Artikkelin julkaissut drboylan.com
kirjoittanut Richard J. Boylan, Ph.D.
Usean vuoden ajan on ilmestynyt artikkeleita salaisista valtion tukikohdista, joissa eksoottisia avaruusaseita ja amerikkalaisten suunnittelemia lautasia rakennetaan ja testataan, mutta aina todistukset sellaisista ovat “epävirallisia” tai “lähteistä joita ei voida nimetä”. Joten päätin mennä itse paikalle katsomaan. Huhtikuun 9. päivä 1992 suuntasin S-10 Blazerini kuuden osavaltion suurelle kiertueelle lounaisiin salapaikkoihin. Todellisuus osoittautu paljon hämmentävämmäksi kuin mitä olin nähnyt missään kirjassa kuvatun.
Kiinnostuneille ja epäileväisille, minun taustani on tutkija ja minulla on kliinisen psykologian yksityispraktiikka Sacramentossa, Kaliforniassa. Minulla on ollut harrastuneisuutta UFOihin vuodesta 1947 lähtien, ja tutkimuskiinnostusta Tähtivierailijoiden kohtaamisiin vuodesta 1989. Muodollinen koulukuseni on psykologia (tohtori), opetusala (maisteri), sosiaalityö (maisteri) ja filosofia (kandi). Tietoni fysiikasta, astronomiasta, ydinfysiikasta, gravitaatiosta ja tiedustelupalvelujen ja armeijan salailusta on itseopittua lukemalla kirjoja kuten Intelligent Life in the Universe, Carl Sagan & I.S. Shklovskii, The Anti-Gravity Handbook, D. Hatcher Childress, The Puzzle Palace, James Bamford, The Cult of Counterterrorism, Neil Livingstone, ja Missing the Target: SDI in the 1990’s, Union of Concerned Scientists, sekä L. Fletcher Proutyn JFK: The CIA, Vietnam, and the Plot To Assassinate John F. Kennedy. En ole koskaan ollut armeijassa tai tiedustelutoiminnassa. Olen lojaali, mutta huolestunut amerikkalainen.
Suuri Kiertue oli huhtikuun 9-15. päivinä 1992. Vierailluihin paikkoihin kuului: Tonopah’n USAF ilmapuolustuksen päämaja, Tonopah’n testialue, Area 51:n ja S-4:n reuna-alueet (Groom & Papoose Lake -tukikohdat), Archuletta Mesa Dulcen ulkopuolella, New Mexicossa, Los Alamos National Laboratories, Kirtlandin ilmatukikohta, energiaministeriön läntinen päämaja (SDI), Sandia National Laboratories, Defense Nuclear Agencyn päämaja, National Atomic Museum, National Solar Observatory, Yhdysvaltain armeijan Sacramento Peak Frequency Surveillance Station, National Radio Astronomy Observatory, Very Large Baseline Arrayn sijaintipaikka lähellä Pietownia, New Mexicossa, sekä Northropin lautaspaikka lähellä Lancasteria, Kaliforniassa.
Valintani vierailukohteiksi perustui artikkeleista saatuun informaatioon pimeistä ja mustan budjetin projektien tukikohdista sekä tähtienvälisten aseiden tutkimus- ja kehityspaikoista, joita on mainittu sanomalehdissä kuten L.A. Times, sekä eri lehdissä kuten Aviation Week and Space Technology, Popular Mechanics, UFO MAGAZINE, ja MUFON Journal. Käytin monia käyttökelpoisia johtolankoja Howard Blumin loistavasta kirjasta Out There, sekä Timothy Goodin olennaisesta teoksesta Above Top Secret. Myös erottelin parhaani mukaan varmistettavissa olevaa informaatiota vahvistamattomasta William Hamilton III:n kirjasta Cosmic Top Secret. Toinen lähde oli marraskuun 26. päivän 1991 luento ”The Search for Extraterrestrial Intelligence”, jonka on pitänyt NASA Ames Research Centerin tohtori Jill Tarter, jonka varsin tiukka protestointi Blumin kirjaa Out There kohtaan ainoastaan lisäsi epäilyksiäni siitä, että Blum oli päässyt kiinni johonkin. Lisäinformaatiota tarjosivat kaksi keskustelua kahden CIA-viranomaisen kanssa, jotka olen tavannut, sekä vuoteni Kalifornian yliopistolla, jatko-opiskelijana ja opettajana.
Koostamiseni tein ilman muodollisia ohjeita tai sisäpiirin informantteja. Amerikan intiaaniviisauden kannattajana pyysin ja ilmeisesti sainkin opastusta ja varjelusta henkisiltä voimilta.
Ensimmäinen kohteeni oli Tonopah, Nevada, portti pimeän budjetin ilmailuprojekteihin. Jos piirtää viivan Kalifornian Lancasterista Arcoon, Idahossa, Denveriin ja Alamogordoin, New Mexicossa, useimmat pimeän budjetin ilmailuprojektit rakennetaan, testataan ja sijaitsevat tämän nelikulmion sisällä, minun tutkimuksieni mukaan. Vaikka Tonopah on pikkuriikkinen kunta, jonka suurin teollisuudenala on kaivosala, siellä sijaitsee ilmavoimien ilmapuolustuksen päämaja. Tämä on paradoksi, sillä Nelliksen ilmatukikohta (lähin ilmavoimien laitos) on 180 mailin päässä etelässä. Ellei sitten, siellä ole jotain salaista ilmavoimien toimintaa Nevadan testialueen pohjoispuolella, joka vaatii ilmapuolustusta. Mitä siellä onkin. Lisäksi näin ”Sukkulan Sandiaan”. Erittäin mielenkiintoinen, sillä Sandian laboratoriot ovat kahden osavaltion päässä Albuquerquessa. Ellei sitten Sandiaa ole läsnä lähempänä, mitä siellä onkin.
Tonopah’sta ajoin itään 15 mailia valtatie 6:a pitkin kääntyäkseni Tonopah’n testialueelle. Sisääntuloplakaati harhaanjohtavasti antaa kuvan siitä, että siellä testataan pieniä raketteja. Mutta 12 mailia etelään ajettuani saavuin suuren tukikohdan luo, jota ei operoi puolustusministeriö, vaan energiaministeriön Sandia National Laboratories. ”Sandia National Laboratories (SNL) on AT&T”, kertoo Sandian tiedottaja Joanne Pigg. (henkilökohtainen viesti, 04/20/92.) Kyllä, AT&T on korporaatio tähtienvälisten aseiden fysiikkatutkimuksen taustalla. Kun AT&T haluaa tykittää jotain, kyseessä voi olla heidän sähkömagneettiset pulssiaseensa.
Etuportilla on 30 jättiläismäistä kaksikerroksista rakennusta, jossa testialueen työntekijät asuvat. Kiikareilla (7X35 power) kykenin näkemään alueelle viisi mailia, jossa on yhtä suuri toinen rakennuskompleksi. Etelään ja itään ulottuu satoja neliömaileja energiaministeriön asetestialuetta, aseita kuten sähkömagneettinen pulssi, hiukkassäde, taktinen ydinase (Leonard Stringfield, The UFO Report, T. Good, ed.) sekä laser. Strategisia ydinaseita testataan 100 mailia etelämpänä toisessa energiaministeriön laitoksessa, Nevadan koealueella. Amerikkalaisten tekemiä lautasaluksia koelennätetään 100 mailia kaakkoon, Groom & Papoose Laken tukikohtien yllä.
Tonopah’n testialueen vartijat eivät olleet pukeutuneet armeijan tai poliisin asuihin, vaan heillä oli autiomaacamo-tyyliset kokovartaloasut, joiden kryptisissä olkamerkeissä luki ”ASI-SWAT”. Armeijan saattue päästettiin portilta ja se suuntasi kohti aluetta. Kun lähestyin pääporttia jalan, kaksi vartijaa olivat koppavan röyhkeitä ja aggressiivisia. Heillä oli omituisia aseita, joita en ollut koskaan nähnyt, vaikka olen tietoinen amerikkalaisten ja kansainvälisten joukojen, poliisin ja eliittiyksiköiden aseista, joita löytyy esimerkiksi Soldier of Fortune -lehdestä. Heidän aseensa näyttivät paksuilta, mustilta, sylinterimäisiltä kivääreiltä (arviolta 5 tuumaa halkaisijaltaan), arviolta metrin pitkiä, mutta ei minkäänlaista piippua tai piipun suuta. En halunnut kokea sitä että tällaisella aseella osoitetaan minua, joten hyväksyin heidän kieltonsa päästää minua ohi, ja peräännyin.
Arviolta 80 mailia itään Tonopah’n testialueelta State HWY 375 on pikkukylä Rachelissa, Nevadassa. Lähinnä siirrettävien kevytasuntojen kompleksi Area 51:llä työskenteleville ihmisille. Rachelin keskusta on Little A’Le’Inn -baari ja ravintola. Omistajat Joe ja Pat Travis ovat varsin perillä Area 51:sta ja useista ilmavoimien työntekijöistä, jotka tulevat sinne drinksuille töiden jälkeen. Little A’Le’Innin seinät ovat varsinainen ilmavoimien arvomerkkien museo, täynnä UFO-valokuvia, piirroksia, tuliaisia sekä allekirjoitettuja UFO-tutkijoiden ja tutkivien journalistien valokuvia. Joe kertoi minulle UFOsta, joka kerran yöllä laskeutui sulkemisen jälkeen ja valaisi koko ravintolan sisustan.
Sitten jatkoin 25 mailia kaakkoon Groom Laken hiekkatietä, jossa on kuuluisa musta postilaatikko. Käyttäen USGS:n topografisia karttoja (Pahranagat Range), ajoin huolellisesti länteen hiekkatietä kohti Groom Laken tukikohtaa. Vaikka olin edelleen viiden mailin päässä armeijan alueelta, kohtasin kaksi miestä camoasuissa kivääreillä aseistettuna, istumassa kilvettömässä Ford Broncossa, hätävalot katolla, parkkeerattuna tienpenkalle minua kohti. Kun ajoin heidän ohitseen, vasen takarenkaani puhkesi ja jouduin pysäyttämään. Rengas oli puhkoutunut sivuseinämästä, vaikka tiiviste oli ookoo. Hiekkatiellä mikään ei olisi voinut aiheuttaa sivuseinämän repeämän. Päättelin, että renkaaseen oltiin ammuttu reikä, jonkun näiden miesten aseella. Muutaman minuutin päästä camo-parivaljakko teki U-käännöksen, ajoi viereeni kun olin vaihtamassa rengasta, ja sarkastisesti kysyi ”Onko jokin huonosti?” Minulta kyseltiin oliko minulla virkamerkkiä, ja olinko ”menossa eteenpäin”. Kun sanoin ettei minulla ollut virkamerkkiä, he sanoivat että ”Ei kannata ajaa eteenpäin”. Sain tietää, että armeijan alueen reunalla oli vartioitu portti. Maavoimien everstiluutnantti James W. Hutchinson on laitoksen komentaja, joka vastaa Area 51:n toiminnasta. (USAF warning document, Area 51 issue, 1992.)
Koska oli myöhäinen iltapäivä, vetäydyin odottamaan pimeän tuloa, sitten käännyin ja parkkeerasin viisaasti neljännesmailia itään Broncosta ja otin kiikarini esiin tarkkaillakseni Groom Rangen harjannetta Area 51:n ja S-4:n yllä 21:00-22:30 välillä huhtikuun 9. päivä. Puolen tunnin päästä havaitsin kirkkaan oranssina palavan valon nousevan pystysuoraan Groom Mountainsin takaa. Se leijaili usean minuutin ajan, ajelehti hitaasti etelään noin 300 metrin verran, sitten hiljalleen laskeutui pystysuoraan vuorten taakse. Tämä kappale oli saman värinen ja muotoinen, ja se näkyi samassa suunnassa kuin Gary Schulzin kuvaama esine, joka suurensi ja tietokoneella käsitteli kuvaansa paljastaakseen lentävän lautasen, jonka päällä oli kupoli, jota ympäröi ionivalon häivä. Schulzin valokuvissa hän on tunnistanut HPAC:n (Human Powered Alien Craft, ihmisten ohjaama avaruusolentojen alus), joka roikkui Little A’Le’Innin seinällä, ja joka näkyy myös Cosmic Top Secretissa.
Pian toinen kirkkaasti valaistu pyöreä kappale nousi pystysuoraan ja leijaili arviolta 200 metriä harjanteen yläpuolella. Tämä esine vilkkui ja emittoi sinivalkoista intensiivistä valoa, ilmeisesti aluksen pinnasta. Sitten se aloitti sarjan uskomattomia, mahdottoman nopeita heilurimaisia liikkeitä, siksakkia ja edestakaisin siirtymistä sekunnin murto-osan intervalleilla, arviolta 300 metrin ”hyppyinä”. Kappale teki 180 asteen käännöksiä ja ilmaantui olevan melkein kahdessa paikassa yhtä aikaa. Tämän aerobatian jälkeen se asettui ja leijaili hetken, sitten jatkoi heilurimaista liikettä. Molemmat heiluntaliikkeet kestivät yli minuutin kumpainenkin. Lopulta kappale leijaili paikallaan liikkumatta, sitten alkoi lentää harjannetta pitkin etelään tasaisella korkeudella ja arviolta 80 mailin tuntivauhdilla. Seurasin sitä kiikareillani arviolta 30 mailin matkan ennenkuin se sulautui tähtitaivaaseen.
Arviolta puolen tunnin päästä katoamisesta, kolmas kirkas pyöreä esine ilmestyi, joka hehkui samaa kirkkaan oranssia väriä. Se nousi Groom Rangen ylle, leijaili, ajelehti hitaasti, sitten alkoi vilkkua. Sitten se alkoi liukua harjannetta pitkin vakiokorkeudella ja -nopeudella, mutta jonkin verran epätasaisesti, tehden ailahtelevia hyppyjä eteenpäin. Myös omituista oli aluksen vilkkuvalon muuttuminen. Yhdessä vaiheessa se oli kirkkaan tarkasti määrittyvä oranssina vilkkuva orbi, toisessa vaiheessa se oli sumea kultainen valomöykky. Se toisti tämän muodonmuutoksen kulkiessaan harjannetta.
Nämä alukset navigoitiin verkkaalla tavalla, eivätkä ne näyttäneet sellaista itsevarmaa liikettä tai äärimmäisen nopeita poistumistyylejä, joita niin usein raportoidaan UFOjen yhteydessä. Näin päättelin, että ne ovat Yhdysvaltain valmistamia levyaluksia, primitiivisen tasoista teknologiaa ja/tai pilotin osaamista. Toisaalta yhden aluksen äärimmäisen nopeat akrobaattiset liikkeet viittaisivat inertiaalisiin voimiin, ja täten gravitaatioon, jotka alus osaa voittaa.
Seuraava kohteeni oli Archuletta Mesa (Archulettan pöytävuori) juurikin Dulcen pohjoispuolella, New Mexicossa. Blumin Out Theressa ja Goodin The UFO Reportissa rapotoitu maanalainen tukikohta Archuletta Mesa sijaitsee New Mexicon ja Coloradon rajalla. Ajoin vuoren ympäri ja huomasin mystisen ”ranchin” pohjoislaidalla vuoren juurella. ”Redding R Ranch” on oletettavasti buffalon kasvatuspaikka. Kuitenkin ranchin edustalla kahden rakennuksen välissä oli neljä omituista, kahdeksanmetristä puujalkaista vartiotornia, jotka määrittelivät sisemmän maa-alan neljä nurkkaa. Mitään liikettä tai henkilöstöä ei ollut paikalla. Ranch ulottuu kaksi mailia tien vierustaa, siinä on neljä hienoa ja kallista raudasta työstettyä kaariporttia, joihin on työstetty teksti ”Redding R Ranch”, tasaisin välimatkoin aitaa pitkin. Kuitenkin kolme näistä porteista ei johda yhtään mihinkään, ne joko ovat rotkon seinämän laidalla tai tiiviin metsän laidalla, jonne ei mene mitään tietä. Vuonna 1992 haastattelemani tiedustelu-upseeriksi itsensä mieltänyt tri. John Alexander, joka työskenteli PSITECHin johtokunnassa (kaupallinen tiedusteluyritys, joka käyttää fysiikkaa kaukokatseluun), ilmaisi suurta kiinnostusta katsella valokuviani ”ranchista” ja sanoi että ”en ole koskaan kuullutkaan siitä”. Kerroin hänelle että kaukokatselija Sacramentossa, Kaliforniassa jota konsultoin, Nancy Matz, oli havainnut useita tasoja maasta kaivettuja kammioita pöytävuorella, mutta siellä oli ollut vuoren sisässä suuri häiriö, mikä sai aikaan eräiden kammioiden romahtamisen. Tri. Alexander vastasi tähän, ”me räjäytimme ydinpanoksen vuoren sisässä” (henkilökohtainen viesti, 06/16/92), mutta sitten hän lisäsi että ”etsimme sieltä öljyä”. Öljyä löytyy syvältä maankuoresta, ei maan yläpuolella olevasta hiekkakivisestä pöytävuoresta. Näin en päässyt kokonaan Archulettan pöytävuoren mysteerin (Dulce) sisään, mutta siellä tuntuu olevan enemmän kuin mitä pintapuolisesti silmälle näkyy.
Sitten suuntasin New Mexicoon tiedustelemaan Los Alamos National Laboratoriesia (LANL), jossa aseteknologian teoreettista tutkimusta tehdään energiaministeriölle University of Californialla. Yliopisto pyörittää Lawrence Livermore Laboratoriesia Kaliforniassa samoista syistä, joka erikoistuu laser- ja ydinfuusiotutkimukseen.) Jättiläismäinen rehottava kompleksi, joka peittää ison osan Los Alamosin piirikuntaa, Los Alamosin laboratoriot ovat 5 mailia kertaa 13 mailin alueella, ja John Alexanderin mukaan siellä on paljon maanalaisia laitoksia maanpäällisten lisäksi (henkilökohtainen viesti, 06/16/92.) LANL painottaa kovasti ydintutkimusta. Se auttaa selittämään miksi tämä maa ei edisty ydinjätteen turvallisen käsittelyn parissa, sillä vain yksi LANL-rakennus oli omistettu ydinjätteen käsittelyn tutkimukselle, kun taas sadat muut oli omistettu jätteen tuottamiselle. Energiaministeriön ”Ei läpikulkua”-kyltit, joissa lukee vakavista sakoista, ovat kaikkialla LANLissa, kuten on myös säteilyvaroitusmerkit. Joitain tiettyjä kiinnostavia anomalioita näkyi LANLissa. Rakennuksessa T10 on ihmisgeenejä tutkiva Center for Human Genome Studies, sekä(!) HIV (AIDS) tietokanta: kahden varsin omituisen projektin yhdistelmä joka on mukana asetutkimuksessa, eikä niinkään terveysministeriön tutkimuksessa. Ei voi kun muistella kaikkia niitä huhuja siitä miten AIDS on biologinen ase, joka on vapautettu maailmaan. Vieläkin omituisempia rakennuksia on LANLin teoreettisen biologian ja fysiikan tutkimuslaitos. Ehkäpä vähemmän mielenkiintoista mikäli huhut pitävät paikkansa on, että Coronan, New Mexicon lähelle syöksyneen UFOn avaruusolentojen ruumiita tuotiin Los Alamosiin tutkittavaksi. Los Alamosin teoreettisen biologian osasto voi olla kytköksissä NASAn Ames Research Centerin eksobiologian tutkimuksiin, joissa on luotu elävän näköisiä vaihtoehtoisen evoluution malleja, miltä älykäs elämä näyttäisi toisilla planeetoilla (Blum, H., Out There).
Ydinaseiden ja eksoottisen biologian lisäksi LANL tutkii myös suurtehomagneettikenttien sotilaskäyttöä National High Magnetic Field Laboratoryssa (gravitaatio/antigravitaatiotutkimuksen edellytys). Ja armeijan yhteys LANLiin ei ole mitenkään salamyhkäinen. Ilmavoimilla on ATAC teknisen tuen keskus siellä, vartioitu ja miehitetty 7 päivää viikossa.
Toinen anomalia Los Alamosissa on sen keskellä oleva ydinreaktori. Se on ainoa ”reaktori”, jonka ole nkoskaan nähnyt, jossa on työntekijöiden asuintiloja heti reaktorin vieressä, mikä rikkoo periaatetta että pidettäisiin optimiväli henkilöstön ja säteilylähteen välillä.
Los Alamosin ja Lawrence Livermore Laboratoriosin teoreettisen asefysiikan tutkimus kääntyy oikeiksi käyttöön otettaviksi kehittyneiden aseiden malleiksi Sandia National Laboratoriesissa, Albuquerquessa. Joten suuntasin Albuquerqueen, jonka sanotaan olevan mustan budjetin toiminnan keskus. Kaakkoiskulmassa kuntaa on Kirtlandin ilmatukikohta. Kirtland tarjoaa peitetarinan ja asumukset seuraaville: energiaministeriön lounaiselle toimistolle, Sandia National Laboratoriesille (SNL), Defense Nuclear Agencylle, Interservice Nuclear Weapons Schoolille ja energiaministeriön National Atomic Museumille. Energiaministeriön ja SNL:n matala profiili on vähättelyä. He eivät edes listaa itseään Albuquerquen puhelinluettelossa, vaikka muut liittovaltion virastot on listattu pitkästi puhelinluettelossa jopa vähäisempien osastojen työntekijöiden numeroilla.
Menin Kirtlandin ilmatukikohdan kompleksiin sen pääportista, sen jälkeen kun sain kulkuluvan joka annetaan jokaiselle siviilille, joka haluaa vierailla National Atomic Museumissa tai SNL:n Solar Research Power Towerissa. Jos ei saa lupaa päästä eri DOE:n, USAF:n, SNL:n tai DNA:n laitoksiin ja ampumaradoille, tilaisuus tekee varkaan.
Energiaministeriön katolla liehuu kolme lippua, Yhdysvallat, energiaministeriö ja AT&T! Kyllä, AT&T:n vaakaraidat pallologolla heiluu myös, koska AT&T on Sandia National Laboratories, missä suurin osa energiaministeriön touhuista lounaassa tehdään. Vaikka valtio tykkää brassailla sen ydinvoiman turvallisuushistorialla, energiaministeriö ei kykene pitämään edes omaa päämajaansa puhtaana kontaminaatiosta, kuten käy ilmi valokuvatodisteista. Kontaminoitunut tai ei, energiaministeriö on turvattu linnake, jonka tarkastuspisteillä ja henkilöstön tiloihin mentäessä joutuu lukitsemaan oven, antamaan koodin, sitten avaamaan toisen oven mentäessä päärakennukseen.
Koska en voinut mennä päärakennukseen tai SNL:n rakennukseen, matkasin neljännesmailin etäämmäs National Atomic Museum (NAM). Ydinfyysikot ja armeija Los Alamosissa ja Sandian labroissa ovat ylpeitä historiastaan ja ”saavutuksistaan”, joita he esittelevät, joiden oletin olevan salaista (ja voi ehkä edelleenkin olla muualla). Esimerkiksi Yhdysvalloilla on nyt vetypommeja, joiden koko on kutstettu RV-propaanitankin kokoiseksi, joka helposti mahtuisi armeijan duffelikassiin. Tai kuten Abu Nidal tietää, bussiterminaalin varastolokerikkoon. Vieläkin ihmeellisempänä Lawrence Livermore Laboratories jatkuvasti pyörittää disinformaatiokampanjaa, jossa ”me edelleen työskentelemme ydinfuusioreaktion rajaamiseksi”, mikä oli NAMin paljastus että Yhdysvalloilla on ollut vuodesta 1987 asti kontrolloitu ydinfuusio, ja että se pitää itseään käynnissä (!) ja että sitä säilötään supervahvalla magneettikentällä. He käyttävät lasereita räjäyttämään fissiomateriaalia ja tuottamaan fuusiota. Tämä on loppumaton lähde ja varsin kompakti energiamuoto ja voi olla painovoimaa uhmaavan aluksen voimanlähde, jonka näin Area 51:ssä. Toinen NAM-paljastus tähtiaseista oli, että SNL on saavuttanut partikkelikiihdytyskyvykkyyden, joka voi tuottaa 100,000,000,000,000 (100 biljoonan) voltin purkauksen käyttäen yhden tuuman paksuista litiumdiodia.
Tien toisella puolella National Atomic Museumista on Interservice Nuclear Weapons School, jossa asevoimien eri haarat voivat opiskella sitä miten käyttää ydinaseita. Ydinaseiden ei tule olla ymmärretty pelkkinä vetypommeina, vaan avaruusaseina, joissa käytetään ydinfuusiovoimaa voimanlähteenä.
Tämä johtaa meidät seuraavaan suureen kompleksiin Sandia National Laboratoriesilla. SNL ja sen koekäyttöalueet ulottuvat etelään ja itään energiaministeriön päärakennuksesta yli sadan neliömailin verran, ja ne vievät suurimman osan pinta-alasta alueella, jota nimitetään ”Kirtland Air Force Baseksi”. SNL:llä on projektirakennuksia aina puolen mailin välein joka suuntaan horisonttiin. Kyltissä lukeviin aktiviteetteihin kuuluu suurimmaksi osaksi asejärjestelmien tutkimusta ydin-, magneetti-, aurinko-, sähkömagneetti-, laser- ja hiukkassäde-energialla. Solar Power Tower -laboratorio SNL hehkuttaa heliostatia (aurinkovoiman keräin-keskityslaitetta) joka voi polttaa 1 tuuman paksuisen kovaan metallilevyn läpi 26 sekunnissa.
Mutta tähtien välisten aseiden tutkimuksen sovellutuksien helmi oli ”Project ARIES, kehittyneen sähkömagneettisen pulssin (EMP) simulaatioalue”, jossa Edgerton, Germhausen & Greer (EG&G) oli rakentanut kahden korttelin kokoisen laitteen Defense Nuclear Agencylle.
EG&G on hämäräperäinen korporaatio, joka on mukana (Wackenhut Corporationin kanssa) Area 51:n ja S-4:n turvajärjestelyissä (henkilökohtainen viesti EG&G:n ja Wackenhutin turvahenkilöstöltä 03/14/92), mustan budjetin aseoperaatioissa kuten Project ARIES, ja erilaisten ydinlaitosten ylläpidossa Yhdysvaltain hallitukselle (Wildfire, 6:1, Spring, 1992). EMP-ase koostuu 1 1/2 korttelin suuruisesta tynnyrimäisestä putkesta, joka on vaakatasossa asetettu puisen (ei-johtavan) pukin päälle 8 metrin korkeuteen, joka on kytketty kaksikerroksiseen tornirakennukseen, joka puolestaan on kytketty suureen sähkölaitteeseen jonka ulokkeet ja massiiviset kaapelit näyttävät suurelta Van de Graafin generaattorilta. Pitkään huhuttu sähkömagneettinen pulssiase on viimein havaittu! Fuusiovoimalla toimiva ja 100 biljoonan voltin purkauksia tuottava laite kykenee pimentämään jopa eksoottisimman UFO-teknologian. Se on selvästi aivan ylimitoitettu tuhoamaan pelkästään Venäjän ballistiset ohjukset, joita varten riittäisi pelkkä ohjuspuolustusjärjestelmä. Ajellessani ulos aurinkovoimalabrasta, kohtasin kuuluisan Manzano Mountain Weapons Storage -laitoksen, joka on kokonainen vuori täynnä tunneleita erilaisille korkean turvallisuuden esineille kuten ydinaseille, ja Timothy Goodin mukaan siellä on myös talteen noudettuja UFOja (Above Top Secret). Manzanoa ympäröi kolme erillistä piikkilanka-aitaa, joiden välissä on karua maastoa, oletettavasti myös liikesensoreita. Aseistettu henkilökunta kiertää jeepeillä alueen ympäri. Manzanon turvallisuus on niin överiä verrattuna varsin olemattomaan muuhun turvallisuuteen Sandialla. Manzanon pohjoispäässä on pahamaineinen Coyote Canyon -testialue, jossa äärimmäisen salaisia ilmavoimien, DNA:n, DOE:n ja SNL:n tutkimuskokeita tehdään. Sisäänkäynnillä on kyltti, jossa luki Defender Challenge project. Tämä on alue, jossa ilmavoimien henkilöstö on havainnut UFOja vuonna 1979 (Above Top Secret, T. Good). Coyote Canyonia kiikareillani väijyessäni näin omituisen 7 metrin kokoisen metallipallon, joka lepäsi maassa ohuen tinakatoksen alla, neljän paalun tukemana. Sen tarkoitus oli epäselvä. Mitä tutkimusta siellä sitten tehdäänkin, se on tehnyt alueen vedestä juomakelvotonta eikä siinä voi pestä edes käsiä. Kieltokylttien takia en kehdannut mennä alueelle, joten en voi raportoida mitä näissä Sandian paikoissa tapahtuu.
Sandiasta poistuessani suuntasin etelään, Alamogordoon, National Solar Observatoryyn (NSO) Sunspotissa, New Mexicossa. Sacramento Peakin huipulla, 2,8km Alamogordon yläpuolella, on NSO:n toinen matalan profiilin laitos. Sen henkilöstöön kuuluu ilmavoimien tiedeupseereita, jotka monitoroivat Auringon sähkömagneettisen säteilyn tasoja etsiäkseen geofyysisiä ja geomagneettisia häiriöitä, avaruusalusten liikkeitä ja satelliittien kiertoratoja, sekä avaruuslentotoimintaa (NSO pamfletti, 1992). Observatorion sisäänkäynnin luona on pieni kyltti, jossa lukee ”Umbra”, National Security Agencyn korkein turvallisuusluokitus (The Puzzle Palace, J. Bamford). 300 metriä itään NSOsta on Army Sacramento Peak Frequency Surveillance Station, jonka sisäänkäynnillä on useita kieltokylttejä ja uhkailuja seuraamuksista. Tämä asema monitoroi sähkömagneettista kommunikaatiota ja telemetriaa White Sandsin ohjusalueen yllä, Hollomanin ilmatukikohdassa ja NASAn salaisessa Johnson Space City -kompleksissa. Kaukokatselijakonsulttini huomauttivat maanalaisista laitoksista tarkkailuasemalla ja sähkömagneettisesta kenttägeneraattorista, joka voi selittää sen miksi mitään heinäsirkkojen sirinää tai metsän huminaa ei kuulunut lähellä tätä ELMINT (electromagnetic intelligence) laitosta, jota mahdollisesti pyörittää NSA.
Hollomanin ilmatukikohta, White Sandsin ohjusalue ja NASAn Johnson Space City olivat kaikki huippusalaisia ja rajattuja, enkä päässyt niiden lähelle. Seuraava kohteeni oli läntisessä New Mexicossa.
Tutkin National Radio Astronomy Observatorya (NROA), jonka Very Large Array koostuu 27:sta jättiläismäisestä ”vastaanottavasta” satelliittilautasesta, jokainen 25 metriä halkaisijaltaan. Ne on tuettu torneihin, jotka liikkuvat rautatiekiskoja pitkin. Jokainen on korkea kuin kerrostalo. Lautaset kykenevät erilaisiin konfiguraatioihin, ja näin ne suunnattuina käänteisessä T-muodostelmassa, joista kumpikin varsi ulottui yhden mailin, ja pisin varsi osoitti pohjoiseen. Niiden tarkoitus on kerätä ”heikkoja signaaleja taivaallisista lähteistä”. Tämä kerrottiin ulkopuolisille keinona kartoittaa taivasta etsimällä tähtiä ja energisoituneita kaasukenttiä avaruudesta, jotka emittoivat radiotaajuuksista sähkömagneettista säteilyä. Kuitenkin, kuten muidenkin paikkojen kanssa, NROA ei ole tavallinen observatorio. Armeijan rekka oli parkissa vieressä NROA:n merkkeihin puettuna, ja kaksi ambulanssia NROAn merkeillä oli siinä myös. (Paikalla työskentelevät muutamat astronautit ovat ilmeisesti taipuvaisia onnettomuuksiin!) Lisätietoja siitä mitä täällä tapahtuu kertoi NASA Ames Research Centerin edustaja tri. Jill Tarter, jok paljasti (University of Californiassa, Davisissa marraskuun 26. päivänä 1991 pidetyssä esityksessä), että Yhdysvallat ilmoittaisi lokakuun 12. päivä 1992, että sen radioteleskoopit etsivät avaruudesta älykkään elämän merkkejä. Tämä kuuluisi Kolumbuksen Uuden Maailman löytämisen 500-vuotisjuhlallisuuksiin. Hienoa, eikö? Paitsi että tämä on kaikki disinfoa. Oikeasti Yhdysvallat on rahoittanut Search for Extraterrestrial Intelligencea (SETI) jo vuosikaudet (Out There, H. Blum). Voitaisiin spekuloida, että korkea-arvoisen valtion ilmoituksen tarkoitus on Tähtivierailijoiden kommunikaation ”löytämisilmoitus”, ja lopulta avoimesti myöntää että valtio on kontaktissa avaruusolentojen kanssa.
Se mikä ei ole spekulaatiota on todistusaineistoa, mm. fyysistä todistusaineistoa, jota sain haltuuni valtion NROA-lautasista. Niitä käytetään välittämään supertehokkaita signaaleja avaruuteen, erityisesti kohti pohjoishorisonttia. Yksi vihje jonka sain oli illallisella neljän astronautin kanssa Datil-ravintolassa NROAn lähellä. Yksi valitti siitä, että hän yritti saada radioaikaa tutkimuksiinsa. Mutta kun olin NROAlla, kaikki 27 osoittivat poispäin taivaan pääkohdista, ne oli suunnattu kohti pohjoishorisonttia. NROA-valokuva heidän päämajallaan jälleen näytti kaikki 27 lautasta suunnattuina samaan pohjoishoristontin suuntaan. Miksi tämä alue taivaasta, kun lautasten ajasta kilpaillaan niin kovasti? Toinen vihje oli NROAn sijainti San Augustinin tasangoilla, joka on tarkoituksella valittu hiljainen alue sen etäisen sijainnin takia kaukana kaupungeista ja radioasemista ja muusta säteilystä.
Sain fyysisiä todisteita kun poistuin NROAlta. Olin arviolta kaksi mailia satelliittilautasista, sekä FM- että CB-radiot päällä. Kuulin kaikkein intensiivisimmän kirkaisun mitä olen koskaan kuullut radiosta, joka tukki sekä FM- että CB-taajuudet yhtäaikaa ja tuskallisesti. CB-mittarini meni enemmän kuin punaiselle mitä olen koskaan nähnyt sen menevän. Tämä kirkuminen jatkuin usean minuutin ajan. En voinut uskoa korviani. Miten NROA antaisi niin voimakkaiden sähkömagneettisten signaalien esiintymisen, jotka voivat häiritä herkkiä radiolaitteita, jotka kuuntelivat avaruutta? Lopulta kytkin radiot pois päältä kunnes saavuin Pietowniin, 21 mailia luoteeseen. Sitten kytkin molemmat radiot päälle ja jälleen aloin kuulla kuurouttavan kirkunan, joka kesti jälleen pari minuuttia. Sitten jonkin armosta se lakkasi. Sen loppumisen jälkeen molemmat radiot toimivat normaalisti, lähettivät ja vastaanottivat hyvin, enkä ole sen jälkeen kuullut ääntä koskaan. Minulla tuli mieleen, että NROA ei ainoastaan vastaanota signaaleja avaruudesta, vaan lähettää niitä myös! Koska sähkömagneettisten kenttien vahvuus heikkenee algebraalisesti etäisyyden funktiona, NROA-lautasten lähetysteho on äärimmäisen suuri (CB ja FM-taajuuksien voittamiseksi 21 mailin päässä), kun signaalin pitää päästä ulkoavaruuteen. Kenelle valtio lähettää signaaleja? Ja miksi valtio valehtelee SETIstä?
Pietownissa, New Mexicossa, on neljä taloa ja yksi kiinni laudoitettu kauppa, ja valtion pitäisi rakentaa sinne paljon suurempi radioteleskooppikompleksi, Very Large Baseline Array, joka yhdistää radioteleskoopit Hawaiilta Länsi-Virginiaan, Puerto Ricosta New Mexicoon (NROA:n näyttelydata, 1992). Tämä luo ”antennin”, jonka ”lautasen koko” on lähes kahdeksasosan planeetan pinnasta. Very Large Baseline Array piti saada valmiiksi tänä vuonna, mutta en nähnyt mitään radioteleskooppeja. Ainoa rakennus jonka löysin oli suurten putkien (kolme metriä halkaisjaltaan) valmistelua maanalaiseen tunnelityöhön. Niiden tarkoitus on epäselvä, projektia ei selitetä missään kyltissä. Pietownin toiminnasta en voi sanoa mitään. Joten suuntasin länteen viimeiseen kohteeseeni, Kalifornian ilmailualan mustan budjetin Palmdale-Lancasterin alueelle.
60 mailia Los Angelesista pohjoiseen Tehachapi-vuorilla, Edwardsin ilmatukikohdasta itään, sijaitsee Tejon Ranch, joka ulottuu arviolta 600 neliömailin verran. Siellä Northrop Aircraft Corporationilla on salainen lentävien lautasten tehdas, sanoo William Hamilton III hänen kirjassaan Cosmic Top Secret. Bill oli oikeassa. Näin saman intensiivisesti kirkkaan oranssin kultaisena loistavan testialuksen lentävän, jonka olin nähnyt Area 51:n ja S-4:n yllä. Billin ohjeita seuraten jatkoin seitsemän mailia länteen Lancasterista valtatie 138:aa tie 190:lle, sitten kolme mailia pohjoiseen Kernin piirikunnan rajalle. Kiikareiden kanssa kolmen ja viiden välillä aamulla huhtikuun 15. havaitsin neljä ultrakirkasta oranssin kultaista orbia nousevan ja matkaavan puolentoista mailin testikierroksen. Arviolta puolen tunnin välein kukin orbi lähti kiitämään ja muutti suuntaansa. Ensimmäiset kolme nousivat lounaiselta hangaarialueelta Northropin konpleksista. Neljäs nousi koillisen lastausalueelta. Maassa jokainen alus oli aluksi hehkumaton, mutta näytti kuunvalossa kuin parkissa olevalta lentokoneelta, jonka takaosassa on ”hytin ikkunat” valaistu. Aluksen arvioitu leveys oli noin 15 metriä. Sitten se nousi ilmaan, se alkoi hehkua intensiivisesti, kuin koko runko (tai sen ympärillä oleva ionikenttä) emittoisi valoa. Sen intensiteetti kasvoi suhteessa voiman tarpeeseen joka vaadittiin nostamaan se pystysuoraan ylöspäin 60 metriä maasta. Tällä korkeudella ja maksimaalisen kirkkaana alus leijaili, sitten alkoi liukua arviolta 25 km/h nopeudella kaakon suuntaan, pysähtyi, sitten kääntyi ympäri ja paljasti alaosansa, joka emittoi vieläkin kirkkaampaa valoa. Sitten jokainen alus matkasi takaisin tasaisella nopeudella lastausalueell, leijaili, laskeutui pystysuoraan alas maahan. Laskeutuessa jokainen lakkasi emittoimasta kirkasta valoa, poislukien ”hytin ikkunat”. Neljäs alus kaarsi koillisen suuntaan. Nämä kaarrokset olivat lyhyitä ja varovaisia testiajoja, joilla varmistettiin että kone oikeasti lensi, ennen kuin ne lähetettäisiin S-4:n täyden kenttätoimintakuntoisuuden testaamiseksi ja liitettäisiin kasvavaan Yhdysvaltain lautasalusten laivastoon.
Nyt olin saanut loppuun kuuden osavaltion kiertueeni ja nähnyt Tähtien Sota -laitokset ja lentävät lautaset. Mitä se kaikki tarkoittaa?
Uskon, että UFOt, Tähtien Sota -aseet ja amerikkalaiset lautaset liittyvät toisiinsa kuin kolmijalkainen jakkara. Kuten tutkija Leonard Stringfield sanoo Timothy Goodin The UFO Reportissa (1989): ”Tähtien sota, joka mukamas on kehitetty Venäjän vastaiseksi ohjuspuolustusjärjestelmäsksi, on saattanut saada alkunsa ’sotateollisuuden’ UFO-yhteydestä.” Selvästikin kun otetaan huomioon Strategic Defense Initiative Officen dramaattisesti kasvanut rahoitus, (33% kasvu jokaisena viimeisen kolmen vuoden aikana (Missing the Target: SDI in the 1990’s, Union of Concerned Scientists)), vaikka neuvostoliiton ohjusuhka on dramaattisesti pienentynyt vuoden 1989 jälkeen Neuvostoliiton hajottua, Union of Concerned Scientists tuli päätelmään, että ”ei ole syytä niin suurelle SDI-järjestelmälle kuin ehdotettu on, ei kongressilla… eikä Bushin hallinnolla.” Tämä anomalia viittaa lisäksi agendaan, jossa SDI tekisi jotain muuta kuin puolustaisi kansaa ohjuksilta tai kolmannen maailman terroristeilta. Tuo agenda, uskoakseni, on aseellinen ”vastatoimikyvykkyys” Tähtivierailijoita ja heidän UFOjaan vastaan. SDI:n ”vastatoimiin” kuuluu ydinaseet, laser, sähkömagneettinen pulssi ja partikkelisädeaseet.
Dokumenttitodisteet sellaisesta agendasta vaikuttavat olevan tahattomasti NASAn meille antamia, kun Discovery-sukkulan astronautit välittivät Maapallolle videokuvaa UFOista matkaamassa Maapallon ilmakehän ulkopuolella. Yksi UFO yhtäkkiä tekee 90 asteen käännöksen oikeaan ja kiihdyttää pois syväavaruuteen, vain pari sekuntia ennen korkeaenergisen pulssin purkautumista Maapallolta kohti sitä kohtaa, jossa UFO oli ollut ellei se olisi radikaalisti muuttanut kurssiaan. Myös toisia UFOja nähdään ammuttavan sädeaseilla. Tämä videonauha näytettiin NBC:n Hard Copy -ohjelmassa kesäkuun 5. päivä 1992, ja kertojana toimi UFO Magazinen Don Ecker. Tähtien Sodan ase ampumassa UFOa Maapallon ilmakehässä? Se näytti siltä Don Eckerille, ja minun tutkimukseni perusteella myös minulle.
Amerikkalaisten lautasten laivaston kasaaminen Nevadaan liittyy ilmeisesti tavoitteisiin kehittää kyvykkyys taistella Tähtivierailijoiden UFOja vastaan. Uskottava näyttö puhuu sen puolesta, että korkean teknologian aseita haalitaan Tähtien Sodaksi sopivasti nimetyn ohjelman alaisuuteen tasan tarkkaan sodankäynnillisessä tarkoituksessa Tähtivierailijoita vastaan.
Mikä on Varjohallituksen motiivi käydä sotaa avaruusolentoja vastaan? Richard Hoagland, entinen Star & Sky -lehden päätoimittaja ja NASAn Goddard Spaceflight Centerin konsultti selittää. ”Ihmiset ovat kovin naiiveja sen suhteen mitkä voimat yhteiskunnassamme eivät halua tätä tietoa, edes erittäin käyttökelpoisen teknologian muodossa, julkiseksi.” Hän huomauttaa, että on ”toisiinsa kytkeytyviä instituutioita, joiden tehtävä on pitää heidät itsensä bisneksessä. Ja he eivät pidä tätä ET-teknologiaa kevyenä juttuna. Loppujen lopuksi, millä tavalla ihmiset pysyvät vallassa? Koska he itse määrittelevät universumin rajalliseksi, harvinaiseksi ja niukaksi ja sitten laittavat sille hintalapun. Jotkut ihmiset laitetaan johtoon jakamaan leivänmuruina niukkoja asioita; toiset ihmiset ostavat sitä minkä verran markkinoilta irtoaa. Ja sellainen systeemi on erittäin kätevä kontrolloimaan muita ihmisiä.” (Wildfire, 6:1, Spring, 1992).
Onko Varjohallituksen aggressiivinen ja paranoidi SDI-vastatoimi sellainen minkä me haluamme omissa nimissämme tehtävän älykkäille vierailijoille toisilta planeetoilta? Onko se hyvää käyttöä $80 miljardille verorahojamme? SDI Budget, 1993-2005, Union of Concerned Scientists:, op. cit.>. Kuten Edmund Burke sanoi, ”Ainoa mitä tarvitaan pahuuden pysymiseksi on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”
Jotain mitä me voimme tehdä paljastaaksemme ja vastustaaksemme tätä pahuutta on vaatia vaaleilla valituilta edustajiltamme, että Musta Budjetti avataan täysin kongressille ja kansan syynättäväksi ja debatoitavaksi. Siihen tulisi kuulua myös tiedustelubudjetit, erityisesti NSA, NRO, CIA ja DIA. Viimeisenä, meidän tulee vaatia, että kongressi puskee läpi lainsäädäntöä, jolla kielletään turmiollinen presidentin salaisten päiväkäskyjen (Executive Orders) käytäntö, täysin vailla tilivelvollisuutta Amerikan kansalaisille, kuten Trumanin salainen päiväkäsky 24. syyskuuta 1947, jolla perustettiin MJ-12 ja piilotettiin todisteet avaruusolentojen yhteydenotoista Amerikan kansalta (T. Good, Above Top Secret).
Homma on nyt meidän käsissäämme.
julkaistu 13. joulukuuta 1992
Tri. Richard Boylan on käyttäytymistieteilijä, emeritus yliopisto-opettaja, kliininen hypnoterapeutti ja Tähtivierailijoiden kohtaamisten tutkija.
Artikkelin julkaissut drboylan.com
