Aurinko ilmoittelee itsestään.
Aurinko on päästellyt useita X-luokan purkauksia sen pinnalta, joista kaikkein voimakkain oli X6.3. Se on voimakkain purkaus tämänhetkisen aurinkosyklin aikana. Viimeksi yhtä voimakas purkaus oli X8.2 vuonna 2017.
Vaikka Maapallon infrastruktuurille ei esiinnykään vaaraa, korkeataajuiset radiolähetykset häiriintyvät ja ne saattavat jossain päin mennä kokonaan poikki. Auringonpilkkualue AR 3590 pyörii kohti Auringon pinnan keskustaa, mikä tarkoittaa, että se saattaa emittoida Maapallon suuntaan purkauksia tilanteen kehittyessä.
Kolme tuoretta purkausta olivat X1.8 kello 18:07 EST (Amerikan itärannikon aikaa) helmikuun 21. päivä, X1.7 purkaus kello 01:32 EST helmikuun 22. ja X6.3 purkaus 17:34 EST myöskin helmikuun 22. päivä. Näiden tapahtumien seuruaksena syntyneet ultraviolettivirtaukset saivat aikaan radiokatkoksia.
Näiden ilmiöiden huolestuttavat vaikutukset yleensä aiheuttaa koronanpurkaus eli CME. Näiden ilmiöiden yhteydessä havaitaan soihtumaisia auringonpurkauksia, miljardeja tonneja koronan plasmaa ja magneettikenttävaikutuksia.
X-luokan purkaukset ovat asteikon kaikkein voimakkaimpia soihtuja. Pahimmillaan ne voivat saada aikaan laajoja viestintäverkkojen pimentoja ja aiheuttaa vahinkoa satelliiteille. Sekä NOAA että UK Met Office raportoivat, että tuoreimmat purkaukset eivät aiheuta vaaraa Maapallolla.
Tämäntyyppinen käytös ei ole odotettua Auringolta. Tähtemme sykli on 11 vuoden mittainen, sen magneettikenttä vaihtaa napaisuuttaan 11 vuoden sykleissä, eli pohjois- ja etelänapa vaihtuuvat päittäin.
Napasiirtymän ansiosta Aurinko muuttuu aktiivisemmaksi. Esiintyy enemmän auringonpilkkuja, enemmän soihtuja, enemmän koronanpurkauksia.
Napaisuus vaihtuu, kun aktiivisuus saavuttaa huippunsa, jonka jälkeen Aurinko hiljenee jälleen. Tieteilijöiden mielestä me olemme lähellä maksimia tällä hetkellä (vaikka me olemme tienneet kuukausien ajan maksimin olevan nyt, koska sitä koitetaan laskea Auringon aktiivisuudesta).
Jokainen sykli on erilainen, ja niiden ennustaminen ei ole helppoa. Tällä hetkellä olemme Auringon 25. syklissä niiden laskennan aloittamisesta. Sykli 24 oli varsin hiljainen, vaimea, ja tieteilijät odottivat samaa 25. sykliltä. Kuitenkin se on ollut paljon voimakkaampi mitä ennusteet antoivat ymmärtää.
Se ei tarkoita meille mitään pahaa, mutta se voi tarkoittaa, että me joudumme miettimään uusiksi sitä mitä mallimme kertovat Auringon toiminnasta.
Auringonpilkkualue AR 3590 todennäköisesti aiheuttaa vielä kaikenlaista. Auringonpilkkualueet ovat magneettisesti monimutkaisia, niillä on piirteitä, jotka ovat yhdenmukaisia magneettikenttäviivojen yhdistymisen todennäköisyyden kanssa. Se on proseessi, joka saa aikaan energian ja plasman purkaukset, jotka me tunnemme auringonpurkauksina.
AR 3590:lla on magneettinen luokitus, joka annetaan kaikille auringonpilkkualueille jotka todennäköisimmin tuottavat purkauksia, joten se saattaa temppuilla vielä. Ehkäpä vielä näemme myös koronanpurkauksen, joka tuottaa partikkeleja Maapallon ionosfääriin ja saa aikaan voimakkaita revontulia.
Artikkelin julkaissut sciencealert.com