Avainsana-arkisto: Edgar Mitchell

Steven Greeriltä tulossa uusi UFO-paljastustilaisuus kesäkuussa 2023

Tohtori Steven Greer aikoo räjäyttää pankin tänä kesänä pitämällä uuden Disclosure-tapahtuman National Press Clubilla Washingtonissa. Tilaisuudesta lähetetään suora livelähetys youtuben kautta ilmaiseksi. Tällä kertaa hänellä on mukanaan UFO-historian tutkija Michael Schratt, jonka kanssa he käyvät yhdessä läpi yli 100 UFO-tapausta, myös UFO-aluksen noutotapauksia. Tilaisuudessa on mukana myös neljä muuta todistajaa, joiden nimeä ei vielä ole paljastettu:

1.  Joku, joka työskenteli urakoitsijan palveluksessa Dugwayn koealueilla, joka näki eri yhteyksissä: hybridiavaruusolennon ruumiinavauksen, massiivisen maanalaisen laitoksen avautumisen — yli 1000 neliökilometriä — ja avaruusaluksen, jota työstettiin.

2. Toinen henkilö oli parin Raytheonin työntekijän kanssa katsomassa UFOa, joka näytti hologrammilta, ja he viittasivat siihen, että Raytheon oli tehnyt sen.

3. Etelänavalla työskentelevä urakoitsija, joka näki neutriinovalojoukon, jota käytetään UFOjen jäljittämiseen.

4.  Eräs sotilas näki ARV:n (ihmisen tekemä UFO, alien reproduction vehicle), jota käytettiin huumekauppaan.

Michael Schratt on aiemminkin esitelmöinyt salaisista projekteista:

Steven Greerin aiemmasta paljastustilaisuudesta kirjoitettiin vuonna 2001 myös lehdissä. Alla on Washington Timesin artikkeli:

Valtio salailee UFO-todisteita, ryhmä sanoo

perjantai, 11.5.2001

Yhdysvaltain hallitus on salannut todisteita Maan ulkopuolisista vierailuista yli 50 vuoden ajalta, sanoi keskiviikkona 20 eläkkeellä olevaa ilmavoimien, ilmailuhallinnon ja tiedustelupalvelun upseeria. He vaativat kongressia järjestämään kuulemistilaisuuksia siitä, mitä he sanovat Yhdysvaltojen pitkäaikaiseksi salaiseksi sekaantumiseksi UFOihin ja avaruusolentoihin.

Virkamiehet, jotka kutsuivat itseään UFOihin liittyvien tapahtumien silminnäkijöiksi, kutsuivat sitä ”1900-luvun suurimmaksi salaisuudeksi” ja kuvailivat sarjaa sotilastutkimuksia, joita he sanoivat nähneensä: muukalaisten avaruusalusten maahansyöksyjä, muukalaisolentojen ruumiita, hallituksen salaisia asiakirjoja, jopa James Bond -tyylisiä liikaa tienneiden ihmisten ”pyyhkimisiä”.

”Henkilöt, joilla on näitä havaintoja, vaihtelevat lentäjistä ja sotilaslentäjistä poliiseihin, niihin ihmisiin, joista teidän elämänne on päivittäin riippuvainen”, kertoi eläkkeellä oleva ilmavoimien everstiluutnantti Charles Brown epäileville toimittajille.

”He ovat erittäin hyvämaineisia ja luotettavia ihmisiä”, hän sanoi.

”Ala on täynnä huijauksia ja petoksia”, sanoi tohtori Steven Greer, todistajia keränneen Disclosure Project -järjestön johtaja. ”Mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi sitä.”

Hänen mukaansa 20 todistajaa oli vain murto-osa niistä 400 ihmisestä, jotka ovat halukkaita todistamaan valaehtoisesti ja kongressin koskemattomuuden turvin valtion salamyhkäisestä osasta, jonka he sanovat riistäytyneen käsistä.

UFOt ovat kiehtoneet amerikkalaisia jo pitkään, myös useita Yhdysvaltain presidenttejä. Webster L. Hubbell, presidentti Clintonin entinen apulaisoikeusministeri, on kuvaillut omaelämäkerrassaan epäonnistunutta pyrkimystään selvittää hallituksen osuutta aiheeseen.

John Callahan, FAA:n entinen onnettomuus- ja tutkintaosaston päällikkö, sanoi, että CIA:n virkamiehet ohjasivat häntä salaamaan 18. marraskuuta 1986 tapahtuneen tapauksen, jossa UFO ja japanilainen matkustajakone olivat osallisina lähellä Anchoragea Alaskassa.

”Me kaikki vannoimme vaitiolovelvollisuuden velvoittamana, ettei tätä tapahtumaa koskaan tapahtunut”, hän sanoi.

Michael Smith, entinen Yhdysvaltain ilmavoimien lennonjohtaja, joka oli sijoitettuna Klamath Fallsin lähelle Oregon osavaltioon 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa, kertoi nähneensä eräänä yönä UFOn leijumassa 80 000 jalan korkeudessa.

”Minulle sanottiin, että pidä se omana tietonasi”, hän sanoi. ”NORAD [North American Aerospace Defense Command] soitti minulle eräänä yönä ja sanoi, että Kalifornian rannikkoa pitkin on tulossa UFO. Kysyin heiltä, mitä tehdä. He sanoivat, ettei mitään, ei mitään, älä kirjoita siitä mitään ylös.”

Kun hän oli sijoitettuna toiseen sotilastukikohtaan Michiganissa, UFOt olivat hänen mukaansa niin lähellä yhtä laskeutumisrataa, että kaksi saapuvaa B-52-konetta oli ohjattava niiden ympäri.

The Disclosure Project, Crozetissa, Virginiassa sijaitseva tutkimusorganisaatio, joka on kerännyt hallituksen todistajia useiden vuosien ajan, sanoo, että sen syy julkisuuteen menemiseen on se, että Yhdysvaltain hallituksella on jo pitkään ollut tietoa painovoiman kumoavista työntövoimajärjestelmistä. Niitä on löydetty pudonneista avaruusaluksista, kuten Roswellissa, New Mexicossa heinäkuussa 1947 tapahtuneeksi väitetyn maahansyöksyn jäljiltä.

Nämä työntövoimajärjestelmät, jotka käyttäisivät sähkömagneettista ja ”nollapiste-energiatilan” teknologiaa tuottamaan valtavia määriä energiaa ilman saasteita, muuttaisivat radikaalisti maailman öljypohjaista taloutta. Tällaiset energialähteet eivät edellyttäisi maailman jokien patoamista tai voimalaitosten, siirtolinjojen tai muiden kalliiden infrastruktuurien rakentamista, joita tarvitaan sähkön tuottamiseen maailman 6 miljardille asukkaalle.

Tällaisen sähkögravitaatioteknologian avulla ihmiset voisivat myös liikkua täysin maanpinnan yläpuolella, jolloin tiet olisivat tarpeettomia. Useat silminnäkijät puhuivat näiden alusten osoittamista uskomattomista nopeuksista, jotka tutkateknikot arvioivat olevan yli 10 000 mailia tunnissa. Nopein tunnettu ihmisen rakentaman lentokoneen nopeus on 3 000 mailia tunnissa.

Maan ulkopuolisia nopeuksia koskevia tietoja ei kuitenkaan koskaan julkisteta, sanoi Project Disclosure -hankkeen asianajaja Daniel Sheehan. Jopa Vatikaanin kirjastossa on hänen mukaansa salattua tietoa UFOista.

Donna Hare, NASA:n suunnittelijakuvittaja, jolla on salainen turvaluokitus, sanoi, että UFOt poistettiin rutiininomaisesti ilmapyyhkäisyllä Maapallosta otetuista korkealla otetuista valokuvista ennen kuin ne julkaistiin yleisölle.

”Me poistamme ne aina kuvankäsittelyllä ennen kuin julkaisemme ne yleisölle”, eräs teknikko kertoi hänelle. Uteliaana hän alkoi kysellä ympäri virastoa.

”Eräs vartija kertoi, että häntä oli pyydetty polttamaan joitakin valokuvia eikä katsomaan niitä”, hän sanoi. ”Häntä vartioi toinen vartija, joka katseli, kun hän poltti valokuvia. Hän katsoi yhtä, ja siinä oli kuva UFOsta, ja hän sai heti iskun päähänsä, ja hänen otsaansa tuli iso haava.”

Apollo-astronautit olivat hänen mukaansa havainneet UFOja, mutta heitä ”käskettiin pitämään tämä salassa ja olemaan puhumatta siitä”, hän sanoi. Yksi heistä, Edgar Mitchell, joka käveli kuussa osana Apollo 14 -ryhmää, on Project Disclosure -hankkeen todistaja.

Karl Wolf, ilmavoimien kersantti, joka työskenteli NSAn palveluksessa, kertoi, että kuun pimeältä puolelta löydettiin salaperäisiä rakenteita, kun Yhdysvallat kartoitti sen pintaa ennen vuoden 1969 kuuhun laskeutumista. Myös nuo valokuvat poistettiin julkisista tiedoista.

Pentagon ei kommentoi UFOja muuten kuin sanomalla, että niitä ei ole olemassa ja että tällaiset esineet ovat korkealla lentäviä ilmapalloja, suokaasua tai sotilaslentokoneita.

Huolimatta siitä, että valtio kieltäytyy keskustelemasta asiasta, useat silminnäkijät ovat myös kertoneet olleensa sotilastukikohdissa tai ydinohjuksia sisältävien siilojen läheisyydessä, kun UFO kiersi ohi. Sen jälkeen sotilasupseerit huomasivat, että ohjukset oli väliaikaisesti tehty toimintakyvyttömiksi.

 

Artikkelin julkaissut Washington Times


Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että ylläoleva artikkeli ei väitä, että Edgar Mitchell olisi sanonut, että Kuussa on rakennuksia. Väitteen esitti Karl Wolf. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet siitä miten artikkeli oli kirjoitettu. Artikkelin julkaisemisen aikoihin Edgar Mitchell suuttui ja halusi, että hänen nimensä poistetaan kaikilta Sirius Disclosuren sivuilta, sillä hän ei halunnut nimeänsä mainittavan missään yhteydessä, jossa puhutaan rakennuksista Kuussa. Jack Sarfatti, joka on mukana nykyisessä UFO-buumissa tieteentekijänä, haastatteli Edgar Mitchelliä vuonna 2001 ja lähetti haastattelun Jeff Renselle. Edgar Mitchell ei missään vaiheessa sanonut nähneensä rakennuksia Kuussa.

Ed Mitchell oli mitä tyytymättömin siihen, että Greer käytti hänen nimeään todistajana tietojen paljastamisessa

Lähettäjä: tri Jack Sarfatti, sarfatti@well.com
Aihe: Washington Timesin jutusta, joka koskee
Greerin UFO-paljastuskonferenssista
Vastaanottaja: Edgar Mitchell
Organisaatio: Internet Science Education Project
13.5.2001

”Steve Greer… alkoi jatkuvasti ylikorostaa tietojaan”
— Edgar Mitchell

(Edgar Mitchell) Jack ja muut: Washington Timesin (juttu) UFOjen paljastamisesta mainitsee nimeni Disclosure Projectin todistajana — jota en ole …enkä ole ollut.

(Jack Sarfatti) En ole lainkaan yllättynyt. Jos katsotte, kuka johtaa tuota CSETI Horse and Pony Disinfo Show & Tell -show’ta, tunnistatte tuttuja nimiä. Ottakaa huomioon lähde. Merivoimien miehenä ja NASA:n astronauttina, joka todella oli siellä, tiedätte mitä tarkoitan 🙂

(Edgar Mitchell) Tein yhteistyötä Steve Greerin kanssa muutama vuosi sitten, mutta hän alkoi jatkuvasti ylikorostaa tietojaan, minkä vuoksi minun ja uskoakseni useiden muidenkin oli pakko vetäytyä. Olen pyytänyt, että minut poistettaisiin kaikista verkkosivuista, ilmoituksista jne., mutta näköjään näin ei ole tapahtunut.

(Jack Sarfatti) Tyypillistä poliittisesti perustelluille vaikuttamistoimille. Lehdistöklubin tapahtuman todellinen motiivi oli avaruuden militarisointi, ei UFOt, josta järkevät hyvää tarkoittavat ihmiset voivat tietysti olla eri mieltä. Koska monet miljoonat äänestäjät uskovat, että UFOt ovat todellisia, UFO-liikkeen hallintaan saaminen on selvästi kaikkien toimijoiden ensisijainen tavoite.

(Edgar Mitchell) Vaikka uskon vakaasti, että valtion on aika olla avoin ja paljastaa tietoja, vastustan sitä, että minua käytetään väärin tällä tavoin ja että saan syyllisyyttä tiettyjen väitteiden perusteella, jotka eivät yksinkertaisesti ole totta.

(Jack Sarfatti) Tunnen täsmälleen samoin kuin te. Luulen, että te, Don Ecker (toim.huom. myös Don Ecker puhui Kuussa olevista tukikohdista) ja minä olemme tässä asiassa samaa mieltä.

(Edgar Mitchell) Minä en, eikä yksikään miehistö, jossa olin mukana (olin kolmessa Apollo-miehistössä), saanut ennen lentoja tai niiden jälkeen minkäänlaista tiedotusta UFO-tapahtumista, nähnyt avaruudessa mitään, mikä viittaisi UFOihin tai rakennuksiin Kuussa jne. Me teimme sen juuri niin kuin virallisissa raporteissa sanottiin. Ainoa väitteeni siitä, että tiedän näistä tapahtumista, on peräisin henkilöiltä, enimmäkseen menneiltä henkilöiltä, jotka olivat hallituksessa, tiedustelupalvelussa tai armeijassa; he olivat paikalla, näkivät sen, mitä näkivät, ja ovat nyt sitä mieltä, että se pitäisi julkistaa. En kuitenkaan väitä, että minulla olisi omakohtaista tietoa, eikä minulla ole sellaista. Välittäkää se eteenpäin muulle verkolle, jos haluatte.

–Edgar Mitchell

Huomaa, että Mitchell kuitenkin myöhemmin antoi ymmärtää pysyneensä Greerin joukoissa mukana, kun hän meni puhumaan Steven Bassettin tilaisuuteen samaiselle pressiklubille muutama vuosi myöhemmin (mutta ei sanallakaan sanonut että hän itse olisi nähnyt omin silmin mitään):

Kritiikki Greeriä vastaan kumpuaa vuoden 2001 UFO-paljastustilaisuudesta, joka käsitteli UFO-ilmiötä liian kapeakatseisesti. Tuon aikainen MUFONin johtaja Jerry Glass kommentoi tilaisuutta Stephen Bassettille näin:

Kunnioittavasti, enemmistö MUFONin jäsenistä, joille teimme kyselytutkimuksen, uskoi, että Greerin ”paljastushanke” ei onnistunut. Lisäksi useimmat olivat sitä mieltä, että se oli takaisku ufologialle. Seuraavassa oli joitakin heidän perusteluistaan:

Ufologia sekoittui muihin asioihin — kuten avaruuspohjaisen puolustuksen käyttöönottoon. Avaruusasejärjestelmät ovat Bushin hallinnon ensisijainen painopistealue. Ja onko tarkoitus ajatella, että vannoutuneet upseerit ja arvostetut West Pointin, Annapolisin ja ilmavoimien akatemian tutkinnon suorittaneet ovat hölmöjä, jotka eivät pidä Yhdysvaltain yleisöä kiinnostuneena puolustusasioista?

Todistajat olivat julkisesti tiedossa ennen julkistamista — kukaan ei ollut sisäpiiriläinen. Vain yksi henkilö väitti, että hän näki silminnäkijänä  avaruusolentojen ruumiita. Kun häneltä kysyttiin, miltä ET:t näyttivät, Clifford Stonen lausunto oli naurettava. Herra Bassett, olivatko nämä parhaat niistä 400 todistajasta, jotka tohtori Greer tarkasti?

Avaruusolennot eivät ole vihamielisiä… Mitä sitten teemme tohtori Jacobsin työn (ja muiden tutkijoiden 50 vuoden UFO/ET-tutkimusten), siepattujen, ET-hybridien, implanttien, karjan ja ihmisten silpomisen ja vihamielisten tekojen (Brasilia ja Etelä-Afrikka) kanssa.

Herra Bassett, ellei kongressi toimi, Paradigmakellonne asettamista aikaan 23:59 pitäisi harkita uudelleen…

Kunnioittaen,
Jerry Glass,
MUFONin johtaja
Riverside County, CA

 

 

Artikkelin julkaissut rense.com

NASAn astronautti: Hyväntahtoiset avaruusolennot ovat auttamassa ihmisiä tuomaan puhdasta energiamuotoa Maapallolle

Palattuaan Kuusta Apollo astronautit Neil Armstrong (1969) ja Edgar Mitchell (1971) muuttivat näkemyksiään elämän alkuperästä Maassa. Molemmat avaruuden pioneerit yrittivät tutkia maapalloa lisää ja käyttivät paljon aikaa sen ymmärtämiseen, kuka voisi olla kaiken takana. Vastustamatta Armstrong hyväksyi unkarilaisen tutkimusmatkailijan kutsun lähteä tutkimusmatkalle Amazonin viidakoihin etsimään tietoa avaruusolennoista ja aiemmista sivilisaatioista. Palattuaan Maahan Mitchell myös jätti NASA:n ja perusti Institute of Noetic Sciences -järjestön, joka kannatti maailmankaikkeuden tutkimista tieteen ja uskonnon ulkopuolisen tutkimuksen avulla.

Vaikka on olemassa salaliittoteorioita, joiden mukaan Armstrong olisi nähnyt avaruusolentoja kuun toisella puolella, hän vaikeni aiheesta. Hänen tutkimusmatkansa Andien luolaan muiden huippuvirkamiesten kanssa on ainoa tieto, joka viittaa siihen, että Armstong oli kiinnostunut avaruusolento-aiheesta. Toisaalta Mitchell ilmaisi aina näkemyksensä avaruusolennoista ja syventyi syvällisemmin teorioihin avaruusolennoista.

Kun katsoo maapalloa avaruudesta, tulee mieleen kysymys, keitä me olemme, miten pääsimme tänne ja mihin tämä kaikki johtaa. Ja se on ikivanha, ikivanha kysymys, jota ihmiset ovat kysyneet jo kauan… Kokemukseni oli oivaltaa, että ehkä tieteemme on väärässä näihin kysymyksiin vastaamisessa ja ehkä uskonnolliset kosmologiamme ovat arkaaisia ja virheellisiä. Ja kun otetaan huomioon, että nyt olemme itsekin avaruusolentojen sivilisaatio, meidän on kysyttävä näitä kysymyksiä uudelleen ja tehtävä paljon enemmän työtä vastausten löytämiseksi.” — Edgar Mitchell, Vice-haastattelu vuonna 2016.

Apollo 14
Edgar Mitchell Apollo 14:n koulutussessiossa vuonna 1970

Miksi Edgar Mitchell innostui niin paljon avaruusolennoista? Vastaus löytyy luultavasti kuuluisimmasta Roswellin UFO-onnettomuudesta. Vuonna 1947 16-vuotias Mitchell asui maatilalla lähellä onnettomuuspaikkaa. Se oli hetki, joka ruokki ufoteorioita ympäri maailmaa. Ilmavoimien entisen taisteluvalokuvaajan Blake Stilwellin mukaan Mitchell uskoi, että avaruusolennot olivat estäneet Neuvostoliiton ja amerikkalaisten välisen ydinaseiskun, ja hänen sanomiset löytyvät virallisista tiedoista.

Stilwell kirjoitti: ”Hän [Mitchell] väitti myös, että armeijan korkeimmat virkamiehet olivat kätkeneet todisteita UFOista, mahdollisesti avaruusaluksista, ja että ne leijuivat erityisen mielellään White Sandsin testausalueen yllä New Mexicossa. Olen miettinyt, olemmeko valmistautuneet omaan selviytymiseemme. Ainoa tapa, jolla ihmiset voisivat saada jonkinlaisen hallinnan lajinsa hullusta suunnasta, hän uskoi, oli ”kyseenalaistamalla monia sivilisaation perustana olevia perusolettamuksia”, Mitchell sanoi.

Mitchell kertoi Mirrorille vuonna 2015: ”White Sands oli ydinaseiden testausalue — ja se kiinnosti avaruusolentoja… He halusivat tietää sotilaallisista kyvyistämme. Oma kokemukseni ihmisten kanssa keskustelemisesta on tehnyt selväksi, että avaruusolennot olivat yrittäneet estää meitä joutumasta sotaan ja auttaa luomaan rauhaa Maapallolle.” Hän totesi lisäksi, että muut sotilasvirkamiehet olivat uskoutuneet hänelle, että avaruusolentojen avaruusalukset olivat syyllisiä ydinohjusten ampumiseen alas Tyynen valtameren yllä ja niiden tuhoamiseen.

”Olen puhunut monien ilmavoimien upseerien kanssa, jotka työskentelivät näissä siiloissa kylmän sodan aikana”, Mitchell jatkoi. ”He kertoivat minulle, että UFOja nähtiin usein yläpuolella ja että ne usein lamauttivat heidän ohjuksensa. ”Toiset Tyynenmeren rannikon tukikohtien upseerit kertoivat minulle, että avaruusolentojen avaruusalukset ampuivat usein alas heidän [koe]ohjuksiaan. ”Siihen aikaan oli paljon toimintaa.”

Britannian puolustusministeriön entinen ufotutkija Nick Pope uskoi Mitchellin olleen kunniallinen ja totuudenmukainen mies. Hän sanoi: ”On selvää, että koska hän on kuka hän on, hänellä on ollut pääsy hallituksen, armeijan ja tiedustelupalvelun korkeimman tason henkilökuntaan, mutta koska — aivan ymmärrettävästi — hän ei nimeä lähteitään, emme voi olla varmoja siitä, että nämä ihmiset olivat hänelle rehellisiä tai että he todella tiesivät mitään salaista tietoa UFOista.”

Vuonna 2016 Wikileaks paljasti tuhansia sähköpostiviestejä, joiden väitettiin liittyvän Hillary Clintonin kampanjapäällikköön John Podestaan. Sähköposteista paljastui Podestan kanssa jaettua salaista tietoa UFOista ja avaruusolennoista. Vuonna 2015 Podesta sai Mitchelliltä sähköpostiviestejä, joissa ilmaistiin hänen huolensa avaruuden aseistamisesta ja sen vaikutuksesta Maan ulkopuoliseen älyyn. Huolimatta siitä, että avaruusolennot saattavat olla väkivaltaisia, kuten eri scifi-elokuvissa näytetään, merkittävä astronautti kutsui niitä sähköpostissa väkivallattomiksi. (Lähde)

Tammikuussa 2015 hän lähetti Podestalle sähköpostiviestin, jossa hän pyysi häntä kiireelliseen tapaamiseen, jossa keskusteltiin tiedon julkistamisesta ja nollapiste-energiasta (ZPE). Hän oli huolissaan avaruuden rauhasta. Mitchell kirjoitti: ”Katolinen kollegani Terri Mansfield on myös paikalla, jotta saamme tietoa Vatikaanin tiedoista Maan ulkopuolisia älyjä koskien. Toinen kollega työskentelee uuden avaruussopimuksen parissa vedoten Venäjän ja Kiinan osallisuuteen. Venäjän äärimmäisen Ukrainan asioihin sekaantumisen vuoksi uskon kuitenkin, että meidän on pyrittävä toista reittiä kohti rauhaa avaruudessa ja ZPE:tä maapallolla.”

Carol Rosin, yksi Mitchellin pitkäaikaisista yhteistyökumppaneista, ja Terri Mansfield vahvistivat Geekwirelle, että Mitchell oli todellakin kahden sähköpostiviestin kirjoittaja.” Rosin totesi, että Mitchell ja Podesta olivat kiinnostuneita maan ulkopuolisesta tarinasta. ”Kuten tiedätte, tohtori Mitchell valisti rohkeasti ihmisiä siitä, että ’emme ole yksin’, että ei ole mitään todisteita siitä, että täällä olisi vihamielisiä avaruusolentoja tai että he olisivat tulossa hallitsemaan, puuttumaan tai vahingoittamaan meitä, että meillä voi olla nollapiste-energiaa, että avaruudessa ei ole aseita ja että tämä on ainutlaatuinen aika historiassa, jolloin johtajamme voivat allekirjoittaa ja ratifioida ’sopimuksen aseiden sijoittamisen estämisestä ulkoavaruuteen’, jonka Venäjän ja Kiinan johtajat ovat esittäneet”, Rosin sanoi.

edgar mitchell aliens
Terri yhdessä Apollo 14 -astronautti Edgar D. Mitchellin, ScD, kanssa, joka on vuoden 2011 Leonardo da Vinci Society for the Study of Thinking -järjestön jäsen. (kuva: terrimansfield.com)

Terrimansfield.com-sivuston mukaan ”Terri (Terese) Mansfield on varatoimitusjohtaja Fundraising in the Public Interest (FPI) -järjestössä, jonka perusti toimitusjohtaja Suzanne Mendelssohn, tohtori, maapallon ainoa ETI-kuuliaisuusparantaja sekä tau-neutriinojen nollapiste-energian (ZPE) tieteellinen intuitiivinen asiantuntija”. Lisäksi Terese on ETI-rauhantyöryhmän johtaja.

Terri todisti Phoenixin valoja 13. maaliskuuta 1997. Hän kuvasi tapahtumaa rauhanomaiseksi Maan ulkopuolisten älyjen tervehdykseksi ihmiskunnalle. ”Tuolloin en tiennyt, että se, mitä olin todistamassa, oli emoalus, kahden mailin levyinen alus, joka jakoi yötaivaan useiden muiden alusten kanssa ja jonka tuhannet silminnäkijät Arizonassa näkivät rauhanomaisena Maan ulkopuolisten älyjen tervehdyksenä Maapallolle”, hän selitti. (Lähde)

Mitchell lähetti Podestalle sähköpostia uudelleen 18. syyskuuta 2015. Hän kirjoitti: ”Koska sota avaruudessa on kiihtymässä, minusta sinun pitäisi olla tietoinen useista tekijöistä, kun suunnittelemme Skype-keskusteluamme. Muistakaa, että väkivallattomat avaruusolennot vierekkäisestä maailmankaikkeudesta auttavat meitä tuomaan nollapiste-energiaa Maahan. He eivät siedä minkäänlaista sotilaallista väkivaltaa Maassa tai avaruudessa.”

Yksi Mitchellin yhteistyökumppaneista vahvisti, että Podestan ja hänen tapaamista ei koskaan pidetty. Vuoden 2016 vaalikampanjan aikana Podesta julisti vakuuttavansa Clintonin vapauttamaan mahdollisimman monta UFO-tiedostoa. Vuonna 2014 hän twiittasi, että hänen suurin epäonnistumisensa Obaman hallinnon aikana oli se, ettei hän pyytänyt heitä vapauttamaan UFO-tiedostoja.

Apollo-astronautti Edgar Mitchell kuoli vuonna 2016, mutta hän oli koko elämänsä ajan pasifisti ja avaruusolentotodellisuuden edistäjä. Hänen mukaansa ZPE on perimmäinen energialähde, josta kaikki aine on peräisin.

 

Artikkelin julkaissut howandwhys.com

John Lear: Kuussa asuu 250 miljoonaa avaruusolentoa

Entinen CIA-pilotti John Lear luopui ilmavoimien lentäjän elämästään ja sitten työskenteli CIA:lle pilottina. Eräässä hänen haastatteluistaan John teki sensaatiomaisen ilmoituksen, että Maapallo on vankila avaruudessa ja että Kuussa on useita mysteereitä. Hän kertoi, että universumissa on edelleen paljon eri tasoisesti kehittyneitä asumattomia planeettoja.

Kun ottaa huomioon, että avaruuteen lentämistä tapahtuu ainoastaan tietyssä osassa galaksia, jossa myös Maapallo sijatisee, ja silloinkin erittäin lyhyitä etäisyyksiä, Johnin antamaa informaatiota ei kannata suoraan heittää roskikseen, koska valtio aina salailee jotain.

John Lear
John Lear

Maapalloa pidetään avaruudessa vankilana, jonne on saapunut vankeja eri puolilta maailmankaikkeutta useista eri galakseista, ja miljardeja olentoja lähetetään planeetallemme uudelleenkoulutukseen. Lear sanoi myös, että Maapallolla ihminen palvelee vankeusrangaistustaan syntymästä asti, ja että ainoastaan kuoleman kautta pääsee pois parempaan maailmaan. Samanlainen maailmankuva löytyy useista uskonnoista.

Eräs CIA-miehen lausunto on huomionarvoinen: “Kuu on keinotekoinen taivaankappale, joka on vedetty planeettamme viereen muualta, ja tämän seurauksena planeetalla esiintyi jääkausi joka tappoi melkein kaiken elämän.”

Itse asiassa, Kuun ilmaantumisen olosuhteet eivät ole aivan täysin tiedossa, ja kukaan ei ole nähnyt Kuun taakse. John selitti myös hänen haastattelussaan miten Kuu on luotu Jupiterissa ja tuotu Maapallon kiertoradalle arviolta 15,000 vuotta sitten, jolloin viime jääkausi oli. Lisäksi hän sanoo, että Harmaat asuvat Kuussa, mutta he pysyvät pinnan alla suurissa laboratorioissa.

Learin mukaan Kuussa on hengitettävä ilmakehä, ja siellä elää 250 miljoonaa olentoa suurissa kaupungeissa ja tukikohdissa.

Moon base
Kuutukikohta

Jos muistat amerikkalaisten ensimmäisen kuulennon, siitä tulee mieleen monia kysymyksiä, joihin vastauksena on ainoastaan, että amerikkalaiset eivät olleet Kuussa, ja jos he olivatkin, he varmasti piilottelevat jotain tietoa. Noihin aikoihin NASAlla ei ollut teknologiaa, jolla Van Allenin vyön olisi voinut turvallisesti ohittaa.

Kuun keinotekoisuus käy ilmi myös siitä, että jos katsot sitä yöllä, se näyttää muoviselta.

On mahdotonta löytää todisteita John Learin väitteille, sillä hän itse sanoo että jos hänellä sellaista olisi, hänet tuhottaisiin heti.

Christopher Kraft, joka oli NASAn Houstonin keskuksen johtaja Apollo-kuutehtävien aikaan, paljasti komentokeskuksen ja Neil Armstrongin sekä Buzz Aldrinin välillä käydyn keskustelun sen jälkeen, kun hän lopetti hommat NASAlla.

Armstrong & Aldrin Kuussa: “Nuo ovat jättiläismäisiä juttuja. Ei, ei, ei…. tämä ei ole optinen illuusio. Kukaan ei usko tätä!”

Komentokeskus, Houston: “Mitä… mitä… mitä? Mitä helvettiä tapahtuu? Mikä teitä vaivaa?”

Armstrong & Aldrin: “Ne ovat täällä pinnan alla.”

Komentokeskus: “ Mitä siellä on? Lähetys häiriintyy… keskeytyskontrolli kutsuu Apollo II:a.”

Armstrong & Aldrin: “Me näimme vierailijoilta. Ne olivat siellä hetken, tarkkailemassa laitteita.”

Komentokeskus: “Toistakaa viimeisin tietonne.”

Armstrong & Aldrin: “Sanoin että siellä oli muita avaruusaluksia. Ne olivat kraaterin toisella puolella.”

Komentokeskus: “Toistakaa…toistakaa!”

Armstrong & Aldrin: “Kuulostelkaamme tätä kiertora ….. 625:ssa on 5… automaattinen rele kytketty… Käteni tärisevät niin pahoin etten voi tehdä mitään. Kuvata sitä? Jumala, jos nämä kamerat ovat kuvanneet jotain… mitä sitten?”

Komentokeskus: “Oletteko havainneet jotain?”

Armstrong & Aldrin: “Minulla ei ollut käsillä filmiä. Kolme kuvaa lautasista tai mitä ne olivatkaan, jotka tuhosivat filmin.”

Komentokeskus: “Keskus, täällä keskus. Oletteko tulossa? Onko UFO-hässäkkä ohi?”

Armstrong & Aldrin: “Ne ovat laskeutuneet tänne. Ne ovat täällä ja tarkkailevat meitä.”

Komentokeskus: “Peilit, peilit… oletteko asentaneet ne?”

Armstrong & Aldrin: “Kyllä, ne ovat paikoillaan. Mutta kuka nuo alukset onkin tehnyt, hän kykenee ottamaan ne pois huomenna. Loppu.”

Tiesitkö, että avaruuspioneeri ja kuudes ihminen Kuussa Edgar Mitchell vahvasti uskoi Maan ulkopuoliseen elämään? Hänen mukaansa NASA on työskennellyt avaruusolentojen kanssa jo pitkään.

Hän sanoi, ”Valtio on salannut sen hyvin viimeisen 60 vuoden ajan, mutta hiljalleen siitä on vuotamassa tietoja ja jotkut meistä ovat olleet niin etuoikeutettuja, että meitä on briiffattu siitä. Minä satun olemaan etuoikeutettujen joukossa, sillä olen vieraillut planeetalla ja UFO-ilmiö on todellinen.”

Mitchell kertoi salaliitosta, että mies nimeltä Farida Iskiovet (hänen väitetään olleen YK:n UFO-tutkija) sai kuulla Mitchelliltä UFOsta, jonka hän näki Kuussa.

John Lear myöskin sanoi että NASAn astronautit lensivät Marsiin vuonna 1966. Lisäksi Lear uskoo, että astronautit ovat valmistelleet tätä tehtäväänsä erityisen pitkään. He käyttivät tiettyjä lääkkeitä, joiden avulla keho tottu Marsin ilmasto-olosuhteisiin. Väitetysti nuo astronautit kykenivät hengittämään Marsin ilmaa, niin että NASAlla oli tilaisuus lähettää ihmisiä punaiselle planeetalle.

 

Artikkelin julkaissut Hows & Whys

Wilson-Davis -asiakirja, vuosisadan UFO-vuoto

Kirjoittanut Richard Dolan, vuonna 2019 kun dokumentti tuli julki

Se on ulkona.

Kaikkein merkittävin UFOihin liittyvä asiakirjavuoto moniin vuosiin on ulkona, ja ihmiset alkavat puhua siitä. Jotkut ovat nimittäneet tätä myös kaikkein merkittävimmiksi UFO-vuodoksi koskaan. Se mikä on selvää on, että tämä on erittäin tärkä. Julkinen keskustelu näistä asiakirjoista on vasta aluillaan, ja ei ole epäilystäkään etteikö se jatku tulevina vuosina. Tai kunnes jokin vieläkin suurempi julkaistaan.

Puhun amiraali Wilsonin asiakirjoista. Nämä liittyvät Thomas Ray Wilsoniin, mieheen jolla on pitkä ja nimekäs ura Yhdysvaltain laivastossa. Wilson oli puolustustiedustelu DIA:n johtaja vuosina 1999-2002, ja tätä ennen hän palveli pääesikunnan tiedustelupäällikkönä. Tämä pesti on nimeltään J-2, ja Wilson oli siinä vuosina 1997-1999.

Seuraavat perustiedot asiasta ovat olleet monien tiedossa jo vuosia, minun mukaanlukien. Monet meistä ovat keskustelleet tapahtumista toistuvasti, mutta tähän mennessä emme ole saaneet dokumentteja käsiimme niiden osoittamiseksi. Olen puhunut tästä siitä lähtien kun sain kuulla siitä ensi kertaa 2007. Muut, kuten Steven Greer ja edesmennyt Apollo-astronautti Edgar Mitchell, ovat myös antaneet monia lausuntoja, suoria ja epäsuoria. Tuoreempana tutkija Grant Cameron, ja hänen jälkeensä asianajaja Michael Hall. Todellakin, Giuliano Marinkovic on koostanut hienon kronologian kaikista lausunnoista. En tiedä onko se kuinka täydellinen, mutta se on varsin läpikotainen.

Mistä me siis puhumme?

Tri. Eric Davis kirjoitti muistiinpanot tapaamisesta, joka oli 16. lokakuuta 2002.

Kuka on Eric Davis? Hän on tiedemies, mutta hän todellakin on varsin erikoinen tiedemies. Monen vuoden ajan, 1990-luvulla, hän on ollut  National Institute for Discovery Sciencesin jäsen, jonka siis omistaa miljardööri Robert Bigelow. NIDS oli tuolloin erittäin tärkeä organisaatio ja se on tuonut tieteellistä jämäkkyyttä monille UFOihin liittyville tutkimusalueille. Mustien kolmioiden mysteeriin, esimerkiksi. Ja kaikkein kuuluisimpana Skinwalker Ranch Utahissa, jotain minkä tutkimuksissa Davis oli mukana.

Davis on myös tri. Hal Puthoffin läheinen tuttava, joka omistaa tieteellisen yrityksen nimeltä Earthtech. Tri. Puthoff tottakai on erittäin menestynyt tieteen alalla ja tiedustelussa. Yhdessä Russell Targin kanssa hän on kehittänyt protokollia Amerikan salaiselle kaukokatseluohjelmalle 1970- ja 1980-luvuilla. Hän on nollapiste-energian ja niinkutsutun avaruusaikamittauksen asiantuntija. Hän on myös työskennellyt Bigelowin kanssa useissa projekteissa. Plus että hän on To The Stars Academyn (TTSA)  jäsen. Hal Puthoff on kaveri jonka olen itse tuntenut vuosia ja olen sanonut monesti, että hän on joku joka hiljaa itsekseen on koittanut auttaa UFO-paljastuksen asiaa.

Oman arvioni mukaan, ja en varmasti ole ainoa joka on tätä mieltä, Davis ja Puthoff tällä hetkellä ovat tekemässä kaikkein tärkeintä UFOihin liittyvää tutkimusta väitettyjen UFOsta saatujen artifaktien parissa, jotka me tunnemme metamateriaalien nimellä, joilla on uskomattomia ominaisuuksia.

Eric Davis ei ole vain kuka tahansa tiedemies, vaan tiedemies jolla on syvä arvostus tieteellistä näkökulmaa kohtaan hörhöinä pidettyihin asioihin. Ja hänen tuntiessa Bigelowin ja Puthoffin kaltaisia ihmisiä, hän selvästi on päässyt hetkellisesti heidän kauttaan amiraali Thomas Wilsonin juttusille.

Nämä muistiinpanot, 15 sivua kaikenkaikkiaan, ovat Davisin kirjoittamia ja ne liittyvät Wilsonin kanssa lokakuussa 2002 pidettyyn tapaamiseen. Ne liittyvät sarjaan tapahtumia, jotka tapahtuivat keväällä 1997, kun Wilson oli pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkö.

Silloin pidettiin erittäin tärkeä tapaaminen. Se käsitteli erittäin salaisten avaruusolentojen teknologiaa tutkivien ohjelmien olemassaolon varmistusta. Maan ulkopuolelta tulleiden avaruusolentojen olemassaoloa, heidän aluksiaan ja teknologiaansa.

Kuten kaikki tietävät, asiasta on esitetty kaikenlaisia väitteitä. Olen puhunut tästä lukemattomia kertoja, ja niin ovat monet muutkin tutkijat. Mutta nämä vuodetut paperit, vaikka ne eivät ole ensimmäisiä jotka sellaisia väitteitä esittävät, ne ovat kaikkein uskottavimpia. Ja toisin kuin esim. MJ12 ja Majestic-dokumentit, näiden alkuperästä ei ole ristiriitaa. Ne ovat todellisia.

Tämä ei ole salainen lausunto presidentiltä tai edes Wilsonilta itseltään, jossa myönnetään tämän ohjelman olemassaolo. Tämä on kokonaan uskottava dokumentti tiedemieheltä, jonka aikeena on jakaa se läheiselle kollegoiden ryhmälle. Sellainen on poikkeuksellisen uskottavaa. Lisäksi yksityiskohtien ja mainittujen nimien lukumäärä tekee selväksi, että kyseessä on todellinen dokumentti.

On mahdotonta debunkata tätä vuotoa huijauksena tai sepitteenä. Skeptikot saattaisivat ehkä esittää, että jollain tavalla nämä miehet saivat väärää informaatiota. Mutta kuten näette, tämä ei ole myöskään uskottava argumentti.

Lue kaikki dokumentin 15 sivua tästä linkistä.

Yritän tässä esittää dokumentin ydinkohtia, vaikka haluat toki lukea kaikki 15 sivua itse.

Kuten sanottu, tämä dokumentti on päivämäärältään 16. lokakuuta 2002.

Mukana olevien nimet ovat minulle tuntemattomia, epäilemättä heidät tullaan identifioimaan. Mutta useimmat ovat etsittävissä ja löydettävissä.

Kaksikon piti tavata kello 10 aamulla tuona päivänä, ja Wilson ilmeisesti oli 10 minuuttia myöhässä, saapuen kahden univormupukuisen laivaston upseerin kanssa. Wilson itse oli siviiliasussa.

Kaksikko istui Wilsonin auton takapenkillä tunnin ajan, EG&G Special Projects Buildingin takana. Eräs kiinnostava yksityiskohta on, että EG&G:n “Special Projects” divisioonalla oli operaattori Las Vegasin McCarranin lentokentän  Janet-terminaalissa, joka tuli kuuluisaksi siitä, että se lennätti työntekijöitä etäisiin valtion kohteisiin Nevadaan ja Kaliforniaan, paikkoihin kuten Area 51.

Davis alkoi kysellä Wilsonilta erittäin tärkeästä huhtikuussa 1997 pidetystä tapaamisesta. Tuohon aikaan siitä tiesi vain muutama ihminen. Mutta se liittyi UFO-tutkija Steven Greerin, Apollo 14 -astronautti Edgar Mitchellin ja Yhdysvaltain laivaston komentajakapteeni Willard Millerin väliseen tapaamiseen, jotka tapasivat Wilsonin ja kaksi muuta henkilöä, amiraali Michael Crawfordin ja kenraali Patrick Hughesin. Edgar Mitchellin muistojen mukaan päivämäärä oli 9. huhtikuuta 1997. Myöhemmin muistiinpanoissa Wilson antaa saman päivämäärän.

Davisin muistiinpanoista ei käy suoraan ilmi mitä tämä tapaaminen käsitteli. Mutta paljon tiedetään Greerin ja Mitchellin lausuntojen perusteella, eli että tarkoitus oli tuoda heidän huomionsa mustien projektien organisaatioiden olemassaoloon, jotka tutkivat avaruusolentojen teknologiaa ja ruumiita, ja jotka pitäisi tuoda virallisesti Yhdysvaltain hallituksen kontrolliin. Tai sanoisimmeko, jotain tuohon suuntaan. Eräs asia, joka myöhemmin tuli esiin muistiinpanoissa on, että he esittivät teesin kirjasta joka tuolloin oli uusi, Philip J. Corson Päivä Roswellin jälkeen. Kirja nosti pöydälle väitteen siitä, että ainakin osa Roswellin maahansyöksystä talteen saadusta teknologiasta annettiin yksityisille firmoille. Osoittautuu, että Wilsonin kaksikuukautisen seikkailun jälkimainingeissa, josta kohta kirjoitan, hän alkoi uskoa Corson teesien ydinkohtiin.

Davisin muistiinpanot kaunistelevat tätä osaa tapaamisesta, mutta keskittyvät siihen, mistä muodollisen tapaamisen jälkeen puhuttiin. Se oli kaksituntinen keskustelu komentajakapteeni Millerin ja Wilsonin välillä “UFOista, MJ-12:sta, Roswellista, maahansyöksyneistä UFOista/avaruusolentojen ruumiista jne.”

Se on varsin mielenkiintoista, ja me olemme vasta pääsemässä alkuun.

Wilson itse asiassa sanoi, että  “hän tiesi Yhdysvaltain armeijan/tiedustelupalvelujen UFO-lähikohtaamisten tiedustelutiedoista — sekä ulkovaltojen kohtaamisista. Hän oli nähnyt papereita.”

Jälleen kerran, tämä on mielenkiintoinen lausunto, eikö? Muistetaan, että tämä on vuonna 1997, vuosikymmen ennen kuin AATIP-ohjelma alkoi. Kiinnostaisi tietää mitä papereita Wilson oli nähnyt.

Sitten tulee ensimmäinen jättipaljastus tässä dokumentissa, ja me puhumme ensimmäisen sivun alalaidasta. Davisin muistiinpanoissa Wilson myöntää, että hänen oli mahdollista osoittaa että kesäkuussa 1997 “sellainen organisaatio on olemassa” puhuttaessa “MJ-12/UFO-kabaalista — maahansyöksyneestä UFOsta.” Tuohon aikaan, ja tämä on siis kesäkuussa 1997, Wilson soitti Millerille ja ilmeisesti sanoi hänelle, että kyllä, olet oikeassa. Sellainen ryhmä on kuin onkin, kabaali, joka kontrolloi maahansyöksyneen UFOn ohjelmaa.

Davis näytti Wilsonille Milleriltä saamaansa kirjettä päivämäärällä 25. huhtikuuta 2002 — tämä kirje on osa vuotoa. Tämä kirje selvästi kertoo, että Davis ja Hal Puthoff olivat tutkimassa tahoillaan maahansyöksyneitä UFOja ja yrittivät selvittää ketkä ovat pelaajat hallinnossa jotka tähän jotenkin liittyisivät.

Eräs äärimmäisen mielenkiintoinen lausunto Millerin kirjeessä on, että hän kykeni antamaan Davisille ja Puthoffille “korkea-arvoisen upseerin nimen ja sijainnin jolla uskon olevan ensikäden tietoa Yhdysvaltain hallituksesta ja avaruusolennoilta takaisinmallinnetuista aluksista (alien reproduction vehicle, ARV) Area 51:ssä ja senkaltaisissa sijainneissa.”

Miller kirjoittaa enemmänkin, mm. “eläköitynyt korkea-arvoinen upseeri (lippuarvo), jonka uskon olevan suoraan mukana valtion tekemisissä merkittävässä UFO-tapauksessa USA:n itärannikolla, ja uskon että hän on, entisen johtoasemansa johdosta, korkea-arvoinen, ja kontrolloi merkittäviä sotavoimia, hänellä on suoraa tietoa Yhdysvaltain hallinnon mukanaolosta tässä.”

Hän myös sanoi, että hänellä oli lista siviilityöntekijöistä, jotka todennäköisesti ovat mukana “avaruusolennoilta johdetuissa teknologioissa, maahansyöksyissä, laskeutumisissa ja sensellaisissa tapahtumissa.”

Tämän luettuaan Wilson nauroi ja sanoi, että hän “ei kertonut Millerille KAIKKEA”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Sitten Wilson sanoi, “Miller voi esittää valistuneita arvauksia siitä kenellä (alihankkijoilla) on hallussaan avaruusolentojen teknologiaa.” Sitten, “Miller voi antaa hyviä neuvoja siitä mitä puolustusalan yrityksiä tarkastella — hän ei tiedä enempää.”

Selvästikin Wilson tiesi paljon enemmän.

Wilson oli myös raivoissaan siitä, että Miller, laivaston upseerikollega, petti heidän keskustelunsa luottamuksen kertomalla siitä Greerille ja luoja tietää kenelle muulle. Todellisuudessa ei vaikuta siltä, että Miller kertoi monellekaan muulle ihmiselle. Davis tässä muistiossa huomautti, että Miller oli kertonut ainoastaan  Edgar Mitchellille, joka oli taas se joka kertoi Davisille tästä vuonna 1999. On mahdollista, että Miller sanoi jotain journalisti Leslie Keanille. Ainakin näin Wilson uskoi keskustelustaan Davisin kanssa vuonna 2002.

Selvästikin Wilson oli hermostunut jopa puhuessaan Davisin kanssa ja sanoi, että hän ottaa riskin jo pelkästään puhumisesta. Ja todellakin, kaksi vuosikymmentä myöhemmin koko keskustelu on nyt tullut julki.

Davis pyytää Wilsonia kuvaamaan mitä tapahtui aikavälillä huhtikuu 1997 – kesäkuu 1997.

Wilson sanoi, että noin viikko hänen Millerin tapaamisensa jälkeen hän “soitti puheluja, koputti muutamaan oveen, puhui ihmisille.” Tätä kesti noin 45 päivää, hän sanoi.

Tapa jolla Wilson tutki tätä on huomion arvoinen. Hän sanoi, että hän sai ehdotuksia kenraali Wardilta käydä läpi OUSDAT-viraston tutkimustietoja. Eli siis puolustusministerin teknologia-alivaltiosihteerin viraston, Office of the Under Secretary of Defense for Acquisition and Technology. Joidenkin tutkimusten jälkeen, muistaakseni se oli ilmavoimien kenraali  H. Marshal Ward joka pian astui erikoisohjelmien johtoon  Pentagonin OUSDATissa.

Vieläkin kiinnostavampaa on, että tänä aikana Wilson tapasi William Perryn, joka oli juuri jättänyt virkansa Yhdysvaltain puolustusministerinä. Perry on äärimmäisen tärkeä ja voimakas hahmo, joka on edelleen elossa 91-vuotiaana. Perry on poikkeuksellisen älykäs ja hän tietää kaikki oikeat henkilöt ja vaikuttaa aina tienneen kaikki oikeat henkilöt.

On kiehtovaa lukea, että Wilson sanoi Davisille, että hän tapasi Perryn toukokuussa 1997 ja että he “hissuksiin puhuivat tästä.” Ja Perry ehdotti samaa kuin kenraali Ward. Eli, että käy läpi OUSDATin tietoja. Tämä on siis puolustusministeriön arkisto, joka liittyy “hankintoihin ja teknologiaan.” Mikä on järkeenkäypää.

Wilson kirjoittaa, “he kertoivat minulle” (ja en ole varma ketkä “he” tässä tapauksessa ovat, mutta vaikuttaa siltä että Ward ja Perry) ”erikoisprojektien arkistointiryhmästä, joka ei kuulu normaaleihin SAP-projekteihin — erikoinen tunnistamattomien/luovutettujen ohjelmien alijoukko — joka ei kuulu normaaleihin SAP-divisiooniin jotka Perry itse organisoi vuonna ‘94  — jotka on erotettu muista projekteista, mutta jotka normaalit SAPit ovat piilottaneet.”

Tämä on erittäin merkittävä lausunto. SAP, eli Special Access Programs, ovat  ‘mustan budjetin’ ohjelmia, jotka kuuluisasti ovat täysin kongressin valvonnan ulkopuolella. On ymmärretty pitkään, että tässä ympäristössä monet näistä ohjelmista ovat eivät ainoastaan kongressin valvonnan ulkopuolella, vaan myös itse asevoimain valvonnan, joita yksityiset alihankkijat dominoivat ja joita joskus puolustusministeriön virkamiehet itse hallinnoivat. Tässä Wilson sanoo Davisille, että hän sai kuulla, että tämä UFO-törmäysnouto-ohjelma oli ilmeisesti haudattu muiden SAP:ien alle, niin etteivät ne kuulu standardiin organisaatioon jossa näitä ohjelmia normaalisti pyöritetään, vaan niiden ulkopuolelle.

Wilson sitten mainitsi muutamat nimet tähän liittyen: Paul Kaminski, kenraali Michael Kostenik sekä Judith Daley, joka toimi maanpuolustuksen kehittämisestä vastaavan apulaispuolustusministerin sijaisena OUSDATissa. Hän löysi näistä omituisia lukuja. Budjettitiedot vaikuttivat epätavallisen suurilta, mutta hän sanoi että se voisi olla vain virhe siinä tavassa jolla budjettitietoja raportoidaan.

Sitten Davis pyrki pääpointtiin: mihin SAP-osastoon se kuului?

Wilson vastasi “ydinsalaisuus — ei voi sanoa.”

Davis: koodinimi?

Wilson: ydinsalaisuus.

Davis: mikä oli ohjelman alihankkija tai valtion virasto, joka ohjelmaa pyöritti?

Wilson: huipputason ilmailualan alihankkija.

Davis: mikä?

Wilson: ydinsalaisuus.

Davis kysyy vihjeitä.

Wilson: sorry, ei.

Sitten tarina tulee kliimaksiinsa. Wilson sanoi, että hän “soitti kolme puhelua ohjelman johtajalle — joista yksi oli konferenssipuhelu ohjelman johtajan ja korporaatiolakimiehen kanssa.”

Nämä henkilöt eivät olleet iloisia kuullessaan Wilsonista. Hän sanoi, että kaikki heistä puhuivat “koettelevalla äänensävyllä” hänelle, ja he olivat hämmentyneitä siitä miksi heille soitettiin ja mitä hän halusi tietää. Wilson sanoi, että he olivat “kiihtyneitä” ja “yllättyneitä.”

Wilson sanoi heille, että hän oli lukenut tiedot ohjelmasta OUSDATin erikoisohjelmien arkistosta ja “halusi tietää heidän maahansyöksyneiden UFOjen ohjelmasta, mikä niiden rooli oli ja mitä heillä oli hallussaan jne.” Hän myös “kysyi olivatko he kuulleet MJ-12:sta tai sellaisesta organisaatiokoodista, joka liittyisti maahansyöksyneihin/haltuunotettuihin UFO-aluksiin.”

Tämä on aivan henkeäsalpaava hetki tässä. Meillä on pääasikunnan apulaispäällikkö, joka yrittää tivata tietoja maahansyöksyneiden UFOjen ohjelmista ottamalla yhteyttä yksityisiin alihankkijoihin, jotka vaikuttivat olevan niistä vastuussa. Muistetaan, että hän puhuu ohjelman johtajalle, turvallisuuspäällikölle ja korporaatiolakimiehelle.

Wilson sanoi kolmikolle, että hän vaati muodollista briiffausta tästä ohjelmasta, ja että hän teki niin DIA:n apulaisjohtajan ja pääesikunnan J-2:n ominaisuudessa. Tämä oli valvova elin, joka ansaitsi saada tietoa, hän sanoi.

Heidän vastauksensa oli mielenkiintoinen: he joutuisivat keskustelemaan tästä ja palaisivat asiaan. He järjestäisivät tapaamisen kasvokkain ja hoitaisivat asian tällä tavoin.

Tapaaminen pidettiin kymmenen päivää myöhemmin, kesäkuun puolessavälissä 1997, Wilsonin mukaan. Hän “lensi sinne” konferenssitilaan “turvalliseen bunkkeriin.” Siellä hän tapasi kolme henkilöä: ohjelman johtajan, korporaatiolakimiehen ja turvallisuusjohtajan, jonka hän pani merkille olleen eläkkeellä NSA:lta ja joka oli vastatiedustelun asiantuntija.

He nimittivät itseään valvontakomissioksi tai portinvartijoiksi. Tämä johtui siitä, että muutama vuosi tätä ennen koko ohjlema melkein paljastui Pentagonin auditoinnissa. Heidän tehtävä oli varmistaa, että ohjelma pysyi ultrasalaisena. Aiemmalla kerralla heidät pakotettiin briiffaamaan valtion tutkijoita tästä ohjelmasta. Tuon tapauksen jälkimainingeissa he jollain tavalla pääsivät muodolliseen sopuun Pentagonin kanssa siitä, että tällainen estettäisiin tulevaisuudessa.

Tämä tarkoittaa poikkeuksellisen tiukkaa kontrollia, kun annetaan Yhdysvaltain valtion työntekijälle pääsy ohjelmaan. Julkinen status tai arvoasema eivät ole relevantteja. Pääsyn saa vain täyttämällä määrittelemättömät kriteerit, jotka valvontakomitea asettaa.

Niinkuin Wilson sen ilmaisi, heidän tapansa tai ei mitään, “their way or the highway.”

Hän oli raivoissaan. Tämä ryhmä toimi ilman minkäänlaista kunnon valvontaa legitiimeiltä Yhdysvaltain valtion viranomaisilta. Ja lisäksi hän sai kuulla, että tämän tapaamisen tarkoitus oli evätä häneltä pääsy. Hänen meriitit ja valtion auktoriteetti olivat ihan aitoja ja valideja, mutta hän ei ollut “kiihkomielisten listalla” (bigot list). Tämä oli termi, joka turvaluokittelun maailmassa viittasi ihmisiin, joilla oli tarve saada tietää. Amiraali sai kuulla, että hänellä ei ollut tarvetta tietää.

Tämä johti ärtyneeseen kommunikaatioon. Ilmeisesti Wilsonilla oli kuin olikin asianmukainen juridinen auktoriteetti vaatia sen mitä hän vaati. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä.

Tämä kohta on mielenkiintoinen. Vastauksena Wilsonin argumentteihin he vetivät esiin kiihkomielisten listan, joka oli päivätty vuodelle 1993, neljä vuotta aiemmin. Wilson ei antanut Davisille nimiä, mutta hän sanoi, että ne olivat melkein kaikki firman työntekijöitä. Hän ei tunnistanut yhtään sotilasnimeä, ei poliitikkoja, ei ketään joka olisi Valkoisessa talossa, ei kongressissa, tai edes kongressin työntekijöitä. Ei ketään jotka hän tunsi Clintonin tai vanhemman Bushin hallinnoista. Pieni kourallinen nimiä olivat Pentagonin upseereita, joiden nimet hän tiesi.

Sitten he pääsivät yksityiskohtiin. Ohjelman johtaja sanoi Wilsonille, että se ei ollut aseohjelma, ei tiedusteluohjelma eikä minkäänlainen erikoisoperaatio tai logistinen ohjelma. Kun hän kysyi mikä se oli, ohjelman johtaja murahti äänekkäästi. Mutta turvallisuusjohtaja ja korporaatiolakimies sanoivat, että se on ookoo, hän voi kertoa.

He sanoivat Wilsonille, “ne ovat takaisinmallinnusohjelmia” ennen muinoin haltuun saadulle “teknologiselle laitteistolle”. Hän pohti että hmmm, takaisinmallinnusta neuvostoliittolaisesta tai kiinalaisesta teknologiasta? He sanoivat että ei.

Heillä oli ehjä alus, jonka he uskoivat että sitä voitaisiin lentää. Se on mielenkiintoista. Että

a) se on ehjä, ja

b) he eivät vielä olleet keksineet miten lentää sitä, sillä he “uskoivat” että se voisi lentää.

He tekivät Wilsonille selväksi, että “he eivät tienneet mistä se oli tullut”, vaikka heillä oli siitä ideoita, mutta että “se oli teknologiaa Maan ulkopuolelta — jonkun muun kuin ihmisen tekemää — ei ihmiskäsin tehtyä.”

He myös esittivät, että tämä ohjelma oli jatkunut “vuosia ja vuosia” ja että edistys oli ollut “tuskallisen hidasta” ja että “menestystä ei ollut.” Ulkomaailman kanssa oli “tuskallisen vähän yhteistyötä” ja sen parissa teki työtä erittäin pieni määrä henkilöitä  — arviolta 400-800.

Wilson kysyi joitain tiettyjä kysymyksiä liittyen UFO-historiaan, mm. Roswellista, MJ-12:sta ja muista, mutta he eivät vastanneet näihin. Wilson sanoi, että hän valittaisi komentoketjussa ylemmäs tästä ja he sanoivat, anna mennä, tee mitä sinusta tuntuu että sinun pitää tehdä. Selvästikään se ei vaivannut heitä.

Tapaaminen loppui tässä kohtaa. Wilson valitti erikoisohjelmien valvontakomitealle (Special Access Program Oversight Committee, SAPOC). Hänelle sanottiin, sori, he ovat samaa mieltä alihankkijan kanssa joten hänellä ei nyt ollut onni matkassa. Hänen piti jättää asia heti ja unohtaa koko juttu. Hän suuttui jälleen kerran. Sitten he uhkailivat hänen uraansa. Jos hän ei tottelisi, hän ei saisi ylennystä DIA:n johtajaksi, hän pääsisi eläkkeelle ennenaikaisesti ja hän menettäisi samalla yhden tai kaksi tähteä.

Tammikuussa 1998 Wilson puhui Jacques Ganslerille (joka kuoli joulukuussa 2018), ja joka oli pantu tuolloin hankintojen ja teknologian divisioonan johtoon. Wilson sanoi Davisille, että Gansler oli saanut joltain briiffausta, joka ilmeisesti oli yllättänyt hänet. Davis kysyi mitä hän oli sanonut?

Wilsonin vastaus oli mielenkiintoinen. “UFOt ovat oikean elämän juttu, niinkutsutut avaruusolentojen sieppaukset eivät ole.” Gansler sanoi, että kannattaa jättää asia. Tästä ei enää keskusteltaisi.

Siinä käytännössä kaikki muistiinpanot, sen lisäksi Davis kysyi Wilsonilta oliko hän tavannut Hal Puthoffia tai tri. Kit Greenia, ja Wilson vaikutti sanovan ettei ole.

Tässä ovat näiden muistiinpanojen ydinkohdat, ja tottakai ne ovat kaikkien saatavilla jos haluaa itse lukea. Uskon että moni tulee niitä analysoimaan.

Tämä on äärimmäisen tärkeä informaatiovuoto. Se kertoo vahvasti sen mitä monet tutkijat ovat jo pitkän aikaa pohtineet. Että on olemassa erittäin salainen ohjelma, joka on upotettu Yhdysvaltain puolustusministeriön teollisuuden rakenteiden syvyyksiin, piiloon kaikelta varsinaiselta valvonnalta, joista ainakin yksi tutkii avaruusolentojen UFOa.

On tärkeää huomata, että nämä muistiinpanot eivät puhu avaruusolentojen ruumiiden talteen saamisesta. Ilmeisesti Wilson ei saanut tietää tästä. Informaatiota avaruusolentojen ruumiista on tullut julki muutamista hyvistä lähteistä, ja jotkut niistä ovat puhuneet minulle jo vuosien ajan. Mutta tässä meillä on läpileikkaus uskomattoman tärkeästä ohjelmasta, joka tutkii avaruusolentojen teknologiaa.

On kiinnostavaa, että tässä skenaariossa edistys teknologian ymmärtämiseksi on ollut hidasta. Se asettaisi epäilyksen alaiseksi ihmeellisemmät väitteet salaisista mustan budjetin ohjelmista ja niiden edistyksestä. Tarinat ARV:sta esimerkiksi, puhumattakaan vieläkin absurdeimmista väitteistä joita ihmiset ovat esittäneet vuosien mittaan. Se ei  tarkoita, että nämä muut väitteet eivät olisi totta Wilsonin dokumentin perusteella. Me tiedämme nyt, että joku joka oli saanut briiffausta oli kertonut tämän Wilsonille. Se mitä me emme tiedä on miten totta tai tarkkaa tieto oli. Sanottiinko Wilsonille, että abduktioita ei tapahdu, vain sen takia koska asia on arkaluonteinen? Spekulaatiota, mutta kannattaa pitää kaikki mahdollisuudet avoinna.

Meillä on tässä voimakas lausunto pieneltä joukolta ihmisiä — Eric Davis, Hal Puthoff, Kit Green, Edgar Mitchell sekä muutama muu — työskentelemässä itsekseen saadakseen tietää  niin paljon kuin mahdollista UFO-salailun luonteesta, ja se todella kolahti amiraali Wilsoniin.

Ei käy kiistäminen, että Davis ja Wilson todellakin tapasivat, eikä kannata olettaa muuta kuin että Wilson oli Davisille täysin vilpitön. Muistiinpanot puhuvat puolestaan.

On kiinnostavaa seurata miten tämä kaikki kehittyy. UFO-tutkimusyhteisö ja sitä seuraavat ovat varsin pienilukuinen joukko. Takaan, että yhteisö ottaa tämän dokumentin kokonaiskuvaansa. Todellinen kysymys on se miten tämä vaikuttaa kulttuuriin laajemmalti.

Me olemme nyt siirtymässä kohti hyvinmääriteltyä jonkinlaisen UFO-paljastuksen suuntaa. Olen peräänkuuluttanut myös kontrolloitua paljastusta, koska se on asiaa on kontrolloitu erittäin tiukasti ja sitä on spinnattu kaikenlaisilla tarinoilla. Eräs asia, joka on selvästikin jätetty pois on narratiivi UFO-salailun luonteesta. Kontrolloitu paljastus uudelleenbrändäisi UFOt joksikin mystiseksi, joksikin muista maailmoista tulleeksi. Se on fiktiota — käyttökelpoista fiktiota, joka voi olla hyödyksi että sana saadaan julki muillekin — mutta fiktiota yhtä kaikki.

Mutta nämä muistiinpanot hajottavat kaiken tuon. Tässä meillä on salailua, joka on ilmiselvää. Ei mitään valvontaa. Vihaisia, järkyttyneitä armeijan ja valtion viranomiasia, joilla tottapuhuen on oikeus olla järkyttynyt. Tämä merkitsee todella salaisen maailman olemassaoloa.

Olen puhunut tästä vuosia, että jos me haluamme terveen yhteiskunnan meidän tulee päästä tästä selvyyteen. Meidän tulee tunnustaa, että on jäätävä ero siinä miten virallinen tarina asiasta puhuu ja mikä on oikeasti totta. Meidän pitää lopettaa itsellemme valehtelu ja antaa muiden valehdella meille.

Ei sillä, etteikö salailulle olisi aitojakin perusteita tässä maailmassa. En tiedä montakaan joka olisi niin naivi. Mutta salailu, erityisesti pitkäikäinen voimakkaan ja merkityksellisen informaation panttaaminen — sellainen salailu on syöpää yhteiskunnassamme. Se pakottaa vallassaolijat jatkamaan valehteluaan, aina vaan ja uudestaan, ja se opettaa meitä olemaan luottamatta omaan arvostelukykyymme, omiin aisteihimme kun me näemme tai opimme jotain, koska muuten se opettaisi meidät olemaan luottamatta yhteiskuntaamme koska me tiedämme yhteiskuntamme valehtelevan meille. Sellainen on kova paikka, se ei ole tervettä millekään yhteiskunnalle ja sen pitää loppua.

Valheet voivat olla valloillaan yhteiskunnassa pitkään, mutta lopulta valheet paljastuvat. Jokainen vale elää vain tietyn ajan. Lopulta totuus tulee julki ja se voittaa.

Pääsy totuuteen ei takaa, että me korjaisimme kaikkia ongelmiamme. Se ei koskaan ole helppoa. Mutta kun ei ole pääsyä totuuteen, se varmistaa sen ettemme voi ratkaista ongelmiamme ollenkaan, koska meillä ei ole pääsyä informaatioon jota tarvitsemme ongelmiemme ratkaisemiseksi.

Tiedän, että tässä vuodossa mukana olevat ihmiset eivät tykkää siitä että se tuli julki. Mutta yksinkertaisesti haluaisin muistuttaa heitä, että lopulta kaikki tämä tulee olemaan hyödyksi. Sen tulee tulla julki.

Richard Dolan
8. kesäkuuta 2019

 

Miksi Edgar Mitchell sai kopion Wilson/Davis-dokumentista?

Sosiaalisessa mediassa on ollut paljon puhetta vuoden 2002 muistiinpanoista koskien väitettyä keskustelua tri Eric Davisin ja amiraali Thomas Wilsonin välillä. Useat tutkijat ja journalistit ovat hiki hatussa määrittämässä ovatko muistiinpanot a) aitoja ja b) onko dokumenttien sisältö aito.

Kaikesta näkemästäni näytöstä päätellen Wilson/Davis-dokumentti löytyi tri. Edgar Mitchellin kuolinpesän jäämistöstä hänen poistumisensa jälkeen, ja ne päätyivät nimettömälle (mutta tiedossa olevalle) välittäjälle, sitten australialaiselle tutkijalle James Rigneylle, sitten kanadalaiselle tutkijalle Grant Cameronille ja sitten mystisesti internetiin. Ketju yhdestä päästä toiseen on nyt tiedossa.

Tämän postauksen tarkoituksena on kysyä miksi Edgar Mitchell sai kopion Wilson/Davisin muistiinpanoista? Miksi he pysyivät hänen papereinaan hänen kuolemaansa asti vuonna 2016?

Taustaa

Jos haluat taustaa Wilson/Davis-dokumentista, katso postaukseni 12. kesäkuuta 2019. Osa postauksesta lainasi artikkelia päivämäärällä 6. elokuuta 2008, jonka on kirjoittanut amerikkalainen journalisti Billy Cox. Cox otti yhteyttä Wilsoniin ja kirjoituksessa mainitaan myös Mitchell:

”Mitchell sanoi De Voidille, että hän ei ole koskaan kuullut suoraan Wilsonista mitään tämän alkutapaamisen (1997-) jälkeen, mutta hän sanoo luottavansa nimettömän lähteen totuudenmukaisuuteen, joka kertoi hänelle Wilsonin kyvyttömyydestä päästä turvatoimien ohi.”

Wilson/Davis-dokumentti

15-sivuisen dokumentin ydin on seuraavat lainaukset:

Sivu 8: EWD ”Kuka oli projektin alihankkija tai USA:n valtion virasto, joka pyörittää ohjelmaa?”

TW ”Ilmailualan teknologia-alihankkija — eräs suurimmista USA:ssa.”

Sivu 9: TW ”T sanoi, että luin heidän ohjelmansa dokumenteista OUSDATin erikoisohjelman arkistossa ja halusin tietää lisää heidän UFO-törmäysohjelmastaan, mikä niiden rooli oli, mitä heillä oli jne.”

Kun Wilson kuvasi tapaamista kolmen alihankkijan työntekijän kanssa:

Sivu 12: TW ”Ne olivat takaisinmallinnusohjelmia. Jotain löydettiin vuosia sitten. Teknologiaa saatiin talteen… Heillä oli (ohjelman johtaja puhumassa) alus — ehjä alus, jonka he uskoivat kykenevän lentämään (avaruuteen? ilmaan? vedessä? ulottuvuuksissa?) Oliko se peräisin toiselta mantereelta vai ei? Sanoin EI! Ei voisi olla — ei mahdollista!! Ohjelman johtaja sanoi, että he eivät tienneet mistä se oli (heillä oli idea siitä) — se oli teknologiaa — se ei ollut Maapallolta peräisin — sitä ei ihminen ollut tehnyt — ei ihmiskädet. Hän sanoi, että he yrittivät ymmärtää sitä ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa; heidän ohjelmansa oli käynnissä vuosia ja vuosia ja edistys oli hidasta.”’

Tiivistelmänä muistiinpanot sanovat, että Wilson sanoo hänen löytäneensä amerikkalaisalihankkijan salaisen ohjelman, jolla oli ehjä, ei Maapallolta peräisin oleva, alus, ja he yrittivät takaisinmallintaa sitä.

Miksi erityisesti tämä dokumentti, joka esittää tällaisia väitteitä, olisi Edgar Mitchellin kiinnostuksen kohteena, joka sai hänet pitämään dokumentin itsellään, joka sitten löydettiin kuolinpesän papereista?

Mitchellin uskomuksia UFOista

Mitä me tiedämme Mitchellin uskomuksista koskien UFOja ennen vuoden 2002 Wilson/Davis-muistiinpanoja?

1996. NBC:n ohjelmassa ”Dateline” 19. huhtikuuta 1996 Dennis Murphy haastatteli Edgar Mitchellia. Lainauksia:

DM: ”Onko mielestäsi todennäköisempää kuin ei, että avaruusolennot ovat käyneet planeetallamme?

EM: ”Mitä ymmärrän nyt ja olen kokenut ja nähnyt todisteita, mielestäni näyttö on varsin vahvaa, ja iso osa siitä on salaista.”

DM ”Kuka sen on salannut?”

EM ”Valtiot.”

DM ”Sanot, että se ei ainoastaan ole tapahtunut, vaan että todisteita on myös salattu?”

EM ”Voi, minä… mielestäni se on tapahtunut niinkuin se on tuntunut tapahtuneen, aivan varmasti on salailua.”

DM (Lukija) Mitchell ei suostunut sanomaan nimiä, mutta hän sanoo, että hänen informaationsa on peräisin erittäin korkeilta valtion entisiltä työntekijöiltä, ihmisiltä jotka sanovat valtiomme saaneen selville teknologiasalaisuuksia UFOista.”

1997. Kirjasta ”Forbidden Science: Volume Four” sivu 368, kirjoittanut Jacques Vallee. Vallee & Mitchell olivat molemmat Science Advisory Board for the National Institute for Discovery Sciencessa. Toukokuun 3. päivänä 1997 Valleella oli mahdollisuus yksityiskeskusteluun Mitchellin kanssa. Valleen päiväkirja kertoo seuraavaa:

”Autossa minulla oli mahdollisuus puhua Edgar Mitchellin kanssa eri teorioista. Hänen mielestään UFO-ilmiössä on tapahtunut muutos 1940-luvun alku- ja loppupuolten välillä. Hän uskoo, että salaisella ryhmittymällä, joka on irtaantunut Yhdysvaltain valtiosta, on pääsy kaapattuun teknologiaan. Se on takaisinmallintanut alusta ja on kiireisenä luomassa feikkiuhkaa, joka liitettäisiin ’pahoihin avaruusolentoihin’, hän sanoo, tai saatanallisiin voimiin. Mutta muistelen, että Steven Greer on vaikuttanut Edin ajatteluun.”

1998. Toukokuun 1998 haastattelussa James Foxin ja Edgar Mitchellin välillä, kuten on lainattu sivuilla 59-60 Steven M. Greerin kirjassa ”Disclosure”, Mitchell sanoo:

”Kyllä, avaruusolennot ovat vierailleet. Kyllä, aluksia on syöksynyt maahan. Materiaalia ja ruumiita on saatu haltuun. Ja jokin ryhmä ihmisiä jossain, joka saattaa liittyä valtioon tällä hetkellä… tietää kaiken tämän. He ovat yrittäneet salata tätä tietoa eikä sallia sen laajaa levitystä… Takaisinmallinnusta on tapahtunut, joka on mahdollistanut osan näiden aluksten, tai tiettyjen niiden komponenttien kopioinnin. Ja että on joitain Maan asukkeja, jotka käyttävät tätä laitteistoa tietyin tavoin.”

Vastaus kysymyksiin

Joten voimme nähdä, että Mitchellin aiemmat uskomukset sopivat hyvin Wilson/Davisin keskeisiin ajatuksiin. Se olisi riittävä syy sille miksi Mitchell olisi saanut kopion dokumentista vuoden 2002 aikoihin, ja miksi se löytyi hänen kuolinpesänsä papereista vuonna 2016.

Varoituksen sana

Olettakaamme nyt, että Davis ja Wilson oikeasti tapasivat vuonna 2002. Lisäksi olettakaamme, että Wilson oikeasti sanoi nuo asiat. Mitä meillä oikeastaan onkaan?

Meillä on näyttöä, että Wilson tapasi joitain henkilöitä, jotka kertoivat hänelle tarinan Maan ulkopuolisen aluksen takaisinmallintamisesta. Kuitenkaan Wilson ei sano, että hänelle näytetiin alusta? Ei, hän ei sano. Onko Wilsonilla mitään näyttöä siitä, että sellainen alus on fyysisesti olemassa? Ei, hänellä ei ole. Onko Wilsonilla tuntematon palanen, joka on analysoitu ja osoitettu avaruusaluksen palaseksi? Ei, hänellä ei ole. Meillä on yksinkertaisesti tarina, jonka on kertonut Yhdysvaltain valtion viranomainen. Jos Edgar Mitchelliä ei olisi, meillä ei olisi edes tuota tarinaa. Mutta tällä hetkelä se pysyy, minun mielessäni, yksinkertaisesti tarinana.

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com