Amerikan valtionjohdon romahtaessa maa ei enää absoluuttisesti hallinnoi totuutta avaruusolentojen läsnäolosta. Sen totuuden vahvistaminen on nyt väistämätöntä.
Joskus pitkään salaisuutena pidetyt asiat paljastuvat omia aikojaan muiden tapahtumien johdosta. Nämä sekundääriset tapahtumat valaisevat seikkoja, joita kukaan ei koskaan odottanut tapahtuneen. Jotain ennen varjoissa pysynyttä vahingossa tai tahattomasti paljastuu. Tämä on tällä hetkellä käynnissä amerikkalaisen UFO-salailun kanssa, joka on nimetty uudelleen tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi (Unidentified Aerial Phenomena, UAP:t). Sapeleita kalistellaan jo.
Jopa termi UAP itsessään on tapa salata tietoa epäsuorasti.
Näitä ilmiöitä on havaittu merissä, liikkumassa vesillä samalla nopeudella kuin ne liikkuvat ilmassa. Niitä on raportoitu tulevan ulos maanpinnasta, sekä katoavan vuorten sisään ja meriin. Ne tuntuvat kykenevän liikkumaan minne tahansa ja milloin tahansa. Nämä ovat omituisia ja selittämättömiä esineitä, ja niitä tulee ihmisille näkyviin kaiken aikaa. Me yleensä tarkastelemme niitä oman ymmärryksemme kautta siitä mikä on mahdollista, mitä niiden näkeminen kovasti koettelee.
Sen tunnustaminen, että me tiedämme jonkin olevan tuolla jossain, mutta että emme tiedä mitä se on, auttaa meitä paremmin nimeämään nämä ilmiöt Presenssiksi.
Presenssi on maailmanlaajuinen. Monien vuosien ajan valtioiden lisätutkimuksia varten keräämät raportit ovat mahdollistaneet asian toteamisen. Jotkut, kuten Britannia ja Ranska, ovat tuoneet (väitetään että kaikki) heidän tietonsa saataville kansallisiin arkistoihin tai julkaisseet datan Internetissä kaikkien nähtäville. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ufologialle on suotu runsaudensarvi aiemmin salatuista dokumenteista sekä armeijan ja muiden viranomaisten todistuksista Venäjällä seurata, tutkia ja ymmärtää Presenssiä. USA on kulkenut polkua täydellisesti kieltäytyä toteamaan Presenssin olemassaolo, mikä näkyy enemmän kuin selvästi tästä kaikesta.
Epäilemättä Presenssin modernin historian paljastuessa tiedusteluagentit ovat syventyneet siihen mitä vihollisvaltiot saattavat asiasta tietää.
Millään muulla valtiolla ei ole mitään sellaista tietoa, jota Yhdysvaltain tiedustelupalvelut eivät pitäisi omana velvollisuutenaan saada selville. Muut ovat ottaneet samanlaisen näkökulman meitä kohtaan. Panttaavatko amerikkalaiset UAP-salaisuuksia? Kanadalaiset diplomaatit tulivat sellaiseen johtopäätökseen 1950-luvun alussa. Venäläiset olivat niin kyvykkäitä mörköjä Yhdysvalloille, että psyykkinen vakoilu, eli kaukokatselu, muutettiin hyvin rahoitetuksi CIA-tutkimusohjelmaksi nimeltä Project Stargate, joka kesti 25 vuoden ajan. Todennäköisesti psykonauteilla oli omat sisäiset silmänsä etsimässä jotain muuta kuin muita heidänkaltaisiaan. Kaikki etsivät äärimmäistä tietoa. Petkutus ja harhaanjohtaminen ovat keskeisiä työkaluja.
Yhdysvaltain valtion petkuttaminen Presenssistä puhuttaessa on paljastettu kerta toisensa jälkeen, aina uudella ei-mitään selittävällä “selityksellä”, jonka he ovat antaneet joka kerta kun he ovat jääneet kiinni. Nämä vastatiedusteluharjoitukset ovat innovatiivisia ja olettavat yleisönsä olevan hyväuskoisia. Debunkkaajat tulevat mukaan myös, joko ilmaiseksi tai valtion palkkalistoilla. Homma taputeltu, kunnes seuraavan kerran taas joku puhkaisee kuplan. Yhdysvaltain viranomaisilla on aikeinaan piilotella jotain joka on kovin tärkeää heille. He tarrautuvat tiukasti siihen, kuin jokin salaisuus josta kannattaa valehdella kaikille. Ja he ovat tehneet sitä yhden eliniän verran.
Viimeisen kahdeksan vuosikymmenen ajan Presenssi on pidetty kaikkein salaisimpana salaisuutena Amerikan viranomaisten keskuudessa. Robert I. Sarbacher, USA:n puolustusministeriötä konsultoinut fyysikko, vahvisti ennen kuolemaansa vuonna 1986 kanadalaisten projektimuistion, jossa luki amerikkalaisten luokitelleen UFOt “kaksi pistettä korkeammalle kuin vetypommi”. Tämä huippusalaistakin korkeampi luokitus on jotain mitä ei ole olemassa Pentagonin mukaan. Paul Hellyer, entinen Kanadan puolustusministeri, joka nyt on avoimena keskustelemassa avaruusolentojen vierailusta Maapallolla, huomauttaa myös Yhdysvaltain ylivallan ja kontrollin Presenssiä koskevasta informaatiosta. Kehitysavun ja rahallisen tuen ansa voi tulla salaisten lisäehtojen kanssa, joihin saattaa kuulua esim. hiljainen yhteistyö asioissa joista ei puhuta julkisesti.
Vaikka julkisesti saatavilla olevaa tietoa löytyy lukematon määrä tunnistamattomista aluksista, jotka kommunikoivat ihmisille, poistuvat planeetalta, joiden aluksia on saatu haltuun, kaikki tämä on suljettu pikimustan kieltämisen verhon taakse. Kaikkein ilmiselvin syy sanoa ei kaikelle on se potentiaalinen etu, jonka saa muista valtioista tutkimalla teknologisesti edistynyttä materiaalia ja uskomattomilla nopeuksilla liikkuvien alusten funktionaalisia osia. Mikä on niiden energianlähde, miten ne liikkuvat eteenpäin, miten niitä kontrolloidaan? Sitten kaikki tuo tieto voidaan aseistaa. Turvallisuus on kansallista puolustusta, ja hiljaisuus liittyy siihen mitä tietää ja mitä ei tiedä. Vakoojat ymmärtävät nerokkaita tapoja työstää tuota.
Mikään tästä virallisesta hiljaisuudesta ei ole pysäyttänyt Presenssiä näyttäytymästä. Joskus useita anomaalisia kappaleita tulee näkyviin NASAn videolla kansainvälisen avaruusaseman sukkulalennoilla, ja operaation johdosta annetaan jokin naurettava kommentti. Chicagon O’Hare-lentokentän yllä keskellä päivää leijaileva UAP, joka on kolmanneksi vilkkain lentokenttä USA:ssa, teki suuren pyöreän aukon pilveen sen yhtäkkiä poistuessa pystysuoraan ylöspäin vuonna 2006. Esimerkkejä uskottavista silminnäkijäraporteista ja hyvästä teknisestä dokumentaatiosta kertyy tasaiseen tahtiin. Presenssillä on avoimen salaisuuden status useamman kuin yhden ihmisen mielissä.
Tiedon kiistäminen tuntuu menettäneen uskottavuutensa. Laki velvoittaa meitä saamaan raportin kesän 2021 alkuun siitä mitä Pentagon ja muu vakoiluyhteisö tietää Presenssistä. Aiemmin me olemme saattaneet odottaa kumileimasimen kaltaista kieltämistä paljastaa mitään totuutta. Olosuhteet ovat muuttuneet.
Kieltäminen toimii niille joilla on varaa ylläpitää valhetta.
Poislukien korkea-arvoiset Yhdysvaltain hallituksen henkilöt, jotka kokevat jääneensä sivuun jostain mikä vaikuttaa heidän kykyynsä pitää virkavalansa (ainakin ne jotka edelleen jossain määrin välittävät tuollaisista asioista), tarve paljastukselle alkaa olla kriittinen johtuen maailmassa tapahtuvista ennennäkemättömista ja toisiinsa kytkeytyvistä muutoksista. Ironista kyllä, Amerikan valtio on ollut nimekäs globalisaationa tunnetun teollisen laajentumisen kannattaja. Tämä tutkimuksen ja tuotantokyvykkyyden transformaatio planeetalla on muuttanut valtioiden keskeistä vallan tasapainoa. Samaan aikaan kapitalistisen talousjärjestelmän eriarvoisuudet, jotka tätä muutosta ajavat, ovat tuottaneet varsin suuret määrät uskomattoman vauraita henkilöitä ja korporaatioita.
Mieti tätä tilannetta kuin tikuilla syömisenä, jossa yksi tikku on moderni teknologinen ja tieteellinen kehittyneiden valtioiden kehittäminen ja toinen on yksityisesti kontrolloitujen resurssien lisääntyminen, joita aiemmin valtiot ovat kontrolloineet. Amerikan kieltäymyksessä eläminen Presenssistä jää näiden kahden puristuksiin.
Useimmat maat ovat pahassa teknologisessa ja taloudellisessa altavastaaja-asemassa Yhdysvaltoihin verrattuna 50-luvulta 80-luvulle asti, mutta asia ei ole enää näin. Amerikan intressien ennen kohtaama kunnioitus on nykyään hälvennyt ympäri maailman. Yhdysvaltojen hallituksen vaikutusvalta on ehtynyt ja muiden, erityisesti Kiinan, on lisääntynyt. Intia, ydinasevalta, on nyt kehittämässä yliääniohjuksia Venäjän kanssa ja Kiina on myös tekemässä samaa. Joidenkin valtojen tekniset kyvykkyydet ovat hypänneet nyt samalle tasolle Yhdysvaltojen kanssa ja joissain tapauksissa ohittaneet sen. Mitä jos näillä valtioilla on oma luottamuksensa Presenssiin?
Jotkut ovat miettineet lentävän lautasen törmänneen Roswelliin, New Mexicoon vuonna 1947, mutta on myös toisia jotka ovat sanoneet sen tapahtuneen useasti tuon jälkeisinäkin vuosikymmeninä. Ilmeisesti kaikki niistä ei ole tapahtunut pelkästään USA:ssa, jotkut ovat tapahtuneet paikoissa kuten Venäjä, Etelä-Amerikassa ja jopa Afrikassa. Tottakai Venäjä pitäisi tällaisen tapauksen omana tietonaan. Ennen globalisaation aikaa Amerikan lahjontabudjetti puhui kaikkein suurimmalla äänellä köyhille maille kaikista mahdollisesti taivaalta tippuneista asioista.
Ilman omaa tieteellistä osaamista, mitä esim. Venezuela tai Nigeria aikoisivat tehdä jollain minkä amerikkalaiset sanovat olevan peräisin salaisesta avaruusohjelmasta? Parasta avata vain sveitsiläinen pankkitili ja olla kysymättä mitään kysymyksiä, kun C130 rahtaa kaikki romut pois paikalta. Nyt asiat ovat eri tavalla. Tutkimustyökaluja ja uskomattoman tarkkoja analyyseja on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tuotu saataville moniin muihinkin maihin kuin Amerikkaan ja Eurooppaan. Lisäksi Amerikan taskurahojen merkitys pienenee kun on muita maita, jotka voivat luvata pidempiaikaisia hyötyjä. Kiinalaiset ovat erittäin taitavia tämänkaltaisissa neuvotteluissa (caveat emptor). Amerikka on menettänyt tieteellisen kyvykkyyden monopolin, joka teki kiistämisestä toimivaa. Toiset maat ovat kiireisiä uusien mahdollisuuksien parissa, kuten Kuun ja Marsin tutkimisessa.
Aivan yhtä tärkeä seikka on, että avaruustutkimus ja merenalainen kehitys ollaan yksityistämässä.
Tällä hetkellä on äärimmäisen rikkaita ihmisiä, joilla on kyky lähettää kiertoradalle yksityisesti miehitettyjä avaruusaluksia. Esimerkiksi Elon Musk pukkaa eteenpäin SpaceX:äänsä ja Jeff Bezos puhuu Blue Originista. Leffaohjaaja James Cameron (Avatar, Alien, The Abyss, The Titanic) vei hänen kustomoidun yhden miehen sukellusveneensä 6.8 mailin syvyyteen Mariaanien haudan alueelle, syvimpien merien syvyyksiin. Näissä yrityksissä on mukana monia käsiä. Teknologiamarkkinoiden kypsyessä useammat kykenevät menemään suoraan paikkoihin joissa Presenssiä on havaittu tai näkemään korkealaatuisia tallenteita sellaisista tapauksista. Jotkut näistä ovat erittäin motivoituneita, riippumattomia henkilöitä jotka eivät todennäköisesti halua pitää suutaan kiinni siitä mitä he saavat tietää.
Oletetaan, että rikas ja valtaa omaava henkilö, joka ei ole valtion salassapitosopimuksen alainen, kuvaa läheltä korkealaatuista videota Presenssistä kännykällään ollessaan Virgin Galacticin matkassa kiertoradalla. Miten kauan kestää, että miljardööri superjahdilla ottaa Triton Submarinesin kuuden hengen aluksen ja sukeltaa 1000 metrin syvyyteen kohtaamaan Presenssiä? Mahdollisuudet lisääntyvät jatkuvasti.
Presenssin salailun ympärille rakennettu korttitalo on romahtamassa.
Salaisuus ei ole enää tarpeeksi salainen.
Tuplavaara uhkaa meitä. Toinen valtio on saattanut saada haltuunsa, käyttää hyväkseen ja ottaa käyttöön Presenssin teknologiaa ennen muita (yliääniohjukset? Intia?). Sitä mahdollisesti pidettiin aina vaarana, mutta vähemmän todennäköisenä aiemman Amerikan tieteellisen edun aikaan. Toki me voimme aina toivoa, että on olemassa Yhdysvaltain salainen avaruusryhmä, joka oli merkitty papereihin kun hakkeri Gary McKinnon sen löysi. Se antaa opetuksen näille nousukasvaltioille. Pysykää poissa, Yhdysvallat on edelleen johdossa. Tai ehkäpä muutama Näkymättömän Yliopiston henkilö (mies tai nainen) käyttää miljooniaan erityisen tuottavalla tavalla, mikä tuo Presenssin ulos kaapista. Mutta silloin heidän pitäisi kertoa meille keitä he ovat, mikä on salaisuus paitsi heidän itsensä keskuudessa.
Mikä tahansa näistä lopputulemista haastaa Amerikan kiistämispolitiikan. Ainoa johdolle jäljelle jäävä vaihtoehto Presenssin läsnäolosta selvillä olevien lukumäärän lisääntyessä on astua esiin ja ottaa koko UFO-paljastuksen diskurssi omiin käsiin. Sen tekemiseksi heidän on pakko purkaa osa salailusta. Ehkäpä se olikin suunnitelma alunperinkin. Erittäin älykkäät ihmiset ovat käyttäneet vuosikymmeniä Presenssin olemassaolon kiistämiseen, ja he ovat todennäköisesti saaneet pelattua pois monia skenaarioita, jotka vaatisivat julkisen tunnustamisen ainakin jollain tasolla, tai mahdollisesti useilla tasoilla, riippuen siitä kuka kysyy.
UFO-paljastuksen kello on tikittänyt jo jonkin aikaa. On aika ensimmäiselle kellon kilahdukselle.
Artikkelin julkaissut medium.com
