Paracas sijaitsee Piscon provinssissa Etelä-Perun Inca-alueella. Julio Tello löysi alueelta vuonna 1928 massiivisen hautausmaan, joka sisälsi pitkäkalloisten yksilöiden jäänteitä.

Ne ovat noin 3000 vuotta vanhoja, ja alustava DNA-analyysi paljastaa että ne eivät ole ihmisten vaan kokonaan uudenlaisen lajin kalloja. Näin sanoo Paracasin museon apulaisjohtaja, tutkija Brien Foerster. Lainaus testin suorittaneelta geenitutkijalta:

Näytteen 3A mtDNA:ssa oli mutaatioita, joita ei ole tavattu yhdelläkään tähän asti tunnetulla ihmisellä, kädellisellä tai eläimellä. Dataa täytyy vielä sekvensoida PALJON ennenkuin mtDNA-sekvenssi saadaan selville kokonaan. Mutta kykenin löytämään uusia palasia 3A-näytteestä, jotka viittaisivat siihen, että jos nämä mutaatiot pitävät paikkansa, meillä on käsissämme aivan uudenlainen ihmisenkaltainen olento, joka on kaukana Homo sapiensista, Neandertaalista tai Denisovanilaisesta. En ole varma löytyykö sille paikkaa edes evoluution lajipuusta. Kysymys kuuluukin olivatko ne niin erilaisia etteivät ne kyenneet lisääntymään ihmisten kanssa. Oman pienen populaation keskuudessa lisääntyminen on voinut johtaa sisäsiittoisuuteen. Se voisi selittää haudatut lapset, jotka olivat joko alikehittyneitä tai elinkelvottomia. (Lähde)(Lähde)

Aikaisemmin on luultu, että kallot ovat kallon epämuodostumien seurausta, missä pää on kiinni tai litistynyt jotta muoto on saatu aikaiseksi. Monet tutkijat ovat todenneet, että tämän muotoutumisen aikaväli on noin puolesta vuodesta kolmeen vuoteen, mutta koska tapaa ei enää harjoiteta, on totuutta vaikea tietää. Forester sanoo:

Tohtorit, joiden kanssa olen puhunut, ovat sanoneet että kallon muotoa voi muuttaa mutta kallon kokoa ei voi kasvattaa. Kallon tilavuus määrittyy geneettisesti. (Lähde)(Lähde)

Tämän takia kallot ovat mysteeri. Kallon tilavuus on joissain tapauksissa on noin 2.5 kertaa suurempi kuin tavallinen ihmiskallo. Kallon muodon muokkaamista on harjoitettu useissa kulttuureissa sitomalla pää kahden puukappaleen väliin (tai kietomalla kangas sen ympäri), mutta tämä ei kasvata tilavuutta ja aiheuta sellaista pituutta kuin Paracasin kalloilla havaitaan.

Paracasin kallot ovat suurimmat maailmasta löydetyt, mutta minkä juurirodun perua ne ovat? Vesipään tai muun vastaavan sairauden pitäminen syydä luonnolliseen kallon kasvuun on naurettavaa, kun ottaa huomioon että ainakin 90 niistä löydettiin vuonna 1928. (Lähde)

Historioitsija Graham Hancock kirjoittaa:

Epäilen vahvasti internetissä kiertäviä tarinoita, ja monet esittävät liioiteltuja väitteitä Perun Paracasin kallojen DNA-testauksen implikaatioista. Meillä ei ole yksityiskohtaisia tietoja testin tehneestä laboratiosta ja jopa sensaationhakuisissa uutisissa ollaan kirjoitettu että löydöt ovat vasta alustavia. Odotetaan kunnes näemme itse löydöt ja saamme lisätietoja, ennenkuin innostumme. Aiemmin tuntemattomia ihmislajeja on löytynyt yhtäkkiä (Denisovanit, Homo floriensis) joten kukapa tietää? On aina hyvä pitää mieli avoinna mutta nyt tämä koko Paracaksen kallojuttu tuntuu räjähtävän vaihtoehtoiseen historiankirjoitukseen. Toivottavasti minut osoitetaan vääräksi.  (Lähde)

Forester on jo saanut kasaan tuhansia dollareita DNA-testausta varten, mutta täydellinen genomitutkimus teorian varmistamiseksi maksaisi ainakin 100 tuhatta dollaria.

Juan Navarro, Paracas History Museumin omistaja ja johtaja on sallinut ottaa näytteitä viidestä kallosta. Näytteet sisälsivät hiuksia, hampaita, kallonpaloja ja ihoa. Prosessi on dokumentoitu kuvin ja videoin. Näytteet on annettu geenitutkijalle, joka ei ole saanut mistään tietoa mikä näytteiden alkuperä on.

Tämän seuraamukset ovat valtavia, huolimatta siitä mitkä lopulliset löydöt tulevat olemaan! Ohessa Brien Foersterin koko haastattelu, ja voit käydä läpi myös muita infolähteitä. Toivottavasti todisteet löytyvät lähipäivinä.

Artikkelin julkaissut Collective Evolution.