Jättiläismäinen rakenne piilossa Antarktiksen jäätikön alla on tullut näkyviin ilmastonmuutoksen ansiosta.
RAkenne ei ole luonnollinen tai railo jäässä. Se on 300 metriä pitkä, leveydeltään noin 30-50 metriä, ja siinä on suuria valleja ja 10 metriä korkeita torneja.
Voisiko se olla muinainen linnake, tukikohta tai laivanhylky, joka on rakennettu kauan aikaa sitten Antarktiksen ollessa vielä sula? Vai onko se jotain Maan ulkopuolista?
Google Earth -koordinaatit: 69°53’40.85″S 38°42’18.25″E
Havaintopäivämäärä: toukokuu 21, 2021
Havaintopaikka: Antarktis
Lähde: Google Earth
Tämä pitkulainen rakenne löytyi Google Earthin kartasta, ja se paljastaa yksityiskohtaisen rakennuskompleksin, joka on yli 66 kilometria pitkä. Rakenne on kulmikas ja sillä on sama paksuus koko matkalta.
Alueella #3 kuvakaappauksessa näen suuremman osan rakennusta, mahdollisesti päähangaarin aluksille… avaruusaluksien laskeutumispaikka. Symmetria, varjot ja muodot kaikki osoittavat avaruusolentojen tukikohtaan. Meidän tulee järjestää sinne tutkimusmatka. Tutkimusmatkan tulee sisältää maanalainen tutka siltä varalta, että rakenne on hautautunut lumen tai jään peittoon.
Löysin etsiessäni anomalioita Antarktikselta useita epäluonnollisen näköisiä rakenteita, myös niitä jotka muistuttavat mahdollisesti muinaisten sivilisaatioiden raunioita.
Farsight Institute on julkaissut usean kaukokatselusession tulokset. Sessioissa on keskitytty Etelänapamantereen todelliseen historiaan mitä tulee sinne perustettuun saksalaisten breakaway-siirtokuntaan, avaruusolentojen avustuksella toisen maailmansodan aikana. Kaukokatselusessiot tehtiin sokkoprotokollan avulla, jonka tri. Courtney Brown on kehittänyt, ja tulokset olivat suoraan sanottuna vakuuttavia.
Tulosten yhdenmukaisuus sen kanssa mitä sisäpiiriläiset ovat aiemmin paljastaneet, sekä heidän tarjoamansa lisäyksityiskohdat siellä sattuneista taphtumista, jotka johtivat amiraali Byrdin Operation Highjumpiin elokuusta 1946 helmikuuhun 1947, tekevät kaukokatseludatasta käyttökelpoisen kun yritetään saada tarkemmin selvää omasta historian ymmärryksestämme.
Kaukokatseludatan sokko-olosuhteet: Kaikki tämän projektin kaukokatselu (sekä muut Farsight Institutella tehtävät kaukokatseluprojektit) tehtiin täysissä sokko-olosuhteissa. Katselijoille ei kerrottu mitään projektista tai kohteista, joita he tarkastelivat sessioiden aikana. Heitä ohjeistettiin ainoastaan sanomalla, että on kohde ja että teidän tulee kaukokatsella sitä.
Kohde 1. Kaikkein kehittynein natsitukikohta Etelänapamantereella, arviolta toisen maailmansodan lopussa.
Kohde 2. Merkittävin taistelu natsien ja amerikkalaisten välillä Antarktiksella, arviolta toisen maailmansodan lopussa tai sen jälkeen.
On tärkeää painottaa sitä, että viisi kaukokatselijaa saivat ohjeiksi keskittyä erikseen molempiin kohteisiin ilman, että heille kerrottiin yhtään mitään kummastakaan kohteesta.
Tulee myös huomauttaa, että ei ole epätavallista, että kaukokatselija keskittyy historiallisiin tapahtumiin kaukokatselussa. FOIA-tietopyyntöinä haltuun saadut CIA-dokumentit vahvistavat, että CIA palkkasi kaukokatselijoita tiedustelemaan Marsin tapahtumista jopa miljoona vuotta sitten. Selvästikin tiedusteluyhteisö arvostaa kaukokatseludatan tärkeyttä ymmärtääkseen paremmin vuosikymmeniä, vuosisatoja ja jopa tuhansia vuosia sitten tapahtuneita tapahtumia.
Juuri julkaistussa 2 videon sarjassa tri. Brown esittää johdannossa jokaisen kohteen ja sen mitä viisi kaukokatselijaa saivat selville. Jokaisen viiden pätkän lopussa hän antaa oman tiivistelmänsä ja analyysinsa jokaisesta kohteesta. Seuraava traileri esittelee nelituntisen, kaksiosaisen videosarjan.
Osassa 1 viisi kaukokatselijaa esittää datansa ja sen mitä he näkivät. He kuvasivat nähneensä suuria, keinotekoisia rakenteita kaukaisessa, kylmässä, lumen peittämässä vuoristoisessa paikassa. Lautasen muotoisia aluksia näkyy lähistöllä, ja useat kaukokatselijat näkivät niiden joko laskeutuvan tai liikkuvan suureen maanalaiseen laitokseen, johon päästiin vuoren reunalta sisään.
Yksi maanalaisista laitoksista oli suuri kaupunkimainen asuinalue, ja sitten oli vieläkin suurempi teollinen tuotantoalue sen lähellä, jotka kaikki olivat yhteydessä toisiinsa jonkinlaisella joukkoliikennejärjestelmällä. Viisi kaukokatselijaa kaikki kuvasivat nähneensä ihmisiä ja avaruusolentoja keskenään interaktiossa eri tilanteissa ja keskeisten henkilöiden kanssa komentopaikoilla. Ihmisten asenne oli pelon, vihan ja ylimielisyyden sekoitus. Avaruusolennoilla asenne oli ylemmyydentunne, ylivalta ja tylsistyminen ihmisten kanssa työskentelyyn.
Yksikään kaukokatselija ei maininnut sanoja Antarktis tai natsit. Kuitenkin heidän antamansa kuvaukset ensimmäisen kohteen paikasta ja mukanaolleista ihmisistä selvästi viittaavat molempiin. Vaikka raportin kuvauksissa oli pientä vaihtelua alueen, ihmisten ja avaruusolentojen suhteen, kollektiivisesti, kertoivat vakuuttavia yksityiskohtia kohteesta 1: “Kaikkein kehittynein natsien tukikohta Etelänapamantereella, arviolta toisen maailmansodan lopulla.”
Me saimme selville, että Antarktiksella oli paljon natseja toisen maailmansodan lopussa. Lisäksi heillä oli apua, apua ulkoavaruudesta, ja itse asiassa varsin yllättävää ulkoavaruuden apua. Selvästikään natsit eivät olisi saaneet aikaan vahvaa sotilaallista läsnäoloa Etelänapamantereelle ilman ulkopuolista apua, ympäristö on vain liian asumiskelvoton. Joten he saivat apua, mutta lopulta saivat selville että apu tuli kahdelta varsin erilaiselta avaruusolentojen ryhmältä.
Yksi avaruusolentojen ryhmä, joka auttoi natseja, oli reptiliaanit, kun taas toinen oli ihmisen näköiset avaruusolennot, jotka työskentelivät sekä natsien että reptiliaanien kanssa.
Kaukokatseludata selvästi on linjassa sen kanssa mitä William Tompkins on sanonut, että hän ja muut salaisen laivaston vakoiluryhmän jäsenet San Diegon laivaston ilmatukikohdassa toisen maailmansodan aikaan saivat kuulla lähes 30 laivaston vakoojilta, jotka olivat soluttautuneet ilmailualan korporaatioon Natsi-Saksassa. Vakoojat paljastivat, että reptiliaaniavaruusolennot olivat auttaneet Hitlerin regiimiä perustamaan tukikohdan Antarktikselle sodan aikana ja ohjanneet saksalaisia tarkkoihin sijainteihin, jonne he voisivat perustaa suuren tukikohdan — amiraali Donitzin läpitunkematon Shangri-la josta saksalaiset kykenevät joku päivä nousemaan takaisin Euroopassa koetun sotilastappion jälkeen: “Saksan sukellusvenelaivasto on ylpeästi Führerin rakentama, toisella puolen maailmaa, maanpinnalla olevassa Shangri-La:ssa, murtumattomassa linnakkeessa.”
Tompkinsin todistusta tukee useat sisäpiiriläiset ja historialliset dokumentit, joista puhun yksityiskohtaisemmin kirjassa Antarctica’s Hidden History: Corporate Foundations of Secret Space Programs(2018). Siten kaukokatseludata on lisänäyttöä, joka tukee väitteitä natsien perustamasta breakaway-siirtokunnasta Antarktikselle, joka on jatkanut toimintaansa toisen maailmansodanjälkeen.
Viisi kaukokatselijaa siirtyivät kohteeseen 2, ja jälleen ilman minkäänlaista tietoa siitä mitä he oikeasti tarkastelivat. Tällä kertaa viisi kaukokatselijaa näkivät suuria ilmataisteluja kaukaisen vuorialueen yllä kylmässä, lumisessa maastossa. Yhdellä osapuolella taistelusta oli lentäviä lautasia, jotka olivat tulleet sekä ulkoavaruudesta että meren alaisista paikoista, joita pilotoivat sekä ihmiset että avaruusolennot, kun taas toinen puoli koostui perinteisistä lentokoneista, joita pilotoivat yksinomaan ihmiset, useammasta meritaistelualuksesta ja maavoimista.
Ihmisten puolta kuvattiin armeijaorientoituneeksi sen käytöksen suhteen, ja sillä oli lentokoneita, laivoja ja maavoimia. Ennen taistelua ihmispuolen johtaja oli itsevarma ja päättäväinen saattamaan loppuun tehtävän löytää ja tuhota vastapuolen maanalaiset laitokset — saksalaisten salainen Etelänapamantereen tukikohta.
Tulokset ovat konsistentteja sen kanssa mitä tiedetään amiraali Byrdin Task Force 68:sta, joka koostui 13 laivasta, 33 lentokoneesta ja 4700 amerikkalaisesta sotilaasta Operation Highjumpissa, sekä salaisista käskyistä jotka oli annettu löytää ja tuhota kaikki saksalaiset tukikohdat Etelänapamanterella. Ottaen huomioon muistot laajamittaisesta Natsi-Saksan tappiosta, on ymmärrettävää miksi Byrd ja hänen retkikuntansa olivat luottavaisia onnistumisen todennäköisyyteensä.
Kaukokatselijat kuvasivat avaruusolentojen innostusta ja riemua, joiden alukset olivat teknologisesti valtavan paljon ylivertaisempia verrattuna ihmisten aluksien (USA:n laivasto) pilotteihin, jotka olivat urheita mutta jotka nopeasti muuttuivat epätoivoisiksi taistelun edistyessä. Kaukokatselijat kuvasivat avaruusolentojen aluksilla olevan LASER-aseita, jotka tuhosivat sekä ihmisten lentokoneet että maavoimat, jotka edistyivät kohti saksalaisten tukikohtaa.
Kaukokatselijat kuvasivat erittäin yksisuuntaisen tilanteen, jossa lentävät lautaset sekä leikittelivät että tuhosivat perinteisiä lentokoneita. Eräs kaukokatselijoista, Aziz Brown (tri. Brownin poika), vertasi taistelua suositussa scifisarjassa Stargate SG-1:ssa kuvattuun episodiin, jossa hyökkäävä avaruusolentojen alus sai vastaansa ihmisten pilotoimat USA:n ilmavoimien hävittäjät. Toisin kuin Stargaten taistelussa, Aziz Brownin kuvaamassa toisen kohteen taistelussa tapahtui verilöyly.
Kaukokatselijat kuvasivat taistelun jälkitunnelmia ja molempien puolien johtajien fiiliksiä. Avaruusolentojen lentävän lautasen komentaja oli juhlallisella tuulella, kun taas ihmisten tappiopuoli oli täysin murtunut. Useat kaukokatselijat kuvasivat lentävän lautasen komentajaa erittäin pitkäksi, voimakkaaksi reptiliaaniksi joka oli hurmiossa tilanteen johdosta.
Eräs historiallinen valokuva näyttää alas ammutun amerikkalaiskoneen, joka syöksyi maahan Operation Highjumpin aikaan. Vaikka laivasto onkin sanonut, että alas ammuttu kone oli yksittäistapaus, kaukokatselijoiden mukaan Antarktiksella oli sellaista romua ympäriinsä tuhoutuneista lentokoneista ja maavoimien liikkeistä.
Romu ja PBM Marinerin maahansyöksyn selviytyjät törmäsivät maahan tammikuun 11. päivänä 1947.
Tässä oli tiedot koskien Etelänapamantereen natseja ja avaruusolentoliittolaisia. Totta puhuen ei ole liian yllättävää kuvitella natsien saaneen tukea reptiliaaneilta.
Hän jatkaa selittämällä reptiliaanien, natsien ja amerikkalaissotilaiden välisen suhteen dynamiikkaa Operation Highjumpin jälkeen:
Reptiliaaneilla ei ollut pitkäaikaista kiinnostusta natseihin, he olivat vain keino päästä tavoitteeseen… Auttamalla netseja heidän Etelänapamantereen tukikohdassaan he saivat kaksi asiaa. Ensinnäkin, he saivat pienen mutta luotettavan orjasotilasjoukon, joita he saattoivat lähettää minne halusivat milloin halusivat, jopa pois planeetalta. Toiseksi, ja tämä on todella tärkeää, he pystyisivät pelottelemaan amerikkalaissotilaita ja poliittista johtoa. Oli selvää, että Antarktiksen taistelun lopulssa natsit voisivat käyttää uusia lentokoneitaan ja aseitaan haastamaan koko Yhdysvaltain armeijan. USA:n armeija olisi voimaton sellaisen teknologisen edun uhatessa.
Miksi sitten natsit eivät oikeasti tehneet niin? Miksi he eivät oikeasti valloittaneet koko Amerikan mannerta ja pyyhkineet USA:n armeijaa pois kartalta? Koska reptiliaaniliittolaiset eivät antaneet heidän tehdä niin. Reptiliaanit eivät halunneet, että natsit kontrolloivat yhtään mitään. He vain halusivat, että USA:n armeija ja poliittinen johto pelkäisi niin kovasti, että heitä voitaisiin taivutella tekemään mitä vain jotta he saisivat käsiinsä kehittynyttä teknologiaa.
Brownin analyysi on yhdenmukainen sisäpiiriläisten kertomuksien kanssa siitä, että natsit ja heidän avaruusolentoliittolaisensa sallivat useimpien Operation Highjumpin sotalaivojen paeta lentokoneiden ja maavoimien aiheuttamaa tuhoa. Laivat ja selviytyneet henkilöt kykenisivät palaamaan USA:han ja varoittamaan kansallisen turvallisuuden johtoa uudesta vihollisesta Etelänapamantereella.
Amiraali Byrd paljasti osan totuudesta kun hän pysähtyi Chilessä ja antoi haastattelun jossa hän viittasi merkittäviin miestappioihin ja uuteen viholliseen, joka Amerikalla olisi vastassaan.
Amiraali Byrd julisti, että oli tärkeää että Yhdysvallat ryhtyy välittömästi puolustustoimiin vihollisalueita vastaan.
Amiraali lisäksi sanoi, että hän ei haluaisi pelotella ketään kohtuuttomasti, mutta että katkera totuus oli, että uuden sodan tapauksessa USA:han hyökättäisiin lentävillä aluksilla, jotka voisivat lentää navalta navalle uskomattomalla nopeudella.
Amiraali Byrd toisti yllämainitun kantansa, mikä oli peräisin hänen keräämistään tiedoista sekä pohjois- että etelänavalla, ennen lehdistötilaisuutta, joka pidettiin International News Servicelle.”
Tästä pääsemme toiseen avaruusolentojen ryhmään, jotka auttoivat natseja ilmataistelussa, joita kaukokatselijat näkivät. Tri. Brown sanoi:
Se mikä on kiinnostavaa on, että jotkut datamme viittaavat siihen, että natsit saivat jonkinlaista tukea ryhmältä avaruusolentoja, jotka tunnetaan nimellä Plejadit. Ymmärtäkää, että meillä on paljon laajempi kuva Plejadeista nykyaikana. He eivät olleet kaikki samaa mieltä tuohon aikaan. Lisäksi Plejadit nyt tuntuvat olevan järkyttyneitä kaikesta mitä tuohon aikaan tapahtui natsien kanssa. Yleisesti olemme saaneet selville, että tuon aikaiset Plejadit olivat hyväntahtoisia, jotka halusivat hyvää koko ihmiskunnalle, kaikille.
Tri. Brownin kommentit ovat hämmentäviä, sillä yksikään kaukokatselijoista ei maininnut Plejadien auttaneen natseja. Kaikki kaukokatselijat mainitsivat ihmisten näköiset avaruusolennot, jotka auttoivat ihmisiä (natseja) maanalaisissa rakenteissa, sekä tämänjälkeisessä taustelussa kaukaisella vuoristoalueella (Antarktis).
Saatavilla olevan kirjallisuuden mukaan saksalaisia auttaneet avaruusolennot ovat kuvanneet tulleensa Aldebaranista, Härän tähtikuviossa olevasta tähtijärjestelmästä, eikä niinkään Seulasista. Tämän teki selväksi Maria Orsicin psyykkinen kommunikaatio, joka sai luotua alkuvaiheen yhteyden Aldebaranin avaruusolentoihin, jotka käynnistivät kehittyneen avaruusaluksen kehityksen, joka lopulta tultaisiin ottamaan mukaan salaiseen Natsi-Saksan aseohjelmaan ja joka vietäisiin salaa Antarktikselle.
Onko tri. Brown väärässä hänen väittäessään, että kapinallinen Plejadien ryhmittymä auttoi natseja? Mahdollisesti, mutta on silti syytä huomauttaa, että Elena Danaanin mukaan, joka väittää olevansa Plejadien kontaktihenkilö, on kuin onkin Plejadien kapinallisryhmä, joka on työskennellyt yhdessä reptiliaanien kanssa. Hän kuvaa heidät olevan peräisin Alcyonesta, yhdestä Seulasten tähtikuvion tähdestä, ja hän myös sanoo, että he ovat pitkään auttaneet kabaalia/syvävaltiota:
He kutsuvat itseään nimellä “Taal Shiar”… ja planeettaansa nimellä “Taalihara”, joka kiertää Alcyone-tähteä…. He yrittivät rakentaa omaa pientä imperiumiaan sieltä, tavallaan se oli melkein mahdotonta ottaen huomioon Orionin ja Ciakahrr:n [Draco-reptiliaanit] imperiumien uhan. Vastustamalla veljiään Taygetalla [Plejadien pääryhmä], he eivät liittyneet Galaktiseen Liittoon ja sen sijaan liittoutuivat… pahansuopien ryhmien kanssa. He ovat mukana Maapallon kabaalin sekoiluissa ja ovat ihmisrotujen tuskallinen häpeäpilkku. He ovat myös antaneet Alcyonen järjestelmässä yhden maailman reptiliaaneille. [A Gift From the Stars, p. 250]
Kaukokatselijoiden keräämät tiedot antavat rikkaita oivalluksia historiallisiin tapahtumiin, jotka Etelänapamantereella ovat tapahtuneet toisen maailmansodan lopussa: salaisen saksalaisen avaruusohjelman perustaminen maanalaisiin paikkoihin, saksalaisten avunsaanti sekä ihmisten näköisiltä että reptiliaaniavaruusolennoilta.
Tri. Brownin ja hänen tiiminsä esittämä kaukokatseludata noudattaa tarkkaa tieteellistä protokollaa, ja se tarjoaa arvokkaan keinon kerätä tiedustelutietoa ja tietoa esoteerisista ja tärkeistä historiallisista tapahtumista, joissa mukana on avaruusolentoja. Data tarjoaa vastauksia moniin tärkeisiin kysymyksiin, ja samalla tuo esiin jatkotutkittavia ristiriitaisia ongelmia. Kaikkein tärkeimpänä, kaukokatseludata auttaa meitä sysäämään sivuun informaation panttaamisen ihmisten ja avaruusolentojen välisestä todellisesta interaktiosta, joita tiedustelupalvelut ovat harjoittaneet kaikissa suurvalloissa. Näistä syistä tri. Brown ja hänen kaukokatselutiiminsä ansaitsevat kiitoksemme ja tukemme.
Brad Olsen on vieraillut joillain Etelänapamantereen tutkimusasemilla. Hän puhuu työstä, jota tieteentekijät siellä tekevät.
Koordinaatit: 75°00’47.0″S 0°04’52.7″E
Lisäksi Brad tutkailee mahdollisuutta massiiviselle alukselle jän alla, Shackletonin alueella oleville pyramideille, megaliittisille arkkitehtuurilöydöille joita nyt tehdään, sekä mahdollisuudelle löytää jääkauden eläimiä ja jättiläisiä jään alta. Miksi monet eliitit menevät sinne, paikkaan nimeltä ”Illuminati Disneyland”? Näisä paikoista ja monista muista yksityiskohdista puhutaan!
Etelänapamantereella on ollut viime aikoina useita selittämättömiä havaintoja Google Earthissa. Zoomaamalla vuorialueelle löysimme useita levyltä näyttäviä UFOja Victory Mountainsin vuorijonossa.
Ei ole selvää ovatko UFOt törmänneet maahan, osa salaista armeijan projektia tai Maan ulkopuolista alkuperää, mutta selvästikin alueella on paljon levynmuotoisten esineiden aktiviteettia.
Ensimmäinen sijainti: 2 UFOa ja tukikohta, UFOt ovat 40m läpimitaltaan
Koordinaatit: 73° 4’46.72″S 73° 4’46.72″S
Toinen sijainti: 3 UFOa ja tukikohta, UFOt 10 metriä läpimitaltaan
On olemassa lista satelliittikarttakuvista, joista puuttuu dataa tai se on epäselvää. Jotkut sijainnit ilmaiseksi tarkasteltavissa satelliittikarttapalveluissa joskus kokevat tällaisia ongelmia, kun niitä tahallaan digitaalisesti sekoitetaan tai tummennetaan eri syistä.
Katsotaan nyt kuvaa Saunders Islandista, sirpin muotoisesta 8.8 kilometrin pituisesta saaresta, joka sijaitsee Candlemas Islandin ja Montagu Islandin välissä Etelänapamantereella. Kuvat on tahallaan digitaalisesti manipuloitu Google Earthissa.
Voimme vain ihmetellä miksi he ovat digitaalisesti pimentäneet osan saarta. Piilottelevatko he jotain!
Ikään kuin kupliva laava muodostaisi uuden saarekkeen?
British Antarctic Survey teki tämän löydön käyttäen satelliittikuvia eteläisestä pallonpuoliskosta.
Antarctic Survey vahvisti sulan laavan Mount Michaelin kraaterissa, joka on aktiivinen tulivuori Saunders Islandilla. Tämä laavajärvi on kahdeksas laatuaan joka Maapallolta on löydetty.
Paljastaako sulava lumi muinaisen linnakkeen Etelänapamantereella? Satelliittikuvissa näkyy luonnottomia merkkejä lumessa, jotka näyttävät kehittyneen sivilisaation aikaansaamilta.
Nämä merkit selvästi näyttävät jonkinlaiselta muinaiselta kuusikulmion muotoiselta rakenteelta, joka on mahdolisesti suuremman jääpeitteen alle hautautuneen rakennuksen katto, tai sitten kyseessä on maanalainen muinainen kaupunki. Kupoli on noin 45 metriä halkaisijaltaan, ja sen seinät ovat 8 metriä korkeat.
Kupolin ympärillä on monia keinotekoisia esineitä, rakenteita ja patsaita, mahdollisesti ihmisten tekemä sisäänkäynti maanalaiseen kaupunkiin ja armeijan tukikohdalta tai satamalta näyttävä alue kupolin edustalla. Tämä viittaisi siihen, että sotavoimat ja tiede tietävät jo tästä sijainnista, ja siellä voi olla käynnissä maanalaisen kaupungin tutkimusta.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi rakenne/kupoli paremmalla laadulla. Lainaus kirjasta ’The Lost City of Antarctica, Civilizations of the Ancient World’ kertoo:
Satelliittikuvat näyttävät todisteita laajasta paleoseenisivilisaatiosta Etelänapamantereen jään alla, jossa on myös “älykkäästi tehtyjä rakenteita.“
Jäästä saadusta isotooppikoostumuksesta voidaan määrittää paleoseeni- ja neoseeni-aikakausien aikaan tapahtuneita asioita, ja siitä käy ilmi että Etelänapamantereella on ollut olemassa kehittynyt muinainen sivilisaatio noin 55.5 miljoonaa vuotta sitten, ja se on voinut pysyä asuttuna yli 300 tuhannen vuoden ajan.
Voisiko mahdollisesti maanalaiseen kaupunkiin johtavan kupolin kuva todiste siitä, että muinainen sivilisaatio tai Maan ulkopuolinen rotu on ollut Antarktiksella miljoonia vuosia sitten?
Satelliittikuvat vuodelta 1984, jotka me olemme saaneet kolmannelta osapuolelta, näyttävät massiivisen aluksen Etelänapamantereen lumessa. Vuoden 1984 kuvat ovat myöhemmin sensuroitu Google Earthista.
Antarktiksen lumikruiseri, jonka pituus oli 17 metriä ja korkeus 4,9 metriä, oli suunniteltu vuosina 1937-1939. Sen piti avustaa Etelänapamantereella liikkumista USA:n tutkimusmatkalla vuosina 1939-1941. Lumikruiseri, nimeltään ”The Penguin”, saapui Valaidenlahdelle tammikuussa 1940.
Massiivinen lumikruiseri epäonnistui toimimaan niinkuin sen piti vaikeissa olosuhteissa, ja lopulta se hylättiin Etelänapamantereelle.
Operation Highjumpin aikaan vuoden 1946 loppupuolella tutkimusretkikunta löysi koneen ja havaitsi, että se tarvitsi ainoastaan ilmaa renkaisiin ja hieman pientä laittoa jotta se toimisi.
Vuonna 1958 kansainvälinen tutkimusretkikunta löysi lumikruiserin käyttäen puskutraktoria. Se oli monen kymmenen sentin lumipeitteen alla, mutta pitkä bambukeppi kertoi sen sijainnin.
He kykenivät kaivamaan koneen esiin ja mittaamaan sataneen lumen määrän sen jälkeen kun se oltiin hylätty. Sisällä kone oli juuri sellaisessa kunnossa kuin miehistö oli sen jättänyt, paperit, lehdet, tupakat kaikki pyörivät lattioilla. Myöhemmin se taas katosi vaikeissa sääolosuhteissa.
Ulottuvuuksien ja designin mielessä tämä massiivinen kone vuoden 1984 kuvissa vastaa kadonnutta lumikruiseria, joten voisiko tämä olla se?
Etelänapamanner: omituinen ja epäluonnolliselta näyttävä paikka keskellä ei mitään. Siellä näemme jättiläismäisen noin 145 metriä x 70 metriä alueen, joka muistuttaa jättiläismäistä suden kaltaista olentoa, joka kurottautuu muinaisen symbolin yli.
Suden kaltainen olento ja muinainen symboli näkyvät vain taivaalta. Vähän kuin kuuluisat Nazcan linjat Perussa, ja nämä ovat mahdollisesti geoglyfeja, jotka on raavittu Etelänapamantereen maaperään tuhansia vuosia sitten.
Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.
Jos nyt ei puhuta siitä kysymyksestä kuka nämä on luonut ja mitä ne voisivat merkitä, me voimme miettiä onko tämä muinainen design luotu houkuttelemaan avaruusolentoja ja onko se tarpeeksi suuri, niin että avaruusolennot voivat nähdä sen avaruudesta. Ehkä susisymboli liittyy johonkin ritualistiseen?