On todella hämmästyttävää elää aikana jolloin suurin osa meistä käy läpi massiivista muutosta havainnointikyvyissä planeetallamme. Tämä havainnointikyvyn muutos käsittää monia asioita, mutta periaatteessa se liittyy oman mielemme avaamiseen uusille todellisuuden konsepteille, jotka ennen eivät ’mahtuneet’ loogiseen ajatteluun. Tämä on yleinen teema läpi koko historian. Se, mitä joskus naurettiin ja pilkattiin ennen, löysi lopulta tiensä todellisuuteemme, ja me tällä hetkellä näemme tämän esim. siinä mitä tulee UFOihin ja avaruusolentoihin.

Tämä ilmiö on tunnustettu valtavirrassa, eikä siitä puhuminen ole enää tabu. Kenttä on täynnä fyysistä todistusaineistoa, elektro-optisia todisteita, silminnäkijöiden todistuksia ja jopa videokuvaa. Monet uskottavat todistajat vakuuttavilla taustoilla ovat kertoneet jo vuosikymmeniä miten he uskovat, että jotkut näistä esineistä ovat peräisin Maapallon ulkopuolelta. Valtavirran UFO-paljastus on hieno, mutta kaikki valtavirrasta peräisin oleva on yleensä globaalin eliitin jollain tavalla käyttämä niin, että lopulta se hyödyttää niitä, jonka takia meidän tulee aina tutkia kaikkea kriittisesti.

UFO-tarinat ovat olleet kierrossa tuhansia vuosia, ja niiden suosio on räjähtänyt viimeisen muutaman vuosisadan aikana. Tri. Jacques Valle,  NASAn Marsin tietokonekartan yksi kehittäjistä, otti mukaan kirjaansa Wonders in the Sky 500 UFO-tapausta muinaishistoriasta vuoteen 1879 asti.

Globaali eliittimme voi hyvin omistaa, niinkuin Apollo 14:n astronautti tri. Edgar Mitchell kerran sanoi, “törmänneen aluksen ja ruumiita,” ja heillä saattaa olla myös tietoa jota ei valtavirrassa liiku. Tämä käy varsin selväksi niiden sisäpiiriläisten todistuksista, joiden todistus on kehu kaikkia niitä sivuja, videoita ja muita dokumentteja kohtaan jotka ovat ilmestyneet liittyen UFO/avaruusolentoilmiöön.

Eräs näistä sisäpiiriläisistä on  tri. Norman Bergrun,  josta olen kirjoittanut monia kertoja. Hän on mekaniikan insinööri ja on työskennellyt Ames Research Laboratorylla, NACAlla (National Advisory Committee for Aeronautics), sekä Lockheed Missiles and Space Companylla, joka nykyään tunnetaan nimellä Lockheed Martin.  Hän perusti Bergrun Engineering and Researchin. Voit lukea joitain hänen julkaisuistaan NASAlle täällä. Hän kuoli pitkän ja varsin kiinnostavan elämän päätteeksi, hänen muistokirjoituksensa  kuvaa myös hänen kokemuksiaan.

Bergrun julkaisi kirjan nimeltään Ringmakers of Saturn jonka hinta on nykyään aika korkealla ja sen paljastamat yksityiskohdat kertovat mm. siitä miten on olemassa suuria, keinotekoisesti luotuja avaruusaluksia Saturnuksen lähellä, tarkemmin sanottuna sen renkaissa.  Hän on myös puhunut  näkemistään avaruusolentojen kuvista, ja miten yleinen käytäntö NASAlla on kuvakäsitellä tunnistamattomat esineet pois kuvista. Ennen kuolemaansa hän antoi harvinaisen haastattelun Project Camelotin Kerry Cassidylle, jossa hän ilmaisi tämän tyyppisen informaation paljastamisen tarpeellisuuden ja kiireellisyyden, sekä miten ”ihmisille tulee kertoa siitä että nämä asiat ovat todellisia!”

Kirjassaan hän viittaa mystiseen Tunguskan tapaukseen vuodelta 1908

“Aaruusolentojen todella suurikokoisten alusten olemassaolo on fakta, jonka merkitys on vaikeaa ymmärtää, puhumattakaan arvioimisesta.” (Bergrun, Ringmakers)

Bergrun huomauttaa, että nämä ”elektromagneettiset alukset” ovat saattaneet olla vastuussa Tunguskan vuoden 1908 tapauksesta.

Kesäkuussa 1908 suuri räjähdys vavisutti suurta aluetta  lähellä Keski-Siperian Tunguskaa Neuvostoliitossa. 3100 neliökilometriä tuhoutui räjähdyksen voimasta, ja pienet kylät ja villielämä katosivat täysin sen seurauksena. Suuri metsä meni myös kokonaan matalaksi, ja tutkimuksiin perustuen hän kykeni löytämään 89 silminnäkijää, jotka puhuivat ”liekehtivästä sylinterimäisestä esineestä”, joka ”nähtiin lähellä ennen räjähdystä”. Myöhemmät tutkimukset puhuvat huomattavan paljon suuremmasta silminnäkijöiden määrästä.

“Vuosien intensiivisen tutkimisen jälkeen oli tehty selkeä johtopäätös, että tuho oli aiheutunut ilmassa tapahtuneesta ydinräjähdyksestä. Tätä päätelmää tukee Hiroshiman ydinpommin räjäytys, joka tuotti samankaltaisen pinnalla tapahtuneen tuhon kuin Tunguskassa.” (Bergrun, Ringmakers)

Tämä on totta, Tunguskan tapaus vuonna 1908 oli samanlainen kuin atomipommin räjäytys, se tuotti 1000 kertaa enemmän energiaa. Bergrun ilmaisee, että ”jotkut tiedemiehet menevät niinkin pitkälle väitteen kanssa, että sanovat tuhon aiheutuneen avaruusolentojen aluksesta, joka räjähti.”

Hän jatkaa kirjassaan,

Ydinaseita ei oltu vielä keksitty vuoden 1908 räjähdyksen aikaan; ja lisäksi, he sanovat että tapaukselle oli silminnäkijöitä. Tunguskan tarina vahvistaa sylinterimäisten esineiden ja niiden ydinkäyttöisyyden olemassaolon. Tämä vahvistus on tärkeää siinä mielessä, että tiede nyt kerää vilpittömällä mielellä näiden korkeaenergisten yksikköjen havaintoja aurinkokunnastamme. Näiden keskittynyt presenssi vaikuttaa olevan Saturnuksessa, ja näin päästään mielenkiintoiseen spekulaatioon siitä, että kyseinen planeetta toimii niiden tukikohtana.

---

---

Alla on valokuva tapauksen johdosta litteäksi menneistä puukasoista.

Selvästikin tämä oli hyvin tiedossa ollut tapahtuma, joka oli avoin tulkinnalle, mutta yli 100 vuotta tapauksen jälkeen kukaan millään alalla ei edelleenkään tiedä mistä on kyse.

Forbesin julkaiseman artikkelin mukaan tuolloin oli tuhansia ihmisiä 900 mailin säteellä jossa tapaus havaittiin, ja yli 700 silminnäkijäkertomusta kerättiin. Artikkelin kirjoittaja kuvaa,

Raportti kuvaa tulipallon taivaalla, suuremman tai samankokoisen kuin aurinko, sarjan räjähdyksiä ja ”pelottavan äänen”, jota seurasi maan täriseminen sen avautuessa ja kaiken pudotessa tyhjyyteen. Pelottavia iskuja kuului jostain, jotka vavisuttivat ilmaa. Alkuperäiskansalaiset Evenks ja Yakuts uskoivat jumalan tai shamaanin lähettäneen tulipallon tuhoamaan maailman. Eri meteorologiset asemat Euroopassa tallensivat sekä seismisiä että atmosfäärisiä aaltoja. Päiviä myöhemmin havaittiin Venäjän ja Euroopan taivailla omituisia ilmiöitä, kuten hehkuvia pilviä, värikkäitä auringonlaskuja ja omituista kajastusta yöllä.

Uutisartikkelit kirjoittivat pian aiheesta, vaikka media oli varsin nuorta, informaatio levisi ympäri maailman. Artikkelit vihjailivat, että kyseessä olisi tulivuorenpurkaus tai että suuri meteoriitti olisi pudonnut taivaalta. Ei ollut mitään todisteita kummallekaan. Ei ollut romua, ei osumasta aiheutunutta kraateria, ei mitään. Se selkeästikään ei ollut meteori, mutta näihin johtopäätöksiin ei tule hätiköidysti päästä, ottaen huomioon kyvyttömyytemme sisäistää tai edes pohtia informaatiota, joka on täysin toisesta maailmasta. Tässä tapauksessa kyse on mahdollisesti avaruusolentojen aikaansaamasta tapauksesta, erityisesti vuonna 1908.

Valtavirrassa oletettiin, että avaruusolentojen kappale (meteoriitti) räjähti maan yllä, mikä sai aikaan ydinräjähdyksen kaltaisen reaktion, mutta jälleen kerran yhtään todisteita tälle teorialle ei löydy. Jos teoria pitää paikkansa, tämän tyyppisestä tapahtumasta oltaisiin varmasti löydetty todisteita.

On myös uskomatonta että kukaan ei kuollut, vaikka monet eläimet menettivätkin henkensä. Alkuperäiskansojen edustajt yksinkertaisesti katosivat alueelta, ainakin Bergrunin mukaan.

Jälleen kerran me puhumme räjähdyksestä jonka voimakkuus oli yli 1000 kertaa suurempi kuin Hiroshiman. Mieti sitä hetki.

Teoriat eivät lopu tähän. Vuonna 1973 amerikkalaiset fyysikot ehdottivat Nature-lehdessä, että pieni musta aukko oli törmännyt Maahan, mikä sai aikaan jonkinlaisen materia-antimateria-reaktion Maan ilmakehässä, ja tästä seurasi suuri Tunguskan räjähdys.

Alla on kuva alueelta, jossa räjähdys sai alkunsa. 100 vuotta myöhemmin alueella ei edelleenkään kasva mikään, paitsi että ympärillä on alkanut kasvaa metsää.

Löytynyt esine

Olemme pääsemässä lähemmäksi totuutta. Vuonna 2004 Phys.org ehdotti, että tutkijat etsisivät mahdollisia lentoratoja esineelle, joka nähtiin lähellä tuolloin. He olettivat, että esine oli siirtynyt lännestä itään, toisin kuin aiemmissa missioissa, joissa suunta on ollut idästä länteen. Tämä lähestymistapa sallii tutkijoiden löytää hautautuneita esineitä puiden peiton alta.

Phys.orgin mukaan:

Kappale oli ilmeisesti suuri metallinpalanen. Tutkijat leikkasivat palasen kappaleesta… alustavissa analyyseissa kävi ilmi, että se on rautasilikaattia ja tuntematonta materiaalia…

Krasnojarskin lehdistötilaisuudessa tri. Juri Lavbin, yllämainitun viimeisen tutkimusmatkan johtaja, myönsi että Maan ulkopuolisesta laitteesta on löydetty osia. Tämä teoria sopii läheisesti Bergrunin väitteeseen, mutta Bergrunin tausta on sellainen jossa hän on perillä suuremmasta määrästä informaatiota kuin perustieteentekijä. Hän on pimeän budjetin tiedemies.

Lavbin esittää, että tapauksessa meteoriitti törmäsi avaruusolentojen alukseen, ”ne räjäyttivät tämän suuren meteoriitin joka suuntasi meitä kohti suurella nopeudella”, sanoo Lavbin. ”Tämä suuri kappale, joka räjäytti meteoriitin, on viimein löydetty, ja me jatkamme tutkimuksia.”

Tiedemiehet Venäjällä ovat pitäneet konferensseja tästä tapauksesta, ja yleinen homman nimi tuntuu olevan, että ”yli sadan vuoden ajan kerätyt faktat hylkäävät hypoteesin meteoriitista tai komeetasta. Mitä aiemmin me tajuamme tämän, sitä parempi”, sanoo Boris Rodionov, venäläinen fyysikko.

70-luvulla Hitoshi Yonenobun College of Educationissa tekemässä toisessa tutkimuksessa Naruto University of Education keräsi elävää kuusipuuta tapauksen räjähdyskeskuksen läheltä. He mittasivat vuosirenkaat ja tutkivat anatomisia piirteitä, ja määrittivät kasvuston muutokset, jotka räjädyksen biologiset jälkivaikutukset olivat saaneet aikaan.

He havaitsivat, että vuosirenkaiden leveys oli kutistunut nopeasti vuosina 1908-1912, mutta sitten kasvanut nopeasti vuonna 1913.

Me olemme määrittäneet nämä kasvuston muutokset Tunguskan metsissä; Tunguskan räjähdys vaurioitti metsän puita vakavasti noin kolmen vuoden ajan, päästäen rikkaita ravinneaineita palaneista puista maaperään, ja myöhemmin tämä kasvusto sai piristysruiskeen vähentyneestä sosiobiologisesta kilpailusta ja paremmista valaistusolosuhteista. 014C arvot vaihtelevat -28.2:sta -1.5%o:n Tunguskan kuuselle, ja -29.7:sta 12.6%o:n Hinokin sypressille. Nämä vaihtelut ovat Stuiverin ja Beckerin esittämissä rajoissa (1993), mikä viittaisi siihen että mitään todisteita anomaalisesta komeetan iskeytymisestä ei ole.

On varsin selvää, että kyseessä ei ollut meteori.

Jutun juoni

Tarustot muinaisesta historiasta moderniin historiaan ovat täynnänsä mystisiä tapahtumia, jotka ovat sattuneet Maapallolla. Omituisia tapahtumia sattuu edelleen, mutta nyt meillä on valtavirran media joka tarjoaa selityksiä sille mitä on tapahtunut. Suurimman osan ajasta nämä tapahtumat jäävät suurelta osin välistä, mutta jotkut ovat niin suuria ja niin vaikuttavia, että niitä ei voida sivuuttaa. Tämä oli Tunguskan tapauksessa asian laita, koska sen näki ja koki tuhannet ihmiset.

Meidän pitää tunnustaa, että on OK pohdiskella Maan ulkopuolista selitystä, erityisesti kun kaikkea todistusaineistoa ei voida kytkeä maalliseen selitykseen. Kaikki merkit viittaavat tässä johonkin mystiseen, ja mahdollisesti Maan ulkopuoliseen. Tuntuu mahdottomalta vastata kysymyksiin kuka, mitä ja miksi, mutta et ole vähemmistössä jos uskot tähän tapaukseen liittyneen todellakin jotain Maan ulkopuolelta. Saatat itse asiassa olla enemmistössä.

On todella ilo tietää, että me elämme maailmassa joka ei ole sellainen kuin meille esitetään, vaan se on itse asiassa paljon kiehtovampi kuin tuo kuva, täynnä mysteereitä, ihmettelyä ja totuuksia jotka vain odottavat meidän löytävän ne.