Legendaarinen Robert Stackin juontama Unsolved Mysteriesin episodi (kausi 7, Episodi 21) vuodelta 1995. Käsiteltyjä aiheita Roswell, Area 51 ja sieppaukset.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings
Avainsana-arkisto: area 51
Einsteinin salainen reissu Roswellin UFOa katsomaan paljastettiin nauhoitetussa keskustelussa
loka-marras 2021
Vuonna 1993 nauhoitetussa keskustelussa, jota ei ole julkisesti aiemmin kuultu, Albert Einsteinin assistentti kesällä 1947 teki huikean paljastuksen, että hän ja professori matkasivat New Mexicon Roswelliin valtion käskyläisinä ja tarkastelivat maahansyöksyneitä avaruusaluksen romuja ja avaruusolentojen ruumiita.
Assistentin haastattelun voit kuulla alla. Myöhemmin hän sai kaksi tohtorintutkintoa ja oli akateemikkona Floridan yliopistossa lähes 50 vuotta. Elämänsä ehtoopuolella hän tunsi tarvetta kertoa tarinansa. Hän toimi tällä tavoin ja antoi nauhoittaa keskustelun matkastaan Einsteinin kanssa heinäkuussa 1947 tarkastelemaan avaruusalusta toiselta puolelta galaksia. Einstein oli tottakai tunnettu teoreettinen fyysikko, joka mullisti monia tieteenaloja. Einstein osoitti atomien ja molekyylien olemassaolon ja näytti universumin koostuvan aika-avaruudesta.
Tohtori Shirley Wright
Shirley Wrightilla oli kaksi tohtorintutkintoa — yksi kemiasta ja yksi fysiikasta. Hänen elämänsä oli hyvää ja tuottavaa. Me saamme hänen heinäkuun 2015 Miami Heraldissa julkaistusta kuolinilmoituksestaan lukea hänen olleen yliopistolehtori ja opettaja, dominikaaninunna, filantropisti ja Albert Einsteinin oppilas:
”WRIGHT, SHIRLEY, Shirley, uskollinen tytär, 85, kuoli heinäkuun 1. päivä 2015. Hän syntyi Bostonissa, vietti lapsuutensa Chicagossa. Teini-ikäisenä hän muutti Miami Beachille, jossa hänen vanhempansa rakensivat Tropicaire Hotelin, jossa hän toimi myöhemmin vuosia. Hän oli omistautunut opettaja ja tieteentekijä, hän sai tohtorintutkinnot kemiasta ja fysiikasta. Hän oli kemian professorina MDCC:ssa yli 50 vuotta. Hän oli tohtori Albert Einsteinin oppilas Princetonissa. Hän opetti Miamin yliopistossa ja Barry Collegessa ja oli myös opettaja JMH School of Nursingissa ja Hialeah High Schoolissa. Hän oli MDCC:n ensimmäinen naisjohtaja.
Hän oli kolmannen asteen dominikaaninunna. 50 vuoden ajan Shirley lahjoitti stipendejä oppilaille, jotka olivat ansioituneita tieteiden opiskelijoita. Anteliaana persoonana hän tuki monia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja auttoi tarpeessa olevia.”
Voit lukea muistokirjoituksen täältä:
https://www.legacy.com/us/obituaries/herald/name/shirley-wright-obituary?pid=175222357
Hänen Roswellin tarinansa alunperin kuultiin edesmenneeltä UFO-tutkijalta Leonard Stringfieldilta hänen 1990-luvulla julkaistussa monografisarjassaan ”Status Report – UFO Crash Retrievals”. Hän antoi Einsteinin assistentille pseudonyyminimen ”Edith Simpson” suojellakseen hänen identiteettiään ja perheen yksityisyyttä. Mutta Stringfield mainitsi hänen kirjassaan floridalaisen tutkijan, joka tapasi tohtori Wrightin haastattelua varten, naisen nimeltä Sheila Franklin. Franklin oli aktiivinen osavaltion MUFONissa. Stringfield ja Franklin tekivät yhteistyötä kirjatakseen ylös sen mitä naisella oli sanottavaa.
Franklin ja Wright tunsivat yhteisen ystävän. Tämän yhteyshenkilön kautta Franklin sai tietää, että Wright oli maininnut matkanneensa Einsteinin kanssa Roswelliin. Ystävä järjesti niin, että Franklin ja Wright saattoivat tavata. Franklin nauhoitti Wrightin Roswell-tunnustuksen heidän tavatessaan Miamissa marraskuussa 1993.
Sheila Franklin toivoi, että Stringfieldin mainitsema assistentti olisi edelleen elossa. Ja jos hän olisi, toivottavasti hänet löydettäisiin. Useiden internet-arkistojen läpikäynnin ja monien puhelinsoittojen jälkeen Franklin löydettiin ja häneen saatiin yhteys. hän suhtautui aluksi skeptisesti soittoon, mutta kun hän tajusi millä asialla häneen otettiin yhteyttä, hän lämpeni ajatukselle. Hän selitti, että hänellä oli sekä muistiinpanot hänen haastattelustaan Einsteinin assistenttina, että hän oli myös nauhoittanut sen ja nauhat olivat edelleen olemassa. Lisäksi hän oli halukas etsimään nyt jo melkein 30 vuotta vanhat nauhat ja lähettämään ne koko maailman kuultaviksi. Kiitollisena kaikesta Frankin löysi ja lähetti sähköpostissa erään näistä haastatteluista. Muita Wrightin todistuksen osia annettiin Stringfieldin monografiin painettavaksi ja niihin viitataan tässä. Valitettavasti Franklin ei löytänyt toista Wrightin nauhaa parhaallakaan etsimisellä.
Wrightin Roswell-tarina
Tutkija Sheila Franklin
Wright selitti Franklinille, että vuonna 1947 hänet oltiin valittu useiden lahjakkaiden oppilaiden joukosta työskentelemään professori Einsteinin kanssa kesäksi 1947. Hän oli käynyt läpi monenlaiset turvatarkastukset ja -koulutukset, koska hänen työnsä asettaisi hänet arkaluonteiseen asemaan. Einstein piti Wrightista ammattimielessä ja vei hänet joka paikkaan. Wright muistaa Einsteinin ”lämminsydämisenä, sympaattisena ja ystävällisenä kaikille oppilailleen”. Mutta hienäkuussa tuona vuonna tapahtui jotain, mikä jäisi hänen muistiinsa ikuisesti. Hän meni Einsteinin kanssa ”kriisitapaamiseen”, joka pidettiin lounaisosassa olevassa ilmavoimien tukikohdassa, jonne lähti muita tieteentekijöitä ja armeijan henkilöstöä. Heidät lennätettiin Princetonista Chicagoon normaalilennolla, josta he ottivat toisen lennon pienelle siviilikentälle. Silloin satoi vettä, kun he laskeutuivat ja eversti trenssitakissaan otti heidät vastaan ja ajoi ehkäpä 50-75 mailia autiomaan halki tukikohtaan. Heidät vietiin vahvasti vartioituun hangaariin. Siellä Wright ja Einstein tajusivat, että he käsittelisivät jotain Maan ulkopuolelta tullutta.
Hän kuvasi alusta, jota hangaarissa säilytettiin. ”Se oli levyn muotoinen, tavallaan konkaavi. Sen koko oli neljänneksen hangaarin lattian pinta-alasta.” Alus vaikutti olevan vaurioitunut sivusta. Hän sanoi, että valitettavasti hän ei päässyt tarpeeksi lähelle katsomaan yksityiskohtia, sillä aluksen ympärillä oli vartioita, valokuvaajia ja sitä tutkivia asiantuntijoita.
Wright sanoi, että ”aluksen runko oli varsin heijastavaa materiaalia, mutta sen lähelle mentäessä se muuttui mataksi.” Hän lisää, ”ne olivat varsin mielenkiintoista materiaalia”.
Franklin kysyi Wrightilta mikä Einsteinia kiinnosti eniten. Wright vastaa, ”voimanlähde ja universumi”. Hän lisää, ”häntä ei yhtään häirinnyt oikeiden todisteiden näkeminen. En kirjannut muistiinpanoihini hänen ensimmäisiä kommenttejaan, mutta hän sanoi jotain siihen suuntaan ettei häntä yllättänyt yhtään että he olivat tulleet Maapallolle ja että se antoi hänelle toivoa siitä että me voisimme oppia lisää universumista. Ensikontakti, hänen mukaansa, hyödyttäisi molempia maailmoja”.
Franklin pohti mikä Wrightin oma reaktio oli. Wright vastasi, ”reaktioni oli ihmetys, puoliksi uteliaisuus ja ehkäpä puoliksi pelko”.
Mutta Wright ja Einstein saivat nähdä jotain muutakin kuin pelkän aluksen.
Tukikohdan hangaarin sisällä oli avaruusolentoja. Hän kertoi niistä, ”jotkut asiantuntijat saivat päästä lähemmäksi katsomaan, myös minun pomoni. Minulle ne kaikki viisi näyttivät samoilta. Mutta ne olivat metrin mittaisia, karvattomia, niiden päät olivat suuria ja niiden silmät mahdottoman suuria, niiden iho oli harmaa hivenen vihertävällä sävyllä, mutta suurimmaksi osaksi niiden kehoja ei näkynyt, sillä niillä oli päällään tiukan pukevat asut. Mutta kuulin ettei niillä ollut napaa tai sukupuolielimiä.”
Myöhemmin reissulla tuli uusi kierros. Hän ja Einstein saatettiin jeepeillä arviolta 50 mailin päähän autiomaan läpi yksinäiseen, syrjäiseen rakennukseen jonka ovella oli vartioita. Heidät patistettiin rakennukseen, jossa upseeri tervehti heitä ja ohjasi alueelle, jossa oli henkilöstöä ja lääkintähnkilökuntaa olennon ympärille, joka näytti olevan kivuista tuskissaan. Se päästeli omituisia ääniä, mutta ei koskaan ”puhunut”. Wright itse piti etäisyyttä, mutta kuvasi sen harmaaksi kaksijalkaiseksi, mahdollisesti enemmän ihmisen näköiseksi kuin muut aiemmin nähdyt. Sen torso oli laajentunut groteskisti. ”Sen oli oltava tuore tapaus, mutta minulle ei kerrottu mitään ennenkuin meidät oltiin jo ohjattu pois tilasta.” Wright kertoi Franklinille, että myöhemmin hän sai kuulla olennon selvinneen hengissä.
Wright sanoi, että Einstein ”jolla oli oikeat turvaluokitukset, kirjoitti raportin jota minä en nähnyt. Minulle vain sanottiin että pysyä hiljaa asiasta.” Vaikka hän ei allekirjoittanut mitään papereita, hän piti lupauksensa eikä sanonut mitään. Franklin muistelee, että Wright oli maininnut Roswellin matkan tulevan kiistetyksi, että mitään kirjallista ei koskaan löytyisi matkasta ja kaikki todisteet siitä tuhottaisiin. Wrightia huoletti, että tiettyinä aikoina tapauksen jälkeen hänestä on saatettu pitää ‘kansioita’, mm. niillä henkilöillä jotka hänen ympärillään kuulustelivat ihmisiä.
Todistenauha
Osa Wrightin todistuksesta on kuultavissa tästä:
Kun hänen ääntään ja olemustaan kuuntelee, Wrightin tarina vaikuttaa tapahtuneen oikeasti. Kun hän vastaa Franklinin kysymyksiin, Wright vastaa tavalla joka on totuudenmukainen.
Stringfieldin monografien lisäksi tämän tekstin kirjoittaja on käyttänyt Franklinin hänen muistiinpanoihinsa perustuvia muisteloita haastattelusta. Nämä on tarjottu sekä puhelimessa että sähköpostitse.
Selvästikään Wrightilla ei ole mitään hyödyttävää — eikä hän hyötynytkään tästä mitenkään — tarinansa kertomisesta. Hän ei kaivannut rahaa. Hän ei etsinyt myöskään valtaa tai loistoa, hänen tarinansa on totuudenmukaisesti kerrottu tässä ja nyt, hänen kuolemansa jälkeen.
Tarinan todentaminen
Vaikka Wright varoitti ettei hänen Roswell-matkastaan löytyisi paperilla mitään, silti kuitenkin yritettiin. Albert Einstein Archives Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa sekä Einstein Papers Project Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa molemmat ottivat yhteyttä saadakseen selville oliko viitteitä Einsteinin sijainnista aikavälillä heinäkuun 7. – 20. päivä 1947 (maahansyöksyn jälkeen). Löytyisikö kalenteria tai jotain aikataulua, joka kertoisi siitä missä on ollut ja mitä hän on tehnyt? Vaikka sellaisen dokumentaation löytämisen mahdollisuudet ovat pienet, asia täytyi käsitellä. Vastaukset, joita saatiin joskus suurella viiveellä, erosivat toisistaan.
Albert Einstein Archives sai kirjeen eräältä henkilöltä päivämäärällä heinäkuun 21. 1947 (jota ei voida tässä esittää), jossa hän viittaa Einsteinin tarjoukseen mennä purjehtimaan. Vastaus oli, että Einstein katuu ettei hän voinut lähteä koska hänellä oli vatsahaavan oireita. Kirjeen kirjoittaja sanoi, että uutisten kuuleminen oli ”hämmentävää”. Se että Einstein olisi kärsinyt vatsahaavasta (ehkäpä liiallisen stressin seurauksena) käytyään katselemassa Roswellin esineitä kaksi viikkoa ennen saattaa olla merkittävää.
Einstein Paper Project Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa, apulaispäätoimittajansa kautta, ensin vihjaili, että 1940-luvun materiaali olisi ollut vielä ”digitoimatta”. Tämän jälkeen selitettiin, että vanhempi päätoimittaja sanoi että Einstein ei poistunut Princetonista tuon vuoden heinäkuussa. Sitä ei selitetty mitenkään mistä hän tiesi mitä Einstein teki 75 vuotta sitten, muutamana päivänä tietystä kuukaudesta kesänä jolloin hän oli vapaa akateemisen vuoden asettamista aikatauluista.
Toimittaja puhuu Einsteinista ja UFOista
Frank Edwards oli varhainen radiopioneeri ja useiden UFO-kirjojen kirjoittaja, mm. klassikon ”UFOs: Serious Business”. Hän oli Amerikan tunnettu nimi 1950- ja 1960-luvuilla. Detroitissa pidetyssä luennossa yleisölle vuonna 1956, Edwards mainitsi Einsteinia koskevat lausunnot joiden hän uskoi olevan totta perustuen hänen lähteisiinsä sekä ymmärrykseen historiallisista olosuhteista. Ja nämä lausunnot ovat huikeita. Edwardsin mukaan neljä vuotta ennen, vuonna 1952, Albert Einstein oli välittänyt kiireellisen viestin presidentti Harry Trumanille. Häntä vahvasti kiinnostu UFO-ilmiöt, ja Einstein varoitti, että Trumanin ”ammutaan alas”-politiikka UFOja koskien ei ollut viisasta. Tämä on äärimmäisen harvinainen kahden minuutin pätkä tilaisuuden nauhoitteesta:
Mitä Einstein sanoi avaruusolennoista?
Einsteinin tiedetään puhuneen Maan ulkopuolisesta älykkäästä elämästä ainoastaan neljä kertaa.
Ennen Roswellia hän oli asian suhteen myönteinen; Roswellin jälkeen hänen mielipiteensä muuttui. Eräässä lausunnossa hän sanoi ihmisten ”näkevän jotain” mutta että hän ”ei halua tietää enempää”. Hän halusi asian pysyvän hänelle vain pintapuolisena, ja hän jopa kieltäytyi kommentoimasta kuuluisaa Roswellin maahansyöksyä:
- Niinkin varhain kuin vuonna 1920 Einstein epäili, että älykästä Maan ulkopuolista elämää olisi olemassa ja kontakti olisi mahdollinen. Mielenkiintoinen löytö tammikuulta 1920 oli artikkeli London Daily Mailissa, jossa kirjeenvaihtaja oli pyytänyt tulevalta Nobel-palkinnon saajalta hänen mielipidettään Maan ulkopuolisesta elämästä. Radiopioneeri Guglielmo Marconi oli kertonut hieman tätä ennen samalle lehdelle mystisistä signaaleista, joiden hän epäili tulleen Marsista. Mitä Einstein ajatteli? ”Miksi Maapallon tulisi olla ainoa planeetta jolla on ihmiselämää? Se ei ole ainutlaatuinen minkään tekijän suhteen. Mutta jos älykkäitä olentoja on olemassa, niinkuin me voimme olettaa niitä olevan muuallakin univerusmissa, en usko niiden kommunikoivan Maan kanssa radiolla. Valonsäteet, joiden suuntaa voi kontrolloida helpommin, olisi todennäköisesti menetelmä jota kokeiltaisiin ensimmäisenä.”
- Vuonna 1952 raportoitiin, että Einstein kirjoitti evankelista Louis Gardnerille vastauksen Gardnerin kysymykseen UFOista: ”Nämä ihmiset ovat nähneet jotain. Se mikä se on, en tiedä, enkä ole utelias tietämään.” Kiinnostavampaa Einsteinin lausunnossa ei ole se mitä sanottiin vaan mitä jätettiin sanomatta. Vaikka Einstein myöntää, että ilmiö on todellinen, hän sanoo että hän ei halua tietää mitä he näkivät. Tämä on Einsteinilta vilpillistä. Milloin hän perääntyisi etsimästä ratkaisuja mysteereihin? Hänen vastauksensa oli selvästikin ”välttelyä”.
- Myöskin vuonna 1952, kirjeessä päivämäärällä marraskuun 12., Einstein lyhyesti vastaa edesmenneelle ristiriitaiselle UFO-kirjailija Albert K. Benderille. Bender kysyi mitä Einstein oli mieltä lentävien lautasten ilmiöstä. Einstein kirjoitti takaisin, ”Hyvä herra: Koska minulla ei ole mitään kokemusta ja vain pinnallisesti tietoa aiheesta, en ole pahoillani siitä etten pysty vastaamaan pyyntöönne. Terveisin, Albert Einstein”
- Ilmeisesti keskiviikkona heinäkuun 9. päivä 1947 Irish Times -sanomalehti kirjoitti: ”Yhdysvaltain sotaministeriö sanoi, että heillä ei ollut tietoa eilisiltaisesta New Mexicon ”lentävästä lautasesta” ja että he kysyivät asiaa Roswellista. Professori Einstein kertoi U.P.:n kirjeenvaihtajalle, että hänellä ’ei ollut minkäänlaista kommenttia’ antaa.”
Mielestäni me tiedämme nyt miksi suuri professori valitsi olla sanomatta tapauksesta yhtään mitään: hän oli siellä ja oli vannonut olevansa sanomatta mitään kenellekään.
Artikkelin julkaissut UFO Explorations
Bob Lazarin koulutustaustasta
Tämä on käyttäjän u/SignalsIntelligence Redditissä kirjoittama postaus. Häntä on kiinnostanut Bob Lazarin taustat. Hänen postauksiaan on julkaistu aiemminkin.
(alempana lyhenne RL = Robert Lazar)
Minun pitää jakaa tämä materiaali useampaan postaukseen, sillä sitä on paljon käsiteltävänä eikä se mahdu kaikki yhteen.
Phil Patton kirjoittaa kirjassaan Dreamland Lazarista seuraavaa:
Kasvotusten, tai radiossa tai televisiossa nöyrä Lazar antoi itsestään uskottavan kuvan, joka parani koska hän ei ollut kimakka. Rauhallinen, melkein arkaileva Lazar onnistui viehättämään niitäkin, joita hän ei vakuuttanut. Tom Mahood, mies joka tuskin on kovinkaan hyväuskoinen insinööri, joka tutki monia Lazarin väitteitä ja löysi aukkoja hänen elämäntarinastaan, ei koskaan menettänyt käsitystään siitä miten alitajuisesti vakuuttava mies oli. Hänen asiallisuutensa antoi mahdollisuuden tarinalle, joka painettuna vaikutti oudolta ja omituiselta.
Lazarilla oli hurmaava haluttomuus liioitella. “En haluaisi myöntää tätä”, hän aloitti snomalla. “En haluaisi mennä siian syvälle siihen”, hän sanoi vastatessaan kysymykseen, tai “En tykkää puhua tästä”. Hän melkein häveliäästi kertoi eräästä oikeasta avaruusolennon havainnostaan. Se saattoi olla mallinukke. “Se saattoi olla miljoona eri asiaa.”
Tämä mysteeri, joka oli osaksi peilikuva, osaksi Lazarin sporttimallin tinapintaa, teki hänen tarinastaan kiinnostavan. Hänen tavallaan oli sama vaikutus: yhdistelmä kirkkaita huippukohtia ja tylsää vääntöä. John Andrewsille, veteraanisieppaajalle, Lazarin viehätysvoimansa on siinä, että hän oli yksi harvoja UFO-silminnäkijöitä, joka sanoi “En tiedä” tarinastaan puhuttaessa. Vaikka useimmat UFO-tarinat olivat dogmaattisia yksityiskohdissaan, Lazarin tarina oli täynnä aukkoja ja rajoitteita.
Ensitulkintani Lazarista on, että hänell vaikutti olevan monia niitä ominaisuuksia, joita etsin kun määritän jonkun uskottavuutta. Hän vaikutti hillitsevän itseään väitteissään, hän ei spekuloinut, ja hän varovaisesti määritteli kaikki lausunnot joita hän antoi, jos hän työskenteli hänen aihepiirin asiantuntemuksensa ulkopuolella. Pidin häntä ja hänen tarinaansa uskottavana.
Mutta, aloin etsiä enemmän haastatteluja joita Lazar oli tehnyt, ja mitä enemmän katsoin niitä, aloin huomata epäjohdonmukaisuuksia ja muutoksia hänen väitteissään, ja monet näistä muutoksista eivät olleet sentyyppisiä joita voitaisiin selittää muistin hämärtymisenä tai suusta möläytettynä sammakkona. Hän esitti myös monia niinkutsuttuja ”epäkaanonillisia” väitteitä vuosien mittaan — joista monet yksityisesti — joista kaikkein pöyristyttävimmät vaikuttivat tapahtuneen lähellä sitä aikaa, kun hän kertoi tarinastaan ensi kerran.
Tässä postausten sarjassa sekä kattavuuden vuoksi minusta on tarpeen aloittaa aivan alusta. Tämä tarkoittaa, että lähdetään liikkelle joistain kaikkein tunnetuimmista ongelmista Lazarin tarinassa — hänen koulutustaustastaan ja työhistoriastaan. Tulevat postaukset käsittelevät S-4:aa ja avaruusolentojen teknologiaa, joiden parissa hän työskenteli. Aion käyttää Mahoodin esittämää aikajanaa tapahtumille hänen verkkosivuiltaan, mutta lisään myös omaa kontekstia siten kuin kykenen. Tämä tulee esittämään asiat toisessa valossa mitä ihmiset sen tietävät, mutta mielestäni kaikki informaatio ja konteksti yhdessä paikassa monen sijaan selkeää.
Hänen syntymäpäivänsä:
Floridan laki tekee mahdottomaksi kaikille muille paitsi Bobille pyytää kopiota virallisista papereista ja vahvistaa ovatko ne edelleen olemassa. Bob väittää, että ne eivät ole enää olemassa.
Tulisi asettaa kyseenalaiseksi miten Bob kykenee ajamaan autoa tai lentämään minnekään tai elämään elämäänsä ilman henkilöpapereita, mikä vaatisi sellaisia dokumentteja joista hän sanoo ettei niitä ole olemassa. Myös kyseenalaistan sen miksi valtio haluaisi hävittää hänen syntymätodistuksensa.
Elokuu 1976: valmistuu lukiosta:
Stanton Friedmanin mukaan RL valmistui W. Tresper Clarke High Schoolista Westbury Long Islandissa, New Yorkissa. Hänen luokkansa numero oli 261 kaikista 369 luokasta. Lisäksi Friedman sanoo, että RL olisi ollut huonoiten menestyneen kolmanneksen joukossa, ja sisäänpääsy Kalifornian teknilliseen korkeakouluun tai MIT:n yleensä vaatii 10%:n parhaimmistossa olemista.
1976: väitteet siitä, että hän oli mennyt Los Angeles Pierce Collegeen.
Stanton Friedman on vahvistanut tämän. Kun RL oli sanonut, että eräs hänen professoreistaan Cal Techissa oli nimeltään “Duxler”, Friedman etsi käsiinsä William Duxlerin, matematiikan ja fysiikan professorin Pierce Collegesta, ja hän sai selville, että RL oli ollut ainakin yhdellä hänen kursseistaan 1970-luvun lopulla. Duxler sanoi, että hän ei koskaan ole opettanut Cal Techissa.
Lazar myöntää kirjassa Dreamland
“En kuitenkaan tiennyt esimieheni kontaktitietoja Fairchild Electronicsilla Kalifornian Chatsworthissa, jossa työskentelin tehdessäni kursseja Pierce Junior Collegessa.”
Niille joita asia kiiinnostaa, tässä on video, jolla Lazar väittää hänellä olleen Duxler-niminen professori Cal Techissa, ja Hohsfield-niminen professori MIT:ssa. MIT:ssa ei ole Hohsfield-nimistä henkilöä, mutta Lazarin koulussa oli sen niminen tekninen opettaja, joka opetti elektroniikkaa.
Kommentoija Quorassa puhuu MIT:ssa jatko-opiskelusta:
Kun olet jatko-opiskelijana yliopistossa, sinne jää monia merkkejä siitä että olet ollut koulussa. Sinulla on toimisto. Joku osastoltasi joutuu antamaan sen toimiston sinulle. Hänen asemassaan hän olisi työskennellyt laboratoriossa, ja monina öinä myös yöpynyt siellä, niinkuin kämppikseni jotka olivat MIT:n jatko-opiskelijoita. Sinulla on kohorttitovereita. Sinulla on dekaani. Sinulla on väikkärin valvoja. Sinulla on mentoreita. Sinulla on opiskelijanumero. Käytät kirjastoa, ja tutustut kirjaston työntekijöihin ja turvamiehiin. Opetat — riippuen instituutiosta, joko yksin tai kurssiapulaisena — ja sinulla on omia oppilaita. Saatat harrastaa urheilua tai liittyä seuroihin. Sinulla on ystäviä. Voisin jatkaa vielä.
Sitten on tutkimukset ja niiden julkaisu. Hän olisi kirjoittanut akateemisia papereita yhdessä muiden kanssa. Kaikki tämä korostuu MIT:n kaltaisessa paikassa. Nämä paikat vetävät puoleensa parhaat luennoitsijat ja parhaat professorit. Ja opiskelijat, jollainen Lazar ei ollut. Muistot ovat kirkkaita, koska kokemukset ovat unohtumattomia. MIT:n labrat ovat kiinnostavia paikkoja, joissa on huipputeknologiaa ja -tutkimusta. Lazar olisi tavannut joitain erittäin tunnettuja ihmisiä.
1978: paperit Pacifica Universitysta:
Lazar väittää, että hänellä on fysiikan ja sähköteknologian kandidaatin tutkinto Pacifican yliopistosta, mikä käy ilmi RL:n esiraportista ennen hänen paritustapaustaan (Case 94922). Kalifornian yliopisto lakkautti Pacifican vuonna 1978, koska lafka oli myynyt tutkintoja.
“1977 tai ’78”: menee Kalifornian osavaltion Northridgeen:
Hän väittää menneensä Kalifornian osavaltion yliopistoon Northridgeen “vähäksi aikaa lukemaan joitain kursseja”, ja sieltä Kalifornian teknilliseen korkeakouluun. (14)
“The Big T” on CalTechin oppilasvuosikirja. CalTechin Millikanin kirjastossa jokainen “The Big T”:n vuosikirjan sivu vuodesta 1977 vuoteen 1982 tarkistettiin. RL:sta ei ole mainintaa tai valokuvaa missään, mikä on erittäin epätodennäköistä jos hän olisi ollut siellä opiskelijana. George Knapp (1) ja Stanton Friedman tarkastivat viranomaisilta, eikä RL:n läsnäolosta ollut mitään viitteitä.
heinäkuun 27, 1980: menee naimisiin Carol Strongin kanssa:
RL meni naimisiin Carol Nadine Strongin kanssa Woodland Hillsissa, Kaliforniassa.
Vihkitodistuksessa lukee RL:n ammattina “sähköinsinööri” ja hänen korkein koulutusasteensa on 12 (vuotta koulua).
1982: valmistuu maisteriksi Cal Techista:
Hänen opiskeluistaan ei ole mitään merkintöjä. On väitteitä siitä, että joku muistaisi hänet kampukselta, mutta tämä henkilö ei ole esittänyt väitteitään virallisesti.
1985: valmistuu maisteriksi MIT:sta:
Glenn Campbell tarkasti seuraavat lähteet MIT:n arkistoista (kts. viite 14): opiskelijaluettelot vuosilta 1978-1990, laitosten työntekijöiden puhelinluettelot vuosilta 1978-1990, MIT:sta valmistuneiden tutkintolistat vuosilta 1979-1980 sekä vuoden 1989 MIT-Alumnirekisteri. RL:ia ei oltu listattu yhteenkään näistä dokumenteista. (16) Stanton Friedman on lisäksi tarkistanut myös MIT:n opintorekisterin pitäjältä ja Alumni-toimistosta, eikä hän löytänyt mitään todisteita Lazarin opinnoista. Friedman raportoi, että RL ei ole vuonna 1982 aloittaneiden listalla.
Friedman lisää vielä:
Ajatus siitä, että valtio olisi pyyhkinyt pois hänen SIVIILITIETONSA on absurdi. Tarkastin MIT:n juristilta — ei ole mahdollista että hänen tietonsa olisi pyyhitty pois. Fysiikan laitos ei ollut hänestä koskaan kuullutkaan eikä hän ole American Physical Societyn jäsen.
Tässä on kaikki Bobin väitteet hänen koulutustaustastaan. Yksikään opiskelijatoveri, opiskelija, professori tai kukaan muukaan MIT:sta tai CalTechista ei ole astunut esiin ja sanonut, että olisi tuntenut tai opiskellut Lazarin kanssa. Lazar ei ole koskaan osannut mainitan nimeltä yhtäkään professoria, opiskelijaa tai ketään muutakaan joka näihin opinahjoihin liittyy joka hänet tuntisi. Silloin kun hän niin teki, hänen antamansa nimet olivat hänen opettajiaan lukiossa tai Pierce Collegessa.
Dreamland-kirjassa hän käyttää pitkän pätkän siihen miten hän oppi rakastamaan tiedettä lukiossa, ja eri kokeita joita hän teki raketeilla, kuvaillen yksityiskohtaisesti kokemuksia joita hänellä oli ystävien kanssa.
CalTechista, josta hän sanoo saaneensa maisterintutkinnon, tämä kappale on ainoa maininta koko laitoksesta:
Alunperin työskentelin Fairchildissa teknikkona korjaten rikkinäisiä piirilevyjä, mutta pääsin lopulta testi-insinööriksi ja myöhemmin piirejä ja loogisia piirejä suunnittelevaksi insinööriksi. Rakastin elektroniikkaa ja tienasin tuolloin rahaa ja kävin samaan aikaan CalTechissa. Opiskelin elektroniikkaa pääosin siksi, että fairchildilaisten mielestä se olisi paras mahdollinen suunta minulle.
Siinä se. Hän käyttää monta sivua kuvailemaan lukiotaan ja CalTech mainitaan ainoastaan yhdessä sivulauseessa.
Tuon CalTech-maininnan jälkeen Lazar sanoo lähteneensä Kaliforniasta vuonna 1982 Los Alamosiin ilman yliopistotutkintoa. Hän ei koskaan sano valmistuneensa tai saaneensa tutkintoa, mikä on omituista kun ottaa huomioon millainen suoritus se olisi ja kuinka monta sivua hän käyttää lukioasiaan.
Kesään 1982 mennessä moottoritie oli jo kuuma ja haluni ottaa seuraava askel oli kasvanut liian suureksi pysyäkseni Fairchildissa… olin 23-vuotias ja minulta puuttui yliopistotutkinnosta muutama kurssi. Halusin enemmän, joten kesällä 1982 lähetin hakemuksen ja CV:n Los Alamos National Laboratoryyn.
Mitä Lazar sanoo MIT:sta hänen kirjassaan?
Hän mainitsee sen ainoastaan tässä kappaleessa:
“Olin ottanut askeleen oikeaan suuntaan, olin kiitollinen Mesonin porukalle siitä, että he lähettivät minut MIT:n jatkokouluttautumaan, mutta minusta tuntui kuin ne olisivat olleet painolastia, enkä tiennyt miten voisin muuttaa nykyistä kurssiani.”
Se on yksi kaikkein omituisimmista asioista kirjassa ja hänen koulutusväitteistään. Hän ei anna mitään selitystä sille miten tai milloin hän olisi voinut mennä MIT:n — joka sijaitsee Massachusettsissa — ja saada maisterin samalla kun hän oli töissä Los Alamosissa New Mexicossa.
Se on niin sekavaa että useaan otteeseen luettuani sen, siltikin minusta tuntuu että olen missannut jotain. Jos jollain on jonkinlainen selitys tälle kaikelle, olisin kiinnostunut kuulemaan sen ja mieluusti editoin tätä postausta ja teen korjaukset.
George Knapp Lazarin koulutusväitteistä:
Tiedot hänen koulutustaustastaan olivat ensimmäisessä ohjelmassa, jonka tein…. Myönnän sinulle tämän, en usko että hän oli opiskellut niissä kouluissa. En usko, että Bob Lazar saisi tutkintoa CalTechista tai MI:sta yksinkertaisesta syystä. Amerikkalaisissa yliopistoissa, kun saat perustutkinnon, sinun on otettava kaikenlaisia kursseja aiheista jotka ei välttämättä kiinnosta. Kirjallisuus, en voisi kuvitella Bob Lazaris istumassa kirjallisuuden kurssilla tai lukemassa runoutta tai joatin tuollaista. Hän ei kestäisi sellaista. Hän ei todellakaan istunut sellaisilla kursseilla…. Niin minä sen miellän — Bob ei olisi ensimmäinen ihminen joka on valehdellut koulutuksestaan päästäkseen hyvään duuniin. (Lähde)
Knapp selvästikin on Lazarin tukena, äärimmäisen hyvää pataa tämän kanssa, ja kirjaimellisesti hän kirjoitti Lazarin kirjan esipuheen, uskoo kaikki hänen väitteensä S-4:ssä työskentelystä, tutki itse asiaa ja raportoi hänen koulutuksestaan — ja hän ei usko että Lazar olisi ollut MIT:ssa tai CalTechissa.
Artikkelin julkaissut SignalsIntelligence
Oliko Bob Lazar huijari? Tarinaan liittyy muutakin
Tämä on sarjassaan ensimmäinen artikkeli, joka on syntynyt yli 50 haastattelun seurauksena. Haastatellut ovat joko tunteneet Bob Lazarin, heillä on ollut rooli hänen tarinassaan tai väitteissään, tai heillä on tietoa, joka liittyy Bobin tarinaan tai väitteisiin mikäli ne ovat totta.
Kaikki haastattelut tässä artikkelissa on kirjoitettu puhtaaksi nauhoitteista. Niiden keskusteleva tyyli on säilytetty — ne ovat suoraan haastateltavan suusta.
Bob Lazarin työ Los Alamos National Laboratoryssa
Bob on pitkään väittänyt, että hänet palkattiin fyysikoksi Los Alamosiin toukokuussa 1982.
Lazar: Työskentelin Los Alamos National Labissa.
Knapp: Fyysikkona?
Lazar: Fyysikkona
https://youtu.be/D7raTtCIXqM?t=28
Todisteeksi hänen työsuhteestaan fyysikkona Bob Lazar, George Knapp ja muut ovat maininneet Los Alamos Monitorissa kesäkuun 30. päivänä 1982 julkaistun artikkelin.
Artikkelin kirjoittaja, Terry England, kirjoitti seuraavaa:
Lazarille, joka on fyysikko Los Alamos Meson Physics Facilityssa, tärkeää on suihkumoottori. Se on jotain minkä parissa hän on työskennellyt vuosia.
Se, onko England yrittänyt yhtään selvittää oliko Lazar oikeasti fyysikkona Los Alamosissa, on ollut kiistelyn aiheena aina tuosta asti.
Heinäkuussa 2020 Joe Roganin haastattelussa Jeremy Corbellin ja George Knappin kanssa Corbell sanoi, että hän oli kysynyt Terry Englandilta tätä kysymystä suoraan:
Corbell: Viimein pääsin pari viikkoa sitten haastattelemaan miestä, joka kirjoitti tuon — Terry English [sic]. Lopultakin, kaiken tämän jälkeen, hän soitti minulle — kolme vuotta myöhässä — [ääni liian hiljaa] laittoi hänet leffaan — ja minä sanoin “Katsos, tässä on homman nimi, sinä sanoit että Bob Lazar oli fyysikkona Los Alamosissa. Niin mihin sinä perustat tuon? Kirjoitat tutkielmaa…” ja hän vastaa “joo,” — ja uutistoimisto AP bongasi tuon — hän sanoi “jos olisin tulkinnut väärin, että hän oli fyysikkona Los Alamosissa, kaikki Los Alamosissa olisivat varmasti antaneet kuulla siitä minulle. He ottavat sen vakavasti. Hän oli fyysikko. Minä raportoin sen. AP bongasi tuon, he toistivat saman. Kukaan ei sanonut minulle, etteikö hän olisi ollut fyysikko tuolloin Los Alamosissa.” (Joe Rogan Experience #1510)
Puhuin Terry Englandin kanssa elokuussa 2021 vahvistaakseni Jeremy Corbellin kertomuksen heidän keskustelustaan. England ei muistanut sanoneensa tällaista Corbellille.
Kirjoittaja: Selvititkö koskaan varsinaisesti hänen väitteitään siitä oliko hän fyysikko, vai uskoitko sen vain kun hän niin sanoi?
Terry England: Tavallaan uskoin sellaisenaan. Puhuin monille Los Alamosissa, jotka olivat ydinfyysikkoja ja hyväksyin sen mitä he sanoivat.
Kirjoittaja: Kysyitkö keneltäkään siellä oliko hän fyysikko?
England: En. Ehkä minun olisi pitänyt, mutta ei minulla ollut mitään syytä epäillä häntä silloin.
Kirjoittaja: Jeremy Corbellin tuoreessa dokumentissa hän sanoi puhuneensa kanssasi ja sinä olit vahvistanut hänen olevan fyysikko.
England: En muista sanoneeni niin. Se on mahdollista, mutta en muista sanoneeni niin. Koska en muista tehneeni niin.
Kirjoittaja: Hän sanoi, että olit sanonut että jos et olisi tarkistanut faktoja, muu yhteisö olisi “antanut kuulla siitä” sinulle.
England: Sanoiko hän niin?
Kirjoittaja: Joo.
England: Ei mielestäni.
Engladin muistikuvan siitä, että hän ei olisi yrittänyt varmistaa Bob Lazarin roolia Los Alamosissa, lisäksi Lazar itse antoi radiohaastattelun The Billy Goodman Happening -radioshowhun joulukuun 20. päivä 1989, jossa hän syventyy yksityiskohtaisemmin aikatauluihin ja hänen rooliinsa Los Alamosissa:
Minulla on kaksi maisterintutkintoa; yksi fysiikasta; yksi elektroniikasta. Kirjoitin graduni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden teknikkona ja sitten fyysikkona Protonipolarisointiosastolla siellä olevan kiihdyttimen parissa. (Billy Goodman Happening 12–20–89)
Tässä haastattelussa — kuukausi Knappin ensimmäisen haastattelun jälkeen — Bob väittää, että hänet palkattiin teknikoksi ja pysyi siinä roolissa “parin vuoden ajan” ennen kuin hänestä tuli fyysikko.
Kuitenkin, Bob vahvistaa Los Alamos Monitorin artikkelin, että hän oli juuri muuttanut Los Alamosiin kuukautta aiemmin. Los Alamos on erikseen myöntänyt, että hän on aloittanut työt labrassa toukokuun 18. päivä 1982.
Jos hän olisi aloittanut työt labrassa yli kuukauden ennen hänen haastatteluaan Terry Englandin kanssa Monitorin artikkelia varten, ja olisi ollut teknikkona labrassa “muutaman vuoden ajan”, hän ei olisi voinut olla fyysikko siihen aikaan, kun Los Alamos Monitorin artikkeli julkaistiin.
Minulla ei ole tiedossani yhtään labran työntekijää, jotka olisivat julkisesti tehneet jotain lausuntoja Bobin työstä Los Alamosissa. George Knapp on väittänyt, että hän on puhunut entisten Bobin kanssa työskennelleiden työntekijöiden kanssa jotka ovat vahvistaneet, että Bob on ollut fyysikko, ja kuitenkin nämä väitteet on tehty epämuodollisesti ja epävirallisesti. Knapp on sanonut, että nuo työntekijät olivat Lazarin ystäviä, ja hän on maininnut aivan erityisesti ainoastaan nimen Joe Vaninetti yhtenä niistä, jotka asian ovat vahvistaneet.
Vaninetti ei kuitenkaan ole sanonut yhtään mitään julkisesti Lazarin roolista labrassa.
On merkittävää näyttöä siitä, että Vaninettilla on ollut suuri kiinnostus UFOihin ja että hän on ollut mukana UFO-tutkimuksessa Bobin kanssa sekä ennen että jälkeen Bobin tekemien väitteiden hänen työskentelystään S-4:ssä. Esimerkiksi, Bob Lazar ja Joe Vaninetti olivat vierailleet Groom Laken (Area 51) läheisyydessä niinä kuukausina jolloin Bob oli väittänyt työskennelleensä siellä. Vaninetti myöhemmin oli mediahaastatteluissa Bobin mukana, ja hänellä on ollut jopa pieni rooli Bobin tarinassa, kun hän meni Bobin mukana Las Vegasin kasinolle salaiseen tapaamiseen Bobin entisen S-4:n esimiehen, Dennis Marianin, kanssa.
Alla näkyy ensimmäiset julkiset haastattelut entisen Los Alamos National Laboratoryn työntekijän kanssa, joka tunsi Bobin tai oli työskennellyt hänen kanssaan labrassa.
Fyysikko
Minun onnistui saada selville kaksi entistä labran työntekijää, jotka tekivät suoraan töitä Bobin kanssa ja jotka kykenivät puhumaan siitä mitä he tekivät Los Alamosissa sekä niistä olosuhteista, jotka vallitsivat hänen sieltä lähdettyään.
Ensimmäinen labratyöntekijä on fyysikko, joka pyöritti labraa, jossa Bob väitti työskennelleensä, Protonipolarisointiosasti. Tämän fyysikon nimi on John Jarmer.
Jarmer työskenteli labrassa yli kahden vuosikymmenen ajan Protonipolarisointiosastolla.
John Jarmerin, Bob Lazarin ja Joe Vaninettin merkinnät labran puhelinluettelossa:
Bobin ystävä ja kollega Joe Vaninetti — joka työskenteli labrassa teknikkona hänen kanssaan — on listattu useiden tutkimuspaperien kirjoittajana yhdessä John Jarmerin kanssa:
Olen vahvistanut useilta entisiltä labran työntekijöiltä ja labran dokumentaatiosta, että Jarmer työskenteli Protonipolarisointiosastolla Bob Lazarin suorana esimiehenä.
Seuraavassa on lainauksia haastattelusta fyysikko John Jarmerin kanssa, joka on tehty heinäkuussa 2021:
Kirjoittaja: Soittaako [nimi Bob Lazar] kelloja?
John Jarmer: Kyllä.
Kirjoittaja: Yritin selvittää, että onko hän oikeasti ollut fyysikkona siinä [Protonipolarisointi] projektissa.
John: Ei. Ei fyysikkona — parhaan tietoni mukaan.
Kirjoittaja: Voitko kertoa minkälaisena muistat hänen roolinsa?
John: No, kun minä olin Los Alamosin labrassa töissä, hän teki jotain sähköteknikon töitä, joista minä tiesin. Koskaan ei ollut mitään viitteitä siitä, että hänellä olisi ollut fyysikon taustaa. Jos hänellä on, hän kykenee varmasti näyttämään paperinsa, mistä ne ovat.
Kirjoittaja: Voisitko kertoa minulle vähän siitä minkälaista työtä hän olisi tehnyt?
John: Mahdollisesti projektiin liittyviä sähkötöitä. Tarkoitan, se voi olla — en sano että tämä liittyy mitenkään siihen mitä hän väittää tehneensä tai mitä hän oikeasti on tehnyt — mutta esimerkiksi sähköteknikko tekee tukitöitä, joita tarvitaan kun suunnitellaan koetta ja tarvitaan käyttöliittymämoduuli käytettyjen havainnointilaitteiden väliin, joka kytketään tietokoneeseen, ja tuon systeemin kaapelointi. Se olisi esimerkki. Ei siis siitä mitä hän on tehnyt, vaan mitä teknikko tekisi.
Kirjoittaja: Oliko labra suljettu muilta, joutuiko sinne pääsemiseksi menemään turvatarkastuksen läpi?
John: Kyllä, pitää olla turvallisuusluokitus ja lätkä jotta pääsee sisään sinne missä minä työskentelin.
Kirjoittaja: Joten hänellä olisi ollut turvallisuusluokitus?
John: En tiedä minkään turvaluokituksen tilaa mikä hänellä olisi ollut, mutta henkilökorttia piti näyttää jotta sisälle pääsee.
Kirjoittaja: Oliko sinulla mitään kokemuksia hänen kanssaan? Mikä sinun tuntumasi hänestä oli?
John: Hän oli siellä lyhyen aikaa, eikä hän vakuuttanut minusta olevan penaalin terävin kynä tai mitään sellaista. Muuta en sano.
Kirjoittaja: Olitko siellä koko ajan kun hän oli siellä?
John: Lähdin eläkkeelle vuonna 2006, joten tuon ajan kun olin siellä olisi kattanut koko hänen sielläoloaikansa.
Kirjoittaja: Olen kuullut, että syyt sille miksi Bob menetti työnsä liittyivät siihen, että hän käytti valtion omaisuutta omiin henkilökohtaisiin projekteihinsa.
John: Siihen minulla ei ole mitään kommentoitavaa.
Ja tämä jatkohaastattelu tehtiin tammikuussa 2022:
John: Kun työskentelin osastollani, en edes muista sitä aikaa mutta se ei ollut kauaakaan, mutta en voi kommentoida mitä silloin tapahtui sen jälkeen kun hän ei enää ollut meillä töissä. Kun sanon me, tarkoitan itseäni ja teknikoita, jotka kanssani työskentelivät.
Kirjoittaja: Mutta hän työskenteli sähköteknikkona sinun labrassasi?
John: Kyllä, pitää paikkansa.
Kirjoittaja: Olisko sinulla mitään syytä epäillä sitä, että hän olisi saanut ylennyksen?
John: Ei. Kuten sanoin, kun hän lopetti työnsä meillä, hän oli, käytän termiä “tilapäistyöntekijä”, meillä. Kun hän lopetti meillä, en seurannut enempää häntä, millään tavalla. Jatkoin oman osastomme työtä ja menin eteenpäin. Jos hän työskenteli labralla polarisointiosastolla, silloin hän kykenee kertomaan niiden ihmisten nimet, joiden kanssa hän työskenteli.
Kirjoittaja: Muistatko toisen Bobin kanssa työskennelleen teknikon nimeä? Uskon Joe Vaninettin olleen yksi heistä, mutta ymmärtääkseni heitä oli kolme.
John: Joe Vaninetti oli yksi, varmasti — joudun miettimään sitä hetken ennen kuin voin sanoa keitä muut teknikot olivat.
Byrokraatti
Toinen labran työntekijä, jonka olin selvittänyt työskennelleen Bobin kanssa, oli ollut useammassa roolissa labralla, mutta hän oli ollut Bobin kanssa tekemisissä hallinnollisessa roolissa. En voi sanoa tarkalleen missä roolissa, sillä hän ei halua nimeään julkisuuteen. Kutsun häntä nimellä “Fred”.
Seuraavassa on lainauksia haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022.
Kirjoittaja: Soittaako nimi Bob Lazar kelloja?
Fred: Joo.
Kirjoittaja: Soittaa?
Fred: Kyllä.
Kirjoittaja: Puhuin John Jarmerin kanssa, hän muisti Bobin ja hän kykeni kertomaan minulle hiukan muistojaan, mutta toivon että kykenet kertomaan minulle hieman lisää.
Fred: Olen tolella haluton menemään siihen. Minä olin [kuvaa rooliaan Johnin laboratoriossa]. Niin että kyllä, tiedän henkilön, mutta en halua joutua mukaan mihinkään mikä liittyy häneen.
Kirjoittaja: Yritän oikeasti saada kuvaa siitä millainen ihminen Bob oli ja mitä hän teki siellä. Ja vaikka kertoisit kaiken minulle vain epävirallisesti, minua kiinnostaa suuresti kuulla versiosi tästä. Ja ymmärrän kyllä jos et halua.
Fred: OK. Lyhyt vastaus on, että Bob on erittäin välkky. Mutta ilkeä, paha ihminen. En usko että hänellä oli — en edes tiedä onko hän päässyt lukiosta läpi. Hänellä ei todellakaan ollut mitään korkeakoulututkintoa, eikä hän työskennellyt Los Alamos Laboratoriolle. OK. Hän oli Butlerin [Fred myöhemmin korjasi tarkoittaneensa Kirk-Mayeria] leivissä, joka toimitti sopimusteknikoita labraan. Ja tuon jälkeen, tiedätkö, olen kuullut niistä jutuista mitä hän on julkaissut, ja suurin osa siitä on fantasiaa. Hän työskenteli laboratoriolle lyhyen aikaa, joutui sanaharkkaan johdon kanssa koska hän käytti väärin labran puhelimia. Joten he potkivat hänet pellolle, mikä oli helppoa koska hän ei työskennellyt labrassa.
Ennen muinoin 70-luvulla ja 80-luvun alussa Yhdysvalloilla oli valtion tukema juttu nimeltä WATS — wide area telephone service, kaukopuhelinpalvelu. Ja jos löysit numeron siihen, pystyit soittamaan mistä päin maata ilman lisämaksua. Joten hän pyöritti jonkinlaista bisnestä tuota puhelinta käyttämällä.
Kirjoittaja: Nyt varmistaakseni asian, hän ei ollut fyysikko labrassa?
Fred: Ei.
Kirjoittaja: Tiedätkö miten pitkään hän oli töissä siellä?
Fred: Muutamia kuukausia. No, siitä on jo 40 vuotta… alle vuoden kuitenkin.
Kirjoittaja: Bobin vaimo työskenteli myös labralla, hänen nimensä on Carol Lazar.
Fred: Jep. Hän oli myös sopimusteknikko.
Kirjoittaja: Olen kuullut, että hänellä oli sopimus alfa-mittareiden korjaamisesta. Tiedätkö mitään siitä?
Fred: Korjata mitä?
Kirjoittaja: Kaipa heillä oli sopimus alfa-säteilymittareiden korjaamiseen?
Fred: Kyllä, mitta-anturit, periaatteessa niissä oli ohut folioikkuna, joka vaurioitui helposti. Ja he joutuivat vaihtamaan noita rikki menneitä ikkunoita.
Kirjoittaja: Muistatko mitään mitä labrassa olisi tapahtunut sen jälkeen kun hän lähti sieltä.
Fred: No, hänellä oli tunnin kuva -bisnes. Jossain kohtaa hän lopetti sen ja lähti.
Kun kysyin sitä kenen kanssa Bob työskenteli ja jolle minun kannattaisi puhua, Fred viittasi minut Joe Vaninettin pakeille, sillä hän oli toinen kahdesta teknikosta Jarmerin labrassa siihen aikaan kun Bob siellä työskenteli.
Identifioin ja haastattelin yhtä toista entistä labratyöntekijää, joka työskenteli tieteellisessä roolissa Meson Physics -laitoksella ja tunsi Bob Lazarin, vaikkakin ainoastaan koska hän oli työskennellyt läheisesti John Jarmerin kanssa ja hän oli kuullut Bobista tämän ja muiden kollegoiden kautta “kahvihuone”-tyyppisesti. Hän ei halunnut tulla julki keskustelun luonteen vuoksi. Kutsun häntä nimellä “Henry”.
Seuraavassa on lainaus haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022:
Kirjoittaja: Tunnistatko nimen Bob Lazar?
Henry: Onko hän se lasvegasilainen kaveri?
Kirjoittaja: Kyllä, juuri hän.
Henry: Olen kuullut nimen. Olen kuullut hänestä juttuja.
Kirjoittaja: Olen puhunut muutamien kanssa labralta, jotka muistavat hänet, mietin että jos muistat siitä ajasta mitään kun hän oli siellä ja mitä hän teki?
Henry: Olin siellä, mitä, vuodesta ’72 kaiketi vuoteen 2008. No, suurimman osan aikaa olin lineaarikiihdyttimen parissa ja yleensä insinööriosastolla. Kuulin hänen nimensä mainittavan muutaman muun kanssa, mutta en todellakaan tiennyt hänestä mitään siellä.
Kirjoittaja: Muistatko kuulleesi hänestä mitään kun hän työskenteli labralla?
Henry: No, valitettavasti, yksi kaveri jonka tunnen, joka työskenteli hänen kanssaan hetken aikaa oli Joe King, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.
Kirjoittaja: Oliko [Joe King] teknikko?
Henry: Kyllä.
Kirjoittaja: Tiedän, että siellä oli kolme teknikkoa, Joe Vaninetti, Bob, ja yksi muu.
Henry: Joo, tiesin Vaninettin. Toinen teknikko, joka siellä oli pitkän aikaa oli Joe [King], mutta Joe, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa, Jumala, en tiedä, 20 vuotta sitten kaiketi, tai enemmänkin jossain täälläpäin.
Kerroin Henrylle keskustelustani John Jarmerin kanssa, ja kysyin häneltä oliko John kertonut koskaan Bobista mitään.
Henry: Joo. Kuulin Johnin mainitsevan hänen nimensä, koska työskentelin Johnin kanssa pitkään.
Kirjoittaja: Tiedän, että John ei ajatellut Bobista kauhean hyvää.
Henry: Kyllä. Varmaan sanoisin itse niin. Uskoisin että se olisi Johnin mielipide.
Kirjoittaja: Sanoiko hän mitään erityistä vai yleisesti vain Bobin työstä?
Henry: Ei, ei. Ainoa mitä hän sanoi oli hänen työetiikastaan, joka ilmeisesti ei ollut kauhean korkea, ja John uskoi — John oli siellä monta tuntia joka päivä. Hän uskoi työntekoon.
Kirjoittaja: Bob kirjoitti kirjan pari vuotta sitten, ja hän puhui jekkujen tekemisestä labrassa. Mikä mielestäni olisi jotain sellaista, josta ei tykättäisi.
Henry: Joo, siellä oli paljon kaikkea mikä ei sopinut kauhean hyvin niihin… Siellä oli suhteellisen vakavaa jengiä. Ja, tiedätkö, he tekivät vakavaa työtä. Joten sellaista ei katseltu kauhean hyvällä.
Kirjoittaja: Siitä mitä minä ymmärrän, hän oli töissä siellä alle vuoden.
Henry: Joo, se oli lyhyt, varsin lyhyt aika. Kuulin muutamia juttuja, mutta se oli kaikkea sitä labran vanhaa juttua.
Kirjoittaja: Haluaisitko kertoa jotain kuulemaasi? Ihan vaikka pelkkää kahvihuonejutustelua?
Henry: Ainoa minkä muistan oikeasti kuulleeni oli, tiedätkö, se jätkä… Hän ei ilmeisesti tehnyt yhtään mitään kun hän oli siellä. Ja tiedän, että se oli se mitä John ajatteli, että hän oli täyttä ajanhukkaa.
Kirjoittaja: Puhuin erään toisen miehen kanssa, joka oli työskennellyt Bobin kanssa, ja hän sanoi minulle että jossain kohtaa Bob oli tehnyt kaukopuheluja labran puhelimista sivubisnestä pyörittääkseen, ja tämä vanha herrasmies sanoi, että Bob oli saanut potkut puhelimen väärinkäytöstä sivubisnekseen, kun se oli paljastunut johdolle.
Henry: Muistan sen, että labrassa oli joitain ihmisiä, jotka lähtivät vetämään sieltä samanlaisissa olosuhteissa. He ajattelivat, että sellainen olisi ookoo, että koska valtio maksaa, ihmisten mielestä se olisi ookoo.
Kirjoittaja: Tiedätkö, on hassua, labran puhelinluettelo mainitsee kaukopuhelut aivan erityisesti. Vaikuttaa siltä, että tämä olisi ollut ongelma aiemminkin.
Henry: Aivan varmasti oli. Siellä oli, muistan, paikkoja jossa oli puhelimia rakennuksissa joissa pidettiin kokeita, ja niin kauan kun systeemi oli tuollaisenaan käytössä, puhelimista tuli isot laskut, kaikkialle maailmaan. Ja tiedän että sellaista oli käynnissä siellä.
Jotain minkä kuulin monilta tieteentekijöiltä ja työntekijöiltä, jotka olivat työskennelleet Los Alamosissa Bobin aikoihin, oli että jos Bob oli ollut fyysikko, joka oli työskennellyt Protonipolarisointiosastolla, he olisivat tunteneet hänet. Jo se seikka, että he eivät tunteneet häntä oli minulle selvä todiste siitä, että Bob ei ollut siellä fyysikkona.
Los Alamosin fyysikko Earl Hoffman sanoi tämän, kun häneltä kysyttiin hänen muistoistaan Bob Lazaria koskien:
Minun muistikuvani on, että hän oli teknikko, mikä ei siis ole fyysikko. Olen varma, että hän ei ollut fyysikko, koska jos hän olisi ollut, olisin tuntenut hänet hyvin koska minä olin [fyysikko]. Ja otan askeleen taaksepäin. Hän työskenteli [ääni liian hiljaa] siksi me sitä kutsuimme, eli siis hiukkaskiihdytin — kun sain kuulla hänestä. Ja hän oli viereisessä rakennuksessa, joka on hieman erillään muista raknneuksista. Tiedän hänen olleen siellä johtuen hänen omituisesta nimestään, koska kun hän käynnisti sen autonsa, sen kuuli ympäri kaupunkia — mailien päähän. Ja mietin, että en koskaan tavannut häntä. Voisin lyödä aika paljon vetoa sen puolesta, että hän ei ollut fyysikko. Mielestäni hän oli jonkin sortin teknikko, mutta en kyennyt edes sanomaan sitä minkä sortin teknikko.
Toinen fyysikko, jolla oli erityisen tärkeä syy tuntea Bob, on Richard Evans Mischke, sillä Mischke työskenteli Meson Physics -laitoksen johdossa siihen aikaan kun Bob työskenteli labrassa ja hän oli vastuussa fyysikoiden palkkaamisesta.
Mischkella on tohtorintutkinto fysiikasta Princetonin yliopistosta ja hän aloitti uransa Los Alamos National Laboratoryssa vuonna 1971.
Seuraavassa on lainaus hänen kanssaan pidetystä haastattelusta heinäkuulta 2021:
Mischke: Minä vuonna hänen pitikään olla Los Alamosissa töissä?
Kirjoittaja: Se olisi ollut vuodesta 1982 vuoteen 1985 maksimissaan. John [Jarmer] sanoi minulle, ettei hän olisi ollut siellä muutamaa kuukautta enempää, kuitenkin alle vuoden. Ja siellä on puhelinluettelo, jossa on hänen nimensä. Hän oli sopimustyöntekijä Kirk Mayerilla.
Mischke: Ai, eli hän ei siis ollut labralle suoraan töissä?
Kirjoittaja: Hän väittää aloittaneensa teknikkona ja sitten ruvenneensa fyysikoksi. Ainoa oikea dokumentaatio sanoo, että hänellä oli sopimus Kirk Mayerin kanssa. Se tukee sitä mitä John sanoi minulle.
Mischke: OK. Joten joo, voin sanoa varmasti. Olin johdossa tuona aikana. Ja jos hän olisi ollut fyysikko, minä olisin palkannut hänet. Joten, voin sanoa suoraan, se ei ole uskottavaa.
Tri. Robert Krangle
Vuonna 2019 Jeremy Corbell julkaisi Tri. Robert Kranglen haastattelun.
Tri. Krangle on saanut koulutuksen MIT:ssa, ja hän on konsultoinut Los Alamos National Laboratorya eri kertoina v. 1980 lähtien.
Haastattelussa Corbell ja Krangle puhuvat seuraavaa:
Corbell: Mikä oli ensimmäinen kohtaamisesi Lazarin kanssa?
Krangle: No, tämä ei ole mikään kohtaaminen, se oli näitä juttuja kuten turvatapaamiset. Sellaisessa joutui käymään kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ja he kertoivat yleisiä juttuja kuten “älä puhu siitä mitä teet, älä puhu siitä mitä näet.”
Joten Lazar, jos näet hänet — hän tavallaan erottuu joukosta. Suoraan sanoen hän näyttää vähän Hawkinsilta, hänellä on samat kasvonpiirteet.
Me emme työskennelleet yhdessä. Mutta kahvilan kaltaisissa tiloissa häneen törmäsi. Joissain komentajan koollekutsumissa tapaamisissa häneen törmäsi. Me emme työskennelleet yhdessä.
…
Corbell: Oliko mielikuvasi se, että hän oli myyntimies, vai oliko hän talkkari?
Krangle: Hän oli pukeutunut väärin ollakseen talkkari.
Corbell: Joten tiesitkö Bobin, missä määrin hän työskenteli siellä, sinun tietojesi mukaan — mikä hän oli?
Krangle: No, hän oli fyysikko — minä olen fyysikko — me tavallaan tunnemem toisemme, hän sopi siihen muottiin. Jos joku olisi sanonut minulle ettei hän ole fyysikko, no hän oli fyysikko. Hän oli nörttimäisen asianmukaisesti pukeutunut.
Corbell: Sanoiko kukaan sinulle, että hän on fyysikko? Selitettiinkö sitä sinulle?
Krangle: Joissain keskusteluissa, kun puhuttiin siitä mitä ihmiset tekivät, joku osoitti häntä sormella ja sanoi “ja joo siellä hän on.”
Corbell: Mikä oli mielikuvasi Bobista, että mitä hän teki Los Alamosissa 80-luvulla?
Krangle: Silloin kun minä siellä olin, en todellakaan tiennyt mitä Bob oikeasti teki. Me emme työskennelleet yhdessä. Me vain törmäsimme toisiimme. En tiedä mitä hän teki sen enempää kuin mitä hän tiesi mitä minä tein.
Corbell: Mutta tiesit kuitenkin, että hän oli fyysikko?
Krangle: Kyllä.
Corbell: Ja oliko se selvää sinulle, että hän oli fyysikko Los Alamosissa, eikä mikään talkkari?
Krangle: Joo.
Puhuttuani Bobin entisten Los Alamosin kollefoiden kanssa, otin yhteyttä tri. Krangleen varmistaakseni hänen Corbellille Bobista antamansa lausunnot.
Seuraavassa on lainaukset tuosta keskustelusta:
Krangle: Ulkonäöstä näki nokkimisjärjestyksen. Teknikot olivat yleensä sinihaalarityyppejä, ja näyttivätkin enemmän siltä. Insinöörit olivat tyypillisesti, erityisesti New Mexicossa, heidät tunnisti, ja New Yorkissakin heidät tunnisti sekunnissa. Valkoinen paita, kravatti. Se oli varsin samanlaista Los Alamosissa ja Sandia Labsissa. Insinöörit huomasi aina, teknikot huomasi, ja talkkarinkin tunnisti.
…
Kirjoittaja: Olen kiinnostunut, kun ottaa huomioon miten moni on sanonut, tiedätkö, että olisin tiennyt jos hän olisi ollut siellä fyysikko. Itse asiassa olen maininnut monia nimiä näille ihmisille. He tunnistavat nämä nimet. Onko mitään erityistä mikä antaa sinulle sen tason itsevarmuuden sanoa, että löisin vetoa että hän on fyysikko?
Krangle: Ei.
Kirjoittaja: Ei?
Krangle: Ei. Ei, en voi sanoa mitään kiistämättömästi “Voi, aivan varmasti hän oli fyysikko” — ei.
Kirjoittaja: Ja mitä tulee siihen että miksi olet valmis sanomaan [että hän oli fyysikko], sanoitko sen ainoastaan sen perusteella, että näit hänet siellä ja mitä hänellä oli päällään?
Krangle: Joo, kuten sanoin, nokkimisjärjestys näkyi pukeutumisesta. Ja valkoinen paita ja taskut täynnä kyniä, ei se ole kyllä mikään talkkari.
…
Kirjoittaja: Sinä olit listallani koska olit varma, että Bob oli fyysikko.
Krangle: Ei, olin varma että Bob oli siellä. Eräässä kommentissa sanoin kyllä hänelle [Corbell] että olin varma että näin hänet siellä, että hän varmastikaan ei ollut talkkari.
Kun kysyin häneltä hänen Corbellille antamistaan lausunnoista, tri. Krangle sanoi että hän ei muista sanoneensa sellaista että hänen mielestään Lazar oli varmasti fyysikko.
Krangle: En muista sanoneeni sellaista. Muistan varmasti sanoneeni, että hän todellakaan ei ollut talkkari. Jos sanoin kiistämättömästi, että hän on ollut fyysikko, sitten olen mielestäni ollut väärässä.
Näitä haastatteluja tehdessäni puhuin kymmenien entisten Los Alamosin työntekijöiden kanssa, ja kysyin heiltä oliko niin, että oli jokin “nokkimisjärjestys” tai tyypillinen tapa miten fyysikot ja teknikot pukeutuivat. Yksikään entinen labratyöntekijä ei myöntänyt sellaista. Päinvastoin, jokainen heistä jolle puhuin sanoi, että sellainen väite ei perustunut yhtään mihinkään ja että työntekijät rooleissaan pukeutuivat miten halusivat, ja eikä heidän ulkonäöstään ollut mahdollista erottaa sitä olivatko he teknikkoja vaiko fyysikkoja.
En ole kyennyt löytämään yhtään tuotetta tai alkuperäistä tutkimuspaperia Los Alamosin listasta, jossa Bob Lazar olisi mainittu tutkijana, enkä mitään dokumentaatiota LAMPF-ryhmän tapaamisista tai työryhmistä, joihin Bob Lazar olisi ottanut osaa — kykenin löytämään tällaisen dokumentaation melkein jokaisesta muusta haastattelemastani fyysikosta.
Tavoittelin tutkivaa journalistia George Knappia kertoakseni näistä Bobin entisten Los Alamos -kollegoiden haastatteluista hänelle ja olisin pyytänyt kommenttia.
Knapp vastasi puhelimeen, vaikka kun sanoin hänelle että olin puhunut useille entisille Bobin Los Alamos -kollegoille, mukaanlukien hänen suoralle esimiehelleen, hän sanoi että hänellä ei ole mitään intressiä asiassa, eikä hän suostunut puhumaan asiasta enempää ja löi luurin korvaan.
Haluan antaa erityiskiitoksen reddit-käyttäjä /u/jackfrost71:lle. Hän oli tärkeässä roolissa antamassa ohjeistusta ja tietoja, jotka mahdollistivat minun kehittää leadeja ja löytää monia lähteitä, joita haastattelin tätä artikkelia sekä tulevia artikkeleja varten. Tämä raportointi ei olisiollut mahdollista ilman hänen apuaan.
Artikkelin julkaissut SignalsIntelligence
Tietovuotaja paljastaa salaisen avaruusohjelman käyttämän orjatyövoiman
Niara Terela Isley oli Yhdysvaltain ilmavoimien palveluksessa vuosina 1979-1983 ja hän oli erikoistunut juuri kehitetyn “automaattiseurantatutkan” käyttöön, joka oli suunniteltu kiinnittymään ja seuraamaan maanpinnalta ammuttavia ohjuksia laserteknologialla. Koulutuskauden jälkeen hänen palveluspaikkanaan oli Nelliksen ilmavoimien tukikohta, jossa hän oli vuorotyössä Tonopah’n koeammunta-alueella Nevadassa kolmen kuukauden ajan vuonna 1980.
Tonopah’ssa häntä pyydettiin jäljittämään kehittyneitä ilmassa lentäviä aluksia, mm. kymmentä lentävää lautasta kehittyneellä automaattitutkalla. Tämän jälkeen hänen esimiehensä siirsivät hänet Area 51:n S-4 -laitokseen, jossa häntä kohdeltiin kaltoin traumapohjaisella mielenhallinnalla, jossa hänen muistinsa pyyhittiin tyhjäksi. Myöhemmin hän muisti, että häntä oltiin käytetty orjatyövoimana erittäin salaisessa ohjelmassa, jossa mukana oli harmaita ja reptiliaaniavaruusolentoja. Tämän kolmen kuukauden aikana hän myöhemmin muisti, että hänet oltaisiin viety Kuuhun, jossa häntä ja muita hänen kaltaisiaan olisi käytetty orjatyövoimana.
Niara muistaa myös, että hän on palvellut Marsissa ”20 and Back”-ohjelmassa. Hänen kaltoinkohtelu lakkasi vasta kun eräs avaruusolento tunnisti hänen olevan tekemisissä (tähtisiemen) ihmiseltä näyttävän avaruusolentojen ryhmän kanssa, jonka kanssa ilmavoimat halusi solmia positiiviset suhteet. Niaralla on dokumentteja ja valokuvia, jotka todistavat hänen palvelleen ilmavoimissa ja Nelliksen tukikohdassa.
Niara Terela Isleyn kirja Facing the Shadow, Embracing the Light: A Journey of Spirit Retrieval and Awakening on saatavilla verkosta . Hänen Facebook-sivunsa löytyy täältä.
Artikkelin julkaissut exopolitics.org
MJ-12 erikoistutkimusagentin paljastuksia
Michael Wolf, trilogiassaan THE CATCHERS OF HEAVEN esittää seuraavan ’disclaimerin’ kirjansa alussa:
”Seuraavia tapahtumia, jotka kuvaavat Yhdysvaltojen, entisen Neuvostoliiton sosialistitasavaltojen, Ranskan, Belgian, Italian, Saksan, Israelin ja Britannian mukanaoloa, virallisesti, kaikkien näiden valtioiden esittämien todistusten pohjalta, ei koskaan tapahtunut.”
Sattumalta kirjoittaja ilmaisee syvän huolensa tämän planeetan lapsista sekä siitä perinnöstä minkä me heille jätämme, ja täten hän ohjaa kaikki työstään saamat rojaltit lapsia auttavalle järjestölle.
Joitain kirjassa (the Trilogy) esitettyjä pointteja:
— Mustan budjetin operaatiot käyttävät CIA:n huumeiden myynnistä saamia miljardeja dollareita. Ne on luokiteltu huippusalaistakin salaisemmaksi, Above Top Secret, ja näin mitkään liittovaltion tilintarkastajat eivät pääse niihin käsiksi, joilla on ainoastaan ”salainen” tai ”huippusalainen” turvallisuusluokitus.
— Me elämme nyt, 1900-luvun lopulla, säännellyssä-verotetussa-inflatoidussa talouden orjajärjestelmässä, joka on huolellisesti suunniteltu palvelemaan eliittiä.
— Kirjan kirjoittajalla on eräitä maailman korkeimpia turvallisuusluokituksia, ja hän on raportoinut suoraan Yhdysvaltain presidentille, vaikka hänen tietonsa ja pitämänsä briiffaukset kosmisista asioista ovat ylittäneet hänen esimiestensä tiedot monissa eri aiheissa. Hän sai varoituksen kirjoittaessaan kirjaa — joka sisältää arkaluonteista informaatiota, joka käsittelee kuitenkin suurimmaksi osaksi hänen interaktioitaan hänen ystävien ja perheensä kanssa tässä ja muissa maailmoissa — ystäviltään ja muilta sisäpiiriläisiltä MJ-12:ssa.
Wolf kuitenkin valitsi mennä ja julkaista kirjan, sillä hänen mielestään meillä on oikeus saada tietää mitä oikeasti tapahtuu, ja ”lasten” sekä planeetan tulevaisuuden hyväksi, kiroten ”IKUINEN VIHAMIELISYYS NIIDEN NISKOILLE JOTKA IHMISEN MIELTÄ HALLITSEVAT.” Sellainen tyrannia hänen mukaansa ”ON LOPUTTAVA NYT!” Lisäksi Wold sanoo, että monet uuden sukupolven nuoremmat poliitikot ja tiedusteluagentit yrittävät korjata aiemman hallinnon itsetuhoisia päätöksiä avaruusolentojen skenaariossa. — Kirjan kirjoittaja väittää olevansa geneettisesti muokattu ihminen, joka on tullut Maan ulkopuolisesta ’pohjoismaisesta’ geenilinjasta ja hänet on asetettu tänne planeetalle tiettyä tarkoitusta varten. Hänellä oli keskimääräista nerokkaampi mentaliteetti, mikä teki hänestä tiedustelurekrytoijan unelman. Jopa presidentti oli tietoinen hänen kyvyistään ja kaipaili hänen asiantuntemustaan. Hänen kehittynyt mielensä johti hänen mukanaoloonsa supersalaisessa projektissa, jossa kehitettiin oikeaa kyberkloonattua humanoidia, jolla oli itseohjelmoiva tekoäly — sekä muita projekteja joissa oli superkehittynyttä kvanttimekaniikkaa, josta ei koskaan kuulekaan julkisesti, ainakaan vielä moneen vuoteen.
Michael Wolf kasvatettiin juutalaisessa perheessä ja hän on kokenut sieppauksia/kontakteja aina lapsuudesta asti, niinkuin teki myös hänen ihmisäitinsä, josta tuli hänen olemassaolon ’isäntäorganismi’ täällä Maapallolla. Kirjoittaja väittää myös, että hänellä on geneettinen ’veli nimeltään’ SA, joka toimi tai toimii ALLIANSSIN Prinssinä, pohjoismaisten avaruusolentojen kollektiivi Altair Aquilasta, joka tekee yhteistyötä KORPORAATION kanssa Harmaiden lajikollektiivista.
Vaikka ihmisten ALLIANSSI ja Harmaiden KORPORAATIO ovat kanssakäymisissä [tai ainakin aiemmin ovat olleet] keskenään, pohjoismaisten ’Allianssi’ on MYÖS pitänyt kontaktia MAAILMOJEN LIITTOON.
Harmaiden ’Korporaatio’ puolestaan on pitänyt yhteyttä niinkutsuttuun ORIONIN YHTENÄISIIN ROTUIHIN. MAJESTIC-12 organisaatio oli tietoinen KOLMESTA liittoutuneesta ryhmästä,
- humanoidi-reptiloidi KORPORAATIO/ALLIANSSI
- pääosin humanoidi MAAILMOJEN LIITTY (FOW)
- pääosin reptiloidi ORIONIN YHDISTYNEET RODUT (URO)
— ’Mustat’ ohjelmat on sen nimisiä oletettavasti, koska kukaan ei pysty ’valaisemaan’ niiden toimintaa ja paljastamaan niitten sisäistä korruptiota. Agentti Wolfin mukaan valtioiden sisässä voi olla valtioita, joiden sisässä on valtioita, ja ”mustat” eli salaiset hallitukset ovat näkymättömiä vaaleilla valituille hallituksille.
–On olemassa ’pohjoismaisia’ avaruusolentoja, jotka kävelevät suurimpien kaupunkien kaduilla Maapallolla, joista ketään ei tiedä keitä he oikeasti ovat.
— Kirjan kirjoittaja tunsi tri. Edward Tellerin, vetypommin kehittäjän, henkilökohtaisesti.
— Kirjan kirjoittaja oli jäsen organisaatiossa nimeltä ALPHACOM Team.
— Kirjan kirjoittajan luona kerran vieraili kaksi FBI/NSC -agenttia, jotka muistuttivat häntä siitä, etä hänen briiffaukset avaruusolentoaiheesta tulee pysyä salaisina ”kunnes kaikki on selvää” kuinka ei luoda massapaniikkia tai yhteiskunnan epävakautta.
(Huom: Oikeasti kosminen skenaario tuntuu vähemmän ”selvältä” tässä kohtaa, mitä moniin tulee, joten sellainen tekosyy tulisi olla KÄYTTÖKELVOTON jo tässä vaiheessa. — Branton)
— Kirjan kirjoittaja sanoo, että hyperspatiaalisessa ympäristössä, käyttäen aluksella tuotettuja gravitaatioaaltoja, nopeus ei niinkään kasva, vaan suhteellinen aika-avaruus, kun siihen kohdistuu gravitaatioaaltojen kaltainen voima, joka PIENENTÄÄ omaa vaikutustaan hyperavaruuskentässä, joka on luotu aluksen rungon ympärille, jolloin avaruus-aika muuttuu ’poimuuntuu’. Einstein-Rosenin silta, ’madonreikä’, joka on luotu gravitaatiolla avaruuteen, on vain yksi esimerkki.
STAR TREK -skenaario voi perustua oikeaan todellisuuteen! Keinotekoisesti luodut gravitaatioaallot voivat teoreettisesti pienentää ajan lähelle nollaa ja kiihtyvyyden lähelle ääretöntä. Einsteinilla oli vain ongelma gravitaation kanssa hänen yhtenäiskenttäteoriassaan, sillä se e i tuntunut sopivan siihen, vaikka hän tuli päätelmään että gravitaatio ja kiihtyvyys liittyivät jollain tavalla toisiinsa. Sellaisella matkustamisella ei liikuta avaruudessa itsessään, vaan avaruus taipuu itseensä gravitaatioaaltojen vaikuttaessa aikaan…
— Kirjan kirjoittaja viittaa Theodore Kaluzan työhön, joka käytti viidennen ulottuvuuden käsitettä algebraaisesti yhdistämään Einsteinin neliulotteisen gravitaation Maxwellin sähkömagnetiikkaan, ja tämä avaruus-aika sitten laajennettiin viiteen ulottuvuuteen neljän sijaan, mikä oli myöhemmän relaatioiden yhtenäistämisen teoreettisen kehityksen pohjana. Kirjoittaja puhuu kvanttimekaniikan teorioista ja laskuista, jotka mahdollistavat niinkin monta kuin 12 ulottuvuutta, kuitenkin hän varoittaa, että täytyy olla varovainen, sillä normaalit ”ihmislogiikan” lait tuntuvat hajoavan mitä lähemmäs mennään todellisuuden aliatomi- tai kvanttitasoja.
— Luonnonkatastrofi voi olla käsillämme, kun ottaa huomioon että vuonna 1950 neljäsosa planeetan pinnasta oli metsiä täynnä, kun taas nyt alle viidesosa, ja meret eivät voi imeä kaikkea ylimääräistä hiilidioksidia ilmakehästä.
— JASON-projekti oli olemassa, ja se lakkautettiin Vietnamin sodan jälkeen.
— Vapunpäivänä 1975, kaksi Zeta Reticulin Harmaata esittelivät 100-prosenttista voimaa nettona tuottavaa annihilaatioreaktiota suhteellisen pienessä antimateriareaktorissa, kahdelle peitehenkilöllisyydellä esiintyneelle tieteentekijälle Area 51:n alla olevissa tunneleissa käyttäen superpainavaa alkuainetta, pommittaen sitä protoneilla. One Ret. Four [slangitermi Zeta II -järjestelmän neljännen planeetan presidentille] esitteli sitä ja vaati ensin, että kaikki kiväärit ja erityisesti ammukset poistetaan huoneesta.
Eliitin vartio kieltäytyi antamasta pois aseitaan, ja tilannetta seuranneessa kaoottisessa sekasotkussa ja mekkalassa yksi avaruusolento, kaksi tieteentekijää ja 41 armeijan henkilöä kuoli, yksinkertaisesti siksi koska turvallisuudesta vastuussa ollut eversti kyseenalaisti Harmaan käskyt. Yksi tapahtuman silminnäkijä selvisi. Kaikki ihmiset olivat kuolleet päähän kohdistuneista vammoista ja aivokudokselle aiheutuneesta vahingosta. Koska tilanteen silminnäkijä ei ollut nähnyt mitään asetta, kirjoittaja oli ehdottanut, että Harmaat olisivat saattaneet kyetä käyttämään mieltään aseena, käyttäen aivojaan biokemiallisena piirinä, jonka avulla kanavoida sähkömagneettista energiaa tiettyjä neuraalipolkuja tai kaavoja käyttäen.
Hänen mukaansa tämä voisi selittää sen miksi Harmailla on kyky kävellä tai siirtyä kiinteän aineen läpi, lukea mieliä, lähettää mentaalisia viestejä ja kyetä nostamaan itsensä sekä siepatut ilmaan ilman minkäänlaista laitteistoa. Valtion ja Harmaiden välinen vaihdanta tietyiltä osin loppui tähän tapaukseen.
(Huom: Muut lähteet vihjaavat, että tämä oli ainoa tällainen tapaus, ja että muut tapaukset ovat sattuneet avaruusolentojen ja ihmistieteentekijöiden, -työntekijöiden ja -sotilaiden kuolemisten tai katoamisten takia. — Branton)
— Harmaa kertoi kirjoittajalle, että hänen geneettinen pohjoismaalainen ’veljensä’ Prinssi ANON SA RA oli mukana ”ajamassa ihmisten asiaa KORPORAATIOn edessä”. (Ilmeisesti heillä on varsin korkea kuva itsestään sieluttomina olentoina ja he pitävät ihmisiä alhaisina, kun ottaa huomioon että monia ihmisiä pidetään reptiliaani-KORPORAATIOSSA arvottomina. — Branton)
— ALPHACOM Team, johon Michael Wolf liittyi, oli tai on Majestic 12:n erikoitutkimusryhmän (Special Studies Group), eli MJ12SSG:n, pääjärjestö.
— Kirjoittaja perusti organisaation nimeltä Project DART [Defense Alien Research Training], C&E Teamien yhteyteen.
— Kirjoittaja oli tietoinen seuraavista maanalaisista tukikohdista: Luke, Nevada; Roswell, New Mexico; Dayton, Ohio; DULCE, NEW MEXICO; Nellis, Area S-51 & S-4, Nevada; MJ-12 tapaamispaikka Greenbriar Hotelin alla White Sulphur Springsissa, Länsi-Virginiassa; ”Raven Rock” eli ”Site R-0001”; Mt. Weather, lähellä Bluemontia, Virginiassa; Mt. Poney, lähellä Culpeperia, Virginiassa; Viewtree Mountainin laitos; Manzano Mountainin laitos jossa raitiotie yhdistää tunnelissa Kirtlandin ilmatukikohdan ja Sandia National Labsin New Mexicossa; ja arviolta 12 muuta maanalaista laitosta ”joita ei edes voi mainita nimeltä”. Joillain niistä ei ole nimiä, toisilla on pelkästään paikkanumero.
— Tiedusteluyhteisössä ei ole erimielisyyttä niiden, jotka haluavat yrittää jatkaa neuvotteluja Harmaiden kanssa, ja niiden, jotka haluavat sotilastoimia Harmaita vastaan, välillä. Kirjoittaja sanoo, että Harmaat ovat siepanneet hänet ja useat muut MJ-12:ssa ja manipuloineet heitä lapsuudestaan asti [tai ’pesiytetty’, voitaisiin sanoa], mikä viittaa siihen, että Harmaat itsessään ovat manipuloineet nämä henkilöt heidän asemiinsa sotilastiedustelussa.
Tämä ei välttämättä tarkoita, että Michael Wolfin kaltaisten miesten oli tarkoituksella riskeerattava kansallinen turvallisuus Harmaiden kollektiivin hyväksi, se voi tarkoittaa, että he olivat niitä joiden kanssa me olemme joutuneet elämään ja sen seurauksena he joutuivat ehdollistamisen kohteiksi. Kirjoittaja tuntuu olevan Harmaiden kanssa käytävien neuvottelujen PUOLELLA ja täten hän haluaa ylläpitää diplomaattisuhteita heihin, erityisesti koska Harmaat ”riitelevät ihmiskunnan olemassaolosta”.
(Huom: Tämä vaikuttaa vanhalta ”lepyttele vihollista”-taktiikalta, jota Neville Chamberlain yritti käyttää Hitleriin antamalla Tsekkoslovakian hullulle diktaattorille lepytelläkseen hänen valloitushaluaan. Itse asiassa se vain kasvatti Hitlerin nälkää ja urheutta, ja hän alkoi pitää liittoutuneita pateettisina pelkureina, jotka olisivat halukkaita antautumaan hänen vaatimuksilleen ja uhkailuilleen. Ovatko jotkut MJ-12 jäsenet ovat tehneet tämän saman virheen Harmaiden kanssa? — Branton)
Kaikki tämä ei tarkoita, että Harmaat ovat täysin vailla toivoa, kun ottaa huomiooon että eräs Harmaista, nimeltään Kolta, oli alkanut näyttää emotionaalisen individualismin merkkejä johtuen hänen läheisestä yhteydestään kirjoittajaan. Viittaamalla ’Harmaisiin’, me useimmassa tapauksessa puhumme yksilöllisyyden tukahduttavasta KOLLEKTIIVIMIELESTÄ. MJ-12 ALPHACOM -tiimi, jota kirjoittaja johti, sekä jotkut MJ-12:n politiikat itsessään, ovat joutuneet kiistan kohteiksi eräässä toisessa organisaatiossa laivaston tiedustelussa, nimeltään Kabaali.
MJ-12 on tai oli Harmaiden kanssa neuvottelujen puolella, erityisesti korkeammilla MAJIC-tasoilla, jotka kytkeytyvät globaaliin valtaryhmittymiin kuten Rockefellerit jne. Eräiden toisten raporttien mukaan, jotkut MJ-12:n segmentit ovat NYT työskentelemässä pohjoismaisten tai ’hyväntahtoisten’ voimien kanssa Area 51:lla ja muualla kehittämässä puolustusta Harmaita vastaan, reaktiona heidän jatkuviin sopimusrikkomuksiinsa.
Joten MJ-12 tuntuu olevan sirpaloitunut eri faktioiksi, jossa jotkut tahot ajavat neuvottelutulokulmaa, toiset tuhoamista, toiset ajavat neuvottelujen jatkamista sekä Maapallon ”Tähtien Sota”-asevoimien kehittämistä mikäli neuvottelut menevät mönkään. Kabaali itsessään on paljon vähemmän heiveröinen aikeissaan eikä selittele niitä mitenkään. Ilmeisesti he uskovat, että on olemassa tarpeeksi näyttöä aiemmista interaktioista Harmaiden kanssa siitä, että he eivät KOSKAAN pidä mitään sopimusta, ja että ainoa ’neuvottelu’ jota he ymmärtävät on voimankäyttö!
Kuten ’Scotty’ vanhasta STAR TREK -sarjasta muistetaan sanoneen, ”Joskus paras neuvottelija on täyteen ladattu vaiheisase!” Vaikka Kabaali ja COM-12 voivat olla ylenpalttisen militantteja tekemisissään Harmaiden kanssa, voitko todella syyttä heitä? Kabaalin jne. mukaan, Harmaat ovat toistuvasti näyttäneet meille, että heihin EI voi luottaa ja näin mitään neuvotteluja ei tulisi yrittää tai sallia. Colm McGrath, laivaston alivaltiosihteeri, perusti CABAL-viraston, sekä eri projekteja, jotka liittyävt partikkeliaseisiin ja hybrideihin, joita on tarkoitus käyttää EBEjä tai Harmaita vastaan — sekä varmaankin ehdän reptiloidijohtajiaan vastaan myös.
— Kirjoittajan ”kotimaailma” [niinkutsuttu, siinä mielessä että hänellä oli Terralainen äiti ja ilmeisesti ’pohjoismaalainen’ isä, niinkuin suurella määrällä nuoria miehiä ja naisia nyt, joilla on geenejä Maan ulkopuolelta] oli ALTAIRA, neljäs planeetta auringosta nimeltä ALTAIR, erittäin kirkas kaksoistähti AQUILAn tähtikuviossa 15.7 valovuoden päässä SOL:sta. Altair 4 tunnetaan myös sen kahdesta kuusta, Altair 1 ja Altair 2.
Ilmakehä tällä planeetalla, jossa asuu sekä Harmaita että pohjoismaisia avaruusolentoja, on kontrolloitu — siellä ei ole mitään turbulenssia eikä rajuja sääilmiöitä. Avaruusolentojen alukset, jotka vierailevat Maapallolla ja muissa villeillä planeetoilla, saattavat pitää vaikeana navigoitavana arvaamatonta ilmakehäämme. Altarassa tai Altair 4:lla on neljä ilmaan nostettua kaupunkia, jotka ovat tasapainossa ja leijuvat pysyvästi ilmassa painovoima-A -aaltojen avulla.
Kirjoittajan pohjoismainen veli, Prinssi ANON SA RA, on ihmismoderaattori ja KORPORAATIO / ALLIANSSIN johtoneuvoston puheenjohtaja, joka sijaitsee Altairalla.
(Huom: Korporaatio/Allianssi on tai oli Harmaiden/Ashtarin kollektiivi, vaikka vaikuttaakin siltä että Harmaat ovat tukahduttaneet kaiken ihmisten enemmistövallan TAI tasa-arvon ’neuvostossa’ huolimtta siitä, että ’puheenjohtaja’ oli pohjoismainen avaruusolento. Tämä saattaa olla sama juoni kuin jotkin valtaa hinkuvat voimat Maapallolla ovat käyttäneet.
Nimittäin, tietyn kulttuurin salliminen valita minkä tahansa ’johtajan’ he vain haluavat — niin kauan kuin talousvallat ja ’neuvostot’ ovat HEIDÄN OMAN ’porukan’ johdossa. Jos Harmaista suurin osa ”riitelee ihmisten olemassaolosta” Altairilla, ja mahdollisesti myös Maapallolla… eikö silloin olisi meille reilua Maapallolla ”riidellä Harmaiden olemassaolosta” omalla planeetallamme, sekä Altairilla? Vaikka kyseessä ei ole ABSOLUUTTINEN kollektiivi kuten reptiliaanien imperiumi Draconiksella, Böötesilla, Orionissa ja Reticulissa, ’Ashtarin’ kollektiivi Altairissa ja muissa järjestelmissä on jatkuvasti yrittänyt ohittaa humanoidien yksilöllisyyden ja yrittänyt mukautua ja assimiloitua reptiliaanien ryhmämieleen… mikä on äärimmäistä diktatuuria ’yksilön’ vapautta vastaan.
Tämä voi olla suuri tekijä nykyisissä konflikteissa, joita on käynnissä reptiloidien ja humanoidien välillä Ashtarin tai Astarten kollektiivissa, konflikti joka on johtanut täyteen sotaan Sirius-B:llä ja muualla, jossa Ashtarin kollektiivi on dominantti. Se käy myös ilmi Michael Wolfin kirjoista, että yksi syistä miksi kirjoittaja uskoo rauhanomaisten neuvottelujen olevan pakko jatkua on, että niihin on vaikuttanut meidät geneettisesti LUONEIDEN Harmaiden PETOS.
Useat MJ-12 jäsenet uskovat myös tällä varsin kyseenalaisella tavalla, ja Harmaat ovat ilmeisesti manipuloineet heitä valta-asemiinsa heidän kohtaamisissaan. Harmaat/reptiliaanit ovat mahdollisesti geneettisesti muuttaneet tiettyjä ihmislinjoja historian saatossa, mutta kuitenkaan he eivät LUONEET rotuamme.
Sattumalta, perustuen useista riippumattomista lähteistä kerättyyn dataan, me voimme nyt luoda perusviitekehyksen kolmelle suurimmalle avaruusolentojen liitolle ja identifioida JOITAIN keskeisimpiä tähtijärjestelmiä tässä osassa galaksia, joka on joka on jokaisen liiton YTIMESSÄ:
- KORPORAATIOKOLLEKTIIVI — humanoideja, reptiloideja, Ashtarin kollektiivi, jne. Sijaitsee tähdistöissä: Altair Aquila, Sirius-B, Arcturus, Aldebaran, Zeta I Reticuli, Bernardin tähti, Bootes Centaurus, jne.;
- ANDROMEDAN FEDERAATIO — lähinnä humanoideja, mutta ei aivan pelkkkiä humanoideja. Andromedan tähtikuvion tukema Fedraatio, sijaitsee tähdistöissä: Taygeta Seulasissa, Vega Lyrassa, Iumma [Wolf 424], Procyon, Tau Ceti, Alpha Centauri, Epsilon Eridani, jne.;
- DRACONIKSEN IMPERIUMI — lähinnä reptiloideja, mutta ei aivan pelkkiä reptiloideja. Sijaitsee tähdistöissä: Alpha Draconis, Epsilon Bootes, Zeta II Reticuli, Polaris, Rigel Orionissa, Bellatrix Orionissa, Capella, jne.
Federaatio ja imperiumi erityisesti ovat sotineet keskenään vuosituhansien ajan meidän aurinkokunnassamme, Lyrassa, Seulasissa, Orionissa, Procyonilla, Reticulissa ja Siriuksella. On niitä, jotka uskovat, että Harmaat eivät kykene selättämään omaa sisäistä eläintään tai petomaisia vaistojaan, ja ovat tietoisia vähemmästä kuin he, jotka pyrkivät kuluttamaan ja lisäämään omaa valta-asemaansa ja ruokkimaan rajottamattomia halujaan, jopa silloinkin kun se tarkoittaa muiden kulttuurien tai maailmojen syömistä tai tuhoamista siinä samalla.
Tai, voitaisiin sanoa, että he toimivat ’heinäsirkkamentaliteetin’ alaisina. Koska kollektiivinen mielentila automaattisesti vastustaaa yksilöllistä suvereeniuden filosofiaa, joka edistää henkilökohtaista vapautta ja suvereeniutta, on niitä jotka uskovat, että Draconiksen/Harmaiden kollektiivi sen omasta tahdostaan ei voi eikä halua lopettaa ympäri galaksia tapahtuvia ihmiskulttuurien kaltoinkohteluita, ellei ihmiskulttuurit PAKOTA tekemään sitä niin, jotka ovat onnistuneet kesyttämään OMAN perustansa ja alemmat petomaiset vaistonsa.
Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan niiden tapauksessa, joilla on korkeampi luonne kuin perusvaistojen petomainen fyysinen luonto, jotka kykenevät käyttämään ja harjoittamaan korkeampia henkisiä ja sielullisia voimiaan. Äärimmäinen filosofia olisi, että Harmaat/reptiloidit [ja jossain tapauksessa insektoidit tai geneettisesti muokatut reptiliaani-insektoidit tai insektoidihybridit] on PAKKO voittaa ja saattaa humanoidien absoluuttiseen ja ehdottomaan alaisuuteen tai ainakin valvontaan ilman minkäänlaista mahdollisuutta saada samanarvoisuutta tai ylemmyyttä ihmiskunnasta — luonnotonta yliemmyyttä, jonka he aikaisemmin historiassa ovat saavuttaneet heidän KOLLEKTIIVINSA tuloksena.
Muutoin he ovat ikuinen piikki ihmisrotujen lihassa ja uhka hyvinvoinnilla tai jopa olemassaololle lukemattomille tuleville sukupolville. KOLLEKTIIVI on ongelman ydin.
(Kun löytää kollektiivin keskuskontrollikoneet ja ’pesän’ ’kuningattaret’, löytöö koko ongelman ytimen. — Branton)
— Kirjoittaja esittää, että uusi kvanttitiede pyrkii hylkäämään universumin synnyn ”Alkuräjähdys”-teorian sekä myös teorian siitä, että universumi on rappeutumassa. Universumin rappeutumisen osoittamiseksi tieteentekijät joutuisivat osoittamaan, että protonit rappeutuvat, mitä he eivät ole kyenneet osoittamaan.
— ALPHACOM-tiimi päästi joitain törmäyspaikoilta vangittuja Harmaita vapaaksi, mutta vasta sen jälkeen kun he olivat varmoja, että nämä Harmaat kykenisivät vetämään loogiset yhtäläisyysmerkit heidän Yhdysvaltain hallituksen ’vieraina’ kokemansa kauhun, pelon, paniikin ja säikähdyksen sekä abduktoitujen ihmishenkilöiden kokeman pelon ja uhriutumisen välillä, silloin kun ihmiset olivat vasten tahtoaan Harmaiden ’vieraita’.
— ALPHACOM-tiimi sai kuulla, että Maapallolla on kasvava määrä nuoria miehiä ja naisia, jotka ovat puoliksi maalaisia ja puoliksi pohjoismaisia avaruusolentoja, olivatpa he siitä tietoisia tai eivät. Ilmeisesti he ovat täällä Maapallolla ottamassa osaa johonkin tärkeään tehtävään, ja useimmat heistä ovat hiljaisia tai tietämättään kontaktihenkilöitä heti syntymästä lähtien.
— MJ12SSG Alphacom-tiimi valmisteltiin tekemään julkinen ilmoitus avaruusolennoista yhdessä vaiheessa, kuitenkin eräät ennustamattomat seikat johtivat siihen, että he lykkäsivät ”Suurta Ilmoitusta”.
— Kirjoittajan vaimo ja hänen ainoa poikansa kuolivat autokolarissa, sen jälkeen kun kirjoittaja vaikutti kokeneen tietoisuuden menettämisen ja he ajoivat alas jyrkänteeltä. Omituista kyllä, hänen vaimonsa ja poikansa eivät olleet romussa silloin kun heidän ruumiinsa löydettiin, vaikka Michael Wolfin koomassa ollut ruumis oli. Hänen alaisensa ja kenttäoperatiivinsa vihjasivat, että ’onnettomuus’ saattaa liittyä toisen tiedustelupalvelun häntä vastaan tekemiin toimiin.
— Kontaktikokemusten aikana kirjoittaja ’ystävystyi’ piipohjaiseen olentoon, joka oli ’adoptoinut’ hänet. Tämä olento oli oikeasti ELÄVÄ KULKUNEUVO tai avaruusalus, jolla oli oma tietoisuutensa ja identiteettinsä, jonka avaruusolennot olivat kehittäneet tai kasvattaneet jonkinlaisen prosessin seurauksena, joka on paljon kehittyneempi kuin oma teknologiamme, vaikka kirjoittaja halusikin myöntää, että valtio oli kehittänyt tekoälyalusta, virtuaalista ”lentävää tietokonetta”, jota saatettaisiin käyttää eri tarkoituksiin.
— Kirjoittaja oli mukana briiffaamassa armeijan upseereita useista eri maista koskien avaruusolentoja. Upseereita oli maista kuten Ranska, Israel, Venäjä, Japani, Belgia, Saksa, Tanska, Norja, Italia, Kanada, Meksiko jne. Jokaisella ulkomaan edustajalla oli mukanaan sotilaallinen ja tieteellinen tukitiimi. Eräs sellainen suurkokous pidettiin Wright Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa, Daytonin lähellä, Ohiossa. Täällä on monikerroksinen maanalainen laitos, jossa säilytetään avaruusolentojen laitteita ja ruumiita, jotka on saatu haltuun useista maahansyöksyistä vuosikymmenien ajalta.
— MJ-12 ei ole koskaan kyennyt briiffaamaan pohjoismaista tyyppiä olevaa avaruusolentoa aiemmin [ei ennenkuin pohjoismaiset ’virallisesti’ alkoivat työskennellä MJ-12:n eräiden segmenttine kanssa Area 51:lla, mahdollisesti jossain kohtaa 1980-luvulla, Dulcen tukikohdan tapauksen jälkeen]. Aiemmin he eivät olleet koskaan tavanneet vangiksi saatua pohjoismaista avaruusolentoa. Ilmeisesti olennot vain yksinkertaisesti sanoivat moikka ja katosivat.
(Huom: Muut lähteet väittävät, että monilla ’pohjoismaisten’ tyyppisillä olennoilla on luonnollinen kyky tulla esiin ja kadota kolmannessa ulottuvuudessa. Ilmesesti on myös kyky, jonka avulla heidän kaltaisensa voivat ”siirtää” omiaan pois? — Branton)
—MJ12SSG Alphacom-tiimin tehtävän tavoitteet ovat/olivat määrittää vierailujen laajuus, vierailijoiden lukumäärä ja tyyppi, sekä mistä syystä he vierailivat, ihmisten tekemiset heidän kanssaan nyt ja aiemmin, sekä useita muita aiheita kuten,
- tiedustelutietoa jokaisesta vierailijarodusta
- heidän sosiologiansa
- etiikka
- moraali tai lait
- kosmologiat
- teknisen kehityksen taso
- ja erityisesti se miten me voimme neuvotella heidän kanssaan ja valmistautua siihen
Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades
Dokumentti: Bob Lazar, Area 51 & Flying Saucers
Mickey Rourke on kertojana Bob Lazarista kertovassa dokumentissa. Lazar tunnetaan paremmin väitteistään Area 51:llä työskentelystä ja avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisesta. Mediamyräkkä hänen väitteidensä seurauksena teki hänestä kuuluisam, vaikka samaan aikaan laitoksen olemassaoloa ei valtio tunnustanut. Bob Lazar, Area 51 & Flying Saucers julkaistiin joulukuussa 2018.
Lazar on esiintynyt varsin vähän julkisesti aina siitä lähtien kun hän teki väitteensä KLAS TV:ssä Las Vegasissa vuonna 1989.
“Hänen paljastuksensa ovat kääntäneet hänen elämänsä päälaelleen, ja hän on yrittänyt pysyä poissa julkisuudesta”, dokumentin verkkosivuilla lukee. “Tästä syystä hän ei ole koskaan antanut kenenkään elokuvantekijän päästä hänen yksityiselämäänsä — ennen tätä.”
KLAS:n George Knapin haastattelujen ja International UFO Congressin esiintymisen vuonna 2015 lisäksi Lazar on ollut poissaoleva. Lazar on sanonut, että hänen mielestään hän on sanonut kaiken mikä pitää sanoa. Hän teki alkuvaiheen haastattelujen jälkeen videon, missä hän puhui löytämästään alienteknologiasta.
Elokuvantekijä Jeremy Corbell on käyttänyt päiviä Lazarin kanssa ymmärtääkseen hänen tarinaansa ja työskennellyt filmin parissa tehdäkseen Lazarin tutuksi yleisölle ja saadakseen heidät kuulemaan Lazarin fiiliksistä niin monta vuotta hänen kokemustensa jälkeen.
Vuonna 1989 anonyymi todistaja kertoi KLAS Las Vegasille hänen väitetystä työstään avaruusolentojen alusten takaisinmallinnuksessa salaisessa maanalaisessa sijainnissa Area 51:n eteläpuolella. Tarina silminnäkijän väitteistä levisi maailmanlaajuisesti ja teki Area 51:stä tunnetun, vaikka tuohon aikaan Yhdysvallat kiisti Area 51:n olemassaolon. Anonyymi todistaja myöhemmin identifioitui Bob Lazariksi. Nyt ensimmäistä kertaa vuoden 1989 jälkeen Lazar puhuu aiheesta Mickey Rourken kertomassa dokumentissa Bob Lazar: Area 51 and Flying Saucers.
Kun Den of Geek Rourkelta uskooko hän UFOihin, hän vastasi “En tiedä. Haluaisin.”
Hän jatkoi: “Kun olin nuorempi, ajattelin ettei sellaista olekaan; nyt kun olen vanhempi mietin — miksi tässä pitäisi olla kaikki mikä on?” Rourke jatkoi, “Täällä on niin epätäydellistä. Täällä on niin paljon kauhuja. Täällä on niin paljon pahaa. Haluaisin että on muita hieman parempia paikkoja.”
Filmin trailer on julkaistu ja siinä Rourken sorainen ääni sopii teemaan hyvin. Hän kuulostaa kuin Area 51:n videopelihahmolta, joka on joutunut kokemaan kovia.
Lazar on koittanut pysyä poissa julkisuudesta ja pyrkinyt jättämään huomion Area 51:n itseensä. Lazar teki videon teknologiasta, jonka parissa hän työskenteli. Hän on tehnyt parit haastattelut ja esiintyi vuonna 2015 UFO-konferenssissa. Muutoin hän on sitä mieltä, että hän on sanottavansa sanonut.
https://www.youtube.com/watch?v=Pr8xMTPE0dc
Ottaen huomioon hänen väitteidensä erittäin kiistanalaisen luonteen, monet olettavat hänen valehtelevan. Hänen väitteitään hänen koulutustaustoistaan ei ole voitu vahvistaa, ja Yhdysvallat on kieltänyt ottamasta häntä koskaan töihin. Lazar väittää, että kun hän jäi kiinni puhumasta supersalaisesta Area 51:n työstään, valtio siivosi hänen nimensä arkistoista. Jotkut tutkijat eivät usko, että sellainen olisi mahdollista ja huomauttavat, että yksikään hänen kanssaan koulussa ollut opettaja tai opiskelija ei ole astunut esiin sanomaan, että he tuntevat hänet hänen käymistään kouluista.
Kuitenkin Knappin onnistui löytää Lazar listattuna Los Alamos National Laboratoriesista. Area 51:n tapaan, Los Alamos National Laboratoriesin olemassaolo oli salaisuus vuosia sen rakentamisen jälkeen. Vaikka se aloitti työt ydinaseiden kehittämisen parissa vuonna 1942, sen olemassaolo paljastettiin vasta 1955. Santa Fe:stä luoteeseen New Mexicossa sijaitseva laitos on Yhdysvaltain energiaministeriön pyörittämä, ja se jatkaa huippusalaisten projektien kehitystä.
Kun Lazarin väitteet alkoivat tulla julki, Area 51:stä tuli USA:n salaisin paikka, ja lopulta kaikkein kuuluisin. CIA lopulta tunnusti sen olemassaolon vuonna 2013. Area 51:n olemassaolo oli monille shokki. Vaikka tukikohta oli supersalaisten lentokoneiden kuten SR-71 kehityspaikka, Lazarin väitteet liitettyinä avaruusolentoihin teki monille tukikohdan olemassaolosta fantasiaa.
(kuva: ExtraordinaryBeleifs.com)
Tähän päivään asti Lazar on pysynyt väitteidensä takana. Hän nykyään omistaa United Nuclear Scientific Equipment and Suppliesin, joka myy erilaisia tieteellisiä instrumentteja ja materiaaleja. Hänen asiakkaansa ovat kouluja ja tiedelaboratorioita, ja hänen väitetään saaneen myös valtiolta sopimuksia.
Jos etsit Area 51 United Nuclear Scientific Equipment and Suppliesin sivuilta, löydät “Restricted Area”-kyltin kuvan, sellaisen kuin Area 51:n lähellä on, ja julisteen jossa on erään avaruusolentojen aluksen speksit, joiden parissa Lazar työskenteli.
Lazar nauttii kulttimainetta UFO-piireissä. Hänen nimellään etsimällä löytää hakukoneista miljoonia osumia.
“Syy sille miksi tiedät yhtään Area 51:stä on että Lazar puhui siitä”, sanotaan dokumentin verkkosivuilla. “Hänen paljastuksensa ovat kääntäneet hänen elämänsä mullin mallin, ja hän on yrittänyt pysyä pois julkisuudesta. Tästä syystä hän ei ole koskaan antanut kenenkään elokuvantekijän päästä hänen yksityiselämäänsä — ennen tätä.”
“Tämä filmi on tärkeä — tärkeämpi tällä hetkellä kuin koskaan aiemmin historiassa — johtuen uudesta uljaasta maailmasta, jossa elämme” elokuvantekijä Jeremy Corbell kertoi Den of Geekille. “…se on maailma jossa valtiot tunnustavat olleensa tekemisissä UFOjen kanssa. Maailma jossa hyperkehittyneet koneet, alukset, autot tuntemattomista paikoista matkaavat ilmatilassamme koskematta.”
Corbell viittaa New York Timesin uutisiin siitä, että puolustusministeriöllä on ollut oma UFO-tutkimusohjelmansa. Ohjelman sanotaan lakanneen vuonna 2012, mutta nyt eläkkeellä oleva entinen ohjelmajohtaja sanoo, että projekti on jatkunut tähän päivään saakka.
New York Timesin jutun jälkeen UFO-bongarit on osoitett syyttömiksi ja aihe on saanut uskottavuutta.
“Maailma ei enää ole se mikä se ennen oli”, sanoo Corbell. “Lazarin tarina voidaan nyt kuulla paremmin.”
Artikkelin julkaissut Den of Geek
”Suuri Kiertue” – Lentävät lautaset ja Tähtien Sota
Artikkelin julkaissut drboylan.com
kirjoittanut Richard J. Boylan, Ph.D.
Usean vuoden ajan on ilmestynyt artikkeleita salaisista valtion tukikohdista, joissa eksoottisia avaruusaseita ja amerikkalaisten suunnittelemia lautasia rakennetaan ja testataan, mutta aina todistukset sellaisista ovat “epävirallisia” tai “lähteistä joita ei voida nimetä”. Joten päätin mennä itse paikalle katsomaan. Huhtikuun 9. päivä 1992 suuntasin S-10 Blazerini kuuden osavaltion suurelle kiertueelle lounaisiin salapaikkoihin. Todellisuus osoittautu paljon hämmentävämmäksi kuin mitä olin nähnyt missään kirjassa kuvatun.
Kiinnostuneille ja epäileväisille, minun taustani on tutkija ja minulla on kliinisen psykologian yksityispraktiikka Sacramentossa, Kaliforniassa. Minulla on ollut harrastuneisuutta UFOihin vuodesta 1947 lähtien, ja tutkimuskiinnostusta Tähtivierailijoiden kohtaamisiin vuodesta 1989. Muodollinen koulukuseni on psykologia (tohtori), opetusala (maisteri), sosiaalityö (maisteri) ja filosofia (kandi). Tietoni fysiikasta, astronomiasta, ydinfysiikasta, gravitaatiosta ja tiedustelupalvelujen ja armeijan salailusta on itseopittua lukemalla kirjoja kuten Intelligent Life in the Universe, Carl Sagan & I.S. Shklovskii, The Anti-Gravity Handbook, D. Hatcher Childress, The Puzzle Palace, James Bamford, The Cult of Counterterrorism, Neil Livingstone, ja Missing the Target: SDI in the 1990’s, Union of Concerned Scientists, sekä L. Fletcher Proutyn JFK: The CIA, Vietnam, and the Plot To Assassinate John F. Kennedy. En ole koskaan ollut armeijassa tai tiedustelutoiminnassa. Olen lojaali, mutta huolestunut amerikkalainen.
Suuri Kiertue oli huhtikuun 9-15. päivinä 1992. Vierailluihin paikkoihin kuului: Tonopah’n USAF ilmapuolustuksen päämaja, Tonopah’n testialue, Area 51:n ja S-4:n reuna-alueet (Groom & Papoose Lake -tukikohdat), Archuletta Mesa Dulcen ulkopuolella, New Mexicossa, Los Alamos National Laboratories, Kirtlandin ilmatukikohta, energiaministeriön läntinen päämaja (SDI), Sandia National Laboratories, Defense Nuclear Agencyn päämaja, National Atomic Museum, National Solar Observatory, Yhdysvaltain armeijan Sacramento Peak Frequency Surveillance Station, National Radio Astronomy Observatory, Very Large Baseline Arrayn sijaintipaikka lähellä Pietownia, New Mexicossa, sekä Northropin lautaspaikka lähellä Lancasteria, Kaliforniassa.
Valintani vierailukohteiksi perustui artikkeleista saatuun informaatioon pimeistä ja mustan budjetin projektien tukikohdista sekä tähtienvälisten aseiden tutkimus- ja kehityspaikoista, joita on mainittu sanomalehdissä kuten L.A. Times, sekä eri lehdissä kuten Aviation Week and Space Technology, Popular Mechanics, UFO MAGAZINE, ja MUFON Journal. Käytin monia käyttökelpoisia johtolankoja Howard Blumin loistavasta kirjasta Out There, sekä Timothy Goodin olennaisesta teoksesta Above Top Secret. Myös erottelin parhaani mukaan varmistettavissa olevaa informaatiota vahvistamattomasta William Hamilton III:n kirjasta Cosmic Top Secret. Toinen lähde oli marraskuun 26. päivän 1991 luento ”The Search for Extraterrestrial Intelligence”, jonka on pitänyt NASA Ames Research Centerin tohtori Jill Tarter, jonka varsin tiukka protestointi Blumin kirjaa Out There kohtaan ainoastaan lisäsi epäilyksiäni siitä, että Blum oli päässyt kiinni johonkin. Lisäinformaatiota tarjosivat kaksi keskustelua kahden CIA-viranomaisen kanssa, jotka olen tavannut, sekä vuoteni Kalifornian yliopistolla, jatko-opiskelijana ja opettajana.
Koostamiseni tein ilman muodollisia ohjeita tai sisäpiirin informantteja. Amerikan intiaaniviisauden kannattajana pyysin ja ilmeisesti sainkin opastusta ja varjelusta henkisiltä voimilta.
Ensimmäinen kohteeni oli Tonopah, Nevada, portti pimeän budjetin ilmailuprojekteihin. Jos piirtää viivan Kalifornian Lancasterista Arcoon, Idahossa, Denveriin ja Alamogordoin, New Mexicossa, useimmat pimeän budjetin ilmailuprojektit rakennetaan, testataan ja sijaitsevat tämän nelikulmion sisällä, minun tutkimuksieni mukaan. Vaikka Tonopah on pikkuriikkinen kunta, jonka suurin teollisuudenala on kaivosala, siellä sijaitsee ilmavoimien ilmapuolustuksen päämaja. Tämä on paradoksi, sillä Nelliksen ilmatukikohta (lähin ilmavoimien laitos) on 180 mailin päässä etelässä. Ellei sitten, siellä ole jotain salaista ilmavoimien toimintaa Nevadan testialueen pohjoispuolella, joka vaatii ilmapuolustusta. Mitä siellä onkin. Lisäksi näin ”Sukkulan Sandiaan”. Erittäin mielenkiintoinen, sillä Sandian laboratoriot ovat kahden osavaltion päässä Albuquerquessa. Ellei sitten Sandiaa ole läsnä lähempänä, mitä siellä onkin.
Tonopah’sta ajoin itään 15 mailia valtatie 6:a pitkin kääntyäkseni Tonopah’n testialueelle. Sisääntuloplakaati harhaanjohtavasti antaa kuvan siitä, että siellä testataan pieniä raketteja. Mutta 12 mailia etelään ajettuani saavuin suuren tukikohdan luo, jota ei operoi puolustusministeriö, vaan energiaministeriön Sandia National Laboratories. ”Sandia National Laboratories (SNL) on AT&T”, kertoo Sandian tiedottaja Joanne Pigg. (henkilökohtainen viesti, 04/20/92.) Kyllä, AT&T on korporaatio tähtienvälisten aseiden fysiikkatutkimuksen taustalla. Kun AT&T haluaa tykittää jotain, kyseessä voi olla heidän sähkömagneettiset pulssiaseensa.
Etuportilla on 30 jättiläismäistä kaksikerroksista rakennusta, jossa testialueen työntekijät asuvat. Kiikareilla (7X35 power) kykenin näkemään alueelle viisi mailia, jossa on yhtä suuri toinen rakennuskompleksi. Etelään ja itään ulottuu satoja neliömaileja energiaministeriön asetestialuetta, aseita kuten sähkömagneettinen pulssi, hiukkassäde, taktinen ydinase (Leonard Stringfield, The UFO Report, T. Good, ed.) sekä laser. Strategisia ydinaseita testataan 100 mailia etelämpänä toisessa energiaministeriön laitoksessa, Nevadan koealueella. Amerikkalaisten tekemiä lautasaluksia koelennätetään 100 mailia kaakkoon, Groom & Papoose Laken tukikohtien yllä.
Tonopah’n testialueen vartijat eivät olleet pukeutuneet armeijan tai poliisin asuihin, vaan heillä oli autiomaacamo-tyyliset kokovartaloasut, joiden kryptisissä olkamerkeissä luki ”ASI-SWAT”. Armeijan saattue päästettiin portilta ja se suuntasi kohti aluetta. Kun lähestyin pääporttia jalan, kaksi vartijaa olivat koppavan röyhkeitä ja aggressiivisia. Heillä oli omituisia aseita, joita en ollut koskaan nähnyt, vaikka olen tietoinen amerikkalaisten ja kansainvälisten joukojen, poliisin ja eliittiyksiköiden aseista, joita löytyy esimerkiksi Soldier of Fortune -lehdestä. Heidän aseensa näyttivät paksuilta, mustilta, sylinterimäisiltä kivääreiltä (arviolta 5 tuumaa halkaisijaltaan), arviolta metrin pitkiä, mutta ei minkäänlaista piippua tai piipun suuta. En halunnut kokea sitä että tällaisella aseella osoitetaan minua, joten hyväksyin heidän kieltonsa päästää minua ohi, ja peräännyin.
Arviolta 80 mailia itään Tonopah’n testialueelta State HWY 375 on pikkukylä Rachelissa, Nevadassa. Lähinnä siirrettävien kevytasuntojen kompleksi Area 51:llä työskenteleville ihmisille. Rachelin keskusta on Little A’Le’Inn -baari ja ravintola. Omistajat Joe ja Pat Travis ovat varsin perillä Area 51:sta ja useista ilmavoimien työntekijöistä, jotka tulevat sinne drinksuille töiden jälkeen. Little A’Le’Innin seinät ovat varsinainen ilmavoimien arvomerkkien museo, täynnä UFO-valokuvia, piirroksia, tuliaisia sekä allekirjoitettuja UFO-tutkijoiden ja tutkivien journalistien valokuvia. Joe kertoi minulle UFOsta, joka kerran yöllä laskeutui sulkemisen jälkeen ja valaisi koko ravintolan sisustan.
Sitten jatkoin 25 mailia kaakkoon Groom Laken hiekkatietä, jossa on kuuluisa musta postilaatikko. Käyttäen USGS:n topografisia karttoja (Pahranagat Range), ajoin huolellisesti länteen hiekkatietä kohti Groom Laken tukikohtaa. Vaikka olin edelleen viiden mailin päässä armeijan alueelta, kohtasin kaksi miestä camoasuissa kivääreillä aseistettuna, istumassa kilvettömässä Ford Broncossa, hätävalot katolla, parkkeerattuna tienpenkalle minua kohti. Kun ajoin heidän ohitseen, vasen takarenkaani puhkesi ja jouduin pysäyttämään. Rengas oli puhkoutunut sivuseinämästä, vaikka tiiviste oli ookoo. Hiekkatiellä mikään ei olisi voinut aiheuttaa sivuseinämän repeämän. Päättelin, että renkaaseen oltiin ammuttu reikä, jonkun näiden miesten aseella. Muutaman minuutin päästä camo-parivaljakko teki U-käännöksen, ajoi viereeni kun olin vaihtamassa rengasta, ja sarkastisesti kysyi ”Onko jokin huonosti?” Minulta kyseltiin oliko minulla virkamerkkiä, ja olinko ”menossa eteenpäin”. Kun sanoin ettei minulla ollut virkamerkkiä, he sanoivat että ”Ei kannata ajaa eteenpäin”. Sain tietää, että armeijan alueen reunalla oli vartioitu portti. Maavoimien everstiluutnantti James W. Hutchinson on laitoksen komentaja, joka vastaa Area 51:n toiminnasta. (USAF warning document, Area 51 issue, 1992.)
Koska oli myöhäinen iltapäivä, vetäydyin odottamaan pimeän tuloa, sitten käännyin ja parkkeerasin viisaasti neljännesmailia itään Broncosta ja otin kiikarini esiin tarkkaillakseni Groom Rangen harjannetta Area 51:n ja S-4:n yllä 21:00-22:30 välillä huhtikuun 9. päivä. Puolen tunnin päästä havaitsin kirkkaan oranssina palavan valon nousevan pystysuoraan Groom Mountainsin takaa. Se leijaili usean minuutin ajan, ajelehti hitaasti etelään noin 300 metrin verran, sitten hiljalleen laskeutui pystysuoraan vuorten taakse. Tämä kappale oli saman värinen ja muotoinen, ja se näkyi samassa suunnassa kuin Gary Schulzin kuvaama esine, joka suurensi ja tietokoneella käsitteli kuvaansa paljastaakseen lentävän lautasen, jonka päällä oli kupoli, jota ympäröi ionivalon häivä. Schulzin valokuvissa hän on tunnistanut HPAC:n (Human Powered Alien Craft, ihmisten ohjaama avaruusolentojen alus), joka roikkui Little A’Le’Innin seinällä, ja joka näkyy myös Cosmic Top Secretissa.
Pian toinen kirkkaasti valaistu pyöreä kappale nousi pystysuoraan ja leijaili arviolta 200 metriä harjanteen yläpuolella. Tämä esine vilkkui ja emittoi sinivalkoista intensiivistä valoa, ilmeisesti aluksen pinnasta. Sitten se aloitti sarjan uskomattomia, mahdottoman nopeita heilurimaisia liikkeitä, siksakkia ja edestakaisin siirtymistä sekunnin murto-osan intervalleilla, arviolta 300 metrin ”hyppyinä”. Kappale teki 180 asteen käännöksiä ja ilmaantui olevan melkein kahdessa paikassa yhtä aikaa. Tämän aerobatian jälkeen se asettui ja leijaili hetken, sitten jatkoi heilurimaista liikettä. Molemmat heiluntaliikkeet kestivät yli minuutin kumpainenkin. Lopulta kappale leijaili paikallaan liikkumatta, sitten alkoi lentää harjannetta pitkin etelään tasaisella korkeudella ja arviolta 80 mailin tuntivauhdilla. Seurasin sitä kiikareillani arviolta 30 mailin matkan ennenkuin se sulautui tähtitaivaaseen.
Arviolta puolen tunnin päästä katoamisesta, kolmas kirkas pyöreä esine ilmestyi, joka hehkui samaa kirkkaan oranssia väriä. Se nousi Groom Rangen ylle, leijaili, ajelehti hitaasti, sitten alkoi vilkkua. Sitten se alkoi liukua harjannetta pitkin vakiokorkeudella ja -nopeudella, mutta jonkin verran epätasaisesti, tehden ailahtelevia hyppyjä eteenpäin. Myös omituista oli aluksen vilkkuvalon muuttuminen. Yhdessä vaiheessa se oli kirkkaan tarkasti määrittyvä oranssina vilkkuva orbi, toisessa vaiheessa se oli sumea kultainen valomöykky. Se toisti tämän muodonmuutoksen kulkiessaan harjannetta.
Nämä alukset navigoitiin verkkaalla tavalla, eivätkä ne näyttäneet sellaista itsevarmaa liikettä tai äärimmäisen nopeita poistumistyylejä, joita niin usein raportoidaan UFOjen yhteydessä. Näin päättelin, että ne ovat Yhdysvaltain valmistamia levyaluksia, primitiivisen tasoista teknologiaa ja/tai pilotin osaamista. Toisaalta yhden aluksen äärimmäisen nopeat akrobaattiset liikkeet viittaisivat inertiaalisiin voimiin, ja täten gravitaatioon, jotka alus osaa voittaa.
Seuraava kohteeni oli Archuletta Mesa (Archulettan pöytävuori) juurikin Dulcen pohjoispuolella, New Mexicossa. Blumin Out Theressa ja Goodin The UFO Reportissa rapotoitu maanalainen tukikohta Archuletta Mesa sijaitsee New Mexicon ja Coloradon rajalla. Ajoin vuoren ympäri ja huomasin mystisen ”ranchin” pohjoislaidalla vuoren juurella. ”Redding R Ranch” on oletettavasti buffalon kasvatuspaikka. Kuitenkin ranchin edustalla kahden rakennuksen välissä oli neljä omituista, kahdeksanmetristä puujalkaista vartiotornia, jotka määrittelivät sisemmän maa-alan neljä nurkkaa. Mitään liikettä tai henkilöstöä ei ollut paikalla. Ranch ulottuu kaksi mailia tien vierustaa, siinä on neljä hienoa ja kallista raudasta työstettyä kaariporttia, joihin on työstetty teksti ”Redding R Ranch”, tasaisin välimatkoin aitaa pitkin. Kuitenkin kolme näistä porteista ei johda yhtään mihinkään, ne joko ovat rotkon seinämän laidalla tai tiiviin metsän laidalla, jonne ei mene mitään tietä. Vuonna 1992 haastattelemani tiedustelu-upseeriksi itsensä mieltänyt tri. John Alexander, joka työskenteli PSITECHin johtokunnassa (kaupallinen tiedusteluyritys, joka käyttää fysiikkaa kaukokatseluun), ilmaisi suurta kiinnostusta katsella valokuviani ”ranchista” ja sanoi että ”en ole koskaan kuullutkaan siitä”. Kerroin hänelle että kaukokatselija Sacramentossa, Kaliforniassa jota konsultoin, Nancy Matz, oli havainnut useita tasoja maasta kaivettuja kammioita pöytävuorella, mutta siellä oli ollut vuoren sisässä suuri häiriö, mikä sai aikaan eräiden kammioiden romahtamisen. Tri. Alexander vastasi tähän, ”me räjäytimme ydinpanoksen vuoren sisässä” (henkilökohtainen viesti, 06/16/92), mutta sitten hän lisäsi että ”etsimme sieltä öljyä”. Öljyä löytyy syvältä maankuoresta, ei maan yläpuolella olevasta hiekkakivisestä pöytävuoresta. Näin en päässyt kokonaan Archulettan pöytävuoren mysteerin (Dulce) sisään, mutta siellä tuntuu olevan enemmän kuin mitä pintapuolisesti silmälle näkyy.
Sitten suuntasin New Mexicoon tiedustelemaan Los Alamos National Laboratoriesia (LANL), jossa aseteknologian teoreettista tutkimusta tehdään energiaministeriölle University of Californialla. Yliopisto pyörittää Lawrence Livermore Laboratoriesia Kaliforniassa samoista syistä, joka erikoistuu laser- ja ydinfuusiotutkimukseen.) Jättiläismäinen rehottava kompleksi, joka peittää ison osan Los Alamosin piirikuntaa, Los Alamosin laboratoriot ovat 5 mailia kertaa 13 mailin alueella, ja John Alexanderin mukaan siellä on paljon maanalaisia laitoksia maanpäällisten lisäksi (henkilökohtainen viesti, 06/16/92.) LANL painottaa kovasti ydintutkimusta. Se auttaa selittämään miksi tämä maa ei edisty ydinjätteen turvallisen käsittelyn parissa, sillä vain yksi LANL-rakennus oli omistettu ydinjätteen käsittelyn tutkimukselle, kun taas sadat muut oli omistettu jätteen tuottamiselle. Energiaministeriön ”Ei läpikulkua”-kyltit, joissa lukee vakavista sakoista, ovat kaikkialla LANLissa, kuten on myös säteilyvaroitusmerkit. Joitain tiettyjä kiinnostavia anomalioita näkyi LANLissa. Rakennuksessa T10 on ihmisgeenejä tutkiva Center for Human Genome Studies, sekä(!) HIV (AIDS) tietokanta: kahden varsin omituisen projektin yhdistelmä joka on mukana asetutkimuksessa, eikä niinkään terveysministeriön tutkimuksessa. Ei voi kun muistella kaikkia niitä huhuja siitä miten AIDS on biologinen ase, joka on vapautettu maailmaan. Vieläkin omituisempia rakennuksia on LANLin teoreettisen biologian ja fysiikan tutkimuslaitos. Ehkäpä vähemmän mielenkiintoista mikäli huhut pitävät paikkansa on, että Coronan, New Mexicon lähelle syöksyneen UFOn avaruusolentojen ruumiita tuotiin Los Alamosiin tutkittavaksi. Los Alamosin teoreettisen biologian osasto voi olla kytköksissä NASAn Ames Research Centerin eksobiologian tutkimuksiin, joissa on luotu elävän näköisiä vaihtoehtoisen evoluution malleja, miltä älykäs elämä näyttäisi toisilla planeetoilla (Blum, H., Out There).
Ydinaseiden ja eksoottisen biologian lisäksi LANL tutkii myös suurtehomagneettikenttien sotilaskäyttöä National High Magnetic Field Laboratoryssa (gravitaatio/antigravitaatiotutkimuksen edellytys). Ja armeijan yhteys LANLiin ei ole mitenkään salamyhkäinen. Ilmavoimilla on ATAC teknisen tuen keskus siellä, vartioitu ja miehitetty 7 päivää viikossa.
Toinen anomalia Los Alamosissa on sen keskellä oleva ydinreaktori. Se on ainoa ”reaktori”, jonka ole nkoskaan nähnyt, jossa on työntekijöiden asuintiloja heti reaktorin vieressä, mikä rikkoo periaatetta että pidettäisiin optimiväli henkilöstön ja säteilylähteen välillä.
Los Alamosin ja Lawrence Livermore Laboratoriosin teoreettisen asefysiikan tutkimus kääntyy oikeiksi käyttöön otettaviksi kehittyneiden aseiden malleiksi Sandia National Laboratoriesissa, Albuquerquessa. Joten suuntasin Albuquerqueen, jonka sanotaan olevan mustan budjetin toiminnan keskus. Kaakkoiskulmassa kuntaa on Kirtlandin ilmatukikohta. Kirtland tarjoaa peitetarinan ja asumukset seuraaville: energiaministeriön lounaiselle toimistolle, Sandia National Laboratoriesille (SNL), Defense Nuclear Agencylle, Interservice Nuclear Weapons Schoolille ja energiaministeriön National Atomic Museumille. Energiaministeriön ja SNL:n matala profiili on vähättelyä. He eivät edes listaa itseään Albuquerquen puhelinluettelossa, vaikka muut liittovaltion virastot on listattu pitkästi puhelinluettelossa jopa vähäisempien osastojen työntekijöiden numeroilla.
Menin Kirtlandin ilmatukikohdan kompleksiin sen pääportista, sen jälkeen kun sain kulkuluvan joka annetaan jokaiselle siviilille, joka haluaa vierailla National Atomic Museumissa tai SNL:n Solar Research Power Towerissa. Jos ei saa lupaa päästä eri DOE:n, USAF:n, SNL:n tai DNA:n laitoksiin ja ampumaradoille, tilaisuus tekee varkaan.
Energiaministeriön katolla liehuu kolme lippua, Yhdysvallat, energiaministeriö ja AT&T! Kyllä, AT&T:n vaakaraidat pallologolla heiluu myös, koska AT&T on Sandia National Laboratories, missä suurin osa energiaministeriön touhuista lounaassa tehdään. Vaikka valtio tykkää brassailla sen ydinvoiman turvallisuushistorialla, energiaministeriö ei kykene pitämään edes omaa päämajaansa puhtaana kontaminaatiosta, kuten käy ilmi valokuvatodisteista. Kontaminoitunut tai ei, energiaministeriö on turvattu linnake, jonka tarkastuspisteillä ja henkilöstön tiloihin mentäessä joutuu lukitsemaan oven, antamaan koodin, sitten avaamaan toisen oven mentäessä päärakennukseen.
Koska en voinut mennä päärakennukseen tai SNL:n rakennukseen, matkasin neljännesmailin etäämmäs National Atomic Museum (NAM). Ydinfyysikot ja armeija Los Alamosissa ja Sandian labroissa ovat ylpeitä historiastaan ja ”saavutuksistaan”, joita he esittelevät, joiden oletin olevan salaista (ja voi ehkä edelleenkin olla muualla). Esimerkiksi Yhdysvalloilla on nyt vetypommeja, joiden koko on kutstettu RV-propaanitankin kokoiseksi, joka helposti mahtuisi armeijan duffelikassiin. Tai kuten Abu Nidal tietää, bussiterminaalin varastolokerikkoon. Vieläkin ihmeellisempänä Lawrence Livermore Laboratories jatkuvasti pyörittää disinformaatiokampanjaa, jossa ”me edelleen työskentelemme ydinfuusioreaktion rajaamiseksi”, mikä oli NAMin paljastus että Yhdysvalloilla on ollut vuodesta 1987 asti kontrolloitu ydinfuusio, ja että se pitää itseään käynnissä (!) ja että sitä säilötään supervahvalla magneettikentällä. He käyttävät lasereita räjäyttämään fissiomateriaalia ja tuottamaan fuusiota. Tämä on loppumaton lähde ja varsin kompakti energiamuoto ja voi olla painovoimaa uhmaavan aluksen voimanlähde, jonka näin Area 51:ssä. Toinen NAM-paljastus tähtiaseista oli, että SNL on saavuttanut partikkelikiihdytyskyvykkyyden, joka voi tuottaa 100,000,000,000,000 (100 biljoonan) voltin purkauksen käyttäen yhden tuuman paksuista litiumdiodia.
Tien toisella puolella National Atomic Museumista on Interservice Nuclear Weapons School, jossa asevoimien eri haarat voivat opiskella sitä miten käyttää ydinaseita. Ydinaseiden ei tule olla ymmärretty pelkkinä vetypommeina, vaan avaruusaseina, joissa käytetään ydinfuusiovoimaa voimanlähteenä.
Tämä johtaa meidät seuraavaan suureen kompleksiin Sandia National Laboratoriesilla. SNL ja sen koekäyttöalueet ulottuvat etelään ja itään energiaministeriön päärakennuksesta yli sadan neliömailin verran, ja ne vievät suurimman osan pinta-alasta alueella, jota nimitetään ”Kirtland Air Force Baseksi”. SNL:llä on projektirakennuksia aina puolen mailin välein joka suuntaan horisonttiin. Kyltissä lukeviin aktiviteetteihin kuuluu suurimmaksi osaksi asejärjestelmien tutkimusta ydin-, magneetti-, aurinko-, sähkömagneetti-, laser- ja hiukkassäde-energialla. Solar Power Tower -laboratorio SNL hehkuttaa heliostatia (aurinkovoiman keräin-keskityslaitetta) joka voi polttaa 1 tuuman paksuisen kovaan metallilevyn läpi 26 sekunnissa.
Mutta tähtien välisten aseiden tutkimuksen sovellutuksien helmi oli ”Project ARIES, kehittyneen sähkömagneettisen pulssin (EMP) simulaatioalue”, jossa Edgerton, Germhausen & Greer (EG&G) oli rakentanut kahden korttelin kokoisen laitteen Defense Nuclear Agencylle.
EG&G on hämäräperäinen korporaatio, joka on mukana (Wackenhut Corporationin kanssa) Area 51:n ja S-4:n turvajärjestelyissä (henkilökohtainen viesti EG&G:n ja Wackenhutin turvahenkilöstöltä 03/14/92), mustan budjetin aseoperaatioissa kuten Project ARIES, ja erilaisten ydinlaitosten ylläpidossa Yhdysvaltain hallitukselle (Wildfire, 6:1, Spring, 1992). EMP-ase koostuu 1 1/2 korttelin suuruisesta tynnyrimäisestä putkesta, joka on vaakatasossa asetettu puisen (ei-johtavan) pukin päälle 8 metrin korkeuteen, joka on kytketty kaksikerroksiseen tornirakennukseen, joka puolestaan on kytketty suureen sähkölaitteeseen jonka ulokkeet ja massiiviset kaapelit näyttävät suurelta Van de Graafin generaattorilta. Pitkään huhuttu sähkömagneettinen pulssiase on viimein havaittu! Fuusiovoimalla toimiva ja 100 biljoonan voltin purkauksia tuottava laite kykenee pimentämään jopa eksoottisimman UFO-teknologian. Se on selvästi aivan ylimitoitettu tuhoamaan pelkästään Venäjän ballistiset ohjukset, joita varten riittäisi pelkkä ohjuspuolustusjärjestelmä. Ajellessani ulos aurinkovoimalabrasta, kohtasin kuuluisan Manzano Mountain Weapons Storage -laitoksen, joka on kokonainen vuori täynnä tunneleita erilaisille korkean turvallisuuden esineille kuten ydinaseille, ja Timothy Goodin mukaan siellä on myös talteen noudettuja UFOja (Above Top Secret). Manzanoa ympäröi kolme erillistä piikkilanka-aitaa, joiden välissä on karua maastoa, oletettavasti myös liikesensoreita. Aseistettu henkilökunta kiertää jeepeillä alueen ympäri. Manzanon turvallisuus on niin överiä verrattuna varsin olemattomaan muuhun turvallisuuteen Sandialla. Manzanon pohjoispäässä on pahamaineinen Coyote Canyon -testialue, jossa äärimmäisen salaisia ilmavoimien, DNA:n, DOE:n ja SNL:n tutkimuskokeita tehdään. Sisäänkäynnillä on kyltti, jossa luki Defender Challenge project. Tämä on alue, jossa ilmavoimien henkilöstö on havainnut UFOja vuonna 1979 (Above Top Secret, T. Good). Coyote Canyonia kiikareillani väijyessäni näin omituisen 7 metrin kokoisen metallipallon, joka lepäsi maassa ohuen tinakatoksen alla, neljän paalun tukemana. Sen tarkoitus oli epäselvä. Mitä tutkimusta siellä sitten tehdäänkin, se on tehnyt alueen vedestä juomakelvotonta eikä siinä voi pestä edes käsiä. Kieltokylttien takia en kehdannut mennä alueelle, joten en voi raportoida mitä näissä Sandian paikoissa tapahtuu.
Sandiasta poistuessani suuntasin etelään, Alamogordoon, National Solar Observatoryyn (NSO) Sunspotissa, New Mexicossa. Sacramento Peakin huipulla, 2,8km Alamogordon yläpuolella, on NSO:n toinen matalan profiilin laitos. Sen henkilöstöön kuuluu ilmavoimien tiedeupseereita, jotka monitoroivat Auringon sähkömagneettisen säteilyn tasoja etsiäkseen geofyysisiä ja geomagneettisia häiriöitä, avaruusalusten liikkeitä ja satelliittien kiertoratoja, sekä avaruuslentotoimintaa (NSO pamfletti, 1992). Observatorion sisäänkäynnin luona on pieni kyltti, jossa lukee ”Umbra”, National Security Agencyn korkein turvallisuusluokitus (The Puzzle Palace, J. Bamford). 300 metriä itään NSOsta on Army Sacramento Peak Frequency Surveillance Station, jonka sisäänkäynnillä on useita kieltokylttejä ja uhkailuja seuraamuksista. Tämä asema monitoroi sähkömagneettista kommunikaatiota ja telemetriaa White Sandsin ohjusalueen yllä, Hollomanin ilmatukikohdassa ja NASAn salaisessa Johnson Space City -kompleksissa. Kaukokatselijakonsulttini huomauttivat maanalaisista laitoksista tarkkailuasemalla ja sähkömagneettisesta kenttägeneraattorista, joka voi selittää sen miksi mitään heinäsirkkojen sirinää tai metsän huminaa ei kuulunut lähellä tätä ELMINT (electromagnetic intelligence) laitosta, jota mahdollisesti pyörittää NSA.
Hollomanin ilmatukikohta, White Sandsin ohjusalue ja NASAn Johnson Space City olivat kaikki huippusalaisia ja rajattuja, enkä päässyt niiden lähelle. Seuraava kohteeni oli läntisessä New Mexicossa.
Tutkin National Radio Astronomy Observatorya (NROA), jonka Very Large Array koostuu 27:sta jättiläismäisestä ”vastaanottavasta” satelliittilautasesta, jokainen 25 metriä halkaisijaltaan. Ne on tuettu torneihin, jotka liikkuvat rautatiekiskoja pitkin. Jokainen on korkea kuin kerrostalo. Lautaset kykenevät erilaisiin konfiguraatioihin, ja näin ne suunnattuina käänteisessä T-muodostelmassa, joista kumpikin varsi ulottui yhden mailin, ja pisin varsi osoitti pohjoiseen. Niiden tarkoitus on kerätä ”heikkoja signaaleja taivaallisista lähteistä”. Tämä kerrottiin ulkopuolisille keinona kartoittaa taivasta etsimällä tähtiä ja energisoituneita kaasukenttiä avaruudesta, jotka emittoivat radiotaajuuksista sähkömagneettista säteilyä. Kuitenkin, kuten muidenkin paikkojen kanssa, NROA ei ole tavallinen observatorio. Armeijan rekka oli parkissa vieressä NROA:n merkkeihin puettuna, ja kaksi ambulanssia NROAn merkeillä oli siinä myös. (Paikalla työskentelevät muutamat astronautit ovat ilmeisesti taipuvaisia onnettomuuksiin!) Lisätietoja siitä mitä täällä tapahtuu kertoi NASA Ames Research Centerin edustaja tri. Jill Tarter, jok paljasti (University of Californiassa, Davisissa marraskuun 26. päivänä 1991 pidetyssä esityksessä), että Yhdysvallat ilmoittaisi lokakuun 12. päivä 1992, että sen radioteleskoopit etsivät avaruudesta älykkään elämän merkkejä. Tämä kuuluisi Kolumbuksen Uuden Maailman löytämisen 500-vuotisjuhlallisuuksiin. Hienoa, eikö? Paitsi että tämä on kaikki disinfoa. Oikeasti Yhdysvallat on rahoittanut Search for Extraterrestrial Intelligencea (SETI) jo vuosikaudet (Out There, H. Blum). Voitaisiin spekuloida, että korkea-arvoisen valtion ilmoituksen tarkoitus on Tähtivierailijoiden kommunikaation ”löytämisilmoitus”, ja lopulta avoimesti myöntää että valtio on kontaktissa avaruusolentojen kanssa.
Se mikä ei ole spekulaatiota on todistusaineistoa, mm. fyysistä todistusaineistoa, jota sain haltuuni valtion NROA-lautasista. Niitä käytetään välittämään supertehokkaita signaaleja avaruuteen, erityisesti kohti pohjoishorisonttia. Yksi vihje jonka sain oli illallisella neljän astronautin kanssa Datil-ravintolassa NROAn lähellä. Yksi valitti siitä, että hän yritti saada radioaikaa tutkimuksiinsa. Mutta kun olin NROAlla, kaikki 27 osoittivat poispäin taivaan pääkohdista, ne oli suunnattu kohti pohjoishorisonttia. NROA-valokuva heidän päämajallaan jälleen näytti kaikki 27 lautasta suunnattuina samaan pohjoishoristontin suuntaan. Miksi tämä alue taivaasta, kun lautasten ajasta kilpaillaan niin kovasti? Toinen vihje oli NROAn sijainti San Augustinin tasangoilla, joka on tarkoituksella valittu hiljainen alue sen etäisen sijainnin takia kaukana kaupungeista ja radioasemista ja muusta säteilystä.
Sain fyysisiä todisteita kun poistuin NROAlta. Olin arviolta kaksi mailia satelliittilautasista, sekä FM- että CB-radiot päällä. Kuulin kaikkein intensiivisimmän kirkaisun mitä olen koskaan kuullut radiosta, joka tukki sekä FM- että CB-taajuudet yhtäaikaa ja tuskallisesti. CB-mittarini meni enemmän kuin punaiselle mitä olen koskaan nähnyt sen menevän. Tämä kirkuminen jatkuin usean minuutin ajan. En voinut uskoa korviani. Miten NROA antaisi niin voimakkaiden sähkömagneettisten signaalien esiintymisen, jotka voivat häiritä herkkiä radiolaitteita, jotka kuuntelivat avaruutta? Lopulta kytkin radiot pois päältä kunnes saavuin Pietowniin, 21 mailia luoteeseen. Sitten kytkin molemmat radiot päälle ja jälleen aloin kuulla kuurouttavan kirkunan, joka kesti jälleen pari minuuttia. Sitten jonkin armosta se lakkasi. Sen loppumisen jälkeen molemmat radiot toimivat normaalisti, lähettivät ja vastaanottivat hyvin, enkä ole sen jälkeen kuullut ääntä koskaan. Minulla tuli mieleen, että NROA ei ainoastaan vastaanota signaaleja avaruudesta, vaan lähettää niitä myös! Koska sähkömagneettisten kenttien vahvuus heikkenee algebraalisesti etäisyyden funktiona, NROA-lautasten lähetysteho on äärimmäisen suuri (CB ja FM-taajuuksien voittamiseksi 21 mailin päässä), kun signaalin pitää päästä ulkoavaruuteen. Kenelle valtio lähettää signaaleja? Ja miksi valtio valehtelee SETIstä?
Pietownissa, New Mexicossa, on neljä taloa ja yksi kiinni laudoitettu kauppa, ja valtion pitäisi rakentaa sinne paljon suurempi radioteleskooppikompleksi, Very Large Baseline Array, joka yhdistää radioteleskoopit Hawaiilta Länsi-Virginiaan, Puerto Ricosta New Mexicoon (NROA:n näyttelydata, 1992). Tämä luo ”antennin”, jonka ”lautasen koko” on lähes kahdeksasosan planeetan pinnasta. Very Large Baseline Array piti saada valmiiksi tänä vuonna, mutta en nähnyt mitään radioteleskooppeja. Ainoa rakennus jonka löysin oli suurten putkien (kolme metriä halkaisjaltaan) valmistelua maanalaiseen tunnelityöhön. Niiden tarkoitus on epäselvä, projektia ei selitetä missään kyltissä. Pietownin toiminnasta en voi sanoa mitään. Joten suuntasin länteen viimeiseen kohteeseeni, Kalifornian ilmailualan mustan budjetin Palmdale-Lancasterin alueelle.
60 mailia Los Angelesista pohjoiseen Tehachapi-vuorilla, Edwardsin ilmatukikohdasta itään, sijaitsee Tejon Ranch, joka ulottuu arviolta 600 neliömailin verran. Siellä Northrop Aircraft Corporationilla on salainen lentävien lautasten tehdas, sanoo William Hamilton III hänen kirjassaan Cosmic Top Secret. Bill oli oikeassa. Näin saman intensiivisesti kirkkaan oranssin kultaisena loistavan testialuksen lentävän, jonka olin nähnyt Area 51:n ja S-4:n yllä. Billin ohjeita seuraten jatkoin seitsemän mailia länteen Lancasterista valtatie 138:aa tie 190:lle, sitten kolme mailia pohjoiseen Kernin piirikunnan rajalle. Kiikareiden kanssa kolmen ja viiden välillä aamulla huhtikuun 15. havaitsin neljä ultrakirkasta oranssin kultaista orbia nousevan ja matkaavan puolentoista mailin testikierroksen. Arviolta puolen tunnin välein kukin orbi lähti kiitämään ja muutti suuntaansa. Ensimmäiset kolme nousivat lounaiselta hangaarialueelta Northropin konpleksista. Neljäs nousi koillisen lastausalueelta. Maassa jokainen alus oli aluksi hehkumaton, mutta näytti kuunvalossa kuin parkissa olevalta lentokoneelta, jonka takaosassa on ”hytin ikkunat” valaistu. Aluksen arvioitu leveys oli noin 15 metriä. Sitten se nousi ilmaan, se alkoi hehkua intensiivisesti, kuin koko runko (tai sen ympärillä oleva ionikenttä) emittoisi valoa. Sen intensiteetti kasvoi suhteessa voiman tarpeeseen joka vaadittiin nostamaan se pystysuoraan ylöspäin 60 metriä maasta. Tällä korkeudella ja maksimaalisen kirkkaana alus leijaili, sitten alkoi liukua arviolta 25 km/h nopeudella kaakon suuntaan, pysähtyi, sitten kääntyi ympäri ja paljasti alaosansa, joka emittoi vieläkin kirkkaampaa valoa. Sitten jokainen alus matkasi takaisin tasaisella nopeudella lastausalueell, leijaili, laskeutui pystysuoraan alas maahan. Laskeutuessa jokainen lakkasi emittoimasta kirkasta valoa, poislukien ”hytin ikkunat”. Neljäs alus kaarsi koillisen suuntaan. Nämä kaarrokset olivat lyhyitä ja varovaisia testiajoja, joilla varmistettiin että kone oikeasti lensi, ennen kuin ne lähetettäisiin S-4:n täyden kenttätoimintakuntoisuuden testaamiseksi ja liitettäisiin kasvavaan Yhdysvaltain lautasalusten laivastoon.
Nyt olin saanut loppuun kuuden osavaltion kiertueeni ja nähnyt Tähtien Sota -laitokset ja lentävät lautaset. Mitä se kaikki tarkoittaa?
Uskon, että UFOt, Tähtien Sota -aseet ja amerikkalaiset lautaset liittyvät toisiinsa kuin kolmijalkainen jakkara. Kuten tutkija Leonard Stringfield sanoo Timothy Goodin The UFO Reportissa (1989): ”Tähtien sota, joka mukamas on kehitetty Venäjän vastaiseksi ohjuspuolustusjärjestelmäsksi, on saattanut saada alkunsa ’sotateollisuuden’ UFO-yhteydestä.” Selvästikin kun otetaan huomioon Strategic Defense Initiative Officen dramaattisesti kasvanut rahoitus, (33% kasvu jokaisena viimeisen kolmen vuoden aikana (Missing the Target: SDI in the 1990’s, Union of Concerned Scientists)), vaikka neuvostoliiton ohjusuhka on dramaattisesti pienentynyt vuoden 1989 jälkeen Neuvostoliiton hajottua, Union of Concerned Scientists tuli päätelmään, että ”ei ole syytä niin suurelle SDI-järjestelmälle kuin ehdotettu on, ei kongressilla… eikä Bushin hallinnolla.” Tämä anomalia viittaa lisäksi agendaan, jossa SDI tekisi jotain muuta kuin puolustaisi kansaa ohjuksilta tai kolmannen maailman terroristeilta. Tuo agenda, uskoakseni, on aseellinen ”vastatoimikyvykkyys” Tähtivierailijoita ja heidän UFOjaan vastaan. SDI:n ”vastatoimiin” kuuluu ydinaseet, laser, sähkömagneettinen pulssi ja partikkelisädeaseet.
Dokumenttitodisteet sellaisesta agendasta vaikuttavat olevan tahattomasti NASAn meille antamia, kun Discovery-sukkulan astronautit välittivät Maapallolle videokuvaa UFOista matkaamassa Maapallon ilmakehän ulkopuolella. Yksi UFO yhtäkkiä tekee 90 asteen käännöksen oikeaan ja kiihdyttää pois syväavaruuteen, vain pari sekuntia ennen korkeaenergisen pulssin purkautumista Maapallolta kohti sitä kohtaa, jossa UFO oli ollut ellei se olisi radikaalisti muuttanut kurssiaan. Myös toisia UFOja nähdään ammuttavan sädeaseilla. Tämä videonauha näytettiin NBC:n Hard Copy -ohjelmassa kesäkuun 5. päivä 1992, ja kertojana toimi UFO Magazinen Don Ecker. Tähtien Sodan ase ampumassa UFOa Maapallon ilmakehässä? Se näytti siltä Don Eckerille, ja minun tutkimukseni perusteella myös minulle.
Amerikkalaisten lautasten laivaston kasaaminen Nevadaan liittyy ilmeisesti tavoitteisiin kehittää kyvykkyys taistella Tähtivierailijoiden UFOja vastaan. Uskottava näyttö puhuu sen puolesta, että korkean teknologian aseita haalitaan Tähtien Sodaksi sopivasti nimetyn ohjelman alaisuuteen tasan tarkkaan sodankäynnillisessä tarkoituksessa Tähtivierailijoita vastaan.
Mikä on Varjohallituksen motiivi käydä sotaa avaruusolentoja vastaan? Richard Hoagland, entinen Star & Sky -lehden päätoimittaja ja NASAn Goddard Spaceflight Centerin konsultti selittää. ”Ihmiset ovat kovin naiiveja sen suhteen mitkä voimat yhteiskunnassamme eivät halua tätä tietoa, edes erittäin käyttökelpoisen teknologian muodossa, julkiseksi.” Hän huomauttaa, että on ”toisiinsa kytkeytyviä instituutioita, joiden tehtävä on pitää heidät itsensä bisneksessä. Ja he eivät pidä tätä ET-teknologiaa kevyenä juttuna. Loppujen lopuksi, millä tavalla ihmiset pysyvät vallassa? Koska he itse määrittelevät universumin rajalliseksi, harvinaiseksi ja niukaksi ja sitten laittavat sille hintalapun. Jotkut ihmiset laitetaan johtoon jakamaan leivänmuruina niukkoja asioita; toiset ihmiset ostavat sitä minkä verran markkinoilta irtoaa. Ja sellainen systeemi on erittäin kätevä kontrolloimaan muita ihmisiä.” (Wildfire, 6:1, Spring, 1992).
Onko Varjohallituksen aggressiivinen ja paranoidi SDI-vastatoimi sellainen minkä me haluamme omissa nimissämme tehtävän älykkäille vierailijoille toisilta planeetoilta? Onko se hyvää käyttöä $80 miljardille verorahojamme? SDI Budget, 1993-2005, Union of Concerned Scientists:, op. cit.>. Kuten Edmund Burke sanoi, ”Ainoa mitä tarvitaan pahuuden pysymiseksi on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”
Jotain mitä me voimme tehdä paljastaaksemme ja vastustaaksemme tätä pahuutta on vaatia vaaleilla valituilta edustajiltamme, että Musta Budjetti avataan täysin kongressille ja kansan syynättäväksi ja debatoitavaksi. Siihen tulisi kuulua myös tiedustelubudjetit, erityisesti NSA, NRO, CIA ja DIA. Viimeisenä, meidän tulee vaatia, että kongressi puskee läpi lainsäädäntöä, jolla kielletään turmiollinen presidentin salaisten päiväkäskyjen (Executive Orders) käytäntö, täysin vailla tilivelvollisuutta Amerikan kansalaisille, kuten Trumanin salainen päiväkäsky 24. syyskuuta 1947, jolla perustettiin MJ-12 ja piilotettiin todisteet avaruusolentojen yhteydenotoista Amerikan kansalta (T. Good, Above Top Secret).
Homma on nyt meidän käsissäämme.
julkaistu 13. joulukuuta 1992
Tri. Richard Boylan on käyttäytymistieteilijä, emeritus yliopisto-opettaja, kliininen hypnoterapeutti ja Tähtivierailijoiden kohtaamisten tutkija.
Artikkelin julkaissut drboylan.com
Entinen CIA-työntekijä paljastaa Area 51:n salaisuudet
Chrissy Newton juttelee Area51-sisäpiiriläisen ja entisen CIA-asiantuntijan kanssa, joka paljastaa salaisuuksia tukikohdasta.
Area51 on ollut joillekin pakkomielle jo yli 50 vuoden ajan. Keskustelu käsittelee salaisia valtion teknologioita, aluksia, takaisinmallinnusta, avaruusolentojen teknologiaa ja monia muita asioita. Area51 on nimi, joka on annettu salaiselle Yhdysvaltain ilmavoimien laitokselle Nevadan autiomaassa.
Entinen Area 51:n työntekijä ja CIA-asiantuntija TD Barnes keskustelee Chrissyn kanssa kokemuksistaan A-12 stealth -lentokoneen parissa, hänen mielipiteistään Bob Lazarista, hänen tiedoistaan koskien SR-71:a, millaista tukikohdassa oli olla, miten hän tiedusteli CIA:n leipiin sekä huhuista koskien rakenteilla olevaa SR-72:a.´
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
UFO Area 51:n yllä
Silminnäkijä kertoo: Lokakuun 15. päivänä 2020 tarkkailin Area 51:a kello 19.15 torstai-iltana. Sää oli kirkas, kuuta ei näkynyt ja tuuli ei käynyt. Sitten vaihdoin pitkän valotusajan kuvista videoon ja kuvasin tämän UFOn täydessä pimeydessä.
Tämä UFO näkyi suoraan lounaan suuntaan katsottuna, vaikka en ole varma siitä mikä tämä on, se voi olla yksinkertaisesti drone, joka leijailee Area 51:n yllä. Mutta omituista siinä on se, että se vaikuttaa kahdelta esineeltä.
Ajan 240 mailia joka toinen viikko kuvaamaan hieman sitä mitä näkyy Area 51:n yllä kamerallani. Käytän pitkiä valotusaikoja (13 sekuntia, 95/300mm) ja joskus kuvaan videota, sillä kamerassa on 300 millin zoomi.
Näin myös kaksi valkoista räjähdystä Area 51:n vuoristossa, miään ääntä ei kuulunut. Harjoitusten pito alueella lopetettiin…. ja on mahdotonta saada vakaata kuvaa täydessä pimeydessä 14 mailin päästä. Mutta näyttää siltä kuin Area 51 olisi suljettu kun myrskytuulet alkoivat puhaltaa.
MUFONin raporrti 111909.
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
