Euroopan parlamentissa pidettiin 20. maaliskuuta 2024 tilaisuus ”UAP EU Airspace: Reporting and Scientific Assessment”. Euroopan parlamentin jäsenen Francisco Guerreiron järjestämän konferenssin johdannon antoi Andre Jol, Alankomaiden UAP Coalition Netherlands -säätiön ja Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti rekisteröidyn riippumattoman kansalaisjärjestön edustaja.

Andre Jol on kokenut ammattilainen ja vedenlaadun alalla työskentelevä kemiantekniikan insinööri Utrechtissa, Alankomaissa. Hän on työskennellyt yli 35 vuotta ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien politiikkasuositusten ja toimenpiteiden seurannan, neuvonnan ja arvioinnin parissa Euroopan tasolla. Hän on tällä hetkellä Alankomaiden UAP-koalition rahastonhoitaja, jonka tarkoituksena on verkkosivujen mukaan edustaa ”kaikkien niiden ilmailun, asevoimien ja poliisin ammattilaisten etuja, joilla on kokemusta tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä”. Se on ainutlaatuinen järjestö, joka kokoaa yhteen ja edustaa näitä ammattilaisia (…). UAP Coalition Netherlandsia johtaa joukko omistautuneita vapaaehtoisia, jotka haluavat luoda turvallisemman työympäristön näille ammattilaisille”.

Andre Jol lisäsi avauspuheessaan, että ”säätiö edistää tutkimusta, tietoisuutta, yhteistyön lisäämistä ja UAP:itä koskevaa sääntelyä”.

Jol korosti, että ”on tärkeää ymmärtää UAP:den merkitys ja se, miten ne liittyvät ilmatilamme turvallisuuteen, omaan turvallisuuteemme ja kollektiiviseen tietoisuuteemme”. Hän huomautti, että vuosien varrella on ”lisääntynyt näyttö, joka perustuu monenlaisiin välineellisiin havaintoihin (infrapunatutkat, valokuvat, videot, visuaaliset havainnot), joita ovat tehneet koulutetut havainnoijat”, kuten ”lentäjät, sotilashenkilöstö, kenttähenkilöstö, tiedemiehet”, ja ”siviilit”. Hän mainitsi esimerkkinä GEIPANin, Ranskan virallisen valtion organisaation, joka kerää ja analysoi tietoja UAP:istä. Se on ainoa virallisesti tunnustettu organisaatio Euroopassa, vaikka tällaisia siviiliorganisaatioita on olemassa ja ne toimivat aktiivisesti kaikkialla Euroopassa.

Andre totesi, että GEIPANin esityksissä korostetaan seuraavaa:

• Suurin osa havainnoista voidaan selittää esimerkiksi lentokoneilla, lennokeilla, satelliiteilla, planeetoilla, meteoreilla jne.
• Luokkaan D kuuluu 3 prosenttia kaikista 3637 havainnosta, joita ei voida selittää tutkimusten jälkeen, eli 100 tapausta — prosenttiosuus, joka on yhdenmukainen monien muiden kansainvälisten tietokantojen kanssa.

Jol jatkoi esittämällä katsauksen Yhdysvaltojen viranomaisjohtajien vakuuttavista lausunnoista, jotka havainnollistavat, miten UAP-aihe on kasvanut ja kehittynyt Euroopan ulkopuolella.

Vaikuttavat lausunnot korkean tason virkamiehiltä, jotka todistavat UAP-todisteita:

Avril Haines (Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun entinen varajohtaja):

“Lopputulos on se, että emme ymmärrä kaikkea näkemäämme, eikä se varmaankaan ole yllättävää kenellekään monilta osin.”

Bill Nelson (NASA-johtaja):

He lukitsivat tutkansa siihen ja seurasivat sitä, ja yhtäkkiä se liikkui, eikä sillä ollut pakokaasuja eikä savupilveä. Siinä ei ollut näkyviä siipiä tai minkäänlaisia moottoreita. Emme siis tiedä mikä se on, mutta se on jotain. Siksi ilmoitan, että NASA on nimittänyt UAP-tutkimuksen johtajan.

Kirsten Gillibrand (amerikkalaissenaattori New Yorkista):

Haluamme, että tämä virhe loppuu. Jos lentäjä näkee jotain, mitä hän ei voi tunnistaa, meidän on tiedettävä, mitä se on.

Barack Obama (entinen Yhdysvaltain presidentti):

On olemassa kuvamateriaalia ja tallenteita taivaalla olevista esineistä, joista emme tiedä tarkalleen, mitä ne ovat, emmekä osaa selittää niiden liikkumista tai lentorataa. Niillä ei ollut helposti selitettävissä olevaa kaavaa.

Andre Carson (amerikkalaisedustaja Indianasta):

Tämä aihe on sijoitettu tieteiskirjallisuuden kategoriaan. UAP:den esiintyminen sotilastukikohtien läheisyydessä on kuitenkin dokumentoitu, ja se muodostaa kansallisen turvallisuusuhan, varsinkin kun niistä ei tiedetä juuri mitään.

Andre Jol kommentoi Yhdysvaltojen viimeaikaista edistystä vuonna 2022, kun Pentagoniin on senaatin pyynnöstä perustettu osasto, joka kerää ja analysoi Yhdysvaltojen hallituksen havaintoja ja raportoi säännöllisesti tuloksista (AARO, All-Domain Anomaly Resolution Office). Hän mainitsi yhdysvaltalaisen lentäjän Ryan Gravesin, joka myös esiintyi suorassa lähetyksessä Euroopan parlamentissa jakaamassa kokemuksiaan ja näkemyksiään UAP:istä ja valtiollisesta kehityksestä.

Andre Jol kysyi lentoturvallisuudesta: ”Voimmeko päätellä, että UAP:t aiheuttavat mahdollisen riskin lentoturvallisuudelle?”. Jos liikennelentäjä, jolla on matkustajia, kohtaa UAP:n, se voi johtaa hämmennykseen, häiriötekijöihin ja mahdollisesti jopa onnettomuusriskiin.”

Andre pragmaattisesti korosti ongelmaa EU:lle:

EU:n ilmatilassa lennetään päivittäin 32 000 lentoa, joten mielestämme on välttämätöntä käsitellä tätä aihetta. Ymmärtämällä ja käsittelemällä eurooppalaista aihetta voimme parantaa ilmatilamme turvallisuutta.

Lentoturvallisuuden lisäksi Jol huomautti, että UAP-järjestelmään liittyy turvallisuusongelmia. Ne herättävät ”ilmatilassamme kysymyksiä valvonnasta ja puolustuskyvystä” ja muodostavat ”mahdollisia uhkia”. On välttämätöntä, että näitä kysymyksiä tutkitaan ja käsitellään.”

Tämän jälkeen Andre Jol esitti Kiinaa ja Venäjää koskevia todellisuusarvioita. ”Kiina on antanut UAP-sulkemismääräyksen ainakin yhdessä ja mahdollisesti useissa maakunnissa. He käyttävät tekoälyä UAP-tietojen tutkimiseen ja pitävät UAP:itä kansallisena uhkana ja lentoturvallisuuskysymyksenä. Tiedämme myös, että Venäjän hallitus on täysin tietoinen ja tekee tutkimusta aiheesta.”

Kun asiantuntijat tutkivat 3 prosenttia selittämättömistä UAP-tapauksista, heillä on seuraavat keskeiset erityispiirteet, jotka on nimetty viideksi havaittavaksi tekijäksi:

• Positiivinen nostovoima (kyky lentää ilman näkyvää käyttövoimaa tai nostovoimaa).
• Hetkellinen kiihtyvyys (erittäin suuren nopeuden saavuttaminen hyvin lyhyessä ajassa).
• Hypersoninen nopeus (kyky matkustaa paljon äänen nopeutta nopeammin ilman äänimyrskyä tai muita fysikaalisia vaikutuksia).
• Transmediaalinen matkustaminen (liikkuminen saumattomasti avaruudessa, ilmassa ja vedessä).
• Vähäinen havaittavuus (kyky peittää itsensä visuaaliselta ja sensorihavainnolta).

Andre Jol totesi, että UAP:t ”ovat merkittävä haaste nykyiselle tieteelliselle tietämyksellemme ja ymmärryksellemme”, kun taas yhä useammat tutkijat alkavat suhtautua aiheeseen vakavammin, sillä ”UAP:den tutkiminen tarjoaa mahdollisuuden pidentää fysiikan, teknologian ja ehkä jopa maailmankaikkeutemme luonteen ymmärtämisen rajoja”.

UAP Coalition Netherlands korostaa Andre Jolin äänen kautta, että 80 vuotta kestäneiden havaintojen ja raporttien jälkeen todistajat on otettava vakavasti. Leimautuminen ”ilmailualan asevoimien lainvalvonnan ammattilaiset, mutta myös kansalaiset, jotka ovat ilmoittaneet UAP-havainnoista, ovat kohdanneet epäilyksiä, pilkkaa tai jopa todisteita järkevistä seurauksista”. Andre mainitsi varsin kuuluisan tapahtuman Alankomaissa:

Soesterbergin tapaus, joka tapahtui vuonna 1979. Kaksitoista alankomaalaista sotilashenkilöä näki noin 45 metrin pituisen kolmionmuotoisen esineen lentävän hitaasti heidän lentotukikohtansa yllä, jonka oli muuten määrä liittyä Yhdysvaltojen kanssa samaan lentotukikohtaan. Todistajat ovat vielä tänäkin päivänä sitä mieltä, ettei heitä otettu vakavasti.

Tämä esimerkki havainnollistaa, että mielenterveys on UAP-silminnäkijöillä edelleen keskeinen ilmiöön liittyvä kysymys sekä ammattilaisten että kansalaisten kannalta. ”Se, ettei kohtaamisista voi puhua (ja) jopa tulla naurunalaiseksi, voi varmasti vaikuttaa kielteisesti ammattilaisten terveyteen. Kokemusten ja tunteiden jakamisen merkitys tällaisten tapahtumien jälkeen on ratkaisevan tärkeää näiden ammattilaisten hyvinvoinnin kannalta.”

Psykososiaalisen tuen antaminen ja sellaisen ympäristön luominen, jossa ammattilaiset voivat vapaasti jakaa ja käsitellä kokemuksiaan ja tunteitaan, on todella tärkeää”. Siksi ”on ratkaisevan tärkeää, että poliittiset päättäjät luovat ympäristön ja tarvittavat lainsäädännölliset puitteet, jotta todistajat voivat huoletta kertoa kokemuksistaan ja tietää, että heitä kuunnellaan, kunnioitetaan ja tuetaan”.

“Toivomme, että tämä historiallinen tapahtuma Euroopan parlamentissa edistää stigman lopettamista.”

Andre Jol esitti lopuksi kolme keskeistä suositusta ja yhden toivomuksen Euroopan parlamentille:

• On tärkeää lisätä tietoisuutta ja valistaa poliittisia päättäjiä, ammattitutkijoita, tiedotusvälineitä ja yleisöä UAP-todellisuudesta ja niiden merkityksestä.
• Tarve asettaa etusijalle UAP:itä koskeva tiedonkeruu kehittyneen seurannan avulla ja tehostaa monitieteistä tutkimusta: ”Hyödyntämällä asiantuntemusta, teknologista tutkimusta, resursseja ja kansainvälistä yhteistyötä voimme saada syvällisempää ymmärrystä näistä ilmiöistä.”
• Tarve laatia selkeät raportointiprotokollat ja -menettelyt. Tähän kuuluvat lentäjien ja sotilashenkilöstön sekä muiden havaittujen suuntausten kanavat havaintojen ilmoittamiseksi. Hän toteaa lopuksi: ”Lopuksi meidän olisi sisällytettävä UAP:t nimenomaisesti asiaankuuluvaan EU:n lainsäädäntöön, esimerkiksi lentoturvallisuuteen ja avaruuslainsäädäntöön.”

“Kaikilla EU:n sidosryhmillä on vastuu käsitellä tätä aihetta vakavasti, rehellisesti ja tieteellisesti tarkasti. Näin voimme kaikki varmistaa (Euroopan) kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin”, totesi Andre Jol.

Puhe kokonaisuudessaan

Ensinnäkin haluan sanoa, että on suuri kunnia ja etuoikeus olla täällä, ja haluan kiittää Francisco Guerreroa tämän historiallisen tapahtuman järjestämisestä. Me Alankomaiden UAP-koalitiosta olemme riippumaton kansalaisjärjestö. Edustamme ilmailualan asevoimien ja poliisin ammattilaisten etuja, jotka ovat kohdanneet UAP:n (tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt). Edistämme myös tutkimusta, tietoisuutta, yhteistyön lisäämistä ja UAP-ilmiöitä koskevia säännöksiä yhdessä omistautuneen (vapaaehtoisista koostuvan) tiimin kanssa. On siis tärkeää ymmärtää UAP:iden merkitys ja se, miten ne liittyvät ilmatilamme turvallisuuteen, omaan turvallisuuteemme ja kollektiiviseen tietoisuuteemme.

Yritän siis ensin selittää, mitä UAP:t ovat. Suoraviivaisin määritelmä on ”kaikki avaruudessa, ilmassa, maalla tai meressä oleva, jota ei voida tunnistaa”. Aiemmin käytettiin termiä UFO (Unidentified Flying Object). Mutta nyt, kun tietoa on saatavilla yhä enemmän ja sensoreita on enemmän verkossa, tiedämme, että näitä ilmiöitä havaitaan myös muilla alueilla, kuten merellä, ja siksi lyhenne ja määritelmä on muutettu. Vuosien mittaan on lisääntynyt todistusaineisto, joka perustuu monenlaisiin välinehavaintoihin, esimerkiksi infrapunatutkaan, valokuviin ja videoihin, mutta myös koulutettujen tarkkailijoiden eli lentäjien, sotilashenkilöstön, lentokenttähenkilöstön, tutkijoiden jne. tekemiin näköhavaintoihin. Ja myös siviilien.

Läheltä piti -tilanteita, joissa on ollut mukana sotilas- tai liikennelentokoneita, on raportoitu aiemminkin. Monia havaintoja on tehty myös sotilaslentokentillä, ydinaseiden varastointilaitoksissa ja ydinvoimaloissa. Mielestämme tämä on siis todella vakava aihe. Viime vuosina monet koulutetut tarkkailijat, kuten lentäjät ja sotilaat, ovat itse asiassa kertoneet kokemuksistaan ja havainnoistaan.

Mistä tässä oikeastaan on puhe?

Ajattelen GEIPAN-järjestön slaideja, joka on Ranskan virallinen valtionhallinnon järjestö, joka kerää tietoja UAP:stä. Näiden raporttien analyysit ovat peräisin Euroopan ainoalta virallisesti tunnustetulta organisaatiolta. Mutta tietysti on myös monia siviiliorganisaatioita, jotka tekevät samankaltaisia asioita. Tärkein viesti on ensinnäkin se, että suurin osa havainnoista voidaan selittää lentokoneilla, lennokeilla, satelliiteilla, planeetoilla, meteoreilla jne. Kuitenkin, kuten luokassa D nähdään, on noin 3 prosentin osuus. Ja näin on myös monissa muissa tietokannoissa, joissa tällaista osaa havainnoista ei voida selittää. Ja tämä on UAP:den mielenkiintoinen osa. Kuten sanoin aiemmin, Edoardo Russo puhuu paljon enemmän UAP-historiasta Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella.

Kysymys kuuluu tietenkin, miksi meidän pitäisi välittää UAP:istä? Miksi ne ovat tärkeitä? Ja toinen kysymys on, ovatko ne todella todellisia?

Ensinnäkin viimeisten 80 vuoden aikana koulutetut tarkkailijat ovat nähneet asioita, joita on pidetty mielikuvituksena. Tässä ei näytä olevan järkeä, koska luotamme hyvin paljon siihen, että samat ammattilaiset ovat hyviä havainnoitsijoita ammatillisissa ominaisuuksissaan.

Toiseksi on mielestäni mielenkiintoista kuulla, mitä keskeiset johtajat ja avainhenkilöt esimerkiksi Yhdysvalloissa itse asiassa sanovat UAP:istä. Haluan näyttää teille lyhyen esityksen, jossa eri ihmiset puhuvat.

(Videolla näytetään suullisia todistuksia)

• Luulen, että lopputulos on se, ettemme ymmärrä kaikkea näkemäämme, eikä se varmaankaan ole monessa suhteessa yllättävää kenellekään.
• He lukitsivat tutkansa siihen, seurasivat sitä, ja yhtäkkiä se liikkui, eikä siitä tullut pakokaasuja eikä savupilveä. Siinä ei ollut näkyviä siipiä tai minkäänlaisia moottoreita. Emme siis tiedä mikä se on, mutta se on jotain. Siksi ilmoitan, että NASA on nimittänyt UAP-tutkimuksen johtajan.
• ”Haluamme, että tämä virhe loppuu. Jos lentäjä näkee jotain, mitä hän ei voi tunnistaa, meidän on tiedettävä, mikä se on.”
• Tämä aihe on sijoitettu tieteiskirjallisuuden kategoriaan. UAV:iden esiintyminen sotilastukikohteidemme lähellä on kuitenkin dokumentoitu, ja ne muodostavat kansallisen turvallisuusuhan, varsinkin kun niistä on käytännössä niin paljon tuntematonta.

Toinen kehitysaskel Yhdysvalloissa on ollut se, että vuonna 2022 aloitti toimintansa All Domain Anomaly Resolution -toimisto, joka perustettiin nimenomaan Yhdysvaltain senaatin pyynnöstä. Kyseessä on Pentagonin sisällä toimiva osasto, joka kerää ja analysoi Yhdysvaltain hallituksen ammattilaisten UAP-havaintoja ja raportoi tuloksista säännöllisesti. Näistä raporteista on paljon sanottavaa. En tee sitä tässä. Uskon, että Ryan Graves antaa lisää tietoa omista kokemuksistaan lentäjänä, mutta kertoo myös siitä, miten kiinnostus aihetta kohtaan on Yhdysvalloissa kasvanut. Ja mitkä ovat syyt Yhdysvaltojen politiikan kehitykseen.

Seuraava kysymys on, voimmeko päätellä, että UAP:t aiheuttavat mahdollisen riskin lentoturvallisuudelle. Jos reittilentäjä ja matkustajat kohtaavat UAP:n, se voi johtaa hämmennykseen, häiriötekijöihin ja mahdollisesti jopa onnettomuusriskiin. Koska EU:n ilmatilassa lennetään päivittäin 32 000 lentoa, aiheeseen on mielestämme tarpeen puuttua. Ymmärtämällä ja käsittelemällä tätä eurooppalaista aihetta voimme parantaa ilmatilamme turvallisuutta. Christian Van Heijst kertoo kokemuksistaan ja myös muiden lentäjien kokemuksista.

Toinen keskeinen näkökohta on turvallisuuskysymys. Tänä poliittisten ja geopoliittisten jännitteiden ja nopean teknisen kehityksen aikakautena tunnistamattomien kohteiden esiintyminen ilmatilassa herättää kysymyksiä valvonnasta, puolustuskyvystä ja mahdollisista uhkista. Mielestämme on välttämätöntä, että näitä kysymyksiä tutkitaan ja käsitellään. On myös mielenkiintoista huomata, että Kiina on antanut määräyksen UAP-toiminnan lopettamisesta ainakin yhdessä ja mahdollisesti useissa maakunnissa. He käyttävät tekoälyä UAP-tietojen tutkimiseen ja pitävät UAP:itä kansallisena uhkana ja lentoturvallisuuskysymyksenä. Tiedämme myös, että Venäjän hallitus on tietoinen UAP:stä ja tekee tutkimusta aiheesta.

Seuraava kysymys on, mitkä ovat tämän 3 prosentin UAP:den erityispiirteet, joita ei voida selittää. Mikä tekee siitä ainutlaatuisen?

Asiantuntijat käyttävät termiä viisi observaabelia:

• positiivinen nostovoima, mikä tarkoittaa, että niillä on kyky lentää ilman ilmeistä voimanlähdettä,
• hetkellinen kiihtyvyys. Ne voivat saavuttaa erittäin suuren nopeuden hyvin lyhyessä ajassa,
• hypersoninen nopeus, ne pystyvät kulkemaan nopeammin, paljon nopeammin kuin äänen nopeus. Ilman äänimyrskyä tai muita fyysisiä vaikutuksia,
• väliaineen ylittävän matkailun ansiosta ne näyttävät pystyvän liikkumaan saumattomasti avaruudessa, ilmassa ja vedessä,
• alhainen havaittavuus. Ne pystyvät piiloutumaan visuaalisilta ja sensorihavainnoilta.

Tämä tarkoittaa, että ne ovat merkittävä haaste nykyiselle tieteelliselle tiedolle ja ymmärryksellemme. On hyvä huomata, että yhä useammat tutkijat pitävät UAP:itä todellisina kohteina, jotka vaativat vakavaa tutkimusta. UAP-kohteita tutkimalla on mahdollisuus pidentää fysiikan, teknologian ja ehkä jopa maailmankaikkeutemme luonteen ymmärtämisen rajoja. Beatriz Villarroel kertoo tietenkin lisää tutkimustarpeista ja myös siitä, mitä tällä hetkellä tehdään.

Viimeinen asia, josta haluaisin puhua, on se, että UAP-todistajat on otettava vakavasti. Yli 80 vuoden ajan UAP-havainnoista raportoineet ilmailun, maanpuolustuksen ja lainvalvonnan ammattilaiset, mutta myös kansalaiset, ovat kohdanneet skeptisyyttä, pilkkaa tai jopa todisteita järkevistä seuraamuksista. Tässä yhteydessä haluaisin mainita esimerkin, joka on Alankomaissa varsin kuuluisa: Soesterbergin tapaus, joka sattui vuonna 1979. Kaksitoista alankomaalaista sotilashenkilöä näki halkaisijaltaan noin 45 metrin kokoisen kolmion muotoisen esineen lentävän hitaasti heidän lentotukikohtansa yllä, jonka oli muuten tarkoitus liittyä Yhdysvaltojen kanssa. Vielä tänäkin päivänä silminnäkijät kokevat, ettei heitä otettu vakavasti.

Tämä on peräisin Brahma Rosan hiljattain julkaisemasta dokumentista, jota esitetään monissa Alankomaiden elokuvateattereissa. ”Soesterbergissä ilmavoimat lopettaa kaikki spekulaatiot. Heillä on oma selityksensä armeijan havainnolle. Kyse oli auton valoista, jotka heijastuivat ilmaan käänteisesti. He vain hylkäsivät sen. He sanoivat, että se oli vain heijastus ilmassa. Se oli sitä, se oli tätä, se oli tuota. Se ei ole mahdollista. Jos ympärilläsi seisoo niin paljon ihmisiä, heidän olisi pitänyt ottaa se 100-prosenttisesti vakavasti”.

Joten leimautuminen ja se, ettei kohtaamisista voi puhua tai että niitä jopa pilkataan, voi varmasti vaikuttaa kielteisesti ammattilaisten terveyteen. Kokemusten ja tunteiden jakaminen tällaisten tapahtumien jälkeen on ratkaisevan tärkeää näiden ammattilaisten hyvinvoinnin kannalta. Siksi tämä pätee mielestämme myös UAP-kokemuksiin.

Siksi mielestämme psykososiaalinen tuki ja sellaisen ympäristön luominen, jossa ammattilaiset voivat vapaasti jakaa ja käsitellä kokemuksiaan ja tunteitaan, on todella tärkeää. Ja tässä suhteessa, ja Francisco jo totesi sen, mielestämme on ratkaisevan tärkeää, että poliittiset päättäjät luovat ympäristön ja tarvittavat lainsäädännölliset puitteet, jotta todistajat voivat tuntea olonsa mukavaksi kertoa kokemuksistaan ja tietää, että heitä kuunnellaan, kunnioitetaan ja tuetaan. Toivomme, että tämä historiallinen tapahtuma Euroopan parlamentissa edistää leimautumisen lopettamista.

Lopuksi haluaisin puhua hieman siitä, mitä voitaisiin tehdä seuraavaksi. Ensinnäkin mielestämme on tärkeää lisätä tietoisuutta ja valistaa poliittisia päättäjiä, ammattitutkijoita, tiedotusvälineitä ja yleisöä UAP:n todellisuudesta ja merkityksestä. Toiseksi meidän on asetettava etusijalle UAP-tiedonkeruu edistyksellisen seurannan avulla, ja meidän olisi lisättävä monitieteistä tutkimusta. Hyödyntämällä asiantuntemusta, teknologista tutkimusta, resursseja ja kansainvälistä yhteistyötä voimme saada syvällisempää tietoa näistä ilmiöistä. Kolmanneksi meidän on laadittava selkeät pöytäkirjat ja menettelyt raportointia varten. Tähän sisältyy kanavia, joiden kautta lentäjät, sotilashenkilöstö ja muut havaitut suuntaukset voivat ilmoittaa havainnoista. Ja lopuksi meidän olisi sisällytettävä asia nimenomaisesti asiaankuuluvaan EU:n lainsäädäntöön, esimerkiksi lentoturvallisuuteen ja avaruuslainsäädäntöön.

Lopuksi, viimeinen slaidini, katsomme, että kaikilla EU:n sidosryhmillä on vastuu käsitellä tätä aihetta vakavasti, rehellisesti ja tieteellisesti tarkasti. Näin voimme kaikki varmistaa kansalaistemme turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

Paljon kiitoksia huomiostanne, ja odotan innolla keskustelua aiheesta.

 

Artikkelin julkaissut sentinelnews.substack.com