Helmikuun 5. päivästä 1993 tammikuun 10. päivään 1995 suurlähettiläs R. James Woolsey johti maan salaisinta vakoiluorganisaatiota. CIA:n johtajana Woolsey valvoi eräitä maan kaikkein varjelluimpia salaisuuksia, ja niin tehdessään hänellä oli todennäköisesti sanansa sanottavanaan siitä mitä sai paljastaa ja mitä ei. Ja nyt kaksi ja puoli vuosikymmentä myöhemmin palveluksensa jälkeen The Black Vault puhuu JFK:n murhasta ja UFOista Woolseyn kanssa.
My interview with former CIA Director James Woolsey was fun, informative, and took some unexpected turns!#UFOs was not our main focus, but I couldn’t let him go without asking. And it turned into a great exchange packed with a few surprises.
— 🇺🇸 T̷h̷e̷ ̷B̷l̷a̷c̷k̷ ̷V̷a̷u̷l̷t̷ 🇺🇸 (@blackvaultcom) April 2, 2021
Helmikuussa Woolsey julkaisi kirjan yhdessä kenraaliluutnantti Ion Mihai Pacepan kanssa, entinen romanialainen vakoilujohtaja, joka loikkasi Amerikkaan vuonna 1978. Kirjan nimi on Operation Dragon: Inside the Kremlin’s Secret War on America. Kaksikko keskittyy kylmään sotaan, Neuvostoliittoon ja Kennedyn salamurhaan. Woolsey suostui videohaastatteluun, joka on alla. Haastattelussa Woolsey käsittelee kirjansa syntytarinaa ja pohjustaa hieman sitä miten hänen mielestään JFK:n salamurha oli todennäköisesti Nikita Khrutshevin vehkeilemä, ja että Lee Harvey Oswald, KGB:n kouluttamana, teki teon heidän leipiinsä.
Haastattelu sai yllättävän käänteen kun UFO-asia tuli esiin. Vaikka haastattelun tarkoitus oli puhua kysymys tai pari aivan lopussa, aiheesta puhuttiin hieman enemmän.
“Oli yksi tapaus, jossa ystäväni lentokone pysäytettiin 12 kilometrin korkeudessa, eikä sitä pysty käyttämään normaalina lentokoneena”, Woolsey selitti käydessään läpi UFO-kokemuksia joista hän oli tietoinen.
Perustuen Woolseyn näkemiin asioihin, näyttö sai hänet pohtimaan UFO-kysymystä toisella tavalla.
“En ole niin skeptinen kuin muutama vuosi sitten, jos nyt kevyesti sanon tämän. Mutta jotain on käynnissä ja se on yllättävää kokeneille piloteille”, hän sanoo. “Ja me joudumme vain selvittämään mikä se on.”
Tämä on uuden EU:n alueella toimivan UFO-aktiivien verkoston perustamistiedote. Verkostolla ei vielä ole kotisivua, ja kaikki aktiviteetti on tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa. Seuraa siis Twitteriä ja Youtubea ja TikTokia. Julkaisemme tällä sivustolla verkoston tiedotteita suomeksi.
Kaikkialla maailmassa viimeisen 3 vuoden aikana jokaisen alan tutkijat ovat alkaneet tehdä yhteistyötä vuoden 2017 New York Timesin artikkelin tiimoilta. Artikkeli rapotoi tunnistamattomien ilmailmiöiden (UAP, paremmin tunnettu myös UFOina) tutkimusryhmästä Yhdysvaltain puolustusministeriössä, joka tunnetaan paremmin nimellä ”Advanced Aerial Threat Identification Program”. Luis Elizondon, ohjelman entisen johtajan, todistus ja Chris Mellonin, entinen puolustustiedustelun johtajan vara-assistentti, tarjoama materiaali käynnistivät prosessin, joka on tänäkin päivänä toiminnassa, kiitos heidän vaivannäön, vaikka aiheeseen liittyvä stigma on edelleen olemassa yhteiskunnassamme, mikä estää silminnäkijöitä, armeijassa ja siviilissä, puhumasta.
EU for UAP on ruohonjuuritason kansalaisaloite, joka pyytää Euroopan Unionia luomaan tieteellisen ja julkisen tutkimuksen komitean, joka keskittäisi 27 jäsenvaltion keräämät tiedot tunnistamattomista ilmailmiöistä. Aikana jolloin ihmiskunta tarvitsee puhtaita, uusia energianlähteitä, ja pääsyn avaruudesta löytyviin mineraaleihin, kehittyneiden teknologioiden tutkimus, kuten UAP-toiminta on meille näyttänyt, voi muutaman vuoden sisällä tuoda meille uuden puhtaiden ja luonnonmukaisten teknologioiden teollisen vallankumouksen, mikäli poliittiset voimat ja tutkimuslaitokset toimivat sen mukaisesti, ja suorittavat tiedeyhteisön liikekannallepanon.
Menneinä aikoina useat aloitteet ovat epäonnistuneet tekemään julkisiksi armeijan tekemiä UFO-tutkimuksia, jotka ovat järjestyksessä heti konkreettisten tieteellisten UFO-todisteiden jälkeen seuraavana. Nämä verkostot eivät ole kuolleet, vaan uinuvat, ja ne ovat olemassa kaikkialla siellä missä tutkijat ovat kerääntyneet kollektiiveiksi tukemaan heidän vaatimuksiaan. Kiinnostus tätä aihetta kohtaan ei koskaan kuole.
Näiden ilmiöiden varsinainen alkuperä on tuntematon, ja useat esimerkit siitä miten armeija on tutkinut aihetta viimeiset 70 vuotta näyttävät meille, että tämä ei ole ongelma sotilaille, vaan tieteentekijöille. Ei ainoastaan muutamille, vaan kaikille heistä. Neuvostoliiton tiedemaailman romahtaminen kertoo, että kun he rajoittivat tiedemaailman tutkijoiden kommunikaatiota, heidän piti työskennellä kollektiivisesti eri tutkimusalojen ideoiden ja käsitteiden parissa niistä toisilleen keskustelemalla avoimesti. Kuten entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe sanoi, joissain tapauksissa näitä UAP-ilmiöitä ei voi selittää mitenkään, ei luonnollisina, ulkomaalaisten vihollisten tai amerikkalaisten omina ilmiöinä. Vaikka hypoteesi ei-inhimillisestä älystä jouduttaisiinkin validoimaan, tri. Pierre Lagrangen syvällinen tutkimus Orson Wellesin Maailmojen Sodan aiheuttamasta paniikkimytologiasta on näyttänyt vuosia, että populaatio reagoisi kaoottisesti mikäli hypoteesi osoittautuisi todeksi.
Ensimmäinen EU for UAP -aloitteen askel on luoda jokaisen eurovaalialueen kattava vapaaehtoisten kansalaisten verkosto, jotta saadaan katettua kaikki Euroopan Parlamentin jäsenvaltioiden edustajat suoraan ja kerätä akateemisia tutkimuksia UAP:sta näillä alueilla tutkimuskorpuksen luomiseksi, mikä noudattaa tieteellistä metodia, sekä armeijan koulutettujen tarkkailijoiden UAP-raporttien arkisto. Tuo korpus palvelee yhteisenä perustana avoimelle dialogille instituutioiden, lehdistön, hallinnon ja kansan välillä, ja täten sen tulee saavuttaa äärimmäinen laajuus. Kun korpus on saatu kasattua, verkosto aktivoi paikalliskontaktit ja tuottaa aallon, joka seuraa sitä mitä nyt tapahtuu USA:ssa ja Britanniassa, mikä hyötyy myös julkisen mielipiteen muuttumisesta.
Laura Eisenhower on entisen Amerikan presidentti Dwight D. Eisenhowerin lapsenlapsenlapsi. Ike tunnetaan presidenttinä, joka ensimmäisenä teki sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Laura sanoo tuoreessa lausunnossaan, että avaruusolentojen invaasio on jo tapahtunut.
Videoviestinsä alussa Laura Eisenhower mainitsee Bill Gatesin ja sirun, joka on tarkoitus istuttaa kaikkiin ihmisiin. Tätä Laura pitää ylivaltana ja ihmisten kontrolloimisena.
Laura varoittaa eliittiä: “… älkää uskoko, että yhtäkkiä voitte tökätä rokotteen käsivarteen ja pitää meitä omaisuutenanne, jotain muuta on tulossa joka vie täysin kyvyn antaa suostumus. Me olemme itsevaltiaita olentoja ja tämä suunnitelma rikkoo Luomakunnan lakeja.”
Avaruusolentojen invaasio on jo tapahtunut
Laura paljastaa, että sopimus avaruusolentojen kanssa toteutettiin melkein kokonaan vuonna 1954. Mutta ihmiseliitti hylkäsi ehdotuksen, koska avaruusolennot vaativat ydinaseiden purkua, mistä he suoraan kieltäytyivät.
Nämä ovat suuripäisiä olentoja, joilla on suuret ja vinot silmät, niiden kädet ovat laihat ja niillä on neljä pitkää sormea. Niiden iho on kirkkaan harmaa, ne ovat pienikokoisia, vaikka niiden päät ovat suuria. Näiden olentojen sanotaan kommunikoivan telepaattisesti, niiden ihmisten mukaan joka on ollut niiden kanssa kontaktissa, ja he huomauttavat että olennot eivät koskaan pitäneet ääntä suullaan. Ne tunnustetaan korkeasta teknologiastaan ja suuresta geneettisestä tietämyksestään.
Ihmisten ja avaruusolentojen liitto on sallinut pääsyn avaruusolentojen teknologiaan ihmisille. Avaruusolennot ovat saaneet luvan tehdä kokeita joillain ihmisillä. Kuitenkin ajan mittaan saatiin selville, että nämä olennot rikkoivat sopimusta ja tekivät abduktiokokeita useammalla kuin mihin sopimus ylsi.
Mikä oli Laura Eisenhowerin viesti?
Puheessaan Laura painotti, että avaruusolentojen invaasio on jo tapahtunut, ja että maailman johtajat pitävät sitä salaisuutena. Lisäksi maapallo on jaettu eri paikoista tulleiden olentojen kesken, ja nämä johtajat ovat siitä tietoisia.
Hän painotti erityisesti USA:n, Kiinan ja Venäjän hallituksia, jotka ovat salanneet informaation ympäri maailmaa tapahtuneista avaruusolentojen kontakteista, sekä sieppauksista joita on tehty vuosikymmenten ajan.
Niille, jotka eivät asiasta mitään tiedä, sieppaus on tapahtuma jossa avaruusolennot vievät ihmisen johonkin paikkaan, yleensä avaruusalukseen.
Uutta maailmanjärjestystä yrittävät ihmiset
Tuoreella videollaan Laura osoittaa viestinsä kabaalille, “Illuminatiin” liitetylle organisaatiolle, niille jotka kontrolloivat globaalia rahoitusta ja mediaa.
Laura määrittelee heidät “ihmisiksi jotka yrittävät luoda uuden maailmanjärjestyksen.” Lauran mielestä nämä eliitit ovat manipuloineet ihmispopulaatiota. Lisäksi he ovat tehneet sopimuksia demoonisten voimien kanssa saatanallisten suunnitelmiensa toteuttamiseksi, käyttäen veronmaksajien rahoja salaisiin avaruusvoimiin, sotavarusteluun ja globaalin maailman hallinnan projekteihin.
“Tällä tavoin kosmisten luonnonlakien rikkomisella ja Äiti Maan harmoniaa häiritsemällä he haluavat olla omistajiamme, kontrolloida meitä, tukahduttaa valinnanvapautemme”, Laura sanoo. Hän myös paljasti, että “vaikka eliitillä on tukensa pimeiltä voimilta, jotka ovat olentoja jotka haluavat muokata ihmiskuntaa ja tehdä heistä orjiaan”, kuitenkin hän vankasti toteaa, että “nämä olennot eivät kykene suoriutumaan pahuuden tehtävästään”.
Amerikkalaiset tiedustelupalvelut ovat tienhaarassa — joko ne pian virallisesti tunnustavat UFO/UAP-todellisuuden tai ne sitoutuvat jälleen kusettamaan ihmisiä sukupolven ajan.
Päivä päivältä monoliittisen UFO/UAP-todellisuuden kiistäminen on murtumassa auki amerikkalaisten tiedustelupalvelujen keskuudessa. Viimeisin on maaliskuun 20. päivältä: John Ratcliffelta, joka toimi Donald Trumpin tiedustelujohtajana toukokuusta 2020 tammikuuhun 2021. Tuo asema on käytännössä koko amerikkalaisen tiedustelun huipulla.
Ratcliffe sanoi Fox Newsin juontaja Maria Bartiromolle, että hän haluaisi saada suurimman osan UAP-materiaalista ulos kansalle, ennen kuin Trumpin hallinnolta loppui aika eikä hän saanut sitä yksinkertaisesti organisoitua ja julkistettua ajoissa. Ratcliffe meni suoraan asiaan ohjelmassa ja kaikkien todistajien läsnäollessa. Hänen sanansa ovat todellinen shokki aiheesta, joka on ollut niin pitkään verhottu salaisuuteen.
John Ratcliffe oli kolmatta kautta Teksasin kongressiedustajana kun hän sai paikan ja häntä pidettiin laajalti vahvana Trumpin partisaanina ja heikosti hommaan soveltuvana. Yhtä kaikki, mies oli tarpeeksi kokenut tietääkseen, että tämänkaltaisten lausuntojen antaminen maailmalle (tai ainakin Fox Newsille) voi olla uutisvuoto, erityisesti kun ottaa huomioon sen maailman tilan missä me nyt elämme.
Senaatin tiedustelukomitea on vaatinut UAP-raportin julkaisua kesäkuun 25. päivään 2021 mennessä. Se tulee olemaan suuri koetus UFO-läpinäkyvyydestä ja Bidenin hallinnon avoimuudesta. Huolimatta haasteista Venäjän, Kiinan, USA:n rajojen ja koronaviruksen kanssa, he tulevat silti tekemään UAP-asialle jotain.
Muistetaan, että ei ollut kuin viime kesäkuussa kun USA:n senaatin tiedustelukomitea peräänkuuluttu kansallisen tiedustelun johtajalta raporttia UAP-aktiviteetista 180 päivän sisällä Intelligence Authorization Actin voimaansaattamisesta. IAA oli osana kongressin molempien huoneiden ja presidentin hyväksymää COVID-tukipakettia. Laki on nyt voimaansaatettu. Kello tikittää nyt, ja kesäkuun 25. päivä lähestyy kovaa tahtia.
Vaikka UAP-raportti oli tilattu Trumpin aikana, Bidenin hallinto toimittaa sen. Ratcliffe ei ole enää ruorissa, uusi kansallisen tiedustelun johtaja Avril Haines on vastuussa.
Senate Select Committee on Intelligencea (SSCI) johtaa nyt senaattori Mark Warner, joka on korvannut Marco Rubion. Molemmat ovat ottaneet UAP-kysymykset asiakseen ja selvästikin he kaipaavat vastauksia. Muistetaan myös, että eräs komitean jäsenistä, joka vaati UAP-raporttia oli kukas muukaan kuin senaattori Kamala Harris, nykyinen varapresidentti.
Monet muut suuret nimet ovat puhuneet julkisesti aiheesta viime aikoina. Entinen senaatin enemmistöjohtaja, senaattori Harry Reid ei ole ainoastaan puhunut UAP:sta, hän on kokoajan ollut äänessä aiheesta. Niin on myös presidentti Obaman entinen esikuntapäällikkö John Podesta, entinen New Mexicon kuvernööri Bill Richardson, sekä liuta muita valtion sisäpiiriläisiä jotka näyttäytyivät To The Stars Academyn kanssa, kuten Christopher Mellon, Luis Elizondo ja Steve Justice.
Se mikä näitä yhdistää on se, että he eivät puhu UAP:sta duunissaan, mutta tuntuvat olevan halukkaita puhumaan asiasta kun eivät enää ole virassa. Tuohon kategoriaan mahtuva henkilö, jonka CV on paljon kiillotetumpi, on entinen CIA-johtaja John Brennan, joka palveli Obamaa neljän vuoden ajan.
Brennan oli työssään kun Pentagonin UFO-videot tulivat julki New York Timesin tutkivassa reportaasissa vuonna 2017. Hän puhui aiheesta haastattelussa George Masonin yliopiston Mercatus Centerissa.
“Olen nähnyt joitain laivaston pilottien videoita, ja minun pitää sanoa teille että ne ovat varsin kulmakarvoja nostattavia katsoa. On tärkeää, että ammattianalyytikot eivät mene haasteeseen hylkäämällä mahdollisuuksia tai uskomalla etukäteen, että asia on joko X, Y tai Z. Voit koittaa varmistaa, että sinulla on niin paljon dataa kuin mahdollista, visuaalista ja muun tyyppistä teknistä sensoridataa. Lisäksi uskon, että on tärkeää mennä muihin ympäristöihin ja selvittää oliko kyseessä jonkinlainen sääilmiö, joka tuohon aikaan olisi voinut olla, joka olisi luonut kuvan meidän näkemästämme ilmiöstä.
https://www.youtube.com/watch?v=CEjNOaznd84
Oliko maanpinnalla jotain mitä tapahtui tuolloin, vai oliko jotain muita ilmiöitä, jotka voisivat auttaa selittämään sen mikä näyttää mysteeriltä? Täytyy tosissaan lähestyäs sitä avoimin mielin, mutta saada siitä niin paljon dataa kuin mahdollista ja niin paljon asiantuntemusta kuin mahdollista. Elämä määrittyy monin tavoin. Mielestäni on hieman yliolkaista ja röyhkeää meidän uskoa, että ei ole minkäänlaista elämää muualla koko universumissa. Kun ihmiset puhuvat siitä, onko elämää muualla kuin USA:ssa, maailmassa, pallolla? Siitä voi olla monenlaista mielipidettä. Mutta mielestäni ilmiö jota me tulemme näkemään pysyy selittämättömänä ja voi, itse asiassa, olla jonkin tyyppinen ilmiö joka on seurausta jostain mitä me emme vielä ymmärrä ja jossa voi olla mukana aktiviteettia minkä joku muu voi sanoa olevan toisenlainen elämänmuoto.”
Mitä tästä jää käteen? Eivät eläköityneet sisäpiiriläiset yhtäkkiä ole puhumaan oppineet. Eräs kaikkein tunnetuin heistä, josta Brennan tietää paljon kaikkea, on amiraali Roscoe Hillenkoetter, CIA:n ensimmäinen johtaja vuosina 1947-1950. Vuosikymmenen ajan oltuaan eläkkeellä, hän kirjoitti kirjeen kongressille ja se oli kuin klapilla päähän:
“On aika totuuden tulla julki. Näyttämön kulisseissa korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ovat aidosti huolissaan UFOista. Mutta virallisen salailun ja naurunalaiseksi saattamisen kautta monet kansalaiset johdatellaan uskomaan, että tunnistamattomat lentävät esineet ovat puppua. Kannustan välittömästi kongressin toimimaan vähentääkseen vaaroja, jotka aiheutuvat UFOjen salailusta.”
Sekä ensimmäinen CIA-johtaja että Obaman CIA-johtaja ovat sanoneet, että UFOt eivät ole puppua. Jos CIA:n johtaja ei ole asemassa tietää jostain asiasta, kuka silloin on?
Mitä eroa on sillä ajalla jolloin Hillenkoetter kirjoitti kirjeensä ja nykypäivällä?
No, ainakin se että meillä on jo sekä kongressin toimintakutsu että suora vaatimus informaation toimittamiselle korkea-arvoiselta senaatin tiedustelukomitealta. Tämän he kirjoittivat lakiesitykseen:
Komitea tukee Unidentified Aerial Phenomenon Task Forcen pyrkimyksiä Office of Naval Intelligencessa standardoida tunnistamattomien ilmailmiöiden raportointi ja tiedonkeruu, sekä raportointi ja tiedonkeruu kaikista yhteyksistä, joita heillä on vihollisvaltoihin, sekä raportointi ja tiedonkeruu siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille.
…
Täten komitea ohjeistaa DNI:tä, puolustusministerin sekä muiden sellaisten tahojen johdolla, joita johtaja ja ministeri pitävät relevantteina, jättämään raportin 180 päivän aikana Lain voimaansaattamisesta kongressin tiedustelu- ja asevoimakomiteoille tunnistamattomista ilmailmiöistä (jotka myös tunnetaan ”anomaalisina ilma-aluksina”), mukaanlukien havaituista ilmaesineistä, joita ei ole tunnistettu.
Kun tämä julkaistiin ensi kerran, osa sen shokkiarvosta oli myös suoraan lyödä naamalle se, että on olemassa UAP-toimikunta (Unidentified Aerial Phenomenon Task Force, UAPTF) joka toimii laivaston tiedusteluvirastosta (Office of Naval Intelligence, ONI).
“Täten komitea ohjeistaa DNI:tä… jättämään raportin… tunnistamattomista ilmailmiöistä”
On vaikeaa uskoa tämän olevan oikeasti totta. Se on nähtävä omin silmin. Tässä on direktiivi. Virallisessa valtion dokumentissa tämän näkeminen saa räpyttelemään silmiä muutamaan otteeseen.
Me aloitimme Trumpin tiedustelujohtajasta John Ratcliffesta. Hän käynnisti prosessin ja ilmiselvästi hänellä on siitä jotain sanottavaa, mutta henkilö joka tulee prosessin viemään maaliin on uusi DNI, Avril Haines. Kun ottaa huomioon hänen mandaattinsa, hänellä on pakko olla useampi ihminen työskentelemässä tämän parissa, joka tätä kirjoitettaessa pitää jättää kolmen kuukauden sisällä.
Mitä Hainesista tiedetään?
Hän on entinen Obaman hallinnon kansallisen turvallisuuden oikeudenkäyntiavustaja ja apulaisneuvonantaja. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on koskaan valvonut kansallisen tiedustelun johtajan toimistoa.
“Tarvitsen tiimin valmiiksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien auttamaan minua saamaan Amerikan takaisin pöydän ääreen, ottamaan maailma mukaan vastaamaan suurimpiin aikamme haasteisiin ja parantamaan turvallisuuttamme, vaurauttamme ja arvojamme… Me emme voi vastata uudenlaisiin haasteisiin vanhalla ajattelulla ja muuttamattomilla tavoilla — tai ilman taustojen ja perspektiivien monimuotoisuutta.”
Tässä toki puhutaan asioista kuten Kiina, Venäjä, NATO, EU, Iran, Israel, Pohjois-Korea ja niin edelleen. Mutta silti se kuvastaa Bidenin mielialaa. Tuleeko hän tuomaan samat arvot UAP-asioiden hoitoon, erityisesti kun hänen varapresidenttinsä istui komiteassa joka tuota lakiesitystä luonnosteli?
Haines on työskennellyt Bidenin kanssa hänen ollessa varaneuvonantaja senaatin ulkoasiainkomitealle vuosina 2007-2008, kun Biden oli itse puheenjohtaja. Haines työskenteli Valkoisessa talossa vuodesta 2010 juridisena neuvonantajana kansallisen turvallisuuden asioissa. Vuonna 2013 hänestä tuli CIA:n varajohtaja ja kaksi vuotta myöhemmin hän palasi Valkoiseen taloon kansallisen turvallisuuden varaneuvonantajaksi — ensimmäisenä naisena tuossa roolissa.
Sanotaan vain näin. Avril Hainesin täytyy jo nyt tietää hyvä määrä UFOista. Hänen täytyy myös tietää, että hänen pomonsa ja hänen oikea kätensä tietävät myös paljon asioista.
Joten hän tulee jatkamaan Bidenin puolustusministeri Lloyd Austinin hännystelyä nähdäkseen mitä tämä ajattelee vaikeasta kysymyksestä ja mitä Austin itse saattaa jo tietää. Sitten tulee olemaan vähintään neljän tahon neuvottelut, johon kuuluu Joe Biden, Kamala Harris, Lloyd Austin ja Avril Haines.
Se antaa jonkin verran luottamuksentunnetta tietää, että noissa neuvotteluissa tulee olemaan kaksi neljästä paikasta varattu koville, päteville, älykkäille naisille. Tämä on suuri päätös, jonka kanssa he kamppailevat.
Voi olla järkevää olettaa, että juuri eläköityneet sisäpiiriläiset kuten Ratcliffe ja Brennan ja muut äänessäolijat tekevät parhaansa ulkopuolelta käsin rohkaistakseen sisälläolijoita olemaan asiassa niin avoimia kuin mahdollista.
Mitä Biden, Harris ja Austin tekevätkään tällä informaatiolla senaatilta, vaatimus joka äärimmäisen kahteen leiriin jakautumisen aikana annettiin erittäin yksimielisesti?
Aikovatko he vältellä asiaa, sekoittaa pohjamutia, laittaa hyvät jutut salaisiksi ja yleisesti hidastaa UAP-todellisuuden paljastusta? Vai valkopesevätkö he kaiken niinkuin heidän edeltäjänsä ilmavoimien Project Blue Bookissa ennen sen lopettamista 1969?
Vai onko se jotain muuta? Jotain mikä voi aloittaa prosessin oikeasti ja muuttaa historiaa? Jotain mitä tämä raportti ja aikaraja voivat edistää hurjasti myöntämällä, että UAP:t ovat todellisia ilmiöitä?
Selvennän hieman otsikkoa mielen räjäyttämisestä.
Se tulee olemaan vaikeaa, ottaen huomioon ne useat korkean aseman lähteet senaatilla itsellään sekä tiedusteluyhteissä, jotka ovat vahvistaneet UAP:t todeksi, julkaista raportti ja sanoa että “täällä ei ole mitään nähtävää.” Sellaisen raportin ulos pukkaaminen olisi suoraan ristiriidassa sen kanssa mitä tiedustelukomitean jäsenet jo tietävät ja mitä entiset tiedustelutahot ovat jo sanoneet julkisesti. Se ei tulisi toimimaan.
Raportti todennäköisesti laittaa hieman lihaa luiden päälle siitä mitä jo on sanottu. Että taivaalla lentelee juttuja ja ne rikkovat fysiikan lakeja, me emme valmistaneet niitä, meidän mielestä Venäjä tai Kiinakaan ei osaa niitä valmistaa, ja että me emme tiedä mistä ne ovat tulleet. Raportti ei todennäköisesti mene ilmiön historiaan sen syvemmin. Puhumattakaan niistä muista salaisista tapauksista, jotka ulottuvat aina toisen maailmansodan aikaan asti. Fokus pysyy nykyhetkessä aivan kuin historiaa ei olisi tapahtunutkaan (tai koskaan tapahtunut).
Monet tämän lukijoista jo tietävät, että UFO/UAP-todellisuuden taustalla on paljon. Mieli on keskittynyt aiheeseen useita vuosia. Et mene paniikkiin.
Media, valtio, ystäväsi ja perheesi kuitenkin ovat eläneet elämäänsä leikkien että koko asiaa ei ole ollut olemassakaan. Kun he näkevät valtion raportin UAP-todellisuudesta, silloin me voimme turvallisesti sanoa että jotkut mielet räjähtävät.
Prosessi pantiin käyntiin joulukuussa 2017, kun New York Times kirjoitti ensimmäisen juttunsa Nimitzista ja muista tapauksista. Kolme ja puoli vuotta sen jälkeen on ollut hidas, vakaa kaari joka vahvistaa argumenttia.
Tämä on toinen puoli, valtion asian myöntäminen. Se tullaan tekemään piakkoin.
Tässä postauksessa esitetään Joe Murgian sivuilla esitetyt Nick Larkinin kommentit alunperin Redditiin postattuun ketjuun. Reddit-viestissä tiedustelupalvelun henkilö kertoo kohdanneensa avaruusolennon. Huikea tarina!
Kirjoittanut Joe Murgia
Tässä kuussa Añjalin tarina (ei hänen oikea nimensä), joka väitti olleensa useassa lähikontaktissa ei-ihmisolentojen kanssa, otettiin Redditissä vastaan myrskyisästi ja se sai aikaan paljon mekkalaa. Tässä kohtaa on mahdotonta osoittaa hänen väitteitään tosiksi ja monet hänen tarinansa aspektit ovat vaikeita uskoa, mutta yritän pysyä neutraalina kunnes saamme lisätietoja ha kuulemme muita todistajia. Sillä aikaa hänen taustansa ja entinen työpaikkansa ovat kiinnostaneet minua. Nick Larkinin mukaan, jonka kohta tapaatte, Añjali on entinen tiedusteluviranomainen, joka “on briiffannut presidentinkansliaa ja pääesikuntaa”. Jos hän ei keksi asioita päästään, tämä on jo tarina itsessään. Annan teidän lukea sen mitä hän postasi Redditiin ja kuunnella sen mitä hän sanoi Clubhousessa ja antaa teidän tehdä omat johtopäätöksenne. Ainoa asia, mitä pyydän että ihmiset tekisivät olisi, että ihmiset eivät heti pilkkaisi häntä valehtelijaksi.
Teen parhaani tiivistääkseni joitain juttuja hänen tarinastaan, mutta suosittelen kuuntelemaan häntä ja lukemaan tarinat (linkit alla) ja lukemaan Larkinin johdannon. Larkin oli mukana Clubhousen keskustelussa yhtenä iltana. Ja ne ihmiset, jotka sanovat Añjalin valehtelevan taustastaam, olkaa valmiita haukkumaan myös Larkinia valehtelijaksi.
Kaikki tapahtui eteläisessä Kaliforniassa. Vuoden 2017 alkupuoliskolla Añjali oli kuolemansairaana teho-osastolla kun vanhempi nainen käveli huoneeseen. Hän kysyi hoitajaltaan “Kuka tuo nainen on?”, mutta hoitaja ei nähnyt ketään. Añjali tajusi pian, että nainen oli naapurihuoneen potilas, ja että tämä oli juuri kuollut. Hän selitti kaiken tämän hoitajalle mutta turhaan. Ei kauaakaan mennyt kun naapurihuoneen potilas, vanhempi nainen, sai sairaskohtauksen ja kuoli. Hänen huoneessaan seissyt nainen oli nyt mennyt pois. Kaksi samanlaista tapausta sattui kahdesti seuraavana parina päivänä muiden potilaiden kuollessa teho-osastolla, ja se pian osoittautui “poistuvien sielujen paraatiksi.”
Kun hän oli parantunut ja hänet lähettiin kotiin, kuolleet vierailijat jatkoivat hänen luonaan käymistä. Ja yhdeksän kuukauden ajan kaikki talossa asuneet kertoivat, “näkevänsä ilmestyksiä, kuulevansa ääniä tyhjästä, tuntevansa kosketuksen, näkevän esineiden liikkuvan itsekseen, jne.” Sitten eräänä iltana joulukuun puolessa välissä 2017, kun hänen tyttärensä oli hänen vierellään ja he katsoivat elokuvaa, toinen vierailija tuli käymään. Mutta tällä kertaa kuolleen ihmisen ilmestymisen sijaan, Añjali sanoo sen olleen avaruusolennon ilmestyminen. Alien. Ja näin hän sitä kuvaa.
“Olento oli humanoidi, ja sillä oli vaalean purppura/laventelin värinen iho, pehmeä. Hänen kehonsa oli laiha, pitkät laihat jalat ja kädet, pitkä ohut torso, pitkät sormet. Hänen päänsä oli vaakatasossa pitkulainen, pullotti ja se oli ylisuuri hänen heiveröisten ihmismäisten hartioihin ja pitkään kaulaan verrattuna.”
Hän arvioi olennon olleen arviolta vähän yli metrin pituinen ja sillä oli viesti ihmiskunnalle.
“Minun piti kertoa muille, että oli muitakin kuin minä, joille olennot kommunikoivat, ja näiden muiden piti myös kertoa toisille ihmisille. Hän näytti minulle ihmisverkoston planeetallamme, joiden kanssa hän kommunikoi, hän näytti meille meidän toisiinsa kytkeytymisemme, sanoi minulle että on muitakin, että minä en ollut ainoa.”
Viestin pääosuus oli, että ihmisten tarvitsee kehittyä nopeammin kuin mitä me nyt kehitymme ja että meidän tulee kehittää telepatiaa, koska puhe ja eri kielet ympäri maailman ovat esteenä meidän lajimme kehittymiselle. Hän näki tätä olentoa kaksi muuta kertaa tammikuussa 2018, ja tällöin sillä oli kiireellisempi viesti, että ihmiskunnalta on loppumassa aika ja “selviytymisenne riippuu aiemmin kuvattujen viestintäkykyjen kehittymisestä.” (Sen mitä hän kuvasi oli samanlainen kuin mitä muut kokijat kuvaavat “lataukseksi”). Olento kertoi hänelle, että tämän tyypin kommunikaatio tuo ihmiskunnalle rauhan ja kyvyn kommunikoida kosmisten naapurien kanssa. Kolmannen vierailun aikana hänen tyttärensä oli vieressä ja he molemmat kadottivat muutaman tunnin aikaa.
Sunnuntaina helmikuun 18. päivänä 2018 Añjali ja ystävät olivat loungealueella paikallisessa kahvilassa, kun pariskunta, Wayne ja Trish, saapuivat ja aloittivat keskustelun. Añjalin ystävien lähdettyä hän jäi paikalle ja jatkoi juttelua uusien ystäviensä kanssa. Hetken päästä toinen pariskunta, Waynen ja Trishin ystäviä, saapui sinne, ja heitä oli viisi ihmistä. Wayne kysyi häneltä oliko hän pohtinut avaruusolentoja ja hän sanoi, “no, mietin niitä joka päivä ja rakastan vitusti niitä. Miksi?” Wayne kysyi häneltä halusiko hän nähdä sellaisen ja tämä sanoi “kyllä” ja he menivät hänen asunnolleen.
Wayne sanoi hänellä olleen UFO-aktiviteettia hänen tiluksillaan, että hän oli kokenut fyysisen kontaktin avaruusolennon kanssa eräänä iltana, ja että olento oli sanonut hänelle että heillä on tukikohta vuoren sisällä eivätkä he tarkoita pahaa. Seuraava asia minkä hän muistaa on, että hän oli tullut takaisin kotiinsa ilman muistikuvaa siitä miten hän oli sinne päätynyt. Toinen puuttuvan ajan episodi? Nyt hän oli jo pakkomielteinen, hän lähti vuorille etsimään ja löysi heidät.
Nyt kun kaikki viisi olivat Waynen ja Trishin asunnolla, miehet pukivat otsalamput ja kaikki suuntasivat tunneliin ja alas viettävää tasoa. Heidän kääntyessään kulmasta, seitsemisen metriä Waynen ja Añjali edessä, seisoi neljä humanoidiolentoa.
“Siellä oli kolme avaruusolentoa, voin kuvata vain pitkät valkoiset — humanoideja, ne olivat arviolta parimetrisiä, kaikki suunnilleen saman pituisia. Niiden iho oli uskomattoman valkoinen ja valoisa, se näytti hehkuvan valkoista ja kuitenkaan se ei emittoinut mitään taustavaloa… Neljäs olento seisoi kahden pitkän valkoisen edessä, kasvot niitä kohti, selkä meihin päin. Tämä olento oli arviolta vähän yli metrin pitkä, klassinen harmaa, sillä oli sileä iho, ohut ja luihu keho ja ohuet kädet ja jalat, ohut torso, pitkä niska, pitkät ohuet kädet, pitkät ohuet sormet ja ylisuuri pää, ylisuuret mustat silmät, pelkät aukot nenän kohdalla, lähes näkymätön, ohut suu, karvaton, ei näkyviä korvia. Se kääntyi meitä kohti.”
Harmaa olento sanoi, että kaikkien muiden paitsi Añjalin piti poistua.
“Sitten helposti harmaa kommunikoi kanssani, välitti viestin suoraan minulle kuvin. ‘Hei, Añjali, meidän on pitänyt puhua sinulle uudelleen.’ Astuin Waynen ohi ha kävelin suoraan sen luo niinkuin se olisi kaikkein luonnollisin reaktio maailmassa. En pelännyt yhtään. Tunsin ainoastaan kunnioitusta ja rauhaa, syvään juurtunutta toivoa. Minulla ei ole tälle mitään selitystä.
“Harmaa johti minut käytävää pitkin leveän puoliympyrän muotoisen oven luo, joka oli arviolta parin metrin korkeudella korkeimmassa kohdassa. Ovi avautui, liukuen vasemmalta oikealle, työntyi sisään seinään. Toisella puolella ovea seisoi olento, ja se katseli minua. Pian kun silmämme kohtasivat, tiesin kuka hän oli. Tämä oli minun olentoni. Se olento. Se oli kiistämätöntä, ja minä haukoin henkeäni.
“Olen ollut varsin erehtynyt tämän laventeli-ihoisen olennon koosta, jonka kanssa olin kommunikoinut jo jonkin aikaa. Ne olivat arviolta kahdesta kahteen ja puoleen metriä pitkiä, ei niin pieniä kuin olin ajatellut. Vaikka paljon suurempi, sen keho oli paljon samanlainen kuin harmaan sen yleisessä honteloudessa, mutta torso oli vankempi kuin harmaalla, hartiat paljon leveämmät niinkuin ihmisellä, ja suuri pullottava pää, kuin pitkulainen sienen hattu. Silmät olivat suuret, nenä hieman näkyvämpi kuin harmaan, ohut suu, ilmeeltään kunnioittava.”
Añjali sanoo, että hänelle oltiin kerrottu, että on olemassa seitsemän planeetan hallinnollinen neuvosto, joka valvoi Maapallon elämää. Johtuen “surkeista ihmisistä” ja heidän kammottavasta käytöksestään, neljä niistä oli lähtenyt. Ilmeisesti “meidän käyttäytymisellämme oli negatiivisia vaikutuksia muissa paikoissa, jotka ovat olemassa täällä missä mekin olemme, joita me emme pysty tällä hetkellä havaitsemaan.” Ja nämä neljä olivat palaamassa tänne.
[Ne] “ovat lopettaneet nykyisen ihmiskokeen. Jäljellä olevat kolme neuvoston jäsentä ovat vähemmistö, ja ihmiskunnan päivät tänä aikakautena ovat päättymässä. Aikakausi päättyy kun neljä jäsentä saapuvat. Ihmiskunnan tulee nousta ihmisolemuksen yli, kehittyä, valmistautua, koska ne jotka epäonnistuvat niin tekemään eivät pääse ylösnousemaan. Meidät tullaan erottamaan toisistamme sillä olemmeko me tehneet tarpeellisen muutoksen vai emme. Nyt on kiire. Meidän tulee kehittyä, tai me epäonnistumme nousemaan ylös. He painottivat kaikkien elävien olentojen toisiinsa kytkeytyneisyyttä ja ykseyttä; he ilmaisivat tietoisuuden ykseyden. He sanoivat minulle, että minä — me, ihmiset — voimme ottaa yhteyttä heihin ja saada tietoisen yhteyden, ja näin he näyttivät minulle miten se tehdään jo kertomalla minulle siitä.”
Yksi lisähuomio: Olen nähnyt ihmisten sosiaalisessa mediassa kritisoivan neuvoja kun puhutaan ihmisistä, joiden tulee oppia telepatiaa, joiden yleisin valituksen aihe on, “Se ei tule tuomaan meitä yhteen ja en halua että muut tietävät mitä minä ajattelen!” Mutta yksinkertainen telepatia ei ollut se mitä he kuvasivat.
“Yksittäisten ihmisten kielten kesken nyanssit johtavat rikkinäiseen puhelimeen. Lähes aina on tilaa subjektiiviselle tulkinnalle, ja liian usein egoon perustuvalle tulkinnalle. Nykyiset ihmiskielten kykymme ovat yksinkertaisesti liian tehottomia ja primitiivisiä. Se jättää tilaa vääristymille, pelolle, itsekkyydelle ja tuhoisille ajatuksille, mikä johtaa tuhoisaan toimintaan.
“Täten, meidän tulee oppia kommunikoimaan toistemme kesken tavalla, millä hän kommunikoi minulle — kryptatulla kuvalla joka ladataan välittömästi aivoon. On tärkeää, että evoluutiomme oppii tekemään näin, ja se tulee yhdistämään ihmiskunnan kyvyn kommunikoida toistemme kanssa rotuna.”
Tämä on “lyhyt” tiivistelmä, ja kuten sanoin, pitää lukea kaikki ja kuunnella koko Clubhouse, koska muuten jää paljon tietoa välistä.
Tässä on mahdollisuudet miten minä tapauksen.
1) Hän on harhainen. Clubhousen kuunneltuani en näe tätä kuitenkaan vakavana mahdollisuutena.
2) Hän koittaa saada kirjaa myydyksi tekaistulla tarinalla ja päästä kiertämään maailmaa. Hän on kirjailija ja hyvä sellainen. Joten, katsotaan mihin tämä vie, tämä mahdollisuus on ainakin olemassa..
3) Hän välittää disinformaatiota sekoittaakseen ufologian alaa ja haaskaa kaikkien aikaa. Vaikka ufologialla on pitkä historia disinformaation kanssa väännössä, en usko että tämä on nyt asian laita.
4) Kaikki mitä hän on sanonut on tapahtunut juuri niinkuin hän kuvasi. Toivon että tämä on oikea vastaus, koska tarina on hieno. Mutta juuri nyt, se on jotain mitä emme voi osoittaa todeksi. Haluaisin kuulla lisää Waynelta, josta tekin kuulette kun luette Añjalin tarinasta. Haluaisin myös kuulla hänen aikuisesta tyttärestään jolla oli puuttuvan ajan pätkä. Jos kukaan perheessä haluaisi kertoa poltergeist-kokemuksistaan, se auttaisi paljon. Hän sanoi poltergeist-aktiviteetin edeltäneen ET-kontaktia. Miksi se on tärkeää?
“Poltergeist-ilmiö on aina, aina liittynyt UFO-kohtaamisiin. Se on jotain mitä ei ymmärretä kovin hyvin tai tunnusteta ufologiassa… Aina kun UFOja esiintyy, niiden kanssa kulkee poltergeisteja.”
Tämä on Nick Larkinin intron puhtaaksikirjoitus Añjalin Clubhousepuheen introon.
Nick Larkin: Hei, minun nimeni on Nick Larkin. Löydät yhteystietoni Clubhouseprofiilistani. Koko nimeni on Gregory Nicholas Martin. Isäni on Gregory…joten minun nimi on Nick. Ja mainitsen että, jos haluat… minä voin toimia henkilönä joka on varmistanut tänä iltana puhuvan identiteetin. Ja te ymmärrätte kohta miksi. Jos haluatte etsiä minut, hienoa. Olen LinkedInissa nimellä Nick Larkin, olen sillä nimellä mieluummin kuin Gregory Nicholas Martin. Ja voit myös laittaa hakukoneeseen Indiana State Employee Lookup. Siellä on webapp, jonne voi laittaa nimeni, se näyttää minut ja todistaa kuka olen.
Nopeasti taustaa minusta. Kun olin lapsi, todistin jotain todella selittämätöntä, noin jalkapallon kokoinen – käsiaseen metallin värinen – esine lähestyi minua ja äitiäni takapihallamme. Ja ajattelin tuolloin, että se oli joku tylsän värinen ilmapallo ja vakuuttelin itselleni että tämä asia, joka lenteli ympäriinsä, sen on pakko olla ollut erikokoisia perforaatioita tai jotain. Ja näin ajattelin vuosia kunnes tulin vanhemmaksi. Joten kelataan vuoteen 2004, syyskuuhun. Olin merikadettiYhdysvaltain merisotakoulussa, mikä on kuin West Point paitsi laivastolle. Joten olin siellä opiskelemassa ja kun menin ulos, eräänä iltana lenkille, juoksin Severn Riveriä reunustavaa vallia, kun klassinen musta kolmio-UFO tuli kiitäen Severn Riveriä 100 metrin päähän minusta, sitten se lähti poispäin taivaalle huippunopeutta Chesapeake Bayn yläpuolella.
Joten, tuosta lähtien olen aina ajatellut asiaa syvemmin ja sitten ajatellut enemmän sitä tapausta joka oli lapsena ja kiinnostuin aiheesta kovasti. Kun valmistuin merisotakoulusta, koska olin opiskelija… no, valmistunut luokkamme oli ensimmäinen luokka, jolla oli arabiankielinen pilottiohjelma. Olin mukana ohjelmassa johtuen kielten osaamisestani. Ja sen takia he ottivat minut armeijaan tiedusteluun. Joten kun valmistuin, olin Irakissa tuohon aikaan. Ja siten päädyin tiedustelu-upseeriksi. Joten olin tiedustelu-upseeri aina vuoteen 2014 asti ja minusta tuli siviili. Joten siitä lähtien olen työskennellyt datan kanssa, nyt työskentelen Indianan osavaltion kanssa ja teen samanlaista työtä kuin tein tiedustelussa ja armeijassa.
Olen silti pakkomielteinen tästä aiheesta josta me puhumme tänään. Syy sille on, ei siksi että se olisi fantastista, mutta että se tuntuu minulle olevan se missä ilmiselvästi totuus lepää. Ja se räjäyttää tajuntani että muu maailma ei tunnu ajattelevan näin. Mielestäni sanomattakin on selvää, universumissa joka on 3.5 miljardia vuotta vanha ja viimeisen 50 vuoden aikana me olemme saaneet kutistettua tietokoneet varastohallista kännykäksi. Joten teknologia voi edistyä nopeasti. Ja jopa perus ymmärrys siitä miten universumi on muuttunut, nopeasti, viimeisen 100 vuoden aikana. Joten miksei tämä ilmiö olisi todellinen? Ja haluan saada sen kerrottua massoille. Siksi minua kiinnostaa tämä.
Tuoreeltaan kuulin Tim Dillonin podcastissa Clubhousesta, joten sain kutsun palveluun ja pääsin tänne puhumaan samalle jengille joka tiistai ja torstai kello 9:30. Silloin olimme [Roderick Martinin] huoneessa. Ja parin keskustelun jälkeen, niinkuin teen aina, lurkkasin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevissä foorumeissa Redditillä. Ja luin tästä fantastisesta kertomuksesta, jonka sain tietää olevan Añjalin kirjoittama, joka puhuu meille hetken päästä. Luin siitä ja se todella soitti kelloja. Yksi asia, hän väittää olevansa eläköitynyt puolustustiedustelu-upseeri. Minulla on sama tausta. Tarina oli niin uskomaton, se ei voisi olla totta, niin ajattelin. Ja Redditin yleisö on, osittain johtuen Redditin kulttuurista, todella vittumainen. Kaikki vain kaatoivat paskaa hänen niskaansa, sillä hän vastasi täysin rationaalisesti lähes kaikille. Hänen on ollut pakko tehdä sitä päivien ajan. Siis pelkkiä vastauksia antamassa – erittäin rauhallisesti, tyyniä, järkeviä vastauksia – niitä hän antoi. Joten ilmiselvästi kyseessä ei ole sekopää, ainakaan sen perusteella mitä luin. Vastaukset oli ajateltu ja perusteltu.
Joten otin häneen henkilökohtaisesti yhteyttä Redditin kautta, ja kysyin olisiko hän kiinnostunut puhumaan clubille. Kerroin hänelle taustastani ja hän kertoi omastaan. Ja lopulta me pääsimme pisteeseen että hän ei vielä halua tulla julki. Ja se on ymmärrettävää jos katsoo Redditin reaktioita. Ymmärrät kyllä, sen on pakko olla kuormittavaa henkilölle, kestää kaikenlaista hyökkäystä, siitä tarinasta mitä itse kertoo. Ja toiseksi, tämä ei vaikuta olevan mikään uran edistystemppu. Hän on eläköitynyt, hän on eläkkeellä, tiesitkö? Hän ei välitä olla julkisuuden henkilö, joten se ei liity julkisuuteen.
Ja puhuin pitkään hänen kanssaan puhelimessa. Hän lähetti minulle kopion hänen passistaan ja hänen DD214:n, joka on standardilomake minkä saa käteen kun jättää aktiivipalveluksen. Lähetin hänelle omani, joten hän tietää kuka olen. Ja sitten vaihdoimme Linkedin-tilejä ja kykenimme haistelemaan toisiamme. Ja me saimme tietää että me molemmat olemme sitä ketä me väitämmekin olevamme. Ja hän meni pidemmälle ja antoi minulle kontakteja hänen komentoketjuunsa. Ja siitä lähtien olen puhunut monien hänen entisten palkkalaistensa kanssa hänen komentoketjussaan kun hän oli aktiivinen tiedustelu-upseeri. Varmistin, että hän oli briiffannut presidentinkansliaa ja pääesikuntaa Pentagonissa. Se on kaikki varmistettu nyt ottamalla yhteys hänen komentoketjuunsa. Lisäksi tein taustatyötä ystävieni kanssa jotka ovat edelleen palveluksessa, ja he ovat myös varmistaneet kaiken tämän.
Joten, sen mitä aion tehdä on… voit katsoa kuka olen, okei? Ei minua kiinnosta jos olen julkisuuden henkilö. Tarkoitan, että olen julkisessa virassa joten se ei haittaa minua ollenkaan. Minä en ole vakooja, ok? En ole CIA-kaiffari. Pidin hassuna, yksi ilta, kun me puhuimme tästä aiheesta, toisessa huoneessa Tom Greenin ja Dave Foleyn kanssa, ja Tom Green, koomikko kun on, ehdotti että olisin CIA-istute, koska minä… syy sille miksi kaksi tiedustelu-upseeria puhuu keskenään, minä ja Añjali, joka on kokenut asioita, on että meillä on yhteinen kokemus ja olemme luoneet suhteen keskenämme. Hän luottaa minuun pitääkseen identiteettinsä salaisena ja minä jopa allekirjoitin sopimuksen hänen kanssaan. Joten ette saa minulta mitään (naurua) jos haluatte tietää kuka hän on. Arvostan luottamusta. Pyytäisin teiltä, että älkää yrittäkö vaikuttaa minun työsuhteeseeni. Minulla ei ole mitään koiraa haudattuna, muuta kuin aito kiinnostus tähän aiheeseen ja halu saada viesti välitetyksi. Lähinnä koska se hätkähdyttää minua, maailmassa komentaja Fravorin jälkeen, en ymmärrä miksi kaikki eivät kysy samoja kysymyksiä ja oleta samoja asioita. Useimmat meistä tässä huoneessa ovat samaa mieltä.
Eläköitynyt puolustustiedustelu-upseeri, jolla on CE5-kokemus kerrottavanaan. Olen tämän tekstin alkuperäinen kirjoittaja; tämä on ensimmäinen postaukseni redditiin. Oman kokemukseni kertominen teille muuttaa elämäni, sillä minun nyt pitää ottaa vastuu kokemastani. Tässä on tarinani. Olkaa kunnioittavaisia ja vastaan kysymyksiinne.
On turhauttava kokemus kun u/ postaa kohtaamisen tai havainnon tänne, joka on tapahtunut vuosia sitten, eli kun he olivat lapsia, tai kun he joskus elivät siellä tai olivat töissä tuolla tai menivät sinne paikkaan tai tunsivat ne ihmiset tai kaikkea tätä. Henkilökohtaisesti minä olen innokas saamaan totuuden selville, että haluan sen tapahtuneen tapahtuman olleen tapahtunut nyt, ei jokin aika sitten. Haluan olla yhteydessä siihen, kuin edistyisin jollain elämän alueella ja kuin asiat tapahtuisivat nyt. Tajuatteko?
No, jos te tajuatte mistä puhun, pahoittelen sitä mitä aion tehdä. Kuitenkin vakuutan teille, että asiat ovat todellakin tapahtuneet näin.
Liityin redditiin toukokuussa 2018 koettuani sarjan elämää muuttavia kokemuksia, jotka alkoivat tammikuussa 2017, ja kulminoituivat kokemaani kontaktiin tammikuussa 2018. Kamppailin kokemuksieni kanssa kuukausia, tunnustaen ja prosessoiden niitä ainoastaan parhaan ystäväni kanssa, tyttäreni, sekä läheisen ystäväni kanssa, jonka vahingossa päädyin ottamaan mukaan. Tarvitsin enemmän. Tarvitsin ymmärrystä ja yhteisöä. Käänyin redditin puoleen neljä kuukautta haahuiltuani yksin tavoilla, joista en tiedä miten kuvaisin ne teille, ja vaikka olenkin löytänyt yhteisöni, olen edelleen etsijä niinkuin kuka tahansa joka on kokenut näitä asioita. Koska mielestäni on tärkeää ymmärtää sitä mitä tapahtuu maailmassa ja mikä paikkamme ja roolimme tässä kaikessa on.
Taustani ja osaamiseni on puolustustiedustelussa. Minulla on ollut joitain kaikkein korkeimpia turvaluokituksia joita tässä maassa on, olen pidellyt käsissäni erityisen siilottua tietoa, niin salaista että vain 12 tiedustelu-upseeria koko aikana on saanut pääsyn siihen tietoon. Jotta pääsisi yhdeksi 12:sta, täytyy olla todella tiedon tarpeessa. Kaikki tämä on lähteiden suojelemiseksi ja heidän paljastumisen ehkäisemiseksi. Tällä tiedustelun tasolla ihmiset kuolevat kun heidät identifioidaan nimen, paikan, sijainnin, jne. perusteella. Nämä ovat tiedustelulähteitä, mutta vielä tärkeämpää on, että he ovat ihmisiä joilla on perheet jotka rakastavat heitä, ja se riski minkä he ottavat auttaakseen Yhdysvaltoja, se on niin suuri että heitä pitää suojella kaikin tavoin. Jos paljastat tiedustelutietoa jonka seurauksena tietolähde tapetaan, silloin on todella vaikeaa koko loppuelämän. Ja he tietävät että se olit sinä, koska teitä on vain kourallinen, joten he todellakin etsivät sinut ajan kanssa, ja tekevät työn nopeasti. He ovat motivoituneita.
Kerron tämän teille sekä rakentaakseni hieman uskottavuutta että selittääkseni että en ole täällä paljastamassa mitään salaista informaatiota. Vannoin valan suojellakseni Yhdysvaltain perustuslakia, sen ihmisiä, sen intressejä. Suoraan sanoen, kuka tahansa joka väittää paljastavansa salaista tietoa voi vakavasti joutua kuseen. (sisäpiirin vinkki – todennäköisesti he valehtelevat). Katso kommenttini täältä joka selventää kantaani lisää tämän suhteen. Kaikesta huolimatta, se mitä minä aion teille kertoa on paljon kiinnostavampaa kuin mikään tiedustelutieto, jota olen koskaan lukenut tai kirjoittanut, eikä se liity aiempaan työhöni.
Lisäuskottavuuden rakentamiseksi ennen aloittamistani, yksi asemani tiedustelussa tarkoitti, että työskentelen pääesikunnalle ja taistelukomentajien leipiin. Kirjoitin puolustusministerille puheen. Kirjoitin tiivistelmiä Valkoiselle talolle. Olen istunut suojatuissa huoneissa muutaman erittäin korkeassa asemassa olevan ihmisen kanssa, ja he luottivat minuun. Ymmärrättekö?
Minuun luotetaan, koska olen luotettava. Kuitenkin, se mitä aion kertoa teille tulee herättämään kysymyksiä siitä olenko minä luotettava. Ymmärrän sen, ja asetan kaiken kokemani myös kyseenalaiseksi itse. Minä olen asettanut kokemani kyseenalaiseksi, toistuvasti, sisäisessä kamppailussa jota en koskaan kuvitellut joutuvani käymään, kyseenalaistaen kaikki muistoni, älyni ja mentaalisen eheyteni. Toisella puolella tuota kaikkea voin kertoa teille kokemuksestani täydellä luottamuksella sanomaani. Tiedustelumaailmassa se on standardi johon pitää päästä. Kerron teille aivan vilpittömin mielin, että luottamusstandardini ovat tässä täyttyneet.
Lisäksi aion kertoa teille asioita, joita olette aina halunneet kuulla joltain joka on elänyt ja päässyt käsiksi asioihin, ja saattaa olla houkuttelevaa hyväksyä kaikki se minkä teille kerron kyseenalaistamatta. Älkää tehkö sitäkään, kaikesta minkä kuulette, täällä tai muualla. Aina kritisoikaa, aina kysykää vaikeita kysymyksiä, aina pitäkää avoin mieli. Tehkää nuo kolmea asiaa, ja totuus käy teille ilmi kun näyttö alkaa kasautua. Ja kaiken tämän sanottuani kerron teille totuuden parhaani mukaan, absoluuttisella luottamuksella siihen mitä sanon. Se tulee olemaan teistä kiinni haluatteko luottaa samalla tavalla minuun, niinkuin ne suurmiehet jotka minut tuntevat. En voi saada teitä näkemään totuutta siinä mitä kerron teille; teidän tulee nähdä totuus itse.
On tärkeää vastata väistämättömään kritiikkiin sillä koska olen osaava kirjoittaja, tarinani on tietenkin pakko olla fiktiota. Olen osaava kirjoittaja, ja olen hionut taitojani koko elämäni. Synnyin taipumuksella kohti sanastoa ja luetun ymmärtämistä joka ylitti läheisteni kyvyt. Olen kirjoittanut useita kirjoja, olen ollut tarpeeksi onnekas julkaistakseni yhden tähän mennessä. Olen kirjoittanut useita artikkeleja sanomalehtiin, aikakauslehtiin, tiedelehtiin. Olen kirjoittanut kollegiaalisen opetussuunnitelman ja sotilaallisen huippuyksikön opetussuunnitelman. Olen kirjoittanut satoja valtion dokumentteja. SECDEFiä ei pääse kirjoittamaan jos ei osaa kehitellä tarinaa. Niin se vain menee. Loppujen lopuksi on teidän hyödyksenne kuulla tämä kokemus joltain joka tietää miten kommunikoida. Se voi olla jopa syy sille miksi kuulette sen minulta eikä niinkään joltain muulta – koska tiedän miten kommunikoida tehokkaasti, ja tämä asia ansaitsee tehokasta kommunikaatiota. Ehkäpä tämä on osa heidän logiikkaansa miksi minut valittiin yhteyshenkilöksi. Kaikki seuraavaksi kuvaamani tapahtumat sijoittuvat Etelä-Kaliforniaan tammikuusta 2017 helmikuuhun 2018, ja suurin osa tapahtumista viimeisen kolmen kuukauden aikana. Olin tehnyt sosiaalityötä Yhdysvaltain merijalkaväen johdon kanssa, puolustustiedusteluasiantuntijana kouluun rakennetussa komentokeskuksessa. Tammikuussa 2017 sairastuin kuolemanvakavasti ja minut vietiin sairaalaan, ja nopeasti minut siirrettiin teho-osastolle. Siellä olin kaksi täyttä kuukautta potilaana, taistellen elämästäni ja parantumisestani.
Tämä ei ole kummitusfoorumi, joten olen lyhyt kuvauksessani joka pohjustaa seuraavaksi kaikkea muuta mitä minun tulee teille kertoa. Kun olin teho-osastolla, olin nuorin henkilö osastonhoitajana, ja selvästi kaikkein parhaassa kunnossa kaikista, koska olin saanut paljon koulutusta ja möyrinyt Mojavessa operatiivien ja alihankkijoiden kanssa, jotka kaikki olivat kaltaisiani veteraaneja. Olin fyysisesti kyvykäs, ja osasin kulkea aavikolla. Olin ketterä ja jatkuvasti tsemppasin tullakseni paremmaksi. Mutta aina oli takaisku, joka osoittautui hiljalleen kehittyväksi sairaudeksi, joka melkein tappoi minut ja johti minun sairaalareissuuni. Joten olin noin viidentenä päivänä teho-osastolla kun ensimmäinen vierailija kävi.
Makasin siinä kuunnellen minua elossa pitävien koneiden piippauksia ja tikitystä, hengityksiäni joita oli noin neljä minuutissa kaiken päivää. Sitten hoitohenkilökunta alkoi pohtia sitä että minua pitäisi intuboida, kun vanha nainen tuli huoneeseeni ja seisoi seinän vierellä, katsellen minua. Kysyin hoitajalta, ”kuka tuo nainen on?” silmät tarkasti hänessä. Hoitajani sanoi, “mikä nainen?”.
”Nainen joka minua katselee”, sanoin. En saanut nostettua kättäni tai liikutettua sormiani osoittamaan, koska sairauteni oli aiheuttanut pahanlaatuista raajojen halvaantumista, joten hoitajani katsoi huoneessa ympärilleen ja sanoi, ”kulta, siellä ei ole ketään”.
Katsoin vanhaa naista hetken, kun tajusin sitten kuka tämä nainen oli. Tajuta ei ole oikea sana. Kun olin saanut silmäkontaktin häneen, kuva tuli mieleeni, kaiken informaation kanssa, data jonka olin ladannut. Paras tapa selittää kokemukseni on tuo. Vastaanotin kuvan, ja nyt tiesin kuka hän oli. Hän oli naapurihuoneen potilas. Ja hän oli juuri kuollut. Kerroin hoitajalleni. Hoitajaa ei kiinnostanut.
”Ei, kulta, kukaan ei ole kuollut, kaikki on hyvin.”
Intin, “Hän on tuossa ja hän on kuollut. Näen hänet.”
Kun hoitajani kiisti väitteeni toiseen kertaan, vanhan naisen koodi piippasi osaston kaiuttimesta. Hoitohenkilöstön joukko kipitti osaston läpi hänen huoneeseen. Lääkärit ja hoitajat aloittivat elvyttämistoimet. Heidän elvytyksensä olivat turhia, tottakai, ja tiesin sen. Hän oli jo poistunut, ja jotenkin hän oli huoneessani ja hän oli sanonut minulle sen ennen teknologiamme sen havaitsemista. Hän oli seissyt edessäni, näkymättömänä kaikille muille. Kun hapuilin elämän ja kuoleman välimaastossa, ajattelin naista usein.
Tuona päivänä koodin piippauksen ja touhuilun jälkeen silmäni ohjautuivat ovelle, katsoin sinne missä nainen oli seissyt ja hän oli poissa. Kaksi muuta kertaa luonani käytäisiin, kun kaksi muuta potilasta kuoli teho-osastolla. Ilmeisesti hoitajieni mukaan näin voi käydä kun on kuolemassa – kehostaan poistuvat sielut vierailevat. Tästä syystä he eivät intuboineet minua. Sillä he tiesivät että olen irti ruumiistani, ja he ajattelivat että päästäisin vain irti ruumiistani ja kuolisin jos he aloittaisivat intuboimaan. Se vaatisi minun panemistani koomaan. Joten näin liudan poistuvia sieluja, ja se sai aikaan perustavanlaatuisen muutoksen minussa, jonka liitän CE5:n. En mene tässä yksityiskohtiin muiden vierailijoiden kanssa. Tässä postauksessa ei ole enempää tilaa.
Päästyäni sairaalasta kuolleet tulivat käymään luonani. Ne tulivat eri paikoista, eri aikakausilta, ja ne tuijottivat minua, odottaen minun sanovan heille jotain, tunnustaen heidät, ennen kuin he kertoivat minulle mitä he tekivät ja keitä he olivat. Kotimme alkoi kokea sarjan kokemuksia, joita ei pysty selittämään. Kaikki talossa eläneet kokivat jotain kun tulin kotiin – näkivät ilmestymisiä, kuulivat ääniä, tunsivat kosketuksen, näkivät esineiden liikkuvan itsekseen, jne. Yhdeksän kuukautta kodissamme oli selittämättömältä tuntuvaa aktiviteettia. Yksi yö se eskaloitui tavalla joka muutti elämäni suuntaa.
Yhtenä iltana joulukuun puolessavälissä katselin elokuvaa 21-vuotiaan tyttäreni kanssa, kun, poistuvan sielun sijaan huoneeseen tuli avaruusolento.
Kuunnelkaa nyt. Minä tiedän että tämä kuulostaa hullulta. Minä tiedän, että se kaikki kuulostaa hullulta, minkä takia minä en ole aiemmin kirjoittanut siitä. Kun katselin television ohi ja näin varuusolnnon seisovan nurkalla katsellen minua, kyseenalaistin mielenterveyteni.
Välittömästi analysoin kaiken, ja myöhemmin kävisin läpi sitä viikkoja, kuukausia, nyt vuosia. Ja en voi sanoa muuta epäilyn tai skeptisismin rauhoittamiseksi kuin, että kaikki lääkärini (valitettavasti johtuen terveydestäni lääkäreitä on ollut monia) ovat pitäneet minua mieleltäni tasapainoisena. En kavahda helposti, ja tämä tärisytti minua. Puntaroin kuukausia ennen kuin olin halukas etsimään yhteisöä johon liittyä redditissä. Se on normaalia tiedusteluyhteisössä, että meistä ei jää nettiin paljoakaan jälkiä, koittaa välttää puhumasta menneistä hommista. Ja minua huoletti turvallisuusluokituksessa tulevat oikeuden päätökset, jos päättäisin palata töihin valtiolle, mikä lisäsi vastahakoisuuttani puhua tästä. Tämä postaus merkkaa sitä, että virallisesti vetäydyn pois kaikesta toiminnasta teollisuudesta. Ja näillä sanoilla avaruusolennon ilmestys oli yhtäkkiä makuuhuoneessani.
Voitte kuvitella että kuumotuin, huolimatta siitä että kummituksia oli käynyt luonani. En voi uskoa juuri kirjoittaneeni tuon. Istuin sängyn vasemmalla reunalla, kasvot TV:tä kohden, ja tyttäreni oli vieressäni oikealla puolellani, katsoen myös telkkaria. Olento ilmestyi yhtäkkiä telkkarin oikeaan yläreunaan.
Hämmennyin, ja pian olennon ilmaannuttua haukoin henkeä äänekkäästi, käteni työntyi tyttäreni edestä, sysäten häntä sivuun. Se oli automaattinen reaktio. Hän pelästyi teostani, ja selitin mitä näin, ja me molemmat aloimme rentoutua kumma kyllä. Minuutin tai vähemmän ajan päästä me olimme täysin rentoja. Ei ‘normaali’ reaktio?
Olento oli humanoidi, ja sillä oli vaalean purppura/laventelin värinen iho, pehmeä. Hänen kehonsa oli laiha, pitkät laihat jalat ja kädet, pitkä ohut torso, pitkät sormet. Hänen päänsä oli vaakatasossa pitkulainen, pullotti ja se oli ylisuuri hänen heiveröisten ihmismäisten hartioihin ja pitkään kaulaan verrattuna. En kyennyt arvuuttelemaan sen pituutta, johtuen siitä ettei ollut mihin verrata näkemääni. Hän seisoi siinä, mutta se oli ikäänkuin katsoisi hänen ympärillään olevaa tilaa, hän ei skaalautunut huoneeseeni. Hän näytti minulle itseään seisomassa ikkunan luona, visio planeetasta tai kuusta tai jostain hänen takanaan, ja siellä oli pitkä ikkuna hänen oikealla puolellaan. Hänen pituutensa oli mysteeri, mutta jos minun olisi pitänyt arvata, tuohon aikaan hän näytti vähän yli metrin pitkältä. En vain voinut olla varma.
Kontaktin saamisen alkuvaiheen jälkeen oli selvää, että hän oli tullut toimittamaan viestiä. Viesti ei ollut minulle; minun piti kertoa muille, että oli muitakin kuin minä, joille olennot kommunikoivat, ja näiden muiden piti myös kertoa toisille ihmisille. Hän näytti minulle ihmisverkoston planeetallamme, joiden kanssa hän kommunikoi, hän näytti meille meidän toisiinsa kytkeytymisemme, sanoi minulle että on muitakin, että minä en ollut ainoa.
Se tapa, jolla hän kommunikoi kanssani, oli että hän lähetti minulle kuvan suoraan mieleeni, ja se oli koodattu informaatiolla joka tuli minulle suoraan kun näin sen. Jos minun pitäisi kuvata sitä jollain tavalla, sanoisin että sain virtuaalikuvan ulkopuolisesta lähteestä, jossa on kryptattua metadataa lähetyksessä, automaattisesti lataan metadatan käyttöjärjestelmääni, jossa tutkin sitä. Se on paras tapa kuvata tiedonvaihtoa. Ja viesti jonka latasin oli, siten kuin sen ymmärsin:
Ihmisten tulee kehittyä, ja me emme tee sitä tarpeeksi nopeasti. Kielenkäyttömme on se mikä pitää meitä paikallaan lajina, koska se rajoittuu sanoihin ja puheeseen ja tietoon eri kielistä, jopa lihasmuistiimme. Se on kielen moninaisuus Maapallolla joka on hidastanut evoluutiotamme estämällä kykyämme kommunikoida toistemme kanssa. Yksittäisten ihmiskielten kesken nyanssit johtavat väärinymmärryksiin. On melkein aina tilaa subjektiiviselle tulkinnalle, ja liian usein egon vääristämälle väärintulkinnalle. Nykyinen ihmiskielemme kyvykkyys on yksinkertaisesti tehoton ja primitiivinen. Se jättää tilaa vääristymille, pelolle, itsekkyydelle ja tuhoisille ajatuksille, mikä johtaa tuhoisaan toimintaan.
Täten, meidän tulee oppia kommunikoimaan toistemme kesken tavalla, millä hän kommunikoi minulle — kryptatulla kuvalla joka ladataan välittömästi aivoon. On tärkeää, että evoluutiomme oppii tekemään näin, ja se tulee yhdistämään ihmiskunnan kyvyn kommunikoida toistemme kanssa rotuna. Tämä saattaa meidät polulle, joka luo rauhan ihmiskunnan keskuuteen, poistaa meidän väliset esteet. Rauha on olemassaolomme jatkumiselle olennaista, ja kehitys antaa meille kyvyn kommunikoida tähtienvälisten naapuriemme kanssa, minkä tulee myös tapahtua.
Hän oli tässä erittäin selkeä, että nyt on hätä kädessä, ja että meidän tulee kuunnella.
Ja sitten, niin yhtäkkiä kuin hän oli saapunut, hän poistui, ja kommunikaatio lakkasi. Järkytyksen, hämmennyksen, prosessoinnin, manian, itse-epäilyn, introspektion, kuulustelun ja eksistentiaalisen mielensä menettämisen yksityiskohdat skipaten koin tämän kontaktin. Kuvittele kaikkein intensiivisin tilanne, ja se on varmaan aika lähellä sitä minkä minä kävin läpi. Ja näin häntä kaksi muuta kertaa, tammikuun alku- ja puolessavälissä 2018, ja änen viestinsä muuttui monimutkaisemmaksi joka visiitillä, aivan kuin hän viestittäisi suuremman viestin pienissä, käsiteltävämmissä osissa.
Toinen vierailu oli paljon kuin ensimmäinen, se alkoi yhtäkkiä makuuhuoneessani, toisti viestin ensi vierailulta ihmiskommunikaation evoluution kiireellisestä tarpeesta, sitten jatkoi sanomalla että ihmiskunnalta loppuu aika, että kriittinen aikakausi on loppumassa, ja että meidän tulee valmistautua keskittymällä muuttamaan kommunikaatiomenetelmämme ja kielenkäyttömme joilla puhumme siten kuin hän puhui minulle. Vierailuun liittyi muutakin mutta en voi mitenkään postata kaikkia yksityiskohtia tähän, joten tässä on parhaat palat. Kontakti oli lyhyempi kuin ensimmäinen, ja niin yhtäkkisesti kuin se oli alkanutkin, se oli ohi.
Kolmas vierailu oli paljon kuin kaksi aiempaa, se alkoi yhtäkkiä, toisti kahden ensimmäisen kerran viestin, ja sitten laajensi aihepiiriä sanomalla, että ihmiskunnan selviytyminen riippuu siitä onnistummeko kehittämään kommunikaatiomenetelmiämme niinkuin hän oli kuvannut. Hän sanoi aikakauden lopun olevan tulossa, ja että nyt olisi parasta alkaa käydä hommiin. Hän toisti sen että minun piti kertoa tämä muille ihmisille. Kontakti tapahtui kun istuin takapihallani tyttäreni kanssa grillin ääressä. Koko kontakti on sellainen joka vaatisi syvempää tutkimista, mutta en voi tehdä sitä kaikkea yhdessä postauksessa. Sen mitä sanon nyt on, että tyttäreni ja minä menetimme useita tunteja sinä yönä, mistä meillä ei ole muistikuvaa, ei vaikka miten mietimme sitä iltaa. Kumpikaan meistä ei muista vierailun päättymistä, mutta yhtäaikaisesti nousimme katsomasta valkeana palavien hiilien tulipesään, joka oli ollut varsin isolla liekillä palava tuli puoli tuntia sitten. Melkein neljä tuntia aiemmin. Kerron toisessa postauksessa joskus toiste lisää. On liian paljon kerrottavaa.
Koin koko olemukseni, hänen vierailunsa, sen miten viestit oli välitetty varoituksen kuuloisina, sen miten varoitukset saivat minut kyseenalaistamaan mielenterveyteni, täydellisen uudelleenarvioinnin. Jonkin ajan jälkeen pääsin jaloilleni. Kiinnostukseni ja arvoni alkoivat kehittyä nopeasti. Maailmankuvani heräsi eloon tavalla joka myötäilee sitä mitä olento oli minulle sanonut. Aloin meditoida useita kertoja päivässä päivittäin. Tutkin ja pohdin. Annoin itselleni aikaa. Odotin. Siltikään en tiedä mitä odotin.
Sitten sunnuntaina helmikuun 20. päivänä 2018 odotus lakkasi. Join kahvia losangelesilaisen ystäväni kanssa, joka on menestyvän softafirman perustaja ja toimitusjohtaja. Oli aamupäivä lempipaikassani Mojaven autiomaassa, ja me olimme lopettelemassa kun pariskunta käveli ohi ja istui loungeen, jossa minä ja ystävämme istuimme. Heillä oli kirkkaat, avoimet kasvot, ja istuessaan he alkoivat heti jutella kanssamme. He olivat naimisissa, Wayne ja Trisha, ja asuivat lähistöllä. He olivat puheliaita ja autenttisia, ja oli virkistävää saada uusia ystäviä, joten ei ollut omituista että halusin istua siinä ja puhua heille sen jälkeen kun ystäväni oli lähtenyt kotiinsa rannikolle.
Jonkin aikaa puhuttuamme toinen pariskunta saapui kahvilaan ja liittyi seuraamme. He olivat Waynen ja Trishan ystäviä, mutta minulla ei ole muistikuvaa mitkä heidän nimensä olivat. Me jatkoimme, juttu luisti, kun Wayne yhtäkkiä kysyi minulta avaruusolennoista. Sanoin, ”No, mietin niitä joka päivä ja rakastan vitusti niitä. Miksi?” Mitä suurimmalla rehellisyydellä hän kysyi, ”Haluaisitko tavata sellaisen?”
Wayne sanoi hänellä olleen UFO-aktiviteettia hänen tiluksillaan, tiluksiin sattui kuulumaan kokonainen vuori. Hän oli ollut ulkoilemassa alueella, ja hän oli kokenut fyysisen kontaktin avaruusolennon kanssa eräänä iltana, ja että olento oli sanonut hänelle että heillä on tukikohta vuoren sisällä eivätkä he tarkoita pahaa. Seuraava asia minkä hän muistaa on, että hän seisoi kotinsa käytävässä joka erottaa kämpän yhden osan toisesta. Hän oli tullut takaisin kotiinsa ilman muistikuvaa siitä miten hän oli sinne päätynyt. Hän sanoi, että tästä tuli hänelle lapasesta lähtenyt pakkomielle, ja näin armeijan maastopukeissa ja raksalaitteisto mukanaan hän salaa (ilman valtion tietoa hänen toimistaan) kaivoi tunnelin vuoren sisään, yrittäen löytää avaruusolentojen tukikohdan. Hän sanoi, että hän oli löytänyt sen. Hän halusi minun näkevän sen. Ilman minkäänlaista empimistä sanoin kyllä.
Kaikki viisi meistä tapasimme Waynen ja Trishan kämpillä. Wayne kuljetti minut polkua, joka johti vajaan joka osittain peitti lähes täysin näkymättömän alueen, kunnes sinne pääsi itse, johtuen hänen naamioinneistaan. Miehillä oli otsalamput ja he laittoivat ne pälle, ennen kuin Wayne veti pois camoverhon ja paljasti tunnelin, joka oli niin iso että kykenin seisomaan siellä pystyssä, mutta tarpeeksi matala että jouduin kyykistelemään hieman. Hänen ystävänsä seurasivat, ja kaksi vaimoa olivat perässämme.
Tunneli oli pimeä ja rustiikkinen, mutta hyvin kaivettu, kapea, karkea, viileä, kuiva. Me kävelimme usean minuutin ajan ainoastaan heidän otsalamppujensa valossa. Se ei ehkä ollut hyvin suunniteltu kulku näin jälkikäteen, mutta en ollut koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, ja heidän otsalamppunsa olivat enemmän kuin tarpeeksi valaisemaan meidän polkuamme. Usean minuutin alaspäin viettävän kävelyn jälkeen edestäpäin näytti kajastavan valoa, ja pian siitä ei ollut epäilystäkään – valoa tuli edestäpäin.
Me käännyimme kulmauksesta, ja ei seitsemänkään metrin päässä Waynesta ja minusta seisoi neljä humanoidiolentoa, jonkinlaisessa alkovissa heidän tukikohdassaan.
Siellä oli kolme avaruusolentoa, joita voin kuvata pitkänä valkoisena – humanoideja, he olivat parimetrisiä, kaikki heistä vaikuttivat suhteellisen samanpituisilta. Heidän ihonsa oli niin uskomattoman valkoinen ja valoisa, se näytti hehkuvan valkoista ja kuitenkaan se ei emittoinut mitään taustavaloa. En tiedä saatteko selvää kuvauksesta, mutta se oli kuin ne olisi tehty valosta joka oli niiden ihon rajojen sisällä. Niiden tukka oli valkoinen. Niillä oli pitkät, ohuet kehot, hartiat olivat leveämmät kuin ihmisillä, kädet kuin ihmisillä. Kasvot olivat ihmisten. Niillä oli muotoon sopivat mustat kehon peittävät asut, jotka peittivät kädet, jalat, torson ja niskan. Niiden oletettavasti ihmismäisissä jaloissa niillä oli kengät, joita voin kutsua mustiksi saappaiksi. Kaksi oli kasvot meihin päin, ja kolmas oli niiden takana, juuri ja juuri näkyvissä.
Neljäs olento seisoi kahden pitkän valkoisen edessä, kasvot niitä kohti, selkä meihin päin. Tämä olento oli arviolta vähän yli metrin pitkä, klassinen harmaa, sillä oli sileä iho, ohut ja luihu keho ja ohuet kädet ja jalat, ohut torso, pitkä niska, pitkät ohuet kädet, pitkät ohuet sormet ja ylisuuri pää, ylisuuret mustat silmät, pelkät aukot nenän kohdalla, lähes näkymätön, ohut suu, karvaton, ei näkyviä korvia. Se kääntyi hitaasti meitä kohti.
Oli hetki jolloin me silmäilimme toisiamme, lyhyt hetki jolloin sain selvän tuntemuksen siitä, että he olivat yllättyneitä nähdessään minut Waynen ja Trishan kanssa. Kaikki – me, ne – seisoimme erittäin paikallamme aluksi. Sitten helposti harmaa kommunikoi kanssani, välitti viestin suoraan minulle kuvin. “Hei, Añjali, meidän on pitänyt puhua sinulle uudelleen.” Astuin Waynen ohi ha kävelin suoraan sen luo niinkuin se olisi kaikkein luonnollisin reaktio maailmassa. En pelännyt yhtään. Tunsin ainoastaan kunnioitusta ja rauhaa, syvään juurtunutta toivoa. Minulla ei ole tälle mitään selitystä.
Nopeasti kävi ilmi, että harmaa oli joukon johtaja. Hän sanoi Waynelle että hän ja muut joutuivat poistumaan ja että minä jäisin sinne ja puhuisin heidän kanssaan hetken. Wayne, joka edelleen seisoi tunnelissa eikä ollut astunut heidän tilaansa, oli hädissään ideasta jättää minut sinne. Hän ei halunnut mennä. He sallivat hänen jäädä tunneliin kun minä menin heidän kanssaan toiselle alueelle, mutta toiset joutuivat lähtemään. Trisha ja hänen ystävänsä lähtivät mitään kysymättä. Myöhemmin sain tietää, että he olivat yksinkertaisesti kävelleet takaisin kotiin ilman ajatustakaan mistään muusta. Harmaa johti minut käytävää pitkin leveän puoliympyrän muotoisen oven luo, joka oli arviolta parin metrin korkeudella korkeimmassa kohdassa. Ovi avautui, liukuen vasemmalta oikealle, työntyi sisään seinään. Toisella puolella ovea seisoi olento, ja se katseli minua. Pian kun silmämme kohtasivat, tiesin kuka hän oli. Tämä oli minun olentoni. Se olento. Se oli kiistämätöntä, ja minä haukoin henkeäni.
Olen ollut varsin erehtynyt tämän laventeli-ihoisen olennon koosta, jonka kanssa olin kommunikoinut jo jonkin aikaa. Ne olivat arviolta kahdesta kahteen ja puoleen metriä pitkiä, ei niin pieniä kuin olin ajatellut. Vaikka paljon suurempi, sen keho oli paljon samanlainen kuin harmaan sen yleisessä honteloudessa, mutta torso oli vankempi kuin harmaalla, hartiat paljon leveämmät niinkuin ihmisellä, ja suuri pullottava pää, kuin pitkulainen sienen hattu. Silmät olivat suuret, nenä hieman näkyvämpi kuin harmaan, ohut suu, ilmeeltään kunnioittava.
Sanon niiden tarkoituksella. Sukupuolesta sain kuvan fluidiudesta; ei mies eikä nainen, mutta jotenkin biologisesti, lisääntymismielessä jotain mitä minä en tiedä ihmisenä. Minusta tuntui kuin hän olisi hieman ollut feminiinisempi.
En muista paljoakaan oven astumisen ja olennon katselun jälkeen. Suurin osa mitä muistan tapahtui maatessani selälläni, joko leijuen ilmassa tai maaten pöydällä jota en kyennyt tuntemaan allani. Ylläni oli useiden avaruusolentojen hahmoja ja kasvoja, joista jotkut tunnistin ja toisia ne. Tässä he puhuivat minulle. Heidän viestinsä oli monimutkainen, ja lyhennän sitä ja yksinkertaistan sitä tässä. He sanoivat, että se mitä me luulemme olevan käynnissä nyt ei ole se mitä nyt tapahtuu. He vetosivat minuun muistamaan asioita kuten ”Muista kuka olet” ja ”Muista miksi olet täällä” ja näin he muistuttivat minua siitä että olin unohtanut sen mitä oikeasti tapahtui, ja että minun tulisi nousta kaiken yläpuolelle ja muistaa.
Kaikki mitä tässä sanon ovat minun sanojani. He lähettivät minulle koodattuja kuvia, ja tein parhaani ymmärtääkseni mitä niissä luki, muistaakseni sen mitä infoa niistä sain, miten ihmistietoisuuteni ymmärsi vastaanottamansa. Tämä on parasta mihin kykenen rajallisessa postauksessa:
He sanoivat, että aikakausi on päättymässä, olennaisesti. On olemassa neuvosto tai ryhmä tai jonkinlainen allianssi, joka alunperin koostui seitsemästä jäsenestä, jotka edustivat seitsemän planeetan hallituksia, jotka kaitsevat elämää Maapallolla. Tämä on jonkin sortin tehtävä joka heillä oli. Jokin aika sitten kaksi jäsenistä lähti unionista johtuen ihmisten huonosta käyttäytymisestä ja siitä miten käytöksemme on vaikuttanut negatiivisesti muihin paikkoihin, jotka ovat olemassa täällä missä me olemme, jotka eivät ole meille näkyvillä tällä hetkellä. Kaksi pois lähtenyttä jäsentä olivat meidän olemassaolollemme vihamielisiä, mutta suostuivat jättämään neuvoston (?) ja jättämään ihmisten valvonnan viidelle muulle jäsenelle. Jokin aika sitten (en muista miten kauan vuosissa, mutta merkityksessä että puhuttiin noin vuosisadasta) me olemme muuttuneet niin kaameaksi joukoksi ja saaneet aikaan niin peruuttamatonta vahinkoa muualle, että kaksi muuta jäsentä oli neuvostosta lähtemisen lisäksi liittyneet kahden aiemmin lähteneen joukkoon, ja nämä neljä yhdessä ovat palaamassa. He ovat palaamassa takaisin Maahan, ja he ihmiskoe on loppu.
Jäljelle jääneet kolme neuvoston jäsentä ovat vähemmistönä, ja ihmiskunnan päivät tänä aikakautena ovat päättymässä. Aikakausi päättyy kun neljä jäsentä saapuvat. Ihmiskunnan tulee nousta ihmisolemuksen yli, kehittyä, valmistautua, koska ne jotka epäonnistuvat niin tekemään eivät pääse ylösnousemaan. Meidät tullaan erottamaan toisistamme sillä olemmeko me tehneet tarpeellisen muutoksen vai emme. Nyt on kiire. Meidän tulee kehittyä, tai me epäonnistumme nousemaan ylös. He painottivat kaikkien elävien olentojen toisiinsa kytkeytyneisyyttä ja ykseyttä; he ilmaisivat tietoisuuden ykseyden. He sanoivat minulle, että minä — me, ihmiset — voimme ottaa yhteyttä heihin ja saada tietoisen yhteyden, ja näin he näyttivät minulle miten se tehdään jo kertomalla minulle siitä.
Viime hetkistä muistan yhden, meidän ‘puheemme’ jälkeen, olin palannut takaisin Waynen tunnelin alkupäähän avaruusolentojen kanssa, ja Wayne astui heidän tilaansa ensi kertaa. Seuraavana hetkenä Wayne ja minä seisoimme kahden tilan toisistaan erottavan holvikaaren alla hänen kotonaan. Sekunnin murto-osassa me vain olimme siellä. Trisha ja ystävänsä sanoivat, että he tajusivat että olimme siellä kun hän kysyi, ”Mitä vittua äsken juuri tapahtui?” Waynen ystävä vastasi, ”Ai, te olette tulleet takaisin.”
Wayne alkoi välittömästi kysymään useita kysymyksiä minulta, ”Mitä he sanoivat sinulle? Minne he veivät sinut?” Hän halusi tietää koska he eivät antaneet hänen tulla heidän tilaansa, eivätkä olleet ilmaisseet kiinnostustaan puhua hänelle syvällisiä. Hän halusi tietää kaiken minkä olin kokenut. En mitenkään voi kertoa teille kaikkea tässä. Voisinpa. Sen minkä olen kertonut tässä on erittäin vakava tiivistelmä ja pakattu viesti. Olen antanut ydinkohdat teille – muistakaa keitä te olette, muistakaa miksi olette täällä, nouskaa ihmiskokemuksen yli, muistakaa olemassaolomme ykseys, he tulevat ja meidän tulee valmistautua.
Me emme voi paeta tätä väistämättömyyttä. Meidän tulee oppia kommunikoimaan niinkuin olento kommunikoi minulle, niinkuin kaikki olennot ovat kommunikoineet minulle ja muillekin, missä he ovatkaan ympäri maailman. Kommunikaatiomme johtaa ykseystietoisuuden tunnustamiseen, mikä on olennaista evoluutiollemme ja ylösnousemukselle. Minulla ei ole mitään ideaa miten paljon aikaa meillä on, miten paljon ihmiselämiä, mutta se kuulosti siltä kuin olemassaolo niinkuin me sen tunnemme muuttuisi pian.
Piakkoin, ihmisvuosissa mitattuna, vaiko korkeampien olentojen “vuosissa”, en tiedä. En oikeasti tiedä. Jos minun pitäisi veikata, veikkaisin että omana elinaikanani. Ylösnousemus on yksilöllinen teko, ei ryhmäteko tai lajien teko, joten jotkut meistä eivät yksinkertaisesti selviä. Kuitenkin mitä useampi meistä etsii ylösnousemusta, sitä useampi meistä tulee lopulta selviämään. Ennen kuin pyydätte minua osoittamaan että puhun totta paljastamalla henkilöllisyyteni ja näiden tapahtumien tapahtumapaikan, tunnustakaa pyyntönne hirviömäisyys – Wayne ja Trisha elävät elämäänsä ja heillä on perheensä ja uransa; olennoilla on oma tehtävänsä; minulla on lapsia ja minua tukeva kumppani jota haluan suojella; ja hitto, se viesti on se tärkeä pointti. Viesti on sekä pyyntö että varoitus. Meidän tulee kuunnella, ystävät. Useiden perheiden elämien tuhoaminen joidenkin todisteiden etsimisen takia ei auta teitä. Tässä kohtaa en ole halukas paljastamaan tukikohdan sijaintia. Toivon pysyväni anonyymina nyt.
Odotan monia kommentteja, kritiikkiä, kysymyksiä ja syytöksiä. Haluan olla erittäin selvä että en ole täällä vakuuttamassa ketään olentojen viestin totuudesta. Tiedän sen olevan totta. Teen parhaani olemalla rehellinen ja vastaamalla kysymyksiinne.
Nimeni on Añjali, ja olen täällä toimittamassa viestiä. Me emme ole yksin, ystäväni; me olemme yhteydessä yhteisen tietoisuuden kautta. Meidän tulee aloittaa ylösnousemus.🌱
Huom: Olethan kunnioittava ja kärsivällinen. Vastaan kysymyksiin alla kommenteissa, ja lisään myös editointeja jos samoja asioita kysytään useasti. Pyydän teitä olemaan kunnioittavia. Haluan vain auttaa.
EDIT: Useat kommentit ovat kommentoineet uskottavuuttani, minkä pilaa urani selittäminen sillä tavalla kuin tein. Jotkut teistä pitävät minua Trumpin kaltaisena, mikä on surullista ja täysin asiatonta. Kuitenkin ymmärrän kantaanne, jonkin verran. Tiedustelussa on vitsi että jos kertoo ihmisille mitä tekee työkseen, kehut itseäsi; jos et kerro mitä teet, kehut itseäsi. En voi antaa tietojani teille ilman että paljastan kuka olen. Tiesin että näin käy, ja en ole kyennyt ratkaisemaan sitä. Voin sanoa, että olen Persianlahdensodan veteraani, minulla on useita tutkintoja ja sertifikaatteja. Kaikki minkä olen kertonut teille tapahtui Etelä-Kaliforniassa päivinä jotka ilmoitin. Pyrin painottamaan uskottavuuttani koska haluan että minut otetaan vakavasti, jotta voitte kuulla viestin ja uskoa sen. Henkilökohtainen maineeni on ainoa mitä minulla on teille tarjota. Nyt kun olette kuulleet sen, en puhu siitä enää.
On esitetty paljon kysymyksiä, ja työskentelen vastausten parissa. Palataan asiaan huomenna, menen nukkumaan, öitä.
EDIT: Alani on IO/IW MENA/NESA/ONGA-alueella. Tuin DRSO:a ja DSCA:a George W. Bushin terroristisodassa. Briiffasin STRATCOMia, CENTCOMia, pääesikuntaa, useita ASD/PDASD/DASD:ia ISA:ssa ja muualla. Minulla oli toimisto DIA:ssa, Fairfaxissa, ja Pentagonissa. En voinut mennä metrolla töihin koska saavuin ennen Punaisen Linjan tuloa, ja tuo linja ajoi kämpilleni. Ensimmäisen divisioonan johtaja könysi Pentagonista polvillaan 9/11-iskujen jälkeen kun isku osui Pentagoniin. DIA:ssa on muistomerkki niille jotka virastosta kuolivat tuolloin.
Viimeisten parin kuukauden aikana olen lähettänyt pari FOIA-tietopyyntöä Naval Safety Centeriin (NAVSAFECEN) tapahtumista kuten ilmatilarikkomuksista ja raportoiduista tunnistamattomista/luvattomista lentokoneista. Tammikuussa lähetin uuden pyynnön ja pyysin saada sähköpostivaihtoa NAVSAFECEN ja puolustusministerin toimiston (Office of the Secretary of Defense, OSD) välillä koskien UAP:ta. Sain selville, että julkaistut dokumentit olivatkin kiinnostavampia kuin aiemmin odotin.
Naval Safety Center ylläpitää tietokantoja ja järjestelmiä, joihin on kirjattu kaikki vaaratilaraportit, jotka USA:n laivasto ja laivueet ovat jättäneet, mm. kohtaamiset dronejen, ilmapallojen ja UAP:den kanssa. Toukokuussa 2020 The Driven Tyler Rogoway ja Joseph Trevithick julkistivat 8 vaaratilaraporttia, jotka he olivat saaneet FOIA-tietopyyntöjen kautta lähikohtaamisista, joita USA:n laivaston piloteilla on ollut tunnistamattomien lentokoneiden ja dronejen kanssa Atlantin valtameren yllä vuosina 2013-2019. Kuitenkin tulisi huomauttaa, että vuonna 2019 laivasto julkaisi uudet ohjeet siitä miten raportoida kohtaamisia tunnistamattomien lentokoneiden kanssa, ja se onko NAVSAFECEN-tietokannat edelleen UAP-raporttien tallennuspaikka ei ole selvitetty.
Tavoitteeni oli selvittää mahdollista koordinaatiota tai sovellettavia ohjeita kun NAVSAFECEN ja Office of the Secretary of Defense (OSD) kohtaavat UAP:ita. Sisäiset sähköpostit ovat yleensä hyvä tapa saada selkoa valtion virastojen päivittäisistä toimista. Tammikuun 13. päivänä 2021 jätin FOIA-tietopyynnön Naval Safety Centeriin (FOIA # DON-NAVY-2021-002701) pyytäen sähköpostikirjeenvaihtoa NAVSAFECENin ja Susan Gough’n, Department of Defensen edustajan välillä, joka on myös strateginen suunnittelija lafkalla. Gough tunnetaan UFO-yhteisössä hyvin Pentagonin kasvoina kaikissa pyynnöissä UAP-aihetta koskien.
Kaksi viikkoa myöhemmin tammikuun 29. päivänä 2021, NAVSAFECEN FOIA -virkailija lähetti viimeisen vastauksensa ja julkisti tiedot. Laivastolta lähetetyt sähköpostit ovat luettavissa, mutta OSD:n viestit on täysin mustattu ja ne piti luetuttaa Office of the Secretary of Defensella. Lopulta maaliskuun 9. päivänä 2021 OSD julkisti DoD:n osuudet sähköpostikirjeenvaihdosta.
Päivämäärällä 10. heinäkuuta 2020 alkaa sähköpostiketju, jossa Jeff Jones, NAVSAFECEN:n varajohtaja turvallisuuspromootioissa, on lähettänyt viestin Navy Office of Informationille, pyytäen kontaktihenkilöä (point of contact, POC) jota haastatella UAP-asioista. Vastauksen lähetti laivaston uutistoimiston johtaja, joka kirjoitti että Joseph Gradisher on laivaston POC kaikissa UAP-kyselyissä. Gradisher on eläköitynyt laivaston kapteeni, ja hän on merivoimien informaatiosodankäynnin apulaisjohtaja (Deputy Chief of Naval Operations for Information Warfare, OPNAV N2/N6).
(Huom: tämän artikkelin kirjoittaja on sensuroinut nimet, puhelinnumerot ja sähköpostit ylläolevasta)
Mitä tulee seuraavaksi on kaikkein kiinnostavin osuus tätä FOIA-julkistusta. Joseph Gradisher sanoo vastauksessaan merivoimien turvakeskukselle ja laivaston tietotoimiston johtajalle:
“…julkisten asiain hoitamisen perspektiivistä kaikki median UAP-kyselt menevät puolustusministeriön julkisasiainhoidon kautta, Sue Gough (cc’nä) … pidetään hänet mukana keskustelussa, sillä me temme läheistä yhteistyötä.
Tähän päivään mennessä, me emme ole antaneet yhdellekään medialle lupaa haastatella tästä aiheesta.
Älkää kommentoiko. Tämän asian nyanssit ovat sellaiset, että kaikki poikkeamat DOD:n tekemistä lausunnoista johtavat useisiin uutisjuttuihin ja uusiin FOIA-tietopyyntöihin eri tasoille.
Jos on tarpeellista, me koordinoimme teidän kanssamme tiettyjen pyyntöjen tiimoilta, riippuen kysytyistä kysymyksistä.”
Tämä on varmistus siitä, että OSD:n julkisasiainhoidon virasto on kuin onkin ainoa kontaktipiste kaikille UAP-kysymyksille, ja näin pidetään aiheeseen liittyvät PR-asiat tiukasti omissa käsissä. Seuraava osuus sähköpostista on kiinnostavampi:
“Lisäksi, yleisesti ottaen, me annamme normaalin FOIA-prosessin toimia niinkuin sen tuleekin, mutta me olemme pyytäneet, että FOIA-virastot koordinoisivat meidän kanssamme UAP-kysymyksissä ennen kuin he painavat “lähetä”-nappia niin, että uudenlaisia termejä/kieltä/jne. ei otettaisi käyttöön sekoittamaan viestintää kokonaisuutena.
Lisäksi, nyt on annettu Turvallisuusluokitusohjeistus (Security Classification Guidance) (tasolla SECRET), joka ottaa kantaa UAP-kysymykseen ja siihen mitä saa ja ei saa kertoa julkisesti. Mielelläni toimitan sen teille jos teillä on sille tarvetta.”
Gradisher sitten varsin selvästi kirjoittaa, että on tulossa koordinoitu ponnistus jolla monitoroidaan kaikkia FOIA-tietopyyntöjä liittyen UAP-asioihin. Kaikki puolustusministeriön FOIA-virastot tekevät rästitöitä, ja voimme odottaa että he eivät halua pahentaa työtaakkaansa, mutta että tämä ilmiselvästi on tapa kontrolloida informaatiovirtoja. Se seikka, että turvallisuusluokitusohjeistusta sovelletaan tähän, vahvistaa sen että UAP-aihe on arkaluonteinen. Ei ole viitteitä siitä, että Gradisher olisi tehnyt jotain FOIA-tietopyynnöille; kuitenkin on selvää että hänen toimistonsa on jollain tavalla mukana läpikäynti- ja hyväksyntäprosessissa, millä estetään “uudenlaisten termien/kielen” käyttöönotto.
Tavoittelin Gradisheria ja Gough’ia sähköpostilla, ja pyysin molempia heitä, jos he vain kykenevät, selventämään lausuntojaan vuodelta 2020. He molemmat kieltäytyivät ja sanoivat ettei heillä ole mitään lisättävää.
Julkistetut sähköpostit herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja lähetin useita FOIA-tietopyyntöjä toiveenani saada lisää tietoa tästä arkaluonteisesta aiheesta.
Lähetä mitä tahansa kommentteja tai kysymyksiä sähköpostilla uapparallax(at)outlook.com
UFO/UAP-todellisuuden muuttuessa valtavirtaisemmaksi, se tulee synnyttämään uutissyklikilpailun tutkivien journalistien keskuuteen, jotka tavottelevat yhä syväluotaavampia ja analyyttisempia juttuja.
Julkisen UFO/UAP-aiheen paljastuksen eteenpäin vievä voima on, toki, ilmiön itsensä luonne. Seuraavaksi tulee sotateollinen kompleksi, joka on tutkinut sitä seitsemän vuosikymmenen ajan. Heti perässä tulee kuitenkin journalismi, jolla on kyky ja historia muuttua voimaksi, joka saa homman oikeasti tehtyä.
Murto demokraattipuolueen toimistoon Watergate-rakennuksessa tapahtui melkein 50 vuotta sitten, ja monet lukijoista eivät olleet tuolloin edes syntyneet. Muistin virkistämiseksi pidätetyt murtautujat osoittautuivat Nixonin työntekijöiksi Valkoisesta talosta. Yksinkertainen murtautuminen muuttui poliittiseksi skandaaliksi, joka tuhosi presidenttiyden. Ensin kongressi raportoi asiasta, sitten se tutki sitä, ja lopulta Nixon oli matkalla virkarikossyytteeseen hänen erotessaan.
Tarinaa ei kuitenkaan voi kertoa ilman, että muistetaan skandaalin olleen erottamattomasti kytköksissä kahteen aiheesta kirjoittaneeseen nuoreen Washington Postin toimittajaan, Bob Woodwardiin ja Carl Bernsteiniin. He ovat synonyymi Watergatelle kun minä olin journalismia opiskelemassa Oregonin yliopistossa. He olivat sankareita kaikille meille, jotka halusimme korjata maailman ja tulla samalla kuuluisiksi. Tarinassa on kuitenkin koukku, ja se heijastelee suoraan UFO/UAP-todellisuudesta kertovien juttujen trendejä.
Woodward ja Bernstein julkaisivat jutun ensimmäisinä, raportoivat siitä sitkeästi, mutta he eivät pitäneet juttua omanaan kauaakaan kun kilpailijoita alkoi esiintyä. Kun Washington Post mursi jään, kaikki muutkin hyppäsivät mukaan, vaikka ainoastaan tukemaan alkuperäisten kirjoittajien sanomaa. Jokainen itseään kunnioittava media halusi kirjoittaa siitä, erityisesti New York Times.
Ja miksipä ei? Se oli herkullinen peli vallasta ja korruptiosta, jota pelattiin elämää suurempien persoonallisuuksien kesken jättiläispanoksilla. Kansa oli koukussa heti alusta lähtien Nixonin skandaalin sikailuihin, mutta pysyi kiinnostuneena uusien todistajien astuessa laumana esiin ja puhuessaan hämäräperäisestä käytöksestä, joka paljasti riettaan korruption maailman pinnan alla meidän silmiemme edessä. Se oli suuri saippuaooppera isolla näyttämöllä.
Kuvittele nyt sama prosessi, mutta UFO/UAP-aiheesta.
Edesmennyt UFO-tutkija Stanton Friedman otti käyttöön fraasin Kosminen Watergate vuosia sitten. On sääli, että hän ei ole näkemässä sitä miten kaukonäköinen se oli. Friedman määritteli sen mitä hän tällä tarkoitti vuoden 2008 kirjassaan “Flying Saucers and Science.”
“Tällä tarkoitetaan, että muutamat ihmiset suurten valtioiden hallituksissa ovat tienneet aina vuodesta 1947 saakka, että todellakin jotkut UFOt ovat älykkäässä ohjauksessa olevia avaruusolentojen aluksia. Se varmastikaan ei tarkoita sitä, että kaikki valtiolla tietäisivät mitä tapahtuu; salaisuuksia ei pidetä salassa kertomalla kaikille siitä mitä tapahtuu ja toivoen että kukaan ei lirkuttelisi. Salaisuuksia kontrolloidaan monimutkaisella turvallisuusluokitusjärjestelmällä ja asettamalla käsiksipääsylle tiukat kriteerit tietotarpeiden avulla.”
Toisin sanoen, täydellinen tarina tutkivalle journalistille johon uppoutua, jotain mikä mahdollistaa lähteiden kultivoinnin, oppia salaisuuksia ja kertoa näistä kansalle.
UAP-tapaukset ja -tutkimukset osoittautuvat uutisjutuiksi, jotka jatkavat antamistaan. Mitä tulee niiden pelkkään impaktiin, Watergate, pandemia, vaalitulosten kiistäminen ja kaikki muutkin lyödään samaan pinoon. Ja toimittajat, ainakin vuodesta 2017 lähtien, ovat alkaneet antaa itselleen luvan kirjoittaa aiheesta 2020-luvulla.
Siinä kaikki mitä vaaditaan. Totuuden julkituonti demokratiassa, aikana jolloin totuudesta on puutetta korkeilla tasoilla, on ihana kutsumusammatti.
Donald Trumpin toistuvat yritykset kategorisoida uutisia, joista hän ei pitänyt, feikeiksi ei ole auttanut UFO-paljastuksen asiaa. Kun USA:n presidentti katsoo faktoja ja pitää niitä valheina niinkin arkipäiväisissä asioissa kuin ihmisjoukkojen koossa, aina lääkehoitoihin ja vaalien laskentaan asti, on varsin helppoa nähdä miten todistustaakka tulee olemaan murskaava UFOista puhuttaessa.
On vahvoja merkkejä siitä, että taakkaa ei jakseta kantaa. Kaikki jotka ovat kiinnittäneet huomiota nykytilaan, tietävät että vaikka UFO-asia on kärsinyt huijauksista ja valehtelusta vuosikymmenten ajan, se on todellinen ilmiö.
Tiivistelmänä, tietoisuus on kasvussa siitä, että nämä raportoidut UAP:t ovat teknologiaa, jota meillä ei ole nykyään hallussamme, ja varmastikaan meillä ei ollut sitä 1940-luvulla, jolloin tämä kaikki alkoi. Lisäksi ne eivät ole historiallinen oikku kulttuurissa, sotilasvoimat kokevat niitä jatkuvasti arkipäivässä reaaliajassa. Kuka näitä sitten lentääkään (tai upottaa veden alle), on näyttänyt meille olevansa kiinnostunut ydinaseista.
Tämä on varsin helppoa ymmärtää perustasolla, vaikka ei syvennykään sen pahemmin yksityiskohtiin. Se on kiehtova tarina. Syy sille, ettei sitä käsitelty kunnolla vuosikymmeniin on salailun kaksoistornit — kieltäminen ja pilkkaaminen — tulivat yhteen täydellisesti, toimittajien penätessä vakavaa käsittelyä niille, sivuuttamaan toimittajia hulluina tai perättöminä.
Toimittajat ovat alkaneet käsitellä aihetta, ja nyt näkevät että he eivät välttämättä kärsi koko uran päättävästä maineen menetyksestä. Heidän pomonsa, päätoimittajansa ja julkaisijansa ovat oppimassa samaan aikaan että kansa haluaa oikeasti tietää faktat tästä asiasta.
Uusi “moderni” UFO-aika alkoi New York Timesin reportoidessa joulukuussa 2017, että Yhdysvaltain laivasto oli kohdannut UAP:ta ja että valtion virastot myös tutkivat asiaa. Times, Ralph Blumenthalin ja Leslie Keanen johdolla, on kirjoittanut lisää, tuoreimmassa artikkelissaan he vihjaavat että valtiolla saattaisi olla hallussaan myös törmäyksestä jäänyt hylky.
Ovatko he uudet Woodward & Bernstein? Olen varma, että Blumenthal ja Keane eivät pane pahakseen vertausta. Kuka tietää?
Jos he ovat, silloin tarina ei ole enää heidän hanskassaan. Muutama päivä sitten uusi tulokas, The Debrief, julkaisi pari omaa jymyjuttuaan. He eivät ole yksin. Me olemme lukeneet alkuperäistä raportointia tahoilta kuten Politico, Popular Mechanics, Scientific American, The Drive ja muut. Ja monet muut näiden lisäksi ovat liittyneet kuoroon vahvistamaan viestiä pelkästään raportoimalla jo julkaistuista jutuista.
En aina ole uskonut siihen, että journalismi kykenisi vastaamaan UFO-paljastuksen haasteeseen. Silloin kun Richard Dolan ja minä kirjoitimme kirjan A.D. After Disclosure, me kutsuimme sitä “ennen ylpeäksi ja nyt katoavaksi ammatiksi.”
Nuo sanat kirjoitettiin ennen journalismin shokkia hereille haasteesta vastata syytöksiin fake newsista. He alkoivat kultivoida omia lähteitään ja sitten käydä töihin. Kirjoitetut jutut olivat sekalainen soppa erilaisia ääniä.
Nyt on useampikin toimittaja, joka on opiskellut vanhanmallisten työkalujen kuten tutkiva journalismi käyttöä UFO-todellisuuden aiheessa. Se ei vaadi uudenlaista ajattelua siitä miten raportoida jutuista, ja se saa toimittajat keskittymään itse aiheeseen.
Hanki ystäviä yhteiskunnan jokaisesta kerroksesta.
Käytä anonyymeja lähteitä tarinan kertomiseen ja anna heidän ohjata sinut oikeaan suuntaan.
Pane niin monen muun nimi tekstiin kuin mahdollista.
Kasvata liikemäärää tasaisilla uutisjutuilla.
Brändää journalismisi.
Pelaa kilpailijat kebab-kioskille.
Älä koskaan lakkaa tsemppaamasta.
Yksi tarina johtaa toiseen.
Toista sama uudestaan.
2020 jarrutteli melkein kaikkea kuviteltavissa olevaa. Voit odottaa vuodelta 2021 uusia tulokkaita estradille UFO/UAP-jutuissa.
Palaamme A.D. After Disclosureen. Silloin me spekuloimme myös neljännen valtiomahdin tulevaisuuden toiveilla —
Jossain kohtaa jokaisen tutkijan on tehtävä valinta. Pysyäkö tutun ja turvallisen sisäpuolella vai hypätäkö tuntemattomaan. Jokainen hyppy tulee tehdä yksin, uuden paradigman pimeyteen. Menestynyt toimittaja, joka vartioi omaa mainettaan kaiken muun yli, ei pelkää mitään muuta enempää. Ja kuitenkin muutamat toimittajat tulevat tajuamaan. Muutamat tekevät hypyn. Sitten kun tarina tulee julki, se palaa kirkkaan valkoisena monia vuosia. Ensimmäisellä vuosikymmenellä paljastuksen älkeen tulee olemaan niin paljon käsiteltävää ja puhuttavaa kuin kukaan meistä koskaan kuvittelikaan mahdolliseksi.
Pointti tässä on, että voi olla vaikeaa saada mediaa käsittelemään aihetta, mutta sitten kun he sen tekevät, parasta varoa. Silloin raha, se aika jonka sillä saa, ja kovanahkaisten journalistien kokemukset tulevat keskittymään tarinan julkaisuun.
Tarina tässä on totuus. Mitä nämä taivaillamme ja merissämme lentävät UAP:t ovat? Mistä ne tulevat? Mitä nämä luonut äly haluaa meiltä?
Me olemme käyttäneet seitsemän vuosikymmentä, enemmän tai vähemmän, siihen että meille kerrotaan että jos haluatte totuuden tunnistamattomista lentävistä esineistä, silloin teidän on tehtävä se itse ja kärsittävä mainetappiot. Nyt me olemme suuren siirtymän vaiheessa, jossa media (valtavirta, ontuva virta, feikki, perinteinen media, uudet digitaaliset äänet ja kaikki muutkin) tulevat pääsemään peliin mukaan suurella tavalla.
He tulevat kilpailemaan keskenään jutusta johon kukaan heistä ei aiemmin ole koskenut. Se tulee olemaan ennennäkemätöntä.
Condonin raportti, jota USA:n ilmavoimat rahoitti, julkaistiin vuonna 1968. Se ehdotti, että UFO-tutkimukset eivät tuota tieteellisesti merkittäviä uusia löytöjä. Raporttiin on haudattu kolme ”tunnistamatonta esinettä”, joita astronautit pitivät UFOina Maapallon kiertoradalla vuonna 1965.
Gemini 4:n ja 7:n astronautit näkivät kappaleet, ja läpikotaisen tarkastelun jälkeen jopa Condonin analyytikot tuntuivat hämmentyneen ja pitivät niitä tunnistamattomina.
Tämä on kiintoisaa kahdesta syystä. Yksi: astronauttien havaintoja käsittelevä kappale on mystisesti kadonnut monista raportin jaossa olleista versioista, kuten pääkopiosta joka löytyy puolustusvoimain teknisestä infokeskuksesta. Se puuttuu myös Internet Archiven versiosta. Ainoastaan kummallinen kauppa- ja teollisuusministeriön tietokanta sisältää tämän kappaleen.
Kaksi: NASAn omat kirjeet, joita he lähettivät UFO-kysymyksistä vuosikymmenten ajan, viittasivat Condonin raporttiin todisteina siitä, että heidän ei tarvinnut tutkia UFOja, ja jopa väittivät, että astronauttien havainnot eivät olleet mitään, mikä on Condonin raportin mukaista. Tämä siitä huolimatta, että sisäiset muistiot ovat sanoneet NASAn epävirallisesti keränneen UFO-romua operaatiossa nimeltä ”UFOHEAP.”
Voi olla vaikeaa puhua tunnistamattomista lentävistä esineistä, erityisesti valtiolla. Vaikka jotkut sivuuttavat raportit fantasiana, toiset sanovat että mitä sitten onkin meneillään, se voi olla uhka kansalliselle turvallisuudelle.
“Aiemmin pilotit pelkäsivät raportoida näitä omituisia tapauksia — sillä se vaikutti heidän ylenemiseensä kantahenkilökunnan riveissä”, entinen senaattori Harry Reid, D-Nev., sanoi Nextgoville tässä Critical Updaten episodissa. Kun hän oli kongressissa, Reid auttoi hankkimaan rahoitusta Advanced Aerospace Threat Identification Programille, hiljaiselle UFO-tutkimusohjelmalle joka tuli julki vuoden 2017 lopulla. Tuota ryhmää pidetään nyt esiasteena Pentagonin UAP-toimikunnalle.
“Se mitä me saimme aikaan oli, että teimme selväksi että tuhansilla ihmisillä on ollut näitä kohtaamisia, ei kymmenillä tai sadoilla. Tuhannet ovat nähneet niitä”, Reid selitti. Ihmiset oat pitkään olleet kiinnostuneita “pienten vihreiden miesten” ajatuksesta, ja entisen senaatin enemmistöjohtajan mukaan se on se mistä satunnaisesti hänen kohtaamansa ihmiset häneltä kysyvät.
Nykypäivänä ei tiedetä paljoakaan modernista UAP-toimikunnasta, salaisesta tutkintaelimestä, joka tutkii raportteja selittämättömien lentoalusten havainnoista Amerikan taivaalla. Mutta piakkoin, jotkut liittovaltion henkilöt joutuvat antamaan selonteon tietyille kongressin jäsenille siitä mitä he tietävät UFOista — ja kuka saattaa olla niiden taustalla.
Huolimatta siitä mistä nämä havainnot ovat peräisin, kehittynyttä teknologiaa on kehitetty tutkimaan vaikeasti avautuvia, ilmeisen ulkoavaruudesta tulleita havaintoja.
Tri. Joseph Pesce, astrofyysikko ja ohjelmajohtaja National Science Foundationin astronomisten tieteiden divisioonassa antoi lyhyen katsauksen joihinkin ihmisten työkaluihin, joilla “ymmärtää ympärillämme olevaa universumia ja omaa osaamme siinä.” Pesce pohti todennäköisyyttä useille ei-tästä-maailmasta-peräisin-oleville mahdollisuuksille, mm. elämän olemassaololle ulkoavaruudessa ja UFOjen potentiaalille päästä Maahan.
“Avaruusmatkailu on vaikeaa — monista syistä”, hän sanoi. Silti, Pesce myöhemmin lisää, “en ole riittävän omahyväinen ajatellakseni että me tiedämme kaiken luonnosta ja universumista, ja luonnonlaeista.”
Alla on podcastin episodi, ladattavissa myös Apple Storesta, Google Playsta ja muilta podcast-alustoilta.