Luke Skywalkerin kotiplaneetta Tatooine Star Warsissa oli omituinen maailma jolla oli taivaalla kaksi aurinkoa, mutta astronomiryhmä on nyt löytänyt jättiläisplaneetan joka on vieläkin eksoottisempi. Silminnäkijä planeetalla kokisi joko jatkuvan päivänvalon tai nauttisi kolmesta auringonnoususta ja -laskusta, riippuen vuodenajasta, joka kestää pidempään kuin ihmisen elinikä.

320 valovuoden päässä maapallolta Centauruksen tähtikuviossa, HD 131399Ab on noin 16 miljoonaa vuotta vanha, joka tekee siitä yhden nuorimmista eksoplaneetoista joka tähän mennessä on löydetty, ja erään harvoista suoraan kuvatuista planeetoista.

Sen lämpötila on noin 580 Celsius-astetta ja sen massa on noin neljä kertaa Jupiterin massa. Se on myös yksi kylmimmistä ja vähiten massiivisista suoraan kuvatuista eksoplaneetoista.

Astronomit ovat käyttäneet SPHERE-instrumenttia ESO:n jättiläisteleskoopissa kuvatakseen uutta planeettaa joka kiertää kolmoisaurinkotähtijärjestelmän sisällä. Tulokset on julkaistu Sciencessa 7. heinäkuuta 2016.

Kaasujättiläinen on laittanut kauniin valoshow’n pystyyn revontulien muodossa. Revontulet ovat maapallon kokoisia ja ne esiintyvät planeetan pohjoisnavalla. Hubble-avaruusteleskooppi kuvasi näytöksen.

Toisin kuin revontulet maapallolla, jotka näkyvät valona, Jupiterin sähkönsininen pyörre on ultraviolettivaloa, joten et näkisi sitä paljaalla silmällä tai kuvan mukaisesti. Mutta Hubble kykenee kuvaamaan uskomattomia yksityiskohtia.

Revontulet syntyvät kun korkeaenergiset hiukkaset aurinkotuulista osuvat planeetan magneettikenttään. Jupiterin revontulet navalla eivät itseasiassa koskaan lopu, paljastaa NASA.

Häikäisevät kuvat ovat saaneet maailman huomion juuri kun NASAn Juno-alus saapuu Jupiterin läheisyyteen oltuaan 5 vuotta matkalla.

Juno ohitti Jupiterin äärimmäisen magneettikentän rajan ja sen Waves-instrumentti tallensi kohtaamisen parin tunnin mittaisena ”jousishokkina” kesäkuun 24. päivän tienoilla 2016.  ”Jousishokki” tapahtuu kun yliääninopeudella liikkuva aurinkotuuli lämpenee ja hidastuu Jupiterin magneettikentässä. Se on analoginen äänivallin murtumiselle maapallolla.

Seuraavana päivänä, kesäkuun 25. päivänä 2016, Waves-instrumentti todisti magnetopaussin. ”Jatkumon jumiutunut säteily” viittaa aaltoihin jotka jäävät jumiin tiheään aukkoon Jupiterin magneettikentässä.

Juno saattaa auttaa tiedemiehiä ratkaisemaan mysteerejä kuten miksi Jupiterin Suuri Punainen Läikkä kutistuu.  space.com:n mukaan

tämä myrsky on ollut astronomien tuntema siitä asti kun teleskoopit on keksitty 1600-luvulla. Mutta 1930-luvulta alkaen astronomit ovat havainneet myrskyn pienentyvän jatkuvasti. Vuonna 2014 se oli pienin koskaan. Joskus se on arvioitu olevan niin suuri että kolme maapalloa mahtuisi vierekkäin sen läpimitan suuntaan, myrsky on nyt kuitenkin pienentynyt vain yhden maapallon suuruiseksi.

Hubblen valokuvat:

Kuuntele Junon läpäisevän Jupiterin ”jousishokin” ja saapuvan sen magneettikenttään:

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

John Mackeon tallensi hetken kun suuri tuntematon esine osui Jupiterin ”oikealle puolelle” maaliskuun 17. päivänä 2016.

John teki tästä timelapse-videon. Ei ole tiedossa oliko esine asteroidi, komeetta vaiko tuntematon taivaankappale.

Seuraava zoomattu ja tarkennettu kuvamateriaali näyttää törmäyksen hidastettuna ja still-kuvina.

Toisessa on John Mckeonin alkuperäinen timelapse-video.

Havaitsitko massiivista 13 tuhannen tonnin TNT-määrää vastaavaa räjähdystä joka jokin aika sitten upposi mereen 620 mailia Brasilian rannikolta?

Daily Mailin ja NASAn puhemiehen mukaan massiivinen tulipallo osui Atlantin valtamereen helmikuun 6. päivänä.

Meille kerrotaan että olisi ollut epätodennäköistä että kukaan näki sitä vaikka armeijan sensorit havaitsivat sen ympäri maailman.

NASA ja muut avaruusekspertit taas kerran koittivat peitellä sitä.

NASA raportoi suuren läpimitaltaan seitsenmetrisen meteorin räjähtävän Atlantilla.

Jättiläismäinen tulipallo osui Atlantin valtamereen aiemmin helmikuussa ja se jäi melkein havaitsematta.

NASAn tulipallosivun mukaan tulipallo oli suurin osuma planeetan pintaan sitten Tseljabinskin tulipallon jonka räjähdysvoima oli 500 tuhatta tonnia TNT:tä.

Muutaman päivän päästä maapallon ohi lentää uusi asteroidi. Maaliskuun 8. päivänä asteroidi 2013 TX68 ohittaa maapallon, mutta meille kerrotaan ettei se aiheuta vaaraa. 150 jalkaa läpimitaltaan oleva asteroidi lentää niinkin läheltä maapalloa kuin 17 000 kilometriä.

Kuinka monta heiltä on jäänyt huomaamatta?

NASA seuraa tällä hetkellä 1600+ potentiaalisesti vaaraa aiheuttavaa asteroidia, ja on ollut onni matkassa että ihmiskunta on tähän asti selviytynyt suuremmalta impaktilta. Entinen astronautti Ed Lu on kuvannut tilannetta ”kosmiseksi ruletiksi”. Kuinka kauan vielä kunnes ihmiskunnalta loppuu onni?

Viimeisin tulipalloraportti tulee Espanjasta.

Meteorihavaintoasemat Huelvan yliopiston ylläpitäminä La Hitassa, Sevillassa ja Huelvassa havaitsivat tulipallon eteläisen Espanjan ja Portugalin yllä helmikuun 21. päivänä 2016. Toinen havaittiin helmikuun 23. päivänä, ja se oli kirkkaampi kuin täysikuu. Meteori myös räjähti useaan otteeseen.

Ohi lentävä asteroidi 2013 TX68 on maapalloa lähin koskaan ennustettu taivaankappale joka on näin suuri. 45 metriä läpimitaltaan oleva kivi saattaa ohittaa maapallon 17 kilometrin etäisyydeltä maaliskuun 5, päivänä, joka on 21 kertaa lähempänä kuin mitä kuu on meitä. Tosin NASA myöntää lähestymisen olevan todella epävarma ja kiertoradan laskelman toinen reuna on yhdeksän miljoonan mailin etäisyydellä (kiertoratakoodi 7) ja etäisyys ei ole tarkkaan tunnettu tällä hetkellä.

Kuitenkin, jos asteroidi ohittaa sen lähimmän mahdollisimman kiertorataetäisyyden skenaariossa 17000 kilometrin päästä, ohilento tulee olemaan äärimmäisen lähellä. Asteroidi tulisi jopa lähemmälle kuin kommunikaatiosatelliitit lentävät maapalloa.

Asteroidi 2013 TX68 on estimoitu painonsa suhteen olevan 130 000 tonnia. Avaruuskivi liikkuu noin 51800 kilometrin tuntinopeudella maapallon suhteen.

Jos asteroidi osuisikin maahan, yhteentörmäyksestä syntyisi noin 2,5 megatonnia energiaa ilmakehään ja sen odotettaisiin aiheuttavan paikallista tuhoa.

Vertailun vuoksi samansuuruinen impakti oli kappaleella, joka osui Siperian Tunguskaan vuonna 1908.

Asteroidipiireissä Tunguskan tapauksena tunnettu kappale oli vain hieman 2013 TX68:a pienempi (arviolta noin 30-40 metriä läpimitaltaan) ja sen uskotaan tuhonneen noin 2200 neliökilometriä metsää Podkamennaja Tunguska -joen ympäriltä siellä mikä nykyään tunnetaan Krasnojarsk Krain nimisenä alueena Venäjällä.

Asteroidin löysi NASAn rahoittama Catalina-tutkimus lokakuun 6. päivänä 2013 kun se lähestyi maapalloa yötaivaalta. Kolmen päivän seurannan jälkeen asteroidi liikkui päivätaivaalle ja sitä ei voitu enää havaita.

Vaikka tiedemiehet eivät voikaan ennakoida tarkkaa kiertorataa asteroidille auringon ympärillä, he sanovat että se ei voi osua maapalloon ohilentonsa aikana ensi kuussa.

Kosmiset säteet ovat kasvamassa ja maapallon pohjoinen napa kääntyy edelleen, joka viittaa magneettisten napojen liikkeeseen. Tällä videolla BPEarthWatch selittää nämä kehityskulut ja ESA:n antaman informaation asteroidista.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot.