Antarktiksen kartoista on löytynyt tunnistamaton laite, joka oli kooltaan 4 metriä kertaa 4 metriä kertaa 2 metriä syrjäisellä Rothschildin saarella Antarktiksella. Se näyttää olevan jonkinlainen energialähetin.
Huikea yksityiskohta on, että laite on sijoitettu suoraan kahden kivimuurilta näyttävän rakennelman eteen.
Rothschild-saari on saari, josta kuulee vain huhuja. Huhujen mukaan saarella tapahtuu salaisia operaatioita. Google Earth on sensuroinut saaren.
Mikä tuo kohde voisi olla, siitä ei ole tietoa, mutta on mahdollista, että se on jonkinlainen energianlähde, joka tuottaa käyttövoimaa tuntemattomalle (avaruusolentojen) laitteelle tai systeemille Antarktiksella. Näyttää siltä, että laite on asetettu suuren jäässä olevan aukon eteen. Onko voimalalla jokin rooli saaren sisällä tapahtuvissa operaatioissa?
Venäläinen journalisti Nikolai Subbotin analysoi KGB:n dokumentteja ”Orion”-nimellä julkaistusta tiedostosta, joka käsittelee natsien aktiviteetteja Etelänapamantereella ennen toista maailmansotaa ja sen aikana.
Käytävän sijainti josta pääsee Agarthan sisämaailmaan
Alla on käännetty lainaus joka on koostettu eri aihetta käsittelevistä raporteista.
Tämä kartta näyttää päämantereen tällä pallonpuoliskolla, jonka nimi on Asgard. Asgardin mantereella, sen keskustassa, sijaitsee Ases-niminen kaupunki. Alhaalla vasemmalla voimme selkeästi nähdä Neu Schwabenland ja sen pääkaupunki Neu Berlin.
kuva: imperialgermans.com
Tämä kartta näyttää meille tämän pallonpuoliskon päämantereen jonka nimi on Liberia. Sen keskustassa, oikealla, ovat Fera-saaret. Alla on Shambalan kaupunki (jumalten kaupunki).
kuva: Imperialgermans.com
Tiibetiläiset munkit sanovat että Shambalan kaupunki todella on olemassa, mutta ei planeettamme pinnalla vaan planeetan sisällä. Shambalan kartta kertoo että kyseessä on kaupunki maapallon sisällä, sen kuoressa.
Tämä osa Reichsdeutschenin karttaa kuvaa allaolevan polun johon kuuluu yksityiskohtainen kirje ohjeineen siitä miten sukeltaa ja päästä Aghartan sisämaailmaan sukellusveneellä.
Kuva on otettu allaolevasta videosta. Katso allaoleva linkki jossa näkyy täydellinen kartta ja alkuperäinen ohjekirje.
Ilmeisesti he ovat löytäneet sisäänkäynnin Maan sisälle. Lisäksi salainen natsien tutkimusretkikunta, jota kapteeni Ritscher johti, oli pakotettu laskeutumaan lähelle Queen Maud Landia ja perustamaan salaisia tukikohtia sinne.
Tämä selittää myös sen miksi Saksan UFO-tieteilijät, valitut ihmiset ja Haunebu 1-4 -prototyyppialukset ja Andromedan laite, joka on mahdollisesti rakennettu avaruusolentojen avustuksella, puuttuivat heidän paettuaan Antarktiksen tukikohdista.
Syväluotaavan analyysin jälkeen tutkijat ovat julkaisseet koordinaatit, joista löytyy sisäänkäynti maanalaiseen Agharthan maailmaan.
Sijainti: 68°00’00.0″S 1°00’00.0″E
Kuten näet, käytävä Sisämaahan sijaitsee Lazarevin merellä, joka on sama paikka, jossa Venäjän Itämeren laivaston meritutkimusalus Admiral Vladimirsky teki viime vuonna hydrografisia tutkimuksia Etelämantereen vesialueilla.
Tutkijoiden mukaan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hallitukset ovat tienneet yli 40 vuoden ajan Aghartan salaisesta sisäänkäynnistä Maan sisäosaan ja sen asukkaista sekä salaisista maanalaisista natsien tukikohdista, mutta ne eivät ole tienneet, miten käsitellä asiaa, ja siksi ne ovat salanneet totuuden.
Nyt näyttää siltä, että nämä maanalaiset natsitukikohdat ovat edelleen olemassa ja toiminnassa. Lisäksi he uskovat, että Hitlerin viimeinen pataljoona työskentelee yhdessä maan sisäisten olentojen kanssa ja he astuvat toimintaan, kun maailma on syvällä talouskriisissä.
Kaikkien näiden tietojen perusteella, jos ne ovat totta, tulee askel askeleelta selväksi, miksi niin monet tunnetut ihmiset sekä Yhdysvaltain ja Venäjän laivasto käyvät arktisella alueella.
Linkit kaikkiin alkuperäisiin kuviin ja kirjeisiin sekä lisätietoja lähteistä Hollow Earth Blog ja Imperialgermans.
Katselin Google Earthia ja törmäsin näihin kahteen pinkkiin tic tacin näköiseen alukseen, jotka ovat syöksyneet maahan. Kappaleet ovat alueella, jossa ei ole merkkejä ihmisistä missään. Ei ole teitä, satamia, autoja, rakennuksia, ei mitään. Nämä kappaleet ovat mitaltaan 7.5 metriä kertaa 4 metriä ja selvästi niihin mahtuu useita matkustajia. Katsokaa video alta ja kertokaa mitä mieltä olette.
Useiden Marconi-ryhmälle työskennelleiden tiedemiesten outojen kuolemantapausten salaliitolla uskottiin olevan yhteys Yhdysvaltojen strategiseen puolustusaloitteeseen (Strategic Defence Initiative, SDI), joka tunnetaan myös nimellä Star Wars -ohjelma.
Onko jalkojemme alla todella “irrallaan” vierasta ainetta?
Viime vuosina on kuitenkin noussut esiin vieläkin oudompi salaliitto, jonka mukaan kuolemat olivat todellakin epäilyttäviä, mutta ne liittyivät huippusalaiseen työhön, johon liittyi älykäs muukalaisaine, jonka löytymistä pyrittiin peittelemään Falklandin sodalla. Väitteitä tutkivat tahot tuntevat tämän maan ulkopuolisen nesteen nimellä Musta Mönjä (Black Goo), ja nämä väitteet ulottuvat moniin kiehtoviin suuntiin.
Mustan Mönjän salaliitto kuulostaa tieteiskirjallisuudelta. Itse asiassa se, mitä aiomme nyt tutkia, on eräitä viime aikojen oudoimpia ja levottomuutta herättävimpiä väitteitä. Saatamme vain huomata, että tässä tapauksessa tosiasia on todellakin fiktiota oudompaa.
Ennen kuin menemme tähän hieman syvemmälle, aloitamme kuitenkin tutkimalla Marconin salaliittoa.
Marconi-tutkijoiden epäilyttävät kuolemat
Vuodesta 1982 alkaen alkoi joukko erittäin epäilyttäviä kuolemantapauksia, joissa oli mukana tiedemiehiä, joilla näytti olevan yhteys Marconiin sekä strategiseen puolustusaloitteeseen, joka tunnetaan myös nimellä Star Wars -ohjelma. Vuosien 1982 ja 1990 välisenä aikana yli 20 tiedemiestä löydettiin kuolleena enemmän kuin salaperäisissä olosuhteissa. [1] Seuraavassa on lyhyt yhteenveto vain joistakin näistä kuolemantapauksista.
Maaliskuussa 1982 esimerkiksi 45-vuotias professori Keith Bowden Essexin yliopistosta ajoi autollaan, kun se syöksyi sillalta, laskeutui hylätylle ratapihalle ja tappoi hänet välittömästi. Ehkäpä oudosti hänen kuolemansa todettiin tapaturmaksi, ja poliisi väitti, että hän oli kyseisenä iltana nauttinut alkoholia ja menettänyt ajoneuvon hallinnan. Hänen perheensä kuitenkin torjui tämän väitteen, samoin kuin monet niistä, jotka olivat olleet hänen kanssaan kuoliniltana ja jotka kaikki totesivat, ettei hän ollut käyttänyt alkoholia sinä iltana.
Vielä oudompaa oli se, että kun Bowdenin perhe palkkasi asianajajan tutkimaan Bowdenin kyseenalaista kuolemaa, selvisi, että hänen ajoneuvonsa renkaat — jotka olivat lähes aina uudet tai hiljattain vaihdetut — oli ilmeisesti vaihdettu renkaisiin, jotka olivat kuluneet ja vanhentuneet.
Monet Marconin tutkijat kuolivat oudoissa olosuhteissa
Hieman yli vuotta myöhemmin, huhtikuussa 1983, 49-vuotias puolustusasiantuntija, everstiluutnantti Anthony Godfrey, joka oli Kuninkaallisen sotilasakatemian työssäoppimisyksikön päällikkö, yksinkertaisesti katosi kuin tuhka tuuleen. Huolimatta toistuvista etsintäyrityksistä ja yrityksistä houkutella hänet piilopaikastaan valtavilla rahapalkkioilla, häntä ei ole sen jälkeen nähty.
Maaliskuussa 1985 49-vuotias tutkasuunnittelija Roger Hill otti tuntemattomista syistä aseen ja lopetti oman elämänsä, ainakin virallisesti. Kahdeksan kuukautta myöhemmin, marraskuussa 1985, 29-vuotias digitaalisen viestinnän asiantuntija Jonathan Walsh putosi näennäisesti hotellihuoneesta työskennellessään British Telecomin projektissa Norsunluurannikolla. Walshin kuolemasta tekee ehkä vieläkin kyseenalaisemman se, että hän oli ilmaissut huolensa turvallisuudestaan kuolemaansa edeltävinä viikkoina, ja lisäksi hän oli mukana työnantajansa salaisessa tutkimustyössä. Walshin kuolema on edelleen mysteeri.
Samanlainen kuolema tapahtui elokuussa 1986, kun 24-vuotias tietokoneohjelmistoinsinööri Vimal Dajbhai, joka työskenteli Marconi Underwater Systems -yhtiössä, löydettiin kuolleena Bristolin Clifton-nostosillan alta — pudotus oli yli 200 jalkaa. Mielenkiintoista tai ei, kuolemaa ei todettu itsemurhaksi ja se on edelleen avoin. Vielä oudommaksi Dajibhain kuoleman teki se, että hänen housunsa olivat nilkkojensa ympärillä ja hänen pakarassaan oli “neulan kokoinen pistohaava”, mikä saattaa viitata siihen, että hänelle oli annettu jonkinlaista lamauttavaa lääkettä.
Vain kaksi kuukautta myöhemmin, lokakuussa 1986, toinen tietokoneanalyytikko, tällä kertaa Marconi Defense Systemsin 26-vuotias Ashaad Sharif, löydettiin mestattuna autostaan. Tutkijoiden kohtauksen perusteella Sharifin väitetään sitoneen köyden läheiseen puuhun ja toisen pään kaulaansa, minkä jälkeen hän ajoi pois, mikä johti hirvittävään, kuolemaan johtaneeseen vammaan. Hänen kuolemansa todettiin itsemurhaksi.
Kun sukulaista kuitenkin pyydettiin tunnistamaan Sharifin ruumis, he huomasivat, että auton lattialla oli metallitanko aivan kaasupolkimen vieressä. Heistä näytti siltä, että tankoa oli käytetty polkimen painamiseen alaspäin, jolloin auto ajoi eteenpäin ja (todennäköisesti) tajuton Sharif oli sisällä.
Yhtäkkinen omituisten kuolemien lisääntyminen
Useita kuukausia tämän jälkeen, tammikuussa 1987, puolustusministeriön tietokonekonsultti Richard Pugh löydettiin kuolleena, ja hänen ruumiinsa ympärille oli kietoutunut köysi, joka oli myös neljä kertaa hänen kaulansa ympärillä. Hänen kuolemansa todettiin ilmeisen epäilyttävästä luonteesta huolimatta onnettomuudeksi, joka johtui pieleen menneestä seksuaalisesta kokeesta.
Samassa kuussa toinen puolustusministeriön työntekijä, John Brittain, löydettiin kuolleena autostaan, joka oli pysäköity autotalliin moottori käynnissä. Itsemurhan sijaan hänen kuolemansa todettiin tapaturmaksi, kuten oli odotettavissa.
Kuukautta myöhemmin, helmikuussa 1987, toinen Marconin palveluksessa ollut insinööri David Skeels löydettiin kuolleena autostaan, jonka väitettiin saaneen häkämyrkytyksen. Samassa kuussa ilmoitettiin vielä kahdesta muusta epäilyttävästä kuolemantapauksesta. Toinen näistä oli Victor Moore, joka kuoli ilmeiseen yliannostukseen. Toinen oli Peter Peapell, jonka kerrottiin Skeelsin tavoin kuolleen häkämyrkytykseen. Hänen kuolemansa vaikutti kuitenkin ystävistä ja perheestä sekä aamulla paikalle saapuneista poliiseista kaukana itsemurhasta.
Ruumiin löytymistä edeltävänä iltana Peapell oli viettänyt illan vaimonsa ja joidenkin heidän ystäviensä kanssa. Kun he saapuivat kotiin, Peapell jätti vaimonsa taloon, kun hän meni laittamaan auton autotalliin. Seuraavana aamuna, kun Peapellin vaimo oli huomannut, ettei hänen miehensä ollut tullut nukkumaan, hän löysi hänen ruumiinsa “jumittuneena” auton alle, suu lähellä pakoputkea. Ruumiin sijainti sai poliisin epäilemään, että hänet oli asetettu sinne eikä hän ollut itse asettunut sinne.
Useita viikkoja myöhemmin toisen Marconin työntekijän, John Whitemanin, todettiin hukkuneen vahingossa kylpyammeeseensa otettuaan lääkkeiden ja alkoholin sekoitusta (molempia löytyi hajallaan kylpyhuoneesta). Ruumiinavausraportit eivät kuitenkaan osoittaneet merkkejä lääkkeistä tai alkoholista hänen elimistössään.
Maaliskuussa 1987 jälleen yksi Marconin tiedemies sai äkillisen ja traagisen lopun. David Sands ajoi autollaan — joka tuntemattomasta syystä oli täynnä bensiinikanistereita — kun hän yhtäkkiä käänsi autonsa ja ajoi kohti hylättyä tienvarren kahvilaa. Auto räjähti välittömästi ja Sands tunnistettiin vain hammastietojen perusteella.
Seuraavassa kuussa 24-vuotias Mark Wisner löydettiin muovipusseihin käärittynä ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty tiukasti kelmua. Richard Pughin tapaan todettiin, että Wisner oli kuollut “seksuaalisen onnettomuuden” seurauksena. Touko- ja kesäkuussa 1987 Marconin hiljattain ostaman Plesseyn kaksi tiedemiestä, 22-vuotias Michael Baker ja 60-vuotias Frank Jennings, löydettiin kyseenalaisissa olosuhteissa.
Seuraavana vuonna tammikuun puolivälissä 1988 23-vuotias Russell Smith katosi kotoaan, jossa hän asui vanhempiensa kanssa. [2] Hänen autonsa löytyi lopulta jyrkänteeltä ja sen sisällä oli lappu. Hänen ruumiinsa löydettiin kallion pohjalta. Tuolloin ei kerrottu yksityiskohtia kuolinsyystä eikä siitä, mitä viestiin oli kirjoitettu.
Useita kuukausia myöhemmin, elokuussa 1988, tapahtui kaksi muuta outoa ja erityisen kauheaa kuolemaa. Ensinnäkin 50-vuotias tietokoneinsinööri Alistair Beckham vietti sunnuntai-iltapäivän puutarhassaan. Tämän jälkeen hän meni virallisen tapahtumaversion mukaan puutarhavajassaan ja kiinnitti sähköjohtoja rintaansa. Sitten hänen kerrotaan työntäneen nenäliinan suuhunsa ja kytkeneen virran päälle, jolloin hän ilmeisesti kuoli sähköiskuun.
Beckhamin vaimon mielestä hänen miehensä ei ollut riistänyt itseltään henkeä. Hän totesi, että mies oli muuttunut yhä salamyhkäisemmäksi työnsä suhteen kuolemaansa edeltävinä viikkoina ja että hänen löytymistään seuraavina tunteina hänen kotiinsa saapui useita miehiä, jotka väittivät työskentelevänsä puolustusministeriölle. He halusivat tutkia vajan ja lähtivät mukanaan useita Beckhamille kuuluvia asiakirjoja.
Samanlainen mutta vielä irvokkaampi kuolema odotti 60-vuotiasta John Ferryä, joka kiinnitti sähköllä ladattuja johtoja hampaidensa täytteisiin ennen kuin kytki ne päälle ja tappoi itsensä sähköllä.
Todella epäilyttäviä olosuhteita
Näiden tiedemiesten kuolemat ovat siis epäilemättä epäilyttäviä ja hämmästyttävän outoja. Voidaanko ne kaikki selittää pelkiksi salaliittoteorioiksi? Ja jos näin on, niin mikä oli se pimeä käsi, joka näennäisesti järjesti nämä ilmeiset murhat? Kenelläkään tiedemiehistä ei ollut (tiettävästi) mitään yhteyttä toisiinsa, ja silti jokin tappava säie yhdisti heidät toisiinsa. [3]
Monet tapausta tutkineet huomasivat, että useiden miesten väitettiin tehneen itsemurhan erityisen väkivaltaisilla tavoilla – varmasti käyttäen menetelmiä, jotka eivät olleet tavallisia niille, jotka päättävät lopettaa elämänsä. Lisäksi korostettiin, miten kuolemat, jotka selitettiin pieleen menneiksi seksileikeiksi, olivat vakoilumaailman suosikkeja, ja varmasti epäilyttäviä tässä yhteydessä muiden kuolemantapausten yhteydessä.
Vielä huolestuttavampaa oli se, että monet miehistä olivat valittaneet perheilleen ja läheisille ystävilleen työtehtäviensä epärealistisesta ja “epätieteellisestä” luonteesta. Ehkä vielä hälyttävämpää oli se, että useat tutkijat olivat virallisesti jättäneet työpaikkansa ja työskentelivät irtisanomisaikansa loppuun, kun he kuolivat.
Minkä parissa Marconin tutkijat työskentelivät?
Länsi-Saksassa kuoli myös epäilyttävissä olosuhteissa useita tiedemiehiä, joilla oli yhteyksiä strategiseen puolustusaloitteeseen, ja yksi tiedemies tapettiin hänen autoonsa sijoitetulla pommilla. Vielä oudompaa on, että useat tiedemiehet, joilla oli samanlaisia yhteyksiä SDI-ohjelmaan Italiassa ja Ruotsissa, kuolivat myös epäilyttävissä olosuhteissa.
Ison-Britannian viranomaiset omalta osaltaan torjuivat ajatuksen siitä, että jotain epätavallista olisi tapahtunut, ja eräs puolustusministeriön edustaja sanoi, että ajatus oli kuin suoraan James Bondista. Vaikka lehdistössä ei tuolloin juuri uutisoitukaan, eikä ainakaan juuri mitään, mikä liittäisi nämä salaperäiset kuolemantapaukset toisiinsa, jälkikäteen tarkasteltuna (kuten olemme korostaneet edellä) kuva muodostuu hyvin huolestuttavaksi. 1980-luvun loppupuolella, jolloin monet surmat olivat jo tapahtuneet, useat tutkivat sanomalehdet — sekä kansalliset että kansainväliset — alkoivat kuitenkin kyseenalaistaa kuolemantapauksia ja tuoda esiin sellaisia yhteyksiä kuin strateginen puolustusaloite. [4]
Oliko heidän työnsä SDI:n parissa syynä heidän ennenaikaiseen kuolemaansa? On syytä huomata, että monet ovat väittäneet, että strategisen puolustusaloitteen teknologia oli tulosta takaisinmallinnetusta muukalaisteknologiasta. Tämä olisi epäilemättä asettanut sen parissa työskennelleet henkilöt epävarmaan asemaan. Marconi on aina kieltäytynyt kommentoimasta julkisesti outoja kuolemantapauksia, mikä sen sijaan, että se olisi ottanut etäisyyttä väitteisiin vilpillisestä toiminnasta, on melkeinpä sitonut yhtiön niihin entistä tiukemmin.
Jotkut tutkijat ovat kuitenkin sittemmin esittäneet, että näitä onnettomia tiedemiehiä ei yhdistänyt Star Wars -projekti, vaan pikemminkin heidän osallistumisensa johonkin, mitä ei ole koskaan virallisesti tunnustettu.
Marconi-tutkijoiden kuolemat ovat epäilemättä epäilyttäviä. Se, liittyivätkö ne SDI-ohjelmaan, on kuitenkin avoin keskusteluille. Joidenkin mielestä totuus on paljon oudompi ja vielä pahaenteisempi. Heidän työnsä SDI-ohjelman parissa saattoi nimittäin olla peite heidän työnsä todelliselle luonteelle. Seuraavaksi kiinnitämme huomiomme juuri näihin väitteisiin.
Mustan Mönjän salaliitto – Mitä sattui Falklandin sodan kulisseissa?
Yhteys, jota jotkut tutkijat ovat korostaneet, on ilmeinen vieras aine, joka löydettiin, sattumalta tai ei, vuonna 1982, samana vuonna kuin Marconin salaliitto alkoi.
Salaliiton perusteiden mukaan Falklandin konfliktin todellinen syy — tai ainakin jotain, joka tapahtui virallisten tahojen kulissien takana — oli älykkään muukalaisaineen löytyminen. Aineen sanottiin olevan syvän mustaa väriä, ja sittemmin tutkijat ovat nimittäneet sitä Mustaksi Mönjäksi (Black Goo).
Yksi Mustan Mönjän salaliittoa tutkinut ufotutkija on Miles Johnston, joka itse asiassa käytti Black Goo -nimeä ensimmäisen kerran väitteisiin liittyen, minkä jälkeen se jäi elämään. Hän väitti vuonna 2014 antamassaan televisiohaastattelussa, että Musta Mönjä oli “aistiva neste, joka reagoi sähköisiin ärsykkeisiin”.
Brittisotilaita Falklandilla
Hän kertoisi, että tämä vieras aine on ollut Maassa miljoonia vuosia horroksessa ja odottanut kehittyvänsä uudelleen. On epäselvää, tuliko tämä laukaisija kaukaa, onko se ennalta ohjelmoitu sen geneettiseen rakenteeseen vai toimiiko katalysaattorina vuorovaikutus ihmisten ja ulkomaailman kanssa. Selvää kuitenkin on, ainakin Johnstonin mukaan, että Falklandin sodan aikana Britannian armeija otti hienovaraisesti haltuunsa tämän maan ulkopuolisen nesteen ja palautti sen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
Väitetään, että useat maailman tiedustelupalvelut ja armeijat olivat yrittäneet päästä käsiksi aineeseen, mutta Britannian armeija vain saapui paikalle ja varmisti sen ensimmäisenä. Väitetään, että suurin osa aineesta löydettiin Thulen saarelta, ja tähän paikkaan kiinnitämme seuraavaksi huomiomme.
Thule-saaren mysteeri
Thulen saari, eteläisin eteläisistä Sandwichsaarista, on ehkä yksi tärkeimmistä Mustan Mönjän salaliiton tapahtumapaikoista.
Väitetään, että juuri tänne oli perustettu ensimmäisen maailmansodan jälkeen eräänlainen salainen tukikohta syvälle maan alle. Maan ulkopuolinen rotu, jota kutsutaan nimellä Siniset, joiden ulkonäkö muistutti lähinnä harmaita avaruusolentoja, mutta joiden väri oli harmaan sijasta sininen. Joidenkin lähteiden mukaan jotkut korkea-arvoiset henkilöt Argentiinan armeijassa olivat täysin tietoisia tästä muukalaisesta läsnäolosta.
Ilmiantajien sekä tutkija Alec Newaldin — joka väittää olleensa suorassa yhteydessä näihin sinisiin avaruusolentoihin — mukaan he yrittivät deaktivoida tätä öljyistä avaruusolentojen ainetta Falklandin sodan puhkeamista edeltävinä vuosina. He olivat valinneet Thulen saaren erityisesti sen jäätävän kylmän ilmaston vuoksi, joka piti mustan mönjän lepotilassa.
Se, liittyikö tämä Argentiinan hallituksen päätökseen perustaa sinne tieteellinen sotilastukikohta vuonna 1976, on avoin keskusteluille. Jotkut kuitenkin uskovat, että se liittyy.
Erään Argentiinan ilmavoimissa palvelleen silminnäkijän, Juan Garcian, mukaan Argentiinan perustettua uudelleen sotilastukikohdan saarelle vuonna 1976 kyse oli muustakin kuin vain pullistelusta kansainvälisellä näyttämöllä. Hän kertoi ufotutkija David Griffinille, että vuodesta 1976 aina Falklandin sodan puhkeamiseen huhtikuussa 1982 asti “tuntui olevan näkymätön voima tai agenda, joka johti pimeämpiä osapuolia politiikkaan”. Uskotaan myös, että sekä Yhdysvallat että Yhdistynyt kuningaskunta olivat tietoisia tästä tukikohdan maan ulkopuolisesta näkökulmasta.
Thule-saaren tukikohta
Varmaa on, että brittijoukot hyökkäsivät tukikohtaan käyttäen siihen erityisesti koulutettuja SAS-joukkoja. Lisäksi on sanottu, että samaan aikaan hyökättiin maanalaiseen laitokseen, joka näyttäisi olevan avaruusolentojen tukikohta, ja että se tuhottiin.
Mielenkiintoista on myös huomata, että Falklandin sotaan liittyvistä monista asiakirjoista ainoastaan Thulen saarella tapahtuvaa toimintaa koskevat asiakirjat ovat edelleen salaisia, vaikka ne olisi pitänyt julkaista yleisölle jo useita vuosia sitten.
Lisäulottuvuutta tähän oudohkoon salaliittoon tuovat ehkä väitteet, joiden mukaan tämä vieras aine tai ainakin jokin siihen liittyvä aine sijaitsee Antarktiksella. On mielenkiintoista, että Falklandinsaarilta pääsee helposti suurelta osin kielletylle Antarktikselle.
Pieleen menneitä kokeita
Kun aine oli brittiläisten hallussa, he palauttivat sen Britanniaan, jossa se kuljetettiin salaiseen laboratorioon. Heidän tavoitteenaan oli, että tiedemiehet tutkisivat tätä vierasta nestettä, oppisivat siitä ja mahdollisesti keksisivät tavan käyttää sitä aseena. Juuri tässä kohtaa jotkut tutkijat ovat ehdottaneet Marconin tiedemiesten astuvan kuvaan.
Yksi tällainen tutkija, joka on tutkinut Marconin kuolemantapauksia ja niiden mahdollisia yhteyksiä Mustan Mönjän salaliittoon, on aiemmin mainittu David Griffin. Hän uskoo, että he todennäköisesti työskentelivät huippusalaisen muukalaisaineen parissa ennen kuolemaansa.
Griffin korostaa myös sitä, että monet tutkijoiden kuolemat eivät olleet vain epäilyttäviä vaan myös erittäin outoja. Joidenkin Mustaa Mönjää tutkineiden mukaan sillä on kyky vaikuttaa niiden ihmisten tunteisiin ja ajatusprosesseihin, joiden lähellä se on — periaatteessa sillä on potentiaalisesti kyky ottaa haltuun ihmisen mieli ja päätöksentekoprosessi.
Tämän maan ulkopuolisen nesteen sanotaan jotenkin paenneen ympäristöstään. On epäselvää, oliko näin kirjaimellisesti, ja se käytti omaa älyään pakoon, vai päästettiinkö se jotenkin vapaaksi, tahattomasti tai muuten. Selvää on kuitenkin se, että kun se oli päässyt laboratorion rajojen ulkopuolelle, se lähti viemäriin ja vesiverkostoon tutkimaan jokaista bakteeria ja bakteeria ja “oppi” ja “kehittyi” sekunneissa.
Olisiko tämän vieraan nesteen ilmeinen vuotaminen muuhun maailmaan voinut olla se katalysaattori, joka johti Marconin tiedemiesten kuolemaan? Olisivatko he ehkä halunneet paljastaa tarinan maailmalle, vai oliko heidän kuolemansa vain vakuutus siitä, että väitetyt kokeilut pidettäisiin ehdottoman salassa?
Huippusalaisia projekteja ja ohjelmia
Yksi Mustan Mönjän salaliiton seurauksista oli useiden huippusalaisten ohjelmien luominen, jotka kuuluivat sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun, erityisesti National Security Agencyn (NSA), alaisuuteen. Tämän huippusalaisen eliittiviraston toimintaa ei täysin tunneta, mutta uskotaan, että se oli viime kädessä puhdistava salamurharyhmä, ja vieläpä salamurhaajia pahaa-aavistamattaan, joiden väitetään käyttäneen mielenhallintaa niihin, jotka “värvättiin” mukaan projektiin.
Käytettiinkö näitä ilmeisiä salamurhaajia neutralisoimaan ohjelmaan osallistuneita henkilöitä, joiden katsottiin olevan riski hankkeen salaisuudelle?
Yksi niistä, joiden sanotaan olleen yhteydessä yhteen näistä ohjelmista — Project Mannequin — oli edesmennyt salaliittoteoreetikko ja tutkija Max Spiers, jota olemme tutkineet aiemmin. Vaikka monet uskovat, myös hänen perheensä, että kyseessä oli vain traaginen onnettomuus, hänen kuolemaansa liittyi varmasti epäilyttäviä olosuhteita. Ei ehkä vähiten väitteet, joiden mukaan hän oksensi “mustaa nestettä” tunteja ennen kuolemaansa.
Siitä, oliko Spiersillä yhteys mustan liman salaliittoon, jopa ehkä hänen tietämättään, voidaan keskustella. Huhut kertoivat, että hän oli ennen kuolemaansa “jonkin suuren asian” jäljillä, ja hän myös lähetti äidilleen tekstiviestejä, joissa hän pyysi tätä tutkimaan hänen kuolemaansa, jos hänelle tapahtuisi jotain. Vain muutama päivä näiden tekstiviestien lähettämisen jälkeen Spiers oli tietenkin todellakin kuollut.
Pohdittavaa
Monilta tutkijoilta ei ole jäänyt huomaamatta, että tarinat “mustasta mönjästä” ovat yksi Salaisten Kansioiden monista tarinankaarista, ja toisinaan ne ovat kokonaisten jaksojen keskipisteenä. Lisäksi tämän mustan mönjän taustatarina ja sen ominaisuudet ja tavoitteet vastaavat lähes täysin Falklandin sotaan liittyvää mustaa mönjää koskevia väitteitä.
Olisivatko Salaisten Kansioiden käsikirjoittajat, ohjaajat tai tuottajat yrittäneet saada tietoa yleisölle fiktiivisen televisio-ohjelman kautta? Ehkä tällainen vaikutus oli hienovaraisempi ja epäsuorempi. Ehkä joku sarjaa lähellä oleva henkilö tai käsikirjoittajat istuttivat tällaisen ajatuksen ja rohkaisivat varovasti kirjoittamaan tällaisen tarinan.
Voisimme myös katsoa, että väitteet mustasta mönjästä ovat ainakin osittain misinformaatiota. Tämä ei tarkoita sitä, että tällaisia väitteitä esittäviin ihmisiin ei voisi luottaa, vaan pikemminkin sitä, että on olemassa mahdollisuus, että lähteet, joiden pitäisi olla luotettavia, ovat itse asiassa saattaneet välittää tarkoituksellisesti väärää tietoa.
Voimme muistaa 1950-luvun ufotutkija Frank Scullyn, joka oli merkittävä tutkija sekä aito ja uskottava. Ehkä juuri tämän vuoksi hän joutui kuitenkin sellaisten ihmisten väärän tiedon kohteeksi, joihin hänellä oli syytä luottaa. Lyhyesti sanottuna jokainen, joka on viettänyt jonkin verran aikaa tutkiessaan mitä tahansa UFO- ja avaruusolentokysymykseen liittyvää näkökohtaa, on enemmän kuin tietoinen siitä, että polut ovat täynnä tarkoituksellista misinformaatiota. Ja tämän vuoksi meidän pitäisi suhtautua useimpiin väitteisiin tietyllä varauksella.
Tässä on kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi syitä tutkia väitteitä tarkemmin ja vakavasti.
Omituinen ja karmiva mahdollisuus
Mustan Mönjän salaliittoon ja ilmeisiin yhteyksiin Marconin tiedemiesten epäilyttäviin kuolemantapauksiin on epäilemättä suhtauduttava varauksella. Ja ne ovat luonteeltaan pöyristyttäviä. Tästä huolimatta on ollut monia salaliittoja ja väitteitä, jotka ovat aluksi vaikuttaneet yhtä järjettömiltä, mutta jotka ovat osoittautuneet ainakin osittain totuudenmukaisiksi. Kun tämä pidetään mielessä, meidän ei ehkä pitäisi olla niin kiireisiä hylkäämään niitä kokonaan hölynpölynä ilman, että ainakin harkitsemme tarkemmin — vaikka vain sitä, mitä osittaisia totuuksia ne ovat itse asiassa voineet olla.
Miksi esimerkiksi Thulen saaren tiedostot ovat edelleen salassapidettäviä, vaikka kaikki muut ovat julkisia? On selvää, että siellä on tapahtunut tai sijaitsee jotakin sellaista, jota Yhdistyneen kuningaskunnan armeija ja hallitus pitävät vähintäänkin turvallisuusriskinä. Voisiko olla niin, että siellä on salattu jotakin paljon oudompaa kuin useimmat meistä ovat valmiita kuvittelemaan?
Jos mustaa mönjää ja sen mahdollista yhteyttä Marconin tiedemiehiin koskeva outo mutta huolestuttava salaliitto on totta, meidän on arvioitava, mitä ympärillämme tapahtuu milloin tahansa. Sekä sitä, missä tämä ilmeinen muukalaisaine saattaa olla nykyään, ja sitä, tapahtuuko muukalaisinvaasio jo nyt nenämme alla.
Alla olevalla videolla David Griffin puhuu pitkään Mustan Mönjän salaliitosta. Se on varmasti kiehtovaa kuunneltavaa.
Joulukuun 26. päivänä armeijan kontaktihenkilö JP sai maantieteellisiä koordinaatteja eräältä ilmavoimien nimettömältä everstiluutnantilta, joka yksinkertaisesti sanoi hänelle, että paljasta nämä.
JP oli nähnyt upseerin salaisessa briiffauksessa, jossa hän oli ollut mukana hänen nykyisessä palveluspaikassaan, jossa hänelle kerrottiin Antarktikselta, Kuusta, Marsista ja muualta aurinkokunnastamme löytyvistä muinaisista raunioista.
Eri valtioiden, joihin lukeutuu myös Kiina, muodostamat yhteisjoukot tutkivat näitä paikkoja. Koordinaatit, jotka JP:lle annettiin (72°31’12″S 3°36’26″W) näyttävät suuren rakennuskompleksin arviolta 240 kilometrin päässä Antarktiksen rannikolta Queen Maud Landissa.
Hitlerin kolmas valtakunta oli aikoinaan ottanut alueen haltuunsa, jonne perustettiin siirtokunta, Tukikohta 211, toisen maailmansodan aikaan.
Arktisen alueen tutkimusmatkailijat väittävät, että muukalaisten sivilisaatioita on olemassa. Salaperäinen pyörremyrsky on saanut tutkijat ymmälleen.
Mitä tiedämme arktisesta alueesta nykyään? Lämpötilat nousevat siellä kaksi kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa. Ja sulavat jäätiköt uhkaavat meitä kaikkia ekologisella katastrofilla. Mutta se on vain pintapuolista…
Kaukana pohjoisessa ei ole vain -70 asteen pakkasia ja upeita revontulia. Se on valtava sotilaallinen rantautumispaikka. Viimeisten 10 vuoden aikana maailman johtavat suurvallat ovat tuskin kyenneet hillitsemään itseään, kun tunku alueelle on niin kova. Ei ole sattumaa, että amerikkalaiset harjoittelevat yhä useammin napapiirin yläpuolella. Ja kiinalaiset laivaavat uusia jäänmurtajamalleja. Näin se on nyt. Ja ilmeisesti niin oli joskus kauan sitten.
Näet sirpaleen yhdestä Gerhard Mercatorin kartoista.
Gerhard Mercatorin kartta
Kartta julkaistiin vuonna 1569. Siellä missä Jäämeren pitäisi sijaita näkyy 4 saarta, jotka sijaitsevat navan ympärillä. Keskellä on valtava vuori. Se näyttää enemmänkin valtavalta pyramidilta. Kartalla se on nimeltään Meru-vuori.
Mutta näitä saaria ei nykyään ole olemassa!
Erehtyikö muinainen oppinut ja loi myyttisen maan? Eräällä saarella on jopa outo kaiverrus: ”Täällä asuu pygmejä, jotka ovat korkeintaan 1,22 metriä pitkiä”. Kuulostaa lainaukselta suositusta fantasiasadusta.
Kartan aitous on kuitenkin vahvistettu. Mercatorilla oli kuva siitä, missä Grönlanti on nyt. Ja se osoitti, että kyseessä oli kaksi erillistä saarta. Eräs tutkimusretkikunta vahvisti, että jääpeitteen alla oli kaksi erillistä saarta.
Mutta miksi muinaisessa kartassa Pohjoisnapa on kuvattu ilman tuttua lumipeitettä? Oliko ilmasto täysin erilainen menneisyydessä?
Salaperäinen pyörre
Igor Sokolov, Protohistoriallisen yhdistyksen retkiosaston päällikkö, väittää seuraavaa:
Että se oli jonkinlainen maailmanlaajuinen hydraulinen järjestelmä. Tämä johti siihen, että vesi virtasi keskelle, kohti Meru-vuorta. Siellä oli käynnissä eräänlainen veden kiertokulku. Vesi virtasi niin sanottuun ”säiliöön” maan sisällä. Siellä sitä lämmitettiin ja se tuli taas ulos. Tämä lämmittää valtamerten vesiä ja estää jääpeitteiden muodostumisen. Tätä näemme parhaillaan Etelämantereella.
Tämä ei kuitenkaan ole suurin mysteeri, joka vaivaa planeettamme tutkijoiden päätä.
Jäämereen virtaavan ja sieltä lähtevän veden määrä on edelleen ratkaisematon mysteeri.
Jäämerta ruokkii kolme virtausta:
Yksi niistä tulee Atlantilta. Se on 298 000 kuutiokilometriä vuodessa.
Toinen tulee Tyynestä valtamerestä: 36000 kuutiokilometriä.
Kolmas on Alaskan ja Siperian makeaa vettä: 4000 kuutiokilometriä.
Napa-altaaseen tulee vettä 338 000 kuutiokilometriä. Ja kaikki tämä vesimassa poistuu Atlantin kautta. Tai oikeastaan koko määrä ei poistu. Vain 63000 kuutiokilometriä 338000:n kuutiokilometrin sijasta poistuu, eikä tiede tunne muita paikkoja, joista vesi voisi poistua. Mutta silloinhan vedenpinnan täytyisi nousta vääjäämättä. Miksi näin ei tapahdu?
Minne tämä vesi oikein menee?
Fysiikan lakien mukaan veden on mentävä jonnekin. Joten se valuu jonnekin. Ja jos emme näe minne, niin tulee mieleen, että se menee maan alle. On loogista olettaa, että valtavan pyörteen on määräajoin synnyttävä Jäämerelle, kun ylimääräinen vesi valuu pois. Ja tällainen pyörre on olemassa!
Katsokaa tätä kosmista tilannekuvaa…
Jotkut tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että navan ympärillä pyörii suuri pyörre. Tämä pyörre melkein tappoi Neuvostoliiton naparetkikunnan. Vuonna 1968 amerikkalainen meteorologinen satelliitti ESSA-7 otti nämä salaperäiset kuvat. Se jätti tutkijat ymmälleen.
Ja tämä kuva on otettu vuonna 1987. Voit nähdä, kuinka ilmamassat vetäytyvät napa-alueelle suurella nopeudella.
Jäämeressä ajoittain esiintyvän valtavan pyörteen olemassaoloa tukee toinenkin anomalia. Se on tuttu naparetkeilijöille. Se on pohjoisen pallonpuoliskon Suuri Pohjoisen Onkalo. Se ei koskaan jäädy. Ja se on edelleen mysteeri.
On vain yksi syy, miksi vesi ei jäädy tässä paikassa… Jättimäinen pyörre rikkoo jään ja estää sitä jäätymästä.
On mahdollista, että muinaisina aikoina planeetan navoilta oli pääsy aliseen maailmaan.
Avaruusolentojen sivilisaatiot
Jotkut tutkijat uskovat, että nykypäivänäkin avaruusolennot mahdollisesti käyttävät näitä käytäviä. Tätä liikennettä tarkkaillaan tänäkin päivänä.
On mahdollista, että kaukaisessa menneisyydessä Maan sivilisaation ja kosmisen sivilisaation välillä oli konflikti. Tämän planetaarisen katastrofin seurauksena Maan sivilisaatio tuhoutui lähes kokonaan. Ja toisen maailman olennot alkoivat käyttää planeettaamme mineraalien lähteenä. Näin ollen tärkeimmät tukikohdat ja kaupungit rakennettiin maan pinnan alle.
Kauan odotettu kontakti toiseen sivilisaatioon voi osoittautua hyvin erilaiseksi kuin mitä olimme kuvitelleet. Pohjois- ja etelänapojen muinaiset mysteerit eivät vieläkään kiirehdi paljastamaan salaisuuksiaan.
Lisäksi me emme selvästikään ole tervetulleita.
Ja he kohtelevat meitä kutsumattomina vieraina. Siksi ihmiskunnalla ei ole kiirettä maalata kartan valkoisia kohtia siksi mitä ne todellisuudessa ovat.
Leikin Google Earthin kartalla ja löysin jotain omituista. Löysin muinaisen avaruusolentojen struktuurin. Kun muutin kuvien ottoaikaa, aiempi kuva paljastaa salaisen kiitoradan, joka on uunituore, kymmeniä traktoreita ja jonkinlainen tieteilijöiden ja armeijan kaivauspaikka. Uskon, että he löysivät muinaisen avaruusolentojen struktuurin lumen ja jään alta.
Lisäksi löysin Jeesuksen kasvot kaivauspaikan läheltä. Mieshahmolla on pitkä tukka, parta, viikset, pitkulainen naama ja orjantappurakruunu päänsä päällä. Puhumattakaan silmistä, nenästä ja poskista jotka selvästi näkyvät.
Nämä kaksi sijaintia ovat myös lähellä seisovaa tummaa hahmoa, jonka löysin viime vuonna lumisilta vuorilta. Hahmo on suuri kaksijalkainen, joka näyttää avaruusolennolta.
Ei voi olla sattumaa, että kaikki nämä todisteet ovat niin lähekkäin toisiaan. Uskon, että ne liittyvät toisiinsa ja viittaavat teoriaan siitä, että avaruusolennot ovat joskus asuneet Antarktiksella.
En halunnut nimetä kasvoja videolla Jeesuksen kasvoiksi, en halunnut sanoa Jeesus, halusin kysyä lukijoiden näkemyksiä siitä mikä se voisi olla. Tällä tavoin saamme konsensuksen siitä kenen kasvot ovat kyseessä. Ei pelkästään minun henkilökohtainen mielipiteeni. Pyydän ihmisiltä videolla kertomaan minulle kommenteissa kenen kasvot ovat kyseessä. Ja vielä yksi juttu… Jeesus oli avaruusolento, joka tuli Maapallolle tuomaan meille moraaleja ja sääntöjä avuksi varhaisen ihmiskunnan kaaoksen keskelle, auttamaan heitä saavuttamaan valaistumisen.
William Tompkins (1923-2017) oli yksi salamyhkäisimmistä tiedemiehistä USA:ssa. Tompkins aluksi suunnitteli merenkulkualuksia ja sitten avaruusaluksia. Heinäkuussa 2017 hän teki ennenkuulumattoman lausunnon lehdistötilaisuudessa. Hän työskenteli Douglas Aircraft Companylla avaruusolentojen parissa. Se oli 4-7 vuotta ennen NASAn perustamista. Kaksi vuotta ennen haastattelua hän kirjoitti kirjan avaruusolentosivilisaation kanssa työskentelystä, joka järisytti maailmaa. Journalistit tavoittelivat insinööriä ja vaativat saada puhua avaruusolennoista salaisessa avaruusohjelmassa.
Bill Tompkins
Näiden lausuntojen lisäksi Tompkins väitti, että toisen maailmansodan aikaan natsit saivat teknologiaa avaruusolennoilta, minkä takia he kykenivät rakentamaan suuria maanalaisia laitoksia Antarktikselle. Tuhannet työntekijät vietiin sinne töihin näihin laitoksiin, jotka valmistivat lentäviä lautasia.
Tompkins sanoi, että teknologiat siirrettiin Saksaan sivilisaatiosta, joka tunnetaan nimellä “Draco”. He rakensivat Saksassa avaruusaluksia ja kouluttivat saksalaisia sodan aikaan. Dracojen suunnitelma oli eliminoida ihmiset Maapallolta. Ensisilmäyksellä kaikki nämä väitteet ovat aivan pöyristyttäviä. Mutta on useita viitteitä joiden mukaan Antarktiksella on edelleen jokin ennennäkemättömän kamala salaisuus.
Vuonna 1947 amerikkalainen laivastoupseeri amiraali Richard Byrd, yhdessä 13 sota-aluksen kanssa, seilasi Antarktikselle. Ja syy retkikunnalle oli salaiset dokumentit, joita löytyi natsien laivaston kantahenkilökunnan arkistoista.
Paperien mukaan vuodesta 1938 eteenpäin Antarktiksen jään alla saksalaiset ovat asuttaneet uutta maata, nimeltään Swabia. Suuri kuljetusalus rakennettiin viemään sinne tavaroita. Kymmenet sukellusveneet olivat mukana operaatiossa, ja erittäin pätevät asiantuntijat lähetettiin paikan päälle ilman oikeutta palata takaisin.
Vuonna 1945 Hitlerin kukistamisen jälkeen amerikkalaiset tiedustelujoukot löysivät useita dokumentteja. Niistä kävi ilmi, että saksalaiset tekivät tutkimusmatkoja Antarktiksen jään alla olevissa tiloissa.
Sodan jälkeen amerikkalaiset saapuivat Etelänapamantereelle ja alkoivat rakentaa lentokenttää. Mutta kuuden kuukauden sijaan heidän retkensä kestikin vain pari viikkoa. Amiraali Byrd ei ottanut varoitusta vakavasti mahdollisista alueella tavattavista UFOista.
Ja kun mystisiä kappaleita ilmaantui taivaille, he avasivat tulen niiden suuntaan. Tämän tuloksena laivue menetti useita sukellusveneitä ja useita kuljetusaluksia. Puolet lentokoneista ammuttiin alas. Ja kaksi lentotukialusta pakotettiin kääntymään takaisin.
Paluun yhteydessä kaikki päiväkirjat, lokit, paperit ja dokumentit takavarikoitiin ja salattiin.
Ajan mittaan saksalaisten joukot ja tieteentekijät päätyivät USA:an. Tässä tapauksessa oletus on varsin realistinen siitä, että amerikkalaiset ovat onnistuneet saamaan solmituksi sopimuksen avaruusolentojen kanssa, ja fasistien salaiset tukikohdat Antarktiksella 40-luvun lopussa olisivat päätyneet amerikkalaisten haltuun.
Tompkins sanoi, että kolme avaruusolentoa laskeutui Las Vegasiin. He viettivät kaksi viikkoa niiden kanssa ja sitten siirtyivät Douglasiin. Yksi tyttö oli moottorien asiantuntija, toinen oli vastuussa kontaktista hänen suuntaansa. Ja siellä oli myös joku tyyppi joka auttoi heitä. Tämän tapaamisen johdosta Apollo-ohjelma saatiin käyntiin.
Bill Tompkins: Pohjoismaiset avaruusolennot auttoivat Yhdysvaltoja aloittamaan Apollo-ohjelman
Amerikkalaislehdet 40-luvun lopulla olivat täynnä informaatiota UFO-havainnoista. Byrdin retkikunta kukistui maaliskuun 3. päivänä ja artikkeleja alkoi ilmestyä lehtiin toukokuun puolessa välissä 1947, joten tämä on mielenkiintoinen yhteensattuma.
Tompkinsin mukaan kaksi eri liittoumaa eri puolilta galaksia auttoi heitä. Nämä avaruusolennot tunnetaan kollektiivisesti nimellä ”pohjoismaiset”. Ne olivat henkilökohtaisesti läsnä ”Los Angelesin taistelussa” (1942), kun tuhansia ammuksia ammuttiin UFOja kohti, ja yksi pohjoismaisten alus on saattanut valita Tompkinsin edustajakseen kilpailussa ilmaherruudesta.
Mutta miksi Antarktiksesta ei näy mitään satelliiteille? Tutkijat ovat olettaneet, että nämä kappaleet piilotetaan ihmisten silmistä rinnakkaistodellisuuteen. Kuukausi shokeeraavan lehdistötilaisuuden jälkeen Tompkins kuoli yllättäen elokuun 21. päivä 2017 Kalifornian San Diegossa 94 vuoden iässä.
UFO on mahdollisesti hautautunut puoliksi 6 kilometrin päähän tuntemattomalta asemalta keskellä Antarktista.
Levyn yläosa on 30 metriä mitaltaan. Sen kupoli vaikuttaa rikkoutuneen törmäyksessä.
On sanottu, että Natsi-UFOja on säilötty Antarktiksella toista maailmansotaa ennen, sen aikana ja sen jälkeen. Koska levyn kupoli näyttää muodoltaan Glocken Natsi-UFOlta, ja voimmekin vain kysyä onko kyseessä sellainen? Onko tämä asema toiminut joskus menneisyydessä Natsi-UFOjen tukikohtana?
.png)
.png)
.png)
.png)
Gerhard Mercatorin kartta
