Kirjoittanut John Greenewald, Jr. – The Black Vault – Alunperin julkaistu elokuun 24. 2020

Huhtikuussa 2020 puolustusministeriö järkytti maailmaa julkaisemalla kolme videota, joita he pitivät tunnistamattomina ilmailmiöinä eli UAP:na. Vaikka kolme videota oltiin jo vuodettu julki vuosia sitten, virallinen niiden julkistaminen edusti läpinäkyvyyden auraa, jota laivasto pitää yllä UFO-ilmiötä koskien, kun kaikki muut sotilasvoimien haarat ovat olleet asiasta hiljaa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että läpinäkyvyys on muuttunut takaisin salaisuuden verhoksi. Sarja FOIA-tietopyyntöjä, joita Black Vault on lähettänyt, joista eräs meni valitusprosessin läpi, on saattanut täysin murskata toiveet siitä, että laivasto paljastaisi huikeaa uutta informaatiota koskien heidän yhteyksiään Pentagonin AATIP UFO-tutkimusohjelmaan. Tämä Black Vaultin kahden ja puolen vuoden vaivannäkö saattaa myös varjostaa tulevaa salailua, joka saattaa liittyä juuri ilmoitetun “UAP-toimikunnan” perustamiseen.

Laivasto ja AATIP

Laivaston mukanaolo Advanced Aerospace Threat Identification Programissa, eli AATIPissa, paljastettiin ensi kerran helmikuussa 2018. Luis Elizondon haastattelussa, miehen joka sanoo vetäneensä salaista UFO-tutkimusta, hän osoitti laivaston olevan erityisesti eräs UFO-tutkimustapausten lähteistä, joita hän tutki työskennellessään Pentagonilla.

Kuvakaappaus helmikuun 2018 haastattelusta Luis Elizondon kanssa OpenMinds TV:llä.

“AATIP saa tapauksia eri kanavia pitkin, joten siellä missä toimistomme oli puolustusministeriön yläpäässä, meillä oli monenlaisia lähestymistapoja”, Elizondo sanoi Open Minds TV:n videolla. “Joten oli, joissain tapauksissa, raportteja jotka tulisivat laivaston kanavista, toiset tapaukset tulisivat ilmavoimien kanavia pitkin, toiset taas tulisivat tiedustelupalvelujen kanavia pitkin, ja se oli keskipisteenä, niinkutsutusti, tälle toiminnalle, kaikki tiet johtavat Roomaan tässä tapauksessa. Kaikki tiet johtivat toimistoomme koskien näitä ilmiöitä.”

Käyttäen hänen todistustaan Black Vault lähetti FOIA-tietopyynnön DON-NAVY-2018-005476 maaliskuun 15. päivänä 2018 laivastolle. Muutaman viikon sisään pyyntö tuotti kiellon, että mitään papereita koskien AATIPia olisi olemassa. Kirje väitti, että yhtään valokuvaa, videota, raporttia, kirjettä tai muistiota ei ollut olemassa laivaston hallussa, joita oltaisiin tarjottu, lähetty tai vastaanotettu AATIP-ohjelmalta joka Pentagonin sisällä toimi.

Vaikka Black Vault ei lähettänyt mitään valitusta tuolloin, toinen todistekappale tuli ilmi syyskuussa 2019, jolloin ruotsalainen tutkija ja toimittaja Roger Glassel vastaanotti lausunnon laivastolta. “AATIP-ohjelmassa on mukana virastoja läpi puolustusministeriön, mm. laivasto”, edustaja Joseph Gradisher sanoi Glasselille. “Yksityiskohdat jäävät salaisiksi. Lisätietojen saamiseksi pyydämme olemaan yhteydessä puolustusministeriöön.”

Tämä lausunto oli toinen kiistämätön todiste, joka tuli laivastolta itseltään, että AATIP ja laivasto työskentelivät käsi kädessä jossain määrin ohjelman ollessa käynnissä. Joten muutama päivä Glasselin saaman lausunnon jälkeen Black Vault laittoi menemään tietopyynnön uudestaan, joka aiemmin oli evätty, johon oltiin lisätty laivaston edustajan lausunto liitteeksi todisteena siitä, että papereita on olemassa. Tämä FOIA-tietopyyntö sai tapausnumeron DON-NAVY-2019-011490.

Huolimatta todisteista, toinen tietopyyntö evättiin samalla tavoin kuin ensimmäinenkin.

Valitus

Toisella tietopyynnöllä kesti paljon kauemmin tulla evätyksi, mutta tämä pyyntö sai myös “ei tietoja”-määrityksen laivastolta. Kuitenkin tällä kertaa Black Vault lähetti valituksen päätöksestä tapausnumerolla NAVY-2020-003752.

Laivaston edustajan Gradisherin lausunto mukanaan, sekä Elizondon lisätodistus, näiden kahden välillä vaikutti olevan perustetta valitukseen siitä, että kunnollista arkistojen läpikäyntiä ei ollut tehty, ja että tietoja pitäisi löytyä.

Valitus prosessoitiin, ja aivan kuten aiemmat pyynnöt, se evättiin. Kuitenkin FOIA-valituksen suhteen eväämistä ei tehty yksinkertaisen “ei tietoja”-määrityksen perusteella. Sen sijaan he tarjosivat paljon enemmän yksityiskohtia, lainsäädäntöä ja lainauksia siitä miksi pyyntö evättiin. Tämä lisämuodollisuus johtui siitä seikasta, että seuraava askel valituksesta on oikeuteen meno, joten virastot, heidän lakimiestensä avulla, usein yrittävät tehdä hommansa hyvin kun tähän asti päästään.

Tämä on ensimmäinen sivu valituksen eväyskirjeestä. Vaikka kirje oli päivämäärällä maaliskuun 13. 2020, sitä ei oltu lähetetty kuin vasta heinäkuun 30. päivänä 2020.

Vaikka monet AATIPiin liittyvät FOIA-tapaukset ovat vetäneet vesiperän, ja monet ovat silti työn alla, tämä erityinen FOIA-valitus edustaa ensimmäistä AATIP-arkistojen läpikäyntiä, josta Black Vault on tietoinen. Sen avulla laivasto on todennäköisesti säätänyt juridisen ennakkotapauksen siitä miten tiettyjä tiedonpalasia tulee käsitellä kun ne on lähetetty puolustusministeriöön FOIA-tietopyyntötapauksessa. Ja ennakkotapaus ei tarjoa lupaavaa tulevaisuutta UAP-ongelman avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle.

“Valituksenne on virastolle esitetty pyyntö lopullisesti määrittää asia FOIAn alaisuudessa. Alla esitetyin perustein minun tulee evätä valituksenne.” E. J. Osterhues tuomarijulkisasiamiehen oikeuskäsittelyosaston kirjeessä luki.

Tästä seurasi brutaalin kuivat yksityiskohdat sille miksi valitus oli evätty, ja nämä yksityiskohdat tekevät selväksi sen mikä on uskomattoman relevanttia tulevalle AATIPiin liittyvän informaation haulle.

Valituksen eväämisen yksityiskohdat

Kun valitus lähetetään, siinä esitetään syyt sille miksi virasto ei ole toiminut lainmukaisten tehtäviensä puitteissa ja etsinyt tietoja (on muitakin syitä miksi valittaa, vaikka ne eivät ole tässä relevantteja). Tässä tietyssä tapauksessa tätä kutsutaan valitukseksi “haun riittävyydestä”. Black Vaultin luonnosteltua Elizondon todistusta yhdessä laivaston lausunnon kanssa valituspaperiin, tuomarijulkisasiamiehen toimisto sen jälkeen kävi läpi jokaisen kohdan ja kumosi nämä pointit omassa vastauksessaan.

Ensinnä käsitelty asia oli laivaston edustajan lausunto, joka sanoi että laivastolla oli rooli AATIPissa. Osterhues väitti, että he eivät kyenneet varmistamaan lausuntoa. “Saatuani valituksenne toimistoni tutki tuon lainauksen, eikä löytänyt näyttöä Gradisherin tekemälle lausunnolle”, kirje sanoi. “Vaikka he olisivat niin tehneetkin, laivaston AATIPissa mukanaolo ei muutoin vaaranna järkevää tiedonhakua, eikä se vaadi myöskään, että laivasto oikeasti olisi lähettänyt papereita AATIPia koskien.”

Tämän omituiselta näyttävä osuus on, että laivasto ei kyennyt edes vahvistamaan sitä minkä laivasto oli jo sanonut. Jotta varmistettaisiin ettei laivaston tai puolustusministeriön kanta ole muuttunut, koska näin on käynyt aiemmin, Black Vault kirjoitti Pentagonille varmistaakseen Glasselin saaman lausunnon olevan sekä aito että nykyinen viraston kanta.

Pentagonilta otti vain pari tuntia vastata. “Vaikka Joe Gradisher onkin poissa toimistolta, voin vahvistaa että hän antoi A5-vastauksen Roger Glasselille syyskuussa 2019 ja se on oikea lausunto”, edustaja Susan Gough sanoi heinäkuun 21. päivä 2020 päivätyssä sähköpostissa.

Ei ole selvää miksi laivasto ei kyennyt tekemään samaa varmistaakseen lausuntoa, mutta niin, vaikka he olisivat sen varmistaneetkin, he selvästikin olivat sivuuttaneet sen relevanssin.

Toiseksi, he ottivat kantaa Elizondon todistukseen. Tässä laivasto kävi läpi paljon kiistetyn ja erittäin ristiriitaisen aspektin koko tässä saagaassa. Puolustusministeriö kiistää Elizondon koskaan saaneen vastuuta ohjelmassa, ja että hän ei ollut ohjelman johdossa.

“Esitätte, että Luis Elizondo, oletettu entinen AATIPin johtaja, oli sanonut organisaation saaneen papereita eri sotilasvoimien haaroilta ja siksi laivastolla täytyisi olla tietoja”, kirje esitti. “Kuitenkin, puolustusministeriö erityisesti on sanonut, että Elizondo ei koskaan ole ollut AATIPin johtaja ja että hänen lausuntonsa ovat puhdasta spekulaatiota, jotka eivät muuten olisi esteenä IDA:n tiedonhaulle.”

Vaikka tämä ei ole uusi väite puolustusministeriöltä, ja Elizondo on ottanut tähän kantaa aiemminkin, Black Vault tavoitteli Elizondoa saadakseen toisen kommentin ja reaktion. Hänen kommenttinsa on esitetty tässä, kokonaan ja muokkaamattomina, varmistaaksemme hänen kuulluksi tulemisensa asiassa:

“Olen kovasti pettynyt mutta en yllättynyt. Kun Yhdysvaltain hallituksen viimeisenä keinona on viitata yksittäiseen lähteeseen, joka on mielipideartikkeli, silloin tietää heidän asemansa olevan epätoivoinen. Tämä vastaus on selvästi Pentagonin joidenkin tahojen yritys puhdistaa epäilyksistä ja kostaa minulle sekä muille totuuden puhumisesta Amerikan kansalle. Se on epäonnistuminen kaikille oikeille journalisteille olla tunnustamatta, että tämä on kahdeksas kerta kun valtio on muuttanut kantaansa tässä asiassa viimeisen kolmen vuoden aikana; jopa ollen ristiriidassa omien aiempien lausuntojensa kanssa. On useita korkeita entisiä ja nykyisiä valtion virkamiehiä, jotka ovat esittäneet virallisen kantansa minun roolistani AATIPissa, mm. senaatin enemmistöjohtaja Harry Reid (AATIP-ohjelman sponsori), puolustusministerin vara-assistentti tiedusteluasioissa Christopher Mellon, puolustusministeriön oma lehdistövastaava Dana White, useita vanhempia tieteentekijöitä, sopimustyöntekijöitä ja jopa toimikunnan nykyisiä jäseniä, muutama mainitakseni. Se mikä on kiinnostavaa on, että huolimatta ylenpalttisesta määrästä näyttöä ja dokumentaatiota, jota on olemassa sekä salaisena että julkisena, valtio jatkaa helposti varmennettavan informaation kieltämistä. Olennaisesti kaikkien näiden henkilöiden nimittäminen valehtelijoiksi on sekä halveksuttavaa että myös apinoivaa ja sen pitäisi panna miettimään onko jossain todellinen salaliitto, jolla salataan totuus siitä mistä me olemme tietoisia. Niille henkilöille, joitka jatkavat oman maineensa kiillottamista ja jotka ovat edelleen epärehellisiä, heidät tullaan lopulta asettamaan tilivelvollisiksi toimistaan.”

Tarkkuuden varmistamiseksi ja sen tarkastamiseksi, että laivasto on asianmukaisesti esittänyt nykyisen puolustusministeriön kannan, kuten huhuja on ollut liikkeellä puolustusministeriössä siitä että se olisi mahdollisesti muuttanut kantaansa koskien Elizondon roolia AATIPissa, Black Vault tavoitteli jälleen kerran Pentagonia varmistamaan.

“Koskien Elizondoa ja AATIP-ohjelmaa, ministeriön kanta ei ole muuttunut. Elizondolle ei annettu vastuuta AATIPissa kun hän oli OUSD(I)ssa”, sanoi Gough toisessa kirjeessä päivämäärällä heinäkuun 31. 2020.

Laivaston oman edustajan sivuuttamisen tärkeys, sekä Elizondon todistus valituspaperissa, on asettamassa mahdollisesti tulevaisuuden juridista ennakkotapausta FOIA-pyynnöille, valituksille ja oikeusjutuille (seuraava askel FOIA-prosessissa on oikeudenkäynti valituksen jälkeen), jos jälkimmäinen koskaan tulisi toteutumaan. Tähän päivään asti ei ole käyty yhtään AATIPiin liittyvää FOIA-oikeudenkäyntiä, joka olisi tiedossa.

Kysymys muuttuu sitten siksi että jos laivasto ei aio pitää heidän nykyisen edustajan tai entisen puolustusministeriön työntekijän lausuntoa minään, joka sanoo olleensa ohjelman johdossa, kenen annetaan tarjota todistus jonka he hyväksyisivät?

Huolimatta ylläesitetystä vastauksesta valituskirjeessä on yksi läksy jonka jättää helposti huomiotta. Laivaston sivuutettua oman edustajansa ja Elizondon todistuksen samassa syssyssä, he sanovat yhden asian joka lopulta lopettaa koko yrityksen saada haltuun dokumentteja, valokuvia, videoita tai mitä tahansa mitä laivasto on AATIPille antanut.

“AATIP lakkautettiin vuonna 2012 ja täten kaikki etsimänne aineistot, jos ne ovat koskaan olleetkaan olemassa, on saatettu lopullisesti siirtää muualle, tuhota tai muuten olla IDAlta [Initial Denial Authority, alkuperäinen eväävä viranomainen] kadoksissa.”

Toisin sanoen, ottaen huomioon oletuksen siitä, että aneistot olivat olemassa perustuen valituksessa esitettyyn todistukseen — ne ovat vain kadonneet. Joko todisteet on revitty silpuksi tai sitten kaikki on siirretty salaiseen paikkaan, jota laivasto ei paljasta, ne yksinkertaisesti eivät ole olemassa FOIAn merkityksessä.

Elizondo vakuutti uudelleen tällä viikolla Black Vaultille, että laivasto kyllä, itse asiassa, antoi AATIPille jonkinlaista informaatiota, mutta lisäsi, “En voi kommentoida tai enempää käsitellä informaation luonnetta tai tyyppiä, jota AATIPille on annettu minun aikanani.”

Siirrettiinkö todistusaineisto puolustusministerin toimistolle?

Jos aineistot siirrettiin salaiseen sijaintiin, sen sijaan että kaikki kopiot olisi revitty kappaleiksi, olisiko sijainti voinut olla Pentagonissa?

Puolustusministerin toimiston organisaatiokaavio

Huolimatta Elizondon kannan taustalla olevasta sanaharkasta, eräs asia jota ei ole koskaan kiistetty on hänen työsuhteensa puolustusministeriöllä, erityisesti puolustusministerin tiedustelutoimistolla (Office of the Under Secretary of Defense for Intelligence, OUSDI), joka on OSD:n komponentti. OSD:n hierarkia ja rakenne tuppaa olemaan sekava, mutta on laajalti raportoitu, että AATIP, oli se sitten UFO-tutkimusohjelma tai sitten ei, toimi OSD/OUSDI:n sisältä Elizondon siellä työskennellessä.

Miksi tämä kaikki voisi olla vihje? No, toukokuussa 2019, hieman sen jälkeen kun KLAS-TV:n tutkiva journalisti George Knapp oli vuotanut dokumentteja, joista näkyy miten Pentagonin videot oltiin “julkaistu” kansalle (joka myöhemmin osoitettiin todennäköisesti virheellisesti raportoiduksi), Black Vault lähetti pyynnön laivastolle kolmesta videosta nimeltä FLIR1, Gimbal (muodossa “Gimble“) ja GoFast. Tämä FOIA-tapaus oli numerolla DON-NAVY-2019-006391.

Mikä oli laivaston vastaus kaksi viikkoa myöhemmin? Pyyntö piti lähettää OSD:lle, jotta videoihin voisi päästä käsiksi ja heiltä piti saada aineisto.

Pyyntö lähetettiin uudelleen välittömästi OSD:lle numerolla 19-F-1231.

Mikä oli OSD:n vastaus kuukautta myöhemmin? Pyyntö oli välitetty laivastolle vastattavaksi.

Executive Order 11652, jonka Richard Nixon saattoi voimaan huhtikuun 20. päivänä 1972, kuvasi “Kansallisen turvallisuuden informaation ja materiaalin salausluokitus ja julkiseksi tekeminen”, joka erityisesti nimesi “alkuperäisen salaavan viranomaisen”, johon viitattiin myös termillä “alullepanija”, jonka tuli tehdä määritys julkiseksi tekemisestä.

Puhelinsoitto Pentagoniin paljasti FOIA-ponnistelun FLIR1-, Gimbal- ja GoFast-videoiden haltuunsaamiseksi muuttuneen pingismatsiksi, jossa palloteltiin edestakaisin kahden viraston väliä. Annettu vastaus oli, että laivastolla ei ollut videoita, ja ensimmäisen FOIA-tapauksen myötä määritettiin, että OSD:llä oli. Syy sille miksi OSD palautti bumerangina sen takaisin laivastolle oli, että OSD ei kyennyt määrittämään voitaisiinko videoita julkistaa, sillä ne eivät olleet heidän omia videoitaan. Sen sijaan OSD lähetti videot, jotka sillä oli hallussaan, laivastolle läpikäytäväksi. Tätä kutsutaan “Alkuperäiseksi salaiseksi luokitelleeksi viranomaiseksi” eli OCAksi (Original Classifying Authority). OCA on se, jonka on tehtävä päätös siitä voidaanko aineisto julkaista. Laivaston videot = laivaston päätös.

Siinä niin on eräs mahdollinen vinkki. Huhtikuussa laivaston julkaisemat kolme videota ovat laivaston videoita, ja siksi juuri laivasto julkisti ne NAVAIRin kautta. Kuitenkin se mitä alkuperäinen FOIA-tapaus DON-NAVY-2019-006391 osoitti oli, että vaikka nuo videot olivatkin laivaston aineistoa, laivastolla ei ollut niitä hallussaan. Ne oli “pysyvästi siirretty” (viittaus valituskirjeen kielenkäyttöön) OSD:lle, ja siellä ne olivat kunnes Black Vault sai Pentagonin etsimään ne käsiinsä ja lähettämään ne asianmukaiselle OCA:lle julkistamista varten. Tulisi huomauttaa — Black Bault sai lopullisen päätöksen tästä FOIA-pyyntöjen sarjasta arviolta tunnin sen jälkeen kun NAVAIR julkisti videot verkkosivuillaan. Lopputulos oli täysi myöntyminen FOIA-pyyntöön ja linkki videoihin annettiin heidän kirjeessään. Black Vault käytti lähes vuoden työskennellen näiden tapausten parissa varmistaakseen kolmen videon julkistamisen.

Teorian testaamiseksi Black Vault tavoitteli Elizondoa jälleen kerran koskien kolmea videota ja kysyi häneltä niiden käytöstä (mikäli niitä käytettiin yhtään mitenkään) AATIP-ohjelmassa.

“Kyllä ne olivat osa laivaston lähdemateriaalia, kuitenkin se luonne jolla ne saatiin alunperin haltuun jää vaille kommenttia muuten, kuin että ne tulivat virallisia kanavia pitkin.”

Vaikka Elizondo ei voinut kertoa enempää, voidaan varmaankin turvallisesti olettaa, että nuo kolme laivaston videota, jotka todennäköisesti oltaisiin todennäköisesti saatu alunperin laivastolta, on hyvä esimerkki materiaalista, joka on lähetetty OSD/OUSDI:lle, jota ei pidetä enää laivaston arkistoissa. Kun se on sinne kerran lähetetty, videot saatetaan tuhota laivastolla, mutta pitää OSD:llä, ja näin saadaan aikaan laivaston “ei tietoja”-vastaus.

Jos ylläoleva on totta — mitä muuta materiaalia on saatettu saman kohtalon alaiseksi laivastolla, mutta mikä vain odottaa löytämistämme OSD:n arkistoissa?

Black Vaultilla on useita avoimia FOIA-tietopyyntöjä OSD:lle vuodesta 2017 lähtien, mm. useita voitettuja FOIA-valituksia, jotka voivat olla roolissa tulevissa AATIP-julkistuksissa. Tästä tullaan raportoimaan myöhemmin kun niitä on saatavilla.

Lisää UAP-videoita

Huolimatta väitteestä että laivaston AATIPille lähettämä materiaali puuttuisi, Black Vault tutkaili myös “Unidentified Aerial Phenomena”-videonimitystä, joka oli annettu FLIR1-, Gimbal- ja GoFast-videoille, paljon laajemmassa merkityksessä.

Kuvakaappaus FLIR1 UAP-videosta, joka näyttää tunnistamattoman esineen Nimitz-lentotukialuksen hävittäjän kamerassa vuonna 2004 San Diegon rannikolla.

Laivaston huhtikuun 2020 virallisen videoiden julkistamisen jälkeen Black Vault laittoi menemään FOIA-tapauksen DON-NAVY-2020-007226, jossa pyydettiin muita videoita samalla “UAP”-nimikkeellä kuin mitä laivastolla on ollut hallussaan.

Valtion arkistojen maailmassa yleinen peukalosääntö on, että jos osumia löytyy yksi (tässä tapauksessa kolme), silloin niitä on enemmän. Siksi aikomus oli löytää lisää videoita, tai listauksia niistä, jotka paljastaisivat mitä muuta löytyy.

Heidän virallinen vastauksensa oli vastaisku, joka on yksi suurimmista pulmista FOIA-prosessissa. Kirjeessä päivämäärällä heinäkuun 15. päivä 2020 laivasto ampui pyynnön alas.

“Me emme kykene prosessoimaan FOIA-pyyntöänne. 32 C.F.R. § 286.5(a):n mukaisesti, pyynnön esittäjää edellytetään järkevästi kuvaamaan etsittäviä aineistoja ja tarjoamaan riittävästi yksityiskohtia, jotta henkilökunta voisi paikallistaa nuo aineistot kohtuullisessa ajassa.”

Tässä on pulma. Tiedetään, että on olemassa nimike “Unidentified Aerial Phenomena”. Black Vault paljasti sen syyskuussa 2019. Paljon ennen sitä laivasto “virallisesti julkaisi” videot, he kommentoivat vuodettuja versioita ja antoivat niille nimikkeen “UAP”. Kuitenkin laivasto sanoi, että tässä pyynnössä samalla nimikkeellä esiintyvien videoiden etsintä ei järkevästi kuvannut etsittyjä aineistoja. Ilmeisesti päivämäärä, aika, sijainti, laivaston haara jne. vaaditaan kaikki pyyntöön, jotta laivasto prosessoisi tietyn pyynnön etsiä muita UAP-videoita (tästä on laitettu menemään valitus).

Pulma on yksinkertaisesti kuvattuna seuraava: Lain mukaan sinulla on ”tiedonvapaus” tietää, mutta jos et tiedä tarkkoja yksityiskohtia, jotka saataisiin tosiasiallisesti hyödyntämällä tätä vapautta onnistuneesti ilman vastaan vänkäämistä, menetät lopulta kyseisen ”tiedonvapauden”, koska sinulla ei ole tarpeeksi tietoja päästä käsiksi informaatioon.

Tämä kaikki kuulostaa sekavalta, monimutkaiselta ja turhauttavalta, ja sitä se on.

Älä kuitenkaan liiaksi lannistu lukemastasi. Huolimatta vaikeuksista ja pulmista FOIA-prosessissa, Black Vaultin AATIP-totuuden tavoittelu ei ole lähelläkään ohi.

Black Vault on saanut kuulla, että UFOihin liittyvät dokumentit on tuhottu menneinä aikoina, ja vaikka se kestikin 17 vuotta, Black Vault lopulta löysi ne tutkimuksen, päättäväisyyden ja sen avulla, ettei koskaan sano “ei koskaan”.

AATIP-totuus tullaan saamaan selville samoin keinoin, huolimatta siitä miten kauan se saattaa kestää.

###

Valituskirje laivastolle kokonaisuudessaan

 

Lataa tästä

  Artikkelin julkaissut The Black Vault