Mitä se tarkoittaisi jos Kiina tekisi ensimmäisenä ihmishistorian suurimman löydön?

如果中国是第一个与太空生物联系的国家，将会发生什么？

中国的新型巨型射电望远镜正在寻找外星生命

Kiinan Guizhoun provinssissa käynnistettiin toimintaan maailman suurin yksittäinen radioteleskooppilautanen. Pekingin vakaa sitoutuminen kansakunnan aseman parantamiseen perustieteiden johtajana käy ilmi siitä miten he rakensivat viisisataametrisen apertuuriteleskoopin (Five-hundred-meter Aperture Spherical Telescope, FAST), joka tuli valmiiksi viidessä vuodessa, huikea saavutus niin tekniseltä projektilta. FASTin tieteellinen mandaatti on monin tavoin varsin perinteinen sen kokoiseksi teleskoopiksi, mm. ”nopeiden radiopurskeiden” havaitseminen — erittäin voimakkaiden radioaaltojen purskeet, jotka saapuvat syväavaruudesta eri pituisina jaksoina ja joiden alkuperä on tuntematon. Viime vuoden syyskuussa FAST havaitsi merkittävän sellaisten purskeiden määrän yksittäisestä lähteestä, minkä voi havaita ainoastaan tuonkokoisen teleskoopin herkkyydellä.

Ulkoavaruuden elämän etsiminen on kuitenkin FASTin tieteellisellä agendalla, mikä on saanut eniten mediahuomiota, eikä aina niin iloista. Helmikuun 2016 New York Timesin artikkeli FASTista, esimerkiksi, julkaistiin otsikolla “Kiinan teleskooppi ajaa 9000 kyläläistä kodeistaan avaruusolentojen etsinnän nimissä.” Muut mediaraportit painottivat Maan ulkopuolisen elämän etsimisen mukaan ottamista mandaattiin kommentoimalla sen potentiaalisesti kosmisten luonnonilmiöiden tutkimuksesta poikkeavaa polkua. Ei ole myöskään mitään perustavanlaatuista syytä, kuten astronomit nyt ovat saaneet huomata, sille miksi Maan ulkopuolisen elämän havaitseminen pitäisi tehdä juuri radioastronomialla. Nykyisin etsitään yhä enemmän “tekno-jälkiä” — merkkejä kehittyneestä Maan ulkopuolisesta älystä — mihin kuuluu mm. sähkömagneettisen spektrin muiden taajuuskaistojen skannailua, lähinnä infrapuna-aaltoja. Mutta silti kuitenkin, tuoreet uudet arviot Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden määristä pelkästään omassa galaksissamme yksistään (yli 300 tuhatta) — joita on parantanut kehitys eksoplanetologian tieteenalalla — osoittavat yhä suurempaan todennäköisyyteen havaita sellainen sivilisaatio.

Kiinan SETI-tie

On kiinnostavaa miettiä miten Kiina ja muu maailma reagoisi jos — ja tämä on varsin mahtava ”jos” — Kiinan uusi megaradioteleskooppi onnistuisi havaitsemaan avaruusolentojen signaalin avaruudesta. Mihin välittömiin toimiin Peking ryhtyisi jos se tapahtuisi Xi Jinpingin (loputtomalla) kaudella? Strateginen kilpailija Washingtonin ja Pekingin välillä kuumenee ja huhut uudesta kylmästä sodasta liikkuvat valtoimenaan, miten Yhdysvallat ja muut liittolaiset reagoisivat siihen että ihmiskunnan historian suurin löytö tehtäisiin mahdollisesti autoritäärisen regiimin alaisuudessa? Tarkoittaisiko se Kiinan ja Lännen välisen kilpailun kiihtymistä, vai johtaisiko se sen romahdukseen?

Ironia tässä ajatuskokeessa on tottakai se, että meidät pakotetaan nyt miettimään sitä mahdollisuutta, että se onkin Kiina eikä Yhdysvallat joka on johtopaikalla havaitsemassa signaaleja Maan ulkopuolisesta elämästä. Ja monin tavoin tämä kehitys on ollut käynnissä jo pitkään.

Vaikka amerikkalaisteleskooppi Arecibossa, Puerto Ricossa — toisiksi suurin laatuaan Kiinan teleskoopin jälkeen — muuttui julkiseksi ikoniksi sen alettua etsiä elämää, vuonna 1993 Yhdysvaltain kongressi lakkautti kaiken tutkimusrahoituksen tempulla jota eräs amerikkalaissenaattori kuuluisalla tavalla kuvasi “marsilaisten jahtaamiseksi veronmaksajien rahoilla.” (SETI-ohjelma Arecibossa oli astronomi Jill Tarterin käsialaa, joka kesti vuoden kunnes rahoitus pantiin poikki. Ohjelmaa on laajalti pidetty mallina Ellie Arrowayn hahmolle, elokuvassa ja kirjassa Contact. Elokuvaversiossa Arrowayn SETI-hetket Arecibon teleskoopilla peruutti tympeä liitovaltion tiedebyrokraatti.)

Tämä ei tarkoita, että amerikkalaisastronomit olisivat lopettaneet SETI-tutkimuksen: merkittävää rahoitusta on sen jälkeen saatu yksityisistä lähteistä. Kaikkein merkittävimpänä, vuonna 2015 Venäläinen Piilaakson miljardööri (jolla on vahvoja kytköksiä Kremliin) Juri Milner ilmoitti $100 miljoonan “Breakthrough Listen”-aloitteesta jolla etsiä Maan ulkopuolista älykästä elämää. Milnerin rahoitus edelleen auttaa SETI-ohjelmaa amerikkalaisen kansallisen tiederahaston tukeman Green Bank Telescopen avulla, esimerkiksi.

Mutta yksityiset aloitteet kuten Milnerin ovat kansainvälisiä luonteeltaan. Breakthrough Listen esimerkiksi aktiivisesti tekee yhteistyötä FAST-projektin kanssa. Vaikka Kiina on mainostanut FASTia integraalina osana kansainvälistä yhteistyötään, Kiinan valtio kontrolloi sitä suoraan. Lopullisen sanan siihen miten hyvin uusi teleskooppi pääsee mukaan etsimään Maan ulkopuolista elämää sanoo Peking.

Jos valtion varojen ohjaaminen elämän etsintään ei ole este Kiinalle, voisiko valtion ideologia olla? Marxismi-Leninismillä, Kiinan kommunistipuolueen (CCP) liturgialla, ei ole ongelmia kuvitella älykkään elämän olemassaoloa muualla universumissa. Vuonna 1980 asiasta kirjoittanut neuvostoliittolainen astronomi Boris A. Voronstov-Vel’yaminov huomautti laajasta yhteneväisyydestä SETIn ja valtionuskonnon välillä: “Dialektinen materialismi opettaa, että äärettömässä universumissa on äärettömästi asuttuja maailmoja ja että elämää epäilemättä löytyy siellä missä sille on suotuisat olosuhteet.” (Näin tehdessään hän myös sivalsi Venäjän ortodoksikirkkoa sanoen, että se oli toisaalta täysin nihkeänä spekulaatioista Maan ulkopuolisen elämän suhteen.) Hieman konkreettisemmalla tasolla neuvostoliittolaiset astronomit, kuten Nikolai Kardashev, olivat pioneereja teoreettisissa malleissa Maan ulkopuolisista sivilisaatioista.

Voisiko olla joitain muita syitä sille miksi kiinalaiset eivät olisi sinut Maan ulkopuolisen älykkään elämän idean kanssa? Monet ovat viitanneet tähän pointtiin liittyen kiinalaiseen tieteiskirjailijaan Liu Cixiin. Liun kertomuksessa etsintä ulkoavaruuden elämästä ei olekaan niin hyvä idea loppujen lopuksi. Perustuen Kiinan historialliseen kokemukseen — sekä ”vuosisadan mittaisen nöyryytyksen” narratiiviin, jolla on merkittävä asema Xin Kiinassa — hän on esittänyt, että ihmiskunnan suhde riittävän kehittyneen Maan ulkopuolisen sivilisaation kanssa voi olla perustavalla tavalla vihamielinen, muistuttaen metsästäjää ja metsästettyä. (Liu on eräänlainen neuvonantaja FAST-projektissa.)

Ensikontaktin jälkeiset ensimmäiset päivät

Huolimatta niistä uskomuksista mitä Zhongnanhain johdolla on Maan ulkopuolisista sivilisaatioista, mitä tapahtuu jos FAST-teleskooppi löytääkin signaalin, jonka alkuperä prosessoinnin jälkeen määritetään olevan kaikkien luonnollisten astrofyysisten prosessiselitysten ulkopuolella?

Kuten SETI Instituten astronomi Seth Shostak huomauttaa, ei ole mitään sitoumusta kansainväliseen protokollaan, joka vaatisi Pekingin tehdä sellainen löydös kansainvälisesti tunnetuksi. Mutta jos Kiina aikoisi pitää paljastamatta jättämisen vaihtoehdon avoinna, sen astronominen yhteisö joutuisi ensin analysoimaan signaalin ja määrittämään ehdottomasti pois kaikki luonnolliset selitykset signaalin itsensä alkuperälle. (Huomaa, että kuten viimeaikaisissa väitteissä epätavallisesta tähdestä tai tähtienvälisestä kivikappaleesta joka aurinkokunnastamme on löydetty, suurin osa kansainvälisestä astronomien yhteisöstä suosisi varmasti mieluummin luonnollisia selityksiä keinotekoisten yli.)

Perustuen Kiinan tuoreeseen kotimaan poliittiseen käytökseen ja kansainväliseen ympäristöön, voidaan uskottavasti esittää tapahtumaketju.

Johtavat Pienryhmät (Leading Small Groups, LSG:t) — “koordinoivat elimet, jotka käsittelevät tärkeitä poliittisia kysymyksiä joihin liittyy useita eri (ja joskus kilpailevia) byrokraattisia tahoja” — ovat Kiinan hallintomekanismi joka on kasvattanut tärkeyttään Xi Jinpingin alaisuudessa. Ottaen huomioon, että Maan ulkopuolisen älyn tuottaman signaalin löytämisen jälkimainingeissa on todennäköistä saattaa tiede ja teknologia, sekä kansallisen turvallisuuden laitokset, työskentelemään keskenään, on varsin todennäköistä että Xi muodostaa yhden asialle omistautuneen pienryhmän sitä käsittelemään, aivan kuten hän on tehnyt käynnissä olevan koronaviruskriisin kanssa.

Vaikka Xi on henkilökohtaisesti vetänyt keskeisimpiä pienryhmiä aiemmin, se johtaako hän sitä riippuu siitä näkeekö hän sellaisen johtamisessa riskiä. (Koronavirus-LSG:n tapauksessa Xi asetti pääministeri Li Keqiangin sitä vetämään, mahdollisesti keinona vakuuttaa itsensä sen varalta mikäli kriisi pahenisi täysin hallinnoimattomaksi.)

On erittäin epätodennäköistä, että uutiset tästä löydöksestä — mikäli ne eivät ole tarkan yksityiskohtaisia — voidaan sulkea muutaman ihmisen tiede- ja poliitikkopiirin sisälle, ja täysin mahdotonta mikäli kyseessä on kansainvälinen yhteistyö FASTin avulla, esimerkiksi yhdessä Milnerin Breakthrough-aloitteessa. Kun huhu lähtee liikkeelle, CCP yrittää lypsää löydöstä kotimaassa ja sanoa että se osoittaa Kiinan mallin ylivertaisuuden. Tämä signalointi valtion kontrolloimassa sosiaalisessa mediassa kuten mikroblogialusta Weibossa tulee olemaan regiimin lisäyritys kiristää otettaan, erityisesti mikäli löydös sattuu aikaan jolloin Xi arvioi että puolueen ote vallasta on löystymässä. Tähän tulee liittymään aggressiivinen CCP:n harjoittama mielipiteenmuokkaus asiasta.

Entäpä muun maailman reaktio? Jos yksityiskohdat FASTin signaalista eivät tule julkisiksi, silloin länsi on pakostakin skeptinen — “fake news”, joku voisi väittää. Tämä reaktio tulee osaltaan esiintymään johtuen kiinalaisen tieteen salailun kulttuurista, mikä johtaa monien ymmärrettävään empimiseen hyväksyä kiinalaisten tieteentekijöiden väitteet sellaisinaan.

Tämä kaikki tulee sen päälle, että mikä tahansa viittaus astronomiseen tapahtumaan tai kappaleeseen voi olla keinotekoista alkuperää, ja se väistämättä tulee saamaan vastaansa vakavaa skeptisismiä ja löydöksen tekijä(t) tullaan altistamaan henkilökohtaisille hyökkäyksille huolimatta heidän tieteellisistä meriiteistään. Kiinalaisille tieteentekijöille sellaiset hyökkäykset voivat aiheuttaa vakavia ammatillisia ja jopa henkilökohtaisia vahinkoja, kuten biofyysikko He Jiankui sai tuta hänen esittäessään väitteitä maailman ensimmäisistä geenimuokatuista vauvoista, jotka otettiin maailmalla vastaan skeptisesti sekä raivokkaasti.

Mutta se voi johtua myös ideologisesta takaiskusta: monet länsivallat eivät välttämättä ole valmiita myöntämään, että autoritäärinen kilpailija on onnistunut siinä missä he ovat epäonnistuneet. Aikana jolloin USA:n ja Kiinan väliset suhteet ovat yhä enemmän saaneet nollasummapelin luonnetta kaikilla kentillä — poliittisilla, taloudellisilla, tieteellis-teknologisilla — ja ainakin yksi amerikkalaisasiantuntija on tukenut sivilisaatioiden välisen kamppailun teesiä mitä tulee hänen maansa Kiina-suhteeseen, tunnustaen että kiinalaisten väitteet voivat kuin voivatkin osoittautua poliittisesti nihkeiksi.

Tottakai, Kiinan oma kanta mitä tulee signaalin yksityiskohtien julkaisuun — signaalilähteen koordinaatteihin sekä signaalin sisältöön jos se ei ole itseään toistava ja jos se on kertaluonteinen tapahtuma — tulee määrittämään paljon siitä mikä on kansainvälisen yhteisön vastaus. Tässä kansantasavallalla on kaksi vaihtoehtoa, olettaen että löydös on pelkästään kiinalaistieteentekijöiden vaivannäön tulosta: julkistaa yksityiskohdat Kiinan oman uskottavuuden pönkittämiseksi (tietäen että mikäli väite tultaisiin sivuuttamaan, se voisi olla vakavasti haitallista Kiinan kansainväliselle maineelle) tai pitää se salaisuutena. Mikä tulee lopulta määräämään Pekingin valinnan?

Tämän ymmärtämiseksi huomaa, että ETI-signaali voi olla kahdenlaista tyyppiä: “suunnattu” signaali joka kantaa mukanaan viestin (lähetys, niinkutsutusti) tai “suuntaamaton” signaali, joka voi olla peräisin keinotekoisesta lähteestä mutta joka ei kanna mukanaan merkityksellistä informaatiota (esimerkiksi, energiajäänne jonkin kehittyneen sivilisaation teknologiasta joka käyttää kokonaisen tähden energiaa tai jopa koko galaksin energiaa — “Tyypin II” tai “Tyypin III” sivilisaatio Kardashevin asteikolla). Ero näiden kahden välillä — oli signaali sitten osa älykästä kommunikaatiota tai sitten yksinkertainen teknologinen artifakti tuntemattomasta alkuperästä — voidaan arvioida mittaamalla sen Shannonin entropia, esimerkiksi.

Jos Kiina määrittää, että signaali on sekä suunnattu että sillä on potentiaalia kuljettaa merkittävä määrä informaatiota, se voi punnita hyötyjä signaalin pitämisestä omana tietonaan vastoin sen paljastamista siitä yksinkertaisesta syystä, että sellainen viesti voi potentiaalisesti sisältää informaatiota erittäin kehittyneestä (ja täten hyödyllisestä) teknologiasta. (Kehittyneen teknologian piirustukset sisältävä signaali oli elokuvan Contact juonikuvio.) Kuitenkin huomaa, että kiinalaiset tieteelliset saavutukset ovat edelleen varsin epätasaisia — esimerkiksi kansantasavalta ei kyennyt löytämään tarpeeksi tutkijoita analysoimaan FAST-dataa pari vuotta sitten. Se voi hyvin määrittää, että viestin purkamiseen vaaditaan kansainvälistä koordinoitua vaivannäköä.

Jos Kiinan julkistaa signaalin yksityiskohdat — ja näin todeta lopullisesti, että Maapallon ulkopuolella on älyllistä elämää — mikä olisi tuolloin amerikkalaisten pitkäaikainen reaktio? Aivan kuten Neuvostoliiton menestyksen tapauksessa heidän laukaistessaan ensimmäisen tekokuun vuonna 1957, jolloin USA alkoi dramaattisesti kasvattaa investointejaan tieteeseen ja teknologiaan, FASTin signaali todennäköisesti saa aikaan samanlaisen vasteen, erityisesti aikana jolloin Amerikan johtajat ovat avoimesti kilpailemassa Pekingin kanssa teknologisesta ylivallasta. Mutta kääntöpuolella tälle muutoin onnelliselle kehityskululle — aivan kuten kylmän sodan aikaan — olisi sotateknologinen kilpailu, joka kärjistäisi jo tulehtuneita USA:n ja Kiinan välejä.

Vuoden 2016 elokuvassa Arrival maailmanlaajuisesti havaittu viesti Maan ulkopuoliselta sivilisaatiolta pakottaa Yhdysvallat, Kiinan ja Venäjän työskentelemään yhdessä huolimatta heidän omista käsityksistään — toisista sekä avaruusolentojen aikomuksista. Todellisuus, jos ja kun sellainen aika tulee, saattaa valitettavasti olla monimutkainen.