivit, joita astronautit käyttivät Kuun laajan maaston kuvaamiseen, vääristävät väistämättä kuvia, mikä vaikuttaa osaltaan varjojen havaittuihin poikkeavuuksiin.
Toinen usein esiin tuotu seikka on tähtien näennäinen puuttuminen Kuusta otetuista valokuvista. Skeptikot väittävät, että tämä poikkeama viittaa lavastetun laskeutumisen taustalla käytettyyn tekaistuun taustaan. Tähtien puuttuminen näistä kuvista on kuitenkin yksinkertainen seuraus kuutehtävän aikana käytetyistä valokuvausasetuksista.
Jotta Kuun pinta saatiin kuvattua ilman, että yksityiskohdat hävisivät kuun äärimmäisestä kirkkaudesta johtuen, kameran iiris oli suljettava lähes kokonaan, ja suljinnopeutta pidennettiin huomattavasti. Tämä asetus salli mahdollisimman vähän valoa kameraan, jolloin suhteellisen heikot tähdet jäivät kuvissa näkymättömiin.
Kriitikot kyseenalaistavat usein sen, että kuumoduulin alla ei ole räjähdyskraatteria. Tosiasiassa tähän on hyvin yksinkertainen selitys. Moduulin moottori sammutettiin noin kolmen metrin päässä pinnasta, ja se putosi loppumatkan. Koska kuun pinnalla ei ollut tuulta häiritsemässä sitä, pöly ei lentänyt ympäriinsä, eikä näin ollen muodostunut selvää kraatteria.
Yksi kuulaskeutumista koskevan salaliiton kiehtovimmista näkökohdista liittyy ylistettyyn elokuvaohjaajaan Stanley Kubrickiin. Dokumenttielokuvassa ”Kubrick’s Odyssey” esitetyn teorian mukaan NASA värväsi Kubrickin kuvaamaan väärennettyä Kuuhun laskeutumista. Tämä uskomus sai jalansijaa Kubrickin väitetyn tunnustuksen sisältävän videon perusteella, joka kuitenkin osoittautui huijaukseksi.
Todellisuudessa Stanley Kubrick oli tunnustautunut avaruushulluksi, joka oli kiinnostunut Apollo-ohjelmasta ja tieteiskirjallisuudesta. Sattumia, kuten hänen elokuvassaan Hohto esiintyvän hahmon Apollo 11 -pusero, on usein tulkittu väärin piiloviesteiksi, jotka vahvistavat hänen osallisuutensa väitettyyn huijaukseen.
Vaikka nämä tieteelliset selitykset tarjoavat rationaalisia vastauksia kuulaskeutumisen salaliittoteorioihin, on elintärkeää muistaa skeptisyyden ratkaiseva rooli tieteellisessä tutkimuksessa. Skeptisyys rohkaisee meitä kyseenalaistamaan ja tutkimaan, ja se saa meidät paljastamaan totuuksia ja kumoamaan harhaluuloja.
Vaikka muistelemme Apollo 11 -lennon uskomatonta saavutusta, meidän on jatkettava kyseenalaistamista, tutkimista ja tiedon tavoittelua. Loppujen lopuksi jokainen esitetty kysymys ja tutkittu mysteeri vie meidät askeleen lähemmäksi maailmankaikkeutemme parempaa ymmärtämistä.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings
