UFO-tietovuotaja ja Maan ulkopuolisen elämän etsintä

kirjoittanut Henry Mance

Keskiviikkona arvostettu Yhdysvaltain entinen tiedustelupalvelun virkamies kertoi kongressin valiokunnalle, että avaruusolentoja todellakin on olemassa.

Hän puhui valan alla ja ilman epäilyksen häivääkään. Hän väitti, että Yhdysvaltain hallitus on harjoittanut salaista ohjelmaa ei-ihmisten avaruusalusten löytämiseksi 1930-luvulta lähtien. Se oli jopa noutanut ruumiita. Hän tiesi ”useista kollegoistaan”, joita olivat ”fyysisesti vahingoittaneet” sekä ei-inhimilliset toimijat että hallituksen jäsenet, jotka pyrkivät peittämään niiden olemassaolon.

Harva voi esittää tällaisia väitteitä ja tulla otetuksi vakavasti. Upseeri David Grusch on kuitenkin ilmavoimien veteraani, joka on työskennellyt Pentagonin ryhmässä, jonka tehtävänä on tutkia selittämättömiä lentäviä kohteita. Hän ei ollut itse nähnyt mitään tällaisia esineitä, saati sitten avaruusolioiden ruumiita, mutta sanoi puhuneensa 40 asiasta tietävän henkilön kanssa. Vaikka Grusch kieltäytyi vastaamasta moniin kongressiedustajien kysymyksiin vedoten salaisiin tietoihin, hän sanoi voivansa paljastaa enemmän yksityisesti.

Gruschin vasemmalla puolella istui eläkkeellä oleva laivaston komentaja David Fravor, joka kertoi, että vuonna 2004 hän ja kolme muuta henkilöä olivat kohdanneet ”40 jalan pituisen lentävän Tic Tacin” muotoisen esineen, joka liikkui nopeasti ilman näkyvää käyttövoimaa. Tämä esine uhmasi fysiikan lakeja ”niin kuin me ne ymmärrämme”, Fravor sanoi.

Grusch ja Fravor löysivät halukkaan kuulijakunnan edustajista, jotka olivat taipuvaisia epäluottamukseen Pentagonia kohtaan. ”Teimme tänään historiaa”, sanoi Tim Burchett, republikaani Tennesseestä, todistajanlausunnon päätteeksi. Demokraattien Alexandria Ocasio-Cortez korosti valiokunnan sitoutumista ilmiantajien suojelemiseen.

Please use the sharing tools found via the share button at the top or side of articles. Copying articles to share with others is a breach of FT.com T&Cs and Copyright Policy. Email licensing@ft.com to buy additional rights. Subscribers may share up to 10 or 20 articles per month using the gift article service. More information can be found at https://www.ft.com/tour. https://www.ft.com/content/5235af64-9646-4c50-8d7c-93f7f04f7bb6 David Grusch and David Fravor, alongside Ryan Graves, executive director of Americans for Safe Aerospace, being sworn in prior to testifying before the House Oversight and Accountability Committee hearing this week © Jim Lo Scalzo/EPA-EFE/Shutterstock
David Grusch ja David Fravor sekä Americans for Safe Aerospace -järjestön toiminnanjohtaja Ryan Graves vannovat valan ennen todistajanlausuntoa edustajainhuoneen valvonta- ja vastuuvelvollisuuskomitean kuulemistilaisuudessa tällä viikolla © Jim Lo Scalzo/EPA-EFE/Shutterstock

Niille, jotka luulevat, että meidän luonamme on käyty, Gruschin ilmaantuminen on ollut paras uutinen vuosiin. Hän vaikutti uskottavalta. ”Luulin aluksi, että minua huijattiin”, hän kertoi australialaiselle toimittajalle Ross Coulthartille aiemmassa haastattelussa. ”[Mutta] emme todellakaan ole yksin.” New Mexicon Roswellissa järjestettävän vuosittaisen UFO-festivaalin — jossa järjestetään muun muassa avaruusolioiden baarikierros — osanottajat olivat riemuissaan. Coulthart sanoo, että tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt (kuten UFOja nykyään kohteliaasti kutsutaan) ovat ”aihe, jota ei enää voi pilkata tai leimata”.

Grusch jätti avoimeksi sen mahdollisuuden, että vierailijat eivät olleet varsinaisesti avaruusolentoja, vaan maallisia olentoja — jotka olivat aina eläneet kanssamme maan päällä — tai ulottuvuuksien välisiä olentoja toisesta fyysisestä ulottuvuudesta. Siitä huolimatta todisteet ei-inhimillisestä älykkyydestä (teknisesti ei-eläinälykkyydestä) olisivat massiivinen juttu, jopa suurempi kuin ilmastonmuutos tai entisen Brexit-kampanjoijan pankkiasioinnit. Coulthart sanoo, että muut lähteet ovat vahvistaneet törmäyksen palautus- ja takaisinmallinnusohjelman olemassaolon: ”Tämä on joko historian suurin tarina tai sitten on olemassa joukko korkea-arvoisia tiedusteluoperaattoreita, jotka kaikki ovat sairastuneet vakavaan mielisairauteen.”

Mahdollisiin avaruusolentoihin keskittyminen on ollut salaliittohenkisen marginaalin harrastus. Mutta tämän viikon kongressikuulustelu on merkki sen lisääntyneestä kunnioitettavuudesta. Tunnetut poliitikot — kuten edesmennyt demokraattisenaattori Harry Reid, demokraattien presidenttineuvonantaja John Podesta ja republikaanisenaattori Marco Rubio — ovat 1990-luvulta lähtien vaatineet enemmän tietoa. Vuonna 2020 Pentagon julkaisi videomateriaalia tunnistamattomista ilmailmiöistä (tai poikkeavista ilmiöistä), mukaan lukien Fravorin näkemä ”Tic Tac” -objekti. Edellisenä vuonna 33 prosenttia amerikkalaisista oli sanonut, että jotkut UFOt olivat olleet avaruusolentoja; vuoteen 2021 mennessä luku oli noussut 41 prosenttiin. Tämän vuoden toukokuussa Nasan asiantuntijapaneeli raportoi, että vaikka suurin osa UAP:ista voidaan selittää, joitakin ei vielä voida selittää. Senaatin enemmistöjohtaja Chuck Schumer ehdotti tässä kuussa toimikuntaa, jonka tehtävänä olisi vapauttaa lisää asiakirjoja salassapidosta.

Jo pitkään on erotettu toisistaan tutkijat, jotka etsivät elämää avaruudesta, ja harrastajat, jotka havaitsevat vierailijoita Maassa. Jopa tämä ero on hämärtymässä. Yksi arvostetuimmista kosmologeista, Harvardin tiedeprofessori Avi Loeb, joka toimi yhdeksän vuotta yliopiston tähtitieteen laitoksen puheenjohtajana, on ottanut käyttöön teorian avaruusolentovierailijoista. Loeb ei anna painoarvoa Gruschin todistukselle: ”Hän ei toimittanut mitään todisteita, eikä hän osoittanut väitteitä oikeiksi”, hän sanoo. ”Se on pelkkiä kuulopuheita. Tiedettä ei tehdä niin.” Loeb ei myöskään usko, että Pentagon salailee salaisuuksia: ”Jos minulta kysytään, hallitus on tieteellisissä asioissa epäpätevä.” Hän ei myöskään usko, että Pentagon varjelee salaisuuksia.

Loeb ehdottaa, että avaruusolennot ovat vierailleet aurinkokunnassamme — erityisesti ’Oumuamua-nimisen esineen muodossa, jonka reitti aurinkokuntamme läpi vuonna 2017 ei näyttänyt olevan selitettävissä auringon painovoiman avulla. Loeb väittää myös, että vuonna 2014 Papua-Uuden-Guinean lähistöllä mereen pudonnut meteoriitti saattoi olla toisesta aurinkokunnasta peräisin oleva ei-luonnollinen luomus. Tässä kuussa hän löysi merenpohjasta pieniä meteorin jäänteitä. ”Retkikunnan aikana sain Pentagonista muutaman sähköpostiviestin, jossa sanottiin ’hienoa työtä'”, hän sanoo.

Avi Loeb on an expedition earlier this year off the coast of Papua New Guinea. . . 
Avi Loeb tutkimusmatkalla aiemmin tänä vuonna Papua-Uuden-Guinean rannikolla. . .

Akateemisessa maailmassa Loeb on poikkeusyksilö, mutta ei fantasisti: ”En pidä tieteiskirjallisuudesta. Vihaan sitä — koska se rikkoo fysiikan lakeja.” Hänen pätevyytensä on kiistaton. Useimmat hänen arvostelijoistaan ”eivät pystyisi sitomaan hänen tieteellisiä kengännauhojaan”, sanoo Manchesterin yliopiston astrofysiikan professori Michael Garrett.

Kun kerran esitti kysymyksen ”Olemmeko yksin?”, oli nopea tapa päätyä yksin. Mutta jos Gruschin ja Loebin kaltaiset uskottavat henkilöt ovat valmiita panemaan maineensa likoon tämän kysymyksen vuoksi, onko avaruusolentoja nyt lupa pohtia vakavasti?

Maan ulkopuolista elämää koskeva tieteellinen ajattelu perustuu Fermin paradoksiin. Vuonna 1950 fyysikko Enrico Fermi, joka oli avainhenkilö ydinpommin kehittämisessä, kysyi: ”Mutta missä kaikki ovat?” Jos elämä on niin todennäköistä muualla maailmankaikkeudessa, miksi emme näe siitä mitään todisteita? (Vuosi 1950 on myös joidenkin tiedemiesten valitsema vuosi antroposeenin aikakauden alkamisajankohdaksi. Ehkä maapallon tuhoamisemme ja halumme löytää merkityksiä maapallon ulkopuolelta on looginen yhteys).

Ulkoavaruudesta tulevien radiosignaalien etsinnät aloitettiin 1950- ja 60-luvuilla kylmän sodan aiheuttaman kilpailun innoittamana. Vuonna 1976 Nasa laski kaksi avaruusalusta Marsiin, mutta kumpikaan niistä ei havainnut merkkejä elämästä. Vuonna 1992 virasto aloitti 10-vuotisen, 100 miljoonan dollarin ohjelman radiosignaalien etsimiseksi, mutta kongressi perui rahoituksen seuraavana vuonna.

Elämän mahdollisuudet paranivat vuonna 1995, kun kaksi sveitsiläistä tiedemiestä löysi planeetan, joka kiertää aurinkomme kaltaista tähteä. Parempien teleskooppien ansiosta nyt on vahvistettu yli 5 000 eksoplaneettaa eli aurinkokuntamme ulkopuolista planeettaa. Tutkijat ovat myös havainneet, että elämä maapallolla voi selviytyä paljon äärimmäisemmissä olosuhteissa kuin aiemmin luultiin. Niiden ympäristöjen määrä, joissa voisi olla yksinkertaista tai älykästä elämää, on yhtäkkiä moninkertaistunut. Joidenkin arvioiden mukaan maailmankaikkeudessa on 2 triljoonaa galaksia. Voiko meidän galaksimme todella olla ainutlaatuinen?

Vuonna 2015 teknologiamiljardööri Juri Milner lupasi 100 miljoonaa dollaria Breakthrough Listen -hankkeelle, jonka tarkoituksena on muun muassa skannata 100 meitä lähintä galaksia. Nykyään muukalaiselämän etsintä ei ole pelkkää radiosignaalien etsimistä. Etsitään biosignaaleja, kuten elävien organismien tuottamia kaasuja. Tämä on aivan sen rajalla, mihin tehokkaimmat teleskooppimme, kuten James Webb -avaruusteleskooppi (JWST), pystyvät. Lisäksi etsitään teknosignaaleja eli merkkejä avaruusolentojen teknologiasta, kuten suurista rakenteista. Vaikka älyllisen elämän pitäisi loogisesti olla harvinaisempaa kuin alkukantaisen elämän maailmankaikkeudessa, se voi olla myös helpompi havaita.

”Ehkä avaruusolennot lähettävät jotakin, jonka voimme havaita, tai sitten emme”, sanoo Seth Shostak, SETI-instituutin vanhempi tähtitieteilijä. SETI-instituutti on kalifornialainen voittoa tavoittelematon järjestö, joka perustettiin vuonna 1984 ja joka käytti viime vuonna 24 miljoonaa dollaria elämän etsimiseen. ”Voidaan kuitenkin olettaa varmuudella, että jos tuolla on yhteiskuntia, ne tekevät jotain, joka muuttaa ympäristöä.”

70 vuotta kestäneiden etsintöjen jälkeen tulokset eivät ole vieläkään vakuuttavia. Kukaan ei ole löytänyt todisteita avaruusolentojen elämästä Marsista tai mistään muualtakaan. JWST on paljastanut, että yhdellä läheistä kääpiötähteä TRAPPIST-1c kiertävistä kiviplaneetoista ei ole ”paksua, CO₂-rikasta ilmakehää”, joka olisi otollinen elämälle.

Yksikään astrobiologi, jonka kanssa keskustelin, ei ilmaissut varmuutta siitä, että muukalaiselämää löytyisi. (Astrobiologia on niiden tutkijoiden yhteinen ala, jotka ovat kiinnostuneita elämän etsimisestä muualta.) ”Joskus olen skeptinen. Joskus olen optimistinen”, Garrett sanoo. Useimmiten hän on utelias. ”Koulutukseltani olen tähtitieteilijä. Rehellisesti sanottuna en kuitenkaan usko, että mikään näkemäni — edes JWST:n avulla — on muuttanut täysin sitä, mitä ajattelin maailmankaikkeudesta ja paikastamme siinä… Tähtitiede on minusta hieman tylsää. Mutta tämä kysymys siitä, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa, on minusta täysin kiehtova.”

Lontoon yliopiston Birkbeckin professori Ian Crawford on epäileväinen. ”Todisteiden puuttuminen kertoo meille itse asiassa jotain: teknologiset sivilisaatiot ovat todennäköisesti harvinaisia”, hän sanoo. Vieraanvaraisia planeettoja voi olla monia, mutta atomien järjestäytyminen molekyyleiksi ja sitten itsereplikoiviksi soluiksi on ”todella, todella, todella monimutkainen prosessi”.

Harvardin Loeb on poikkeus. Hän on tarpeeksi luottavainen spekuloidakseen elämän olemassaolosta tuolla ulkona. Tämänvuotisella valtameriretkellään hän keräsi ainakin 50 palloa: ”Kauniita metallisia marmorikuulia”. Hänen alustavan analyysinsä mukaan ne saattavat olla paljon aurinkokuntaa vanhempia, mikä viittaa tähtienväliseen kohteeseen. Hän aikoo siirtyä tarkastelemaan, onko esine ei-luonnollinen: ”Oletetaan, että tarkistat koostumuksen ja se näyttää sulaneilta sähköpiireiltä tai puolijohteilta.”

Hän on jo kirjoittanut bestseller-kirjan (Extraterrestrial), jonka jatko-osa julkaistaan ensi kuussa. Häntä seuraa dokumenttiryhmä, ja hänestä tehdään pian näytelmä, jossa häntä verrataan Galileo Galileiin.

Astrobiologit pitävät häntä liian pitkälle ekstrapoloivana. ”Hänestä on tullut nolo Harvardin kollegoilleen ja hän on ärsyttänyt meitä muita”, sanoo yksi. He ehdottavat, että ’Oumuamua, joka on nyt liian kaukana, jotta sitä voitaisiin analysoida tarkemmin, voisi olla komeetta, jonka pyrstö koostuu sulaneesta jäästä.

”Asiantuntijat haluavat säilyttää asemansa. Ja asiantuntijan aseman voi säilyttää väittämällä, että kaikki voidaan selittää aiemmalla tiedolla”, Loeb vastaa. Hän huomauttaa, että pimeästä aineesta on myös vain vähän suoria todisteita, mutta silti tämä käsite hyväksytään helposti.

“Yritän laittaa ruumiini piikkilangan päälle, jotta seuraava sukupolvi voi kulkea sen läpi”, Loeb sanoo. Hän väittää, että hänen kilpailijoidensa selitykset Oumuamua-ilmiöstä eivät täsmää. ”Tunnen itseni kuin lapseksi Hans Christian Andersenin tarinassa ’Keisarin uudet vaatteet’, sanon, etten näe mitään vaatteita tällä keisarilla.”

Skeptikot uskovat, että hän saattaa itse asiassa asua toisessa Hans Christian Andersenin tarinassa: ”Pieni merenneito”. ”Onko merenneitoja olemassa?” Crawford kysyy. ”Miksi sitten 1600-, 1700- ja 1800-luvuilla niin monet merimiehet kertoivat nähneensä merenneitoja?”

Jeremy Corbell, film-maker and self-confessed ‘UFO guy’, was seated behind David Grusch during this week’s committee hearing © New York Times/Redux/eyevine
Jeremy Corbell, elokuvantekijä ja ”ufotyypiksi” tunnustautuva Jeremy Corbell istui David Gruschin takana tämän viikon valiokuntakuulemisessa © New York Times/Redux/eyevine

Corbell on kertonut tavanneensa David Gruschin vuosi sitten; hän istui ex-upseerin takana tämän viikon valiokuntakuulemisessa. Tämä yhteys asettaa kysymysmerkin Gruschin uskottavuudelle. ”Uskon, että UFO-kulttuuri on vaikuttanut häneen monin tavoin”, West sanoo.

Suorien todisteiden puute on aina ollut ongelma niille, jotka ovat kiinnostuneita avaruusolennoista. Kaikki alan toimijat — myös UAP-tutkijat, epäilijät ja astrobiologit — ovat yhtä mieltä siitä, että tutkimusta on lisättävä. ”Tieteen on otettava UAP:t paljon vakavammin”, sanoo Gruschia haastatellut toimittaja Coulthart. Coulthart lisää, ettei hän ole varma, että nämä kohteet edustavat Maan ulkopuolista älykkyyttä. ”En ole vielä varmuudella perillä. Itse asiassa epäilen, ettei se ole paras selitys.”

Mutta jossain vaiheessa, alkaako todisteiden puuttuminen merkitä jotain? Crawford sanoo, että jos elämä on yleistä maailmankaikkeudessa, meidän pitäisi alkaa löytää sitä. ”Jos UAP:t todella olivat vierailevia avaruusaluksia, meidän pitäisi löytää elämää Marsista, meidän pitäisi löytää elämää kaikilta läheisiltä eksoplaneetoilta.” (Ehkä. Tai ehkäpä, jos noin vuosikymmenen kuluttua mönkijä tuo Marsista kiviä, joissa ei ole jälkiä elämästä, optimistit sanovat yksinkertaisesti, että mönkijä valitsi väärän kiven.)

Toistaiseksi ilman todisteita meidän on käytettävä logiikkaa. Miksi UFO-havainnot keskittyisivät Yhdysvaltoihin? Olisiko Yhdysvaltain hallitus todella voinut pitää säännölliset avaruusolentovierailut salassa vuosikymmeniä? Jos näin olisi ollut, miksi Pentagon antaisi nyt Gruschin todistaa? Onko Grusch sekoittanut salaisen ulkomaisen teknologian takaisinmallinnusohjelman johonkin eksoottisempaan?

Mielenosoitusmarssi Washingtonissa vuonna 1995, jossa vaaditaan tietojen luovuttamista Roswellissa, New Mexicossa vuonna 1947 tapahtuneesta sääilmapallo-onnettomuudesta © Joshua Roberts/AFP/Getty Images
Mielenosoitusmarssi Washingtonissa vuonna 1995, jossa vaaditaan tietojen luovuttamista Roswellissa, New Mexicossa vuonna 1947 tapahtuneesta sääilmapallo-onnettomuudesta © Joshua Roberts/AFP/Getty Images

Jos avaruusolennot ovat vierailleet Maassa, ne ovat teknisesti kehittyneempiä kuin me. Onko uskottavaa, kuten Grusch väittää, että Yhdysvaltain hallitus olisi kyennyt kehittämään niiden teknologiaa? ”Luolamiehelle voisi antaa sähkökirjoituskoneen, enkä usko, että hän pystyisi kääntämään sitä”, Shostak sanoo.

Britannian kuninkaallinen tähtitieteilijä Martin Rees väittää, että ihmisten ja avaruusolentojen välinen ero on todennäköisesti suuri. Monet tähdet ovat meitä miljardeja vuosia vanhempia. Tämän etumatkan ansiosta avaruusolentojen elämä on todennäköisesti siirtynyt lihan ja veren kautta elektroniseen elämänmuotoon. ”Emme pysty ymmärtämään niiden motiiveja tai aikomuksia”, Rees ja astrofyysikko Mario Livio ovat kirjoittaneet.

Lordi Rees kannattaa maan ulkopuolisen älykkyyden etsimistä. Mutta minulle hänen esittämänsä on jo nyt uskottavin ja masentavin hypoteesi avaruusolennoista. Meitä ei odota maailma, jossa on olentoja, joiden kanssa voisimme olla tekemisissä, tai uutta teknologiaa, jota voisimme käyttää ongelmiemme ratkaisemiseen. Meitä odottaa vain lisää hämmennystä.

Ehkä on vastustamatonta kysyä vakavasti, onko avaruusolentoja olemassa. Mutta jos avaruusolennot vierailisivat Maassa, ne saattaisivat ihmetellä, miksi emme tee sen sijaan asioita, jotka voisivat todella auttaa sivilisaatiotamme.

 

Artikkelin julkaissut Financial Times

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *