kirjoittanut Linda Moulton Howe

Kun ensi kertaa kuulin Bill Uhousesta, lasvegasilaisesta eläkkeellä olevasta koneinsinööristä, joka kertoi olleensa mukana takaisinmallintamassa avaruusolentojen teknologiaa valtion laitoksissa, olin sekä huvittunut että hämmentynyt. Olin huvittunut koska hän vihjaili, että projektin johtajana toimi Maan ulkopuolinen biologinen olento, joka tunnettiin nimellä J-Rod, joka oletettavasti oli saapunut Maapallolle vuonna 1953. Erään toisen lähteen mukaan, nimeltään BJ, josta tässä artikkelissakin alempana puhutaan, nimet ”J” ja ”Rod” ovat peräisin amerikkalaisten tiedemiesten aiemmista yrityksistä kommunikoida Maan ulkopuolisen biologisen olennon, EBEn, kanssa. Eisenhowerin MJ-12 -briiffausdokumentin julkaisun jälkeen 1980-luvun alkupuolella, termi EBE on popularisoitunut kuvaamaan pienikokoisia, harmaanvärisiä humanoideja, jotka liittyvät pudonneisiin lautasiin. Toinen tapa kirjoittaa nimi on Eben, jota on mm. käyttänyt fyysikko Paul Bennewitz ja muut. Jotkut ovat vihjailleet, että Ebens oli myös jonkin sortin EBE, jolla oli aivan tietynlainen fyysinen ulkomuoto, ja jonka on sanottu työskennelleen ihmisten kanssa tiedeprojekteissa. BJ:n mukaan EBEn kanssa ei ollut minkäänlaista kielellistä kommunikaatioyhteyttä vuonna 1953, joten keksittiin sarja symboleita joilla testata olennon reaktioita. Jotkut symbolit näyttivät kirjaimilta ja toiset taas geometrisiltä muodoilta. Ensimmäinen symboli, jota EBEN osoitti näytti kirjaimelta ”J”. Toinen oli ”inertiapalkki”, joka näytti sauvalta (engl. rod). Joten ihmiset kutsuivat Ebeniä nimellä ”J-Rod”. Olin hämmentynyt, koska mietin miksi hän paljasti informaatiota erittäin salaisesta operaatiosta, ja olin myös skeptinen jälleen toisesta ”sisäpiiriläisestä”, jolla oli kertoa tarinoita Area 51:sta ja S-4:sta.

Kingman, Arizona 1953

Insinööri Bill Uhouse väitti, että Ebenin ilma-alus oli syöksynyt maahan Kingmanin lähellä Arizonassa vuonna 1953, josta selvisi neljä olentoa. Tämä olisi ollut kuusi vuotta kuuluisien Roswellin törmäysten jälkeen, jossa noudettiin ”tuntemattomasta lähteestä tullut tähtienvälinen alus”. Kingmanissa, Uhousen mukaan, amerikkalaiset UFOjen noutoon erikoiskoulutetut joukot noutivat kaksi vammautunutta Ebensiä ja kaksi muuta hyvässä kunnossa olevaa olentoa erikoistehtävässä. Kahden hyvässä kunnossa olevan avaruusolennon annettiin mennä sisään alukseen, ja vammautuneet olennot vietiin tuntemattomaan sairaalaan. Hän myös sanoi, että noutoryhmä, joka meni alukseen sisään tarkastamaan sitä, sairastui omituiseen sairauteen. Alus lastattiin perävaunuun ja kuljetettiin Nevadan koealueelle Las Vegasin pohjoispuolelle.

Bill Uhouse väittää, että Kingmanin tapahtumat johtivat projektiin, johon hän meni töihin suunnittelemaan ja rakentamaan lentosimulaattoria, jonka avulla lentäjiä koulutettaisiin ohjaamaan lentävää lautasta. Bill väittää, että hän tapasi avaruusolentoja, jotka valvoivat tätä phojektia, joista eräs oli nimeltään J-Rod. Bill sanoo työskennelleensä Los Alamosissa ja Area 51:lla. Bill kertoo kiinnostavan tarinan, ja se olisi pysynytkin pelkkänä tarinana kunnes luin dokumentista, jonka väitettiin olevan tekninen tutkimuspaperi, joka käsitteli EBEstä kerättyjä kudosnäytteitä, jotka tunnetaan nimellä AQ-J-ROD. BJ sanoo, että ”AQ” tarkoittaa Aquarius-projektia, jonka alaisuudessa presidentti Harry Trumanin 1947 perustama Majestic-12 -ryhmä toimi, joka määrättiin tutkimaan maahansyöksynyttä lautasta ja avaruusolentojen ruumiita, jotka  olivat törmänneet USA:n 1940-luvulla.

J-Rod, tekninen neuvonantaja, Nevadan koealue

Vieraillessaan lentosimulaattorin luona Bill Uhouse näki joskus ultrasalaisessa projektissa toimineen teknisen neuvonantajan. Se oli J-Rod, tyypillinen harmaan värinen EBE, karvaton ja ilmeetön. Sillä oli suuret, mustat linssisilmät, jotka ovat näille olennoille tyypillisiä. Sen on sanottu olevan 200 vuotta vanha, kärsivän solujen hajoamisesta ja silti olevan Papoose Laken S-4:ssä, Nevadan Area 51:ssä. Mutta en voi vahvistaa tuota. Bill Uhousen mukaan, hauskaa oli se miten se pukeutui ihmisten housuihin ja löysään paitaan. Sen kengät olivat erilaiset, mutta en tiedä millä tavoin. Sen neljäsormiset kädet olivat pitkät.

Kun Yhdysvaltain ilmavoimien majuri näki Uhousen piirroksen J-Rodista, hän sanoi, ”Poislukien pitkät kynnet ja tukeva ruumiinraknenne, tämä näyttää aivan J-Rodilta. Se oli laiha eikä sillä ollut pitkiä kynsiä.”

EARTHFILESin päätoimittaja Linda Moulton Howen huomautus: Syyskuussa 1998, lähde jota haastattelin pitkästi, joka toivoo pysyvänsä tunnettuna nimellä ”Kewper”, kertoi minulle, että hän oli työskennellyt sekä CIA:lla että armeijan signaalitiedustelussa vuosina 1956-1960. Hän palveli armeijan koulutuslaitoksessa, joka opetti salaustekniikoita Kaakkois-USAssa. Hänen esimiehensä pyysi Kewperiä liittymään erittäin salaiseen CIA:n projektiin analysoimaan valokuvia, piirroksia, dokumentteja ja muita todisteita ympäri maailman, jotka kertoivat Maassa olevista ei-ihmisälyistä.

Kewper sanoi elokuussa 1958, että hän, hänen pomonsa ja viisi muuta CIA-kollegaa lensivät Nellisiin, Nevadaan tapaamaan ilmavoimien everstiä alueelle, joka oli rakennettu Papoose-vuorten viereen lähelle Groom Lakea, alueelle nimeltä S-4. Siellä ryhmä näki seitsemän pyöreää alusta ontoksi koverretulla alueella vuoren sisässä ja heidät vietiin toimistoon kommunikoimaan telepaattisesti harmaan avaruusolennon kanssa, joka työskenteli Yhdysvaltain valtiolle.

Allaoleva Kewperin piirros on olennosta, jonka hän näki elokuun 1958 tapaamisessa.

BJ, Dan Burisch ja J-Rodin kudosanalyysit

Lähetin kopion saamastani dokumentista, joka puhui J-Rodista Las Vegasissa asuvalle kontaktilleni, joka tunnetaan nimellä BJ. Hän oli työskennellyt ystävänsä, Dan Burischin, kanssa anomaalisten kohteiden parissa, joita tuli näkyviin Mars-kuviin, erityisesti alueella, jota kutsutaan nimellä ”Inca City.” Ilmeisesti Dan oli aiemmin työskennellyt salaisessa S-4 -laitoksessa niinkuin myös tri. Danny Benjamin Crain, mikrobiologi joka oli ottanut EBEltä kudosnäytteitä. Hänet oli nimetty saamassani dokumentissa nimellä Danny Benjamin Crain, Ph.D. (kapteeni, Yhdysvaltain laivasto, laivaston tutkimuslaboratorio) työryhmänjohtaja, Project Aquarius, R-4800, Papoose Site 4.

BJ:n sanoin, ”Kun tätä näyttöä tuotiin hänen eteensä, Burisch ryhtyi puolustuskannalle, mutta myöhemmin myönsi, että hän oli kuin olikin ollut mukana ’tuntemattoman luonteisissa’ kudosnäytekokeissa, jotka lopulta osoittautuivat näytteiksi ’Maan ulkopuolisesta’ lähteestä. Se myös vahvistettiin, että Maan ulkopuolinen materiaali oli saatu Maan ulkopuoliselta biologiselta olennolta, jota pidettiin maan alla tukikohdassa, turvallisessa laitoksessa joa muistutti puhdasta, täydellisen pyöreää palloa tai pallonmuotoista kammiota. Miksi? En tiedä. Tämä paljastus toi esiin paljon ongelmia: internetimme ja puhelinkommunikaatiomme yhtäkkiä joutuivat tarkkailun kohteeksi ja niitä häirittiin.  Tämän häirinnän suorittajiksi myöhemmin paljastuivat Burischin entiset työnantajat ”sieltä jostain”, jotka tarkkailivat kaikkea mitä Dan sanoi siinä pelossa, että hän paljastaisi joskus jotain arkaluonteista informaatiota. Hän sai uhkaavia vierailuja hänen entiseltä työnantajaltaan hänen kotiinsa ja uuteen työpaikkaansa varoituksena olla sanomatta asiasta yhtään mitään. BJ:n mukaan Burischin käsi jopa murrettiin ja lopulta hänen muistonsa muutettiin niin, että hän ei muistaisi mitään S-4:sta tai J-Rodista. Mutta Area 51:sta vuodetussa dokumentissa on Dan Crainin allekirjoitus, ja siinä kuvataan yksityiskohtaisesti niiden kokeiden luonne, joita Area 51:n alaisessa laboratoriossa tehtiin — niitä kokeita joista Dan ei puhu mitään. Tämä dokumentti kertoo, että Dan Burisch (joka muutti nimensä Burischista Crainiksi 1990-luvun puolivälissä) oli tieteentekijä, jonka vastuussa oli mennä sisään ’puhdastilapalloon’ ja ottaa yli 200 kudosnäytettä siellä pidetyistä avaruusolennoista ja auttaa koordinoimaan avaruusolentojen DNA:n tieteellistä tutkimusta. Tämän dokumentin sisältö on kylmäävää. Se kuvaa yksityiskohtaisesti kudosnäytteen ottamisen avaruusolentojen kudoksesta ja kuolleelta kerätyn ihmis-DNA:n käytön avaruusolennon kehossa, millä yritettiin korjata ’avaruusolentojen’ hajonneita hermosoluja, kun hajoamista pidettiin geneettisenä. Siinä keskustellaan myös ryhmän yksimielisestä paheksunnasta meneillään olevia geneettisiä takaisinkehityspyrkimyksiä kohtaan (kenen valtuuttamana?), joiden tarkoituksena voisi olla ihmisten ja avaruusolentojen ”risteyttämistarkoitus”, jolla ilmeisesti elvytettäisiin avaruusolentojen lajeja.

Lainauksia vuodetusta Area 51 -dokumentista, jonka on allekirjoittanut tri. Dan Crain alias Dan Burisch

”Tämä asiakirja (Q-94-109A) toimitetaan merivoimien avaruusjoukkojen asianomaisille MAGIC-tason johtajaviranomaisille UNOSTin (hyväksytty 19. joulukuuta 1966: vahvistettu 10. lokakuuta 1967)…… mukaisesti. Tämän raportin sisältöä on pidettävä päätutkijan, työryhmän johtajan (R-4800, Occupant Papoose Site 4) loppuraporttina (spesifikaatio K-24). ”NSA:n/NSC:n johtaman Project Aquarius -hankkeen (Subintegumental Neuronal Aspirative Avulsion Sampling Subsection King-35 {K-24, Extraterrestrial Biological Entity {EBE}, joka tunnetaan myös nimellä ’AQ-J-Rod’ {JR}) puitteissa tehtyjen IN VITRO -kokeiden tulokset ovat esitetty tässä.”

Raportissa sanotaan, että: ”….metodologia edellytti päätutkijan tuomista paineistettuun puhtaaseen palloon, joka muodosti I.G.A.:n julistaman ”Maan ulkopuolisen läheisen kohtaamisen (E.C.E.), luokka IV.c.”.” Kohdassa ”TILAUS” selitettiin koko tutkimuksen tarkoitus: ”Määrittää tieteellisesti varmat syyt, jotka aiheuttavat in vivo hermosolujen korjauksen epäonnistumisen dendriittisten päätepisteiden kohdalla solunäytteiden joukosta in vitro. Luokitellaan tällaiset syyt toiminnallisesti, jotta voidaan selvittää tällaisen epäonnistumisen mekanismit, ja eristetään sitten todennäköisimmät ennestään vallitsevat soluolosuhteet, jotka mahdollistavat asianmukaisen uudistumisen.” (Tämä näyttää viittaavan siihen, että tutkimus tehtiin sen selvittämiseksi, miksi ”muukalaisten” fysiologia ei korjannut itseään — ainakaan hermokudoksessa — niin kuin sen pitäisi). Raportti jatkuu….. [Kudosnäytteet, jotka otettiin EBE:stä, kasvatettiin agar-alustassa, joka koostui] ”Yhtäläisistä yhdistelmistä paineistettua diktostelium-desoksisykolaattiraseemia 10.000/100.000 (%) ja glukoosi-asetaattia”. Tämä väliaine tuotti suurimmat solujen ja fibrillisten kasvuluvut. Raportissa todettiin edelleen, että ”noudatettiin nimellisiä kontaminaatiota rajoittavia protokollia” ja viitattiin sitten ”ristikontaminaatioprotokollaan 6, N.R.L., asiakirjanumero Q-93-016B menettelyohjeisiin”.

Väitettyjen Eben-vierailujen lyhyt historia

EBE-1 väitetysti vietiin elävänä yhdestä maahansyöksyneestä lautasesta vuonna 1947, ja sitä pidettiin vangittuna maanalaisessa tukikohdassa Los Alamosin laboratoriossa New Mexicossa. EBE-1 kuoli tuntemattomaan sairauteen kesäkuun 18. päivä 1952.

J-ROD väitetysti vietiin Kingmanin lähelle Arizonaan syöksyneestä lautasaluksesta Nevadan koealueelle ja Area 51:n, S-4:n, Groom Lakelle ja Papoose-vuorten tutkimus- ja kehityskompleksiin. Jotkut sisäpiiriläiset ovat vihjanneet, että J-Rod saattaisi kuulua EBE-3:n tiimiin, mutta mielestäni se tuotiin erillään vuoden 1953 Arizonan Kingmanin syöksyn jälkeen.

EBE-2 saapui huhtikuussa 1964, ensimmäisen ”virallisen” laskeutumisen ja kontaktitapahtuman jälkeen. Paikka oli erittäin suojattu alue nimeltään Area 17 White Sandsissa (eikä niinkään Hollomanin ilmatukikohta), joka sijaitsi nykyisen sukkuloiden laskeutumispaikan eteläpuolella. EBE-2:n kuvattiin olevan metrin mittainen ja erittäin laiha, kun AFOSIn agentit haastattelivat sitä maaliskuun 5. päivänä 1983 Los Alamosissa. Se oli pukeutunut tiukasti ihomyötäiseen pukuun ja sillä oli vain neljä sormea eikä yhtään peukaloa. Haastattelun sanotaan tapahtuneen Los Alamosin laboratorioiden Site 30:ssa, TA49:n sisällä. EBE-2 kuoli vuonna 1984 kahden väitetyn CIA-muistion mukaan, jotka minulle näytti entinen Wright-Pattersonin ja Sandia Labsin työntekijä. EBE-3 oli vaihtotieteentekijä yhdessä kahden apulaisen kanssa. Yksi apulainen siirrettiin Groom Lakeen ja toinen Los Alamosin laboratorioihin. EBE-3 oli uros ja avustaja Los Alamosissa oli naaras. EBE-3 ja hänen avustajansa poistuivat vuonna 1994.

Siinä se on — hieno tarina ja provokatiivinen dokumentti, jonka voi lisätä kaikkien muiden MJ-12 ja Aquarius-projektin vuodettujen dokumenttien joukkoon. Voit väittää, että tämä on pelkkä fantastinen tarina tai CIA:n misinformaatiota (mikä on tarkoitus?), mutta totuus on, että me emme tiedä. Eri todistukset ja asiakirjat tulee tutkia ja analysoida. Me tarvitsemme myös ihmisiä, jotka ovat halukkaita astumaan esiin ja antamaan todistuksensa ja antaa heidän taustansa tutkittaviksi jos me haluamme lisäapua totuuden selvittämiseksi avaruusolentojen läsnäolosta. Jos sinulla on yhtään mitään lisätietoa J-Rodista tai Ebensistä, ota yhteyttä Bill Hamiltoniin: skywatcher22@hotmail.com

Artikkelin julkaissut Earth Files