11 Ja tähti kutsutaan koiruohoksi: ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja monta ihmistä kuoli vetten tähden, että ne haikiaksi tehdyt olivat.
Ovatko NASA ja korkeat virkamiehet tietoisia asteroidista, joka on törmäyskurssilla planeettamme kanssa?
Perinteinen tulkinta väittää, että Koiruoho on asteroidi. Vuonna 2029 suuri asteroidi nimeltään Apophis on ennustettu vierailevan Maassa.
Nyt kunnianarvoisa kirjailija Tom Horn valaisee niitä monia kysymyksiä mistä NASA ei ole halukas puhumaan.
Hän uskoo, että Koiruoho on Apophis-asteroidi. Miten Koiruohon uhka voi luoda maailmanlaajuisen heräämisen? Miksi NASA on rahoittanut syväavaruuden tuomiopäivän asteroiditeleskooppia?
Tom Horn ei vastaa kysymykseen siitä mikä Raamatun Koiruoho tulee oikeasti olemaan. Mutta me tiedämme tasan tarkkaan milloin tämä suuri asteroidi Apophis saapuu.
Vuosi 2029 on täällä tosi nopeasti, ja Hornin tutkimus tulee antamaan paljon mietittävää!
Mitä se tarkoittaisi jos Kiina tekisi ensimmäisenä ihmishistorian suurimman löydön?
如果中国是第一个与太空生物联系的国家，将会发生什么？
中国的新型巨型射电望远镜正在寻找外星生命
Kiinan Guizhoun provinssissa käynnistettiin toimintaan maailman suurin yksittäinen radioteleskooppilautanen. Pekingin vakaa sitoutuminen kansakunnan aseman parantamiseen perustieteiden johtajana käy ilmi siitä miten he rakensivat viisisataametrisen apertuuriteleskoopin (Five-hundred-meter Aperture Spherical Telescope, FAST), joka tuli valmiiksi viidessä vuodessa, huikea saavutus niin tekniseltä projektilta. FASTin tieteellinen mandaatti on monin tavoin varsin perinteinen sen kokoiseksi teleskoopiksi, mm. ”nopeiden radiopurskeiden” havaitseminen — erittäin voimakkaiden radioaaltojen purskeet, jotka saapuvat syväavaruudesta eri pituisina jaksoina ja joiden alkuperä on tuntematon. Viime vuoden syyskuussa FAST havaitsi merkittävän sellaisten purskeiden määrän yksittäisestä lähteestä, minkä voi havaita ainoastaan tuonkokoisen teleskoopin herkkyydellä.
Ulkoavaruuden elämän etsiminen on kuitenkin FASTin tieteellisellä agendalla, mikä on saanut eniten mediahuomiota, eikä aina niin iloista. Helmikuun 2016 New York Timesin artikkeli FASTista, esimerkiksi, julkaistiin otsikolla “Kiinan teleskooppi ajaa 9000 kyläläistä kodeistaan avaruusolentojen etsinnän nimissä.” Muut mediaraportit painottivat Maan ulkopuolisen elämän etsimisen mukaan ottamista mandaattiin kommentoimalla sen potentiaalisesti kosmisten luonnonilmiöiden tutkimuksesta poikkeavaa polkua. Ei ole myöskään mitään perustavanlaatuista syytä, kuten astronomit nyt ovat saaneet huomata, sille miksi Maan ulkopuolisen elämän havaitseminen pitäisi tehdä juuri radioastronomialla. Nykyisin etsitään yhä enemmän “tekno-jälkiä” — merkkejä kehittyneestä Maan ulkopuolisesta älystä — mihin kuuluu mm. sähkömagneettisen spektrin muiden taajuuskaistojen skannailua, lähinnä infrapuna-aaltoja. Mutta silti kuitenkin, tuoreet uudet arviot Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden määristä pelkästään omassa galaksissamme yksistään (yli 300 tuhatta) — joita on parantanut kehitys eksoplanetologian tieteenalalla — osoittavat yhä suurempaan todennäköisyyteen havaita sellainen sivilisaatio.
Kiinan SETI-tie
On kiinnostavaa miettiä miten Kiina ja muu maailma reagoisi jos — ja tämä on varsin mahtava ”jos” — Kiinan uusi megaradioteleskooppi onnistuisi havaitsemaan avaruusolentojen signaalin avaruudesta. Mihin välittömiin toimiin Peking ryhtyisi jos se tapahtuisi Xi Jinpingin (loputtomalla) kaudella? Strateginen kilpailija Washingtonin ja Pekingin välillä kuumenee ja huhut uudesta kylmästä sodasta liikkuvat valtoimenaan, miten Yhdysvallat ja muut liittolaiset reagoisivat siihen että ihmiskunnan historian suurin löytö tehtäisiin mahdollisesti autoritäärisen regiimin alaisuudessa? Tarkoittaisiko se Kiinan ja Lännen välisen kilpailun kiihtymistä, vai johtaisiko se sen romahdukseen?
Ironia tässä ajatuskokeessa on tottakai se, että meidät pakotetaan nyt miettimään sitä mahdollisuutta, että se onkin Kiina eikä Yhdysvallat joka on johtopaikalla havaitsemassa signaaleja Maan ulkopuolisesta elämästä. Ja monin tavoin tämä kehitys on ollut käynnissä jo pitkään.
Vaikka amerikkalaisteleskooppi Arecibossa, Puerto Ricossa — toisiksi suurin laatuaan Kiinan teleskoopin jälkeen — muuttui julkiseksi ikoniksi sen alettua etsiä elämää, vuonna 1993 Yhdysvaltain kongressi lakkautti kaiken tutkimusrahoituksen tempulla jota eräs amerikkalaissenaattori kuuluisalla tavalla kuvasi “marsilaisten jahtaamiseksi veronmaksajien rahoilla.” (SETI-ohjelma Arecibossa oli astronomi Jill Tarterin käsialaa, joka kesti vuoden kunnes rahoitus pantiin poikki. Ohjelmaa on laajalti pidetty mallina Ellie Arrowayn hahmolle, elokuvassa ja kirjassa Contact. Elokuvaversiossa Arrowayn SETI-hetket Arecibon teleskoopilla peruutti tympeä liitovaltion tiedebyrokraatti.)
Tämä ei tarkoita, että amerikkalaisastronomit olisivat lopettaneet SETI-tutkimuksen: merkittävää rahoitusta on sen jälkeen saatu yksityisistä lähteistä. Kaikkein merkittävimpänä, vuonna 2015 Venäläinen Piilaakson miljardööri (jolla on vahvoja kytköksiä Kremliin) Juri Milner ilmoitti $100 miljoonan “Breakthrough Listen”-aloitteesta jolla etsiä Maan ulkopuolista älykästä elämää. Milnerin rahoitus edelleen auttaa SETI-ohjelmaa amerikkalaisen kansallisen tiederahaston tukeman Green Bank Telescopen avulla, esimerkiksi.
Mutta yksityiset aloitteet kuten Milnerin ovat kansainvälisiä luonteeltaan. Breakthrough Listen esimerkiksi aktiivisesti tekee yhteistyötä FAST-projektin kanssa. Vaikka Kiina on mainostanut FASTia integraalina osana kansainvälistä yhteistyötään, Kiinan valtio kontrolloi sitä suoraan. Lopullisen sanan siihen miten hyvin uusi teleskooppi pääsee mukaan etsimään Maan ulkopuolista elämää sanoo Peking.
Jos valtion varojen ohjaaminen elämän etsintään ei ole este Kiinalle, voisiko valtion ideologia olla? Marxismi-Leninismillä, Kiinan kommunistipuolueen (CCP) liturgialla, ei ole ongelmia kuvitella älykkään elämän olemassaoloa muualla universumissa. Vuonna 1980 asiasta kirjoittanut neuvostoliittolainen astronomi Boris A. Voronstov-Vel’yaminov huomautti laajasta yhteneväisyydestä SETIn ja valtionuskonnon välillä: “Dialektinen materialismi opettaa, että äärettömässä universumissa on äärettömästi asuttuja maailmoja ja että elämää epäilemättä löytyy siellä missä sille on suotuisat olosuhteet.” (Näin tehdessään hän myös sivalsi Venäjän ortodoksikirkkoa sanoen, että se oli toisaalta täysin nihkeänä spekulaatioista Maan ulkopuolisen elämän suhteen.) Hieman konkreettisemmalla tasolla neuvostoliittolaiset astronomit, kuten Nikolai Kardashev, olivat pioneereja teoreettisissa malleissa Maan ulkopuolisista sivilisaatioista.
Voisiko olla joitain muita syitä sille miksi kiinalaiset eivät olisi sinut Maan ulkopuolisen älykkään elämän idean kanssa? Monet ovat viitanneet tähän pointtiin liittyen kiinalaiseen tieteiskirjailijaan Liu Cixiin. Liun kertomuksessa etsintä ulkoavaruuden elämästä ei olekaan niin hyvä idea loppujen lopuksi. Perustuen Kiinan historialliseen kokemukseen — sekä ”vuosisadan mittaisen nöyryytyksen” narratiiviin, jolla on merkittävä asema Xin Kiinassa — hän on esittänyt, että ihmiskunnan suhde riittävän kehittyneen Maan ulkopuolisen sivilisaation kanssa voi olla perustavalla tavalla vihamielinen, muistuttaen metsästäjää ja metsästettyä. (Liu on eräänlainen neuvonantaja FAST-projektissa.)
Ensikontaktin jälkeiset ensimmäiset päivät
Huolimatta niistä uskomuksista mitä Zhongnanhain johdolla on Maan ulkopuolisista sivilisaatioista, mitä tapahtuu jos FAST-teleskooppi löytääkin signaalin, jonka alkuperä prosessoinnin jälkeen määritetään olevan kaikkien luonnollisten astrofyysisten prosessiselitysten ulkopuolella?
Kuten SETI Instituten astronomi Seth Shostak huomauttaa, ei ole mitään sitoumusta kansainväliseen protokollaan, joka vaatisi Pekingin tehdä sellainen löydös kansainvälisesti tunnetuksi. Mutta jos Kiina aikoisi pitää paljastamatta jättämisen vaihtoehdon avoinna, sen astronominen yhteisö joutuisi ensin analysoimaan signaalin ja määrittämään ehdottomasti pois kaikki luonnolliset selitykset signaalin itsensä alkuperälle. (Huomaa, että kuten viimeaikaisissa väitteissä epätavallisesta tähdestä tai tähtienvälisestä kivikappaleesta joka aurinkokunnastamme on löydetty, suurin osa kansainvälisestä astronomien yhteisöstä suosisi varmasti mieluummin luonnollisia selityksiä keinotekoisten yli.)
Perustuen Kiinan tuoreeseen kotimaan poliittiseen käytökseen ja kansainväliseen ympäristöön, voidaan uskottavasti esittää tapahtumaketju.
Johtavat Pienryhmät (Leading Small Groups, LSG:t) — “koordinoivat elimet, jotka käsittelevät tärkeitä poliittisia kysymyksiä joihin liittyy useita eri (ja joskus kilpailevia) byrokraattisia tahoja” — ovat Kiinan hallintomekanismi joka on kasvattanut tärkeyttään Xi Jinpingin alaisuudessa. Ottaen huomioon, että Maan ulkopuolisen älyn tuottaman signaalin löytämisen jälkimainingeissa on todennäköistä saattaa tiede ja teknologia, sekä kansallisen turvallisuuden laitokset, työskentelemään keskenään, on varsin todennäköistä että Xi muodostaa yhden asialle omistautuneen pienryhmän sitä käsittelemään, aivan kuten hän on tehnyt käynnissä olevan koronaviruskriisin kanssa.
Vaikka Xi on henkilökohtaisesti vetänyt keskeisimpiä pienryhmiä aiemmin, se johtaako hän sitä riippuu siitä näkeekö hän sellaisen johtamisessa riskiä. (Koronavirus-LSG:n tapauksessa Xi asetti pääministeri Li Keqiangin sitä vetämään, mahdollisesti keinona vakuuttaa itsensä sen varalta mikäli kriisi pahenisi täysin hallinnoimattomaksi.)
On erittäin epätodennäköistä, että uutiset tästä löydöksestä — mikäli ne eivät ole tarkan yksityiskohtaisia — voidaan sulkea muutaman ihmisen tiede- ja poliitikkopiirin sisälle, ja täysin mahdotonta mikäli kyseessä on kansainvälinen yhteistyö FASTin avulla, esimerkiksi yhdessä Milnerin Breakthrough-aloitteessa. Kun huhu lähtee liikkeelle, CCP yrittää lypsää löydöstä kotimaassa ja sanoa että se osoittaa Kiinan mallin ylivertaisuuden. Tämä signalointi valtion kontrolloimassa sosiaalisessa mediassa kuten mikroblogialusta Weibossa tulee olemaan regiimin lisäyritys kiristää otettaan, erityisesti mikäli löydös sattuu aikaan jolloin Xi arvioi että puolueen ote vallasta on löystymässä. Tähän tulee liittymään aggressiivinen CCP:n harjoittama mielipiteenmuokkaus asiasta.
Entäpä muun maailman reaktio? Jos yksityiskohdat FASTin signaalista eivät tule julkisiksi, silloin länsi on pakostakin skeptinen — “fake news”, joku voisi väittää. Tämä reaktio tulee osaltaan esiintymään johtuen kiinalaisen tieteen salailun kulttuurista, mikä johtaa monien ymmärrettävään empimiseen hyväksyä kiinalaisten tieteentekijöiden väitteet sellaisinaan.
Tämä kaikki tulee sen päälle, että mikä tahansa viittaus astronomiseen tapahtumaan tai kappaleeseen voi olla keinotekoista alkuperää, ja se väistämättä tulee saamaan vastaansa vakavaa skeptisismiä ja löydöksen tekijä(t) tullaan altistamaan henkilökohtaisille hyökkäyksille huolimatta heidän tieteellisistä meriiteistään. Kiinalaisille tieteentekijöille sellaiset hyökkäykset voivat aiheuttaa vakavia ammatillisia ja jopa henkilökohtaisia vahinkoja, kuten biofyysikko He Jiankui sai tuta hänen esittäessään väitteitä maailman ensimmäisistä geenimuokatuista vauvoista, jotka otettiin maailmalla vastaan skeptisesti sekä raivokkaasti.
Mutta se voi johtua myös ideologisesta takaiskusta: monet länsivallat eivät välttämättä ole valmiita myöntämään, että autoritäärinen kilpailija on onnistunut siinä missä he ovat epäonnistuneet. Aikana jolloin USA:n ja Kiinan väliset suhteet ovat yhä enemmän saaneet nollasummapelin luonnetta kaikilla kentillä — poliittisilla, taloudellisilla, tieteellis-teknologisilla — ja ainakin yksi amerikkalaisasiantuntija on tukenut sivilisaatioiden välisen kamppailun teesiä mitä tulee hänen maansa Kiina-suhteeseen, tunnustaen että kiinalaisten väitteet voivat kuin voivatkin osoittautua poliittisesti nihkeiksi.
Tottakai, Kiinan oma kanta mitä tulee signaalin yksityiskohtien julkaisuun — signaalilähteen koordinaatteihin sekä signaalin sisältöön jos se ei ole itseään toistava ja jos se on kertaluonteinen tapahtuma — tulee määrittämään paljon siitä mikä on kansainvälisen yhteisön vastaus. Tässä kansantasavallalla on kaksi vaihtoehtoa, olettaen että löydös on pelkästään kiinalaistieteentekijöiden vaivannäön tulosta: julkistaa yksityiskohdat Kiinan oman uskottavuuden pönkittämiseksi (tietäen että mikäli väite tultaisiin sivuuttamaan, se voisi olla vakavasti haitallista Kiinan kansainväliselle maineelle) tai pitää se salaisuutena. Mikä tulee lopulta määräämään Pekingin valinnan?
Tämän ymmärtämiseksi huomaa, että ETI-signaali voi olla kahdenlaista tyyppiä: “suunnattu” signaali joka kantaa mukanaan viestin (lähetys, niinkutsutusti) tai “suuntaamaton” signaali, joka voi olla peräisin keinotekoisesta lähteestä mutta joka ei kanna mukanaan merkityksellistä informaatiota (esimerkiksi, energiajäänne jonkin kehittyneen sivilisaation teknologiasta joka käyttää kokonaisen tähden energiaa tai jopa koko galaksin energiaa — “Tyypin II” tai “Tyypin III” sivilisaatio Kardashevin asteikolla). Ero näiden kahden välillä — oli signaali sitten osa älykästä kommunikaatiota tai sitten yksinkertainen teknologinen artifakti tuntemattomasta alkuperästä — voidaan arvioida mittaamalla sen Shannonin entropia, esimerkiksi.
Jos Kiina määrittää, että signaali on sekä suunnattu että sillä on potentiaalia kuljettaa merkittävä määrä informaatiota, se voi punnita hyötyjä signaalin pitämisestä omana tietonaan vastoin sen paljastamista siitä yksinkertaisesta syystä, että sellainen viesti voi potentiaalisesti sisältää informaatiota erittäin kehittyneestä (ja täten hyödyllisestä) teknologiasta. (Kehittyneen teknologian piirustukset sisältävä signaali oli elokuvan Contact juonikuvio.) Kuitenkin huomaa, että kiinalaiset tieteelliset saavutukset ovat edelleen varsin epätasaisia — esimerkiksi kansantasavalta ei kyennyt löytämään tarpeeksi tutkijoita analysoimaan FAST-dataa pari vuotta sitten. Se voi hyvin määrittää, että viestin purkamiseen vaaditaan kansainvälistä koordinoitua vaivannäköä.
Jos Kiinan julkistaa signaalin yksityiskohdat — ja näin todeta lopullisesti, että Maapallon ulkopuolella on älyllistä elämää — mikä olisi tuolloin amerikkalaisten pitkäaikainen reaktio? Aivan kuten Neuvostoliiton menestyksen tapauksessa heidän laukaistessaan ensimmäisen tekokuun vuonna 1957, jolloin USA alkoi dramaattisesti kasvattaa investointejaan tieteeseen ja teknologiaan, FASTin signaali todennäköisesti saa aikaan samanlaisen vasteen, erityisesti aikana jolloin Amerikan johtajat ovat avoimesti kilpailemassa Pekingin kanssa teknologisesta ylivallasta. Mutta kääntöpuolella tälle muutoin onnelliselle kehityskululle — aivan kuten kylmän sodan aikaan — olisi sotateknologinen kilpailu, joka kärjistäisi jo tulehtuneita USA:n ja Kiinan välejä.
Vuoden 2016 elokuvassa Arrival maailmanlaajuisesti havaittu viesti Maan ulkopuoliselta sivilisaatiolta pakottaa Yhdysvallat, Kiinan ja Venäjän työskentelemään yhdessä huolimatta heidän omista käsityksistään — toisista sekä avaruusolentojen aikomuksista. Todellisuus, jos ja kun sellainen aika tulee, saattaa valitettavasti olla monimutkainen.
Tämä avaruusläpimurto on ensimmäinen kerta, kun astronomit ovat nimenneet kandidaatin eksoplaneetaksi, joka ei ole omassa galaksissamme. Löytö on sitä hienompi, kun ottaa huomioon että astronomit eivät tienneet onko eksoplaneettoja olemassa edes oman aurinkokuntamme ulkopuolella ennen kuin vuonna 1992. Siitä lähtien NASAn tehtävät kuten Kepler ja TESS ovat löytäneet tuhansia planeettoja, jotka kiertävät kaukaisia tähtiä ympäri Linnunrataa.
Mutta koskaan aiemmin eivät he ole kyenneet näkemään niin kauas naapurigalaksiin, että he olisivat löytäneet toisen maailman.
Tutkijaryhmä USA:sta ja Kiinasta on nyt julkaissut todisteita sellaisesta planeetasta Pyörregalaksissa, Messier 51:ssa.
Potentiaalinen löytö esitettiin julkaisussa joka on ladattu ennakkojulkaisupalvelu arXiviin.
Tutkimuksessa tutkijat kuvaavat eksoplaneettakandidaattia, jonka nimi on M51-ULS-1b.
Tehtävät kuten NASAn TESS etsivät planeettoja Linnunradalta (Kuva: NASA)
Tutkimuksessa lukee: ”Onko toisilla galakseilla planetaarisia järjestelmiä? Monet järkeilyt viittaavat siihen, että vastaus on ’kyllä’.
”Lähitulevaisuudessa kuitenkin kysymykseen ei voida vastata niillä metodeilla, jotka ovat olleet kaikkein menestyksekkäimpiä omassa galaksissamme.
”Me raportoimme toisesta lähestymistavasta, joka keskittyy kirkkaisiin röntgensädelähteisiin (XRS).
”M51-ULS-1b on ensimmäinen planeettakandidaatti, koska se tuottaa täyden, lyhyen aikaa kestävän kirkkaan XRS:n pimennyksen.”
Potentiaalinen planeetta havaittiin lähellä Otavan tähtikuviota noin 23 miljoonan valovuoden päässä Maasta.
Toisin sanoen, kappale on arviolta 135,208,380,000,000,000,000 mailin päässä meistä.
Tutkijat arvioivat sen hieman pienemmäksi kuin Saturnus ja kiertävän kaksoistähtijärjestelmää.
Kaksoistähtijärjestelmä todennäköisesti koostuu massiivisesta tähdestä ja mustasta aukosta tai neutronitähdestä.
Tyypillisesti eksoplaneettalöydöt havaitaan bongaamalla siirtymiä — planeettoja jotka ohittavat tähtiä.
Löytämätön planeetta saattaa kiertää aurinkokuntamme reunamia(Kuva: EXPRESS)
Miltä kaksoistähtijärjestelmä saattaisi näyttää (Kuva: GETTY)
Kun planeetta kiertää tähteä, avaruusteleskoopit kuten NASAn TESS voivat monitoroida siitä syntyvää kirkkauden laskua.
Tässä tapauksessa kuitenkin astronomit havaitsivat röntgensädesiirtymän.
Kaksoistähtijärjestelmä emittoi röntgensäteitä avaruuteen, mikä viittaa mustaan aukkoon tai neutronitähteen joka on juuri syömässä läheistä toista tähteä.
Ja jotain näyttää olevan tilapäisesti näkyvillä röntgensäteissä arviolta kolmen tunnin ajan, mikä voi olla ohikulkeva planeetta meidän ja kaksoistähden välillä.
Kuitenkin tutkijat tunnustavat, että lisätyötä tarvitsee tehdä ennenkuin voidaan päästä lopullisiin johtopäätöksiin.
He kirjoittavat tutkimuksessaan: ”Planeetan M51-ULS-1b kertoo, että kandidaattiplaneetta sijaitsee ulkogalaksissa.
”Se myös kertoo, että röntgensädesiirtymien tutkimus voi paljastaa muutoin näkymättömien järjestelmien olemassaolon, joihin kuuluu myös ruskeat kääpiötähdet ja pienimassaiset tähdet.
”Eksogalaktisten planeettojen ja muiden pienien taivaankappaleiden löytäminen ja tutkiminen ulkogalakseissa voi tuottaa yhteyksiä ja kontrasteja Auringon ympäristöön Linnunradalla, tarjota näkökulmaa keskinäiseen tähtien ja kaksoistähtien kiertoratojen evoluutioon ja laajentaa sitä maailmaa josta me voimme etsiä Maan ulkopuolista elämää.
”Etsintöjen laajentaminen tulee laajentamaan sitä liikkuma-alaa mitä me voimme sanoa paikastamme universumissa.”
Kun astronomit näkevät jotain universumissa, joka ensisilmäyksellä näyttää ainutlaatuiselta, se aika varmasti herättää paljon innostusta ja saa huomiota. Tämä mystinen vierailija avauuden syvyyksistä sai taivastarkkailijoiden huomion ensi kertaa elokuun 2019 lopulla kun se virallisesti löydettiin kiitämästä aurinkokunnassamme reittiä, joka viittasi aurinkokuntamme ulkopuoliseen alkuperään.
Kappaletta analysoituaan astronomit identifoivat sen komeetaksi nimeltä komeetta 21/Borisov, joka on ensimmäinen identifioitu komeetta ja toinen havaittu tähtienvälinen matkailija kuuluisan ʻOumuamuan jälkeen, joka on saapunut tänne toisesta tähtijärjestelmästä.
NASA sanoo, että he eivät tiedä mistä tai milloin komeetta alkoi liikkua kohti Aurinkoa, mutta se ei tule olemaan läsnä kauaa. Auringon gravitaatio vaikuttaa sen kiertorataan hieman, mutta se ei saa sitä haltuunsa, johtuen radan muodosta ja suuresta nopeudesta.
Hubble paljasti, että komeetan ydin, joka on löysä kasa jäätä ja pölyhiukkasia, on todennäköisesti vain 900 metriä läpimitaltaan.
Astronomit ovat tarkastelleet kappaletta, ja havainneet jotain omituista tapahtuvan.
Viime helmikuussa NASAn satelliitti Stereo A HI1 kuvasi jotain omituista avaruudessa usean päivän ajan.
Tässä näemme äärimmäisen voimakentän, joka saapuu oikealta, jota ympäröi jonkinlainen energian rengas. Tätä seuraa massiivinen purkaus, joka muuttaa sen jättiläiskuplaksi, jopa silloinkin kun se pyörii, vaikka se on melkein näkymätön. Katso tarkkaan.
Vaikka on mahdollista, että tämä jättiläiskupla on linssiheijastusta, joka aiheutuu suuren planeetan liikkeestä vasemmalta oikealle, tämän ilmiön kirkkaus ei selitä purkausilmiötä.
Arvaukseni on, että tämän on saanut aikaan Nibiru. Venus liikkuu muihin planeettoihin verrattuna väärään suuntaan (aivan kuten Nibirukin; molemmat myötäpäivään), Nibirun ja Venuksen välillä voi olla jotain resonanssia, ja Nibiru vaikuttaisi enemmän Venukseen kuin muihin vastapäivään pyöriviin planeettoihin, esim. Maahan.
Brasilialaisen taivastarkkailia Tio Abadomin mukaan avaruusteleskoopit ja maanpinnan teleskoopit tarkkailevat häiritsevää taivaankappaletta. Tuntematon kappale, joka tällä hetkellä on lähellä Jupiteria ja Saturnusta, tuntuu kiihdyttävän nopeuttaan.
Sattumaa tai ei, mutta Alonzo Ent kuvasi Trentonissa, New Jerseyssä taivaan ilmiön, jonkinlaiset taivaankappaleen Auringon vieressä (jota usein kutsutaan Toiseksi Auringoksi).
Alonzo, jok on kokenut kameramies, kertoo: ”Se liikkui erittäin nopeasti, ja vaikka siihen oli vaikeaa saada kohdistusta, kykenin pitämään kuvan jonkinverran vakaana… Se kesti vain arviolta 5 minuuttia ja sitten se katosi.”
Vaikka Tio puhuukin kuuluisasta Nibirusta, voidaan miettiä voisiko kyseessä olla myös jättiläismäinen avaruusolentojen emoalus.
Onko se mitä Maassa nyt tapahtumassa suorassa yhteydessä tähän tunnistamattomaan avaruuden kappaleeseen?
Australian media on nimennyt tämän mahdollisesti meteoriksi… mutta huomaa, he sanoivat että mahdollisesti. Todennäköisemmin tämä on verhoutunut UFO, joka on luonut värittynyttä usvaa ympärilleen näyttääkseen meteorilta. Avaruusolennoilla on sääntöjä, joita pitää noudattaa jos he aikovat vierailla avaruusolentojen tukikohdissa Maapallolla. Yksi niistä on ettei salli itsensä tulla näkyville kansan silmien eteen ilman, että luodaan illuusio siitä että kyseessä on jokin muu kuin avaruusolentojen alus.
Tämä vihreä väri ei ole yksin tässä. Kun suurennan sitä, nään sateenkaaren värit, vihreä, purppura ja keltainen. Mikään meteori ei kykene tekemään sitä tällaisella täydellisyydellä. Tarkoitan, katsokaa nyt sitä. Siinä ei ole pieniä osia tai palasia irtoamassa pyrstöstä. Se palaa, mutta ei hajoa. Pyrstö on tehty palasista, jotka irtoavat, mutta jos mikään ei irtoa, mistä pyrstö silloin tulee? Se tulee aluksesta, joka koittaa näyttää meteorilta.
Löysin tämän temppelin Marsin kukkulalta Gigapan-kuvasta. Tämä temppeli on puoliksi hautautunut, mutta silti näkyvissä on ovi ja se on katsojan suuntaan. Seinien kulmat ovat edelleen hyvin säilyneet ja helposti nähtävillä. Monumenttien asettaminen vuorille ja kukkuloille on aina ollut uskonnollisesti, kulttuurillisesti ja historiallisesti merkittävää. Tämä vaikuttaa temppeliltä. Ehkäpä uskonto antaa kaikille lajeille tietynlaisen tarkoituksen ja turvallisuudentunteen.
Toim. huom. Courtney Brownin kaukokatselukirjassa Cosmic Voyage puhutaan tästä samasta aiheesta. Siinä kaukokatselun avulla ollaan selvitetty, että Marsissa asuvilla on yhteiskunnassaan eräänlaiset kaksi luokkaa. Ylempi luokka on hallitsijaluokka joka ei tavallaan usko mihinkään, ja alempi luokka on uskovaiset, johon kuuluu myös papisto heidän ”hallitsijoinaan”. Courtneyn yhdistys tekee edelleen kaukokatselutyötä:
UFO-bongarit väittävät, että he ovat löytäneet massiivisen avaruusolentojen tukikohdan Kuussa, joka on yhdeksän mailia läpimitaltaan. Ja vaikka tiedemiehet väittävät sitä vain kraateriksi, avaruusfanaatikot inttävet sen olevan suuri lasikupoli. Tubettaja Tony Wilke havaitsi muodon Kuun pinnasta NASAn Apollo-missioiden aikaan otetussa valokuvassa. Tämä tulee hieman sen jälkeen kun Marsin pinnasta otetut satelliittivalokuvat paljastivat epäluonnollisia muotoja koverrettuna sisäänkäyntien muotoon niinkuin maanalaiseen tunneliin pääsy. ”Tiedemiehet ovat väärin nimenneet sen kraateriksi, kun se on selkeästi kupoli”.
Tonyn mukaan, joka pyörittää Youtube-kanavaa Earth Files Earths History, kupoli on arviolta 250 miljoonaa vuotta vanha. Tuona aikana se on kärsinyt vahinkoa, mutta se on silti pystyssä koska sitä tukeva tanko on yli kaksi mailia pitkä. Rakenne on noin yhdeksän mailia läpimitaltaan ja ainakin kaksi mailia syvä, väitetään.
Miksi avaruusolentojen pitäisi rakentaa jättiläismäinen areena lasista ei vielä ole selvillä. UFO Sightings Dailyn Scott C Waring ihmettelee miksi tiedemiehet eivät ole löytäneet sitä. ”Kuten voitte nähdä itsekin, tämä kupoli on maapallon Kuussa”, hän sanoo. ”Tiedemiehet ovat väärin nimenneet sen kraateriksi, kun se on selkeästi kupoli. Tämä on väärin nimetty astronomiassa Hardenin Kraateriksi. En syytä tiedemiehiä. Se on vain se miten koulussa asiat opitaan.” Tony sanoi, että kun kupoli rakennettiin ikuisuuksia sitten, lasi olisi ollut täysin läpinäkyvää. ”Kun nämä kupolit saatiin valmiiksi, ne olivat täysin läpinäkyviä”, hän sanoi. ”Olisit voinut ottaa sivun mitalta 30 metrisen lasipalan ja nähdä täydellisesti läpi ilman häiriötä. Mutta tämä on vain yksi miljoonien ja miljoonien vuosien vaikutus.”
NASAn tiedemiehet ja mitä he sanovat kuusta
Kuupyramidi
Useat NASAn työntekijät ovat tehneet aika shokeeraavia väitteitä Kuusta. George Leonard, NASAn tiedemies ja valokuva-analyytikko joka oli saanut käsiinsä useita NASAn valokuvia Kuusta, joista monet on julkaistu hänen kirjassaan Somebody Else Is On The Moon, on vain yksi työntekijä. Vaikka hänen valokuvansa ovat pieniä kooltaan ja niiden resoluutio ei yllä nykypäivän standardeihin, ne näyttävät yksityiskohtia alkuperäisistä vedoksista jotka olivat massiivisia.
Vaikka Leonard julkaisi kuvien tunnistenumerot hänen teoksessaan todisteina, me emme silti voi olla varmoja olivatko ne todellisia, ja niiden huono resoluutio tekee tilanteesta vieläkin pahemman. Paljon uskottavampaa kuin nämä kuvat ovat hänen väitteensä siitä mitä kuusta löydettiin, hänen todennettujen NASA-suositustensa lisäksi. Leonard ei ollut ainoa uskottavalla taustalla joka yrittää kertoa maailmalle totuuden koskien kuuta ja valokuvia jotka otettiin Apollo-missioiden aikana.
“Hyvät naiset ja herrat, NASA, jonka monet meistä USA:ssa sanovat olevan akronyymi sanoista Never A Straight Answer, tuhosi 40 filmirullaa Apollo-ohjelmasta — lennosta kuuhun, lennosta kuun ympäri, laskeutumisesta Kuuhun, kävelystä sen pinnalla. He tuhosivat 40 filmirullaa noista tapahtumista. Nyt me puhumme tuhansista yksittäisistä otetuista freimeistä, jotka niinkutsuttujen viranomaisten mukaan on määritetty oikeudettomiksi nähdä. Voi, ne olivat ‘disruptiivisia,’ ‘yhteiskunnallisesti hyväksymättömiä,’ ‘poliittisesti hyväksymättömiä.’ Olen raivoissani. Olen eläköitynyt upseeri. Minulla ei tunnetusti ollut pitkää pinnaa.
Kuun rakenteet
Ylläoleva lainaus tulee Bob Deanilta, joka puhui konferenssissa Euroopassa. Bob on eläkkeellä oleva USA:n armeijan komentajamajuri, ja hän on myös palvellut liittoutuneiden voimien päätukikohdassa (Supreme Headquarters Allied Powers Europe, SHAPE) NATOssa tiedusteluanalyytikkona. Mitä UFO-ilmiöön tulee, meillä on nyt tuhansia julkisesti paljastettuja dokumentteja ja satoja uskottavia silminnäkijälausuntoja. On tärkeää myös huomata Venäjän hallinnon jokin aika sitten peräänkuuluttaneen kansainvälistä tutkimusta USA:n kuulaskeutumisesta ja siihen liittyvästä alkuperäisen vuoden 1969 kuulaskeutumisen filmimateriaalin katomaisesta. He viittaavat myös (arviolta) 400 kilogrammaan kuukiveä, joka saatiin useiden tehtävien ajalta vuosien 1969-1972 välillä. Leonard esittää, että NASA tiesi avaruusolentojen toiminnasta Kuussa, ja yritti piilottaa tiedon. Hän ei ole ainoa, joka tällaista on esittänyt.
“Lukekaa ne kirjat, lukekaa tarinat, alkakaa ymmärtää mitä on todella ollut meneillään, koska ei ole epäilystäkään etteikö luonamme vierailtaisi… Universumi jossa elämme on paljon ihmeellisempi, innostavampi, monimutkaisempi ja kauaskantoisempi kuin mitä voimme koskaan tällä hetkellä tajuta… [Ihmiskunta on pitkään miettinyt olemmeko] yksin universumissa. [Mutta] vain nykyaikanamme meillä todella on todisteita. Ei, me emme ole yksin. — Tri. Edgar Mitchell, NASAn astronautti (kuudes ihminen Kuun pinnalla)
Tässä on leike jossa NASAn astronautti tri. Brian O’Leary sanoo saman. Leonard ei ole ainoa NASAn tiedemies, joka sanoo omituisia asioita Kuusta. Plasmatiedemies nimeltään tri. John Brandenburg sanoi saman asian. Hän oli varajohtaja Clementinen kuutehtävässä, joka oli osa yhteistä avaruusprojektia ohjuspuolustusorganisaation (Ballistic Missile Defense Organization, BMDO) ja NASAn kanssa. Tehtävä löysi vettä Kuun navoilta vuonna 1994.
Lasitorni Kuussa
Se oli (Clementine-missio) valokuvaustehtävä, joka periaatteessa tarkasti josko joku rakentaisi Kuuhun tukikohtia, joista meillä ei ollut tietoa. Laajensivatko he rakennuksiaan?
Sitten hän esitti, että: Kaikista kuvista, joita olen nähnyt Kuusta joissa näkyy mahdollisia rakennelmia, kaikkein hämmästyttävin on kuva mailien kokoisesta suorakulmaisen viivojen rakenteesta. tämä näyttää erehdyttävän keinotekoiselta, ja sen ei pitäisi olla siellä. Avaruustiedusteluyhteisön jäsenenä katson mitä tahansa tällaisia rakennelmia Kuusta huolissani, sillä se ei ole meidän, ei ole keinoa jolla me olisimme rakentaneet sinne sitä. Se tarkoittaa, että joku muu laittoi sen sinne.
Jos kertoisit satunnaiselle kaverille kadulla, että mielestäsi toinen sivilisaatio, avaruusmatkailuun kykenevä, olisi ollut Kuussa ennen kuin me pääsimme sinne ja mahdollisesti edelleenkin on siellä, saisit epäilemättä joitain varsin merkitseviä katseita osaksesi. Toisaalta, jos tuo toinen henkilö päättäisi kuunnella sinua, saisit varmasti hänen huomionsa varsin nopeasti.
Tämän tyyppinen informaatio voi olla hämmentävää, jopa pelottavaa, ja se on ookoo. Monet ihmiset eivät ole valmiita avaamaan mieliään näille mahdollisuuksille, mutta totuus asiasta on, että se on jotain minkä me joudumme jossain vaiheessa kohtaamaan. Me selvästikin olemme kulkemassa kohti väistämätöntä avaruusolentokontaktin todellisuutta — mikäli me nyt viisastumme ja alamme huolehtia planeetastamme parhaan kykymme mukaan. Ehkäpä me selviämme tarpeeksi kauan tehdäksemme tästä tulevaisuutemme, tai ehkä se tapahtuu paljon aiemmin kuin luulemme. On paljon viitteitä siitä, että avaruusolentokontakti tapahtuu jo nyt.
Kuusiosaisessa videosarjassaan Earth Catastrophe Cycle, Ben Davidson, Space Weather Newsin perustaja, esittää useita tieteellisiä tutkimuksia ”mikronovasta” (eli ”Auringon välähdyksestä”), tapahtumasta joka toistuu ihmiskunnan historiassa, ja siitä seuraavasta napojen siirtymästä joka toistuu syklisesti.
Tieteellinen data vahvistaa, että mikronovatapaukset ovat yleisiä galaksissamme, ja sellaisia tapahtumia on esiintynyt Maapallon historiassa. Ne liittyvät napojen siirtymiin, ja kuitenkin todisteita tästä on piiloteltu valtion viranomaisten hyllyissä vuosikymmenien ajan.
Videosarjan neljännessä osassa Davidson esittää astronomien tieteellisiä tutkimuksia, jotka näyttävät miten ”mikronovat” ovat esiintyneet useissa tähdissä.
”Mikronova” on Davidsonin termi supernovan tyyppiselle tapahtumalle, joka ei ole tarpeeksi suuri kuluttamaan loppuun tai tuhoamaan sen synnyttämää tähteä, mutta tarpeeksi suuri aiheuttamaan kaaosta lähellä oleville planeetoille.
Hän sanoo:
Mikä on mikronova? Se ei ole supernova, se ei ole oikeastaan edes nova, vaan pikemminkin novan pikkusisko, sellainen joka voi vaikuttaa koko maailmaan mutta ei tuhoa sitä kokonaan.
Davidsonin video näyttää todisteita siitä, miten tällainen mikronovatapaus on syklinen osa tähden elämää, ja siihen kuuluu seuraava kymmenen toistuvan novatapauksen lista, joita Linnunradalla on havaittu:
Davidson viittaa useaan lähteeseen, jotka puhuvat Auringon välähdyksistä osana Maan geologista historiaa.
Davidsonin sarjan neljännen osan haastattelussa Schoch selittää, että jääytimen näytteet Grönlannista kertovat siitä miten viime jääkauden lopulla on ollut auringonpurkaus tai flare. Aikakausi tunnetaan nuoremman Dryas-kauden nimellä noin 9700 eKr.
Schock ja Davidson arvioivat, että muinainen mikronova oli niinkin paljon kuin 40 kertaa modernin historian aikana havaitun tuhoisimman aurinkomyrskyn vahvuinen, joka oli vuoden 1859 Carringtonin tapaus.
Tämä tekisi nuoremman Dryasin mikronovasta niinkin paljon kuin X-100+ aurinkoflaren nykyisen mitta-asteikon mukaan. Varsin hälyyttävääm erityisesti jos tämä tulee toistumaan lähiaikoina.
Massiivinen määrä plasmaa, joka saapui planeetalle välittömästi mikronovan jälkeen noin vuonna 9700 eKr. pommitti Maata ja tuotti vaikutuksen, joka oli verrannollinen yhteen tai useampaan asteroidin törmäykseen.
Tämä aiheutti hämmennystä ja sai monet arkeologian tutkijat väärin tulkitsemaan historiallisia tapahtumia viime jääkauden lopulta. Tapausta pidettiin asteroidin iskeytymisenä eikä niinkään plasmapurkauksena.
Haastattelussa ja kirjassaan Schoch esittää, että muinaiset tiedot ovat yhdenmukaiset aurinkoflaren kanssa, joka on pyyhkinyt pois muinaisen ennen viime jääkautta esiintyneen sivilisaation, jonka oletetaan olevan PlatoninAtlantis.
Tieteellinen data auringon välähdyksistä ulottuu usean vuosikymmenen taakse.
Bradley Schaefer, astrofyysikko NASAn Goddard Space Flight Centerissa, kirjoitti tutkielman otsikolla ”Välähdyksiä normaaleista tähdistä”, joka julkaistiin The Astrophysical Journalin helmikuun 1989 numerossa.
Hän ajoitti aurinkovälähdysten tutkimuksen alkuvaiheen vuoden 1959 H. Johnsonin tutkimukseen, joka tuolloin
”teki ainoan tutkimuksen, joka kykenee havainnoimaan harvinaisia välähdyksiä normaaleista tähdistä.”
Schaefer tutki NASAn dataa kuukivien pinnasta löydetystä lasituksesta, joka esitettiin ensi kerran vuoden 1969 T. Gold tutkielmassa, joka julkaistiin Science-lehdessa, jossa todettiin:
”Osa lasituksesta johtuu ilmeisesti säteilylämmöstä; se viittaa jättimäiseen auringonpurkaukseen geologisina lähiaikoina.”.
Schaefer oli yhtä mieltä Goldin analyysin kanssa, ja tuli samanlaiseen johtopäätökseen:
Lasitus kuukivien huippujen pinnalla on ollut käytössä vahvana argumenttina ”auringonpurkauksen” puolesta, jossa Aurinko on kasvattanut luminositeettiaan yli 100 kertaa kymmenestä satakertaiseksi viimeisen 30 tuhannen vuoden aikana.
Schaefer jatkoi kuvaamalla sitä miten tällainen ”auringonpurkaus” (eli aurinkovälähdys tai mikronova) voisi johtaa sukupuuttoon johtavaan tapahtumaan (Extinction Level Event) (kirjasta Flashes from Normal Stars – sivu 930):
Karkeasti arvioin, että välähdys… voi johtaa suureen sukupuuttoon. (Liitukauden dinosaurusten sukupuuttoja ei voida selittää välähdyksellä, sillä iridiumin vahvistamiselle ei ole mekanismia.) Aurinko on voinut käydä läpi muutaman (korkeintaan) sellaisen supervälähdyksen viimeisen 108 kauden (100 miljoonaa vuotta) aikana. Tämä data viittaa siihen, että oma Aurinkomme on voinut välähdellä merkittävästi harvemmin kuin keskivertotähti.
Videosarjan viidennessä osassa Davidson haastattelee aurinkosyklitutkijaa Douglas Vogtia joka puhuu siitä miten tieteellistä dataa kuukivistä voidaan käyttää osoittamaan aurinkovälähdysten tapahtuminen geologisessa historiassamme.
Davidsonin koostama tieteellinen data hänen videosarjassaan on vakuuttavaa, kuitenkaan se ei tarjoa vastausta kriittiseen kysymykseen:
”Milloin seuraava mikronova tai aurinkovälähdys tapahtuu?”
Yksityiskohtaisempaa vastausta voimme etsiä Corey Gooden häikäisevästä todistuksesta, joka sanoo että hän on ollut kahden eri lähteen tiedustelubriiffauksissa ”aurinkovälähdyksistä”:
Secret Space Program Alliance
Maapallon sisällä asuva sivilisaatio, jota hän kutsuu nimellä ”Anshar”
Goode sanoo, että hän on ollut mukana useissa salaissa avaruusohjelmissa 20 vuoden periodin ajan vuodesta 1986 vuoteen 2007.
Vaikka hänen väitteensä ovat ristiriitaisia, tutkimukseni on löytänyt useita tukevia väitteitä, jotka on kuvattu hänen Secret Space Program -sarjassaan, mm. se että Goode on ensimmäisenä julkistanut kaksi puolustustiedustelun referenssidokumenttia, jotka tukevat hänen todistuksensa keskeisiä elementtejä.
Goode sanoo, että tieteentekijät eri avaruusohjelmissa ovat ennustaneet, että aurinkovälähdys tapahtuu 24. aurinkosyklin (2008-2018/2019) lopussa, ja että tämä on johtanut globaalin eliitin evakuointisuunnitelmiin hieman samaan tapaan kuin elokuvassa ’2012.’
Goode kertoi yksityiskohtia haastattelussa siitä mitä hänelle oltiin sanottu joulukuun 2017 vierailulla salaiseen tukikohtaan Kuussa nimeltä Lunar Operations Command [LOC] useista aurinkovälähdystapahtumista, jotka eri ryhmät ovat ennustaneet:
Olen sanonut jo jonkin aikaa, että minulle on sanottu, ettei kyseessä ole vain yksittäinen Auringon tapahtuma, vaan sarja tapahtumia, jotka johtavat yhteen suureen tapahtumaan. Tapaamisessani LOC:ssa… Minulle kerrottiin että eliitti on odottanut viimeistä ”Auringon aivastusta” (aurinkovälähdys) tapahtuvaksi tämän aurinkominimiperiodin loppuun (2018/2019 heidän estimaattinsa mukaan). ”Olemmeko me virallisesti aurinkominimissä?” oli kysymys eräältä läsnäolijalta. Harmikseni kysymykseen ei vastattu, sillä briiffatut kiinnittivät tähän aiheeseen erityistä huomiota.
Eliitti alkoi siirtyä maan alle suurin joukoin perustuen tähän todennäköiseen aikajanaan.
”Ohjelmat” olivat käyttäneet mahdollisen tulevaisuuden teknologiaa, jolla määrittää avaruusolentojen ja salatun teknologian paljastuksen ja aurinkovälähdyksen tapahtumisen hetki. Kukaan heistä ei ollut samaa mieltä siitä mitä aurinkovälähdys tulisi olemaan, sillä monet heistä ajattelivat että se olisi välähdys, joka muuttaisi heidät ylösnousseiksi valo-olennoiksi, kun taas toiset odottivat sen olevan kaamea päivä tälle planeetalle…
Avaruusolennot kuvasivat kaiken tämän tapahtuvan aikaikkunassa 2018-2023/24.
Goode sanoi, että hän on saanut informaatiota myös toisesta lähteestä, Ansharilta, jotka väittävät olevansa tulevaisuudesta tulleiden aikamatkaajien jälkeläisiä.
Tämä tarkoittaa, että heidän esi-isänsä olivat eläneet kaikkien tulevien aurinkovälähdystapausten läpi, ja välittäneet kertomukset niistä historiankirjoihin, jotka Ansharit toivat Maahan hamassa menneisyydessä ylläpitääkseen nykyistä aikajanaa.
Goode kertoo mitä Ansharit sanoivat hänelle:
Nyt tapahtuneita välähdyksiä (kaikki välähdykset eivät näy silmin) tulee lisää, mikä kaikki kasaantuu yhdeksi suureksi Auringon tapahtumaksi. Ansharit kuvasivat suuren Auringon tapahtuman heidän menneisyydessään (meidän tulevaisuudessamme?) joka oli paljon sellainen kuin ”täyden mittakaavan koronan massapurkaus”, jonka kuvasin olevan yksi tieteellinen teoria Auringon tapahtumalle. He kuvasivat Auringon purkausta niin voimakkaaksi, että se sai aikaan usean asteen suuruisen fyysisten napojen siirtymän Maapallolla. He kuvasivat koronan massapurkauksen läpäisevän Maapallon pohjoisen pallonpuoliskon, mikä aiheutti suuria tulipaloja, jotka pyyhkivät suuria alueita pois ja näin tekemällä tuhosivat kaiken teknologian planeetallamme. Kuolonuhreja aiheutui reilusti itse tapahtumassa.
Gooden informaatio on avuksi, sillä se tarjoaa tiedusteludataa salaisen avaruusohjelman tieteilijöiltä ja Maan sisällä asuvilta olennoilta, jotka tarkkailevat Auringon toimintaa, ja ovat myös tietoisia historiallisista kuvauksista aurinkovälähdyksiin ja mikronoviin liittyen Maapallon historiassa.
Tämä täydentää Davidsonin keräämää tieteellistä dataa, joka esittää mikronovat toistuvana ilmiönä monille galaksimme tähdille, mukaanlukien omalle Auringollemme.
Tämä vie meidät toiseen Davidsonin sarjan keskeiseen elementtii, josta Gooden salaiset lähteet kertovat lisätietoja.
Tämä liittyy ennustettuun mikronovaan tai aurinkovälähdykseen, joka on kytkimenä geofyysiselle npojen siirtymälle, joka voisi olla katastrofaalista monille planeettamme alueille.
