Luis ”Lue” Elizondo on entinen johtaja AATIP-ohjelmassa (Advanced Aerospace Threat Identification Program), Pentagonin yksikössä, joka tutki UFOja, jotka nykyään tunnetaan tunnistamattomina poikkeavina ilmiöinä. Hän on kirjoittanut kirjan IMMINENT: Inside the Pentagon’s Hunt for UFOs.
Olen Luis Elizondo, Yhdysvaltain hallituksen entinen vanhempi tiedusteluvirkailija. Tällä hetkellä annan edelleen neuvoja ja apua Yhdysvaltain hallitukselle ja samalla puolustan julkisesti avoimuuden lisäämistä ja tietojen julkistamista tunnistamattomien ilmailmiöiden (UAP) osalta.
En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut UFOista tai tieteiskirjallisuudesta. Taustani on luonnontieteellinen — valmistuin Miamin yliopistosta pääaineenani mikrobiologia ja immunologia, ja olen opiskellut myös parasitologiaa.
Tieteellinen menetelmä on aina ollut yksi keskeisistä periaatteistani. Armeija-aikani jälkeen toimin erikoisagenttina vastavakoilussa, jossa tutkin terrorismia, vakoilua ja muita vakavia rikoksia. Olen aina ollut tosiasioihin ja sääntöihin perustuva ihminen.
Urani alkuvaiheessa työskentelin laajasti kehittyneen ilmailu- ja avaruusteknologian parissa varmistaen, ettei se joudu vihollistemme käsiin. Työskentelin ensimmäisen vaiheen kiinteän rakettimoottorin kantorakettimoottoreiden, kehittyneiden ilmailujärjestelmien ja muiden asejärjestelmien parissa työskennellen suurten yritysten kanssa, jotka muodostivat urani perustan.
Vuonna 2008 otin vastaan uuden tehtävän Pentagonilla jätettyäni edellisen tehtäväni kansallisen tiedustelupalvelun johtajan (DNI) palveluksessa. Otin tehtävän vastaan, koska sen ansiosta pystyin viettämään enemmän aikaa perheeni kanssa.
Uuteen tehtävääni kuului kansallisen tiedustelutiedon yhdistäminen ja sen saattaminen paikallisten lainvalvontaviranomaisten käyttöön, mikä oli haastavaa, koska useimmilla paikallisilla lainvalvontaviranomaisilla ei ole turvallisuusselvityksiä. Syyskuun 11. päivän jälkeen kävi selväksi, että oli löydettävä keino jakaa kriittistä tietoa paikallisten viranomaisten kanssa vaarantamatta turvallisuutta.
Pentagonilla ollessani minua lähestyi kaksi henkilöä, jotka kuuluivat ohjelmaan, josta en ollut kuullut aiemmin. He tiesivät taustastani ja kysyivät, voisinko harkita liittymistä heidän järjestöönsä. Aluksi en tiennyt, mihin ryhmään he viittasivat, sillä hallituksessa on monia arkaluonteisia ohjelmia. Tavatessani johtajan ja useita muita henkilöitä suostuin kuitenkin ottamaan roolin heidän ohjelmassaan, jota kutsuttiin Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP) -ohjelmaksi, joka on AAWSAPin alainen niche-ohjelma.
Työskentelin tässä tehtävässä jonkin aikaa, ja lopulta minusta tuli yksi sen keskeisistä jäsenistä. Vaikka minulla oli oma henkilökuntani, on tärkeää huomata, etten johtanut ohjelmaa täysin yksin. Työskentelin laajemman asiantuntija- ja kollegaverkoston kanssa, johon kuului sellaisia henkilöitä kuin tohtori James Lacatski, joka alun perin johti AAWSAP-ohjelmaa, ja Jay Stratton, joka otti ohjelmaa hoitaakseen sen jälkeen, kun erosin AATIP:stä vuonna 2017. Vaikka minulla oli suoria alaisia, työskentelin myös Jayn kaltaisten kollegojeni rinnalla, jotka olivat tasavertaisia kanssani.
Tyypillinen päivä elämässäni tänä aikana oli kaikkea muuta kuin rutiinia, sillä hallinnoin useita salkkuja. Kentältä, pääasiassa merivoimilta, tuli raportteja UAP-kohtaamisista, ja ne olivat usein hyvin huolestuttavia. Jotkin UAP:t tulivat vaarallisen lähelle koneitamme, ja joskus ne halkaisivat muodostelmat keskeltä, mikä on erittäin ongelmallista, kun otetaan huomioon, miten lähellä taistelulentokoneet lentävät toisiaan.
Nämä UAP:t pystyivät lentämään esteettä valvottuun ilmatilaan ja taistelukentillemme, ja lisäksi niiden suorituskyky ylitti huomattavasti teknologiset mahdollisuutemme. Jos Venäjän tai Kiinan kaltaisella vastustajalla olisi tällaista teknologiaa, se olisi kvanttihyppäys yli kaiken, mitä meillä on, mikä on erittäin huolestuttavaa kansallisen turvallisuuden kannalta.
Vuonna 2017 julkaistut ensimmäiset Yhdysvaltain laivaston UFO-videot, mukaan lukien kuuluisa ”Tic Tac” -video vuodelta 2004 ja ”Go Fast” ja ”Gimbal” -videot vuosilta 2014-2015, olivat keskeisessä asemassa yleisön tietoisuuden lisäämisessä UFOista. Päätöstä näiden videoiden julkaisemisesta ei tehty kevyesti. Aloitin turvallisuustarkastuksen, jonka jälkeen videot saatiin lopulta julkaistua. Minä edistin tarkastusta, mutta varsinainen julkaiseminen tapahtui muiden, kuten kollegani Chris Mellonin, toimesta.
Näissä videoissa lentokoneet suorittivat manöövereitä, jotka uhmasivat fysiikan ja aerodynamiikan ymmärrystämme. Nopeuden osalta tavanomaiset yhdysvaltalaiset lentokoneet, kuten SR-71 Blackbird, voivat saavuttaa noin Mach 5 -nopeuden, joka on noin 3 200 mailia tunnissa. Monissa Pentagonin hallussa olevissa videoissa havaitut UAP:t kuitenkin suorittivat tiettävästi liikkeitä nopeuksilla, joiden arvioitiin olevan moninkertaisia tätä nopeampia, ja kestivät jopa useita tuhansia G-voimia, mikä ylittää huomattavasti kaikkien tunnettujen ihmisen valmistamien lentokoneiden kyvyt.
Nämä kohteet tekivät nopeita käännöksiä ja kiihdyttivät tavoilla, jotka uhmaavat fysiikan ja materiaalitieteen ymmärrystämme ja joita yksikään lentäjä tai nykyteknologia ei pystyisi kestämään ilman katastrofaalista epäonnistumista.
Hallituksen haluttomuus tunnustaa UAP:iden olemassaolo johtuu yksinkertaisesti siitä, että hallituksilta odotetaan ratkaisuja mahdollisiin uhkiin. Kun on olemassa uhka, johon ei ole ratkaisua, hallitukset eivät mielellään keskustele siitä julkisesti, koska se heikentää luottamusta niiden kykyyn suojella kansalaisiaan. Tämä ei ole vain Yhdysvaltain hallituksen tapa, vaan se on yleinen lähestymistapa kaikkialla maailmassa.
Mitä tulee siihen, ovatko UAP:t vaarallisia, vastaus löytyy valmiuksien ja tarkoituksen välisestä tasapainosta. Olemme nähneet joitakin niiden ominaisuuksista, mutta emme vielä tiedä niiden tarkoitusta. Siksi kansakunnan on järkevää ryhtyä toimenpiteisiin, joilla pyritään ymmärtämään paremmin UAP:iden läsnäoloa ilmatilassa ja puuttumaan siihen.
Yhteenvetona totean, että mielestäni Yhdysvaltain kansalla on oikeus tietää UAP:iden läsnäolosta taivaallamme. Aivan kuten tiedotamme yleisölle roistovaltioiden hallussa olevien ydinaseiden olemassaolosta, meidän pitäisi olla avoimia sen suhteen, että ilmatilassamme on asioita, joita emme täysin ymmärrä. Tietämättömyys, leimautuminen ja ennakkoluulot ovat suurimmat vihollisemme, eivät UAP:t.
Artikkelin julkaissut Newsweek
