Allen Dulles_| eksopolitiikka.github.io |_

Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n ja MJ-12:n kanssa salaisista ET/UFO -tiedoista – osa II

kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Tiivistelmä

Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedy tiesi maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista, sekä hänen pyrkimyksiään saada pääsy salaisiin Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa koskeviin tietoihin. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.

Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.

Kennedy yhdisti USA-NL avaruustehtävät salaisiin UFO-tietoihin

Syyskuussa 1963 presidentti Kennedy käynnisti uraauurtavan aloitteen, jolla saada Neuvostoliitto ja USA tekemään yhteistyötä yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Tämän kylmään sotaankin vaikuttaneen julkisesti ilmoitetun aloitteen taustalla oli Kennedyn hallinnon salaisempi pyrkimys saada pääsy salattuihin UFO-tietoihin. Vuodetut dokumentit paljastavat, että Kennedy ohjeisti CIA:ta julkaisemaan salatut UFO-tiedot NASAlle osana avaruusyhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Jos Kennedy olisi onnistunut, olisi ollut yhteinen avaruustehtävä Kuuhun ja UFO-tietoja oltaisiin jaettu CIA:n, NASAn ja Kennedyn hallinnon välillä enemmän. Tämä olisi varmistanut sen, että UFO-tiedot jossain vaiheessa oltaisiin tehty julkisiksi sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa.

Huikeassa puheessa YK:n yleiskokouksen edessä syyskuun 20. päivä 1963, presidentti Kennedy sanoi:

Lopultakin, alalla jolla Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on erikoiskyvykkyys — avaruusalalla — on tilaa uudelle yhteistyölle, viedä eteenpäin yhteistoimintaa avaruuden sääntelyssä ja tutkimuksessa. Luen näihin mukaan mahdollisuuden yhteistutkimusmatkalle Kuuhun. [1]

Kennedy tarjosi avaruuskilvoittelun lopettamista ja yhteisiä tehtäviä neukkujen kanssa. Hruštšovin vanhimman pojan, tohtori Sergei Hruštšovin mukaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Kennedy oli ehdottanut yhteistä avaruus- ja kuututkimusohjelmaa Neuvostoliiton kanssa. Sergei Hruštšov paljasti, että kesäkuun 1961 Wienin kokouksessa, alle kymmenen päivää sen jälkeen kun Kennedyn kuuluisa toukokuun 25. päivän puhe kongressin edessä oli pidetty, jossa luvattiin viedä ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua, [2] Kennedy salaa ehdotti yhteisiä Kuu- ja avaruustehtäviä hänen isälleen. Hruštšov kieltäytyi, kuten hänen poikansa myöhemmin selitti: “isäni kielsi tämän, koska hän ajatteli että tämän avulla amerikkalaiset voisivat saada selville miten heikkoja me olemme, ja ehkä se ajaisi heidät sotaan.” [3]

Hänen syyskuun 1963 YK-puheensa jälkeen, Hruštšov jälleen kerran otti Kennedyn tarjouksen esiin — Neuvostoliiton hallitus ei virallisesti kommentoinut ja neuvostolehdistö sivuutti sen. [4] Samaan aikaan NASAlla ja kongressilla oli huomattavaa vastustusta Kennedyn aloitteille. Juuri ennen hänen YK-puhettaan, Kennedy briiffasi hänen NASA-johtajaansa, James Webbia, hänen aloitteistaan ja kysyi: ”Oletko riittävästi ohjaksissa estääksesi sen, että minut eristetöön NASAsta jos teen sen?” [5] Virallisen NASAn historian mukaan “Webb kertoi presidentille, että hän kykenisi pitämään hommat hanskassa.” [6] Richard C. Hoaglandin ja Mike Baran mukaan,

Idean myynti neukuille olisi jo tarpeeksi vaikeaa, mutta sen myyminen Amerikan kansalle ja kongressille mikäli “kansan syvät rivit purnaisivat” voisi olla lähes mahdotonta. Jos Webb ei kykenisi pitämään NASAa kurissa sen sisältä, silloin koko pyrkimys romahtaisi. [7]

Viikkoja hänen rohkean aloitteensa jälkeen, “vähäinen kansan tuki, jopa USA:ssa, tuntui latistaneen idean lopullisesti, ja Kennedy alkoi julkisesti perääntyä ehdotuksestaan.” [8] Jos Hruštšov olisi lopulta hyväksynyt hänen tarjouksensa, Kennedyn olisi pitänyt toimia nopeasti voittaakseen kongressin ja NASAn vastustuksen minkään yhteisen avaruusohjelman toteuttamiseksi.

Vuonna 1997 alkaneiden haastattelujen sarjassa Hruštšovin poika, tri. Sergei Hruštšov, sanoi että hänen isänsä aluksi kieltäydyttyä Kennedyn syyskuun 20. päivän 1963 tarjouksesta perustaa yhteiset avaruus- ja kuumissiot, “hänen kieltäytymistään seuraavina viikkoina hänen isänsä tuli toisiin aatoksiin”. [9] Yhdessä haastattelussa Sergei Hruštšov sanoi:

Kävelin hänen kanssaan joskus lokakuun lopulla tai marraskuussa, ja hän kertoi minulle näistä asioista. Hän kertoi minulle, että meidän tulee miettiä tätä ideaa uudelleen ja ehkä hyväksyäs se. Kysyin tietävätkö he kaiken, meidän salaisuutemme? Hän sanoi ettei se ollut tärkeää. Amerikkalaiset voivat suunnitella kaiken haluamakseen. Se on kehittynyt maa, mutta meidän pitää säästää rahaa. Se on kallista… Hän ajatteli myös näiden kaikkien saavutusten poliittisia puolia, että sitten he voisivat alkaa luottaa toisiinsa paljon enemmän Kuuban ohjuskriisin jälkeen hänen luottamuksensa presidentti Kennedyyn nousi erittäin korkealle. Hänen mielestään oli mahdollista tehdä asioita tämän presidentin kanssa, hän ei pitänyt häntä ystävänä, mutta hän todella halusi välttää sodan, joten tämän yhteistyön kautta he kykenisivät pallottelemaan ajatuksia näistä saavutuksista. [10]

Sergei Hruštšov vahvisti, että Nikita Hruštšov lopulta hyväksyi Kennedyn tarjouksen marraskuun alussa 1963 noin viikkoa ennen hänen salamurhaansa. [11] Hoaglandin ja Baran mukaan tarkka päivä on marraskuun 11., jolloin keskeinen Neuvostoliiton Mars-missio epäonnistui: “Marsiin suuntautunut miehittämätön avaruusalus koodinimellä ‘Kosmos 21’ vikaantui Maan alailmakehässä tarkalleen päivää ennen (marraskuun 11. päivä) ennen Kennedyn yhtäkkistä “Neuvostoyhteistyön direktiiviä James Webbille”. [12] Hruštšovin yhtäkkinen takinkääntö, kahden vuoden salailun ja julkisten kieltäytymisten jälkeen, johti sarjaan välittömiä presidentin toimeenpanoja heti seuraavana päivänä.

Presidentti Kennedy antoi issued kansallisen turvallisuuden toimeenpanomuistion (National Security Action Memorandum, NSAM) No. 271 marraskuun 12. päivänä 1963. Sen otsikko oli ”Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa ulkoavaruuden asioissa”, ja sen keskeinen kappale kuului:

Haluaisin teidän tekevän henkilökohtaisen aloitteen ja ottavan keskeisen vastuun valtiolla oleellisen Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön ohjelman kehittämisestä ulkoavaruuden alalla, mukaanlukien erityisten teknisten esitysten kehittäminen. [13]

Muistio jatkoi sanomalla, että yhteistyö oli suoraa seurausta Kennedyn syyskuun 20. päivän ehdotuksesta “laajentaa yhteystyötä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ulkoavaruudessa, mukaanlukien yhteistyö kuulaskeutumisohjelmissa.” Muistio oli luokiteltu “Luottamukselliseksi” ja osoitettu James Webbille (NASAn hallintovirkamies). Se julkaistiin lokakuun 13. päivä 1981.

Merkittävää kyllä, muistiossa sanottiin myös: “Oletan, että te työskentelette läheisesti ulkoministeriön ja muiden asianmukaisten virastojen kanssa.” Kennedy identifioi ulkoministerin keskeiseksi henkilöksi, joka toteuttaisi prosessia jolla käytäisiin dialogia yhteistyöstä:

Odotan teidän [Webb] avustavan ulkoministeriä proseduuri- ja ajoitusongelmien selvittämisessä, jotka liittyvät Neuvostoliiton kanssa käytäviin keskusteluihin, ja avustavan minua ehdottamalla keskustelukanavia, jotka olisivat meidän näkökulmastamme kaikkein toivottavimpia.

Tämä varmistaisi sen, että ulkoministeriö ja muut Yhdysvaltain hallituksen tahot pääsisivät käsiksi informaatioon, jota jaettaisiin Neuvostoliitolle heidän avaruusyhteistyön nimissä.

Luottamuksellisen NSAM:in lisäksi Kennedy antoi salaisemmaksi luokitellun (“Top Secret”) muistion CIA:n johtajalle John McConelle. Samalla päivämäärällä marraskuun 12. 1963 päivätyn muistion otsikko oli: “Katselmus kaikista kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista UFO-tiedustelutiedoista”. Huippusalaisessa muistiossa luki:

Olen ohjeistanut James Webbia kehittämään Neuvostoliiton kanssa yhteisen avaruus- ja kuututkimusohjelman. Olisi avuksi mikäli kävisitte läpi suuren uhan [UFO] tapauksia ja erottelisitte bona fidet salaisiksi luokitelluista ilmavoimien ja CIA:n lähteistä… Kun tämä data on käyty läpi, haluaisin teidän perustavan datan jakamisohjelman NASAn kanssa, jossa Tunnistamattomat [UFO:t] ovat tekijä. Tämä auttaa NASAn tehtäväjohtoa heidän puolustusvastuissaan. Haluaisin datan katselmuksesta väliraportin viimeistään helmikuun 1. 1964 mennessä. [14]

On tärkeää huomata, että muistio CIA-johtajille viittaa Webbille samana päivänä annettuun NSAMiin. Vaikka CIA:lle lähetetyn vuodetun huippusalaisen muistion aitoutta ei olekaan virallisesti tunnustettu (sen autenttisuus on arvostettu keskisuuresta suureen), [15] NSAM 271:n legitimiteetistä ei ole epäilystäkään. [16] NSAM 271 selvästi näyttää, että Kennedy oli päättänyt tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa.”

Jos Kennedy olisi saanut varoituksen tulevan Neuvostoliiton kanssa koetun konfliktin vaaroista ja/tai Maan ulkopuolisesta elämästä, silloin salaisten UFO-tietojen jakaminen oli ilmiselvä tapa toteuttaa NSAM 271.

NSAM 271 ja siihen liittyvä huippusalainen CIA-johtajalle lähetetty muistio marraskuun 12. päivänä 1963 ovat todisteita siitä, että Kennedy piti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa” salaisiin UFO-tietoihin liittyvänä. Tuntemattomista syistä Kennedy oli vakuuttunut siitä, että CIA oli johtava virasto, joka varmistaisi salaisten UFO-tietojen julkistamisen. Tämä viittaa siihen, että ilmavoimat ja muut asevoimien haarat olivat salaa velvoitettu ohjaamaan kaikkein tärkeimmät CIRVIS-järjestelmän (Communications Instructions for Reporting Vital Intelligence Sightings) kautta raportoidut UFO-tietonsa, jotka oli tuotettu Joint Army Air Naval Publicationin numeron 146 tiedusteludataa varten, CIA:lle. [17] Tämä vahvistetaan prikaatinkenraali C.H. Bolenderin muistiossa lokakuulta 1969. Hän sanoo: “raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, on tehty JANAP 146:n tai Air Force Manual 55-11:n mukaisesti, eivätkä ne ole osa Blue Book -järjestelmää.” [18]

Yksinkertaistaen, UFO-tietoja oli kahta sorttia, joita ilmavoimat oli kerännyt Kennedyn ja myöhempien hallintojen aikana. Näistä vähemmän kansallista turvallisuutta uhanneet tehtiin julkisiksi Projekt Blue Bookin kautta — ilmavoimien ‘virallisen’ julkisen UFO-tutkimusohjelman, joka virallisesti loppui vuonna 1970. [19] Tärkeämmät, ja salaiset, UFO-tiedot ohjattiin toiseen projektiin CIA:n alaisuuteen. CIA:n vastatiedusteluosasto kontrolloi niiden saatavuutta ja raportoi suoraan MJ-12 ryhmälle. Pyydettäessä CIA:ta jakamaan UFO-tietojaan NASAlle, se johtaisi siihen että tiedot päätyisivät myös ulkoministeriöön ja muihin virastoihin kuten NSAM 271:ssä esitettiin. Kennedy täten suoraan asettui vastahankaan CIA:n kanssa sen salaisten UFO-tietojen kontrollista.

Kennedyn kuuman linjan keskustelu Nikita Hruštšovin kanssa

Toinen vuodettu dokumentti näyttää sen laajuuden millä Kennedy oli valmis tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa tehtäessä UFO-tietoja julkisiksi. Tavoite oli välttää sotilaallista yhteenottoa väärin perustein UFOjen takia. Dokumentin väitetään olevan huippusalainen NSA:n puhelinkuuntelu “kuuman linjan” keskustelusta presidentti Kennedyn ja Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšovin kanssa päivämäärällä 12. marraskuuta 1963. [20] Kuuma linja perustettiin vain kolme kuukautta aiemmin elokuun 1. päivä 1963, ja New York Timesin mukaan:

Suora yhteys, joka on olemassa 24 tuntia päivässä, mahdollistaa kahden valtion päämiesten vaihtaa keskenään viestejä minuuteissa. Kirjoitettujen viestien tarkistamisen jälkeen, Teletype-nauha syötetään Teletype-lähettimelle. Viestien lähtiessä se koodataan ”salauslaitteella”, jotta estetään muiden viestinluku välietapeilla 10 tuhannen mailin kaapelipiirin matkalla. Moskovassa viesti menee dekoodauslaitteen läpi ja ilmestyy Teletype-koneelle Kremlissä lähellä pääministeri Hruštšovin toimistoa. [21]

Vaikka onkin väitetty, että kuumaa linjaa käytettiin ensi kertaa kesäkuun 5. päivä 1967 Lähi-Idän kuuden päivän sodan aikaan, vuodettu NSA:n dokumentti puhuu siitä miten Kennedy ja Hruštšov pääsivät käyttämään sitä pian pystyttämisen jälkeen.

Väitetyssä marraskuun 12. päivän kuuman linjan keskustelussa Kennedy ja Hruštšov keskustelivat heidän omien UFO-työryhmiensä tärkeydestä UFO-ongelman ratkaisussa, jotta vältettäisiin tulevat konfliktit. Kennedy sanoi Hruštšoville: “Olen laittanut käyntiin aloitteen NASAmme kanssa vaihtaaksemme tietoja teidän Tiedeakatemian kesken siinä toivossa, että se vaalii yhteistä huoltamme tästä ongelmasta ja toivottavasti löydämme jonkin ratkaisun.” [22]

Kennedy varmasti viittasi tässä NSAM 271:n, joka julkaistiin samana päivänä, marraskuun 12. 1963. Kennedy sanoi myös, “Olen ohjeistanut CIA:ta antamaan minulle kaikki tiedot haamuilmiöstä ja salaisista ohjelmista, minkä myötä voin paremmin arvioita [UFO-] tilannetta.” [23] Vaikka NSA:n salakuuntelema puheli ei ole täysin osoitettu autenttiseksi (se on saanut keskisuuresta suureen autenttisuusarvion), [24] se on yhdenmukainen marraskuun 12. päivän NSAM 271:n kanssa.” [25]

Aihetodisteet kuuman linjan puhelun sisällön aitoudesta tulevat Sergei Hruštšovin myönnöstä, että hänen isänsä oli hyväksynyt Kennedyn tarjouksen päivää ennen marraskuun 11. Eli, tämä oli sama päivä kun Neuvostoliiton Mars-missio ‘Kosmos 21’ oli vikaantunut, mikä oli johtanut siihen, että Hruštšovin ääni kellossa oli muuttunut Kennedyn tarjouksesta tehdä yhteistyötä avaruusasioissa. Neuvostoliitolle avaruuskilvan jatkaminen olisi ollut erittäin kallista, ja imenyt heiltä resursseja tärkeämmistä asioista. Kennedyn tarjous oli kasvot pelastava tapa päästä pois Neuvostoliittoa uhkaavasta dilemmasta.

Kuuman linjan keskustelu näytti Kennedyn ja Hruštšovin pääsevän sopuun monista asioista UFO-informaation jakamisessa ja avaruusyhteistoiminnassa. Kuuman linjan keskustelun päivämäärä on yhdenmukainen sen sopimuksen kanssa, johon päästin kulisseissa tänä aikana Kennedyn ja Hruštšovin välillä. Tämä antaa luottamusta sille, että kuuman linjan dokumentti on aito. NSAM 271:n antaminen, mikä on autenttinen julkinen dokumentti, vahvistaa myös sen, että Hruštšov oli juuri hyväksynyt Kennedyn tarjouksen ja että kuuman linjan keskustelu Kennedyn ja Hruštšovin välillä oli juuri pidetty. [26]

Presidentti Kennedyn UFO-aloitteet johtivat salamurhadirektiivin toimeenpanoon

Marraskuun 12. päivänä 1963 presidentti John F. Kennedy oli päässyt laajaan yhteissopuun Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hruštšovin kanssa yhteisista avaruustehtävistä ja UFO-tietojen jakamisesta. Tämä vaati molemmilta johtajilta heidän omien UFO-työryhmiensä ohjeistamista jakamaan informaatiota. Kennedy teki tämän huippusalaisella muistiolla CIA:n johtajalle, jolla pyydettiin häntä jakamaan UFO-tietoja NASAn ja Neuvostoliiton kanssa. Hänen marraskuun 12. päivän muistio välitettiin James Jesus Angletonille, CIA:n vastatiedustelun johtajalle. Angleton kontrolloi pääsyä suurimpaan osaan salaisista UFO-tiedoista USA:ssa, ja hän oli suorassa yhteydessä MJ-12:n kanssa — UFO-ryhmän, joka työskenteli “MJ-12 Special Studies Projectissa”. Vastauksena Kennedyn pyyntöön Angleton noudatti huippusalaisia/MJ-12 direktiivejä. Eräs salaisista direktiiveistä, joka paljastettiin osittain palaneessa Top Secret/MJ-12 -dokumentissa, joka on määritetty vuoteen 1961, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Mikäli kukaan ylempi Yhdysvaltain virkamies ei tekisi yhteistyötä MJ-12:n kanssa, direktiivi salli poliittisen salamurhan. Vuodettu dokumentti on pitävää näyttöä siitä, että entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli mukana luonnostelemassa ja hyväksymässä muiden MJ-12 jäsenten kanssa kryptistä “salamurhadirektiiviä”. Angleton toimeenpani myöhemmin MJ-12 “salamurhadirektiivin” vastauksena presidentti Kennedyn marraskuun 12. päivän 1963 pyyntöön CIA:lta julkaista salatut UFO-tiedot.

Ensimmäisessä osassa käsittelin palanutta dokumenttia ja sen syntyä Allen Dullesin viran viimeisinä kuukausina CIA:n johdossa. Dulles ja muut MJ-12 jäsenet vastasivat Kennedyn alkuvaiheen toimiin kesäkuun 28. päivänä 1961 saadakseen briiffausta MJ-12:n tiedusteluoperaatioista ja UFOista. Kennedy huippusalaisen muistion “Review of MJ-12 Intelligence Operations” mukaan pyysi Dullesilta lyhyttä tiivistelmää. [27] Vastauksena ja Kennedyn tietämättä, Dulles luonnosteli joukon direktiivejä juuri ennen eläkkeelle jäämistään marraskuussa 1961. Dullesin dokumenttiluonnokset oli osoitettu kuudelle muulle MJ-12 jäsenelle, joissa pyydettiin kommentteja ja heidän hyväksyntäänsä. Siinä oli selkeät ohjeet, että missään tapauksessa ei kukaan Yhdysvaltain presidentti tai hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstöstään tulisi saada briiffausta tai pääsyä salaisiin UFO-tietoihin.

Kaikkein esteellisin direktiivi, jonka Dulles oli luonnostellut ja ilmeisesti toiset kuusi MJ-12 jäsentä oli hyväksynyt, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Kokonaisuudessaan, siinä lukee:

Luonnos – Direktiivi koskien projektin toimintaympäristöä – Kun olosuhteet muuttuvat epäsuotuisiksi ympäristön kasvulle ja Washingtoniin ei voida enempää vaikuttaa, kun toiminta ei enää kanna satoa… Kun säästä puuttuu sateita, pitäisi olla märkää. [28]

Tri. Robert Wood, joka on MJ-12 dokumenttien rikosteknisillä menetelmillä analysoinnin nimekkäin asiantuntija, on tullut johtopäätelmään, että poltettu dokumentti on salamurhadirektiivi. Poltettua dokumenttia käsittelevässä haastattelussa hän huomauttaa, että kryptinen viesti “pitäisi olla märkää” on peräisin Venäjältä, jossa fraasit ‘märkätyöt’ tai “märkähommat” tarkoittaa että joku on tapettu ja verissä. [29]

Koodisana ‘märkä’ on myöhemmin otettu Neuvosto-KGB:n käyttöön ja muualle tiedustelumaailmaan, tri. Wood sanoo. Ilmaisu “pitäisi olla märkää” on täten koodattu käsky tappaa joku. Tämän kryptisen direktiivin luonnostelussa Allen Dulles tavoitteli hyväksyntää kuudelta MJ-12 kollegaltaan, saadakseen oikeutuksen kenen tahansa vaaleilla valitun tai nimitetyn Washington DC:n viranomaisen, jonka politiikka oli “epäsuotuisaa kasvulle”, salamurhaan. Kryptinen direktiivi oli esivaltuutus kenen tahansa presidentin salamurhaan, joihin “ei voitu enempää vaikuttaa”.

Kennedyn vuoden 1963 pyrkimykset lopettaa kylmä sota, tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusmissioiden parissa ja jakaa salaisia UFO-tietoja Neuvostoliiton kanssa saivat aikaan MJ-12:n lopullisen ratkaisun. Liipaisin oli Kennedyn sopimus Hruštšovin kanssa marraskuun 12. päivä 1963 avaruustoiminnan yhteistyöstä, joka johti Kennedyn huippusalaiseen muistioon, jossa ohjeistettiin uutta CIA-johtajaa, John McConea, jakamaan UFO-tietonsa NASAn kanssa. [30] Johtuen NSAM 271:sta, joka samana päivänä annettiin, tämä olisi varmistanut että UFO-tietoja ei annettaisi ainoastaan Neuvostoliittoon vaan ulkoministeriölle ja muillekin virastoille. [31] Eli, kaksi Kennedyn antamaa muistiota marraskuun 12. päivä olisivat varmistaneet pääsyn salaisiin UFO-tietoihin useammallekin valtion virastolle, mikä olisi lopulta johtanut siihen että presidenttikin niitä näkee. Suora pääsy oli häneltä McConen edeltäjän, Allen Dullesin kieltämä, joka eläköityi kansallisen tiedustelun johdosta marraskuussa 1961, mutta todennäköisesti jatkoi MJ-1 tehtävissään.

Kennedyn räjähdysmäinen huippusalainen marraskuun 12. päivän 1963 muistio DIA-johtajalle annettiin William Colbylle, sitten CIA:n kaukoidän osaston (apulais) johtajalle, James Angletonille CIA:n vastatiedustelussa. Angleton oli se kenellä oli auktoriteetti panna toimeen Kennedyn huippusalainen muistio. Kennedyn CIA-muistion alareunassa allekirjoituksen vieressä näkyy käsin kirjoitettuna: ”Colbyn vastaus: Angletonilla on MJ direktiivi 20.11.63” Colby tunnusti tässä, että Angletonilla oli kaksi päivää ennen Kennedyn salamurhaa MJ direktiivit — poltettu dokumentti — ja hän käyttäisi niitä vastaamaan Kennedyn muistioon. Tämä käsinkirjoitus suoraan kertoo, että Angleton oli osallisena Kennedyn salamurhassa kryptisen MJ-12 salamurhadirektiivin perusteella.

Angletonin osuudesta Kennedyn salamurhaan on enemmänkin näyttöä. Lee Harvey Oswald oli mukana pienessä amerikkalaisryhmässä, joka oli loikannut Neuvostoliittoon vuonna 1959. Vaikka CIA myöntää alkaneensa kerätä Oswaldista tietoja kansioon vuonna 1960, Alan Weberman, ensimmäisiä Kennedyn salamurhasta kirjoittaneita, väittää että CIA:n vastatiedustelu tarkkaili Oswaldia jo aiemmin. Weberman siteeraa näyttöä siitä, että Angleton oli suoraan mukana välikäden kautta, Gerry Hemming, entinen merijalkaväen sotilas, joka tunsi Oswaldin ja CIA rekrytoi hänet. [32]

Huolimatta siitä, että Angletonin ja CIA:n Oswaldin rekrytoimista ja hänen matkaansa Neuvostoliittoon pidetäänkin kiistanalaisena, ei ole epäilystäkään siitä että amerikkalaisena loikkarina Oswald jäi Angletonin CIA-vastatiedustelun vastuulle. Hänen palatessaan USA:han kesäkuussa 1962, Oswaldin aktiviteetteja tarkkailtiin CIA:n vastatiedustelussa silmä kovana. Oswaldin tämän jälkeiset tekemiset useiden CIA-henkilöiden kanssa antoivat Angletonin vastatiedustelulle mahdollisuuksia sekä tarkkailla että manipuloida Oswaldia.

Jim Garrisonin, New Orleansin yleisen syyttäjän, tekemien tutkimusten paljastama kytkös CIA:n ja Kennedyn välillä on kaikkein dokumentoiduin. Garrison piti suurinta osaa dokumenttitodisteista näyttönä siitä, että Lee Harvey Oswald oli mukana salaliitossa, jota Clay Shaw johti. Garrison sai selville, että Shaw’lla oli ”laaja kansainvälinen rooli CIA:n työntekijänä.” [33] Vaikka Garrison ei onnistunutkaan voittamaan langettavaa tuomiota Shaw’ia vastaan, House Select Committee on Assassinations puhdisti Garrisonin osittain epäilyksistä vuonna 1979. Komitea totesi: “Komitea uskoo, perustuen sille saataviin todisteisiin, että presidentti John F. Kennedy todennäköisesti salamurhattiin salaliiton johdosta. Komitea ei kyennyt määrittämään muita asemiehiä tai salaliiton laajuutta.” [34]

CIA:n kanssa yhteistyötä tehnyt henkilö, Clay Shaw, järjesteli Kennedyn salamurhan, mikä suoraan yhdistää CIA:n vastatiedustelun tapaukseen. Oswaldin osallisuuden varmistaminen Kennedyn salamurhaan, oli se sitten miten minimaalista tahansa, antoi tehokkaat perustelut estää läpikotainen Kennedyn salamurhan tutkinta. Entisenä kommunistiloikkarina Angleton ja CIA kykenivät vakuuttavasti argumentoimaan, että Oswaldin mukanaolo johtuisi suoraan Neuvostoliitosta. Tämä mahdollisti CIA:n menestyksellä esittää Warrenin komissiolle, jäsenenä olleen Allen Dullesin avulla, että perinpohjaiset tutkimukset olisivat liian vaarallisia ydinsodan uhasta johtuen, mikäli Neuvostoliiton osallisuutta epäiltäisiin.

Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [35] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa ja siksi hänet salamurhattiin. On kuitenkin uskottavampi syy sille miksi Kennedy haluttiin pois virasta — CIA:n rooli salaisten UFO-tietojen kontrolloinnissa, ja pääsyn eväämisessä muille valtion virastoille, mm. presidentinkanslialle.

Presidentti Kennedyn salamurha johtui suoraan hänen aikeistaan saada pääsy CIA:n salaisiin UFO-tietoihin. Kennedyn tietämättä salainen MJ-12 direktiivien joukko, jonka entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli antanut, poissulki kaiken yhteistyön Kennedyn ja hänen kansallisen turvallisuuden tiiminsä kanssa UFO-asiassa. Dulles ja kuusi muuta tuntematonta MJ-12 nimeä olivat ne, jotka ajoivat direktiivit läpi, jotka löytyvät palaneesta dokumentista, mm. kaikkien yhteistyöstä kieltäytyvien Kennedyn hallinnon viranomaisten salamurha. Vaikka Dulles ja hänen kuusi liittolaistaan esivaltuuttivatkin Kennedyn salamurhan, CIA:n vastatiedustelujohtaja oli se joka antoi viimeisen käskyn, mikä kulminoitui Kennedyn salamurhaan. Niin tekemällä James Angleton järjesteli kommunisiloikkarin mukanaolon, jotta hänen niskoilleen voitaisiin sälyttää lopulta syy ja varmistaa, että liittovaltio tai kongressin viranomaiset eivät tekisi perinpohjaisia tutkimuksia.

Oliko Kennedyn salamurha MJ-12:n salainen vallankaappaus?

Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [36] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain eskaloituva mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa, ja se oli hänen salamurhansa syy. On kuitenkin uskottavampi syy miksi ylemmät CIA-viranomaiset halusivat Kennedyn pois vorasta — CIA:n vastatiedustelun rooli UFO-informaation kontrolloinnissa ja salaperäisen MJ-12 ryhmän direktiivien toimeenpanossa.

Presidentti Kennedyn rohkea yritys pyrkiä saamaan NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa on historiallinen fakta. Vähemmän tunnettua on se, että tämä vaati laajaa UFO-informaation keskinäistä jakamista, jotta estettäisiin väärinymmärrykset UFO-havainnoista, jotka saattaisivat saada aikaan sotilaallisia konflikteja ja vaarantaa avaruusyhteistyön. Kennedyn strategia oli käyttää USA-NL:n yhteistä avaruustoimintaa keinona saada UFO-tiedot paljastettua NASAlle. Tämä olisi johtanut siihen, että niitä jaetaan Neuvostoliittoon, ulkoministeriölle ja muille Yhdysvaltain viranomaisille NSAM 271:n vaatimusten mukaisesti. Laaja datan jakaminen NSAM 271:n alaisuudessa olisi antanut Kennedylle ja hänen kansallisen turvallisuuden tiimilleen keinot lopulta päästä itse käsiksi salaisiin UFO-tietoihin.

Dokumentit vahvistavat sen, että marraskuun 12. päivänä 1963 Kennedy ja Hruštšov olivat päässeet sopuun UFO-tietojen jakamisesta juuri tästä syystä, ja Kennedy piti CIA:ta tämän toimeenpanevana johtavana tahona. Kennedyn tietämättä CIA:n vastatiedustelun johtaja, Angleton, toimeenpani joukon salaisia direktiivejä, jotka eväisivät Kennedyltä, hänen kansallisen turvallisuuden tiimiltään ja pääesikunnalta pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.

Salamurhadirektiivi oli salainen MJ-12:n vallankaappaus, joka CIA:n vastatiedustelun avulla oli keino kieltää kaikilta presidenteiltä pääsy UFO-tietoihin, ja lopulta pakottaa kaikki yhteistyöhaluttomat liittovaltion viranomaiset pois virasta. Tähän päivään asti ei ole löytynyt näyttöä siitä, että Dullesin ja kuuden muun MJ-12 jäsenen vuonna 1961 luonnostelemat ja hyväksymät MJ-12 direktiivit olisi koskaan kumottu. Dokumentit ja faktat puhuvat korkea-arvoisten CIA:n ja muiden nimeltämainitsemattomien virastojen syyllisyydestä Kennedyn salamurhaan. Kennedyn pyrkimyksille relevanttien vuodettujen MJ-12 dokumenttien vaikutukset vaativat läpikotaista julkista tutkimusta.

***