Kreikan sanasta archai, ”alkuperä, asian alku, aikaisempi.”

Klassisessa Välimeren maailmassa archon oli yleisesti käytetty termi provinssin kuvernöörille, tai yleisemmin, mille tahansa uskonnolliselle tai hallinnolliselle auktoriteetille. Tästä monikko Archonit usein käännetään gnostisissa teksteissä termiksi ”Auktoriteetit”. (Ei ole koptin kielistä sanaa Archonille, joten gnostilaiset tekstit käyttävät kreikan kielen termiä koptiksi translitteroituna.)

Seuraavaksi esitetään kolme tasoa, kolme määritelmää:

Ensimmäinen taso – Kosmologinen

Gnostisessa kosmologiassa Archonit ovat epäorgaaninen laji olentoja, jotka syntyivät aurinkokunnassa ennen Maapallon muodostusta.

Ne ovat kyborgeja jotka asuvat aurinkokunnassa (poislukien aurinko, Kuu, Maa), jota kuvataan heidän rakentamanaan virtuaalimaailmana (stereoma) imitoimalla geometrisia muotoja, jotka syntyivät Pleromasta, Luojien, Kosmisten Jumalten maailmasta.

Archonit ovat aito laji omalla asuinympäristöllään, ja niitä voidaan pitää jopa jumalankaltaisina, mutta niiltä puuttuu aikomus (ennoia: kyky itseohjautuvuuteen), ja niillä on paha tapa harhautua rajojensa ulkopuolelle ja tunkeutua ihmisten maailmaan. Archonien sanotaan tuntevan pahanlaatuista kateutta ihmiskuntaa kohtaan, koska meillä on heiltä puuttuva itseohjautuvuus.

Gaia-myytti kuvaa sen miten galaksin haarojen fraktaali-impakti tiheiden alkuaineiden kenttiin (dema) sai aikaan Archonit, kun Aeon Sophia tuli esiin galaksin keskustasta.  Katso erityisesti Episode 10.

Tämä tapaus on kuvattu yksityiskohtaisesti kirjassa Alien Dreaming.

Toinen taso – Noeettis-Psykologinen

Gnostisessa psykologiassa, noeettisen tieteen Mysteerikouluissa, Archonit ovat avaruudesta tullut voima, joka tunkeutuu subliminaalisesti ihmisen mieleen ja harhauttaa älymme pois sen oikealta ja järkevältä käytöltä.

Ne eivät saa meitä käyttäytymään epäinhimillisesti, sillä meillä kaikilla on potentiaali rikkoa omaa sisäistä ihmisyyttämme, käydä vastoin sydämemme totuutta, mutta ne saavat meidät käyttäytymään epäinhimillisen omituisesti ja äärimmäisen väkivaltaisesti.

Joskus me käyttäydymme epäinhimillisesti ja sitten korjaamme virheemme, harhautumisemme. Selvästikään me emme aina tee niin. Hullujen ja epäinhimillisten taipumustemme liioittelu, sekä äärimmäinen, korjaamaton harhautuminen omasta sisäisestä älystämme saivat gnostilaiset näkemään kuviossa avaruusolentojen kädenjäljen, joka ratsastaa kaikkein pahimpien ihmiskunnan epäonnistumisen niskassa.

Täten Archonit ovat psyko-spirituaalisia parasiitteja.

Kuitenkin Aeon Sophian (katso alla) jälkeläisinä ne ovat myös meidän kosmisia sukulaisia.

Kahden tyyppisinä epäorgaanisina olentoina, alkioina ja liskoina, Archonit voivat joskus penetroitua Maapallon ilmakehään ja terrorisoida ihmisiä, vaikka ei ole syytä tai komentoa tällaisille yllätyshyökkäyksille, sillä avaruusolennot eivät pysy kauaa biosfäärissä eikä niillä ole mitään suurempaa saavutettavaa suunnitelmaa.

Archonien ontologinen tila on kahdenlainen:

• ne ovat olemassa ihmisistä riippumattomana avaruusolentojen lajina

• ne ovat läsnä mielissämme, enemmänkin joukkona ohjelmia jotka toimivat mentaalisessa ympäristössämme

Niistä aiheutuva riski tunkeutumalla mentaaliseen käyttöjärjestelmäämme on paljon suurempi kuin mikään fyysinen riski, jonka ne voisivat aiheuttaa biosfääriin hyökkäämällä.

Telepatian ja suostuttelun avulla Archonit yrittävät harhauttaa meidät oikealta evoluution polultamme. Niiden kaikkein onnistunein tekniikka on uskonnollisen ideologian käyttö niiden ajattelun levittämiseen, ja näin ne korvaavat ajattelutapamme heidän omillaan.

Gnostilaisten mukaan judeo-kristillinen pelastusmyytti on Archonien päämetku, avaruusolentojen implantti.

Kykymme erotella avaruusolentojen tekoset omasta mielestämme on kriittinen Gaian selviytymiselle ja evoluutiolle, joka, kuten Sophia, on vahingossa saanut aikaan Archonit alunperinkin. (Tämä kommentti kuuluu ensimmäiselle tasolle, kosmologiseen määritelmään, mutta usein sattuu että noeettiset  ja kosmologiset elementit yhdistyvät.)

Tunnistamalla ja ajamalla pois Archonit, me saamme takaisin oman voimamme, määrittelemme rajamme kosmisessa viitekehyksessä ja vakiinnutamme tarkoituksemme suhteessa Gaiaan, planeetan älyyn.

Kolmas taso – Sosiologinen

Ihmiskunnan gnostilaisessa tulkinnassa Archonit ovat avaruudesta tullut voima, joka toimii autoritääristen systeemien, mm. uskomusjärjestelmien, kautta tavoilla jotka saavat ihmiset kääntymään omaa sisäistä potentiaaliaan vastaan ja rikkomaan luonnon symbioosin.

Archonit eivät ole pahoja siinä mielessä, että niillä ei ole autonomista tuho voimaa, jota voitaisiin käyttää suoraan ihmiskuntaa vastaan.

Ne ovat enemmänkin virheiden agentteja kuin pahuuden — ihmisten tekemien virheiden, kun se jätetään korjaamatta ja kasvaa suuremmaksi kuin korjaamisen mahdollisuus, joka sitten kääntyy pahaksi ja alkaa toimia universaalia elämän suunnitelmaa vastaan. Gnostilaiset opettivat, että Archonit käyttävät hyväksi taipumustamme jättää virheemme korjaamatta.

Koska Archonit tarvitsevat ihmisten osallisuutta saadakseen valtaa ihmisistä, kuka tahansa joka auttaa niitä voidaan pitää tietynlaisena Archonina, työkaluna. Miten ihmiset auttavat Archoneita?

Eräs tapa (Toisen tason määritelmässä) on hyväksyä Archonien mentaalinen ohjelmointi — eli ottaa vastaan Maan ulkopuolinen äly niin kuin se olisi ihmisen oma — ja toteuttaa niitä ohjelmia pakottamalla niitä yhteiskuntaan. Toinen tapa on aktiivisesti tai passiivisesti myöntyä niiden ehdottamiin ja pakottamiin agendoihin.

Jacques Lacarriere esittää, että gnostilaiset havaitsivat Archonien inhimillistetyt kasvot kaikissa autoritäärisissä struktuureissa ja systeemeissä, jotka kieltävät omalaatuisuuden ja yksilön oman päätäntävallan.

Hän väittää, että gnostilaiset tunnustivat

”kaikkien ihmisten yritysten ja instituutioiden perustavanlaatuisen korruptoituneen luoneen: aika, historia, vallat, valtiot, uskonnot, rodut, kansakunnat…” (The Gnostics, s. 24)

Korruptio tapahtuu, ei siksi että teemme virheitä, vaan kun virheet jäävät korjaamatta ja ne paisuvat niin suuriksi ettei niitä voi korjata. Lacarriere sanoo, että gnostilaiset päätyivät tähän johtopäätelmään ”rationaalisesti havainnoimalla luonnollista maailmaa ja ihmisten käyttäytymistä”.

Lopulta he sanoivat, että

“kiistely siitä, että kaikki valta — olipa se sitten minkälaista tahansa — on alienaation lähde… Kaikki instituutiot, lait, uskonnot, kirkot ja vallat eivät ole mitään muuta kuin puijaus ja ansa, ikiaikaisen kusetuksen jatkamista.” (s. 28-29)

Tämä voi tuntua pimeältä kuvalta ihmisten asioihin, mutta ottaen huomioon historian tarjoaman evidenssin (puhumattakaan nykyhetkestä), ei voida todeta sen olevan epäreilu tai liioiteltu.

Intiimi katsaus Archoneista kertovaan gnostilaiseen opetukseen, mukaanlukien vinkkeihin siitä miten toimia kun ne ovat naaman edessä, voit lukaista The First Apocalypse of James, jota lainataan teoksessa A Gnostic Catechism.

 

Alunperin kirjoittanut John Lash metahistory.orgiin, artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades