Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli vanhojen kaavojen ja käyttäytymismallien muuttamista.
Sanon hyvää päivää jokaiselle teistä tänä päivänne aikana. Miten voitte?
Selvä, me olemme täällä puhumassa vanhojen kaavojen pirstomisesta. Vanhojen käyttäytymismallien rikkomisesta. Poistumisesta toistuvan käytöksen ojasta, jonka olette saattaneet elämässänne luoda, joka teidän mielestä pidättelee teitä tekemästä niitä asioita, joita haluatte tehdä. Tai saatatte tuntea, että jokin pidättelee teitä siitä tahdista, jolla haluaisitte edistyä.
Joten vanhojen kaavojen pirstominen on idea, josta puhumme tänä päivänä aikaanne, ensimmäisen puoliskon ajan tätä työpajaa, tätä harjoitusta. Toisella puoliskolla puhumme myös harjoituksista ja meditaatioista, jotka voivat olla keskeisiä saattaessanne teidät suoraan yhteyteen Korkeamman ITsenne kanssa, suorempaan kommunikaatioon teidän ja niinkutsutun Korkeamman Itsenne välillä, teidän korkeamman perspektiivinne tai näkökulmanne. Lisäksi tänään teille jakamamme meditaatio, toisen puoliskon loppupuolella, tulee olemaan erityisesti suunniteltu, ei niinkään saattamaan teitä Korkeamman Itsenne yhteyteen, vaan sallimaan teille mahdollisuuden alkaa oikeasti nähdä todellisuutenne Korkeamman Itsenne NÄKÖKULMASTA. Tämä meditaatio on varsin erilainen kuin useimmat pitämämme meditaatiot, tai sellaiset joita olemme pitäneet aiemmin. Ja saatatte pitää tätä viimeistä meditaatiota jonkin verran sekanava, se saattaa saada teidät tuntemaan huimausta, mutta se on ookoo.
Siihen mennessä kun tämä interaktio on päässyt meditaatioon asti, monia muutoksia on tapahtunut teissä. Te kykenette alkaa rakentaa tilanteita ja kykyjä itsessänne joilla rikkoa vanhoja kaavoja, ja tämä sallii teidän muuttua helpommin kykeneväiseksi hyödyntämään tietoisempaa yhteyttä Korkeamman Itsenne kanssa, ja toimimaan siitä näkökulmasta jokapäiväisessa elämässänne.
Joten aloittakaamme kaavojen ja käyttäytymismallien ja rituaalien käsitteillä, jotka eivät välttämättä enää palvele elämäänne mielestänne. Joten pyytäisin teitä nyt kaikkia, jokainen nouskaa seisomaan! Juuri nyt, nopeasti, nopeasti, nopeasti! Seisomaan! Nouskaa ylös! Seiso! Oletteko jaloillanne? Selvä, istukaa alas. Tämä oli vain esittääksemme pointin, ja sekoittaa hieman mukaan tämän päivän teemaa, antaaksemme teille hieman esimakua siitä aktiivisuudesta jota voitte käyttää hyväksenne, ja myös alleviivata ja korostaa koko kaavojen rikkomisen käsitettä. Odottamaton, se että on valmiina hyppäämään hetken mielijohteesta. Että voi muuttaa etukäteiskuvitelman siitä miten nämä asiat yleensä menevät, miten näiden tulisi mennä, tai mikä se on mitä odotatte tapahtuvan täällä tänään.
Selvä. Aloittakaamme.
Puhukaamme hetki lyhyesti asioista mitä kaavoista ja tavoista on sanottu ja mitä ne ovat. Henkilöt yhteiskunnassanne ovat luoneet rituaalin ja toiston ja tavan ja kaavan käsitteen jo jonkin aikaa sitten. Me emme sano, että kaikki kaavat ovat negatiivisia. Emme mitenkään. Olette luoneet automaattisia kaavoja todellisuuteenne, niin että voitte vapauttaa itsenne jokaikisen yksityiskohdan tarkkailusta jokaikisessä hetkessä jokaikinen päivä siitä mitä teidän mielestänne teidän täytyisi tehdä. Joten voitte vapauttaa itsenne kun teillä on tiettyjä asioita pyörimässä automaatilla. Niin että voitte keskittyä muuhun.
Jotkut kaavat, jonkin verran toistoa voi olla tarpeen fyysisessä todellisuudessanne että te edes voisitte kokea fyysisen todellisuuden käsitteen itsessään. Ne tavat, kaavat joista puhumme, jotka haluatte muuttaa, ovat niitä jotka teidän mielestänne eivät enää edusta teitä sinä henkilönä joka valitsette olla, jonka haluatte olla, se todellisuus jonka halajatte (luoda) itsellenne. Nämä tavat, nämä kaavat ovat yleensä muutaman asian seurausta, jotka tapahtuvat elämässänne. Erityisesti kun kasvatte, olette kristallisoimassa, niinsanotusti, todellista persoonaa joka haluatte olla. Haluan kertoa teille, että teillä on sanonta planeetallanne, joka on lähtöisin jonkin verran intuitiostanne, sisäisestä oivalluksesta, syklienne todellisuuteen jotka ovat yhteiskunnassanne. Sanonta kuuluu: ”elämä alkaa nelikymppisenä”.
Me olemme puhuneet tästä jonkin verran aiemmin. Idea siitä, että yhteiskuntanne toimii pääosin 40 vuoden sykleissä, että suuret muutokset, sekä yksilötasolla että kollektiivisesti yleensä esiintyvät 40 vuoden sykleissä yhteiskunnassanne. Erittäin todellisella tavalla voitte alkaa ymmärtää tätä yksilöllisesti toisella tasolla. Johtuen sen kaltaisista tavoista ja kaavoista, jotka olette luoneet menneisyydessä, johtuen senkaltaisista rituaaleista joista yleensä pidätte kiinni tai joita teidät opetetaan uskomaan kun kasvatte, ottaa yleensä lajiltanne, keskimäärin, noin 40 vuotta elämässä kypsyä aikuiseksi.
Kaikki ennen noin 33 ikävuotta, arviolta, olette lapsia. Kaikki noin 33 ja 40 ikävuoden välillä, keskimäärin, on kuitenkin poikkeuksia, mutta keskimäärin, on kotilostanne murtautumista, sallimista itsenne ajatella uudelleen ja arvioida uudelleen ja määrittää uudelleen ne uskomukset, joihin teidät on lapsena kasvatettu, ja luoda itsellenne assimilaatio, synteesi kaikista ideoista jotka olette absorboineet, ja luoda uskomusrakenne, uskomusjärjestelmä, joka on teidän persoonanne mukainen, todellisen persoonan joka todella valitsette olla tässä elämässä. Sillä persoonallisuus jonka valitsette ennen fyysistä elämää, se joka sallii teidän käyttää yhteiskuntaanne todella saamaan aikaan jotain merkityksellistä, todella saada aikaan vaikutus, todella olla esimerkki ja ilmaista itseänne itsenänne joka olette yhteiskunnassa, menneinä aikoina, ja nykyaikana, yleensä ei ala ilmentyä ennen kuin 40 ikävuoden paikkeilla. Ja käytätte 33 ja 40 ikävuotenne välillä olevat vuodet kristallisoimaan ja kiinteyttämään idean persoonastanne jonka olette valinneet olla tässä elämässä, ja samaan aikaan käytätte sitä samaa 7 vuoden aikaväliä muuttamaan ne asiat jota ette enää ole, uskomusjärjestelmät joita ette enää suosi.
Jos ette ole tehneet tätä 40 vuoteen mennessä, se on ookoo. Mikään ei ole väärin teissä. Jälleen kerran ymmärtäkää, että tämä on yksinkertaisesti keskivertoelämä yhteiskunnassanne joka yleensä edustaa niitä syklejä jotka olette luoneet, joka on automaattinen sykli, joka auttaa teitä liikkumaan eteenpäin, vaikka joskus onkin aikoja jolloin teillä ei ole mitään käsitystä miten tehdä niin. Joten luotte aallon, energian liikkeen, joka avautuu elämässänne tällä yleisen syklisellä tavalla ja auttaa teitä liikkumaan eteenpäin, auttaa teitä kulkemaan tuon aallon harjalla yleisesti, niin että ette vain ole paikallanne. Ne teistä, jotka ymmärtävät tämän periaatteen aiemmin, voivat kiihdyttää aiemmin, ja ne teistä jotka ymmärtävät tämän periaatteen vasta nyt, huolimatta iästänne, voivat kiihdyttää niin nopeasti kuin haluavat. Ei ole kiveen hakattua sääntöä syklin ideasta, erityisesti nyt, koska tämä on se transformationaalinen elämä, transformationaalinen aika planeetallanne. Tämä on elämä jolloin kaikki menneisyydessä oppimanne asiat tulevat yhteen, kun tuotte ne kaikki synteesiin joka sallii teidän valita tietoisesti, ei tiedostamatta, tietoisesti sen kuka se on joka haluatte olla, ja minkälaisen todellisuuden yksilötasolla ja kollektiivisesti haluatte luoda. Tämä on se elämä kun te heräätte. Todella heräätte. Ymmärtäen, että te todella olette jonkin aikaa kävelleet unessa lajina, yhteiskuntana.
Nyt alatte herätä. Ja niin, puhukaamme siitä ideasta miten jotkut tavat ja kaavat muuttuvat niin juurtuneiksi, niin lukituiksi, siltä näyttää, persoonan rakenteeseenne, tietokantaanne, ohjelmointiinne. Ottaen huomioon sen, kun me puhumme tästä, että jopa ohjelmoinnin käsite itsessään on vain yksi määritelmä joka joskus pitkittää tapoja ja kaavoja. Mutta menemme tähän myöhemmin, niinkuin te sanotte.
Aloittakaamme aikuiseksi kasvamisen idealla. Erittäin nuorena lapsena te sieluna valitsette, valitsette, valitsette yleisen elämänne, vanhempanne, ne yleiset kontaktit, yleiset tilanteet jotka koette tässä fyysisessä elämässänne ennen syntymäänne. Teette tiettyjä valintoja, että kykenette kokemaan tietynlaisia asioita, niin että voitte tasapainottaa ne kokemukset joita teillä on ollut aiemmin, niin että voitte lisätä henkenne kokonaistietoon, niin että voitte täyttää itseilmaisun käsitteen jonka haluatte täyttää tössö fyysisessä todellisuudessa joksi te olette itsenne luoneet. Muistakaa, että en sanonut että te olette fyysinen todellisuus. Sanoin fyysinen todellisuus joksi te olette itsenne luoneet. Suuri ero. Koska te ette ole olemassa fyysisessä todellisuudessa. Te OLETTE fyysinen todellisuus. Tämä on laajennus siitä tietoisuudesta joka te olette. Tämä on niitä asioita joita alatte ymmärtää kun irtaudutte vanhoista kaavoista ja luotte uusia suuntia itsellenne.
Mutta jälleen kerran, kun te kasvatte, kun muututte fyysiseksi, kun kiinteydytte, kun madallatte tietoisuutenne taajuutta ja muututte kristallisoiduksi, tai niinkutsutusti jäiseksi, fyysiseen todellisuuteen, aloitatte hitaan kiteytymisen sekä nopean fyysisen muotonne kiteytymisen. Hidas kiteytyminen kestää monia vuosia, arviolta ensimmäiset 3-7 vuotta fyysistä elämäänne. Kun olette hitaasti kiteytymässä, alatte absorboida ja ottaa käyttöön uskomuksia, asenteita ja näkökulmia fyysisestä todellisuudestanne ja yhteiskunnastanne johon olette valinneet syntyä. Alatte ottaa käyttöön asenteita vanhemmiltanne, ystäviltänne, läheisiltänne, valtioiltanne, kaikilta niiltä asioilta jotka tiedätte olevan olemassa nuorena lapsena, intuitiivisesti, jotka teidän tulee alkaa absorboida ainakin jollain tasolla. Muutoin ette kykenisi selviytymään fyysisenä olentoja. Teidän on pakko alkaa uskoa todellisuusjärjestelmään, johon olette syntyneet, tai muutoin ette ole sen osa. Se ei kykene elättämään teitä. Olennot siinä eivät kykene ymmärtämään teitä, tai vaalimaan teitä tai kommunikoimaan teille, ettekä te kykene heille.
Joten sen kommunikoinnin takia, ainakin sen todellisuuden elättämänä johon olette valinneet syntyä, alatte hyväksyä uskomuksia siitä todellisuudesta tuon linkin muodostamiseksi, tuon sillan muodostamiseksi, tuon yhteyden muodostamiseksi. Tämä ei itsessään ole negatiivinen asia. Kuitenkin, johtuen siitä tavasta jolla yhteiskuntanne on tuhansia vuosia ollut uppoutuneena tiettyihin negatiivisiin ja rajoittaviin uskomusjärjestelmiin, monet noista ideoista ovat edelleen jäänteitä monissa teissä. Ja usein tietämättänne monet noista uskomuksista siirtyvät lapsillenne yhteiskunnassanne, tiedostamatta, telepaattisesti. Ne pelot, epäilykset, epäröinnit, epäonnistumiset, ansaitsemattomuuden käsitteet, itsetunnon puutteet, kaikki nuo käsitteet on koodattu energiakenttäänne, siihen tietoisuuteenne joka te olette. Ja erittäin, erittäin usein ne tulevat siirtymään lapsillenne telepaattisesti.
Ja koska te olette niin avoimia, niin halukkaita kiteytymään siihen todellisuuteen johon synnytte, ne uppoavat kaikki teihin suurimmaksi osaksi. Yleisesti ottaen ainoastaan lapsi, ainoastaan sielu joka kykenee tasapainottamaan itsensä tiettyyn pisteeseen asti, tulee koskaan kykenemään kieltäytymään absorboimasta tiettyjä negatiivisia rajoitteita tai uskomusjärjestelmiä, jotka yhteiskuntanne pakottaa lapseen sen kasvaessa. Tämä tapahtuu yhä enemmän ja enemmän, kun useammat olennot inkarnoituvat uudelleen planeetalle tänä aikana, ja he kulkevat niinkutsutun Arcturuksen Portin läpi. Arcuturksen Portti on energiakenttä, tietoisuuden kenttä, tietoisuuden maailma, jonka läpi tietoisuus voi kulkea ja saada apua sen suuntautumisessa niin, että kun se valitsee syntyä uudelleen fyysiseen todellisuuteenne, siitä tulee vahvempi, keskitetympi, fokusoidumpi, kristallisoidumpi, ja huomaatte että vanhat uskomusjärjestelmät voivat nyt kimpoilla hänestä eikä nuori lapsi enää ime niitä itseensä. Mutta edelleen tälläkin hetkellä monet lapset imevät itseensä nämä ideat, koska he ovat niin avoimia, niin rakastavia, niin halukkaita uskomaan että se todellisuus, johon he ovat syntyneet, tarjoaa heille kaiken sen rakkauden, ehdottoman rakkauden joka heille tarjottiin ei-fyysisessä todellisuudessa ennen syntymää. Vaikka, jälleen kerran, useampi ja useampi muistaa keitä he ovat, ja näin heihin ei vaikuta idea negatiivisista uskomuksista, jotka saattavat liikuskella positiivisten kanssa.
Mutta tämä saa meidät ymmärtämään, että kun kasvatte, minä tahansa aikana, kaikki joka on ristiriidassa sen ehdottoman rakkauden kanssa, josta te tiedätte olevanne tehty, esitetään teille aina kun jokin tilanne pakottaa teitä rajoittamaan itseänne, leikkaamaan itsenne pois siitä rajoittamattomasta olemuksesta joka te olette, aina kun olette, millään muotoa tai millään tavalla, pakotettuja siihen että ette salli itsenne ilmaista koko olemuksenne totaliteettia, aina kun tämä tapahtuu, silloin valitsette rajata tietoisuutta itsestänne vielä hiukan lisää. Vielä hiukan lisää. Sopia tähän muottiin, tuohon muottiin. Tehdä tällä tavoin, sillä tällä tavoin tämä tehdään. Teidän tulee sopia. Teidän tulee sopia. Teidän tulee sopia. Te ette halua, että teistä ajateltaisiin että olisitte OMITUISIA tai epätavallisia. Ette halua, että teitä pidetään hulluna tai että teidät lukitaan jonnekin. Teidän tulee sopia. Teidän tulee kuulua. Teidän tulee olla yksi meistä.
Selvä. Rajoitan itseäni vielä hieman lisää. Ja vielä hieman lisää. Ja vielä hieman lisää. Koska haluan että rakastatte minua. Minulta puuttuu rakkautta. Missä on rakkaus? Onko tämä se tapa jolla saada sitä? Hyväksyä sen mitä te sanotte? Uskoa teidän uskomuksenne? Jos uskon samoin kuin te, jos rajoitan itseäni, rakastatteko minua? Selvä. Rajoitan itseäni. Lopulta olette niin hyviä tekemään tuota, luulette että teette niin koska se on se tapa jolla saatte rakkautta joka jostain syystä ei ole siellä, joka jostain syystä ei ole ehdotonta, yhtäkkiä alattee tajuta että olette tehneet niin tarpeeksi kauan että nyt ette enää tunne toista tapaa jolla houkutella rakkautta muutoin kuin jatkaa itsenne rajoittamista. Ja niin tämä prosessi on nyt se mitä käytte läpi, tuon rajoittamisen kahleiden murtaminen, itsensä rajoittamisen kahleiden, niin että voitte ymmärtää että te ansaitsette ehdotonta rakkautta joka tapauksessa, oli tilanne mikä tahansa, ainoastaan sen takia että olette olemassa. Ei ole erityisiä parametreja joiden tulee olla olemassa määrittämään teitä sanomalla, että teidän tulee olla tämän kaltainen ansaitaksenne EHDOTONTA RAKKAUTTA joka tulee Kaikesta Siitä Mikä On. Se on luonnollinen olotilanne.
Mutta vuosien 3-7 välillä te olette oppineet rajoittamisen oppitunnin niinh hyvin, että nyt te ette melkeinpä enää edes tiedä toista tapaa olla. Ja joskus vaaditaan todellinen shokki systeemille murtaa teidät ulos siitä syklistä. Murtaa teidät siitä itsensä rajoittamisesta ja tottelemisesta. Tottelette ja hyväksytte itsenne rajoitettuna olentona. Kyllä, tämä on se mikä minä olen. Näin se nyt vaan menee. En voi tehdä sitä ja en voi tehdä tätä ja kaikki tietävät, että näin se nyt vaan menee. Teen parhaani, yritän niin kovasti kuin pystyn, yritän ja yritän, teen parhaani, mutta no, tiedäthän, se ei välttämättä tapahdu ja niin se menee, ja se on ookoo, hyväksyn sen. Koska olen rajoittunut olento. Koska olen oppinut hyväksymään rajoitteeni niin, että minua rakastetaan rajoitteideni takia.
Olette kaikki nähneet sen. Monta kertaa. Olette kaikki nähneet sen. Miksi ympärillä olijat usein pelkäävät tai vihaavat menestyvää yksilöä? Miksi? Miksi Kristus-tietoisuuden ilmaisunne ristiinnaulittiin ristille? Miksi? Johtuen pelosta että tämä olento ilmaisee sisäsyntyistä RAJOITTAMATTOMUUTTAAN joka jokaisessa teissä on. Ja siitä pelosta, että jos ilmaisette rajoittamattomuuttanne, teitä ei rakastettaisi. Te menettäisitte sen rakkauden joka teillä on, ystävienne rakkauden, vanhempienne rakkauden, läheistenne rakkauden. Joten heti siinä näette syklin, kaavan, toiston ”älä menesty, menestyminen tarkoittaa rakkauden tai sen menettämistä mitä pidät rakkautena, joka sinulle on elämässäsi annettu, älä ole sellainen välkky, pysy omassa lestissäsi, tiedä paikkasi”. Kaikki nuo asiat. Kaikki nuo käsitteet. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Niin että opitte että jos haluatte olla rakastettuja tai vastaanottaa siitä yhtään häivääkään, pysy status quossa. Pysy. Ole hyvä poika. Ole hyvä tyttä. Hyvä poika, hyvä tyttä. Tässä on palkkiosi. Paikka. Hyvä poika, hyvä tyttö. Nyt rakastan sinua. Noniin. NONIIN! Älä ylitä tuota parametria! Paha poika, paha tyttö! Ei palkkiota. Paikka. Paikka, paikka, paikka! Paikka! Hyvä poika, hyvä tyttö. Tässä on palkkiosi.
Selvä.
Tänään me opetamme teitä kuopimaan luut maasta itse. Silloin kun toivotte. Koska olette kaikki valmiita, ja olette aina olleet ja aina tulette olemaan, sisäsyntyisesti, hyvä poika, hyvä tyttö. Vain siksi. Vain siksi. Eräs tavoista, joka auttaa teitä lukitsemaan näitä kaavoja itseenne, on käyttää emotionaalisuutta. Me olemme puhuneet monta kertaa emootioiden olevan energiaa liikkeessä, e-motion (liike = motion). Se aktivaatioperiaate. No se on myös energiaa, koska se saa teidät pysymään paikoillanne. Staattisessa tilassa. Me puhuimme viime kerralla ekstaattisten tilojen ideasta. Ideasta että ei olla jäässä, liikkeessä olemisen ideasta. Mutta energiaa, emotionaalista energiaa, voidaan käyttää jäädyttämään teidät myös ekstaattiseen tilaan. Kun energia ei liiku, kun energia keskitetään sisäisesti, ja se kimpoilee sisäisten seinienne sisäisista peileistä, värähtelee, värähtelee, aiheuttaa enemmän ja enemmän jännitettä, kertymää. Vuosia ja vuosia ja vuosia jännitettä kertyy.
Tämä, tavallaan, vahvistaa kaavan ideaa, mutta usein paradoksi on siinä, että tämä jännite ja kertymä on lopulta se mikä sallii teidän viimein murtautua kaavasta ulos. Kuitenkaan jos teille ei ole opetettu miten käyttää tätä jännitteen purkautumista kaavasta LUOVASTI, silloin yleensä se mitä te luotte on hermoromahdus murtautuaksenne ulos kaavoista ja toistoista. Joten idea on, että voitte käyttää tätä sisäistä jännitettä, tätä sisäistä joka pidättelee, emotionaalista jännitettä ja painetta joka pidättelee. Voitte käyttää sitä luovilla tavoilla vapauttamaan itsenne, VAPAUTTAMAAN itsenne, päästämään itsenne ja täyden potentiaalinne irti, teidän rajoittamattoman potentiaalinne luovalla tavalla, rakentavalla tavalla. Ei tuhoisalla tavalla.
Kun teillä on tapaus jolloin käsittelette mahdollisesti vanhempianne tai henkilöä joka sallii teidän tuntea olonne huonoksi, vihaiseksi, epäileväiseksi, pelokkaaksi, millään tavalla rajoittuneeksi, ja jos teille on opetettu että ette voi ilmaista vihaa, ette voi ilmaista pelkoa, ette voi ilmaista epäilystä, silloin lukitsette tunteen itseenne. Lukitsette sen tiukasti. Jäädytätte itsenne, siihen paikkaan, siihen aikaan, siihen tilaan. Ja kun teette niin, se käynnistää toistuvan syklin ja aina tuo teidät takaisin siihen tilaan, siihen paikkaan, siihen tunteeseen, kunnes opitte että se syy miksi palaatte on että teidän tulee päästää siitä irti. Päästää irti. Mutta näettekö, tässä on kaavanluontimekanismin ilkeys. Teitä ei ainoastaan pakoteta TUNTEMAAN sitä vähättelyä, vihan tunnetta, epäilyksen ja rajoittuneisuuden tunnetta. Tämä kaava on luotu koska teille on kerrottu, että ette voi ilmaista sitä vihaa. Tämä on kaksiteräinen miekka. Se on itsensä täydellisesti sisältävä pakkaus joka lukitsee teidät siihen luuppiin. Se pakottaa teidät tuntemaan jotain ja samaan aikaan ette saa tuntea sitä. SE ON SE MIKÄ LUO TUON KAAVAN. Tuo kaksoismekanismi. Ei ainoastaan rajoittuneisuuden tunteminen.
Ei ainoastaan vihaisuuden idea. Ei ainoastaan aktiivisen vähättelyn itsensä idea, vaan idea siitä että ette saa tutkia sitä, että ette voi ilmaista sitä. Se on tuo kaksoistoiminta joka luo kaavan koska silloin te kimpoilette edestakaisin noiden kahden seinän välillä: tunne se, älä tunne sitä. Tunne se, älä tunne sitä. Tunne se, älä tunne sitä. Tunne se, älä tunne sitä. Tämä on kaikkien kaavojen perusta. Tunne se, älä tunne sitä. Tunne se, älä tunne sitä. Te olette lukossa itsensä kanssa ristiriidassa olevassa piirissä, oikosulussa. Ette voi liikkua sähköpiiriä ulospäin täyteen ilmaisuun. Olette jumissa luupissa. Teidät pakotetaan tuntemaan ja teille sanotaan ettette voi tuntea. Yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Tämä on kaikkien niiden kaavojen, joita ette suosi, jotka eivät palvele elämäänne, perusta elämässänne.
Joten ensimmäinen tekniikka, ensimmäinen ymmärrys on se miten murtautua tuosta luupista. Se kuuluu näin.
Kulkekaa takaisin elämäänne, tuntemaan ne hetket uudelleen, ilmaisemaan ne hetket, ja sallikaa itsenne elää nuo hetken NYT tavalla jolla toivoitte että olisitte tehnyt mutta te ette saaneet tehdä. Näytellä se koko skenaario uudestaan siten kuin ette silloin voinut. Se on erittäin voimakas tapa alkaa rikkoa noita vanhoja, muinaisia, jumiutuneita, juurtuneita, tiedostamattomia, emotionaalisesti lukkiutuneita tapoja. Tämä vaikuttaa omaan suhteeseenne itseenne, omaan suhteeseenne muihin, työhönne, terveyteenne, niinin asioihin joista sanotte että ne kiinnostavat teitä. Teidän kykynne saavuttaa mitä tahansa voi huonontua kun se jumiutuu tähän emotionaaliseen luuppiin.
Ennen kuin me aloitamme meditaation jolla auttaa näiden parametrien vapauttamista, järkyttää hieman sitä perustusta, kaataa nuo seinät matalaksi, antakaa minun muistuttaa teitä seuraavasta asiasta. Erittäin tärkeää. Muistakaa, että tavat ovat oikeasti, niiden tiukimmissa määritelmissään, jotain mitä te ette tietoisesti tiedä tekevänne. Kun te tiedätte, että teillä on tapa, sinä hetkenä kun te sen tunnustatte, teillä ei ole enää tapaa. Te olette liikkuneet pois siitä tiedosta. Ainoa syy sille miksi tavalta näyttävä asia pitkittää itseään sen yli että ette ole siitä tietoisia on, koska teidät on opetettu uskomaan että se on jotain jonka tulee toistua. Ja niin jatkatte sen luomista jokaine uusi ajanhetki jonka olette olemassa. Tapa ei ole jotain joka on peräisin menneisyydestä. Tapa on jotain jonka luotte nykyhetkessä, jokainen hetki, nyt, uudelleen ja uudelleen, samalla kun luotte yhteyden nykyhetkestä jonkin menneisyyden idean luomiseen. Tapa ei ole peräisin menneisyydestä, sen voima pitää teidät kaavassa ei ole peräisin menneisyydestä. Luotte tavan nykyhetkessä. Jokainen hetki.
Joten ymmärtäkää, ensinnäkin, että menneisyydessä ei ole mitään joka pitää teitä kiinni missään kaavassa paitsi teidän oletuksenne siitä. Menneisyydellä ei ole mitään valtaa teistä. Ei mitään. Nolla. Se yhtymäkohta jonka luotte on se mikä luo ne käytävät mitä pitkin päätätte kävellä. Voitte muuttaa suuntaanne milloin vain haluatte.
Ja nyt aloittakaamme ensimmäinen meditaatio millä käsitellä emotionaalisuuden ideaa. Ja siitä me edistymme johonkin vallan toiseen. Mutta ensin: Nouskaa ylös! Seiskää! Nouse jo! Nopeasti, nopeasti, nopeasti. Noniin, niin, niin, tulkaa jo. Kääntykää, katsokaa vastakkaiseen suuntaanne. Kääntykää ympäri, katsokaa jälleen vastakkaiseen suuntaan. Istukaa alas. NOUSKAA SEISOMAAN! Selvä, selvä, selvä. Istukaa alas. Me vain halusimme varmistaa, että teidän vastustusmekanismit eivät ole tiellä. Me halusimme varmistaa, että ette tiedä mitä odottaa. Tämä kaikki on osa kaavojen rikkomisen ideaa. Sallia itsenne ymmärtää, että teillä on paljon enemmän joustavuutta ja voitte sallia opettaa kehotietoisuuttanne että on ookoo liikkua odottamattomiin suuntiin, että on ookoo että ette kaadu turvallenne, että olette turvassa kaikkien siirtojenne kanssa, TURVASSA kaikissa siirroissanne. Turvassa. Ja rakastettuja. Ehdottoman rakastettuja jokaisessa tekemänne liikkeessä.
Selvä. Hengittäkää syvään kolme kertaa. Ei, kaksi kertaa. Ei, yksi. Nyt toisen kerran. Ja nyt vielä kerran.
Sulkekaa silmänne. Ja sallikaa itsenne harhailla. Harhailla syvällä sydämessänne. Kuvitelkaa, tuntekaa, nähkää, nähkää sydämenne. Kuvitelkaa sen lyövän. Tuntekaa sen hidas, hypnoottinen lyönti. Tuntekaa tuon lyönnin rentouttavan teitä. Kuulkaa oman sydämenne lyövän syvällä ja resonoivan teissä. Syvällä ja lämpimässä. Syvällä ja rauhassa. Syvällä ja rakkaudessa. Syvällä. Syvällä. Syvällä. Syvällä. Syvällä. Tuntekaa sydämestänne lähtevä värähtely, joka ympäröi teidät, jossa te kylvette, joka soljuu lävitsenne. Tuntekaa rakastava emotionaalisuus, joka tästä paikasta lähtee tietoisuudessanne. Ja kun te nyt olette uppoutuneita omaan sydänkeskukseenne, menkää takaisin, takaisin ajassa. Menkää varhaiseen lapsuuteenne, kauas menneisyyteen. Kuvitelkaa. Vain kuvitelkaa. Oli se sitten millainen lapsuus tahansa. Kuvitelkaa itsenne nuorempana ja nuorempana, tuntekaa, tuntekaa, tuntekaa ne tunteet millaista on olla nuori lapsi. Se ihmetys kun näkee asioita ensimmäistä kertaa. Se avoimuus, se halukkuus tutkia.
Ja nyt, tuntekaa, tuntekaa koko sydämellänne, tuntekaa ensimmäinen pelko, ensimmäinen epäilys, ensimmäinen epävarmuus. Ensimmäinen vähättely, ensimmäinen kerta kun vanhempanne saattoivat sanoa teille jotain, ensimmäinen suuttumuksen tunne, ensimmäinen luottamuksen puute. Ja tuntekaa sen vääryys, sen paikkansa pitämättömyys. Sen väärä sijainti. Ennen sitä oli ehdoton rakkaus, RAJOITTAMATTOMUUS, ja nyt vähättely, fokus, epävarmuus, epämukavuus, epäilys, pelko, raivo. Tämä ei ole oikein. Tämä ei ole se kuka minä olen. Miksi he tekevät näin? Mistä se tulee? Miksi he eivät rakasta minua? Mitä minä tunnen? Iljetystä. Tämä ei ole se kuka minä olen. Minut pakotetaan olemaan joku kuka minä en ole. Tätä ei sanota rakkaudesta. He sanovat tämän suuttumuksesta, pelosta, omasta puutteestaan. Tunne ehdottomasta rakkaudesta heitä itseään kohtaan. He projisoivat minuun. Tämä en ole minä. Etkö voi kuulla sitä äiti? Etkö voi kuulla sitä isä? Etkö voi kuulla sitä mitä sinä sanot? Etkö voi nähdä miten se sattuu? Ei, et voi. Olet sokea. Tämä pelottaa minua. Miksi he eivät näe sitä mitä he tekevät minulle?
Ja sitten aloin itkeä, kun suutuin, he sanoivat minulle ”lakkaa itkemästä.” Älä suutu minulle. Älä ota tuota äänensävyä kanssani. Tukahdutus. Vähättely. Epäily. Konflikti. Raivo. Miksi nämä asiat ovat täällä? Miksi? Eivätkö he rakasta minua? Eikö minun tulisi rakastaa itseäni? Enkö ole rakkauden arvoinen? Minua vähätellään, olen vähemmän. En pidä itsestäni nyt. En rakasta itseäni nyt. En ilmaissut todellista itseäni. En ilmaissut sitä raivoa jonka halusin ilmaista. En vuodattanut niitä kyyneliä jotka olisin halunnut vuodattaa. Ja nyt johtuen siitä etten ilmaissut raivoani ja koska en itkenyt sillä tavalla kuin tunsin että halusin, nyt olen vihainen itselleni. Nyt vähättelen itseäni. Ja tämä tapahtuu aina vaan ja uudestaan elämässäni.
Kun kasvan hieman sieltä, hieman tuolta, tunnen vihan tunteen kasvavan ja kasvavan, mutta aina tukahdutan sen. Se ei ole niin kuin pitäisi käyttäytyä. Se ei ole asianmukasita. Se ei ole oikein. Se ei ota muita huomioon. Se on itsekästä ajatella sillä tavoin. Tuntea niitä asioita. Itsekästä. En ole hyvä ihminen koska tunnen näitä asioita. En ole enää arvollinen, koska tunnen tällä tavoin, koska vihastun. Ja nyt vihani kasvaa luonteenlaaduksi. Ja nyt, askel askeleelta ja päivä kerrallaan opin läksyni hyvin ja voin muuttua enemmän ja enemmän, päivittäin, äitini kaltaiseksi, isäni kaltaiseksi, joka opetti minut olemaan tällä tavoin. Ei sillä ettenkö rakastaisi heitä. Se on vain että en rakasta itse itseäni.
Mutta tämä ei ole se miten haluaisin tuntea. Haluan päästä takaisin siihen ensimmäiseen kertaan. Siihen aivan ensimmäiseen kertaan lapsena kun tunsin vihaa, tunsin epäilystä, pelkoa aivan ensimmäistä kertaa, ja minulle sanottiin että minun tulee niellä se. Ja nyt, tuntea se. Tuntea se suuttumus. Tuntea se pelko. Se on sopivaa nyt, olet turvassa. Se on sallittua. Tunne se. Se on luonnollista. Kun sinua vähätellään, on luonnollista tuntea suuttumusta. Se energian suuntaus joka kertoo sinulle että tämä on se mikä minä todella olen. Ja tämä on se asia joka sanotaan, joka ei liity minuun. Ei minuun. Ei minuun.
Ja nyt voit sanoa Sydämesi Sydämestä, nyt kun et voinut sanoa sitä aiemmin, nyt, äiti, isä, kuka se olikaan, mikä tahansa se tilanne olikaan, voin rakastaa sinua ehdottomasti nyt, ja samaan aikaan voin kertoa tästä ehdottomasta rakkaudesta sinulle, että se ei ole se kuka minä olen. Minun sallitaan sanoa nyt se mitä en kyennyt silloin sanomaan, OLEN VAPAA. Olen vapaa. Koska tiedän, että voin sanoa sen ja silti rakastaa sinua. Kun minä olin lapsi, en ymmärtänyt että voisin samaan aikaan rakastaa sinua ja olla vihainen. Nyt ymmärrän, että voin olla vihainen. Koska suuttumus ainoastaan suuntaa minut kohti Todellista Itseäni. Ja suuttumus ei millään muotoa tarkoita, että en rakasta ehdottomasti samaan aikaan. Juuri sekä rakastan sinua ehdottomasti että sallin itseni tuntea suuttumusta jota en sallinut minun tuntea silloin. Rakastan myös itseäni. Ehdottomasti.
Ja kun tunnet itsesi hyväksyvän tuon suuttumuksen, tunnet sen suuttumuksen, samalla tunnet myös suuttumuksen vähenevän ja muuttuvan rakkaudeksi. Itsensä hyväksynnäksi. Itseilmaisuksi. Todelliseksi olennoksi, joksi synnyit. Aste asteelta, tapaus tapaukselta, kun tunnet että sinulla on tai haluat luoda aikaa ja tilaa sille, salli itsesi tehdä tämä meditaatio, mennä sydämeesi. Tuntea ne hetket elämässäsi jotka aiheuttivat suuttumusta, vähättelyä, tukahduttamista, eivät sallineet sinun olla todellinen itsesi. Ei tunteettomuudesta, ei hyökkäyksestä, ei negatiivisuudesta. Vaan ehdottomasta rakkaudesta. Sillä sinä ja se joku toinen joka on voinut aiheuttaa sinulle kaiken tämän vihantunteen, tunne se tunne nyt. Älä tukahduta sitä enää. Tunne se. TUNNE ITSESI NIIN VIHAISEKSI NYT KUIN OLISIT SILLOIN TUNTENUT ITSESI MUTTA ET VOINUT ILMAISTA SITÄ. Tunne se. Tunne mikä tahansa esiin tuleva emootio ja päästä siitä irti tuntemalla se. Ja siirry seuraavaan tapaukseen. Ja seuraavaan. Ja sitä seuraavaan. Ja kaikki ne mitkä löydät ja tunnet ja päästät irti, ja päästät irti, ja päästät irti. Ja tunnet sydämesi laajenevan. Tunnet itsesi muuttuvan suuremmaksi, lämpimämmäksi, rakastavammaksi, rakastetummaksi, ja vapaammaksi.
Saatat huomata, että kun sallit tämän vapauden lukkojen takaa itsellesi, alat tuntea muunkinlaista vapauttamista. Saatat huomata, että myrkyt kehossasi vapautuvat. Ne alkavat irtaantua itsestään. Ne eivät ole enää tarpeellisia sen värähtelyn synnyttämiseksi, joka valitsit olla. Ne eivät enää kuvaa sen todellisuuden värähtelyä joka olit. Muutut selvemmäksi. Selvemmäksi. Läpinäkyvämmäksi itsellesi. Ja muillekin. Olet avoimempi, keveämpi, rakastavampi, anteliaampi. Ja vastalahjaksi kykenet vastaanottamaan enemmän valoa, enemmän rakkautta, enemmän lahjoja. Vapautua. Vapauttaa sidämesi tuntemalla ne tunteet joita sinulle sanottiin ettet voisi tuntea. Et ole paha ihminen kun tunnet näitä asioita. Sinua rakastetaan edelleen ehdottomasti ja olet ehdottoman rakkauden arvoinen. Joka päivä, jokainen tunti, jokainen sekunti, jokainen hetki.
Vedä syvään henkeä ja päästä irti. Päästä irti. Vedä vielä syvempään henkeä ja anna sen mennä. Vedä syvin koskaan vetämäsi henkäys. Koskaan. Ja anna sen mennä. Avaa silmäsi. Avaa silmäsi. Nouse hiljalleen ylös ja venyttele käsiäsi ilmaan. Ylös, korkealle. Ja kun nostat käsiäsi ilmaan, vedä vielä syvempään, hitaammin, täydellisemmin, syvempään henkeä. Päästä se kaikki ulos ja anna käsiesi laskeutua. Heiluta käsiäsi. Pyöritä niskaasi. Ja nyt ota kätesi, levitä ne ja aseta ne sydämesi päälle. Tunne sydämesi. Tunne tunteellisuutesi, tunne itsesi, tunne OLEMUKSESI, tunne eloisuutesi, tunne ilosi, tunne lapsen kaltaiset ominaisuutesi. Tunne ainutlaatuisuutesi. Ja hypi ilosta. HYPI!
Noniin. Noniin.
Nyt. Nyt.
Istu alas. Miltä siellä näyttää? Erilaiselta. Ja täydelliseltä. Ja erilaiselta. Noniin. Selvä.
Käyttäkää tuota tekniikkaa, tuota meditaatiota. Se auttaa teitä tuntemaan rakkautta. Enemmän itseänne. Muistakaa, enemmän rakkauden tunteminen vain auttaa teitä olemaan enemmän itsenne. Kaikki Se Mikä On.
Puhutaan nyt harjoituksena toisesta kaavojen rikkomistekniikasta. Tai vanhojen ideoiden ja odotuksian pirstomisesta. Jokainen ja kaikki teistä nyt tiedätte, että te olette te, kokonainen te, ja se koostuu useista monimutkaisista persoonallisuuksista. Että voitte olla mikä tahansa persoona koska tahansa. Ja se, kuten olemme aiemmin puhuneet, kun muutatte persoonaanne, muuttamalla uskomuksianne, muuttamalla emootioitanne, muuttamalla ajatuskuvioitanne, olette kirjaimellisesti, kirjaimellisesti, kirjaimellisesti muuttumassa toisekis ihmiseksi. Voitte käyttää tätä murtautumaan irti vanhoista sykleistä. Ja se auttaa teitä pitämään tätä väitettä vielä kirjaimellisempana kuin mitä olette saattanut aiemmin tehdä. Alkaa todella näytellä näitä eri persoonia jollaiseksi voitte itsenne luoda.
Joten esimerkiksi jos te teette jotain joka teistä toistaa jotain kaavaa, sallikaa itsenne kutsuta omaa rajatonta aspektianne, yhtä niistä rajoittamattomista persoonista joita te olette. Muuttukaa siksi, käyttäytykää niinkuin tuo uusi persoona ja lähestykää tilannetta niinkuin uusi persoona aikoisi. Saatatte välittömästi havaita, että uusi persoona ei edes kykene suhtautumaan niinkutsuttuun ongelmaan tai tapaan tai kaavaan nniinkuin se toinen persoona sen koki. Ja me puhumme erittäin suuresta siirtmästä, ja se on todellinen siirtymä, ja voitte tarkastella ja tutkia haluatteko jatkaa siitä hetkestä eteenpäin uuden persoonan aspektien mukaan ottamista sen sijaan, että teillä olisi se persoona jolla oli tuo tapa. ”Noniin, eikö se ole huijaamista? Eikö se ole ongelman sivuuttamista, eikö se ole aiheen välttelemistä?” Sen ei tarvitse olla. Riippuu siitä miten teette sen. Riippuu siitä mitä siihen annatte itsestänne, riippuu siitä miten ymmärrätte sen. Miten käytätte sitä.
Kyllä, me sanomme että muutos persoonassa on yksinkertaisesti tapa välttää käsittelemästä jotain itsessänne joka oikeasti pitäisi käsitellä, jos ette kohtaa pelkoanne esittämällä että pelko ei enää ole siellä, silloin kun itse asiassa se olisi rakentavamppa kohdata se, silloin ette ole tekemässä sitä mitä sanotte. Kuitenkin, se mitä me sanomme on, että voitte käyttää sitä ja ymmärtää, että nämä muut persoonat ovat oikeita ihmisiä. Oikeita ihmisiä. Yhtä todellisia kuin se persoona joka teillä on nyt. Koska persoonallisuus joka teillä on nyt on vain konstrukti, vain oma projektionne, ja se palvelee ainoastaan sen käsitteen ilmaisussa jonka tietoisuutenne valitsee minä tahansa hetkenä.
Jos voitte luoda TODELLISEN PARADIGMANMUUTOKSEN, ja todella sallia itsenne olla toinen persoona, ja tietää että ette vain juokse pakoon jotain joka teidän tulee kohdata itsessänne, silloin voitte kirjaimellisesti avata sen kaavan lukon, joka toisella persoonalla oli. Koska ette ole enää se persoona. Kirjaimellisesti. Ei väliä miten katsotte peiliin. Ei väliä. Ette ole enää se persoona joka olitte aiemmin.
[…]
Et ole enää se tunne. Tämä on se mitä me sanomme. Tunne itsessään, värähtely itsessään, se on se mikä sinä olet. Ja varsin usein se mikä monia teistä sekoittaa kun vanha persoona löytää toistuvia kaavoja kuten uskomattomuus, minkäänlaisessa tilanteessa, on se että usein tarkastelette sitä määrittelemällä itsenne niiden tunteiden ulkopuolelle joita teillä on. Ne tunteet ovat nimenomaan te. Se on se mitä te olette. Ja se on se keitä olette. Se olemus, se on sielunne. Se on se mitä teidän todella tulee tietää. Ja se on se mitä teidän tulee todella työstää, että ne tunteet ovat totta, ja ne ovat teitä. SE sallii teidän ilmaista itseänne jokaisessa tilanteessa, millä tahansa tavalla tuleekin ilmaista, että teidät otetaan vakavasti, että teidät tunnetaan läpikotaisin, ja että teillä voisi olla mahdollisuuksia olla edustavasti se ketä valitsette itsenne ilmaisevan.
Ainoa syy siihen, miksi elämäntilanteenne olisivat uskomattomia on, koska te ette ole itsenne saavutettavissa. Ette pääse käsiksi tunteisiinne, todelliseen itseenne, joka todella haluattel olla. Ette ole se tunne. Yritätte määritellä itsenne jonkin keinotekoisen esityksen kautta kun ainoa mitä teidän tulee tehdä jotta teidät otettaisiin vakavasti on olla ne tunteet jotka te olette. Se on se kuka te olette. Teidän tunteenne. Ymmärrätkö? Auttaako tämä?