Kiitos DIA:n FOIA-tietopyyntövastauksen, UAP-tutkijat jotka haluavat tällä hetkellä pysytellä nimettöminä ovat jakaneet 37 kappaletta 38:sta DIRDista. Viimeinen jäljelle jäänyt DIRD oli ”salaiseksi luokiteltu” versio yhdestä toisesta listalla olevasta.
FOIA-tietopyyntö
Alla on kuva DIA:n lähettämästä FOIA-vastauksesta:
Itse dokumentit
DIA:lle lähetetyn kysymyksen vastauksena DIA kirjoitti:
”…me suunnittelemme julkaisvamme kaikki AATIP:n liittyvät dokumentit DIA:n FOIA Reading Roomiin. Minulla ei ole tarkkaa dokumenttien lukumäärää, mutta kuitenkin tiedän että niitä on enemmän kuin 37.”
Tässä on linkki niiin 37 dokumenttiin. Nautinnollisia lukuhetkiä.
Julkaisu ”Progress in Aerospace Sciences” on ”…vain kutsun saaneiden kirjoittajien julkaisu, jonka tarkoitus on herättää laajalti kiinnostusta ja olla käyttökelpoinen monille ilmailutieteiden ja niiden sovellusten tutkimuksessa mukana oleville instituutioille, teollisuuden toimijoille ja yliopistoille”.
Vuosikerta 128, tammikuu 2022 sisältää artikkelin kirjoittajilta Garry P. Nolan, Jacques F. Vallee, Sizun Jiang ja Larry G. Lemke. Sen otsikko on ”Improved instrumental techniques including isotopic analysis, applicable to the characterization of unusual materials with potential relevance to aerospace forensics”. Artikkeli on ollut saatavilla joulukuun 9. päivästä 2021 lähtien. Monet kiitokset Jonathan Daviesille, joka toi artikkelin tietooni.
Sisältö
Johdannossa sanotaan, että tunnistamattoman materiaalin tarkka määritys on ongelma useilla aloilla, esim. lääketieteessä, avaruuden tutkimuksessa ja sotilastiedustelussa.
Ensimmäisessä osiossa käydään läpi analyyttisia prosesseja, joita tällä hetkellä on käytössä, esim. massaspektrometria ja röntgenspektroskopia. Toisessa osiossa otsikolla ”Peruslähestymistavat tunnistamattomien materiaalien määrityksen alkuvaiheessa” raportoidaan materiaalianalyysin käyttävän induktiivista plasmamassaspektrometriaa (Inductively Coupled Plasma Mass Spectrometry, ICP-MS) ja sekundääri-ionimassaspektrometriaa (Secondary Ion Mass Spectrometry, SIMS). Nämä määrittävät materiaalin atomisten komponenttien massan. Muistakin analyyttisista prosesseista puhutaan.
Iowalainen tapaustutkimus
Kolmannessa osiossa ”Tuntemattoman kentältä kerätyn materiaalin tutkiminen: Tapaustutkimus” käsittelee joulukuun 17. päivän 1977 tapausta, joka sattui Council Bluffsissa, Iowassa. Kello 19:45 CST-aikaa ”…kaksi Council Bluffsin asukasta havaitsi punaisen, valoisan massan sen pudotessa Maahan kaupungin pohjoisrajan lähelle…”
Putoamispaikalla silminnäkijät löysivät alueen ”…joka oli sulaneen metallin peitossa, joka hehkui punaisen oranssina, ja sytytti nurmikon tuleen. Poliisin ja palokunnan henkilöstö saapui paikalle 15 minuutin sisällä, ja he näkivät massan, arviolta 15-25 kg painoisen. Tutkimus tapauksesta tehtiin alkuvaiheessa kolmen selityksen pohjalta. Nämä olivat, teollinen tapaturma, lentokoneen vikaantuminen tai meteoriitti (huolimatta siitä että kraateria ei ollut). Tutkimusten jälkeen todettiin, että se ei ollut ilmakehään saapunutta avaruusromua, eikä se ollut väärennös. Huomautettiin myös, että kaksi silminnäkijää 11 todistajasta kuvasi pyöreän esineen leijailevan taivaalla, jonka reunoilla oli punaisia vilkkuvaloja.
Noudetulla materiaalilla oli kolme komponenttia, ”kiinteä metalli, laavakivi ja valkoinen tuhka laavakivessä”. Vallée tarjosi alkuperäistä materiaalia lisäkokeita varten. ”…alkuvaiheen päätelmämme olivat, että kyseessä oli näytekomponentit, jotka olivat peräisin Maasta.” Uudehko teknologia, multipleksi-ionisädekuvantaminen (Multiplexed Ion Beam Imaging, MIBI), oli käytössä mitattaessa isotooppien mahdollista valikoimaa. Tätä instrumenttia käyttäen tutkijat tulivat päätelmään, että ”kaikki isotooppisuhteet olivat samanlaisia kuin näytteissä eikä niistä käynyt ilmi tilastollisesti merkittäviä poikkeamia odotetusta Maan normaalista, poislukien 57Fe…” Tälle poikkeamalle esitettiin perinteisempi selitys.
Spekulatiiviset johtopäätökset
Viides osio ”Spekulatiiviset johtopäätökset” sisältää seuraavan lauseen:
”Kokemuksemme Council Bluffsin tapaustutkimuksen parissa näyttävät miten vaikeaa sellainen määritys voi olla, jopa silloinkin kun näyttöä on kerätty suuret määrät minuuttien sisällä tapauksesta, ja jota tukee usean silminnäkijän todistukset ja hyvät sääolosuhteet.”
Kirjoittajat spekuloivat leijailevalla, pyöreällä esineellä, jolla oli reunoissa punaiset valot: ”Sellainen kappale on saattanut purkaa sisältään materiaalimassan, jonka muut silminnäkijät havaitsivat ja jonka poliisi keräsi talteen”. He huomauttavat, että ”Council Bluffin materiaaleissa ei ole viitteitä siitä, että se on suunniteltu insinöörityön tulos. Materiaalin ei odoteta muodostuneen luonnollisesti, eikä sen ole osoitettu olevan epätavallisen epähomogeenista”.
Kommentit
1. Loistava vertaisarvioitu tutkimus merkittävässä kansainvälisessä julkaisussa, joka esittelee aiheen laajemmalle ilmailualan yhteisölle.
2. Jotkut UAP-tutkijat saattavat vihjailla, että tutkimus ei syvenny tarpeeksi käsittelemään muita UAP-näytteitä. Kuitenkin kirjoittajat huomauttavat:
”Tavoitteena on tarjota data open source -tyylisesti niin, että muut voisivat toisintaa analyyttiset tarkastelut tai kehitellä testattavan hypoteesin siitä miksi ja miten sellaiset materiaalit ovat syntyneet tai jääneet paikalle. Monille tämä tuntuu riittämättömältä, mutta se olisi ennenaikainen johtopäätös. Council Bluffsin tapauksessa kuitenkin data on varmistettavissa… ainoastaan sen alkuperä ja materiaalin luonne (sekä ilmiö yleisesti) pysyy avoimena.”
On niin turhauttavaaa tehdä tällainen video, mutta kun julkisuus kasvaa eri sosiaalisen median alustoilla tarinasta, joka on tullut FOIA-tietopyynnön yhteydessä esiin, minun mielestäni video on tarpeen.
Villejä sensaatio-otsikoita ja väärintulkittuja FOIA-tietopyynnön tuloksia on reposteltu UFO-tarinassa, joka ei vain ole totta. Vaikka tätä nauhoitettaessa valtavirran median käsittely ei ole alkanut kunnolla, blogia itsessään on postattu eri puolille verkkoa, palveluihin kuten Reddit, Facebook ja Twitter; jotka kaikki ovat johtaneet moniin kysymyksiin.
Video vastaa huhuihin samalla kun käy läpi muutamia yksityiskohtia AAWSAPista, joista ette välttämättä ole tietoisia.
Tämä teksti postattiin Youtubeen. Reiluuden vuoksi twiittasin vastauksen ja halusin julkaista sen myös tässä. Vastinetta seuraa oma vastineeni sille.
John-
Tässä on Anthony Bragalia. Toivoin, että olisit kertonut minulle tekeväsi videota joka kritisoi artikkeliani. Olisin voinut vastata kaikkiin kohtiin erikseen.
Johdat harhaan katselijoita uskottelemalla heille, että DIA olisi vastannut mihinkään muuhun kuin erittäin spesifiin, selkeän rajattuun tietopyyntöön saada testituloksia UFO/UAP-materiaaleista, joita Bigelow Aerospacella on hallussaan. DIA:lta saamassani vastauksessa luvattiin tarjota minulle “yksityiskohtaisia teknisiä raportteja” huikeista materiaaleista. Huolimatta siitä mitä sinä vihjailet, se konteksti jossa dokumentit sain käsiini oli suora vastine tietopyyntöön UFO-romusta ja mahdollisesti Maan ulkopuolelta tulleen materiaalin testaamisesta. Naiivisti oletat, että sellaiset tekniset raportit oikeasti viittaisivat avaruusolentoihin, Roswelliin jne. Se ei toimi sillä tavalla ja ajatuksenkulkusi siitä, että raportit puhuisivat sellaisista asioista osoittaa, että sinulla ei ole mitään hajoa materiaalitieteestä tai teknisistä tutkimuksista.
Pyyntöni saada dokumentit oli osoitettu Advanced Aerospace Threat Identification Programille (AATIP). Mutta DIA tahallaan hämmentää asioita ja tarkoituksellisesti sekoittaa faktoja. Ohjelma toimi aiemmin toisella nimellä Advanced Aerospace Weapons Systems Applications program (AAWSA), ja dokumentit on leimattu tämän ohjelman alaisuuteen eikä AATIPin. Tämä mahdollistaa DIA:n väittää, että tutkimukset liittyvät kehittyneisiin aseohjelmiin eikä niinkään ilmailmiöiden uhkiin ulkoavaruudesta tai lentävistä lautasista noudettuihin materiaaleihin. Olen ollut yhteydessä kahteen tutkimusten tieteentekijään ja heidän sanomisensa raportoidaan tulevassa artikkelissa. Tämä ei ole “virhe” DIA:n puolelta tarjota minulle raportteja kehittyneistä ilmapuolustusmateriaaleista UAP-materiaalien sijaan.
Vastasin pian tämän jälkeen ylläolevaan seuraavasti.
Hei Anthony,
Itse asiassa, minulla ei ollut tarvetta ottaa sinuun yhteyttä. Julkaisit FOIA-pyyntösi ja FOIA-vastauksesi, kokonaisina. Se on kaikki mitä tarvitaan.
Otin erityisesti kantaa sinun FOIA:n, sekä siihen että viides vaatimustesi kohta on todennäköisesti triggeröinyt heidät antamaan viisi vastaavaa dokumenttia niinkuin he nyt tekivät. Ei muuta. Olen työskennellyt DIA:n kanssa FOIA-juttujen parissa lähes 25 vuotta, ja olen oppinut sen miten he vastaavat pyyntöihin, mikä on monien FOIA-toimistojen tyyli. Raportit olivat lähellä viidettä kohtaasi, ja niille on annettu luokitus UNCLASS/FOUO, ne on julkaistu vastaamaan sitä kohtaa. Se, että sanoisit että tämä liittyy UAP-romuun, se on vähintäänkin harhaanjohtavaa.
Lisäksi, artikkelissasi on monia kohtia joihin en ottanut kantaa, siksi etten halua hyökätä kimppuusi millään tavalla. Sen sijaan otin kantaa itse FOIA-materiaaliin. Kuitenkin, se että sinulla on kokonainen artikkelin kohta siitä miten raportit on julkaistu aiemmin, ja miten olit hämmentynyt siitä miten he sensuroivat asioita, se on taaskin harhaanjohtavaa ja faktisesti väärin. Et sanonut lukijoillesi, että ne olivat ilman lupaa VUODETTUA FUOU-materiaalia. Niitä ei julkaistu koskaan virallisesti, joten koko artikkelin pätkä siitä miten syyttelet ihmisiä on myös väärin. Jätin sen pois, koska en yritä antaa sapiskaa koko artikkelillesi.
Yksinkertaisesti, yksikään sivu julkaisussasi ei litty UAP:hin, UFOihin tai avaruusolentoihin tai keijukaisiin mitenkään. Ne vastaavat sitä mitä AAWSAP oli, ja otta sinulla olisi otsikko ja jotain kirjoitettavaa sisältöäkin, kuten tekstisi — se on täysin harhaanjohtavaa eikä se tee palvelusta keenellekään tällä alalla.
Muitakin faktisia virheitä artikkelissasi on, joista neuvoisin että käyt ne läpi. En ole täällä hyökkäämässä kimppuusi, vaan sen sijaan asettamassa FOIA-dokumentteja kontekstiinsa. Valitettavasti artikkelisi ei tehnyt niin. Sinulla oli hyvä tarina siitä mitä sait sieltä, mutta vääristelit sen tärkeyttä ja nyt sitä varjostaa spekulaatiot ja väärät väitteet. Se ei ole mielipiteeni vaan fakta, ja näyttämäsi dokumentit eivät osoita yhtäkään UFO-törmäyksestä noudetun romun tai analyysien tulosten väitettä todeksi.
53-sivuinen paperi vuodelta 2009, jonka on kirjoittanut tri. Christopher (Kit) Green, otsikolla “Kliiniset akuutit lääketieteelliset & Aliakuutit kenttävaikutukset ihmisen ihon ja hermoston kudoksiin” on juuri paljastettu tutkija Tim McMillanin artikkelissa.
Tutkimuksen etusivu
Se vaikuttaa olevan dokumentti, jonka puolustustiedustelupalvelu (Defense Intelligence Agency, DIA) on listannut yhdeksi 38:sta puolustustiedustelun referenssiasiakirjasta (Defense Intelligence Reference Documents, DIRD) koskien heidän vuosien 2008-2012 tuotteitaan Advanced Aerospace Weapon System Applications Programissa (AAWSAP). Se ei ole AAWSAP DIA DIRDin muodossa, joista useat on julkaistu aiemmin.
DIAn julkaisema DIRD
Kuitenkin dokumentti vaikuttaa olevan tutkielma, jonka Green on lähettänyt julkaistavaksi, joka myöhemmin on julkaistu DIA DIRDina. Saadessani kokonaisen kopion Greenin DIRDista, tämän blogipostauksen tarkoitus on tarkastella sen sisältöä ja kommentoida sitä. Lainaukset ovat tutkielmasta, kommentit ovat minun.
Tutkielma
Kappale yksi: “Aihepiirin määrittely ja tutkimuksen aihealue.”
“Ohjelman, johon tämä tutkielma on valmisteltu, yleisenä tarkoituksena on ymmärtää tulevaisuuden kehittyneen ilmailuasejärjestelmän fysiikkaa ja tekniikkaa, esim. nykyhetkestä vuoteen 2050. Tämä tutkielma ottaa kantaa lääketieteellisiin merkkeihin, oireisiin ja vaurioon, jonka tiedetään seuranneen tai odotetaan seuraavan lähikentästä (yleensä ultrataajuuksisesta), NIEMR-mikroaalloista, lämpöaltistuksesta aiheettomasta altistuksesta anomaalisille järjestelmille.” (s. 6.)
Huom 1: Tämä selvästi viittaa DIAn AAWSAPiin joka tuli kilpailutettavaksi elokuussa 2008.
DIA-tarjouspyynnön ensimmäinen sivu
Kappale 2: “Taustaa: Minkä ajatellaan aiheuttavan haittaa?” “Varsin kattavasti kirjallisuutta löytyy lähietäisyyden altistuksesta aiheutuneille havaitun anomaalisen ilmeisen kehittynyttä teknologiaa olevan lentokoneen negatiivisille vaikutuksille.” (s. 9)
“Eli, erityisen kiinnostavaa on uhka-analyysiohjelma, huolimatta siitä ovatko anomaalisen aluksen aiheuttamat fysiologiset vaikutukset ihmisille aiottuja vaiko ei, määrittääksemme mahdolliset mekanismit…” (s. 10)
Huom 3: “Uhka-analyysiohjelma.” Missään kohtaa tässä tutkielmassa Green ei viittaa Advanced Aerospace Threat Identification Programiin (AATIP). Viittaukset ohjelmaan on tehty selvästi AAWSAPin suhteen.
Selvä viittaus AAWSAPiin
Toinen selvä viittaus AAWSAPiin on sivulla 12:
”Kuitenkin, vaikka se suuntaa-antavasti kuvaakin kiinnostusta ja aikomusta, jota meidän tulisi ymmärtää, materiaali ei pääse ADVANCED AEROSPACE WEAPON SYSTEM APPLICATIONS PROGRAMin aloitteen laadun tasolle, josta tämä tutkielma on yksi kymmenistä analyyttisistä esimerkeistä.”
Salaiset tutkimukset
Puhuessaan salaisista tutkimuksista, joita on tehty sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksista ihmisiin, Green kirjoittaa:
“On olemassa salaista informaatiota, joka erittäin vahvasti liittyy tämän aiheen tutkimukseen, ja ainoastaan pieni osa salatusta kirjallisuudesta on julkistettu.”
Green jatkaa läpikäyntiään suuresta määrästa avoimen kirjallisuuden tutkimuksia vaikutuksista, jotka aiheutuvat altistumisesta tietyille säteilylähteille. Hän päättelee:
“Lopputiivistelmänä todisteet ovat pitävät siitä, että armeijan ja ilmaiulteollisuuden omat salaiset, yksityiset ja julkiseksi tehdyt tutkimukset, sekä tietyt todisteet monista ilmailualan onnettomuuksista liittyen sähkömagneettiseen säteilyyn, mikroaaltoihin, antenneihin, korkeatehoisiin mikroaaltoihin (HP), infraääni/äänitaajuuksiin ja energiasiirron lämpövaikutuksiin (mistä tahansa lähteestä) ovat yhdenmukaisia anomaalisen aluksen raportteihin. Tämä tarkoittaa, että ei voida jättää huomiotta väitettyjä ja usein havaittuja kuvia oikean elämän (vaikka ne ovatkin nykyisiä ja todennäköisesti kehittyneempiä kuin mitä julkisesti kansalla on tiedossa) teknologioista, ja jotka ovat näiden vaikutusten ja vammojen aiheuttajia.” (s. 18)
Huom 4: Lyhyesti, vaikutukset lähietäisyyden kohtaamisista UAP:n kanssa sopivat niihin vaikutuksiin, jotka aiheutuvat tunnetuista säteilylähteistä.
Kappale kolme: “Miten vahinko aiheutuu.”
Tässä Green tutkii sitä miten vahinko aiheutuu altistumalla perinteiselle sähkömagneettisen energian lähteelle. Esimerkkejä vahingoista ovat lämpeneminen, palovammat, päänsärky, pyörrytys, sydämentykytykset, paha ahdistus jne.
“Useita tutkimuksia on tehty (jotka kattavat noin 100 raportoitua tapausta akuutin vahingossa tapahtuneen altistuksen johdosta sotilaslentokoneissa ja viestintätilanteissa) jotka ovat keränneet dataa ihmisten altistumisesta sähkömagneettiselle säteilylle kiinteillä ja leveillä taajuuskaistoilla. Tämän vertaaminen lääketieteen kirjallisuuteen esittää huomattavia samankaltaisuuksia väitettyihin kliinisiin vammautumistapoihin useasta sadasta anomaalisen ja vihamielisen tapauksen aiheuttamasta lähikenttäaltistuksesta, joita tällä hetkellä analysoidaan tämän tutkimuksen rinnakkaistutkimukseen, jota on kuvattu liitteissä 1, 2 & 3.” (s. 23)
Huom 5: Liite 1 on lyhyt läpikäynti Schuesslerin katalogista, jossa on mukana “Taulukko vaikutusten toistuvuudesta.” Vuonna 1996 Schuessler tuotti katalogin 365:sta valikoidusta tapauksesta vuosilta 1873-1994.
Liite 2 on osittainen listaus 96 tapauksesta UFO-kirjallisuudesta, jonka on tuottanut “Green/Morris” aikaväliltä 1952 – syyskuu 1971 UAP-tapauksista jotka kirjoittajat ovat kirjanneet ICD-koodein [International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems]. Tämä lähes varmasti liittyy sellaisten tapausten tietokantaa, jota Green vuoden 2018 haastattelussa kirjailija Annie Jacobsenin kanssa sanoi, että hän on ollut koostamassa. Kolme australialaista tapausta löytyy listasta (s. 49 ja 50), namely: 1. 1952/07/22 Australia, NSW, Sydney. 93. 70/8 tai 9 Australia, Sydney, New South Wales 95. 1971/08/01 Australia, Gladstone, Australia 1.
Tapaus 1 oli laajalti nähty vihreä valopallo taivaalla. Etsin sanomalehtiraportin sydneylaisesta “Daily Telegraph” -sanomalehdesta tiistailta 22. heinäkuuta 1952 sivulta 3. Siellä lukee;
“Sydneyssa, Albert Thomas, Regent Street 33ssa, Redfern:ssa NSW:n junaradan vartija Enfieldissa sijaitsevassa tehtaassa sanoo hänen uskovan, että valo oli lentävä lautanen. “Heti kun astuin ulos huoneestani käteni alkoivat kutista. Sitten sähköshokki kiisi koko kehoni läpi.”
Kuitenkaan artikkelin lukemalla vaikuttaisi, että vihreä valopallo oli tulipallo, ja näin se ei täyttäisi Greenin vaatimusta lähikentäst kymmenien metrien säteellä.
Tapaus 93 oli ilmeisesti abduktio, jota tämän tekstin kirjoittaja on tutkinut. Siihen liittyi mies, joka koki ajan menetystä nähtyään punaisen-oranssin valon vaikeasti määriteltävällä etäisyydellä. Lääketieteellisiä vammoja ei liittynyt tapaukseen.
Tapaus 95 oli abduktio, jossa moottoriajoneuvo koki vaikutusta ja silminnäkijä “ajan vääristymä”. En löytänyt mitään fyysisten vammojen yksityiskohtia, joita silminnäkijät olisivat raportoineet.
Yksikään näistä kolmesta Australian tapauksesta ei oikeastaan kuuluisi olla tällaisessa katalogissa.
Liite 3 esittää kommentteja ICD-koodeista, ja sen jälkeen Valleen luokittelujärjestelmän kuvauksen anomaalisille ilmiöille.
“Ei voida liikaa korostaa, että kun tarkastellaan anomaalisten tapausten kirjallisuutta, mukaanlukien UFO-väitteitä kaikkein luotettavimmista lähteistä, akuutisti korkean mutta ei välttämättä kroonisen matalan tason vammojen määrä on yhdenmukainen vammautuneiden potilaiden kanssa, verrattuna kaukokentän silminnäkijöihin, jotka eivät saa vammoja.” (s. 27)
Huom 6: Lähikentällä Green tarkoittaa sivun 28 määritelmän mukaan “kymmenien metrien läheisyydessä.”
“Ei ole merkittävää eroa joko raportoitujen akuuttien vaikutusten (oireet) tai lääkärin havaitsemien (merkit) välillä kolmen antenniteknikon tai Cash-Landrumin tapauksissa.” (s. 27)
Huom 7: Läpikotaisempi arvio Cash-Landrumin tapauksesta löytyy Curt Collinsin työstä Blue BlurryLines blogista.
Kappale neljä: “Sovellettavat aliakuutit vammavaikutukset.” Tässä Green tarkastelee kirjallisuutta syvemmin mitä jo asiasta tiedetään.
Kappale viisi: “Kognitiiviset ja hermostovammojen mekanismit ja vaikutukset.” Green tarkastelee kirjallisuutta mahdollisille mekanismeille joila sähkömagneettinen säteily voi muuttaa neurokemiallisia prosesseja.
Lopuksi
Tässä tutkielmassa Green tutkii sitä mitä lääketieteellisesti tiedetään altistumisesta erilaisille radiotaajuusenergialähteille; ja sen vaikutuksia ihmisiin, eläimiin ja kudosnäytteisiin. Sitten hän vertaa noita vaikutuksia henkilöiden raportoimiin vaikutuksiin, jotka ovat kohdanneet läheltä UAP:n.
Tutkielman esipuhe
Huom 8: Dokumentin “Esipuheessa” Green esittää seuraavan lainauksen ja siteeraa marraskuun 2007 “Ehdotusta analysoida mahdollisia avaruusolentojen aikaansaamia erikoisia sähkömagneettisia lähikenttäemissioita”. Ehdotus oli esitetty “Puthoffille/Hathawaylle”. En ole törmännyt tähän ehdotukseen ennen. Internet ei auttanut sellaisen tutkielman löytämisessä.
“Esimerkkinä tutkimuksen laajuudesta, tietyt kenttien karakteristiikat, jotka liittyvät eksoottisiin työntövoimalaitteisiin, voidaan lähes varmuudella pyyhkiä pois ihmisfysiologialle aiheutuneiden vaikutusten tietokannoista. Täten tarkastelun kohteena on tietokantadatan lääketieteellisen analyysin ulkoistaminen, jolla määrittää mahdolliset mekanismit, kenttien voimakkuudet jne. jotka liittyvät raportoitujen fysiologisten vaikutusten syntyyn.
Aikeena on selittää kytkösmekanismi jolla kommunikoidaan ihmiskudokselle mahdollisesti eksogeenisista lähteistä peräisin olevan perinteisen fysiikan kontekstissa, jolla on vielä tuntematon signaalin generaatio ja fokusointi. Ehdotettu pilottiprojekti ei vaadi, että aiheeseen liittyvää fysiikkaa selitetään, ainoastaan mallinnetaan.”
George D.Hathaway on kanadalainen insinööri, joka pyörittää Hathaway Research Internationalia. Hathaway on kirjoittanut kaksi 38:sta DIAn DIRDista, “Superjohtavuus gravitaatiotutkimuksessa” ja “Itsenäinen vs korporaatioiden tutkimuskulttuuri.”
Loppukommentti
Koska tämä on vuoden 2009 tutkielma, se valaisee hieman lisää Greenin tekemää työtä vuosina 2005-2009, tarkemmin, se tutkii UAP-lähikohtaamisten vaikutuksia ihmisiin.
Se myös esittää, että AAWSAP liittyi sittenkin UAP-aiheeseen. Green hänen DIRDissään käyttää seitsemää erilaista termiä:
* Anomaalinen lentokone * Anomaalinen alus * Anomaalinen kulkuväline * UFO * Esine ilmassa * Anomaaliset esineet ilmassa * Anomaaliset kulkuvälineet ilmassa.
KLAS-TV:n uutisraportissa heinäkuun 25. päivänä 2018 journalistit George Knapp ja Matt Adams julkistivat listan 38 DIRDistä, jotka on tuotettu USA:n puolustustiedusteluviraston (Defense Intelligence Agency, DIA) sopimuksella kehittyneiden avaruusaseiden ohjelmaan (Advanced Aerospace Weapon System Applications Program, AAWSAP). Vaikka listan lähdettä ei koskaan paljastettukaan, entinen ohjelman johtaja Luis Elizondo on vahvistanut, että lista oli aito.
”4381. Kirje johtajalta, Kongressin suhdedivisioona, puolustusvoimien tiedustelupalvelu, puolustusministeriö, joka välittää listan asepalvelukomitealle kaikista kehittyneiden avaruusaseiden tunnistusohjelman alaisuudessa tuotetuista tuotteista puolustusvoimien tiedustelupalvelun julkaistavaksi.
Nick Pope
Tammikuun 17. päivänä 2019 Nick Pope ohjeisti Facebookissa, että ”DIA:n viestintätoimisto on toimittanut minulle kirjeen, jonka DIA lähetti kongressin AATIP-komitealle.” Kirje oli päivätty 9. tammikuuta 2018; se oli osoitettu John McCainille, senaatin asepalvelukomitealle, ja sen oli allekirjoittanut Christine Kapnisi, DIA:n kongressisuhdedivisioonan päällikkö.
Mukana oli kolmen sivun pituinen listaus ”38 raportista, jotka liittyvät DIA:n mukanaoloon ohjelmassa, joka on dokumentoitu listassa.”
Vertailtaessa näitä kahta dokumenttia, monien DIRDien otsikot ovat samoja tai hyvin lähellä kuin Knapp/Adamsin listassa. Tuon 38. dokumentin otsikko on nyt ratkennut. Oli ollut sekä julkiseksi tehty että salattu versio tutkimuksesta Korkeaenergisten laseraseiden viimeisimmät sovellukset ja niiden arviointi, J Albertine, Directed Technologies.
Lisäksi kysymys siitä mitä ”tuotteet” olivat, mihin viitattiin ”Kongressipöytäkirjassa” on nyt ratkaistu. ”Tuotteet” olivat nuo 38 DIRD-dokumenttia. Tämä on jossain määrin pettymys, sillä jotkut tutkijat ovat uskoneet ”tuotteiden” olevan kaikki se paperityö mitä AATIP on saanut aikaan vuosien saatossa. Valitettavasti näin ei ole asian laita. Odotamme edelleen tietopyyntöä koko AATIP-paperityöstä.
Kiitokset
Haluan kiittää amerikkalaista tutkijaa Nick Popea tämän kirjeen julkaisemisesta sekä sen liitteistä, niin nopealla aikataululla. Monet meistä, minä mukaanlukien, odottavat edelleen DIA:n tietopyynnön alaista vastausta, ja me olemme myös pyytäneet kopion tästä kirjeestä ja listasta.
Huom:
Linkedinissä Christine Kapnisin sivut kertovat hänen olleen kongressin hommissa viimeiset 16 vuotta.
Minulta kysyttiin eräänä päivänä kysymys. Se kuului ”Miten paljon virallista dokumentaatiota on saatavilla julkisesti Advanced Aerospace Threat Identification Program (AATIP) ja Advanced Aerospace Weapon System Applications Program (AAWSAP) -ohjelmista?” Tähän kysymykseen vastaamista varten tarvitsee tehdä lista, jonka voit lukea alta. Paljon laajempaan listaukseen sekä viitteisiin massamedian materiaaliin AATIP/AAWSAP-ohjelmista ohjaisin teidät kohti journalisti Giuliano Marinkovicin loistavaa työtä.
Elokuu 2008
Elokuun 18. päivänä 2008, Virginia Contracting Activity, joka sijaitsee Bolling-ilmatukikohdassa, Washingtonissa, julkaisi 32-sivuisen tilauslomakkeen numero HHM402-08-R-0211. Virginia Contracting Activity on puolustusvoimien tiedustelupalvelun (Defense Intelligence Agency, DIA) tilaustoimittaja. Tilaus oli hiukan muutettu, josta oli versiot elokuun 20 päivältä 2008 ja 22 elokuuta 2008.
”Tämän ohjelman tavoite on ymmärtää näiden sovellusten fysiikkaa ja toimintaa, sikäli kun ne soveltuvat pitkäaikaiseen ulkopuoliseen uhkaan, esim. nykyhetkestä vuoteen 2050. Pääasiallinen fokus on läpimurtoteknologioissa ja sovelluksissa jotka luovat epäjatkuvuuskohtia nykyisten teknologiatrendien evoluutioon.” Tekniset tutkimukset 12 eri alalla mainittiin, mm. työntövoima, stealth-alusten näkymättömyyden vähentäminen ja ihmisten vaikutukset.
Tarjouskilpailun viimeiset päivät olivat 5. syyskuuta 2008. Kuitenkin, huolimatta laajamittaisesta USA:n hallituksen alihankinnasta, mukaanlukien ne jotka onj listattu näissä lähteissä: Federal Business Opportunities;US Department of Defense Contracts; ja USA government spending, kukaan ei kyennyt löytämään julkista ilmoitusta yrityksestä joka oli voittanut tarjouskilpailun.
Minä kykenin, kuitenkin, paikallistamaan verkkosivun varmuuskopion päivämäärällä 12. syyskuuta 2008, jossa on listaus uramahdollisuuksista Bigelow Aerospace Advanced Space Studies -yrityksessä (BAASS), mikä sopi niihin asiantuntija-aloihin jotka on listattu DIA:n anomuksessa. Käytetty kieli työpaikkailmoituksissa sisälsi samoja käsitteitä kuin anomuksessa. Näin voidaan päätellä, että BAASS oli se joka voitti tarjouskilpailun, vaikka sitä ei kerrottu julkisesti.
Las Vegasissa asuva journalisti George Knapp haastatteli Robert Bigelowia Coast to Coast AM:n radiolähetykseen syyskuussa 2008 BAASS:n työstä. Bigelow ei kuitenkaan maininnut että rahoitus tuli DIA:lta. Knapp vuoden 2018 radiohaastattelussa sanoi myös, että oli vain yksi muu tarjoaja sopimukselle, ja se oli Lockheed Martin.
Verkkotekstissä toukokuun 4. päivältä 2018, jonka on kirjoittanut George Knapp ja Matt Adams, sanottiin inter alia, ”Elokuussa 2008 DIA julkaisi anomuksen tarjouksille. Viikkoja myöhemmin sopimus annettiin Bigelow Aerospacelle, tuolloin hinta oli $10 miljoonaa.” Kirjoitettu teksti oli sisälsi seuraavat kuvat:
Anomuksen kopiossa jonka löysin, kohdat 17a ”Toimeksiantaja” ja 26 ”Loppusumma” ovat tyhjiä. Knapp/Adams-versiossa ne on täytetty, mikä sanoisi että Knappilla/Adamsilla on sellainen osa sopimuksesta mikä sanoo, että BAASS on sopimuksen toimittaja. Kuitenkin tämä ”sopimus” ei ole kokonaisuudessaan tuotu julkisuuteen.
Tiivistelmänä, meillä on tämä dokumentti AAWSAP:sta. Kuitenkin pitää todeta, että missään kohtaa anomuksessa ei sanota että AAWSAP liittyy UFO-tutkimukseen.
24. kesäkuuta 2009
Huhtikuun kolmantena 2018 amerikkalainen tutkija John Greenwald sai sähköpostin Andricia Harrisilta, MAJ USARMY OSD PA (USA). Siinä luki ”AATIP on rahoitettu heinäkuun 2008 lisäbudjetista (senaattori Reidin lisäys). Sen mandaatti on luonnosteltu vuoden 2009 kirjeessä Reidiltä DSD:lle…”
Harris neuvoi Greenwaldia, että hänellä ei olisi kopiota kirjeestä hallussaan.
Ruotsalainen tutkija Roger Glassel kommunikoi myös majuri Harrisin kanssa. Vastaus sähköpostiin mainitsi myös Reidin vuoden 2009 kirjeen. (Katso päivitys tämän postauksen lopussa.)
Päätin etsiä kopiota entisen senaattori Reidin kongressidokumenteista, jotka löysin arkistoituna Nevada-Renon yliopistosta. Kirjoitin Harry Reidin arkistoijalle Ian M McGlorylle, joka sähköpostissaan päivämäärällä 31.7.2018 sanoi, että johtuen kokoelman suuruudesta ”me emme juuri nyt kykene löytämään jotain niin erityistä jota etsit.”
Onneksi 25.7.2018 toimittajat George Knapp ja Matt Adams julkistivat kokonaan neljän sivun kirjeen, joka on alla:
Lyhyesti, kirje sanoi että syyskuussa 2008 kongressi oli myötämielinen DIA:n arvioida ”pitkäaikaiset kehittyneet ilmailu-uhat”. Tämä on selkeä viittaus vuoden 2008 DIA-anomukseen AASWAPille, vaikka Reid viittaa ohjelmaan AATIP:na. Reid vihjailee puolustusministeriölle että ohjelma muutettaisiin ”Rajatun pääsyn erikoisohjelmaksi”. Tulisi huomata, että kuten DIA:n anomuksessa, ei tässäkään ole mainintaa ”UFOista”.
2009
Elokuun 7. päivänä 2018 useita asioita paljastettiin, jotka olivat olleet amerikkalaisella verkkosivuilla, mitkä liittyvät tutkimukseemme. Näiden joukossa oli sarja jpg-kuvia joissa näkyi AATIP-slaideja briiffauksesta. Näitä ei koskaan ollut aiemmin jaossa. Kirjoitin sisällöstä blogipostauksessa 9. elokuuta 2018. Slaideissa oli seuraava teksti:
** A request for the establishment of a special-access-program for specific parts of AATIP
** Tarkoittaa, että AATIP-missioon kuului ”Tarkemmin identifioida, ymmärtää ja hyödyntää erittäin kehittyneen teknologian ja periaatteiden sukupolvea…”
** ”Etukäteistodistusaineisto viittaa siihen, että USA on kykenemätön puolustamaan itseään tällaisia teknologioita vastaan…”
Näihin on viitattu vuoden 2008 DIA:n AAWSAP-anomuksessa, vaikka näissä slaideissa ohjelmaa nimitetään AATIP:ksi.
2010
Coast to Coast radio show / George Knapp haastatteli tammikuun 28. päivä 2018 tri. Eric W Davisia. Davis luonnosteli hänen alihankintaroolinsa BAASS:ssa. Eräs asioista, jonka hän ja EarthTech Internationalin kollegansa Hal Puthoff tilasivat, oli 38 asiantuntijan tutkimuksen sarja. DIA valmisteli joukon puolustustiedustelun referenssidokumentteja (Defense Intelligence Reference Documents, DIRDs) näistä tutkimuksista. DIA-dokumentit kertoivat, että nämä viittasivat AAWSAP:n. EarthTech-verkkosivulla on kuuden tällaisen dokumentin lista, joka on alla:
Kolmas DIA AAWSAP DIRD tuli esiin George Knappin ja Matt Adamsin raportissa 5. toukokuuta 2018. DIRDin oli kirjoittanut EarthTechin Hal Puthoff.
Mistä me tiedämme, että nämä dokumentit olivat oikeasti AAWSAPin alaisuudessa valmisteltuja? Jokaisen kolmen DIRDin sisällä on seuraava teksti, josta tässä kuva:
Mistä me tiedämme, että Davis ja Puthoff ovat saaneet aikaan nämä dokumentit? Davis myönsi tämän brittiläiselle tutkijalle Isaac Koille sähköpostilla, ja Puthoff myönsi tämän minulle sähköpostilla.
KLAS TV:n raportissa 25 heinäkuuta 2018 toimittajat Knapp ja Adams julkaisivat kopion 38 DIRDin listasta. Lähdettä ei kerrottu, vaikka entinen AATIP-ohjelman johtaja Luis Elizondo myönsi tämän olevan aito. Analysoin listan blogipostauksessa 1. elokuuta 2018.
Huomaat, että yhdessäkään näistä DIRDeistä ei mainita sanaa ”UFO”.
27. marraskuuta 2017
13. syyskuuta 2017 amerikkalainen tutkija John Greenwald lähetti FOIA-tietopyynnön puolustusministeriölle liittyen ohjelmaan jonka hän tiesi olevan nimeltään suurinpiirtein ”Department of Defense Aerospace Threat Program.” Kirjeessä 27. marraskuuta 2017 puolustusministeriö ilmoittaa, että ”mitään kuvaamanne kaltaista tallennetta ei pystytty identifioimaan”.
Ruotsalainen tutkija Roger Glassel löysi vihjeen liittyen AATIP:n Kongressin arkistosta, joka on kaikkien USA:n kongressin virallinen pöytäkirjojen ja keskusteluiden säilytyspaikka. Vuosikerta 164, numero 56, sivu H3062, päivämäärä 9. huhtikuuta 2018, sisälsi seuraavan tekstin:
”4381. Puolustusministeriön päällikön, puolustusosastojen jaoston, puolustustiedustelupalvelun päällikön kirje, joka välittää luettelon kaikista tuotteista, jotka on tuotettu puolustuksen tiedustelupalvelun Advanced Aerospace Threat Identification Program -sopimuksen nojalla asevoimaneuvostolle.”
Kesäkuun 2018 MUFON-konferenssissa eräs puhujista oli entinen AATIP-johtaja Luis Elizondo, joka puhui AATIP:sta. Hän esitteli puheessaan useita slaideja, mm. seuraavat:
Syyskuu 2018
Amerikkalainen tutkija John Greenwald havaitsi, että Intellipedian sivu UFOista sisälsi nyt myös viittauksen AATIP:n. Kuitenkin kohta sisälsi vainoastaan julkista tietoa, eikä lisännyt mitään uutta tietoihimme.
Lopuksi
Voidaan nähdä kaikesta ylläolevasta materiaalista, että tietomme tästä ohjelmasta on tullut eri lähteistä; lähinnä journalisteilta, entiseltä AATIP:n johtajalta ja siviilitutkijoilta. Tämä yhteistoiminta, mielestäni, yhdessä sellaisten yksityisten tahojen kuten To The Stars Academyn kanssa, on se mikä jatkaa paperityön esilletuomista. Olen tietoinen siitä, että AATIP:n liittyen on jätetty useita tietopyyntöjä puolustusministeriöön, laivastoon, CIA:lle, puolustustiedustelupalveluun ja muihin virastoihin. Nämä saattavat ajan mittaan lisätä tietämystämme joistain relevanteista dokumenteista, jotka ylläolevasta jäivät sivuun. Olen iloinen saadasseni kuulla näistä tarkkanäköisiltä blogin lukijoilta.
”AATIP on rahoitettu heinäkuun 2008 lisäbudjetista (senaattori Reidin lisäys). Sen mandaatti, kuten on luonnosteltu vuoden 2009 kirjeessä Reidiltä DSD:lle, oli arvioida” pitkäaikaisia ulkopuolisia ilmailu-uhkia USA:lle, mm. ”anomaliatapaukset (kuten havainnot aerodynaamisten alusten äärimmäisistä liikkeistä, uniikilla fenomenologialla, jotka ovat USA:n laivaston pilottien raportoimia tai muuten uskottavista lähteistä). AATIP lakkautettiin vuonna 2012 johtuen siitä että mitään reaalista edistymistä ei oltu saatu aikaan, ja ohjelman toteuttamiskelpoisuudesta esitettiin huolestuneita mielipiteitä.”
