Kulttuureilla ympäri maailmaa on myyttejä, jotka kertovat salaperäisestä maanalaisesta valtakunnasta, joka on olemassa syvällä maan sisällä, piilossa primitiivisiltä ja väkivaltaisilta pinta-asukkailta, jotka olemme me.
Kuvittele yhteiskunta, jota aika ei ole koskettanut, jota sota ei ole vahingoittanut ja johon luonnonkatastrofit eivät vaikuta. Kulttuuri, joka on meitä paljon kehittyneempi ja kukoistaa Maapallon sisällä olevissa valtavissa avaruuksissa.
Kautta historian monet ovat etsineet fyysisiä todisteita sen olemassaolosta, ja heitä ovat houkutelleet tarinat rauhanomaisesta mutta mahtavasta maanalaisesta sivilisaatiosta, jolla on kehittynyttä teknologiaa ja muinaista tietoa, jonka nykyihminen on jo kauan sitten unohtanut.
Agarthan maanalaisen kuningaskunnan olemassaolo saattaa olla totta, mutta siitä on vaiettu vuosikymmeniä, ja hallitukset tekevät kaikkensa pitääkseen sen salassa.
Muistakaa amiraali Richard Byrd, joka sanoi, että maapallon muodossa on jotain outoa molemmilla napa-alueilla, ja selitti, että siellä on Yhdysvaltojen kokoinen salainen maamassat, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.
Silti John Kerryn 11-7-2016 lähtömatka Etelämantereelle keskustelemalla uudesta sovitusta kansallisvaltiosopimuksesta, joka kieltää yksityisaluksia matkustamasta Etelämantereelle ilman ennakkoon annettua valtuutettua lupaa tehdä niin, vielä 35 vuoden ajan salaisuuksien peittämiseksi menneisyydestä ja mitä ajatella polaarikiertoradalla olevista satelliiteista, ne eivät ylitä joitakin merkittäviä alueita.
Ja näyttää siltä, että on olemassa myös salainen Etelämantereen kartta, joka paljastaa koordinaatit, miten päästä onttoon maahan.
Tämä on tarina Agarthan maanalaisesta kuningaskunnasta ja tutkimusmatkailijoista, jotka ovat sanoneet, että — paitsi että se on todellinen paikka — he myös tietävät, missä se on.
Venäläinen journalisti Nikolai Subbotin analysoi KGB:n dokumentteja ”Orion”-nimellä julkaistusta tiedostosta, joka käsittelee natsien aktiviteetteja Etelänapamantereella ennen toista maailmansotaa ja sen aikana.
Käytävän sijainti josta pääsee Agarthan sisämaailmaan
Alla on käännetty lainaus joka on koostettu eri aihetta käsittelevistä raporteista.
Tämä kartta näyttää päämantereen tällä pallonpuoliskolla, jonka nimi on Asgard. Asgardin mantereella, sen keskustassa, sijaitsee Ases-niminen kaupunki. Alhaalla vasemmalla voimme selkeästi nähdä Neu Schwabenland ja sen pääkaupunki Neu Berlin.
kuva: imperialgermans.com
Tämä kartta näyttää meille tämän pallonpuoliskon päämantereen jonka nimi on Liberia. Sen keskustassa, oikealla, ovat Fera-saaret. Alla on Shambalan kaupunki (jumalten kaupunki).
kuva: Imperialgermans.com
Tiibetiläiset munkit sanovat että Shambalan kaupunki todella on olemassa, mutta ei planeettamme pinnalla vaan planeetan sisällä. Shambalan kartta kertoo että kyseessä on kaupunki maapallon sisällä, sen kuoressa.
Tämä osa Reichsdeutschenin karttaa kuvaa allaolevan polun johon kuuluu yksityiskohtainen kirje ohjeineen siitä miten sukeltaa ja päästä Aghartan sisämaailmaan sukellusveneellä.
Kuva on otettu allaolevasta videosta. Katso allaoleva linkki jossa näkyy täydellinen kartta ja alkuperäinen ohjekirje.
Ilmeisesti he ovat löytäneet sisäänkäynnin Maan sisälle. Lisäksi salainen natsien tutkimusretkikunta, jota kapteeni Ritscher johti, oli pakotettu laskeutumaan lähelle Queen Maud Landia ja perustamaan salaisia tukikohtia sinne.
Tämä selittää myös sen miksi Saksan UFO-tieteilijät, valitut ihmiset ja Haunebu 1-4 -prototyyppialukset ja Andromedan laite, joka on mahdollisesti rakennettu avaruusolentojen avustuksella, puuttuivat heidän paettuaan Antarktiksen tukikohdista.
Syväluotaavan analyysin jälkeen tutkijat ovat julkaisseet koordinaatit, joista löytyy sisäänkäynti maanalaiseen Agharthan maailmaan.
Sijainti: 68°00’00.0″S 1°00’00.0″E
Kuten näet, käytävä Sisämaahan sijaitsee Lazarevin merellä, joka on sama paikka, jossa Venäjän Itämeren laivaston meritutkimusalus Admiral Vladimirsky teki viime vuonna hydrografisia tutkimuksia Etelämantereen vesialueilla.
Tutkijoiden mukaan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hallitukset ovat tienneet yli 40 vuoden ajan Aghartan salaisesta sisäänkäynnistä Maan sisäosaan ja sen asukkaista sekä salaisista maanalaisista natsien tukikohdista, mutta ne eivät ole tienneet, miten käsitellä asiaa, ja siksi ne ovat salanneet totuuden.
Nyt näyttää siltä, että nämä maanalaiset natsitukikohdat ovat edelleen olemassa ja toiminnassa. Lisäksi he uskovat, että Hitlerin viimeinen pataljoona työskentelee yhdessä maan sisäisten olentojen kanssa ja he astuvat toimintaan, kun maailma on syvällä talouskriisissä.
Kaikkien näiden tietojen perusteella, jos ne ovat totta, tulee askel askeleelta selväksi, miksi niin monet tunnetut ihmiset sekä Yhdysvaltain ja Venäjän laivasto käyvät arktisella alueella.
Linkit kaikkiin alkuperäisiin kuviin ja kirjeisiin sekä lisätietoja lähteistä Hollow Earth Blog ja Imperialgermans.
Kansojen historia syntyy suurten maailmanmatkaajien ja pitkien reissujen tuloksena — historia joka alkoi kauan ennen Herodotosta tai Marco Poloa neoliittisella kaudella ja sitäkin ennen, ihmiskunnan jonain fantastisena aikana. Ehkäpä jopa alkukantaisen Kultaisen Ajan hämärissä, jääkauden tai tulvan iskiessä, ja ihmislajien kokiessa ensimmäiset katastrofinsa.
Sitten tuli kansainvaellusten aika. Jos meidän on Platonia uskominen, tämän jälkeen atlantislaiset olivat maailman ensimmäisiä siirtokuntalaisia, ja he tulivat lännestä. Toiset sanovat, että heidän esi-isänsä tulivat Hyperboreasta, pakenivat lunta ja jäätä Pohjoisessa olevalta mantereelta.
Tunnetun historian aikana kansat liikkuivat pohjoisesta etelään ja idästä länteen — mutta ei toiseen suuntaan. Tämä on heidän suuntansa läpi historian — ikääntymisen, rappeutumisen ja, ajoittain nopeammin ja toisina aikoina taas hitaammin, väistämättömän tuhon polku.
Tämä on se miten suuret valloitukset alkoivat, ne joissa otettiin haltuun valtavia alueita, kokonaisia maanosia, ja tämä on se miten suuret sodat alkoivat, sellaiset kuten Iliumin muureilla — vai oliko tämä pelkkä varjo jostain myyttisemmästä kauan aiemmin, Maapallon myyttisinä aikoina? Ehkäpä ajan alkuhetkillä, “in illo tempore.”
He eivät ryysineet heti tuntemattomiin ja eksoottisiin maihin, vaan kohti omaa kotimaataan, kohti myyttistä alkukotia, kohti Kultaisen Ajan rikkauksia. Kohti alkukantaista Eedenin yltäkylläisyyttä. Kohti Menetettyä Paratiisia, niinkuin raamatullinen esimerkiksi, jota me emme ole lakanneet etsimästä Maapallolla edes nykyaikana.
Eräs islamilainen mystikko, Suhrawardi, väitti että kuoleman jälkeen sielu palaa kotiin, sillä itse armollinen Allah on näin määrännyt, ja tämä ei olisi mahdollista ellei hän olisi siellä itse asunut aiemmin. Tämä myyttinen kotimaa löytyy jostain päin “henkistä Itää”. Jotta löytäisimme voimaa tätä varten, meidän tulee aloittaa henkisestä Lännestä, “maanpaon läntisiltä kaivoilta”.
Todellinen matka, todelliset hengen kulkijat, tämän sheikin opetuksen mukaan, lähtevät liikkeelle Lännestä. Tämä paikka on kuin hauta, monien viimeinen leposija. Tuntemattoman mantereen maaperälle saapuessaan Christopher Columbus ajatteli, että hän oli löytänyt Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjassa mainitun Uuden Maan.
Kuuluisa merimatkailija uskoi, että hän oli Parianlahdella, ja sen makeista vesistä löytänyt kadonneen taivaallisen puutarhan, Eedenin, neljän joen alkukohdan. “Jumala teki minusta sanansaattajan uudelle taivaalle ja maalle, josta me puhuimme Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjassa, ja ennen sitä Jesajan suulla”, Columbus väitti kuningas Juanille, ja “hän näytti minulle paikan mistä löytää sen.”
Ei ole mitään yksittäistä maata, saarta tai manteretta maailmassa, joka olisi pelkkä maantieteellinen varmuus. Koko Maapallo on pyhä teksti, pyhä kirja joka on kirjoitettu erikoismerkein — tai ainakin tämä on se mitä mystikot ja esoteerikot uskovat. Tämän tekstin sanoja pidetään Jumalan itsensä kirjoittamina.
Jokainen matka on itse asiassa pyhiinvaellus, sillä me aina kävelemme pyhällä maalla. Jokaisella maisemalla, kaukana ja lähellä, on salainen merkitys — henkinen, symbolinen, eskatologinen ja jopa perinpohjaisen myyttinen. Maisema joka on sekä fyysinen että henkinen todellisuudeltaan. Tämä on salaisen mysteeritieteen alaa — myyttisen ja pyhän maantieteen — jonka tieto, niinkuin osoittautuu, on kadonnut vuosituhansien aikana.
Maailman kuningas
Legendat väitttävät, että jossain, Maan syvyyksissä, pimeissä luolissa ja salaisissa käytävissä, edelleen elää yksi sellainen maa, jossa asuu salainen, mystinen kansa, piilossa muiden nähtäviltä, jonka vain harva maanpinnalla tuntee, ja tuota tietoa pidetään maanpinnalla erittäin visusti salassa. Vasta viime vuosiin saakka salassa. Tämä salainen kuningaskunta on nimeltään Agartha.
Tämä legenda on muinainen ja tulee kaukaisesta esihistoriasta. Agarthasta puhutaan monien kansojen legendoissa — valkoisten, punaisten ja keltaisten — sekä idässä että lännessä. Agartha on maan alle piilotettu kuningaskunta, jossa asuu ihmeellisillä voimilla siunattu kansa, kansa joka elää viisaudessa ja äärimmäisessä vauraudessa. Mutta Agartha on muutakin kuin tuo: se on ihmiskunnan henkinen keskus, jota johtaa salainen hallitsija, initiaattisen hierarkian huipulla. Hänen tittelinsä on “Maailman kuningas.”
Legendan mukaan tämä ihmiskunnan keskuksen henkinen ja metafyysinen johtaja, Agartha, ei aina ole ollut ihmiskunnalta piilossa, eikä se pysy piilossa ikuisesti. Tämä olotila vastaa ihmiskunnan langennutta tilaa, pimeyden ja sekaannuksen aikaa, joka on jatkunut viimeiset 6000 vuotta, sanotaan. Vuonna 1890 Maailman kuninkaan väitetään antaneen seuraava profetia Narabanchin luostarissa: “Tulee aika, jolloin Agarthin kansalaiset nousevat maanalaisista luolistaan maanpinnalle.”
Matkalaiset, jotka ovat asettaneet tavoitteekseen löytää sen, kuiskailevat siitä. Karavaanikauppiaat ovat kertoneet innoittavia tarinoita siitä tavernoissa ja vuoripoluilla, aavikoilla ja kaukaisissa kolkissa. Sen tietävät Tiibetin viisaat, joiden opetukset ruokkivat munkkeja ja laamoja. Rahvas, sen sijaan, nauraa ja ilkkuu sellaisille tarinoille kouluttamattomien ja hyväuskoisten taikauskona.
Tarut Agarthasta päätyivät länteen kahdesta riippumattomasta lähteestä. Vuonna 1910 julkaistussa kirjassa The Mission of India (tai The Mission of India in Europe), ranskalainen esoteerikko Saint-Yves d’Alveydre esitteli lännelle Agarthan buddhalaisena salaisena maailman keskuksen myyttinä, joka on piilossa jossain päin Himalajalla, Intiassa tai Afganistanissa.
ranskalainen esoteerikko René Guénon
D’Alveydren kertomusta kommentoi toinen ranskalainen esoteerikko, traditionalismin perustanut ajattelija René Guénon. Traditionalistisessa ajattelussa, René Guénonin tekstien kautta, esitettiin tämän myytin eksegeesi: sen syvin juuriajatus on idea korkeimmasta henkisestä keskuksesta, ihmiskunnan henkisestä keskuksesta ihmiskunnan aiemman syklin aikaan, eli rautakauden aikaan läntisten kansojen traditioissa.
Niinkuin Guénon havaitsi, tästä buddhalaisesta Maailman kuninkaan myytistä löytyy analogioita ja vertauskuvia ympäriinsä mitä moninaisimmista traditioista, hindulaisuudesta juutalaisuuteen, islamista kristinuskoon ja kelttiläiseen Pyhän Graalin maljaan, joka myöhemmin pintapuolisesti kristillistettiin.
Koko nimi “Aggartha” tai “Agarttha”, Guénon kirjoittaa, tarkoittaa “havaitsematonta” tai “saavuttamatonta” — “myöskin ‘tunkeutumatonta’, sillä se on Salem, ‘Rauhan tyyssija’” — mutta henkisen keskuksen nimi ennen nykyistä aikasykliä oli Paradesha (“korkein maa” sanskriitinkielellä), kun taas Kaldean Pardes tai Paradisus (“paratiisi”) oli tiedossa länsimaisille traditioille. Lisäksi Guénon yhdisti Agarthan ja islamilaisen esoteerisen tradition “Idän Valon”.
Legendaarisesta Agarthasta puhutaan samaan hengenvetoon unohdettujen maiden kuten Hyperborea kanssa. Kaksi keskeistä hahmoa auttoi tuomaan Agarthan tarun länteen: ranskalainen esoteerikko Saint-Yves d’Alveydre (vasemmalla) ja puolalainen matkaaja ja kirjailija Ferdynand Ossendowski (oikealla).
Absoluuttinen Napa
“Idän Valo” ei ole mitään muuta kuin “Pohjolan Valo”, “Pohjolan Kulta”, jonka klassiset kirjailijat mainitsevat. Toisin sanoen, Agartha on vain yksi monista Pohjoisnavan, Hyperborean tai Paratiisin projektioista, jotka ovat muuttuneet historian saatossa Pohjoisesta Länneksi ja Etelästä Idäksi. On olemassa myös Absoluuttinen Napa.
Agartha on Absoluuttisen Navan itäinen projektio. Me emme voi etsiä tätä mystistä Napaa Maapallon pinnalta, Meru-vuoren huipulta niinkuin se oli Kultaisena aikana tai Hyperborean aikaan, vaan ainoastaan maan alta — ei pohjoisnavan jääkentiltä, vaan Euraasian mantereen itäpäädystä. Emanuel Swedenborg esitti mystisen julistuksen siitä, että omana aikanamme “kadonnut sana” löytyy ainoastaan tataarien ja Tiibetin viisaiden keskuudesta, eli siis Idästä.
Jotkut kirjoittajat väittävät, että kontakteja olisi ylläpidetty tämän keskuksen kanssa melkein koko läntisen historiasyklin ajan. Tämä kontakti oli kaikkina aikoina suora ja realistinen. Mutta Pohjoisnavan viimeinen projektio — Maailman kuninkaan lepopaikka idässä — oli muuttunut saavuttamattomaksi ja mystiseksi. Vasta viime aikoina tilanne on muuttunut. Guénon esittää, että tämä tapahtui pian 30-vuotisen sodan jälkeen, tarkemmin vuonna 1648, kun “oikeat ruusuristiläiset”, joita on yhteensä 12, poistuivat Euroopasta ja vetäytyivät Agarthaan Aasiassa.
Nicholas Roerichin teos Svyatogor (jättiläissotilas), 1942
Toinen läntinen lähde Agarthasta oli puolalainen matkailija-kirjailija Ferdynand Ossendowski, joka kirjassaan Beasts, Men and Gods, joka julkaistiin vuonna 1924, raportoi myrskyisästä matkasta Keski-Aasian läpi vuosina 1921-1922. Ossendowski väittää, että oli hetki, jolloin tyyneys ottaa maailman haltuun, kun villieläimet lopettavat juoksemisen, hevoset pysähtyvät kuuntelemaan, linnut lopettavat lentämisen ja matkalaiset pysähtyvät paikoilleen.
Lampaiden ja jakkien ja karjan laumat kyykistyvät maahan, koirat lakkaavat haukkumasta. Tuuli tyyntyy hiljaiseksi hönkäilyksi. Aurinko lopettaa liikkeensä. Hetken ajan koko maailma on hiljaa. Tuntematon laulu läpäisee eläinten ja ihmisten sydämet. Tämä on hetki, jolloin Agarthassa oleva Maailman kuningas puhuu itse Jumalan kanssa, jolloin liekeissä olevat kielet Vattan kirjaimin syttyvät alttarilla tuleen.
Guénon kommentoi myös Ossendowskin kuvausta. Guénon selittää, että Ossendowski kirjoitti tämän maanalaisen kuningaskunnan nimen “Agharti”, kun taas Saint-Yves d’Alveydre käytti muotoa “Agartha”, “joista jälkimmäisen kanssa tiedetään olleen yhteydessä ainakin kaksi hindua.” Tämä idän mystisen legendan tulo länteen kahtena eri versiona selittyy sillä, että d’Alveydre sai inspiraatiota hindulähteistä, kun taas Ossendowski oli saanut tietoa Tiibetin lamojen lähteistä.
d’Alveydren, Ossendowskin ja Guénonin kertomukset eivät kuitenkaan käsittele läpikotaisin “Agarthan” jälkiä ja viitteitä. 1600-luvulla Leidenissa julkaistu kirja mainitsee kaupungin nimeltä “Agartus Oppidum”, joka kuulemma sijaitsi Niilin suistolla Egyptissä. Guénon ei tiennyt tätä seikkaa.
Lucius Ampelius, latinalainen 200-luvun kirjoittaja, väittää että tässä kaupungissa oli patsas, jonka kädet olivat norsunluuta ja sen otsassa oli kirkas smaragdi. Tämä patsas, kirjoitetun mukaan, herättää paniikkia ja pelkoa eläimissä ja ihmisissä, erityisesti barbaareissa. Latinan sana oppidum tarkoittaa kohoumaa, linnoitusta tai kukkulaa. Sanalla Agartus ei tiedetä olevan merkitystä latinassa.
On myös kirjoitettu, että kauan aikaa sitten Medeiassa, lähellä Kaspian meren rannikkoa, oli kaupunki nimeltään Asagarta. Ptolemaios lisäs, että tämän maan asukkaat kutsuivat itseään sargartialaisiksi, ja Herodotos väittää, että 8000 sargartialaista (kadonneen maan asukkia) taisteli Persian kuningas Dariuksen armeijassa. Asgard, myyttinen Aesirin kaupunki, oli sarmatialaisten ja Roxalanan pääkaupunki. Jotkut tutkijat pitävät Asgardia ja Agarthaa samana.
Toisten mielestä Agartha oli juurikin roomalaisen Luciuksen mainitsema kaupunki, joka lepäsi Niilin rannalla. Tämä on virhe — saman virheen ovat jotkut tehneet Atlantiksen ja Thulen kanssa. Agartha on itse asiassa Thulessa, tai pikemminkin yksi Thule monien sellaisten ketjussa, joka on eri aikoina eri meridiaaneilla. Sama pätee sen mystisiin asukkaisiin, jotka ovat aikoinaan tulleet Maan päälle.
Näin Agartha-nimi on ollut tiedossa muinaisista ajoista asti, aina historian alkuajoista, ja se löytyy kaikkialta, muinaisesta Egyptistä Bactriaan, sen projektioissaan, sen Maapallon representaatioissaan, sen kakkosmuodoissaan, aivan kuten jokainen Thule, mukaanlukien jopa Atlantis, on ainoastaan projektio alkuperäisestä Hyperborean Thulesta, siitä jonka ihmisjumalat pystyttivät omin käsin aikojen alussa.
Voitto (Gorynits -käärme), Nicholas Roerich, 1942
Agartha ja Amerikka
Se seikka, että kaikki tunnetut pyhän maantieteen keskusnimet, jotka vastaavat kosmisia syklejä ja tapahtumia — Hyperborea, Thule, Atlantis jne. — tulevat esiin tutkittaessa Agarthaa, ja että tämä tapahtuu modernina aikana, erityisesti Amerikan “löytämisen” aikaan, ei ole yhteensattumaa.
Jos Amerikan löytäminen, tai lähinnä Amerikan paluu sen historiaan, on saanut aikaan niin suurta levottomuutta, mitä sitten tapahtuisi jos lopun aikojen profetia toteutuisi ja Agarthan salaisuus paljastuu koko ihmiskunnalle?
On ennustettu, että Agarthan asukkaat nousevat jälleen kerran Maan pinnalle. Ja samoin, Paratiisi tai Eedenin puutarha, on piilossa jossain idässä. Itä on se missä “Tataarien viisaat”, niinkuin Swedenborg väitti, olivat ja josta meidän tulisi etsiä “kauan kadonnutta sanaa”.
Mikä on Amerikan ja Agarthan välinen yhteys? Onko se sama, joka kytkee yhteen kaikki mantereet? Voisiko niiden ilmestyminen, tai pikemminkin paluu, maailmanhistorian horisonttiin olla merkki “lopun ajoista”? Amerikan “salaisuus” oli viikinkien, egyptiläisten ja foinikialaisten tiedossa jopa tuhansia vuosia ennen portugalilaisia ja espanjalaisia merimiehiä.
Esoteerikot ja salaseurojen adeptit, mystikot ja velhot, astrologit ja neofyytit, kulttien jäsenet ja salaliittoilijat — kaikki edelleen kutovat verkkojaan Agarthan tämän maanalaisen kuningaskunnan piilottavien mysteerien ympärille.
Amerikka ei ole ainoastaan maailmanlopun maa — tarina joka kertoo maailmanlopusta ja viimeisestä ilmestyksestä. Ensimmäiset sinne saapujat pitivät Amerikkaa paratiisina, jossa jopa puut ja kasvit puhuivat “adaamisen tai primitiivisen tilan hieroglifykieltä”. Uusi Maailma oli heille projektio paratiisista Maan päällä, jonka avulla Jumala kastoi valittunsa — Uusi Israel.
Toiset pitivät Amerikkaa Atlantiksena, jonka romahtamisen Platon kuvasi. He eivät huomanneet, että kreikkalainen filosofi oli tarkka yksityiskohdissaan ja että Atlantiksen saaren lisäksi hän mainitsi myös ”lännessä sijaitsevan maan, jota meri ympäröi joka puolelta”. Tämä on epäilemättä Pohjois-Amerikan manner. Amerikka on ainoastaan sen varjo, sen projektio kaukaisena Läntenä, “vääränä Atlantiksena”.
Amerikka on, toki, ei mikään myyttinen Atlantis, joka katosi Atlantin valtamereen historian alkuhämärissä. Se on itse asiassa Vihreä Maa, Kuolleiden Maa, “Varjojen valtakunta” lännessä, joka mainitaan niin monien ihmisten legendoissa. Amerikka on Trans-Atlantis. Mikä on kuolleen, mereen vajonneen mantereen paluun merkitys maailmanhistoriassa?
Samalla tavalla Agartha on myös “kuolleiden maa”, joka profetian mukaan on edelleen löytämättä syvältä maan uumenista. Menneinä aikoina matkalaisten ja etsijöiden kerrotaan tajunneen tämän. Eräs heistä oli mongolialainen metsästäjä, joka ei voinut pitää salaisuuttaan, ja näin lamat katkaisivat häneltä kielen. Lama Djamsrap puhui tästä kirjassaan. Toinen oli lukutaidoton norjalainen seilori, joka väitti eläneensä Agarthassa useiden vuosien ajan.
Lukija huomaa, että nämä maininnat eivät ole perusteettomia, ja että Amerikka ja Atlantis ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa ilmankin Agarthaa, ikuiseen pimeyteen piilotettua mystistä valtakuntaa. Se liittyy läheisesti kuolleiden ja menneiden maailmoihin — menneisyyteen joka ei suostu kuolemaan. Ja se salaa monia ihmisrodun tarinoita.
Bogatyrit (sankarit) ovat nousseet, Nicholas Roerich, 1940
Ja kuitenkin idea maanalaisesta piilopaikasta pyhän, taivaallisen prinsiipin inkarnaationa on itsessään ristiriitainen. Pyhän logiikan mukaan henkisen auktoriteetin sijaintipaikat löytyvät vuorilta, eivät maan alta. Alinen maailma loogisesti ja luonnollisesti yhdistetään helvetilliseen.
Lisäksi arkketyypit ja ideat itsessään valitsevat kantajansa läpi koko historian, ja aina ei ole mahdollista erottaa tarkasti “todellisia” ja symbolisia mantereita, maita ja kaupunkeja, jotka mainitaan pyhissä teksteissä Veedoista Raamattuun.
Pyhissä teksteissä pyhät ja maalliset tasot, fyysinen ja pyhä geografia, fysiikka ja metafysiikka jatkuvasti leikkaavat. Mutta nämä ihmeelliset maat eivät ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta: sen sijaan kyse on hatarasta muistosta, johon on edelleen tarpeen löytää omat avaimensa.
Tavallaan ja tämän logiikan mukaan “Pohjolan valo” tai “Idän valo” on kuin onkin “Agarthan valo”, joka ei ole sijoitettavissa minnekään maatasolla. Samalla tavalla kertomukset Agarthasta ja sinne tehdyistä matkoista eivät ole ainoastaan tai pelkästään maantieteellisessä tai historiallisessa mielessä, vaan henkimatkoja, matkoja “sisäiseen keskukseen” ihmisen sisälle.
Kuten Chandogya Upanishad sanoo, “Valo joka paistaa tätä taivasta kirkkaammin, jokaisen meidän päälle, kaikkien päälle, korkeimmissa maailmoissa, jota korkeampaa ei ole — se on totisesti sama valo, joka on täällä jokaisen sisässä”. Näiden “Agarthojen” ketjut ovat henkisten matkojen ketjuja. Matkaamalla Agarthaan me matkaamme myytin valoon.
Myytin herääminen on meissä piilotetun, mystisen sisäisen valon heräämistä. Tässä dimensiossa “löytötavara-” maat, saaret, mantereet ja valtakunnat kuten Agartha haluavat kertoa meille jotain, joka on jotain varsin erilaista verrattuna lähihistorian “positiivisiin maantieteellisiin löydöksiin” ja “tutkimukseen”.
Kirjoittanut Håkan Blomqvist, julkaistu AFUn uutiskirjeessä nr. 22, elo-joulukuu 1981
Me emme ole yksin on ufologien lempi-ilmaisu, mikä vihjailee että toisilla planeetoilla on elämää. Nykypäivän UFO-tutkimuksen ideologisten trendien myötä meidän tulisi ehkäpä sanoa: me emme ole yksin — Maapallolla. Vakavat epäilykset ETI-hypoteesia koskien ovat johtaneet usean ufologin spekulointiin siitä, että lautasilmiölle löytyisi selitys Maapallolta. Tämä on mahdollisesti yksi syistä sille miksi maanalaisen maailman teoria (inner earth theory) on alkanut jälleen kiinnostaa. Ainakin kolme UFO-julkaisua on omistautunut maanalaisen maailman ja siihen liittyvien ilmiöiden tutkimukselle. Tällä artikkelilla toivon esitteleväni muutaman lähteen maanalaisen maailman tarustoon, joista jotkut ovat parhaiden tietojeni mukaan aikaisemmin käsittelemättömiä UFO-kirjallisuudessa. Välttelen käyttämästä käsitettä ontto maa, mikä on niin ilmiselvä fyysinen mahdottomuus. Ajatus luolastoista ja tunneleista maan alla on hieman kiinnostavampi, tässä kuitenkin kannattaa aihetta käsitellä avoimin mielin niinkuin yleensäkin.
Okkulttinen perinne
Varsin vähän on puhuttu maanalaisesta maailmasta perinteisessä okkultistisessa kirjallisuudessa, vaikka viitteitä siellä täällä löytyykin. Syy tälle informaation niukkuudelle on yleensä osoitettu aiheen äärimmäisestä salaisuudesta johtuvaksi. Sitä pidetään ”Aikakausien Salaisuutena”, mikä on myös erään brittiläisen ufologin, Brinsley le Poer Trenchin kirjan nimi: Secret of the Ages (1).
Muutama lyhyt viite löytyy Charles Leadbeaterin ja Alice Baileyn teosofisesta kirjallisuudesta. Nämä kirjat, toki, on kirjoitettu kauan ennen UFO-aikaa. Leadbeaterin kirjassa ”The Inner Life” sanotaan: ”Maapallon sisustan olosuhteet eivät ole helppoja kuvata. Siinä on laajoja luolastoja, ja siellä on rotuja jotka asuvat näissä luolastoissa, mutta ne eivät ole samassa evoluution vaiheessa kuin me itse. Eräs näistä evoluutioista… on tasolla joka on selvästi meitä jälkeenjääneempi kuin minkään pinnalla elävän rodun… toinen on taas lähes meidän tasollamme, ja kuitenkin niin erilainen kuin mikään mistä meillä on tietoa”. (2)
Siitä että olemme planeetallamme muiden tuntemattomien lajien kanssa on viitteitä Leadbeaterin kirjassa ”The Astral Plane”: ”…kaksi muuta suurta evoluutiota on käynnissä samaan aikaan ihmiskunnan kanssa; mutta niistä on kiellettyä puhua tässä kohtaa käsittelyä (1895 – HB) sillä ilmeisesti normaalien olosuhteiden alla ei ole tarkoitettu että ne olisivat tietoisia ihmisen olemassaolosta, eikä ihmisen ole tarkoitus tietää niistä. Jos me kuitenkin osumme niiden kanssa kontaktiin, se todennäköisimmin tapahtuu pelkästään fyysisellä tasolla…” (3) Viittaus samoihin (?) olentoihin on esitetty myös Alice Baileyn kirjassa ”A Treatise on Cosmic Fire”: ”Matalimman tiheän fyysisen tason deevojen manipulointeja löytyy eräistä maanalaisista olomuodoista, joista löytyy viitteitä muinaisista ja okkulttisista kirjoista. Niitä löytyy Maan sisuksista, kummallisen luonteista evoluutiota, ne muistuttavat läheisesti ihmisiä. Niiden kehot ovat erityisen karmaisevia, ja niitä voisi pitää erityisellä tavalla puhtaan fyysisinä niinkuin me termin ymmärrämme. Ne asuvat siirtokunnissa tai ryhmissä, niiden hallintomuoto sopii niiden tarpeisiin, usean mailin syvyydessä Maan pinnan alla…” (4)
Erittäin harvat teosofiset kirjoittajat nykyisessä sukupolvessa ovat sanoneet tästä aiheesta mitään uutta. Yksi poikkeus on tohtori Douglas Baker, Baileyn tradition teosofian kannattaja. Teoksessa ”Practical Techniques of Astral Projection” hän kuvaa ruumiistapoistumisilmiön avulla tehtyä vierailua maan sisässä: ”Olin tietoinen siitä, että olimme laajassa maanalaisessa käytävässä, joka kasvoi kooltaan. Kykenin näkemään kokonaisen sivilisaation, jollaista en ollut koskaan aiemmin nähnyt, asuvan siellä, ihmiset olivat vaaleaihoisia mutta niiden hiukset olivat tummat… Olin vieraillut ’paikassa jossa paha asuu’, jota symbolisoi Atlantikselta degeneroituneiden rotu, jotka harjoittivat saatanallisia tekoja, tai sitä mitä me nyt nimittäisimme mustaksi magiaksi, joka oli auttanut saamaan aikaan Atlantiksen tuhon. Tämä rotu on edelleen olemassa, suljettuna Maan sisään. Ne ovat kaukaisia nyt jo unohdettuja jäänteitä, mutta jotka edelleen pärjäävät okkulttisen tietonsa varassa, jättäen maanalaisen retriittinsä ainoastaan astraalimuodossa vaaniakseen ihmiskuntaa astraalivampirismilla ja riivaamisella”. (5) Tämä on selvästikin erilainen ryhmä kuin mihin Leadbeater ja Bailey viittaavat. Mutta tohtori Baker ei selvennä aihetta kirjassaan eikä sano mitään tuntemattomista evoluutioista, joita on käynnissä ihmiskunnan rinnalla.
Richard Shaverin materiaali tulisi ottaa mukaan okkulttista perinnettä käsiteltäessä, mutta hänen kirjoituksensa ovat niin yleisesti hyvin tiedossa ufologien parissa, että rajaan Shaverin taruston muutamaan kommenttiin kirjasta Borderland Sciences Research Foundation (BSRF). Vuonna 1945 Meade Layne, BSRF:n perustaja, sai tämän informaation meedion kautta: ”Shaverin tarina hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan, vaikkakin fantastinen, pitää merkittävästi paikkansa… Kyllä, Derot on olemassa. Kyllä, heillä on fyysiset kehot paljon samalla tavoin kuin meillä. Kyllä, he asuvat maanalaisissa luolissa. Kyllä, koneet ovat olemassa. Derot ovat Atlantiksen degeneroituneita jälkeläisiä…. Tämä on tilanne. Derot ovat lähes mielettömiä, degeneraatteja; siksi ne ovat niin helppoa riistaa astraaliolennoille”. (6) Shaverin kiista voisi helposti täyttää vaikka kirjaston, mutta uskovaisten keskuudessa iso osa debatista on keskittynyt siihen ovatko Derot fyysisiä vaiko astraaliolentoja. Lainausten mukaan ne olisivat fyysisiä, mutta alemman astraalitason pahojen olentojen kontrollissa.
UFO-kontaktihenkilöiden informaatio
Useat hyvin tunnetut UFO-kontaktihenkilöt 50- ja 60-luvuilta mainitsevat, josko vain lyhyesti, Maan sisässä asuvat olennot. Will ja Everlyn Miller vastaanottivat tämän viestin ryhmäspiritisti-istunnossa kesäkuun 9. päivä 1958: ”Monilla planeetoilla on älykästä elämää. Teidän omallanne on kansa, jos halutte sitä sellaiseksi nimittää, joka ei elä pinnalla… Monet niistä jorka elävät siellä ovat ’langenneiden enkelien’ luokkaa. Ne toimivat sokeina omalle tilalleen useimmassa tapauksessa ja tietämättöminä aiemmasta tilastaan. Ne eivät ole ’saatanoiksi’ tehtyjä. Ne ovat mitä ne ovat koska niille se tuntuu normaalilta. Teille niiden maailma on painajaismainen. Niiden mieltymykset ovat groteskeja ja kammottavia. Niiden ’jekkuilu’ johtaa tuhoon ja kuolemaan pinnallaolijoille, joita he käyttävät hyväkseen, mutta he tekevät niin puhtaasta tietämättömyydestä. Vain muutama niiden johtaja kykenee mitenkään käsittämään mitä ne ovat. Nämä eivät halua paljastaa salaisuutta, sillä se on heidän valtansa lähde”. (7) Ehkäpä tämä viittaus olisi sama kuin Baileyn puoli-älykkäät ”manipuloivat deevat”. Joidenkin UFO-olentojen ilmiselvä typeryys, erityisesti miehet mustissa -tyyppien (MIB), jonka Keel huomasi ensimmäisenä, on kuvattu surullisissa tapauksissa joissa kontaktihenkilöt on johdatettu tuhon tielle näiden olentojen ”keppostelun” tuloksena.
Amerikkalainen kontaktihenkilö Eugen Drake väittää, että maanalaisia rotuja on kolmenlaista: sateenkaarikansa, jotkut degeneraattirodut ja muinainen Meksikon alla oleva sivilisaatio. Valitettavasti minulla on vain saksankielinen versio kirjasta ”Visitors from Space”: ”On toinen muinainen sivilisaatio, joka elää maan alla ja jonka sisäänkäynnit ovat Meksikossa, lähellä Mexico Cityä. Tämä rotu tulee usein pinnalle ja sekoittuu ihmisten kanssa. Muutamia mystikkoja lukuun ottamatta meksikolaiset eivät tiedä siitä mitään” (8). Lainaan tätä kappaletta erityisesti koska olen törmännyt tähän Meksiko-yhteyteen UFO-tukikohdista puhuttaessa useasti. Ruotsalainen MIB-kontaktihenkilö ”Helge” on väittänyt, että näillä olennoilla on tukikohta Mexico Cityn laitamilla (9). Lisäksi George Adamski vieraili aina silloin tällöin Meksikossa ja kertoi UFO-tukikohdasta lähellä San Jose Perua, Mexico Citystä luoteeseen (10).
Kontaktikirjallisuudessa on usein esillä teema maanalaisen maailman yhteydestä mafiaan. Me näemme viitteitä tälle teorialle Shaverin materiaalissa ja lisäksi myös Ashtarin kommunikaatioissa Trevor James Constablelta: ”Ashtar: Planeettanne ytimessä asuu kovasti degeneroitunut rotu, astraalirotu, joka ei ole niin degeneroitunut tieteensä suhteen, vaan kaikilla moraalisilla tavoilla, miten te sen ymmärtäisitte… Niillä on maan pinnalla liittolaisia, joilla ei ole moraalia tai armoa” (11). Jatkoa tälle teorialle on, että maanalainen kansa on liitossa, tai niitä manipuloi, negatiiviset planeettainväliset vierailijat. Mitchellin siskot kirjoittavat kirjassa ”We Met the Space People”: ”On olemassa ylivertaisempien voimien älyjä, joita meidän tulisi kutsua langenneiksi enkeleiksi, jotka asuvat Maassa, mutta ne eivät ole yksinomaan pahan tai lentävien lautasten lähde”. On muita, jotka tulevat ”kaukaisemmista tähtijärjestelmistä… ne ovat liitossa Maassa asuvien olentojen kanssa, jotka itse ovat pakotettuja lähtemään Maasta kun rauha ja veljeys on saatu aikaan. Mutta näiden negatiivisten olentojen liitosta muiden negatiivisten Maassa olevien kanssa saama hyöty ei ole meidän tiedossa, mutta sen täytyy olla varsin tuottoisaa” (12).
Joidenkin maanalaisten rotujen kuuluessa toiseen ”mielettömään” evoluutioon, he tulevat helposti alempien astraaliolentojen manipuloimiksi, tai keiden tahansa joka osaa heitä jekuttaa. Riley Crabb Borderland Science Research Foundationista mainitsee tämän toistuvasti. Hänen manipulaattoreille antama nimi on ”Kuumafia” — ilkeät elementaalit. Amerikkalaiskontaktihenkilö Howard Menger sai kuulla samanlaisesta salaliitosta, jossa salainen ryhmä Maapallolla manipuloi ”muita planeetan asukkaita — ihmisiä joista et ole kuullutkaan. Ihmisiä joita ei vielä ole löydetty. Se on teidän kielellänne maanalaista” (13).
Lopuksi haluaisin mainita kahden hiilikaivostyöntekijän kiinnostavan tarinan, David Fellin ja Henry Throne, jotka jäivät loukkuun Shepptonissa, Pennsylvaniassa elokuussa 1963. Johtuen tapaturmasta he hautautuivat 390 jalan syvyyteen Maan sisään. Kesti monta päivää saada heidät pelastettua. Kun he olivat takaisin pinnalla, he kertoivat miten maan sisässä ollessaan yhtäkkiä tyhjästä oli ilmestynyt kolme miestä, jotka olivat antaneet heille symbolisen viestin oranssin värisellä laatalla.
Kaivostyöntekijät kuvasivat tuntemattomia miehiä karskin komeiksi, arviolta kuusi jalkaa pitkiksi. Heidän ihonsa oli pronssin värinen ja heidän korvansa olivat hieman teräväkärkiset. Heidän poskipäänsä olivat korkeat ja huulet ohuet. Tämä kuvaus on kuultu monta kertaa aiemminkin, mutta eri kontekstissa. Sattumalta, ehkäpä, mutta MIB-tyypeillä on hämmästyttävä kyky ilmaantua tyhjästä ja kadota täysin huolimatta meidän fyysiikan laeistamme. (14)
Enemmän kuin tieteen ongelma
Mitä meidän tulisi ajatella näistä fantastisista väitteistä ja kokemuksista? Psyko/sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna yleinen maanalaisen maailman teorian hyväksyntä voisi saada aikaan akuuttia paranoiaa ja kulttuurimme mullistumisen. Jos joukossamme on avaruusolentoja, ainoa tapa käsitellä ongelmaa on tekemällä yhteistyötä osaavien ja hyvin koulutettujen tutkijoiden kanssa. Ehkäpä kaikkein osaavimmat tiedusteluorganisaatiot maailmassa ovat törmänneet tähän arvoitukseen ja yrittävät selvitellä tiedonjyviä akanoista. Mikä tahansa totuus onkin maansisäisen maailman teoriasta, UFO-ilmiö on hyvää näyttöä siitä, että älykkäät tahot ovat tulleet väliin yhteiskuntamme toimintaan globaalissa mittakaavassa. On olennaista käsittää, että tämä tekee UFOista enemmän kuin pelkän tieteellisen ongelman. Se on myös tiedusteluongelma, sillä avaruusolennot selvästi toivovat, että heidän operaationsa pysyisivät tuntemattomina. Tämä on Jacques Valléen ”Messengers of deceptionin” perusviesti. Me emme koskaan ratkaise UFO-arvoitusta jos me rajoitumme tiukan tieteellisiin prosesseihin. Jokainen ufologi tulisi ainakin olla tietoinen tiedustelutyön perusteista ja parapsyykkisistä ilmiöistä informaatiota hankkiakseen.
Näitä alueita tutkiminen voi olla toki hieman monimutkaista. Olettakaamme, että todella saat selville, että planeetallamme on käynnissä salainen sota, valtakamppailu kahden esoteerisen ryhmittymän välillä, joiden motivaatiot ovat erilaiset ja ne tekevät yhteistyötä, tai manipuloivat, tuntemattomia älyjä ja että UFO-ilmiö on ainoastaan kosmisen Watergaten jäävuorenhuippu. Ilmiö selvästikin on yhteydessä sekä alfa- että omega-ryhmittymiin. Harva ufologi, puhumattakaan kansasta, osaa ottaa sellaisia paljastuksia ilman minkäänlaista paranoiaa. Mitä jos keräisi vain postimerkkejä?
Viitteet
1. Le Poer Trench, Brinsley: Secret of the Ages. London: Souvenir Press, 1974.
2. Leadbeater, Charles : The Inner Life 1. Wheaton, Ill : Theosophical Publ. House, 1967 (1st ed. 1910), p. 231.
3. Leadbeater, Charles; The Astral Plane. Madras, India: The Theosophical Publ. House, 1970 (1st ed. 1895), p. 91.
4. Bailey, Alice: A Treatise on Cosmic Fire. New York: Lucis Publ. Co., 1975 (1st ed. 1925), p. 891.
5. Baker, Dr Douglas M.: Practical Techniques of Astral Projection. Wellingborough, Northamptonshire : The Aquarian Press, 1977, p. 52.
6. Meeting on the Moon. At the Mars Stronghold. Flying Saucers 1959-1969. Vista, Calif. ; BSRF, 1969?, p.18.
7. Miller, Will and Everlyn: We of the New Dimensions. Los Angeles: Privately printed, 1959, pp. 92-93.
8. Drake, Eugen: Besucher aus dem Weltraum . Wiesbaden: Ventla Verlag, 1961, p. 44.
9. Blomqvist, Håkan: The Helge file – Men in Black in Sweden? AFU Newsletter 20, Oct/Dec 1980. p. 11.
10. Project Mexico. Booklet published by IGAP (Denmark), May 1968, pp. 4-5.
11. James (Constable), Trevor: They live in the sky. Los Angeles: New Age Publ. Co., 1958, p.52.
12. Mitchell, Helen and Betty; We Met the Space People. The Story of the Mitchell Sisters. Clarksburg, W. Va: Saucerian Press, 1959, p.8.
13. Menger, Howard: From Outer Space. New York: Pyramid Books, 1967, p. 138.
14. Schmeer, Bill: Visions Seen by Entombed Miners. Fate. March 1965, p.35.
Håkan Blomqvist
(Publicerad i AFU newsletter nr. 22, aug-dec 1981)
