Tämän informaation jälkeen sitä toivoo ettei avaruusolennot tulisi vasten tahtoa hakemaan. Viimeisimmässä paljastuksessa puhutaan siitä miten virastot takaisinmallintavat avaruusolentojen kaappaamilta tietoja, joita käytetään sekä avaruusolentojen teknologian että henkilöstön kehittämiseen.
Melinda selittää miten avaruusolentotietojen ”virallinen hallinta” pitää sisällään monitorointia, uudelleenabduktointia, kuulustelua ja abduktoitujen rekrytointia salaisiin ohjelmiin, mikä on sama kuin salaiset armeijan henkilöt keräämässä ja takaisinmallintamassa ET-alusta. He myös keräävät ja takaisinmallintavat abduktion kokeneita henkilöitä.
Näitä kokemuksia on vaikka millä mitalla todisteiden kanssa, ja lisäksi ne kertovat myös joistain virallisen UFO-paljastuksen implikaatioista ja rajoitteista sekä totuudesta salaisen avaruusohjelman taustalla.
Melinda käy läpi yksityiskohtaisesti kertomuksia salaisten virastojen abduktiokokemuksista ja yrityksistä oppia avaruusolentojen teknologiasta, motiiveista, abduktoitujen genetiikasta ja psy-kyvyistä näiden tapausten avulla.
Hän käy läpi myös huikeita uusia juonenkäänteitä, todistusaineistoa ja kokemuksia, jotka eivät ole koskaan tulleet aiemmin julki.
Marraskuun 21. päivän luennossaan veteraani UFO-tutkija tri. Steven Greer esitti hämmästyttävän väitteen, että vuonna 1989 YK:n pääsihteeri Javier Perez de Cuellar abduktoitiin false flag -tapahtumassa. Greer sanoi, että feikki abduktio oli suunniteltu estämään aloite, jonka johtavat maailman valtiopäämiehet YK:n kokouksessa olivat aikeissa esittää avaruudessa esiintyvän elämän ja heidän teknologioidensa paljastamiseksi maailmalle.
Luennossaan Greer sanoi että hän oli puhunut Lichtensteinin kruuninprinssi Hans-Adamin kanssa, joka oli paljastanut hänelle häikäisevän avaruusolentojen paljastussuunnitelman olleen neuvottelupöydällä vuonna 1989 YK:ssa. Prinssi Hans-Adam osallistui korkeimman tason neuvotteluihin, joissa oli mukana Ronald Reagan ja George H.W. Bush, Mihail Gorbatsov ja monet muut johtajat Kylmän sodan ollessa loppumaisillaan.
Greer sanoi, että paljastussuunnitelma peruttiin viime hetkellä, sen jälkeen kun Perez de Cuellar oli mukana abduktiotapauksessa, jossa hänet pakolla vietiin avaruusalukseen ja jossa avaruusolennot uhkailivat häntä. Greer selitti mitä prinssi Hans-Adam oli kertonut hänelle:
Hän kertoi, että Perez de Cuellar … oli tulossa takaisin kello kolmelta yöllä suunnittelutilaisuudesta kun hänet abduktoitiin hänen autosaattueestaan Manhattanilla … Perez de Cuellar oli jotenkin saatu vietyä saattueesta avaruusolentojen alukseen, jossa häntä uhkailtiin ja hänelle sanottiin: jos paljastat mitään tästä informaatiosta, me abduktoimme jokaisen maailman johtajan, mukaanlukien USA:n presidentin,
Greer sanoi, että tapaus oli itse asiassa lavastettu abduktio. Siinä oli mukana huippusalaisia korporaatio-ohjelmia ja bioteknologisia “Ohjelmoituja Elämänmuotoja” (Programmed Life Forms, PLFs) jotka on suunniteltu näyttämään oikeilta avaruusolennoilta. Hän sanoi, että PLF:iä, joita hän nimitti “alieneiksi” toisin kuin aitoja avaruusolentoja, käytettiin monissa tuhansissa false flag -abduktiotapauksissa huijaamaan maailmaa uskomaan, että heitä vastassa oli uhka Maapallon ulkopuolelta. PLF:t implantoisivat abduktoituihin seurantasiruja, jotta mukana olevat korporaatiot voisivat abduktoida heidät helposti uudelleen.
Klikkaa suurentaaksesi
Näitä hämmästyttäviä väitteitä tukemaan Greer näytti dokumenttia, jonka mukaan hän todellakin oli ollut kommunikaatiossa prinssi Hans-Adamin kanssa, ja tavannut tämän New Yorkissa heinäkuussa 1994. Kirjeistä käy ilmi, että Hans-Adam oli samaa mieltä Greerin analyysista monikansallisten korporaatioiden roolista UFO/avaruusolentoilmiön manipuloinnissa, mutta hänen mielestään Greerillä oli vähän onnea paljastuksen tekemisessä itse.
Greer esitti myös sisäpiiriläisen todistuksen William Pawelecilta, entiseltä armeijan sopimustyöläiseltä. Hän oli paljastanut, että pieni elektroninen siru oli kehitetty vuonna 1979 seurantatarkoitusta varten. Näitä voitiin asentaa implantteina ihmisiin, ja heistä tulee näin seurattavia jopa 120 kilometrin korkeudesta. Pawelec sanoi että Siemens-korporaatio on tehnyt miljardeja siruja, mutta nämä olivat kadonneet.
Klikkaa suurentaaksesi
Greerillä oli esittää myös dokumentti Strategic Studies Institutesta, joka sijaitsee USA:n armeijan maanpuolustuskorkeakoulussa. Dokumentti kuvasi psykologisen sodankäynnin suunnitelman jolla huijataan maailmaa avaruuden elämästä järjestämällä false flag -abduktioita. Suunnitelmissa oli traumatisoida abduktoidut yksilöt tarpeeksi niin että he olisivat halukkaita ottamaan osaa tulevaan false flag -invaasioskenaarioon.
Dokumentit ja sisäpiiriläisten todistukset nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä siitä miksi Siemens oli rakentanut miljardeja seuranta-implantteja pian vuoden 1979 jälkeen. Pawelecin todistus on erityisen merkittävä, sillä implantteja on löytynyt monilta abduktoiduilta, jotka ovat osoittautuneet sähköisiksi seurantalaitteiksi.
Viimeaikaisempi tutkimus implanteista on näyttänyt, että näitä voidaan käyttää satelliiteista etäältä vaikuttamaan yksilöihin käyttäen kehittyneitä tietokonejärjestelmiä. Amerikkalainen patentti vuodelta 2000 paljastaa, että aivoimplantoitujen henkilöiden ajatuksiin ja tunteisiin voidaan vaikuttaa sähköisesti satelliiteista kehittyneiden tietokoneiden kauko-ohjauksella.
Greerin dokumentit ja Pawelecin todistus vahvasti viittaisivat erittäin salaisen yritysmaailman armeijaohjelman olemassaoloon, jolla käydään psykologista sodankäyntiä monitoroimalla ja etäältä vaikuttamalla implantoituihin henkilöihin. Lisäksi yksi Edward Snowdenin NSA-tiedostoista myös vahvistaa sen, että UFOt olivat yksi keskeinen osa salaisia online-operaatioita.
Joutuiko Perez de Cuellar false flag -abduktoinnin kohteeksi psykologisen sodankäynnin tarkoituksiin, kuten Greer väittää?
Greerin versio tapahtumista sanoo, että Perez de Cuellar joutui ”alieneiden” (avaruusolentoja esittävien PLF:ien) abduktoimaksi ja uhkailemaksi, sen jälkeen kun hän oli poistunut yöllisestä tulevan YK:n avaruusolentopaljastustapauksen suunnittelutapaamisesta. Kuitenkin on vahvoja viitteitä siitä, että Perez de Cuellar ei ollut oikeasti abduktoitu, vaan hän oli todistanut, yhdessä hänen kahden henkivartijansa kanssa, avaruusolentojen abduktoivan naisen noin kolmen aikaan yöllä marraskuun 30. päivänä 1989.
Hopkinsin kirja kertoo Linda Napolitanon UFO-abduktiosta
Budd Hopkins, kunnioitettu UFO-tutkija, oli ensimmäisenä tutkimassa Linda Napolitanon (aka Linda Cortile) abduktiotapausta. Perimmältään Napolitano väittää, että kolme avaruusolentoa, jotka ilmaantuivat sinivalkoisessa valonsäteessä hänen Manhattanin asuntonsa yllä leijailevasta UFOsta, lennättivät hänet pois 12. kerroksen makuuhuoneestaan. Hänet sen jälkeen vietiin avaruusolentojen alukseen ja hänelle tehtiin erilaisia kokeita.
Helmikuun 1991 alussa Hopkins sai kirjeen kahdelta mieheltä, jotka väittivät olevansa Richard ja Dan -nimisiä poliisiviranomaisia, jotka olivat nähneet Napolitanon abduktion. Richard ja Dan toimivat henkivartijoina tunnistamattomalle VIP-henkilölle ja olivat autossa kahden korttelin päässä. He sanoivat Hopkinsille:
Siellä oli ovaalin muotoinen esine leijailemassa asuinrakennuksen yllä kaksi tai kolme korttelia siitä missä me istuimme. Me emme tienneet mistä se oli tullut. Se tapahtui liian nopeasti. Sen valot muuttuivat kirkkaan punertavan oranssista valkoisen siniseksi. Ne tulivat sen pohjasta. Vihreät valot pyörivät ympäri lautasen reunaa. Pieni tyttö tai nainen, jolla oli päällään kaapu, lipui pois ikkunasta sikiöasennossa — ja sitten seisoi keskellä ilmaa tässä valonsäteessä. Kykenin näkemään kolme ruminta koskaan näkemääni olentoa. En tiedä mitä ne olivat. Ne eivät olleet ihmisiä. Niiden päät olivat suhteettoman suuria eikä niillä ollut hiuksia. Ne pirulaiset auttoivat häntä alukseen. Partnerini huusi ‘Meidän tarvitsee hakea ne’. Me yritimme päästä autoon mutta emme kyenneet. Sen jälkeen kun nainen saatettiin sisään, ovaali laittoi punertavan oranssit valot takaisin päälle ja kiisi pois.
Kolmas silminnäkijä oli nähnyt abduktion neljäsosamailin päästä samalla kun hän oli matkannut Brooklynin sillalle. Noin 23 silminnäkijää on astunut esiin kuvaten abduktiotapauksen eri aspekteja.
Henkivartijat myöhemmin tunnistivat VIP:n Perez de Cuellariksi. Hopkins väittää, että hän kykeni pääsemään de Cuellarin puheille suorana, joka on vakuuttanut Hopkinsille nähneensä abduktion. Hopkins sanoo, että hän tapausi de Cuellarin, joka intti että hänen osallisuutensa tapaukseen pidettäisiin salaisuutena, huolimatta Hopkinsin toiveista saada asia julkisuuteen.
Hopkinsin tutkimukset Napolitanon tapaukseen liittyen näyttivät, että tapaukselle oli neljä suoraa todistajaa, mukaanlukien de Cuellar.
Joten, oli abduktio jonka de Cuellar oli nähnyt, mutta oliko hän suoraan osallisena niin kuin Greer kertoi? Kahden henkivartijan mukaan heidän autonsa oli lakannut toimimasta havainnon aikana, mikä viittaisi siihen että auto oli joutunut lautasen muotoisen aluksen vaikutuksen piiriin.
Lisäksi myöhemmin Dan, yksi henkivartijoista, paljasti että hänellä oli ollut itsellään henkilökohtainen abduktiokokemus, ja hänet usein paritettiin Linda Napolitanon kanssa kun he olivat pieniä. Hän ilmeisesti tunnisti Napolitanon näistä lapsuuden tapahtumista, ja muuttui pakkomielteiseksi häntä kohtaan.
Eräässä sessioistaan Hopkinsin kanssa Napolitano paljasti hämmästyttävän seikan: “hän luuli jotenkin että avaruusolennot käyttivät häntä kontrolloimaan miehiä. Hän kommunikoi miesten kanssa telepaattisesti.” Voidaan todeta, että hänen ollessaan lentävässä lautasessa hän kommunikoi telepaattisesti Danin ja/tai de Cuellarin kanssa avaruusolentojen puolesta.
Myöhemmin Dan ja Richard paljastivat olevansa CIA-agentteja. Kun nämä lisäseikat paljastuivat, jotkut tutkijat hylkäsivät Napolitanon tapauksen viekkaana disinformaationa, jonka tehtävä oli saattaa Hopkinsin maine huonoon valoon abduktiotutkimusten parissa.
Yksityiskohdat siitä mitä prinssi Hans-Adam sanoi Greerille näyttäisivät Napolitanon abduktion tapahtuneen suunnilleen samoihin aikoihin, kun Perez de Cuellar itse oli suoraan osallisena abduktiotapahtumassa. Kaikkein uskottavin selitys on, että de Cuellar oli nähnyt Napolitanon abduktion, ja mahdollisesti itse ollut telepatian kohteena, sen sijaan että hänet itse oltaisiin abduktoitu, niin kuin Greer väittää.
Joka tapauksessa, jälkimmäinen mahdollisuus ei voi jäädä pois kokonaan ottaen huomioon yhden henkivartijan abduktiohistorian, ja ongelmat jotka he kokivat auton kanssa abduktion tapahtumisen aikaan.
Miten vain, Napolitanon abduktiolla oli voimakas emotionaalinen vaikutus Perez de Cuellariin ja hänen henkivartijoihinsa. On helppo ymmärtää miksi Perez de Cuellar on saattanut tulkita abduktiotapauksen uhaksi olla edistämättä YK:n paljastussuunnitelmaa. Vielä enemmän niin jos de Cuellar vastaanotti telepaattisia viestejä Napolitanolta Danin kautta, avaruusolentojen puolesta. Kaikki tämä puhuu sen puolesta mitä prinssi Hans-Adam kertoi Greerille.
Lisäksi Greer intti luennollaan, että tapaus oli lavastettu avaruusolentojen abduktio, sen sijaan että kyseessä olisi ollut aito tapaus. Greerin mukaan avaruusolennot eivät ole mukana abduktioissa tai muissa vihamielisissä toimissa. Hänen mielestään avaruusolennot eivät toimi vihamielisesti ihmiskuntaa vastaan. Jos vihamielisiä tekoja esiintyy, tämä kertoo vain lavastetusta tapauksesta jonka jokin kansainvälinen suuryritys on järjestänyt salaisen ohjelman piirissä yhteistyössä kansainvälisen tiedusteluyhteisön kanssa.
Greerin päätelmät siitä, että ei ole olemassa vihamielisiä avaruusolentoja jotka ovat tekemisissä ihmiskunnan kanssa, ovat ristiriitaisia, ja monien sisäpiiriläisten ja ensikäden kokemusten vääräksi osoittamia. Toukokuussa 2006, pitkään pitäen kiinni mielipiteestään, Greer aloitti harvinaisen julkisen parjaamisen eksopoliittista tutkimustani kohtaan koska olin väittänyt joidenkin avaruusolentojen käyttäytyvän vihamielisellä tavalla. Vastaukseni hänelle tuolloin on luettavissa täältä.
Perez de Cuellarin abduktiotapauksessa, liittyen Greeriin, toiminta oli vihamielistä siinä mielessä, että uhkailtiin abduktoida muita maailman johtajia. Greerin johtopäätelmä oli, että tämä on todistusaineistoa siitä, että kyseessä on false flag -tapaus joka on osa jatkuvaa psykologista sodankäyntiä maailman kansalaisia vastaan.
On mahdollista, että vuoden 1989 abduktio oli todella suunniteltu olemaan uhka ja varoitus jättää YK:n avaruusolentoja koskeva paljastussuunnitelma pöytälaatikkoon. Mitä Napolitanon tapauksen lavastukseen tulee, on tilaa keskustelulle. Se on ainakin Budd Hopkinsin mielipide, joka on tehnyt suurimman osan tapauksen tutkimuksesta, että kyseessä oli aito avaruusolentojen abduktio.
Kuitenkin Greerillä on jotain vakuuttavaa dokumenttiaineistoa todisteena huijausväitteistä ja abduktioista työkaluna osana laajempaa psykologisen sodankäynnin kampanjaa. Eräs tavoitteista on ehdollistaa ihmiset hyväksymään suunniteltu vihamielinen Maapallon ulkopuolinen uhka.
Huolimatta siitä ovatko avaruusolennot Napolitanon tapauksen takana aitoja vaiko eivät, se mitä Greer on tehnyt julkistaessaan Hans-Adamin todistuksen marraskuun luennossaan vahvasti tukee Hopkinsin aiempia väitteitä siitä, että Perez de Cuellar oli suoraan mukana Napolitanon abduktiotapauksessa. Lisätutkimuksien avulla pitää selvittää oliko de Cuellar pelkkä silminnäkijä Napolitanon abduktiolle, abduktoitiinko hänet, ja/tai saiko hän telepaattisia viestejä avaruusolennoilta.
Prinssi Hans-Adamin todistus, kuten Greer sen esitti, saa merkittävää tukea Napolitanon abduktiotapauksen vaikuttavasta määrästa todisteita. Lopullinen johtopäätös on hämmästyttävä. Salainen vuoden 1989 YK:n suunnitelma paljastaa avaruusolentojen olemassaolo peruttiin johtuen YK:n pääsihteeri Perez de Cuellariin kohdistuneesta uhasta. Joko aidot avaruusolennot tekivät abduktiot, tai sitten monikansallisten yritysten luomat alienit (PLF:t) lavastivat false flag -abduktion, mutta he eivät halunneet ihmiskunnan saavan tietää totuutta avaruusolentojen vierailusta.
Tällä miehellä on ollut hämmästyttäviä kokemuksia UFOista, mm. visioita pohjoismaisista vaaleista avaruusolennoista.
Tässä on kokopitkä esitys kontaktista: vaaleiden avaruusolentojen liikkeet; kontaktikokemuksen komponentit jotka kytkevät mielenhallintaoperaatiot ja kontaktihenkilöiden kohdentamisen; Yiazmat-paradoksi, saksalainen kolmioalus ja tekoälykommunikaatio, orbit; UFOjen kaukokatselu; kolmioaluksen kuvaaminen Yorkshiressä, Tonyn kommunikaatio Saksan tiedustelupalvelun kanssa liittyen hänen havaintoihinsa; syviä henkilökohtaisia havaintoja UFO-kontaktikokemuksista.
Pitkän aikaa salaliittoteoriat keskittyivät aikaan Roswellin ja nykypäivän välillä. Vasta viime päivinä olemme nähneet useita teorioita väitetyistä ulkoavaruuden vierailijoista, jotka ovat tulleet planeetallemme ja muuttaneet kulttuurimme ja historiamme ikuisesti. Nämä teoriat pyrkivät väittämään että mikäli entisaikojen kansojen aikaansaannoksia ei kyetty selittämään nykytietämyksellämme heidän teknologiastaan, ne on avaruusolentojen aikaansaannosta teknologialla, joka on meitä paljon pidemmällä. Monet teoreetikoista uskovat, että avaruusolennot elivät keskuudessamme muinaishistoriassa, ja jotkut heistä, tai ainakin heidän hybridinsä, ovat edelleen elossa nykypäivänä.
Eräs näistä teorioista sanoo, että Jeesus Kristus olikin itse asiassa ihmis-avaruusolentohybridi. Teoreetikko huomauttaa, että Marian unien ja eräiden omituisten abduktion uhrien kertomien tarinoiden välillä on samankaltaisuuksia. He myös ovat sitä mieltä, että neitseellinen syntymä oli mahdollista, koska avaruusolennot keinotekoisesti hedelmöittivät Marian erään abduktiokokeen aikana.
Teoreetikot jatkavat näyttämällä tärkeitä ihmisiä historiassa, joilla on ollut samanlaisia tarinoita joko neiteellisestä syntymästä tai jonkinlaisesta hybridisyntymästä johon liittyy niinkutsuttu ”jumala”. Kuulemma monet tärkeät historiamme henkilöt ovat avaruusolentojen suunnittelemia jotta ihmiskunnan kulkemaan polkuun voitaisiin vaikuttaa. Näihin hahmoihin kuuluisi suurin osa uskonnollisista ajattelijoista ja filosofeista.
UFO-sieppauksia tutkittaessa monet näitä kokeneet ovat raportoineet siitä ettei heillä ole minkäänlaista muistikuvaa siitä että aika olisi kulkenut eteenpäin. Näitä puuttuvia ajanjaksoja muistista voitaisiin nimittää vaikka ”puuttuvan ajan” hetkiksi.
Chris Augustin kertoo omasta sieppauskokemuksestaan sekä mystisestä implantista jalassaan. Chris kertoo oman teoriansa avaruusolennoista ja abduktioista sekä jakaa oman kokemuksensa Area 51:sta.
Hänen kenttätutkimuksiinsa kuuluu Area 51, viljakuviot, kummittelu, avaruusolentojen sieppaukset, ja hän on itse kokenut ja nähnyt suuria kolmion muotoisia mustia UFOja, kokenut yteisen sieppauskokemuksen vaimonsa kanssa. Hän löysi jalastaan ulkopuolisen kappaleen joka oli suoraa seurausta näistä kohtaamisista, mikä oli varmistettu ultraäänellä.
Astronomit ovat löytäneet maapallon kokoisen planeetan joka kiertää Proxima Centauria, joka tekee siitä lähimmän eksoplaneetan aurinkokunnallemme.
Vain neljän valovuoden päässä aurinkokunnastamme sijaitsee punainen kääpiötähti joka on nimetty Proxima Centauriksi, sillä se on lähin tähti oman aurinkomme lisäksi.
Tämä viileä tähti Centauruksen tähtikuviossa on liian himmeä näkyäkseen paljaalla silmällä ja sijaitsee lähempänä sen erittäin kirkasta tähtiparia joka tunnetaan nimellä Alpha Centauri AB.
ESO-teleskooppeja ja muita laitteita käyttävät astronomit ovat löytäneet selkeitä viitteitä planeetasta joka kiertää Proxima Centauria.
Pitkään etsitty planeetta, joka on nimetty Proxima B:ksi, sijaitsee asuttavalla alueella tähden ympärillä, ja sen pinta-alan lämpötila on arvioitu sellaiseksi että nestemäistä vettä voisi olla sen pinnalla.
Innostus astronomien keskuudessa on suuri, sillä se voi olla myös lähin mahdollinen paikka elämälle aurinkokuntamme ulkopuolella.
Vaikka he ehdottavatkin, että saattaisi olla elämää aurinkokunnan ulkopuolella, on paljon mahdollista että he tai toiset organisaatiot ovat jo saaneet yhteyden älykkäisiin elämänmuotoihin jotka tulevat Alpha Centaurista.
Tietoa älykkäistä elämänmuodoista Proxima Centaurin järjestelmässä on kerätty Elizabet Klarerin kirjaan Beyond the Light Barrier ja epäilemättä nämä astronomit tietävät Elisabethista ja hänen kontaktistaan Proxima Centaurin avaruusolentojen kanssa.
Silloin he tietävät myös, että avaruusolennot Alpha Centaurista ovat teknisesti hyvin edistyneitä, heillä on suuri teoreettinen tietämys ja he pyrkivät inspiroimaan maapallon tiedemiehiä.
Silloin he tietävät myös, että vuonna 1984 Britannian puolustusministeri osoitti Klarerin kirjan kokemuksia kohtaan suurta mielenkiintoa, ja että paperi luettiin myös YK:ssa ja se sai monen maan, kuten Amerikan, Britannian ja Venäjän huomion.
Silloin he tietävät myös, että 24 maata edustava ryhmä tiedemiehiä on suitsuttanut häntä esittämällä puheen hänen tietämyksestään valon salaisuuksista.
Elisabeth Klarer, joka on syntynyt Etelä-Afrikan Mooi Riversissa, kohtasi ensimmäisen kerrran avaruusolentoja 7-vuotiaana oltuaan vanhempiensa maatilalla KwaZulu-Natalin alueella.
Klairer väitti todistaneensa putoavaa meteoriittia jonka hopeinen helmivärisessä hohteessa lentävä levynmuotoinen alus pysäytti.
Tapauksen jälkeen Klarer muisti, että hän on vastaanottanut ajoittaisia telepaattisia viestejä avaruusolennolta nimeltään Akon. Telepaattinen kommunikaatio Akonin ja Elizabethin välillä oli käynnissä vuosia, kunnes viimein vuonna 1956 Natalin Rosettassa lentävän lautasen kukkulalla (kuten hän sitä nimitti) miehistö paljasti itsensä ja hänet vietiin alukseen ja vanhanmalliseen emoalukseen.
Elisabethin onnistui ottaa kuva Akonin tiedustelualuksesta (Michael Hesemann).
Lopulta hänet vietiin planeetta Metonille Proxima Centaurissa, jossa hän vietti neljä kuukautta ja synnytti oman avaruuslapsensa Aylingin.
Epäonnekseen Metonin magneettikentän värähtelyjen erilaisuus pakotti hänet siirtymään takaisin, sillä hänen sydämensä ei tottunut toiseen maailmaan. Kontaksi jatkui Akoninkanssa ja hänen poikansa holografisen projektion kanssa. Onko kaukaa haettua olettaa, että he tietäisivät älykkäistä elämänmuodoista Proxima Centaurin järjestelmässä yhtä paljon ja ilmoittaisivat maapallon kokoisesta löydöksestään, sen ollessa ensimmäinen askel UFO-paljastuksessa?
Vuonna 1974, Vallee käy läpi kuinka hän sai puhelun naiselta Kaliforniasta. Nainen oli matkannut autossaan kohti Los Angelesia kun hän näki valon taivaalla. Luullen valoa helikopteriksi, hän ja matkustajat eivät kiinnittäneet siihen huomiota. Sitten valo alkoi liikkua omituisesti. Se sinkoutui heidän autonsa ympäri, ja he näkivät sen lähemmin.
Nainen (kutsuttakoon häntä vaikka Heleniksi) kuvaa UFOn olleen yhtä leveä kuin kahdeksan kaistaa moottoritietä, kirkkaan valkoinen ja lautasen muotoinen. Neljä valonsädettä ilmestyi, osui heihin, ja he tunsivat kuinka heidät teleportattiin autosta. Seuraava asia minkä he tajusivat oli että heidät teleportattiin takaisin autoon ja UFO oli poissa.
Vuosia myöhemmin Helen kävi regressiivisessä hypnoosissa. Hän muisti nähneensä ihmisen näköisen miehen pitkässä kaavussa. He olivat suuressa, valkoisessa huoneessa, jossa oli kaarevat seinät. Hänelle näytettiin dataa erilaisilta ruuduilta ja hän tunsi olonsa rauhalliseksi. Mies puhui englantia, mutta hän sanoi telepaattisten signaalien olleen käytössä samalla. Hän sanoi miehen ja hänen kansansa olevan tuhansia vuosia vanhoja ja että he olivat vaikuttaneet moneen ihmiseen ihmiskunnan historiassa.
Mies UFO-kohtaamisten takana palkittiin monumentilla.
Muistomonumentti on omistettu ensimmäiselle viralliselle UFO-kohtaamiselle Amerikassa.
Monumentin asetti ja rahoitti silminnäkijöiden koalitio joka oli paikalla tuona kohtalokkaana iltana 1969.
Thomas Reed oli eräs näistä silminnäkijöistä. Reed sanoo olleensa perheensä autolla lähellä vanhan Sheffieldin katettua siltaa.
Auto pysähtyi.
Sammakoiden ja sirkkojen äänet, jotka täyttivät illan ulkoilman juuri ennen kohtaamista, vaipuivat pois.
Valot täyttivät auton, hiljaisuus, sitten kova pamaus kaikui yössä.
”Puitten välistä pystyi näkemään vilkkuvia valoja”, Reed sanoo. ”Me emme olleet enää autossa”.
Kun Reed palasi tajuisinsa, hän sanoo perheensä olleen tilavassa teollisuusrakennuksessa.
Jokin tarttui häntä vasemmalta puolen, ohjasi hänet ovesta ja huoneeseen oikealla.
”Juoksin siinä kohtaa”, Reed sanoo. ”Saavuin suureen käytävien haarakohtaan”.
”Minun päälleni laitettiin laite”, hän sanoo. ”Minut asetettiin istumaan huoneeseen. Pystyin kuulemaan äitini äänen, isoäitinikin; ainakin uskoin sen olevan he.”
Reed selitti että hän kuuli naisten äänten kutsuvan häntä. Se mitä hän seuraavaksi tajusi, oli että hän oli tullut takaisin perheen autolle.
Kohtaamsien iltana raportoivat toiset samanlaisia kokemuksia WSPS-radiokanavalla.
Termit avaruusolentosieppaus tai abduktio-ilmiö kuvaavat ”subjektiivisesti aitoja muistoja ilmeisen epäinhimillisten olentojen viemisestä vasten omaa tahtoa ja alistamisesta monimutkaisiin fyysisiin ja psykologisiin proseduureihin.” Ihmisiä, jotka väittävät tulleensa siepatuiksi, kutsutaan nimellä ”siepattu” tai ”kokija”. Tyypillisiin väitteisiin kuuluu pakotetut lääkärintutkimukset jotka keskittyvät sukupuolielimiin.
Avaruusolentojen sieppaustarinat ovat levinneet laajalle viimeisen sadan vuoden aikana, vaikka ne eivät tulleet tutuiksi kunnolla ennenkuin vuonna 1961 Betty ja Barney Hillin sieppaustapauksen kautta. Jotkut siepatut kertovat abduktionsa olleen lämmin, miellyttävä kokeus johon sisältyi vahva psyykkinen yhteys. Toiset siepatut ovat raportoineet että avaruusolennot ovat tehneet heillä tieteellisiä kokeita tai operaatioita heidän tahtoaan vastaan. Kuinka nämä todella erilaiset kokemukset voidaan selittää?
Hillin abduktion jälkeen tutkijat keräsivät enemmän ja enemmän todistuksia, yleensä, vaikka ei aina, hypnoosin kautta. Useimmissa tapauksissa silminnäkijät kertoivat nähneensä UFOn tai jopa humanoidiolennon, sen jälkeen kokeneensa muistinmenetyksen muutamasta minuutista useisiin tunteihin. Jotkut silminnäkijät väittävät kokemuksien toistuneen, ja että nämä ovat alkaneet jo lapsuudessa.
Selvä päätelmä on että UFO-olennot (tyypillisesti näissä tapauksissa ne kuvataan pieniksi harmaiksi humanoideiksi joilla on ylisuuri pää, vinot silmät, kaksi reikää nenän kohdalla ja aukko suun kohdalla) ovat olleet kiinnostuneita tietyistä ihmisyksilöistä. Jotkut siepatut ovat raportoineet jopa sieppaajien asentaneen pieniä implantteja — joiden yleensä sanotaan olevan pieniä nenän kautta aivoihin tungettavia palloja.
Ajan mittaan uusi ja vielä huolestuttavampi ulottuvuus sieppausilmiölle paljastui. Jotkut siepatut naiset kertovat seksuaalisista kokemuksista, joiden seurauksena he ovat tulleet raskaiksi, ja että raskaus on päättynyt muutaman kuukauden jälkeen. Myöhemmissä sieppauksissa UFO-olennot ovat näyttäneet naisille omituisen näköisiä lapsia, jotka ilmeisesti ovat ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä, jotka he ovat tunnistaneet omikseen.
Ei kovin yllättävästi, tällaiset raportit ovat aiheuttaneet hurjistunutta sanaharkkaa. Jopa monet ufologit ovat hylänneet ne, pitäytyen UFO-skeptikkojen kannassa että ”sieppaukset” ovat itse hypnotisoinnin luomia fantasioita. Vastoin yleistä ymmärrystä, hypnoosi ei ole mikään oikotie onneen. Hypnoosin alaiset ihmiset ovat erittäin suggestoitavassa tilassa ja saattavat miellyttää hypnotisoijaa. Täten jos hypnotisoija kysyy johdattelevan kysymyksen, kohde saattaa antaa vastauksen jota odotetaan. Lisäksi täysin mielikuvitukseen perustuvat tapahtumat saattavat tuntua aidoilta hypnoosissa, kuten ovat todistaneet ”menneiden elämien” muistamisilmiöt hypnoosin aikana.
Valheellisen muistin hypoteesin testaamiseksi folkloristi Thomas E. Bullard keräsi kaiken saatavilla olevan UFO-todistusaineiston. Hän huomasi, että niinkin moni kuin yksi kolmesta tietolähteestä oli täysin tajuissaan kokemustensa aikana eikä ollut koskaan turvautunut hypnoosiin yksityiskohtien saamiseksi. Nämä ei-hypnoosiraportit osoittautuivat identtisiksi kaikissa tärkeissä yksityiskohdissa niiden kanssa jotka oli kerrottu hypnoosin alaisena. Bullard havaitsi myös, että hypnotisoijan identiteetti ei vaikuttanut asiaan. Tarinat pysyivät niin johdonmukaisina yksityiskohtissaan, että jopa ne jotka asiaan olivat perehtyneet eivät tajunneet tätä. Lyhyesti sanottuna, Bullardin päätelmä oli että mikä ilmiön aiheuttaja sitten olikaan, abduktioilmiö ei ollut hypnoosin tuotetta. ”Skeptinen argumentti tarvitsee rakentaa uusiksi alhaalta ylös”, hän kirjoitti.
Yhä suurempi määrä mielenterveysalan asiantuntijoita on tutkinut abduktioilmiötä. 1980-luvun alussa psykologiset testit pienellä ryhmällä siepattuja New Yorkissa viittasivat siihen, että he kärsivät post-traumaattisesta stressioireyhtymästä (PTSD). Tohtori Elizabeth Slater, psykologi jolla on New Yorkissa yksityispraktiikka, kertoi että nämä löydökset ”eivät ole epäjohdonmukaisia sen mahdollisuuden kanssa, että raportoidut UFO-sieppaukset ovat itse asiassa tapahtuneet oikeasti”. Tohtori John Mack, joka oli avaruusolentosieppausteorian harras puolestapuhuja, valitettavasti on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Voit lukea lisää John Mackin elämäntyöstä täällä. Toiset tutkimukset näiden jälkeen ovat tulleet samoihin päätelmiin, ja tieteellinen tutkimus abduktioilmiöstä jatkuu.
”Sitten ne käänsivät minut selälleni ja tutkija otti pitkän neulan käteensä. Ja näen sen neulan. Ja se on suurempi kuin mikään minkä olen koskaan nähnyt.”
Näin todistaa Betty Hill kokemuksestaan lentävän lautasen sisällä Franconia Notchin lähellä, New Hampshiressa vuonna 1961. Betty ja aviomiehensä Barney Hill ovat ensimmäiset tunnetut avaruusolentojen sieppauksen uhrit, ja vuoden 1966 bestselleri The Interrupted Journey kuvaa kuinka he muistavat tapauksen hypnoosin alaisina. Heidän tarinassaan on mukana alastomana tehty lääketieteellinen tutkimus ja peräsuolentähystys — avaruusolentosieppaustapaus jonka monet meistä tunnistavat TV-ohjelmista ja elokuvista 50 vuoden takaa.
Mutta vuonna 2008 Columbia Universityn psykoanalyytikko julkaisi tutkimuksen “Alien Abduction: A Medical Hypothesis” joka sanoi että ”tahaton herääminen nukutuksen aikana” — jossa potilas herää nukutuksesta leikkauksen aikana — saattaisi selittää avaruusolentosieppauskokemukset. Analyytikko David V. Forrest havainnoi klassisen sieppaustapauksen samankaltaisuuden, jossa vihertävät humanoidit ympäröivät koehenkilöä hänen maatessaan tutkimuspöydällä kirkkaan valon alla, skenaarioon jossa kirurgit maskeissaan suorittavat operaatiota potilaalle työkalujen avulla. Kun Barney Hillilta kysyttiin tehtiinkö hänelle tähystystä, Hill vastasi myöntävästi:
”Vähän kuin se, mutta silmäni olivat suljettuina, ja minulla on vain mielikuvia. Ja en ole kivuissa. Ja voin tuntea vain vähän mitään. Haarani tuntuivat kylmiltä.”
Betty ja Barney Hill
Hypnoottisessa transsissa Barney Hill toteaa psykiatrille, ”en halua tulla operoiduksi”. Hän kuvaa avaruusaluksessa olleen sinisen fluoresoivan valon, joka ei tuottanut varjoja, vähän kuin leikkauspöydällä. Avaruusolennoilla oli omituisenmuotoiset päät ja suuret kallot, ja huomaamattomat huulet ja nenäreiät; ne olivat pelkkää otsaa ja silmiä. Vaikka häntä pelotti, hän tunsi itsensä veltoksi. Häntä kummastutti avaruusolento-”tohtorien” ammattimainen ote, ja vaikuttavalta tuntui heidän päättäväinen ote tehdä mitä he olivatkaan tekemässä.
Hän olisi voinut kuvailla Royal Collegen nukutushenkilökuntaa, jotka ovat juuri julkaisseet suurimman datakokoelman tahattomasta heräämisestä joka on koskaan kerätty. Anestesia herätti kiinnostusta 90-luvun lopulla jolloin potilas/aktivisti Carol Weihrer julkaisi oman tahattoman heräämisen kokemuksensa. Herääminen on sen jälkeen saanut useita tukiryhmiä, Facebook-sivuja, kauhuelokuvan ja Greyn Anatomian episodin, mutta vasta nyt se tunnustetaan yleisesti lääketiedepiireissä. Royal College huomauttaa että yksi raportin tarkoituksista on ”esittää anteeksipyyntö ammattikunnan puolesta kaikille potilaille jotka ovat tulleet petetyiksi kollektiivisen kyvyttömyyden takia ymmärtää tai hyväksyä tuota tilaa”.
Tottakai suurin osa potilaista jotka kokevat heräämisen eivät koskaan väitä olevansa avaruusolioiden sieppaamia — yksikään sadoista haastatelluista potilaista ei niin väittänyt — mutta Royal Collegen raportti dokumentoi mahdollisuuden pitkäikäiseen, ehkä pysyvään, psykologiseen haittaan joka aiheutuu potilaille. Vaikka puolet potilaista eräässä tutkimuksessa kokivat kipua, kaksi kolmasosaa koki voimattomuuden tunnetta ja paniikkia. Yli 40 prosenttia tutkituista potilaista koki psykologista haittaa keskivahvasta vakavaan, joillain esiintyi post-traumaattisen stressin oireyhtymää.
Eräs herännyt potilas kertoo flashbackistaan: ”se iski uudestaan muutaman päivän jälkeen pelottavina kuvina ja kauhuna joka kumpusi syvältä sisimmästäni. Jälleen kerran olin kauhun vallassa, jälleen kerran en tajunnut, jälleen kerran vangittuna, jälleen kerran taistelin olemassaolostani, kuitenkin toivoen kuolemaa.” Sieppaustapaukset tuntuvat lähes rauhallisilta tähän verrattuna.
Olettaen että Barney Hilliä ei oikeasti viety avaruusalukseen tuona iltana vuonna 1961, hän saattoi silti kokea flashbackin hänen nielurisanpoistostaan. Hän oli kylmissään. Hänen silmänsä olivat suljettuna. Hän ei halunnut että hänelle tehtäisiin operaatiota. Sitten hän heräsi nukutuksesta täyteen kauhuun, olentojen ympäröimänä, sinisen valon sokaisemana. Ehkäpä kipu ja tuska heräämisestä sekoitti hänen päänsä, ehkä se oli nukutusaine, mutta jotenkin kokemus katosi hänen muististaan — kunnes hän ja Betty alkoivat uskoa että he olivat kohdanneet lentävän lautasen pimeällä ja yksinäisellä New Hampshiren tiellä.
Avaruusolentosieppauksia pidetään fantasiana, väärennöksenä, ja joskus jopa faktana, mutta nyt on selkeää että se voi esittää myös kadotettuja muistoja. Kadotetut muistot usein ovat hämmästyttäviä ja epäuskottavia, jos ne olisivat järkeviä me emme olisi unohtaneet niitä. Kadotetut muistot ovat olleet kiistanalaisten ilmiöiden kuten lapsuudenajan seksuaalisen hyväksikäytön, saatanallisten kulttien ja muiden häiriintyneiden ja vaikeastitodistettavien tapahtumien keskiössä. Kadotettujen muistojen tunnistamisen ja väärien muistojen erottamisen vaikeus on piinannut sekä psykiatreja että potilaita yhtä lailla.
Mitä tahaton herääminen nukutuksen aikana voi kertoa kadotetuista muistoista? Raportti puhuu eri tyyppisistä muistoista, mukaanlukien ”traumamuisti”. Jokapäiväiset muistot eivät ole häiritseviä. Intensiiviset tunnetilat, kuten ne jotka heräämisen aikana ilmenevät, luovat muistoja jotka ovat rikkaita aisthavaintojen yksityiskohtaisuudessa ja yleenä ilmaantuvat yhtäkkiä flashbackeina. Traumamuistot eivät ole koodattu loogiseksi kertomukseksi, vaan kasoiksi tuntemuksia. Täten aistikokemus, kuten sairaalatyöntekijän näkeminen vaatteissaan, voi aiheuttaa herääjällä paniikkia ja paralyysikokemuksen uudelleenkokemisen jonka hän koki kun oli nukutettu.
PTSD-tutkijat ovat havainneet että traumamuistot ovat sekaisia, ja niistä selvyyden saaminen on kuin yrittäisi kasata palapeliä. Muistot palaavat takaisin osissa. Kun Barney Hill kuuli nauhat uudestaan joissa hän kertoo tarinansa hypnoosissa, hän sanoi ”Tunsin helpotusta. Nyt kadonneet osat elämässäni lisättiin siihen takaisin.” Tarina hänen sieppauksestaan auttoi häntä luomaan tarkoituksen kasalle irtonaisia ja mystisiä tunteita, ja kivi vierähti hänen sydämeltään. Samalla tavoin Royal College tuli päätelmään, että heräämiskokemukset ovat vähemmän traumaattisia kun potilas ymmärtää mitä tapahtuu, tai saa jälkeenpäin aiheeseen selityksen. Heidän raporttinsa suosittavat että kaikki sairaalat kehittäisivät protokollia potilaiden auttamiseksi, joiden epäillään tai jotka varmuudella ovat heränneet nukutuksesta operaation aikana. Postaaja verkkosivulla awarenesstrauma.com kertoo, ”olen huomannut että kun tohtori on validoinut kokemuksen, se oli tärkeää paranemiseni kannalta… mutta voin sanoa että oli sen saaminen oli vaikeaa, sillä he eivät halunneet myöntää tehneensä virhettä.”
On myös toinen ongelma: henkilö voi raportoida heränneensä jos hän muistaa sen, joka voi viedä vuosia tai se ei välttämättä tapahdu koskaan. Avaruusolioiden sieppaus voi olla eräs dramaattisimmista lisäoireista tahattomalle heräämiselle nukutuksen aikana, mutta se ei varmasti ole ainoa. Vihaatko jazzia? Jos olet koskaan ollut leikkauksessa, se ei välttämättä ole sinun arvostamasi musiikkityyli. Eräs herääjä, entinen jazz-musiikin rakastaja, kehitti hämärimmän keinon vältellä musiikkilajia heräämiskokemuksensa jälkeen. Vasta vuosia myöhemmin kävi ilmi että hän muisti kuulleensa suosikkijazz-kappalettaan soitettavan leikkaussalissa samaan aikaan kun häntä leikattiin.
Raportti suosittaa useita muutoksia nukutuskäytäntöihin heräämisen vaikutusten minimoimiseksi; erityisesti lihasrelaksanttien käytön vähentämisen, joka aiheuttaa paralyysia potilailla ja sen käyttö ei aina ole edes tarpeellista. Royal College suosittaa, että potilaat arvioidaan operaation jälkeen heräämisekokemuksien varalta, ja heille tarjotaan selitys, terapiaa ja tukea.
Tämä on kaikki rationaalista, hyvää tarkoittavaa ja myötätuntoista, inhimilliseksikin sitä voisi kutsua. Ehkä tulevaisuudessa on vähemmän sieppauskokemuksia. Mutta tuntuu todennäköisemmältä että nyt kun he ovat ottaneet ruumiimme, sekä kulttuurimme, haltuun, avaruusolennot eivät ole lähdössä planeetaltamme mihinkään.
ja epäilemättä nämä astronomit tietävät Elisabethista ja hänen kontaktistaan Proxima Centaurin avaruusolentojen kanssa.
