Muistathan sen kuumottavannäköisen maalauksen joka vanhalla sukulaisellasi oli ja joka aina karmi selkäpiitä kun näit sen? Vai kuulitko tarinoita vanhoista esineistä, joihin ei tulisi koskaan kajota koska ilmeisesti jotain omituista on tapahtunut kaikille niille jotka niihin ovat koskeneet.
Elokuvat kuten “Annabelle”, “The Possession”, ja “Child’s Play” perustuvat kaikki oikeisiin esineisiin – kaikki jotka ovat tässä listattuina.
5. Kuoleman tuoli
Vuonna 1702 tuomion saanut murhaaja nimeltä Thomas Busby oli pääsemässä hirsipuuhun rikoksistaan. Hänen viimeinen toivonsa oli nauttia viimeinen ateriansa suosikkipubissaan Thirskissa, Englannissa. Hän lopetteli ateriansa, nousi ylös ja sanoi ”Kuolkoon se joka uskaltaa tuolilleni istua äkillisesti”.
Tuoli pysyi pubissa satoja vuosia ja patruunat useasti haastoivat toisiaan istumaan kirotulla tuolilla. Toisen maailmansodan aikaan läheisestä ilmatukikohdasta tuli paljon asiakkaita pubiin, ja paikalliset sotilaat jotka istuivat tuolille eivät koskaan enää palanneet sotaan.
Vuonna 1967 kaksi kuninkaallisten ilmavoimien pilottia istuivat tuolilla, ja pian he ajoivan kuorma-autonsa puuta päin heti lähtiessään. Vuonna 1970 muurari testasi kohtaloaan piinapenkissä ja hän kuoli vielä samana iltapäivänä tippuessaan aukkoon työmaallaan. Vuosi tämän jälkeen katonrakentaja istui tuolille ja kuoli kun hänen työstämä katto romahti. Kun pubin siivoaja kompastui ja kaatui tuolille, hän kuoli pian tämän jälkeen aivokasvaimeen.
Lista jatkuu ja pian pubin omistaja siirsi tuolin kellariin. Pahaksi onnekseen edes varastossa tuoli ei säästynyt uhreilta. Kun lähetti levähti hetken lastausten välissä varastohuoneessa, hän kuoli vielä samana päivänä autokolarissa.
Lopulta pubin omistaja lahjoitti tuolin paikalliselle museolle vuonna 1972. Museossa tuoli on näytillä roikkuen puolentoista metrin korkeudessa niin ettei sille kukaan vahingossakaan voi istua. Onneksi näin ei olekaan tapahtunut.
4. Robert-nukke
Vuonna 1896 tämä karmiva nukke kuului lapselle nimeltä Robert Eugene Otto Flordian Key Westissä. Nuken oli hänelle antanut palvelija joka harrasti mustaa magiaa ja joka ei pitänyt pojan perheestä.
Pikkupoika piti nukestaan paljon ja puhui sille useasti pitkät pätkät. Ottojen kodissa alkoivat palvelijat huolestua kun he vannoivat kuulevansa haamuäänien puhuvan pojalle, ja naapurit väittivät nähneensä nuken liikkuvan ikkunalta toiselle Ottojen talossa kun kukaan ei ollut kotona. Pian nukke alkoi herättää pahaa verta, ja pelästynyt lapsi väitti ettei hänellä ollut osaa eikä arpaa tässä. Huoneita sotkettiin, vaaseja rikottiin, ja pikku Robert joutui syytetyksi, vaikka hän vaikutti äärimmäisen pelokkaalta ja väitti nukkensa tehneen kaiken pahan.
Robert peri talon ja kuoli vuonna 1972, ja talon osti toinen perhe. Pikkutyttö, joka oli juuri muuttanut taloon, löysi nuken ullakolta ja pelkäsi sitä välittömästi. Hän väitti nuken olevan elossa ja että se halusi tappaa tytön. Nukke päätyi lopulta museoon Key Westissa jossa se on vielä tänäkin päivänä näytillä. Omituista kyllä, museossa vierailijat väittävät että heidän pitää kysyä lupaa jos he haluavat ottaa nukesta valokuvan. Jos he eivät kysy, legendan mukaan nukke kiroaa heidät. Museossa on myös näytillä kirjeitä ”kirotuilta” henkilöiltä jotka ovat kirjoittaneet nukelle ja pyytäneet anteeksi sitä etteivät pyytäneet lupaa valokuvaukseen, ja että he pääsisivät vapaaksi kirouksesta. Robert-nukke on ollut inspiraation lähde legendaarisille “Chucky”-elokuville.
3. Kärsivä mies
Tämä on todella karmiva: kuinka jotain tällaista voi olla jonkun seinällä! Tämä kuumottavan näköinen maalaus Englannista oli Sean Robinsonin isoäidin ullakolla ennenkuin hän peri sen tältä. Isoäiti oli aina kertonut Robinsonille että maalaus oli paha, selittäen kuinka artisti oli sekoittanut omaa vertaan maaliin ja tappanut itsensä pian tämän jälkeen. Hän väitti kuulevan ääniä ja itkua kun taulua näytettiin, ja näkevänsä miehen varjoissa hänen talossaan, jonka takia maalaus oli ullakolle alunperinkin lukittu.
Heti kun Robinson vei maalauksen kotiinsa, hän ja hänen perheensä alkoivat kokea samanlaisia karmivia ilmiöitä. Hänen poikansa kaatui portaissa, hänen vaimonsa tunsi jonkin vetävän häntä tukasta, ja he näkivät varjomiehen ja kuulivat itkua.
Robinson päätti asentaa kameran yöksi jotta hän voisi saada omituisista tapahtumista jotain nauhalle. Robinsonin Youtube-videoissa näkyy paukkuvia ovia, nousevaa savua ja maalauksen tippuvan seinältä ilman mitään syytä. Jotkut tieteelliset tutkimukset maalauksesta onkin tehty, ja niistä todella käy ilmi että maalauksessa on jotain omituista.
2. Dybbuk-laatikko
Dybbuk-laatikko on viinikabinetti joka juutalaisen perinteen mukaan on levottoman ja pahan hengen riivaama, joka kykenee piinaamaan ja ottamaan haltuun myös eläviä olentoja. Eräs tietty dybbuk-laatikko tuli erittäin kuuluisaksi kun se oli myynnissä eBayssa.
Myyntikuvaus kertoi tarinan joka alkoi syyskuussa 2001, kun antiikkikauppias ja entisöijä otti osaa kiinteistömyyntiin Portlandissa, Oregonissa. Huutokauppa pidettiin jotta voitaisiin myydä 103-vuotiaan naisen irtaimisto, ja hänen lapsenlapsensa kertoi antiikkikauppiaalle naisen menneisyydestä kun hän huomasi kauppiaan ostaneen viinikaapin. Vanha nainen oli ollut juutalainen, ja perheensä ainoa joka oli selinnyt natsien keskitysleireilta toisesta maailmansodasta. Kun hän muutti USA:n, viinikaappi ja kaksi muuta esinettä oli hänen ainoat mukanansa tuomat tavarat.
Naisen lapsenlapsi selitti että hänen isoäitinsä aina piti kaapin piilossa, ja sanoi että sitä ei koskaan tulisi avata koska se sisälsi pahan hengen nimeltään dybbuk. Hän pyysi että laatikko haudattaisiin hänen mukanaan, mutta koska tämä on vastoin juutalaista perinnettä, hänen perheensä ei suostunut. Kun antiikkikauppias kysyi naisen jälkeläiseltä haluaisiko tämä pitämään laatikon tunnesyistä itsellään, nainen kieltäytyi jyrkästi, suuttui ja sanoi ”Me sovimme! Sinun täytyy ottaa se!”
Välittäjä vei ostoksensa takaisin liikkeeseensä ja asetti sen työhuoneeseensa kellariin. Heti alkoi omituisia ja pelottavia asioita tapahtumaan. Hänen assistenttinsa soitti hänelle, joka sanoi että valot olivat sammuneet, ovet ja turvaportit olleet lukossa, ja hän oli kuullut pelottavia ääniä kellarista. Kun kauppias tutki, hän havaitsi kissankusen kuvottavan hajun ilmassa, ja jokainen tilassa ollut hehkulamppu oli rikottu.
Kauppias antoi viinikaapin äidilleen lahjaksi, ja nainen sai heti sydänkohtauksen. Sairaalassa hän sai sanotuksi kirjain kerrallaan ”H-A-T-E G-I-F-T” (V-I-H-A L-A-H-J-A) kun kyyneleet valuivat hänen poskiltaan hallitsemattomina.
Hän yritti antaa lahjan monille muille ihmisille, mutta se palautui aina hänelle muutaman päivän sisään, yleensä koska ihmiset eivät vain pitäneet siitä, tai koska he tunsivat että siinä on jotain pahaa. Hän alkoi kärsiä toistuvista painajaisista, ja myöhemmin havaitsi että kaikki hänen perheenjäsenensä joilla laatikko oli ollut kärsi samasta unesta. Hän alkoi myös nähdä haamuhahmoja näkökenttänsä reunamilla.
Lopulta kun hän suostui myöntämään että jotain paranormaalia oli käynnissä, meni internetiin tutkimaan asiaa ja nukahti tietokoneelleen. Kun hän heräsi, hän tunsi kuinka jokin hengitti hänen niskaansa, ja kun hän käänsi päätään hän näki jättiläismäisen varjohahmon poistuvan luotaan käytävään. Hän päätti laittaa esineen myyntiin eBay’n, mukanaan yksityiskohtainen kertomus siitä mitä hänelle oli tapahtunut kaapin saatuaan.
Jason Haxton, kuraattori lääketieteellisessä museossa Missourissa osti kaapin eBayn huutokaupasta. Hän myöhemmin kirjoitti kirjan jossa yksityiskohtaisesti kuvasi omituisen dybbuk-laatikon omituisen tarinan, ja vuonna 2012 siitä tehtiin elokuva nimeltä ”The Possession”.
1. Annabelle-nukke
Ykkösenä on — mikäs muukaan — legendaarinen Annabelle-nukke joka on inspiroinut sellaisia elokuvia kuin ”The Conjuring”, ja ”Annabelle”. Vuonna 1970, nainen joka oli ostoksilla kirpputorilla osti räsynuken tyttärelleen joka oli collegessa. Hänen tyttärensä piti siitä ja otti sen asuntoonsa, mutta pian hän ja hänen kämppiksensä havaitsivat omituisia asioita tapahtuvan nukkeen liittyen. Se liikkui itsekseen, usein löytyen toisesta huoneesta ilman että kukaan oli siihen koskenut. He löysivät pieniä paperinpalasia, joita he eivät omistaneet, joihin oli kirjoitettu lapsellisella käsialalla. He löysivät nuken jopa seisomassa mahdottomalla tavalla räsynuken jalkojensa varassa yhtenä päivänä.
Pelästyneet tytöt ottivat yhteyttä psyykkiseen meedioon, joka kertoi heille nuken olevan nuoren tytön hengen valtaama, joka oli kuollut asunnossa. ”Annabelle” sanoi että hän piti college-tytöistä ja halusi pysyä heidän kanssaan, joten he olivat sanoneet että se käy. Pahaksi onneksi antaessaan hengelle luvan, paranormaali toiminta sen kuin vahvistui heidän talossaan, joka sisälsi esim. nuken hyökkäyksen miespuolisen ystävän päälle, jättäen pahat raapimisjäljet hänen kehoonsa ja rintaansa.
Tytöt ottivat yhteyttä psyykkisiin tutkijoihin Ed ja Lorraine Warreniin. Aviopariduo pian sai selville, että nukkea ei pitänytkään hallussa nuoren tytön henki, vaan demoni joka oli valehdellut näille identiteettinsä jotta se olisi päässyt tyttöjen lähelle, ehkäpä aikomuksenaan ottaa tytöt valtaansa. Tytöt antoivat ”Annabellen” Warreneille, jotka laittoivat sen lasiseen näytekabinettiin Connecticutin salatieteiden museoon.
Nyt Warrenin veljenpoika, paranormaalien ilmiöiden tutkija John Zaffis (tunnettu sarjasta “Haunted Collector”), pitää nukkea visusti lukittuna kellarissa. Lasissa lukee päällä varoitus “Warning: Positively Do Not Open.”
Artikkelin julkaissut Movie Pilot.