Myunhuizen74 havaitsi jotain outoa kuvissa, jotka ovat Stereo/ Secchi -instrumentilla otettuja maaliskuun 3. päivänä 2018.
Tarkemmin katseltaessa kuvamateriaalia havaitaan, että suuri valkoinen esine yhtäkkiä välähtää, tämä signaali liikkuu kohti aurinkoa, ja aurinko reagoi siihen.
Ehkä se on normaali avaruustapahtuma, mutta se näyttää varsin omituiselta. Niinkuin tuntematon esine olisi kohdistanut jotain aurinkoon.
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
Helmikuun 12. päivänä 2018 näimme vuoden seitsemännen satelliittilaukaisun. Long March-3B/YZ-1 -raketti vie mukanaan parin navigaatiosatelliitteja. Laukaisu tapahtui hieman jälkeen kello 05:00 (UTC) LC2-laukaisualustalta Xichang -satelliittilaukaisukeskuksesta, Sichuan-provinssissa. Tehtävän selvittämiseen meni yli neljä tuntia.
Kun amerikkalaiset raketit tippuvat mereen, Kiina jatkaa niiden pudottelua maihin.
Vaikka he yrittävätkin laskea nämä pudotusalueet erittäin huolellisesti välttääkseen asuttuja alueita, joillain alueilla he evakuoivat kokonaisen kaupungin. Joskus nämä kantoraketit osuvat lähelle asuttuja alueita.
Nyt kantoraketti osui Tianlin-maakuntaan, Guangxiin jossa raketinpalaset osuivat erääseen rakennukseen.
Rakennus evakuoitiin etukäteen, mutta kantorakettien tiputtelu asuinalueille tuntuu joka tapauksessa hullulta.
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
Japanin Epsilon-3 -rakettilaukaisu Uchinoura Space Centeristä eteläisestä Kagoshiman prefektuurista valaisi taivaan häikäisevässä näytöksessä.
Japanin avaruusvirasto on onnistuneesti laukaissut sen Epsilon-3 -pienraketin tammikuun 18. päivänä 2018. Mukana kuljetettiin maapalloa tarkkaileva satelliitti, jonka on kehittänyt japanilainen elektroniikkayritys NEC.
Raketti on saattanut satelliitin Maapallon kiertoradalle noin 500 kilometrin korkeuteen.
Alla on pari lyhyttä videota laukaisusta.
Muistatteko mystisen sylinterin muotoisen esineen tähtien välisestä avaruudesta, nimeltään Oumuamua, joka saapui tähtijärjestelmäämme marraskuussa?
Marraskuun 29. päivänä 2017 taivastarkkailija Pohjois-Carolinasta oli ulkona keräämässä dataa M42 Orionin tähtisumusta.
Hänen keskittäessään teleskooppiaan, jättiläismäinen sylinterin muotoine UFO ilmaantui hänen läppärinsä ruudulle kun hän kuvasi yksittäistä 30.2 sekunnin pituista freimiä.
Juuri kun hän luuli jännityksen olevan ohi, useita muita esineitä ilmaantui läppärin ruudulle. Hän kuvasi viiden freimin sarjaa, ja niissä näkyy selkeästi esineiden liike.
Taivastarkkailija oli lähettänyt kuvat MUFONille, tapausnumerolla 88566, sanoo: ”Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta kun etsin taivaalta galakseja ja totuus on siellä jossain”.
Kreikkalaisessa mytologiassa titaani Kronos söi lapsensa, mukaanlukien Poseidonin (joka paremmin tunnetaan Neptunus-planeettana), Haadeksen (Pluto) sekä kolme tytärtä.
Astronomit ovat löytäneet kaksoistähden, joista toinen on osoittanut merkkejä siitä että se on syönyt tusinan verran kiviplaneettoja. He ovat antaneet tähdelle nimen Kronos ja tämän kumppanille Krios, Kronoksen veljen mukaan. Näiden viralliset nimikkeet ovat HD 240430 ja HD 240429, ja ne ovat molemmat 350 valovuoden päässä Maapallosta.
Sekä Kronos että Krios ovat auringonkaltaisia tähtiä — keltainen G-tyyppi — ja ne ovat noin 4 miljardia vuosia vanhoja, kiertävät toisensa 10 tuhannen vuoden syklillä. Niillä on eri kemialliset koostumukset — joka ei ole epätavallinen ilmiö kaksoistähtien tapauksessa — mutta tuon eron skaala on epätavallinen, ja se on yhä omituisempaa kun otetaan mukaan oma aurinkomme vertailukohteeksi.
”Vaikka aurinkomme söisi koko sisäisen aurinkokunnan, se ei pääsisi lähellekään sitä mihin tämä tähti”, sanoo David Hogg, astronomisen datan vetäjä Flatiron Instituten Center for Computational Astrophysics:ssa (CCA), joka kirjoitti uuden tutkimuksen aiheesta.
Planeetan pinnan materiaali on rikkaampi raskaammista elementeistä, joista kivimineraalit koostuvat. Näihin kuuluu mm. magnesium, alumiini, pii, rauta, kromi ja yttrium. Näitä materiaaleja löytyy yltäkylläisesti Kronoksen ulkokerroksista. Kevyemmät alkuaineet kuten happi, hiili, typpi ja kalium löytyvät kaasumuodossa. Ja kemian mukaan raskaammat alkuaineet muodostuvat luonnossa kevyempien jälkeen.
Siispä Kronoksen kaltaistet metallirikkaat tähdet sisältävät ”kaikki muut ehostetut alkuaineet samassa määrin, mutta Kronoksella on vähemmän räjähdysherkkiä alkuaineita, mikä on todella omituista ottaen huomioon tähtien yleiset alkuainemäärät.”
”Kaikki alkuaineet joista kiviplaneetat koostuvat ovat tasan tarkkaan alkuaineita joita löytyy Kronokselta enemmän, ja räjähdysherkkiä vähemmän, ja se tarjoaa vahvan argumentin planeetansyömisskenaariolle, jonkin muun sijaan.”
Lisälaskelmat osoittivat, että ”näin paljon kiveä muodostavia mineraaleja ilman räjähdysherkkiä mineraaleja vaatisi noin 15 Maapallon massaisen planeetan syömistä.”
Kuuluisa ja mystinen ”Maan ulkopuolinen megarakenne”-tähti on saanut aikaan aktiviteettia kun astronomit havaitsivat että se oli alkanut selittämättömästi himmenemään.
Lokakuusta 2015 tähti KIC 8462852, lempinimeltään ‘Tabbyn Tähti’, on hämmästyttänyt tiedemiehiä johtuen sen kirkkaudessa tapahtuvista omituisista muutoksista.
Tähden pahamaineisuutta on edistänyt suuresti alkuvaiheen tutkimus joka kertoi yksityiskohtaisesti sen uniikista luonteesta ja ehdotti että himmeneminen voisi johtua ”megarakenteesta”.
Siitä lähtien astronomit ovat kamppailleet selittääkseen miksi tähti himmenee. Erilaisia teorioita on useita, mutta yksikään ei ole pitävästi ratkaissut keissiä.
Kuitenkin nyt saattaa tiedemiehillekin tulla tauko, sillä he ovat havainneet arvoituksellisen ihmeen: tähden luminositeetti on tippunut uskomattomat 3 prosenttia.
Tämä voi olla esimakua tulevaisuuden skenaariosta jossa avaruusolentojen signaali havaitaan avaruudestsa. Kaikille observatorioille ilmoitettiin että keskittyisivät tähteen.
”Tämä ei ole harjoitus”, julisti Penn Staten astronomi Jason Wright kun hän vetosi tutkijoihin ympäri maailman, että he auttaisivat odottamattoman tapauksen havainnoinnissa.
Tähden himmeneminen on nähty ehkäpä parhaana tilsiuutena tähän asti saada kriittistä dataa joka voisi viimein ratkaista taivaankappaleen mysteerin.
Kuten Wright selitti, sen mikä aiheuttaa himmenemisen tulisi jättää jälkeensä spektriviitteitä astronomeille siitä minkä sortin elementtejä prosessissa voisi olla mukana.
Ja vaikka se voi ottaa aikansa ennenkuin tutkijat kykenevät parsimaan dataa joka himmenemisen aikana on kerätty, on todennäköistä että tulee olemaan uusia ideoita siitä mikä ”megastruktuuri” on.
Artikkelin julkaisst Alien Disclosure Group
Käyttäen PanSTARRS 1 -teleskooppia Hawaiilla, astronomit ovat havainneet ensimmäistä kertaa omituisen kappaleen, jonka he uskovat olevan komeetta joka ei kierrä aurinkoa. Minor Planet Centerin mukaan jatkohavaintoja tarvitaan havainnon varmistamiseksi, mutta avaruuskappale saattaa olla ensimmäinen selkeä tapaus tähtienvälisistä komeetoista.
Astronomit eivät koskaan ole nähneet komeettaa joka on tullut muualta kuin omasta aurinkokunnastamme, joko Oörtin pilvestä tai Kuiperin pilvestä, päätellen kappaleen erittäin omituisesta kiertoradasta se on tullut Vega-tähden suunnalta Lyran tähtikuviosta.
Avaruuskappaleen nimi oli komeetta C.2017 U1, ja sillä on noin 160 metrin läpimitta, ja se liikkui uskomattomat 26 kilometriä sekunnissa!
Kappale saapui 38 miljoonan kilometrin päähän auringostamme, ohitti Maapallon lokakuun 14. päivä 24 miljoonan kilometrin etäisyydellä, joka on noin puolet etäisyydestä Marsiin, ennenkuin auringon painovoima heitti sen takaisin poispäin.
Minor Planet Centerin mukaan lokakuun 25. päivänä Erittäin Suuren Teleskoopin (Very Large Telescope, VLT) ottamissa kuvissa kappale ei näyttänyt millään tavalla olevan komeetan luonteinen. Kappale sai uuden nimen A/2017 U1, ja siitä tuli ensimmäinen komeetta joka on koskaan nimetty uudelleen asteroidiksi.
Ensiksi se oli tähtienvälinen komeetta, nyt se on asteroidi, toisin sanoen he eivät tiedä kappaleen alkuperää.
Kaikki tähän aurinkokunnassamme vierailleeseen kappaleeseen liittyvä on omituista, ja voimme vain ihmetellä onko kappale, joka liikkuu omaa lentorataansa, jäinen kivi vaiko sittenkin tähtienvälinen alus jota ohjaavat älykkäät Lyra-tähtijärjestelmän Vega-tähden suunnalta saapuneet olennot.
Artikkelin julkaissutUFO Sightings Hotspot
On jo niitä jotka sanovat että ne ovat jo täällä. Mutta todennäköisesti vaaditaan elämän tunnistaminen jossain tuolla jotta valtavirran tiede suostuu avautumaan UFO-evidenssille jota maapallolla on näkynyt vuosisatoja.
Kun radioteleskoopit poimivat signaaleja jotka toistuvat nopeina purskeina, se saa astronomit innostuneiksi — tämänkaltaiset signaalit eivät ole super-yleisiä luonnossa. Suurin osa näistä purskeista on kuitenkin lyhytaikaisia.
Vuonna 2016 he havaitsivat nopean signaalipurskeen (fast signal burst, FSB) jonka he kutsuvat nimellä FRB 121102. Se on signaali joka toistuu. Mutta jos se kuulostaa siltä kuin se voisi olla avaruusolentojen signaali, silloin ajattelet samaa kuin astronomit. “Nämä radiosignaalit ovat vaatineet uskomattoman määrän energiaa tullakseen näkyviin [tuolta etäisyydeltä]”, sanoo astronomi Shami Chatterjee.
Tiedemiesten on onnannut osoittaa alue avaruudesta, josta nämä signaalit ovat peräisin — ja ilmeisesti on ollut kymmenen muuta nopeaa signaalipursketta jotka samalta avaruuden alueelta on havaittu. On varsin todennäköistä että tämä on sama signaali, joka toistuu uudelleen ja uudelleen. Tälle voi olla luonnollinenkin selitys, mutta ottaen huomioon signaalien suuren energian, avaruusolennot kuulostavat paremmalta selitykseltä.
Tiedeyhteisön super-skeptikot pilkkasivat alkuun, niinkuin niiden luonteen mukaista on. Selkäydinreaktio oli että signaalit olivat mahdollisesti paikallista mikroaaltosäteilyä eikä edes kaukaisesta galaksista.
Kun uusi todistusaineisto osoittaa signaalin lähteen, skeptikot ovat alkaneet juosta häntä koipien välissä karkuun. “Hetken aikaa en ollut vara olivatko nämä asiat aidosti astrofyysisiä”, sanoo Harvardin astronomi Peter Williams. “Tämä… vastaa kysymykseen.”
Samaan aikaan kahden tunnetun tieteilijän uusi julkaistu tutkimus edistää ideaa siitä että nämä signaalit tulevat maapallon ulkopuoliselta älyltä. Abraham Loeb ja Manasvi Lingam ehdottavat kahta uskottavaa mahdollisuutta lähteeksi nopeille purskesignaaleille: pitkän matkan radiomerkki jonka tarkoitus on ilmooittaa avaruusolentojen olemassaolosta muulle universumille, tai ne voisivat olla säteitä joilla tuotetaan virtaa avaruusalukseen. Molemmat ideat ovat kiinnostavia ilmiselvästä syystä: ne olisivat kehittyneen maapallon ulkopuolisen sivilisaation aikaansaannoksia.
Tiedemiehet ovat osoittaneet kaukasten signaalien lähteen — ne tulevat ”kääpiö”galaksista yli kolmen miljardin valovuoden päässä meistä. Tämä ei ainoastaan tarkoita että signaalit ovat uskoattoman voimakkaita jotta ne edes päätyvät näin kauas, mutta lisäksi ne ovat myös erittäin, erittäin vanhoja. Kesti kolme miljardia vuotta signaaleille päätyä maapallolle — kun ne lähtivät kääpiögalaksista, maapallo oli tuore planeetta. Elämää oli täällä, mutta se oli karua kasvillisuutta. Monisoluista elämää nähtäisiin vasta miljoonien vuosien päästä.
Onko tuossa kääpiögalaksissa edelleen elämää? Surullista kyllä tieteen nykytila ei vastaa tähän kysymykseen. Ellemme löydä keinoa päästä valtavien matkojen päähän valoa nopeammalla teknologialla, meillä ei ole keinoja saada tietää kääpiögalaksin tilasta (ja sen mahdollisista asukkaista). Me voisimme kyllä yrittää lähettää signaaleja takaisin (”me kuulemme teitä!”) mutta se kestäisi toiset kolme miljardia vuotta päätyä perille,
Mars Reconnaissance Orbiterin korkearesoluutioinen kamera on kuvannut omituisen pilkun planeetan pinnalla.
NASA/JPL:n mukaaan uskomaton pilkku on pieni kraateri pohjoisnavan kerrostumissa.
Mutta onko se pelkkä kraateri? Jo katsot alkuperäistä mustavalkoista HIRISE-kuvaa, tuntuu siltä kuin jokin olisi törmännyt, ja se on jättänyt jäljen jälkeensä. Vai voisiko kyseessä olla sisäänkäynti maanalaiseen avaruusolentojen tukikohtaan, ottaen huomioon epäluonnollisen näköisen rakenteen?
Google Marsin avulla (koordinaatit: 81.3° 91.5°) voimme verrata esinettä kuvassa alkuperäiseen NASA/JPL:n mustavalkokuvaan. On hämmästyttävää huomata että pilkku näyttää varsin erilaselta, ja voimmekin vain miettiä mitä kyseisestä kuvasta on editoitu pois.
Linkki alkuperäiseen NASA/JPL -kuvaan: https://hirise-pds.lpl.arizona.edu/PDS/EXTRAS/RDR/ESP/ORB_036400_036499/ESP_036485_2615/ESP_036485_2615_RED.browse.jpg
Phelegethonin yö!
Kreikkalaisessa mytologiassa Phlegethon-joen ”tulenliekit” olivat yksi viidestä joesta manalassa. Muut joet olivat Styx, Lethe, Cocytus ja Acheron.
Platon kuvaa sitä ”tulivirtana, joka kietoutuu maapallon ympäri ja virtaa Tartaruksen syvyyksiin”. Se oli Styxin kanssa samansuuntainen joki. Sanotaan, että jumalatar Styx rakastui Phlegethoniin, mutta hän sai Styxin liekeistä, joten hänet lähetettiin Haadekseen. Lopulta kun Haades salli hänen jokensa virrata läpi, he saivat toisensa.
Kymmeniä harvinaisia keijusalamoita (salamoita avaruudessa) syntyy kun positiivinen salama purkautuu allaolevan ukkospilven ja maan välissä. Tämän on kuvannut astronomi David Finlay joka todisti avaruusilmiötä Australian Kiamasta heinäkuun 18. päivänä 2017.
David, joka oli otettu omituisesta avaruusilmiöstä, sanoi ”Se oli Phlegethon.”
Omituinen taivasilmiö ei näkynyt ainoastaan Australiassa. Mauna Kean observatoriossa sijaitseva pilvikamera Hawaijilla kuvasi toisen hämmästyttävän salamankaltaisen ilmiön, joka tunnetaan nimellä kajosalama.
Kajosalamat liittyvät keijusalamoihin, mutta ovat voimakkaampia ja ne ovat todellisia avaruussään ilmiöitä.
Frankie Lucena Puerto Ricosta, joka prosessoi videota, sanoi: Ukkosmyrsky oli observatoriosta pohjoiseen heinäkuun 24. päivän yönä. Pilvikamera kuvasi useita kajosalamoita, mutta kaikki niistä eivät olleet täydellisiä.
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
