Zhitkur: Venäjän Area 51

Kapustin Jar oli entisen Neuvostoliiton salaisin ilmatukikohta, joka voitti jopa Area 51:n sitä verhoavan salailun määrässä. UFO Files väitti esittävänsä ennennäkemätöntä kuvamateriaalia tukikohdasta, tiedustelukuvia ja jopa virtuaalisen kierroksen sen maanalaisissa syvyyksissä.

Kapustin Jar luotiin Neuvostoliiton avaruusohjelman kehityspaikaksi toisen maailmansodan loputtua. Se sijaitsee 500 mailia Moskovasta etelään ja noin 60 mailia Volgogradista, entisestä Stalingradista, itään. Näinä päivinä se sijaitsee lähellä Kazakhstanin rajaa, mutta tuolloin tukikohta oli syvällä Neuvostoliiton alueiden uumenissa. Juuri Kapustin Jarissa V2-raketteja saatiin kiinni ja raketin luoneet saksalaiset tiedemiehet usutettiin hommiin, päämääränään päästä avaruuteen amerikkalaisia ennen, mutta myös tehtävänään suunnitella ja testata uusia lentoaluksia, ohjuksia ja muita asejärjestelmiä. Tukikohtaa pidettiin niin salassa että lähimailla sijaitseva Zhitkurin kaupunki tyhjennettiin asukkaista ja laitettiin matalaksi koska se oli liian lähellä.

Vuonna 1948, vajaa vuoden Roswellin kuuluisan tapauksen jälkeen, tukikohdan tutkaoperaattorit havaitsiat tuntemattoman esineen. Samaan aikaan tukikohdan läheltä lentää hävittäjäpilotti havaitsi silmillään hopeisen, sikarinmuotoisen esineen. Hän raportoi sokaistuvansa UFOn säteistä, ja pilotti komennettiin hyökkäämään sitä kohti, ja kolmen minuutin ilmataistelun jälkeen ohjus osui esineeseen tiputtaen sen maahan. Ilmeisesti UFO ampui jonkinlaisella energia-aseella kohti MiG:a ja molemmat tippuivat alas maahan.

William J Birnes, American UFO Magazinen julkaisija, uskoi että avaruusalus ampui partikkelisäteellä Neuvostohävittäjää, mutta että onnistunut osuma ohjuksella häiritsi UFOn antigravitaatiokenttää, joka sai aikaan sen tippumisen alas maahan. Neuvostoliittolaisten pelastusryhmä nouti aluksen jäännökset ja siirsi ne maanalaiseen laitokseen Kapustin Jariin, joka ironisesti kulki nimellä Zhitkur, entisen lähellä sijaitsevan kaupungin mukaan.

Birnes väittää että MiG-pilotit komennettiin ampumaan alus hinnalla millä hyvänsä alas koska Moskova epätoivoisesti halusi saada minkä tahansa edun kisassa USA:ta vastaan, jonka he uskoivat saavuttaneen käsittämätöntä teknologista edistystä Roswellin aluksen takaisinmallinnuksella.

Venäjällä on pitkä historia UFO-havaintojen kanssa, jotka menevät tuhansia vuosia taaksepäin. Tutkija Paul Stonehill, yhdessä Philip Mantlen kanssa, kuvasivat kuinka noin vuonna 950 j.Kr. Ahmed Ibn Fadlan, arabihistorioitsija, lähetettiin Baghdadin kalifaatin komentamana Bulgaarien kuninkaan luokse diplomaattisuhteita solmimaan. Venäjällä Volgan alueella Fadlan kuvaa kuinka hän ja kumppaninsa todistivat ’ilmataisteluja’ pilvissä liikkuvien ’muotojen’ välillä. Esineiden laivastot, jotka lensivät eläimiä muistuttavissa muodostelmissa kävivät toistensa kimppuun, sulautuen yhteen ja eroten toisistaan pitkiksi ajoiksi. Stonehill kuvaa tuon olleen jotain kuin modernista elokuvasta.

Elokuun 15. päivänä 1663 alkoi suuri tulinen levy taivaalla ampua valonsäteitä Robozeron järveen lähellä Belozerskia, noin 250 mailia Pietarista itään.

Se liikkui etelästä länteen, katosi ja myöhemmin ilmestyi uudelleen puoleksitoista tunniksi pelottaen paikallisia silminnäkijöitä. Kalastaja sanoi saaneensa palovammoja valosta ja että hehkuva kala hyppäsi vedestä, ikäänkuin paetakseen yllä kelluvaa tulipalloa.

Vuonna 1892 Moskovan ylle ilmestyi esine, joka ampui ’valopilarin’ alas maahan 20-25 minuutin ajan. Se kuvattiin vihaiseksi, niinkuin suurin osa Venäjän UFO-havainnoista on tehty historian aikana.

Kesäkuun 30. päivä 1908 suuri tulipallo liikkuin Siperian taigan yli ja räjähti metsän yllä lähellä Tunguskan kaupunkia. Kuusi sataa neliömailia tundraa paloi maan tasalle ja paineaalto tuntui seismografeissa ympäri maailman.

Aluksi luultiin että meteori oli osunut maapallolle, ja kun ensimmäiset tutkimusryhmät saapuivat parikymmentä vuotta myöhemmin, he odottivat löytävänsä suuren kraaterin. Yhtään kraateria ei löytynyt, mutta tuho oli havaittavissa katkenneista puista jotka olivat ympyrämuodostelmassa räjähdyksen keskipisteen ympärillä. Tuhon jäljistä kävi ilmi että esine oli räjähtänyt korkealla maanpinnan yläpuolella, vähän kuten Japaniin pudotetut atomipommit vuonna 1945, mutta paljon suuremmalla räjähdysvoimalla.

Suurin osa tutkijoista Venäjän ulkopuolella, mukaanlukien Stanton Friedman, olivat vakuuttuneita että tämä oli luonnonilmiö ja että sillä ei ole mitään tekemistä avaruusolentojen tai UFOjen, mutta venäläiset ufologit  kuten Nikolai Subbotin eivät ole varmoja. Subbotin selitti kuinka esine ilmeisesti oli muuttanut suuntaansa kaksi kertaa ennen räjähdystä, jotain mitä luonnonkappale tai komeetta ei voi tehdä. Sitten oli myös selittämättömiä säteilytasoja alueella, ja se seikka että kasvit ovat muuttuneet säteilyn seurauksena.

Itse Stalin tuntui olleen vakuuttunut että tapaus liittyi jonkinlaiseen aseeseen, mahdollisesti maapallon ulkopuoliseen, ja hän nimitti Sergei Korolevin, venäläisen rakettitieteen isän, tehtävään löytämään vastauksia.

Korolev rahoitti helikoptereilla matkustaneen ryhmän Tunguskaan. He löysivät radioaktiivisia metallijäämiä ja alueen joka oli saanut nimen ”Pirun hautausmaa”, joka sijaitsi lähellä räjähdyspaikkaa ja jossa yksikään kasvi ei kasva ja eläimet kuolevat. Vaikka Korolevin uskotaankin kertoneen Stalinille että hän uskoi räjähdyksen olevan avaruusolentojen aluksesta peräisin, hänen virallinen raporttinsa puhui yksinomaan meteorista.

Huhujen alkaessa kuulua Washington DC:ssa Tunguskan UFOsta, vuoden 1948 törmäyksestä ja muista tapauksista jotka vietiin Zhitkuriin, amerikkalaisille tiedusteluviranomaisille tuli selväksi että heidän täytyi selvittää mitä oli meneillään. Heidän vakoojansa informoivat heitä että Neuvostoliitto rakensi jättiläisraketteja jotka kantoivat lastinaan ei ainoastaan ydinasemateriaalia, mutta jotka saattoivat matkata avaruuteen asti. Heidän kehityksensä oli niin nopeaa, että Neuvostoliitossa oltiin edellä aikataulusta.

Kun amerikkalaiset U2-hävittäjäkoneet valokuvasivat Kapustin Jarin rakennuskompleksin, siellä oli ainakin neljä ohjuslaukausalustaa, neljätoista laukaisualustaa, kehittynyt tutkalaitteisto, kolme pitkää kiitorataa ja useita tunnistamattomia alueita. Siellä oli omituisia geometrisia kuvioita maassa. Monet UFO-tutkijat uskovat näiden kuvioiden houkuttelevan UFOja, ja että ne mukailevat muinaisten monumenttien kuvioita.

Se mitä tiedustelualukset eivät paljastaneet oli Zhitkurin maanalaiset tilat. UFO Files vei meidät tukikohdan alle virtuaalikierrokselle, joka on luotu venäläisen ufologin Anton Anfalovin kuvausten perusteella. Neljännesmailin maan alla sijaitsevat tilat ovat pimeitä, tunkkaisia käytäviä ja tunneleita, ja useita kammioita joissa on avaruusolentojen aluksia eri purkuvaiheissa. Siellä oli myös alueita joissa suoritettiin avaruusolentojen ruumiinavauksia. Siellä oli myös suuria hangaareja joissa ei ollut lentokoneita, mutta suuri sikarin tai sylinterin muotoisia esineitä.

Kapustin Jarissa tehtyjen edistysten ansiosta Neuvostoliitto kykeni ohittamaan Amerikan avaruuskisassa. Vuonna 1957 Sputnik 1 laukaistiin onnistuneesti kiertoradalle. Kuukautta myöhemmin Laika-niminen koira sai kunnian olla ensimmäinen eläin avaruudessa. Vuonna 1961 Juri Gagarinista tuli ensimmäinen ihminen avaruudessa. Vuonna 1963 Valentina Tereshkova oli ensimmäinen nainen avaruudessa. Vuonna 1965 Alexei Leonovista tuli ensimmäinen avaruudessa ’kävellyt’ ihminen. Venäläiset kosmonautit suorittivat myös ensimmäisen telakoitumisen avaruudessa. Poislukien Apollo-alukset, Neuvostoliitto johti avaruuskisaa kunnes ensimmäinen avaruussukkula laukaistiin vuonna 1981.

Eräs Venäjän tunnetuimmista ufologeista on Vladimir Azhazha (joskus kirjoitetaan Ajaja). Hän vei meidät kierrokselle Kapustin Jariin jonne hän väittää UFOn törmänneen. Kuparitankojen avulla hän löysi elliptisen arean jonne hän väittää avaruusaluksen törmänneen vuonna 1961. Hän sanoi että eläimet välttelevät aluetta, karja ei laidunna siellä ja omituiset energiat vaikuttavat pulssiin ja hengitykseen.

Paikallinen asukas Zoya Shubenkina vahvistaa Azhazhan tarinan vuoden 1961 törmäyksestä, väittäen että hän näki sen itse. Hän sanoi suuren tulipallon lentäneen hänen talonsa yli ja törmänneen laaksoon joen varrella.

Azhazha selitti kuinka monet neuvostopilotit olivat ilmataisteluissa UFOjen kanssa. Entinen Neuvostoliiton ilmavoimien eversti ja kosmonautti Marina Popovits vahvisti hänen henkilökohtaisesti nähneen ilmataisteluja neuvostohävittäjien ja UFOjen välillä.

Erään sellaisen tapauksen hän todisti tapahtuneen vuonna 1964. Harjoitusmission aikana kaksi hävittäjää joutui UFOn hyökkäyksen kohteeksi ja ne ajautuivat syöksyyn. Vuonna 1980 eversti Popovits kohtasi useita tuntemattomia esineitä huippusalaisen tehtävän aikana. Hän sanoi niiden olleen tulipallonkaltaisia valoja ja hän katseli niiden liikkumista poispäin.

Elokuun 7. päivän iltana 1967 eversti Vjatkin Lev Mikhailovits yhtäkkiä kohtasi esineen joka suuntasi valonsäteen alaspäin. Hän yritti ohjata MiG:nsa pois säteen alta, mutta vasen siipi osui siihen ja hän melkein menetti ohjauksen. Lentokone tärisi ja instrumentit menivät sekaisin. Hänen lentäessään pois, hänen teknikko sanoi siiven hehkuvan ja sen jälkeen kun he olivat laskeutuneet, se jatkoi hehkumista kokonaisen viikon jälkikäteen.

Kun raportteja ilmaantui koko ajan lisää ympäri Neuvostoliittoa, KGB otti ohjat käsiinsä ja avasi oman aiheeseen omistautuneen arkistonsa, joka tunnetaan Sinisen Kansion (The Blue File) nimellä.

The Blue File oli heti kattavin ja suurin tutkimus UFOihin liittyen joka oli koskaan saanut toimeksiantonsa missään päin maailmaa. Se kesti 60-luvulta Neuvostoliiton loppuun asti. Eräs viimeisimmistä raporteista oli 90-luvulta, jossa silminnäkijät Kapustin Jarin lähellä kuvailivat UFOja taivaalla yli tunnin ajan. Venäjän uudet vapaudet sallivat UFO-tutkijoiden hankkia ’huippusalaista’ kuvaa UFOista Kapustin Jarin lähistöltä.

Kesäkuun 3. päivänä 1960 kaksi avaruusolentojen alusta väitettiin törmänneen Kapustin Jariin, aiheuttaen suuren tulipallon ja tästä johtuvat yi tunnin mittaiset räjähdykset sen lähellä. Suurpalolta nähtiin juoksevan pois hahmoja, savu nousi heidän vaatteistaan. Yksi putosi maahan liikkumattomana. Yksi UFOista kerrotaan tuhonneen kolme rakettia niiden laukaisualustoilleen, sillä aikaa kun toinen tuhosi polttoainevaraston. Kun liekit olivat sammuneet, aluksen jäänteet lähetettiin Zhitkuriin.

Kuvamateriaalista on tottapuhuen vaikea saada irti että kyseessä olisi UFO. Siinä näkyy ainoastaan tulta. Se olisi voinut olla mitä tahansa, mutta tarina pysyy elossa ja Stanton Friedman sanoi että hän oli kuullut samat huhut UFOista tuhoamassa venäläisiä raketteja kostotoimenpiteinä.

 

Venäjä on monen mysteerin maa, eikä ainoastaan ufologisesti. Ohjelma loppui amerikkalaisen journalistin Kim Murphyn raporttiin, jossa puhuttiin hänen matkastaan Venäjälle tutkimaan järveä joka oli mystisesti kadonnut Hän ei ollut varma uskoako tarinoita, mutta kun hän pääsi paikanpäälle, hän havaitsi tarinan todeksi. Kokonainen järvi oli kadonnut, silminnäkijät sanovat että suuri pyörre oli muotoutunut ja vesi kadonnut kuin viemäriaukosta.

Palataksemme takaisin Zhitkuriin, meille kerrottiin kuinka tutkimus edelleen on käynnissä Kapustin Jarissa, jonne on tuotu UFO-jäänteitä viimeksi vuonna 1997, jolloin aluksen on sanottu tippuneen maahan Puolassa.

Venäjän Roswell on toinen kiinnostava katsaus UFO-ilmiöön. Neuvostoliitolla oli selkeästi suuri kiinnostus asiaa kohtaan, ja tuntuukin siltä kuinka se oli valmistautunut kohtaamaan tuntemattomat esineet vihamielisesti heidän ilmatilassaan. Auttoiko Moskovan avaruushyppyä avaruusolentojen aluksen takaisinmallintaminen? Todisteet sanoisivat että tämä ei pidä paikkaansa. Neuvostoliiton raketit saivat voimansa samasta lähteestä kuin amerikkalaiset, eli ne eivät käyttäneet antigravitaatiota. Siltikin voidaan ihmetellä mitä kaikkia salaisuuksia onkaan maanalaisen tukikohdan kätköissä, ei ainoastaan Venäjällä vaan ympäri maailman.

Artikkelin julkaissut UFO Mania.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *