Asymmetrinen sodankäynti on jo pitkään ollut strateginen väline globaalin turvallisuuden areenalla. Se edustaa sodankäyntityyliä, jossa vastakkain olevilla joukoilla on merkittävästi erilaiset sotilaalliset voimavarat, resurssit tai strategiat, ja heikommin varustettu osapuoli pyrkii hyödyntämään vahvemman vastustajan haavoittuvuuksia. Tämä ainutlaatuinen lähestymistapa voi muokata sodankäynnin monia osa-alueita taistelustrategioista ja taktiikoista informaatiosodankäyntiin ja psykologisiin operaatioihin.

Nykyisellä digitaalisella aikakaudella tämä käsite on saanut uuden elämän kybersodankäynnin ja informaatiosodankäynnin muodossa. Kun nämä sodankäynnin uudet rajat kehittyvät edelleen, totuuden, propagandan ja disinformaation väliset rajat hämärtyvät. Yksi epäsymmetrisen sodankäynnin vähemmän perinteisistä strategioista on disinformaation käyttö vihollisen käsityksiin ja päätöksentekoprosessiin vaikuttamiseksi. Kiehtova esimerkki tällaisesta strategiasta ovat lavastetut ”ilmiantotapahtumat”, joiden väitetään paljastavan Yhdysvaltojen hallituksen hallussa olevaa kehittynyttä maan ulkopuolista teknologiaa. Tässä kiehtovassa skenaariossa Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö lavastaa ”ilmiantajia”, jotka kertovat tunnistamattomia ilmailmiöitä koskevista tiedoista. Tavoitteena on levittää käsitystä siitä, että Yhdysvalloilla on hallussaan ylivoimaista, jopa tuonpuoleista teknologiaa, ja aiheuttaa näin ahdistusta ja hämmennystä vastustajien keskuudessa.

Väärän tiedon taito

Psykologisessa sodankäynnissä väärällä tiedolla on merkittävä rooli. Tiedustelupalvelut manipuloivat tietoja, levittävät vääriä kertomuksia ja jopa ryhtyvät aktiivisiin toimiin vihollisen harhaanjohtamiseksi. Väärinformaatiolla voi olla syvällisiä vaikutuksia vastustajan käsityksiin, mikä vaikuttaa sen strategisiin valintoihin ja vastatoimiin.

Uskon, että nykyisessä skenaariossa Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö hyödyntää UFOihin/UAP:iin liittyvää salaperäisyyden auraa ja käyttää sitä hyväkseen. Huolellisesti lavastamalla ”ilmiantajia” he syöttävät huolellisesti laadittuja tarinoita maailmanlaajuisiin uutissykleihin ja luovat käsityksen, että Yhdysvalloilla on käytössään teknologiaa, joka ylittää ihmisen nykyiset kyvyt huomattavasti.

Ajatelkaapa esimerkiksi David Charles Gruschin, entisen tiedustelupalvelun ansioituneen upseerin, hiljattain tekemää paljastusta. Gruschin narratiivi, joka on täynnä kiehtovia kertomuksia eksoottisisten avaruusalusten etsinnöistä ja salaisista ohjelmista, lähettää lukijan tieteiskirjallisuuden maailmaan.

Jos kuitenkin sovelletaan epäsymmetrisen sodankäynnin ja disinformaation näkökulmaa, on mahdollista nähdä nämä poikkeukselliset paljastukset osana strategista liikettä, jolla vastustajia pyritään johtamaan harhaan. Missä tarkoituksessa? Luoda illuusio ylivoimaisen teknologian hallussapidosta, vaikka todellisuus voi olla aivan toinen.

Tämä strategia on linjassa Sun Tzun klassisen sodankäynnin taidon kanssa, jossa petoksella on ratkaiseva merkitys: ”Kaikki sodankäynti perustuu petokseen: kun pystymme hyökkäämään, meidän on näytettävä kyvyttömiltä; kun käytämme voimiamme, meidän on näytettävä passiivisilta; kun olemme lähellä, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme kaukana; kun olemme kaukana, meidän on saatava hänet uskomaan, että olemme lähellä”.”

Tässä yhteydessä väitettyä UFO-teknologiaa koskevien turvaluokiteltujen tietojen ”vuotaminen” ei suinkaan ole salailun lipsahdus, vaan kyseessä saattaa olla hyvin suunniteltu kampanja väärän narratiivin luomiseksi. Vaikka tämä narratiivi herättää yleisön mielikuvituksen, sillä pyritään myös kylvämään sekaannusta vihollisten keskuuteen Yhdysvaltain armeijan todellisista kyvyistä.

Ajatus taustalla ja sen toteutus

Tällaisen strategian tarkoitus olisi monitasoinen. Ensinnäkin se antaisi vaikutelman merkittävästä teknologisesta etulyöntiasemasta, mikä pelottaisi mahdollisia hyökkääjiä. Toiseksi se saattaisi yllyttää vastustajia suuntaamaan resursseja kalliisiin ja mahdollisesti tuloksettomiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin, joilla pyritään vastaamaan oletettuun teknologiaan tai torjumaan sitä.

Tällainen strategia vaatisi huolellista suunnittelua ja toteutusta. Tiedusteluyhteisön olisi valittava uskottavia henkilöitä ilmiantajien rooliin. He voisivat olla entisiä sotilaita tai tiedustelupalvelun työntekijöitä, jotka tuntevat järjestelmän riittävän hyvin kuulostaakseen aidolta. Näille henkilöille annettaisiin julkisuuteen vuodettavaksi sekoitus oikeita, harhaanjohtavia ja vääriä tietoja. Oikeat tiedot auttavat luomaan uskottavuutta, kun taas väärät ja harhaanjohtavat tiedot palvelevat strategisia tavoitteita.

Tiedusteluyhteisö saattaa myös käyttää digitaalisia harhautustaktiikoita, kuten manipuloitujen videotodisteiden vuotamista oletetuista UFOista/UAP:ista. Deepfake-teknologian ja tietokonegrafiikan kehittyminen voisi tehdä näistä harhautuksista erittäin vakuuttavia.

Uskottavuutta lisäävät myös muiden tiedusteluviranomaisten tuki, tunnettujen tahojen, kuten National Geospatial-Intelligence Agencyn (NGA) ja National Reconnaissance Officen (NRO), osallistuminen sekä alkuperäisenä tiedusteluyhteisön ylitarkastajana (ICIG) toimineen asianajajan antama oikeudellinen tuki ilmiantajalle.

Tämä oletettu avaruusolentojen teknologian paljastaminen toimii useilla tasoilla. Pintapuolisella tasolla se lietsoo yleisön jatkuvaa kiinnostusta Maan ulkopuolisia ilmiöitä kohtaan, herättää tiedotusvälineiden huomion ja ruokkii jatkuvasti kasvavaa UFO-mytologiaa. Syvemmällä tasolla se toimii savuverhona, joka vie huomion pois todellisesta tutkimuksesta ja teknologisesta kehityksestä, jota Yhdysvallat saattaa harjoittaa.

Kriittisempää on se, että vihollisen näkökulmasta se on potentiaalinen villi kortti sotilaallisen voiman yhtälössä. Jos tieto olisi totta, se merkitsisi, että Yhdysvalloilla on hallussaan paljon ylivoimaista, vierasta teknologiaa, joka voisi mahdollisesti kallistaa vaakakupin missä tahansa sotilaallisessa yhteenotossa.

Seuraamukset ja riskit

Vaikka tällaisesta strategiasta saattaisi olla lyhyellä aikavälillä hyötyä pelotteen ja harhaanjohtamisen muodossa, siihen liittyy huomattavia riskejä ja eettisiä ongelmia. On olemassa vaara, että liittolaisia saatetaan johtaa harhaan ja että suhteet kiristyvät. Jos sellaista paljastuisi, silloin Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön uskottavuus voisi kärsiä sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Lisäksi tällaisilla disinformaatiokampanjoilla voi olla tahattomia seurauksia. UFOja/UAP:itä koskeva vääränlainen tieto voi lietsoa paniikkia tai vääriä uskomuksia yleisön keskuudessa, mikä voi johtaa odottamattomiin yhteiskunnallisiin seurauksiin.

Vaikka tällainen strateginen misinformaatio saattaa vaikuttaa epäeettiseltä tai manipuloivalta, se on pitkäaikainen osa kansainvälisiä suhteita ja sodankäyntiä. Totuus voi olla kaukana siitä, mitä ilmiantajan ja hänen oletettujen paljastustensa ympärille rakennetaan. Silti tällaisten kampanjoiden tarkoituksena ei välttämättä ole välittää tosiasioita, vaan ohjata nappuloita globaalin geopolitiikan monimutkaisella shakkilaudalla.

1. Psykologinen sodankäynti: Disinformaatiokampanja voi aiheuttaa epävarmuutta ja hämmennystä vastustajien keskuudessa. Väittämällä, että Yhdysvaltojen hallinnassa on muuta kuin ihmisteknologiaa, vastapuoli saattaa joutua epäilemään omaa teknologista ylivoimaansa tai tasavertaisuuttaan. Tämä epävarmuus voi johtaa strategisiin virhearviointeihin tai pakottaa vastustajat suuntaamaan resursseja tämän koetun uhan torjumiseen.
2. Resurssien kohdentaminen: Tämä skenaario voisi pakottaa muut maat investoimaan voimakkaasti omaan tunnistamattomien ilmailmiöiden tutkimukseensa, koska ne luulevat, että Yhdysvallat on tällä alalla paljon edellä. Tämä johtaa massiiviseen resurssien ohjautumiseen muilta kriittisiltä aloilta, jolloin Yhdysvallat saa suhteellista etumatkaa näillä aloilla.
3. Teknologinen pelottelu: Tiedusteluyhteisö voi luoda narratiivin teknologisesta ylivallasta väittämällä, että sillä on hallussaan kehittynyttä ei-inhimillistä teknologiaa ja että se analysoi sitä. Näin voidaan demoralisoida kilpailijoita ja vihollisia ja pakottaa heidät kyseenalaistamaan kykynsä kilpailla tai osallistua Yhdysvaltojen kanssa teknologiseen kilpailuun tai sotilaalliseen konfliktiin.
4. Vakoilu ja tiedustelutietojen kerääminen: On erittäin todennäköistä, että tämä tilanne tarjoaa tiedusteluyhteisölle tilaisuuden kerätä tietoja ulkomaisista hallituksista. Ei-ihmisperäisen aluksen nouto ja analysointi voi mahdollisesti johtaa teknologiseen kehitykseen, jota voidaan käyttää strategisiin puolustustarkoituksiin. Kampanjan julkinen luonne toimii kuitenkin myös ”harhaanjohtavana tekijänä”, joka mahdollisesti saa muut valtiot sijoittamaan resursseja alalle, jolla Yhdysvalloilla saattaa olla jo merkittävää edistystä, ja siten suuntaamaan resurssejaan ja huomionsa muualle.
5. Tieteellinen harhaanjohtaminen: Disinformaatiokampanja voi tehokkaasti harhauttaa maailmanlaajuisia tiedeyhteisöjä tutkimaan ja kehittämään teknologiaa esitetyn väärän tiedon pohjalta. Tämä voi johtaa resurssien ja ponnistelujen tuhlaamiseen maailmanlaajuisesti ja luoda epäsymmetrisen edun disinformaatiokampanjan käynnistäneelle tiedusteluyhteisölle.
6. Julkiseen mielipiteeseen vaikuttaminen: Tiedusteluyhteisö voi ohjata yleistä mielipidettä tiettyyn suuntaan esittämällä tarinaa ei-ihmisperäisestä aluksesta. Tämä voi palvella useita strategisia tavoitteita, kuten puolustus- ja tiedusteluoperaatioiden rahoituksen lisäämisen perustelemista tai yleisen huomion kääntämistä pois muista arkaluonteisista asioista.
7. Propagandan käyttö: Tietojen ilmiantajan yksityiskohtainen kertomus voisi toimia eräänlaisena propagandana, jolla edistetään käsitystä Yhdysvaltojen teknologisesta ylivoimasta. Väittämällä, että Yhdysvalloilla on hallussaan kehittynyttä teknologiaa, joka ei ole ihmisperäistä, se voisi luoda teknologisen kuilun itsensä ja muiden kansakuntien välille.
8. Puolustusliittojen vahvistaminen: Tätä disinformaatiokampanjaa voitaisiin käyttää puolustusliittojen vahvistamiseen. Jos liittolaiset uskovat, että Yhdysvalloilla on pääsy kehittyneeseen ei-inhimilliseen teknologiaan, se voisi sitoa ne lähemmäs Yhdysvaltoja suojelua tai yhteistä teknologista kehitystä varten.

Meidän on myös otettava huomioon tällaisten disinformaatiokampanjoiden mahdolliset tahattomat seuraukset. Yleisön luottamus hallitukseen ja tiedustelupalveluihin voi heikentyä, mikä johtaa skeptisyyden ja salaliittoteorioiden lisääntymiseen. Tämä pätee erityisesti silloin, kun on kyse niinkin kiistanalaisesta ja tunnepitoisesti latautuneesta aiheesta kuin UFOt ja Maan ulkopuolinen äly.

Asymmetrinen sodankäynti on monimutkainen ja monitahoinen ala, joka on paljon perinteistä taistelua laajempi. Disinformaation strateginen käyttö on tehokas väline, jolla voidaan muokata käsityksiä ja vaikuttaa päätöksentekoprosesseihin. Skenaario, jossa lavastettuja ”ilmiantajia” käytetään levittämään ajatusta kehittyneestä UAP-teknologiasta, on kiehtova, joskin eettisesti ja strategisesti arkaluonteinen esimerkki siitä, kuinka pitkälle epäsymmetrinen sodankäynti voi ulottua. Totuuden ja petoksen, havaintojen ja todellisuuden välinen vuorovaikutus korostaa nykyaikaisen sodankäynnin monimutkaista luonnetta yhä verkottuneemmassa ja tietyllä tavalla informaatiolla kyllästetyssä maailmassa.

Harhaanjohtavaa tietoa voidaan levittää hienovaraisesti ja tahattomasti, usein hyvää tarkoittavien tiedotusvälineiden kautta. Tämä korostaa  mediaorganisaatioiden tarvetta mukauttaa prosessejaan ja noudattaa korkeimpia journalistisia standardeja. Näin ollen näillä tiedotusvälineillä on velvollisuus käyttää vahvempia faktantarkistusmekanismeja ja syvällistä analyyttistä tutkimusta. Nopeiden uutisten kiireellisyys ei saisi heikentää sitoutumista tarkkuuteen etenkään silloin, kun panokset ovat mahdollisesti korkeat, kuten kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä jutuissa.

Faktantarkistuksen ja analyyttisen tutkimuksen parantaminen

Tosiasioiden tarkistaminen on olennainen osa journalismia, mutta se on entistäkin tärkeämpää mahdollisten disinformaatiokampanjoiden yhteydessä. Kaikki tiedot, erityisesti nimettömiltä lähteiltä tai ilmiantajilta saadut tiedot, olisi tarkistettava perusteellisesti useista lähteistä. On ratkaisevan tärkeää vertailla yksityiskohtia keskenään, vahvistaa kertomuksia ja ottaa huomioon tietojen laajempi konteksti.

Faktantarkistamisen lisäksi tiedotusvälineiden on sisällytettävä prosesseihinsa analyyttinen tutkimus. Tähän kuuluu jutun laajempien vaikutusten tutkiminen, sen historiallisen kontekstin ymmärtäminen, tietojen julkaisemisen mahdollisten motiivien selvittäminen ja eri sidosryhmiin kohdistuvien mahdollisten vaikutusten arviointi. Analyyttinen tutkimus auttaa toimittajia ja heidän yleisöään ymmärtämään paitsi jutun ”mitä” myös sen ”miksi” ja ”miten”.

Juttujen tarkastelu asymmetrisen sodankäynnin linssin läpi

Disinformaatiokampanjoiden leimaamana aikakautena tiedotusvälineiden on oltava tietoisia siitä, miten niitä saatetaan käyttää pelinappuloina asymmetrisen sodankäynnin strategiassa. Sensaatiomaisilta tai uskomattoman uutisarvoisilta vaikuttavia tarinoita, kuten toisesta maailmasta peräisin olevasta teknologiasta kertovia juttuja, olisi tutkittava niiden mahdollisen roolin kannalta näissä strategioissa. Tämä edellyttää asymmetristä sodankäyntiä koskevan tietämyksen käyttämistä juttujen arvioinnissa.

Tämän linssin soveltaminen edellyttää vaikeiden kysymysten esittämistä tiedon alkuperästä ja vaikutuksista. Kuka hyötyy tämän jutun julkaisemisesta? Voisiko se ohjata huomiota tai resursseja pois muista asioista? Voisiko se edistää mielikuvaa teknologisesta ylivoimasta tai herättää epävarmuutta vastustajissa? Voisiko se lietsoa yhteiskunnallista eripuraa tai maailmanlaajuisia keskusteluja, jotka vievät huomion muusta toiminnasta?

Uskokaa varovaisesti.

 

Artikkelin julkaissut medium.com