Avainsana-arkisto: eksopolitiikka

Eksopolitiikka

Armeijan sisäpiiriläinen: Massiivisia rakennuksia Maan alla

Kommentoi

Linda Moulton Howe puhuu useista ajankohtaisista aiheista paljastavassa haastattelussa eläköityneen armeijan sisäpiiriläisen kanssa.

Aiheet:

AAAS Science Journalin artikkeli Ultramatalista taajuuksista

  • Massiivisia rakenteita vaipan ja ytimen rajalla
  • Massiivinen rakenne, 621 mailia läpimitaltaan
  • Massiivisia rakenteita Afrikan alla
  • ”Nämä ovat kaikkein suurimpia asioita Maan sisässä ja meillä ei ole näistä mitään tietoa”
  • Taivaille katselu — tieteilijöiden mukaan kaikkein todennäköisin luku avaruusolentojen sivilisaatioille on 36
  • Draken yhtälö laskee estimaatin älykkäille sivilisaatioille
  • Uusi arvio väliltä 4-211 sivilisaatiota yksistään Linnunradalla

Eläköityneen armeijan sisäpiiriläisen Edward Keith Abbottin haastattelu

  • “Muunmaallisten kommunikaatioiden” keskus — Avaruusohjelma vuonna 2007
  • “Menimme Irakiin ryöstämään artifakteja”…”toisista sivilisaatioista, jotka olivat tulleet Maahan, ja aloitimme kokonaisen ohjelman”.
  • “Me olemme neljäs sivilisaatio Maapallolla.”
  • Näki V-muotoisen aluksen hänen talonsa yllä Ewassa, Hawaiilla
  • Blackhawk-helikopterit jahtasiat alusta ja se sukelsi veteen

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

Kysymyksiä Aquarius-projektista

Kommentoi 
Tämän Aquarius-projektia käsittelevän tekstin on kirjoittanut Christian P. Lambright. Se havainnollistaa Richard Dotyn osuutta UFO-tutkijoiden harhaanjohtajana aikana, jolloin elektroniset kommunikaatiovälineet mahdollistivat keskustelufoorumien pitämisen ensi kertaa ja tiedon levittämisen tätä kautta 1980-luvulla, ja jolloin kertoman mukaan Richard Dotyn aktiivinen rooli väärän tiedon levittäjänä on ollut suurimmillaan.

On sanottu, että on kolmenlaisia ihmisiä, niitä jotka saavat asioita aikaan, niitä jotka katsovat kun ne tapahtuu ja niitä jotka miettivät mitä tapahtui. Suntuu siltä, niinkuin mikään ei kuvaisi paremmin UFO-aiheesta kiinnostuneita. Viimeaikainen haloo koskien väitettyä projektia nimeltä ”AQUARIUS” sekä kontrolliryhmää nimeltä ”MJ-12” tuntuvat loistavilta esimerkeiltä siitä hämmennyksestä, joka seuraa kommunikaation puutteesta osapuolten välillä. Onko UFOja käsittelevää projektia nimeltä AQUARIUS olemassa? Kuka ensinnä sai tietää, että sellainen on olemassa? Jos on olemassa dokumentaatiota, joka tukee ”MJ-12” ryhmän olemassaoloa, niinkuin jotkut esittävät, silloin miksi se tuntuu olevan täynnä ristiriitoja? Nämä ovat kysymyksiä joihin tulee vastata ennenkuin yritetään arvioida ongelmaa.

Kuten kuka tahansa salapoliisi voi kertoa, motivaatio on avuksi selvitettäessä mitä tahansa rikosta tai mysteeriä. Kuka saisi etua tilanteessa? Ehkäpä hieman tämänkaltainen ajattelu auttaisi ratkomaan nykyistä AQUARIUS/MJ-12:n mysteeriä. UFOihin liittyvän AQUARIUS-nimisen projektin paljastus ensi kerran ilmaantui niinkutsutussa ”NASA-telexissa” [AQUARIUS.DOC]. Tämän väitetään olevan aito dokumentti, joka kuvaa useita valokuvafilmejä, jotka liittyvät Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtuneisiin asioihin sekä Paul Bennewitzin tapaukseen. Kuten asioista eniten tietoiset ihmiset tietävät, tämä dokumentti kertoo varsin paljon mielenkiintoista tietoa liittyen viranomaisten UFO-kiinnostukseen, ja mainitsee projektin nimelt AQUARIUS sekä jotain nimeltä ”MJ-12”. Kuitenkin useita keskeisiä osia tästä dokumentista poistettiin joko alkuperäisen lähettäjän tai vastanottajan kädellä. On kiinnostavaa huomata, että dokumentista on olemassa uudelleenkirjoitettu versio, joka kiertää ympäriinsä ja jossa poistetut osat ovat tallella, mutta mitään selitystä ei anneta sille kuka kirjoitti dokumentin uudelleen tai miten aiemmin poistetut osat saatiin tietoon.

On raportoitu, että Peter Gersten on näyttänyt tämän dokumentin vuonna 1983 ja niin vaikuttaisi siltä, että se on ollut liikenteessä ainakin useita vuosia. Mutta jos Gersten oli alkuperäinen vastaanottaja, hän ei ole paljastanut sitä mistä hän on saanut sen tai keneltä. Tämä dokumentti näyttää olevan läheisessä yhteydessä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumiin vuonna 1980 siten kuin Bennewitz ja ilmavoimien kiinnostus UFO-havaintoihin tukikohtien yllä siinä mainitaan. Voisiko tämän dokumentin julkaisiu liittyä Kirtlandin tapauksesta kertovien dokumenttien julkaisuun? [KIRTLND1.DOC, KIRTLND2.DOC] William Moore on sanonut, että hänelle annetoi nimetön lähde ensimmäiset Kirtland-dokumentit ensimmäisenä Washington DC:ssa alkuvuonna 1982. Ja että monia huhuja on liikkunut Mooren ja Gerstenin välisistä kiivaista kiistoista liittyen siihen miten Gersten sai nämä dokumentit haltuunsa. Huhut sikseen, jos Moore sai dokumentit vuosi sen jälkeen kun tapaukset sattuivat, silloin kenellä tahansa joka hänelle ne antoikin on pakostakin ollut pääsy joko AFOSIn tietoihin Washingtonissa tai alkuperäisen lähettäjän tietoihin Kirtlandissa. On viitteitä siitä, että William Moore sai kopionsa Richard Dotylta, AFOSIn erikoisagentilta Kirtlandissa. Toiset lähteet ovat myös raportoineet, että Doty oli mukana pyrkimyksissä saada tämänluonteista informaatiota ulos tietyille henkilöille tuntemattomista syistä. Ja niin vaikuttaa mahdolliselta, että Doty oli vastuussa Kirtlandin dokumenttien lähettämisestä ja mahdollisesti ”NASA-telexin” lähettämisestä, sillä hän olisi ollut asemassa saada käsiinsä sellaista informaatiota. Kaikesta huolimatta jäisi vakavien UFO-tutkijoiden käsiin pyrkiä varmentamaan josko dokumenteissa esitetty informaatio on validia, tai väärää.

Kiinnostuksen lisääntyessä AQUARIUSta ja MJ-12:ta kohtaan, useita tietopyyntöjä lähetettiin eri valtion virastoille joilla saada informaatiota näistä aiheista, mutta niinkin myöhään kuin 1986 johtavat ufologian alan henkilöt ovat olleet vakuuttuneita siitä, että dokumentti oli väärennös ja AQUARIUS-projektia ei ollut koskaan olemassa. Vuonna 1985 olin lähettänyt useita tietopyyntöjä valtion virastoille ja pyytänyt informaatiota kolmesta projektista: Sigma, Snowbird & Aquarius; sekä mitä tahansa informaatiota MJ-12:n tai Majestic-12:n sitten liittyikään. Erityisesti en maininnut mitään yhteyttä tai kiinnostusta UFOihin näissä pyynnöissä. Poislukien NSA, jokainen saamani vastaus kielsi minkäänlaisen informaation näistä aiheista. Vaikka niissä sanottiinkin, että Sigma ja Snowbird ”eivät olleet tämän viraston projekteja”, ja että heillä ei ollut tietoa MJ-12:sta, he arvioivat, että etsintäkulut kaikelle informaatiolle AQUARIUS-projektiin liittyen olisivat $15,000! Vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli varsin suuri projekti. Useiden selventävien tietopyyntöjen, sekä pyynnön saada pelkästään ensimmäinen dokumentti jossa projekti laitettiin käyntiin, jälkeen NSA sanoi että projekti ei käsitellyt ”UFOja” ja että koska en maksaisi kuluja, he eivät tekisi pyynnölleni mitään. Tämän jälkeiset vetoomukset ainoastaan selvittivät sen, että AQUARIUS oli luokiteltu Huippusalaiseksi ja että minkään osan julkistaminen voisi olla ”suureksi vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle”. [AQUANSA.DOC]

Useat henkilöt ovat pitäneet NSA:n lausuntoa siitä, että AQUARIUS ei käsittele UFOja pelkästään rehellisenä, ja mahdollisesti tämä onkin totuus. Kuitenkin uskon, että jos olisi odottanut NSA:n ”kääntävän kelkkansa” ja avoimesti paljastavan kaiken olisi vähintäänkin naiivia. Tuntuu paradoksaaliselta, että jotkut ”tutkijat” sekä odottavat näiden virastojen olevan petollisia että suoraan hyväksyvät niiden lausunnot täysin oikeellisina. Uskon, että on riittävät syyt olettaa, että NSA:n projekti voi itse asiassa olla se projekti, josta ”NASA-telexissä” puhutaan ja joka mainitsi myös MJ-12:n.

Ylläolevan dokumentin verifioimisen prosessissa olin jo kirjoittanut sarjan kirjeitä 7602 Air Intelligence Groupille (7602 AINTELG), joka on vuodesta 1983 tunnettu nimellä Air Force Special Activities Center. Osana ilmavoimien tiedustelupalvelua, 7602 AINTELG käsittelee HR-tiedustelua, paljon samaan tapaan kuin 4602 AINTELG, joka tunnetusti on auttanut Edward Ruppeltia hänen tutkimuksissaan useita vuosia sitten. Tämä voi olla sattumaa tai sitten ei ja se voisi olla mielenkiintoinen lisätutkimusten suunta. Yhtä kaikki, prosessissa yrittäessäni saada informaatiota tältä ryhmältä sain jonkin verran välttelevän vastauksen AFISilta. Keskusteluissa ilmavoimien lähteen kanssa, jossa mainitsin ongelmistani saada informaatiota tästä ryhmästä, minulle sanottiin että ehkäpä tämä johtuu siitä että ”he ovat NSA:n haara!” Tämä ensimmäistä kertaa oli viite siitä, että NSA saattaisi olla jollain tavalla mukana, ja oli jo ennen kirjeitäni NSA:lle itselleen. Muutamassa kuukaudessa sain tietää toisesta kiinnostavasta seikasta, joka osoitti NSA:n suuntaan.

Tunnetun tutkijan Thomas Adamsin avulla sain tietää henkilöstä, joka oli raportoinut kuulleensa kiinnostavan väitteen koskien ensimmäistä AQUARIUS/MJ-12 -dokumenttia. Puhuttuani tämän herrasmiehen kanssa henkilökohtaisesti, vakuutuin siitä että hänen kertomansa informaatio oli oikein ja että se oli kerrottu hänelle. Hän kertoi, että hänelle oltiin henkilökohtaisesti kerrottu, että tämä dokumentti oli peukaloitu kahdella tavalla, ja että hänelle tämän oli kertonut henkilö joka muutokset oli tehnyt. Vaikka kumpaakaan muutosta ei paljastettu, hänelle oltiin kerrottu, että viittaus dokumentissa ”NASAan” oli alunperin ollu ”NSA”! Ja se kuka tämän oli tehnyt, oli kukapa muukaan kuin William Moore. Lyhyessä keskustelussa Mooren kanssa tämän jälkeen kysyin häneltä oliko hänellä tietoa tästä, ja hän yksinkertaisesti sanoi ”En kommentoi.”

JUST CAUSEn tuoreessa numerossa oli myös lausunto Larry Fawcettilta ja Barry Greenwoodilta siitä, että heille oltiin kerrottu että tämä dokumentti on itse asiassa uudelleenkirjoitettu versio. Tämä seikka paljastettiin vuonna 1983 Peter Gerstenille ilmavoimien upseerin suulla ja se joko oli unohtunut tai jätetty sikseen aivan viime päiviin asti. Kuitenkin siteeratuksi ilmavoimien lähteksi on ilmoitettu kukapa muukaan kuin Richard Doty itse.

Tämän seikan valossa, että on hiljattain muuttunut yleiseksi tiedoksi että Moore (omista syistään) muokkaa saamiaan dokumentteja, ja että hän on varsin aggressiivinen tutkimuksissaan, uskon että Moore itse asiassa kirjoittikin uusiksi tämän dokumentin, tai on joskus tehnyt niin. Mutta vähentääkö tämä dokumentin arvoa, vai kertooko se siitä että se on väärennös? Ehkäpä tämä selittää sen miksi kukaan ei voi varmistaa dokumentin olevan aito, koska teknisesti se on väärennös. Vaikuttaa siltä, että Mooren tehtävänä on nyt paljastaa selvä, tarkka versio siitä ja lopultakin paljastaa faktat sen saamisesta.

Elokuvatuottaja Linda Moulton Howen mukaan hänellä on riippumaton varmistus MJ-12:sta ja hänelle on kertoman mukaan näytetty liuta dokumentteja, joissa on samanlainen, ellei identtinen, informaatio. Kuitenkin kyseessä olevan ryhmän oikea nimi ei ollut ”Majestic” vaan samanlaiselta kuulostava nimi, jossa oli kirjaimet M ja J. Voisiko olla, että termi ”Majestic” on substituutti, joka välkyllä tavalla yrittää siivota pois informaatiota, jonka joku ainoastaan sisäpiirin todellisella informaatiolla kykenisi identifioimaan?

Jos on syy kyseenalaistaa alkuperäisessä AQUARIUS/MJ-12 -dokumentissa sekä myöhemmissä sitä koskevissa papereissa esitetyn informaation tarkkuutta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapauksia tulisi aina pitää kyseenalaisina? Mikä tahansa yksittäisen silminnäkijän UFO-havainto on aina jonkinverran kyseenalainen, tämän takia me etsimme useita silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty, tai Paul Bennewitz olivat yksin raportoidessaan näitä tapauksia, silloin Kirtlandin tapaukset eivät koskaan olisi muuttuneet niin suuriksi kysymyksiksi kuin ne ovat. Silloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumenteissa kerrotuissa tapahtumissa että dokumenttien valmistelussa itsessään. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:

Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaletta, jonka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvailtu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.

Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.

Näyttää siltä, että on vain kaksi mahdollisuutta. Yksi: että tämä on yksi syvimmälle menevistä petoksista joita ilmavoimat ovat koskaan suorittaneet, jossa mukana on myös siviili, tarkoituksia varten joita voidaan vain arvailla. Toinen: että kuvatut tapahtumat ja välissä olevat vuodet, sen jälkeiset kehityskulut ja harhaanjohdetut tutkijat ovat vain sekoittaneet faktoja. Ehkäpä oli myös jonkin sortin yritys virallisella tasolla peitellä tapahtumien arkaluontoisuutta.

Olisiko Richard Doty ajanut tekaistua asiaa, ottanut mukaan viranomaisia häneen petkutukseensa, lähettänyt tekaisun AFOSIn päämajaan, ja sitten levittänyt tiettyä informaatiota siviili-UFOtutkijoille? Mitä tarkoitusta varten? Ja olisiko hän silti ilmavoimissa jos hänet paljastettaisiin, tietäen sen PR-katastrofin joka seuraisi AFOSIn julkistaessa Washingtonissa lisädokumentteja? Tuntuu käsittämättömältä, että tukikohdan tutkimusosasto ja ilmavoimien osasto eivät olisi nopeasti ja helposti saaneet selville petkutusta ja pian tämän jälkeen nimenneet koko asiaa sellaiseksi, tietäen heidän aiemmat edesottamuksensa tehdä juuri niin.

Muutama yksinkertainen puhelu on auttanut selventämään paljon totuutta alkuvaiheen tapahtumista. Meidän tulee välttää ajoittaista houkutusta ”ampua ensin ja kysyä kysymyksiä vasta sitten”, joka voi johtaa väärän informaation levittämiseen. On suotavaa pitää pää kylmänä lähestyessään silminnäkijöitä, sillä meillä ei ole Jumalan suomaa oikeutta soittaa tuntemattomille henkilöille ja vaatia heitä vastaamaan kysymyksiin, etenkään kun asiaan saattaa liittyä arkaluonteisia yksityiskohtia. Onko yllätys, että jotkut näistä ihmisistä eivät halua tulla jokaisen henkilön vaivaamaksi, jolla olisi tälle esittää kysymyksiä?

Erittäin omituinen mutta kiinnostava kirje lähetettiin APROlle joko vuoden 1980 lopulla tai 1981 alussa, ja siihen yleisesti viitataan lähettäjän nimellä, Craig Weitzel. Tämä kirje viittaa sarjaan tapahtumia, jotka sattuivat puolivälissä vuotta 1980 sekä Kirtlandissa että Pecosin lähellä olevalla alueella New Mexicossa, ja se esittää useita väitteitä että UFO-tutkimuksen sivuosasto on asettunut Kirtlandiin tai sen lähelle. Kirjoittaja mainitsee myös, muun muassa, että ainakin yksi ”esine” on tallessa Manzanon varastoalueella. Sen, että kirjeen on ainakin legitiimisti vastaanottanut APRO, voi varmentaa Jim Lorenzenin vimmatusta kirjeestä joka lähetettiin sättimään herrasmiestä, joka tämän kirjeen oli julkistanut ilman virallista lupaa APROlta. Voimmeko kuitenkaan määrittää onko tämä kirje täysin tekaistu vai onko siinä edes vähänkään totuuden siementä sen välittämässä informaatiossa? Käymässäni keskustelussa Craig Weitzelin kanssa hän väitti, että hän ei tiedä mitään kirjeeseen liittyvistä yksityiskohdista, ja hän kiisti ottaneensa yhtään valokuvaa. Omituista kyllä, kuitenkin hän kyllä esitti, että hän ja muut näkivät omituisen hopeisen kappaleen leijailevan korkealla taivaalla, joka sitten poistui alueelta, hänen sanojensa mukaan, ”eksponentiaalisesti”! Hän oli ollut koulutuksessa vuoripelastustoiminnasta ja hän sekä muut esittivät S-O-S merkin vuorenrinteessä käyttäen laskuvarjoja ja odottivat helikoptereiden löytävän heidät. Etsiessään näitä helikoptereita he havaitsivat hopeisen ”UFOn”. Jos tämä on kaikki mikä tapahtui, mikä olisi syy tuulesta temmata sellainen kirja ja kuitenkkin antaa silminnäkijän nimi ja osoite, joka varmasti tulisi tällaiset väitteet kiistämään? Oliko kyse hämärästä teekkarijäynästä? Anonyymin kirjeen kirjoittaja väittää, että sen jälkeen kun Weitzel oli puhunut AFOSIn agentille nimeltä Dody (sic), hän ei halunnut liittyä asiaan enää mitenkään ja siitä eteenpäin Dodyn hahmo kiisti, että mitään valokuvia oli koskaan ollutkaan. Oliko tämä olosuhde, jota oltaisiin voitu odottaa perustuen aiempaan kokemukseen ilmavoimien tällaisten asioiden hoitamisesta? Monet valtion ja armeijan silminnäkijät usein kieltäytyvät puhumasta heidän kokemuksistaan tuntemattomille joko johtuen virallisesta painostuksesta, tai yksinkertaisesti oman yksityisyytensä säilyttämiseksi. Motiovaatiota jälleen pitää tarkastella löytääksemme lopullinen totuus.

Lokakuun alussa 1987 minulla oli omituinen keskustelu henkilön kanssa, joka on minulle muuten tuntematon kuin etunimeltä ja joka aluksi ei tiennyt mitään UFO-kiinnostuksestani. Puhelinkeskustelussa, joka sattui aivan vahingossa, ydinaseiden aihe tuli esiin tämän henkilön antaessa ymmärtää tietävänsä siitä jotain, koska hän tuolloin oli ollut ilmavoimissa. Vitsaillen pyysin häneltä saada tietää kaiken mitä Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtui, ei siksi että olin kiinnostunut ydinaseista vaan jostain muusta jonka ajattelin olevan Manzanossa varastossa joka ”ei ole ydinase”. Hetken naureskeltuaan tämä henkilö sanoi, ”kyllä… UFOja!” Hämmästyneenä pyysin saada hieman lisäselvitystä, ja kerrottuani kiinnostuksestani minulle sanottin että kaksi ”esinettä” oli tallessa Manzanon alueella perustuen keskusteluun, jonka tämä henkilö oli kuullut ilmavoimien henkilöiden välillä Saksassa. Jotain keskustelua oli ollut UFO-tapaukseen liittyen, joka oltiin laajalti raportoitu sanomalehdissä Saksassa vuonna 1981, joka olisi samanlainen kuin jotain mikä ”heillä” oli ”siellä”. Johtuen olosuhteista joiden alaisuudessa tämä keskustelu käytiin sekä siitä seikasta etten ollut millään muotoa viitannut aiheeseen, uskon tämän olevan jonkinlaista tukea joillekin väitteille, joita on esitetty anonyymissä ”Weitzelin” kirjeessä.

Viimeinen kiinnostuksen kohde esiintyi juuri julkaistussa kirjassa, joka kertoo ”lentävistä bumerangeista” joita on raportoitu viime vuosina New Yorkin osavaltiossa [NIGHT SIEGE, Ballantine 1987]. Näiden ilmiöiden tutkimusprosessissa Hynekiin ja Imbrognoon otti yhteyden eräs henkilö, joka väittää työskennelleensä NSA:lle. He ilmeisesti varmensivat tämän itsensä takia, ja vaikka henkilö väitti että hänen kiinnostuksensa oli ainoastaan henkilökohtaista, he yllättyivät tämän henkilön siitä epätavallisen suuresta kiinnostuksen määrästä heidän tutkimuksiaan ja heidän löytämiään todisteita kohtaan. On jopa viitteitä siitä, että heidän puhelimiaan salakuunneltiin. Vaikka ei olekaan tiedossa oliko tämän henkilön kiinnostus laajempikin kuin pelkkä henkilökohtainen kuriositeetti, on selvää että tutkijat tunsivat siinä olevan jotain epätavallista. Yhtä kaikki, tässä on toinen tapaus jossa NSA tuntuu olevan hiipinyt mukaan kuvioihin.

Heittävätkö tässä esitetyt faktat epäilyksen varjon NSA:n ylle sen osuudesta virallisten etujen varjelussa koskien UFOja? Uskon, että ne niin tekevät ja että on oikeutetusti aihetta epäillä, että AQUARIUS-projekti, joka (ainakin jollain tavalla) liittyy UFOihin, on mahdollisesti NSA:n oma tai siihen liittyvä projekti. Silti tuntuu siltä huolimatta dokumentteja koskevasta hämmennyksestä ja argumenteista, että nimitystä ”MJ-12” tulee pitää, jos nyt ei varmuutena, niin ainakin potentiaalisesti kelpona. Ne jotka ovat käyttäneet aikaa saadakseen yhteyden silminnäköihin ja heiltä lausunnot ja apua, ovat parhaassa asemassa muodostaakseen mielipiteensä itse, huolimatta sekaannuksesta koskien dokumenttien muokkausta, joka tuntuu olevan vimmatusti käynnissä. Me emme halua heittää lasta pesuveden mukana yksinkertaisesti siksi, että faktat näyttävät hämmentäviltä. Ehkäpä hämmennystä joku jopa ohjailee jossain. Meidän tulisi pitää katseemme kiinnitettynä suuriin kysymyksiin ja faktoihin jotka me voimme osoittaa tosiksi pyrkiessämme saamaan selville totuuden.

LOPPU

Kiitos kaikille lähteille, sekä nimetyille että nimettömille, jotka ovat auttaneet tässä esitettyjen faktojen selvittämisessä.

Artikkelin julkaissut textfiles.com

Eksopolitiikka

Entinen CIA-operatiivi Jim Semivan kommentoi Wilson/Davis-muistiota

Kommentoi

Kirjoittanut Joe Murgia – @ufojoe11, ufojoe.net

~~~

Tämä tieto on peräisin tutkija Melinda Leslieltä, joka omistaa Sedona UFO Sighting Toursin Arizonassa. Haastattelin häntä ensimmäisen kerran koskien MILAB-ilmiötä 90-luvun lopulla Tampa Public Access Televisionin show’huni “The UfoJoe Show.” Hänen bionsa mukaan Melinda on tutkinut henkilöitä, jotka ovat olleet mukana UFO-”salailussa”, jo yli 28 vuoden ajan.

Koska Melinda ei nauhoittanut haastattelua, kysyin häneltä hänen muistiinpanojensa tarkkuudesta. Hän sanoi minulle, ”Nuo olivat aika tasan tarkkaan suorat lainaukset. Kirjoitin ylös kun hän puhui, ja puhtaaksikirjoitin ne heti puhelun lopettamisen jälkeen.”

Verkkosivujensa mukaan Semivan on yksi perustajajäsenistä, hallituksen jäsen ja varatoiminnanjohtaja “To The Stars Academy of Arts and Sciencessa.” Hän on ollut 25 vuoden ajan urastaan CIA:n operaatiojohdossa. Hän on myös tiedustelumaailman ja CIA-toiminnan konsultti ja työskentelee massatuhoaseita vastaan.

Semivan eläköityi vuonna 2007 25 vuoden uran jälkeen CIA:n salaisessa palvelussa. Hänen eläköitymisensä aikaan hän oli jäsen CIA:n ylemmässä tiedustelussa. Jim palveli ulkomailla ja kotimaassa CIA:lla ylemmän johdon tehtävissä. Hän on saanut CIA:n Career Intelligence Medalin.

Tämä on toinen julkinen kommentti Wilson/Davis-dokumenteista joltain, joka on ollut tekemisissä TTSA:n kanssa. Hal Puthoff, PhD, oli ensimmäinen.

Jos haluat tietää miksi Semivan on kiinnostunut UFO/UAP-aiheesta, suosittelen lukemaan hänen esipuheensa Tom Delongen ja A.J. Hartleyn kirjaan “Sekret Machines: Chasing Shadows.”

Pitäen mielessä hänen CV:nsä, tässä on lainaus siitä mitä pidän tärkeänä hänen esipuheessaan:

“Mitä tulee muodolliseen tähän ilmiöön tutustumiseeni, niinkuin me sen tunnemme nykypäivän kontekstissa, se tuli yllättäen ja yhtäkkiä. En yritä mennä sisään kokemukseen tässä, mutta sanon, että se oli yksi elämän muutostekijöistä sekä minulle että vaimolleni. Kokemus oli samaan aikaan pelottava, hämmentävä, turhauttava ja absurdi. Se oli sekä fyysinen että emotionaalinen, vaikka en osaa päättää oliko siinä lisänä vielä spirituaalinen komponentti. Melkein 30 vuotta myöhemmin, en edelleenkään tiedä mitä kokemuksesta pitäisi ajatella. Sen mitä tiedän, kuitenkin, on että tämä tapaus muutti näkökantani siitä mitä kollektiiviseen todellisuutemme versioon kuuluu.”

Melinda Leslie

Kirjoittanut Melinda Leslie

Minulla oli 43-minuuttinen puhelinkeskustelu Jim Semivanin kanssa koskien Wilson/Davis-dokumentteja. Se oli olennaisesti 43 minuuttia kestävä, harkitun sanamuotoinen epäkiistäminen. Annoin hänelle keskustelumme aikana monia mahdollisuuksia kiistää ne ja niiden sisältö, mutta hän ei koskaan tehnyt niin. Hänen tarinaansa tarkastellessani tuntuu siltä kuin tämä olisi osa sitä samalla tavalla kuin muiden vastaukset, joilta on kysytty samasta aiheesta. Jimin äänensävy, intonaatio ja tarve selittää (överin) läpikotaisesti turvallisuusvalat sekä hänen toistuva ”ei kommenttia” tai ”ei kantaa” selityksensä koko keskustelun ajan kertovat paljon minulle siitä, että he ovat itse asiassa erittäin huolestuneita ja että he ovat kierrelleet sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Vaikka en tehnytkään paljoa muistiinpanoja haastiksen aikaan (minun mokani), tässä on se mitä minulla on, jotka ovat eksakteja lainauksia. Nämä eivät ole missään järjestyksessä. Minusta ensimmäsiet ovat tärkeimpiä.

Jim Semivan – JS

Melinda Leslie – ML

JS: “Meidän täytyy sanoa ei kommenttia, johtuen edelleenkin turvallisuusluvista. Valat sitovat meitä. Meillä on nuo valat kuolemaamme saakka.”

JS: “Vaikka vain yksi lause dokumentissa olisi salainen, tai käsittelisi jotain joka on salaista, me emme voi kommentoida koko dokumenttia.”

JS: “Me olemme ystäviä monien mainittujen henkilöiden kanssa. Me emme halua luoda ongelmia, vaikeuksia heille. (Kertoo omin sanoin) Se olisi nöyryyttävää heille, aiheuttaisi heille murhetta, syntyisi juridisia ongelmia, se olisi kohtalokasta heidän työlleen, asemalleen, projekteilleen.”

ML: “Mikä on TTSA:n kanta Wilsonin dokumenttiin?”

JS: “Meillä ei ole kantaa. Me emme voi yksinkertaisesti kommentoida johtuen salassapitovalasta, me emme saa vaikka me tietäisimmekin jotain tai haluaisimme sanoa.”

ML: “Mikä on TTSA:n toimintasuunnitelma (koskien dokumentteja)”

JS: “TTSA:lla ei ole mitään suunnitelmaa. Me katsomme mihin tämä johtaa.”

ML: “Kirjoittiko Eric sen?”

JS: “Ei kommenttia”

ML: “Nauhoittiko hän sen?”

JS: “En tiedä”

ML: “Mitä Eric sanoi tästä?”

JS: “En ole puhunut hänelle, oletan että Hal on.”

(Annoin Semivanille toistuvasti mahdollisuuden kiistää kaiken, eikä hän tehnyt niin milloinkaan. Yksi esimerkki:)

ML: “Haaskaako ufologia aikaansa?”

JS: (pitkän paussin jälkeen) “Taaskin, ei kommenttia”

 

Artikkelin julkaissut ufojoe.net

Eksopolitiikka

Miksi teemme yhteistyötä median kanssa?

Kommentoi

Kirjoittanut Ed Komarek

tammikuu 30, 2008
ExopoliticsBlogSpot -verkkosivulta

Jonkin verran debattia on ollut viimeaikoina UFO/ET-yhteisössä kokonaisuutena ja eksopolitiikassa erityisesti koskien yhteistyötä valtavirran median kanssa, joka näennäisesti vetämää UFO/ET-paljastusprosessia. Jotkut uskovat, että heidän tulee tyynnytellä avaruusolentokulmaa, jotta mentäisiin massamedian paljastuksen tai propagandatoiminnan mukana, joka olisi alkuvaiheen askel kohti eksopoliittisen todellisuuden julkista tunnustamista.

Toiset taas uskovat yhteistyön massamedian kanssa olevan samanlaista kuin yhteistyö valloittajamahdin kanssa, ja että yhteistyö ainoastaan vahvistaa valloittajan asemaa ja heikentää vastarintaliikettä. Minulle muistutetaan toisen maailmansodan ajan Ranskasta, jossa vastarintaliike ja natsit tekivät yhteistyötä. Jotkut ranskalaiset päättivät tehdä yhteistyötä natsien kanssa ja he hyväksyivät valloittajat todellisuutena joka oli jäämässä sinne, ja päättivät tehdä yhteistyötä helpottaakseen kärsimyksiään valloituksen aikana. Toiset ranskalaiset argumentoivat vastaan ja loivat vastarinnan joka lopulta vapautti heidän maansa natsien tyrannialta.

Useiden viime kuukausien aikana tuntuu tapahtuneen siirtymä taktiikassa jolla valtavirran uutisten ja viihteen propagandistit puhuvat UFOista ja avaruusolennoista. He edistävät avoimempaa hyväksyntää sille että UFOt ovat kuin ovatkin totta ja että ne ovat vain tuntemattomia.

Tämä olisi muutos propagandapolitiikkaan, joka on otettu käyttöön valtion korkeimmilla tahoilla ja jota tukee valtiota käsissään pitävät erityisintressit. Nämä uudet kehityskulut rohkaisevat ihmisiä alalla tekemään yhteistyötä kaikkien niiden kanssa, jotka ylläpitävät UFO/ET-salailua, siinä toivossa että tämä olisi ensiaskel kohti lopullista paljastusta.

Propagandalehdistön taktiikan muuttaminen suorasta kieltämisestä ja naurunalaiseksi tekemisestä hyväntahtoisempaan UFOjen hyväksyntään on jatkamassa ja laajentamassa keskustelua yhteistyön tekemisen puoltajien ja vastustajien välillä. On todellakin askel oikeaan suuntaan kun suurin osa massamediasta tuntuu vähentävän teksteissään salaliitoista puhuvaa kielenkäyttöä ja termejä kuten UFO-sekopää, uskovaiset, amatöörit, salaliittoilijat, todisteiden puute, uskottavuuden puute jne. Propagandapeli tulee liikkumaan kieltämisestä spinnaamiseen, jossa valloittajat jatkavat vallassa pysymistä ja saavat lisää valtaa kun yhteistyön tekijöitä tulee lisää mukaan.

Monet kansasta ovat nyt tulleet tietoisiksi ja ymmärtävät, että erikoisedut ovat saaneet salaisen hallinnan maailman valtioista, valtavirran mediasta ja rahoituksesta. Tätä salaista eliittijoukkoa voisi myös hyvällä syyllä nimittää valloittajavallaksi. Vieläkin häiritsevämpää ja kuitenkin vaikeampaa kansalle on ymmärtää niitä raportteja, joita nyt nousee esiin salaisista liitoista ja sopimuksista avaruusolentojen ja salaisten eliittifaktioiden välillä.

Ilmeisesti salaisia liittoja on tehty enemmän kuin yhden avaruusolentojen rodun kanssa, jotka operoivat samalla tavalla suljettujen ovien takana.

Mikäli yllä esitetty on todella totta, silloin voimme sanoa että nyt on tapahtumassa salainen ja peitelty vallankaappaus meille vielä tuntemattomien Maan ulkopuolisten voimien laskuun, meidän kotikutoisten elitistiemme meidät pettämänä. Tämä olisi todella korkeimman asteen valtiopetos mikä asettaa koko ihmiskunnan alttiiksi orjuudelle ja valloitukselle.

Monet miettivät miten kamppailla tällaista edistynyttä teknologista ja psykologista hyökkäystä vastaan. Onneksi on toivoa, sillä universumi tuntuu olevan täynnä evolutionaarisia kilpailun ja yhteistyön prosesseja, jotka voivat esiintyä yhtä lukemattomin tavoin kuin meillä Maapallolla. Olen ottanut asiakseni identifioida ja keskittyä niihin Maan ulkopuolisiin rotuihin, jotka suosivat yhteistyötä mieluummin kuin kilpailua ja petomaisuutta. Olen tietoinen petomaisista Maan ulkopuolisista roduista ja heidän maanpetturimaisista autokraattiliitoistaan. Kuitenkin tunnen toivoa ja pelastuksen löytyvän yhteistyöstä eettisten rotujen kanssa, erityisesti taivaallisten ihmisten, joiden kanssa meillä tuntuu olevan paljon yhteistä.

Paras minkä voin sanoa on, että jotkut taivaalliset ihmiset, samat joista puhutaan muinaisissa lännen ja idän teksteissä, eivät ole mukana eivätkä osallistu ihmiskunnan salaiseen orjuuttamiseen. Ehkäpä uskonnolliset ihmiset saavat ensimmäisenä vihiä käynnissä olevasta kulkusuunnasta, sillä Raamattu mainitsee kamppailun taivaallisten älyjen, sekä petomaisten että yhteistyötä tekevien, välillä.

Lopun aikojen saapuessa petomaiset sekä paljastetaan että lyödään.

Ongelma on, että Raamattu on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten ja avaruusolentojen todellisuus nähtiin tuolloin primitiivisemmin kuin modernina tiedeaikanamme. Raamattu tuntuu osuneen oikeaan mutta nyt se tarvitsee päivitystä päästäkseen modernien tieteellisten löydösten tasolle. Entisaikojen taivaallinen sotajoukko voisi nykyään kuvautua paremmin termillä modernien aikojen avaruusolennot. Aivan kuten ennenkin, kamppailu hyväntahtoisten ja pahantahtoisten avaruusolentorotujen välillä jatkuu kun ihmiskunnan kohtalo pysyy tasapainossa.

Jokaisen meistä on tehtävä yksilöllinen päätös joko tehdä yhteistyötä tai antautua orwellilaisen valloituksen kohteeksi.

Meidän tulee tuota varten ymmärtää sitä ympäristöä jossa toimimme, ja valita sen mukaan. Yhteistyön tekemisen julkisen paljastusprosessin kanssa, jota vetää valloittajamahti, ja sen miten omat tekomme vaikuttavat välillä on veteen piirretty viiva. UFO/ET-paljastuksen ja sen liittyvän spinin edetessä me joudumme jatkuvasti tarkkailemaan tilannetta ja muuttamaan tekojamme sen mukaan.

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Eksopolitiikka

Tilannearvio: Kyllä, meillä on maahantulleiden UFOjen romuja

Kommentoi

Artikkelin kirjoittanut Bryce Zabel

New York Timesin jahdatessa maahansyöksyneitä lautasia ja Trumpin tehdessä virallisia lausuntoja, Roswell pysyy edelleen UFO-salailun perisyntinä.

Nautitaan hetki siitä mitä tässä kuvassa tapahtuu. Tässä on majuri Jesse Marcel Roswellin armeijan ilmatukikohdassa heinäkuussa 1947. Hän tietää, että jotain uskomatonta tapahtuu hänen kuntansa ulkopuolella, koska hän on nähnyt törmäyspaikan hänen omin silmin ja koskettanut romua hänen omin käsin. Lähes päivän ajan Marcelille on ollut henkeäsalpaavaa tietää, että maailma tulee muuttumaan dramaattisesti, jotain minkä hän tietää koska hänen esimiehensä tuntuvat yrittävän päästä samalle tasolle Amerikan kansalaisten kanssa.

Majuri Jesse Marcel | A.D. After Disclosure

Sitten seuraavana päivänä ovi lyötiin naaman edestä kiinni kovaa. Politiikkana oli nyt kieltäymys ja pilkkaaminen, ja se tuli suoraan Washington DC:sta. Mikä pahempaa, Marcel valittiin visuaaliseksi sanansaattajaksi, joka ottaa kaiken vastaan, sanoo anteeksi, meidän mokamme, pelkkä säähavaintopallo, täällä ei ole mitään nähtävää.

Tässä valokuvassa Marcel tajuaa, että tänä yksittäisenä hetkenä ihmiskunnan historiassa hänen roolinsa on olla narri joka mokasi, joku niin tyhmä ettei osaa sanoa eroa hänen oman tukikohtansa säähavaintopallon ja avaruudesta tulleen lentävän lautasen välillä.

Tämä oli juuri se miten Jesse Marcel sai kasvoilleen hirvi-ajovaloissa -ilmeensä tässä ikimuistoisessa valokuvassa. Hän ottaa kaikkein eeppisimmän iskun itselleen. Shakespeare ei olisi voinut kirjoittaa siitä paremmin.

Kun näyttämö on valmis, mennään sitten uutisiin…

Roswell nykypäivänä | Jared Zabel

Huhu kiertää yhä sofistikoituneempia ja asioista enemmän perillä olevia UFO-piirejä siitä, että New York Timesilla on toimittajia kiertämässä ja soittelemassa puheluja koskien maahansyöksyneiden tunnistamattomien lentävien esineiden noutoja Amerikan maaperältä.

Mietitään hetki mitä se voisi tarkoittaa, mikäli tämä osoittautuu todeksi. Se tarkoittaisi sitä, että kansakunnan kaikkein kuuluisin sanomalehti saattaa olla sanomassa sitä, että meillä on hallussamme materiaalia maahansyöksyistä ja että teknologia ei ole meidän omaamme (USA), eikä niiden muidenkaan (Kiina, Venäjä) ja että se tulee toisesta lähteestä.

New York Times

Miksi ihmeessä kunnioitetut journalistit kuten Ralph Blumenthal ja Leslie Keane, jotka työskentelevät New York Timesille, haluavat jahdata ikuisuuden vanhaa törmänneiden lautasten uutisankkaa?

Ensiksikin, koska aina on ollut anekdoottitodisteita ja keskeisten ihmisten silminnäkijätodistuksia. Se ei vain ole ollut pitävää näyttöä jota todistus vaatisi. Se, plus että olisit aika ulalla journalistina ettet koskaan pääsisi takaisin. Ja tuo kaikki on saattanut olla totta aivan viime vuoteen asti.

Silloin Luis Elizondo, joka pyöritti valtion AATIP:ia, kehittyneiden ilmailmiöiden tunnistusohjelmaa, sanoi ääneen sen mitä me kaikki ajattelimme. Puhuessaan Foxilla Tucker Carlsonin kanssa hän sanoi, että Yhdysvalloilla on oikea fyysinen romu. Entinen armeijan tiedustelupalvelun mies Elizondo lopetti valtion UFO-ohjelmassa elääkseen aktivistina ja edistääkseen uudenlaista ajattelua ja läpinäkyvyyttä.

Carlson: Uskotko, perustuen vuosikymmenien palvelusaikaasi USA:n valtiolla, että USA:n valtiolla on hallussaan materiaalia näistä aluksista?

Elizondo: Kyllä.

Carlson: Onko USA:n valtiolla mielestäsi UFOn palasia hallussaan juuri nyt?

Elizondo: Valitan, Tucker, minun täytyy todella pitää salassapitosopimuksestani kiinni, enkä voi syventyä aiheeseen enempää.

Koko aihe tihkuu mahdollisuutta nopealle UFO-paljastukselle ja muutokselle, joka on alkutekijöissään. Tässä on hieno muistutus siitä kuka sanoi mitä romusta UAP-tutkimusyhteisön Danny Silvalta.

On mahdollista, että uudet otsikon New York Timesissa tulevat olemaan se potku persuksille, joka laittaa UFO-paljastuksen käyntiin.

Samalla kun odottelemme, tsekataan mitä Donald Trumpilla on sanottavanaan Roswellista.

Donald Trump Jr. kysyi juhannuksen 2020 isänpäivähaastattelussa isältään toistuvasti Roswellista. On silti hieman hämmentävää kuulla istuvalta USA:n presidentiltä tämän myöntävän tietävänsä Roswellista, ja sanovan “En kerro sinulle mitä tiedän siitä, mutta se on kaikki erittäin kiinnostavaa.” Tuntuu siltä, kuin tämä kaikki merkitsisi jotain.

Se pakollinen kysymys

Nopea kertaus Roswellin perusteista —

Heinäkuun alussa 1947 armeijan johto Roswellin ilmatukikohdassa laittoi ulos lehdistötiedotteenIn early July of 1947, the military brass at the Roswell Army Air Base put out a press release joka oli niin suorasanainen, että paikallislehti otsikoi sen ”RAAF sieppasi lentävän lautasen ranchillaan Roswellin alueella.” Tässä on kyseinen lehti.

Roswell Daily Record

Seuraavana päivänä samat henkilöt sanoivat, että kaikki nämä koulutetut armeijan henkilöt, joihin USA luotti ydinaseiden hallinnoinnissa, olivat erehtyneet ja identifioineet väärin säähavaintopallon, jotain mitä heillä tapahtuu päivittäin. Tässä on otsikko:

Roswell Daily Record

Mitä jos valtio kertoi vahingossa totuuden ensimmäisenä päivänä?

Tämä on selvästikin kysymys, johon pitää etsiä vastausta varovaisesti. Aloitan siitä mitä me tiedämme. Me tiedämme, että Roswellin ilmatukikohta julkaisi tiedotteen, jossa sanottiin että he olivat saaneet haltuunsa lentävän lautasen ja että seuraavana päivänä he peruivat kaiken ja sanoivat löytäneensä vain säähavaintopallon. Se on hämärää käyttäytymistä, mutta se ei ole näyttöä mistään.

Me tiedämme, että vuosien mittaan Yhdysvaltain armeija on eri otteisiin ilmoittanut, että Roswell oli lentävä lautanen, säähavaintopallo, testilennolta peräisin olevia testinukkeja taikka salainen Mogul-pallo, jolla vakoillaan Neuvostoliiton ydinasekyvykkyyksiä. Nämä ovat vain virallisia yrityksiä selittää asia. Muut kiinnostuneet ovat kehitelleet tarinoita natsien Mengelen lautasista, Neuvostoliiton lautasista ja perkeleen tekosista. Aihe on selvästikin ollut avoin tulkinnalle jo vuosikymmenten ajan.

Sitten järkyttävä vastalause kaikelle, esiintyy yksittäinen toinen tapaus. Roswell oli eksoottista teknologiaa. Meillä on hylkyjä ja ruumiita. Me emme puhu Fight Clubista.

Roswell nykyään | Jared Zabel

Tuolla tarinalla on satoja silminnäkijöitä, jotka ovat nähneet samat faktat. Jotkut olivat nähneet omin silmin romun ja jopa ruumiiden noudot, ja useat kertomukset ovat paljastuneet ihmisten kuolinvuoteilla. Monta muuta silminnäkijää oli perheenjäseniä, jotka saivat tietää salaisuudesta heidän isiltään ja aviomiehiltään, jotka olivat pitäneet asiaa omana tietonaan vuosikymmenet. Oli myös kymmeniä, jotka todistivat erittäin tiukkoja turvatoimia ja materiaalin kuljetusta maahansyöksyn jälkitunnelmissa.

Tiedän tämän, koska työskentelin kahden huippututkijan — Don Schmitt ja edesmennyt Stanton Friedman — kanssa ja olen käyttänyt kymmeniä tunteja heidän tutkimustensa läpikäyntiin. Stan oli mies, joka löysi Jesse Marcelin vuonna 1978 ja Don oli energeettinen nuori tutkija, joka kilpaili Stanin kanssa katkerasti 1990-luvulla. Heidän kilpajuoksun lopettamisen jälkeen heistä tuli ystävät. Kuten Don on aina kysynyt:

Olisko satoja ihmisiä listattuna sellaisessa jättiläismäisessä projektissa, jossa suojellaan pelkän säähavaintopallon palasia, joka näytettiin kansalle myöhemmässä lehdistötilaisuudessa?

Nuo ihmiset eivät olleet samaa mieltä kaikista yksityiskohdista, eivätkä he olleet kaikki nähneet sitä omin silmin, mutta kaikki kertoivat samaa erittäin mukaansatempaavaa tarinaa periaatteessa samasta asiasta.

Siihen liittyy myrskyn aikaan tapahtunut onnettomuus, pelastuspyrkimys jolla arvioida ja siirtää palasia aluksesta ja sekä kirjaimelliset että symboliset siivousponnistelut, jotka mahdollisesti saivat yhden elävän ja neljä kuollutta haltuunsa. Ruumiit, alus ja hylky siirrettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan ja muihin paikkoihin käskystä.

Näkemäni todistukset tulevat miehiltä ja naisilta, jotka olivat siellä, tukikohdassa, kentällä, sairaaloissa ja hautaustoimistoissa, lentämässä lastia ja vartioimassa sitä tarkasti tasolla, jollaista ei oltu koskaan koettu. Niitä on monia.

Yksikään silminnäkijä ei ole astunut esiin ja sanonut, ”no, tiedätkö, en koskaan halunnut puhua siitä näinä vuosina mutta se todella oli säähavaintopallo.”

Uskon sitä Roswellin tarinaa, jonka suurin osa silminnäkijöistä ja toisen käden todistajista on kertonut. Jotkut yksityiskohdat voivat tuntua heikoilta, niinkuin mikä tahansa muisto josta on mennyt näin kauan aikaa. Erityisesti sellainen, jota on vähätelty vuosia asiantuntijoiden ja psykologisten operaatioiden taholta, sekä valtiolla että sen ulkopuolella.

Tässä saattaa olla epämukava määrä kohinaa, mutta minulle signaali kuuluu kovaa ja kirkkaasti.

 

Roswell nykyään | Jared Zabel

Media on tehnyt huonoa työtä tarinan käsittelyssä vuosien mittaan, haluten käsitellä ihmisiä avaruusolentojen puvuissa Roswellin UFO-festivaaleilla mieluummin kuin oikeasti tutkia asiaa ja haastatella silminnäkijöitä.

Roswellin koko tarinaa todennäköisesti ei tulla kuulemaan vuosiin. Kun se kuullaan, tarina saa ansaitsemansa kunnioituksen. Tuon ajan historioitsijat ja lukijat ihmettelevät miten niin vakava aihe saatettiin lakaista maton alle niin pitkäksi aikaa. Se tuntuu hullulta.

On epätodennäköistä, että New York Times tulee raportoimaan Roswellin tarinasta, joka on niin vääristynyt disinformaatiosta, väärinkäytöksistä, silminnäkijöiden ahdistelusta, salailusta, kieltämisestä ja pilkkaamisesta, että monille asia tuntuu epävakaalta ja epäluotettavalta. Heille on parempi mennä tuoreemman kohteen kimppuun, ehkä jonkin vähemmän tunnetun. Roswell, kuten osoittautuu, on tuskin ollut ainoa törmäys. Nämä siivettömät alukset eivät tipu taivaalta joka päivä, mutta niitä on ollut muutamia siellä täällä ympäri maailmaa.

Joten Times tulee käsittelemään helpompia kohteita aluksi.  Päätoimittajat pakottavat toimittajat hankkimaan lähteitä huolellisesti. Heidän etsimänsä on vain pala materiaalia UFO-hylystä, tai itse alus. He haluavat saada tietää kuka sen sai haltuunsa, mitä he tekivät sillä, mitä he ovat oppineet siitä ja missä se on nykyään.

Kun he saavat tietää, että tämä on tapahtunut aiemminkin, Roswellin tarina on nopeasti menossa tutkintaan ja sitten tulossa julki. Siinä kohtaa homma jatkuu eri säännöillä.

Ihmiset, valmistautukaa.

Artikkelin julkaissut medium.com

Eksopolitiikka

Kirja: Exempt from Disclosure

Kommentoi

Arvostelu kirjasta Exempt From Disclosure: The Disturbing Case About the UFO Coverup, 2nd Ed., kirjoittanut Robert M. Collins yhdessä Richard C. Dotyn ja Timothy S. Cooperin kanssa (Peregrine Communications, 2006) ISBN 0-9766426-3-8.

Exempt from Disclosure on avulias pyrkimyskuvata koko UFO-ilmiö 1940-luvulta tähän päivään perustuen useiden henkilöiden paljastuksiin, jotka ovat olleet mukana epävirallisen tutkimusryhmän toiminnassa, joka tunnetaan nimellä ‘Aviary’. Aviary oli ryhmä entisiä ja vielä palveluksessa olevia viranomaisia, tieteentekijöitä, armeijan henkilökuntaa ja TV-tuottajia eri armeijan haaroista ja korporaatioista, jotka alkoivat kokoustaa vuonna 1986 keskustellakseen UFO-ilmiöstä. Aviary pyrki parsimaan kasaan kaikkein uskottavinta saatavilla olevaa informaatiota UFO-ilmiöstä yhdenmukaiseksi kuvioksi. Kirjan Exempt from Disclosure pääkirjoittaja ja kaksi avustavaa kirjoittajaa olivat kaikki Aviaryn jäseniä, ja he ammentavat kokemuksistaan ja tiedoistaan, jotka heille karttuivat omien suorien kokemustensa ja muitte tarinoiden kautta niiltä jotka olivat mukana salaisissa projekteissa. Collins ym. kuvaavat UFO-historian tavalla, joka on tarkoitettu johdannoksi kaikille niille, jotka haluavat saada kuvan erittäin salaisista ylempien virkamiesten ja armeijan haarojen toimista UFO-asiassa.

Lukiessa kirjaa Exempt from Disclosure pääsee matkalle ymmärtämään UFO-ilmiötä epävirallisen tutkimusryhmän näkövinkkelistä, jolla on ollut pääsy eri tasoiseen salaiseen tietoon siilotetuissa ohjelmissa, ja jotka ovat halukkaita kertomaan tästä informaatiosta toisilleen parsiakseen kasaan suuremman UFO-palapelin. Erityisesti, Exempt from Disclosure kuvaa sen pääkirjoittajan Robert Collinsin työtä, joka on eläköitynyt ilmavoimien tiedustelu-upseeri Wright Pattersonin ilmatukikohdasta, UFO-ilmiön salaisen historian kokonaiskuvan saamiseksi yhdenmukaisesti ja systemaattisesti.

Tämä kirjan toinen painos (huom. tällä hetkellä viides painos) parantaa ensimmäistä painosta jossa ei ollut hakemistoa, ja jossa oli useita kirjoitusvirheitä. Lisäksi siihen on lisätty ja sieltä poistettu materiaalia, joka heijastelee käynnissä olevaa dialogia pääkirjoittajan Robert Collinsin ja avustavan kirjoittajan Richard Dotyn välillä. Ensimmäinen painos tarjosi häikäisevän määrän informaatiota keskeisistä henkilöistä ja heidän suhteistaan UFOihin. Collins esitti informaatiota Allen Dullesin, James Jesus Angletonin ja Richard Helmsin rooleista UFO-tiedon salaamisessa. Jokaista käydään läpi kappaleissa, ja tri. Robert Woodin haastattelu (katso Exopolitics Journal 1:3 [156-59]) kuvaa sitä tärkeyttä, joka tällä tiedolla näistä tiedustelu-upseereista on, jota ei koskaan ole kansalle kerrottu.

Keskeistä tiedon julkistamiselle on näiden kirjoittajien, sekä Aviaryn yleisesti, sotilastiedustelutausta. Suurin merkitys on Richard Dotyn kappaleella, joka palveli ilmavoimien erikoistutkimusosaston erikoisagenttina, jonka vastuulla UFO-tutkimukset olivat (1978-1988). Doty kuvaa hänen pääsyään salaiseen informaatioon tänä aikana, ja tarjoaa suoran todistuksen salaisista UFO-projekteista. Ensimmäiset kolme kappaletta antavat paljon faktuaalista ja dokumentteihin perustuvaa informaatiota Dullesista, Angletonista ja Helmsista, kun taas Dotyn kappale ja sen jälkeiset kappaleet paljastavat ensikäden informaatiota. Tämä antaa kirjan kappaleelle tärkeyttä sen kokonaiskontribuutiossa ja lisää sen vakuuttavuutta.

Doty oli ensimmäisen painoksen toinen kirjoittaja, mutta toisessa painoksessa hänet mainitaan avustavana kirjoittajan. Tämä näyttää tapahtuneen Dotyn taholta hänen pyrkiessä etäännyttämään itsensä ensimmäisessä painoksessa esitetyistä omista paljastuksistaan ja salaisista dokumenteista, sekä hänen myöhemmistä julkisista lausunnoistaan jotka herättivät jonkin verran huomiota. Kaikkein nimekkäin näistä oli ensimmäisen painoksen uskomaton tarina, jossa hän kuvasi olleensa fyysisesti läsnä haastateltaessa Maan ulkopuolista olentoa. Doty myöhemmin veti sanomisiaan takaisin ja väitti nähneensä viereisessä huoneessa tehdyn haastattelun videokonferenssin avulla (s. 143-44). Collins huomauttaa, että Dotyn uusi kanta ei sovi kirjassa esitettyyn tarinaan. Collinsin mukaan Doty katui paljastaneensa kokemuksiaan, mikä näin selittää hänen myöhemmät puheen pyörtämisensä.

Toinen haloo syntyi kun Doty väitti, että hän oli saanut tutkinnon oikeustieteestä ja suorittanut asianajajakokeen New Mexicossa (s. 91). Tämä oli kuumaksi käyneen internetkeskustelun aihe, kun saatiin selville että hän ei päässyt läpi New Mexicon asianajajan kokeesta. Myöhemmin Collins esitti, että hän oli väärin todennut Dotyn päässeen läpi kokeesta New Mexicossa, mutta että Doty oli kuitenkin saanut oikeustieteen tutkintonsa. Tähän päivään asti ei ole voitu osoittaa, että Doty olisi saanut oikeustieteen tutkintoa tai mitään muutakaan tutkintoa. Lisäksi hän ei korjannut ensimmäisessä painoksessa esitettyä asiaa puhuessaan yksikön ensimmäisessä persoonassa hänen koulutustaustastaan. Tämä viittaa siihen, että Doty oli kuvannut koulutustaustaansa väärin Collinsille. Kuitenkin Dotyn ammatillinen pätevyys entisenä erikoisagenttina ja New Mexicon osavaltion sotilaana voidaan varmentaa. Sellaiset epäjohdonmukaisuudet eivät tee hyvää Dotyn uskottavuudelle todistajana ja todellakin varjostavat hieman Dotyn väitteitä kirjassa. Ottaen huomioon hänen tärkeän roolinsa kirjassa, on syytä pohtia Dotyn uskottavuutta UFO-informaation lähteenä.

Doty aloitti palveluksensa erikoisagenttina ilmavoimien erikoistutkimusosastolla vuonna 1978 ja oli tärkeässä roolissa luvan saaneissa sumutusohjelmissa. Kaikkein tunnetuimpia hänen ansioitaan oli johtaa UFO-tutkija Paul Bennewitzia ja Linda Moulton Howea harhaan heidän UFO-tutkimuspyrkimyksissään. Sellaisessa sumutusohjelmassa Doty pyrki lähestymään UFO-tutkijaa ja antamaan tälle väärää informaatiota. Tavoite oli johtaa tutkijoita harhaan pois arkaluonteisesta UFO-informaatiosta ja lopulta pilkata heitä tai tehdä heistä tehottomia. Tämä on tapahtunut Bennewitzin ja Howen kohdalla, ja todennäköisesti on tapahtunut myös muiden nimettömien tutkijoiden kohdalla. Kirjassa Exempt from Disclosure Doty ilmeisesti puhdistaa omatuntonsa ja paljastaa omat suorat kokemuksensa alkaen vuodesta 1968 hänen aloittaessaan asepalveluksensa ja kouluttautuessaan ilmavoimien sotilaspoliisiksi. Dotyn paljastukset hänen alkuvaiheen komennuksesta Indian Springsissa jossa hän näki hangaarin täynnä UFOja, sekä myöhemmät kokemuksensa EBEjen ja UFOjen kanssa ovat huikeita. Keskeinen kysymys on: “miten hyvin Doty pitää kiinni totuudesta.”

Area 51 – Groom Lake, Nevada

Avustavana kirjoittajana Doty näyttää paljastavan erittäin salaiseen UFO-informaatioon liittyviä henkilökohtaisia kokemuksiaan epäjohdonmukaisesti, samalla kun hän tuo esiin kysymyksen omasta uskottavuudestaan silminnäkijänä hänen myöhemmällä sanojensa pyörtämisellä.

Kaikkein merkittävin muutos ensimmäiseen painokseen on Collinsin selvä siirtyminen pois käyttämästä (tri) Dan Burischin materiaalia. Ensimmäisessä painoksessa Collins ja Doty (toisena kirjoittajana) käyttivät Burischia tietolähteenä hänen ollessaan salaisessa projektissa Area 51:n läheisellä S-4 -alueella, jossa työskenneltiin EBEn nimeltä J-Rod kanssa ‘puhtaassa pallossa’. Burischin kollega Marcia McDowell tarjosi informaatiota yksityiskohtaisten piirrosten muodossa S-4:sta ja ‘puhtaan pallon’ sijainnista, joita käytettiin ensimmäisessä painoksessa (s. 188-89). McDowell myös tarjosi informaatiota mystisistä Miehistä Mustissa (Men In Black), jotka kohtasivat hänet kun hän alkoi paljastaa informaatiota Dan Burischista (s. 118-20). Kaikki tämä informaatio on poistettu toisesta painoksesta. Syy käy ilmi entisten DIA:n agenttien Gene Lakesin ja Paul McGovernin todistuksesta, jotka väittävät työskennelleensä S-4:llä ja joilla oli pääsy salaiseen UFO-informaatioon. He väittävät etteivät he koskaan löytäneet vankina ollutta EBEa tai puhdasta palloa (182-84). Erityisesti Lakes väittää olleensa turvallisuuspäällikkö Area 51:ssä, jolla oli pääsy henkilöstön tietoihin. Vaikka hän kykeni varmentamaan, että Bob Lazar oli työskennellyt Area 51:ssä, hän ei koskaan nähnyt mitään todisteita siitä että Burisch olisi työskennellyt S-4:ssä, ja tulee McGovernin kanssa päätelmään siitä, että Burischin tarina on huttua. Perustuen Lakesin ja McGovenin todistuksiin ja todisteiden puutteisiin ‘puhtaasta pallosta’ S-4:ssä, Collins päätti ottaa Burischin materiaalin pois.

Sekä Lakes että McGovern tulivat ensin julkisuuteen DIA:n anonyymien lähteiden vuotamien tietojen myötä. Tietolähteet väittivät, että heillä on informaatiota avaruusolentojen vaihdantaohjelmasta. Ohjelma tunnetaan sittemmin nimellä Project Serpo tai Project Crystal Knight. Entiset DIA:n työntekijät kuvasivat yksityiskohtia projektista, johon kuului jopa 12 työntekijää, jotka matkustivat planeetalle nimeltä Serpo Zeta Reticulumin tähdistöön avaruusolentojen kutsumina. Collins ottaa mukaan informaatiota koskien Project Serpoa hänen viimeisimmässä kirjan osiossaan. Serpo-tiedot muuttuvat merkittäviksi, koska Doty kuvaa planeetan nimeltä Sieu Zeta Reticulumissa sen avaruusolennon kodiksi, jonka hän haastattelussa näki (s. 143-44). Doty tarjoaa siis jotain varmennusta Project Serpoa koskettavasta materiaalista ja samalla varmentaa sen, että Gene Lakes itse asiassa työskenteli DIA:lle Area 51:ssä ja S-4:ssä. Joten Lakes tärkeällä tavalla tukee väitteitä Project Serposta ja samalla tulee debunkanneeksi Dan Burischin tapauksen McGovernin kanssa, joka on myös DIA:n virkamies. Nämä entiset DIA-virkamiehet ovat sitä mitä he ovat suurelta osin Dotyn todistuksen ja hänen uskottavuutensa pohjalta tietolähteenä.

Lopputiivistelmänä, Exempt from Disclosure kuvaa pääkirjoittajan pyrkimyksiä parsia kasaan ja saada selko useista hänelle esitetyistä todistuksista, jotka useat henkilöt ovat hänelle esittäneet alkaen Aviary-ryhmän työstä vuodelta 1986. Kirjan yksityiskohtaiset diagrammit EBEjen fysiologiasta, pohdinnat Majestic-12 kontrolliryhmästä, kartta S-4:stä ja Allen Dullesin, James Jesus Angletonin sekä Richard Helmsin tiedustelutaustat ovat kaikki hyvin kuvaavia suhteessa UFO-informaatioon. Collins on pätevä tutkija, joka työskentelee systemaattisesti materiaalin kanssa jolla on paljon validiteettia ja tärkeyttä UFO-tutkimuksessa. Valitettavasti Richard Dotyn maailmanmaine ensimmäisessä ja toisessa painoksessa sekä epäjohdonmukaisuudet hänen kokemuksistaan ja koulutustaustastaan tuovat mukaan epävarmuuden elementin kirjan kokonaistarkkuuteen. Vaikka se vaikuttaakin kirjan kokonaisuskottavuuteen, se ei vähennä kirjan tärkeyttä systemaattisen kahden vuosikymmenen aikana kerätyn tiedon esittäjänä, joka on peräisin Aviary-‘tutkimusryhmässä’ ja tiedusteluyhteisössä mukana olleilta keskeisiltä henkilöiltä. Exempt from Disclosuressa on paljon sellaista mikä auttaa tutkijoita ymmärtämään eräitä keskeisiä pelureita UFOjen salatussa historiassa, ja se maalaa yhdenmukaisen kuvan UFO-toiminnasta ja olennoista, jotka useimmille ovat edelleen mysteeri. Tämä on kirja joka tulee lisätä jokaisen vakavasti UFOja ja eksopolitiikkaa tutkivan kirjahyllyyn.

***

Arvostelija: Michael E. Salla, PhD. www.exopolitics.org

  Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

Avaruusolentojen resurssikartellista

Kommentoi
Kirjoittanut Ed Komarek helmikuu 18, 2009

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

UFODigest-sivulta

Eksopolitiikan tutkijat, joilla on jotain ymmärrystä siitä miten avaruusolentojen korporaatioresurssikartelli voisi toimia, ja monikansalliset yritykset, jotka saattavat olla sellaisessa mukana, ovat vastahakoisia nimeämään mitään tahoa.

Ehkä on aika alkaa miettiä sitä mitkä korporaatiot ovat mukana, jotta voidaan antaa kasvot sille mikä on nyt ollut kasvotonta supersalaisten organisaatioiden toimintaa, joka haluaa estää UFO/ET-paljastuksen.

Jotkut korporaationimet esiintyvät historiallisissa, vuodetuissa ja julkisiksi tehdyissä dokumenteissa, ja sisäpiiriläiset ovat vuotaneet myös nimiä UFO-tutkijoille.

Jatkan sen pohtimista miten salainen avaruusolentopolitiikka voitaisiin toteuttaa yksityisellä sektorilla, jota on myös ehdottanut

  • Ben Rich
  • Bill Uhouse
  • Tri. Greer
  • Kenraali Wilson

Kenraali Wilson ilmeisesti sai kieltävän vastauksen yrittäessään päästä käsiksi salaiseen UFOihin liittyneeseen ohjelmaan (Special Access Program) korporaatioiden lakimiehiltä.

Vastapuolen tunteminen on tärkeää! Miten voi kamppailla sellaista organisaatiota vastaan jota ei näe tai ymmärrä?

Olen alkanut epäillä, että vuodetut ja julkistetut dokumentit ennen Nixonin puhdistusta ja yksityistämistä ovat voineet liittyä kartellin salaiseen agendaan. On mahdollista, että vuoto ja julkistus ennen puhdistusta tehdyille dokumenteille on tehty huomion suuntaamiseksi pois kartellista harhauttamalla tutkijat ajattelemaan, että avaruusolentojen resurssitaloudesta on edelleen pitämässä vahtia jonkinlainen perustuslaillisen hallituksen valvova viranomainen.

Mitä enemmän olen miettinyt tätä kuukausien mittaan, sitä enemmän olen sitä mieltä, että vastassamme on OPECin tyylinen kartelli, jonka tavoitteena on jatkaa sen avaruusolentojen resurssikartellin monopolia.

Mielestäni tämä kartelli käyttää salaisia ohjelmia (special access programs, SAPS), turvaluokituksia, propagandaa massamediassa, lahjontaa, jopa ahdistelua ja väkivaltaa kansalaisia ja valtion virkamiehiä vastaan rajoittamaan kilpailua ja kansan ymmärryksen tasoa avaruusolentojen resurssikaupasta.

Tämä viittaa varsin vahvaan tiedustelupalvelujen ja armeijan mukanaoloon ylhäältä alas. Jos aiottaisiin paljastaa UFO/ET-todellisuus, avaruusolentojen resurssimonopoli avautuisi kilpailulle ulkopuolisille korporaatioille, ja kartelli kohtaisi suuret oikeusjutut, jotka voisivat tuhota kartellin. Uskon paljastuksen uhkaavan tämän kartellin olemassaoloa.

Mielestäni viitteet siihen mitkä korporaatiot voisivat olla mukana löytyvät sekä sisäpiiriläisten todistuksista, vuodetuista ja paljastetuista dokumenteista, että avaruusolentojen teknologian luonteesta jota käytetään. Tuntuu loogiselta ja järkeenkäyvältä minulle että vaadittaisiin laaja spektri asiantuntemusta ymmärtää ja käyttää sellaista eksoottista ja monimutkaista teknologiaa kuten avaruusolentojen alus.

Spekuloin, että monikansalliset yritykset kartellissa voidaan tunnistaa niistä avaruusaluksen aspekteista joita aluksien kaupallisessa ja sotilaallisessa käytössä esiintyy. Rajoittuneet todisteet viittaisivat siihen, että amerikkalaiset monikansalliset korporaatiot dominoivat kartellia, mutta muita kansainvälisiä eurooppalaisia yrityksiä on myös mukana Britanniasta, Kanadasta, Ranskasta, Saksasta ja Australiasta.

Avaruusalus tarkoittaisi, että mukana on myös suuret ilmailualan yritykset.

Lockheed Martin, joka omistaa Skunkworksin ja jota Ben Rich joskus luotsasi, olisi listani kärjessä puolustusalihankkijoista. Ben Richin todistus ennen kuolemaansa tuntuisi kertovan Lockheedin mukanaolosta.

Haluaisin myös katsoa vanhoihin julkisiksi tehtyihin dokumentteihin löytääkseni viitteitä muista ilmailualan yrityksistä tai aiemmista yrityksistä, jotka nykypäivän korporaatiot ovat ostaneet.

Tri. Steven Greer on maininnut seuraavat nimet:

  • Lockheed Martin
  • SAIC
  • Black Ops Boeing
  • Aesop Systems
  • EG & G.

Avaruusaluksen työntövoimajärjestelmä perustuu sähkömagneettiseen ja sähkögravitaatioteknologiaan.

General Electric olisi tässä listani kärjessä johtuen sen nimen maininnasta vuoden 1955 Wright Pattersonin julkistetussa dokumentissa koskien elektrogravitaatiota ynnä muut suuret sähköalan yritykset tuona aikana. Arkki-debunkkaaja Phil Klass joskus työskenteli GE:lle 1950-luvulla.

Monet näistä yrityksistä 50-luvulta ovat joko kadonneet tai sulautuneet suuremmiksi yrityksiksi, mutta viitteitä voidaan löytää nykypäivän korporaatioistakin kun etsitään termillä ”Electrogravitic Systems.”

Laajalti on raportoitu avaruusaluksen olevan rakennettu erittäin vahvasta, kestävästä nk. ”älymateriaalista”. Tällaisen materiaalin tutkimusta johtaa petrokemian yritykset kuten DuPont ja Dow Chemical.

Minulle on sanottu, että Monsanton nimi tulee esiin historiallisissa UFO-dokumenteissa. Minulla kertoi CIA-lähde vuosia sitten, että hän näki avaruusaluksen DuPontin laitoksella ja toisen Dow Chemicalin laitoksella. Me voimme olettaa, että nämä yritykset olisivat kiinnostuneita panttaamaan mitä tahansa teknologioita, jotka laskisivat öljyn hintaa ja vähentäisivät yleisesti globaalia fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Vaaditaan erittäin kehittynyt tietokone ja viestintäteknologia pyörittämään ja navigoimaan avaruusalusta. Tietokoneet ovat olennaisia avaruusalusten käytölle ja maailman johtava alan yritys on IBM. Corso antaa muutaman varhaisen sähköisen ja tietokoneen komponenttivalmistajan kuten Bell Labs nimen. Yritykset kuten Intel ovat todennäköisesti mukana.

Avaruusaluksien on raportoitu sisältävän asejärjestelmiä ja sähköisen sodankäynnin kyvykkyyksiä. Yritykset kuten Raytheon ovat kai mukana. Minulle annettiin vuosia sitten yksityiskohtaista informaatiota erittäin kehittyneistä avaruussodankäynnin järjestelmistä, joita kehitti Philips Laboratoriesin keksijä James Black.

Aluksen kyydissäolijoilla on kehittynyt ymmärrys genetiikasta, nanoteknologiasta, hybridisaatiosta jne. Keskeiset lääkealan ja geenimanipuloinnin yritykset voivat olla mukana käyttämässä näitä teknologioita ja jopa yhteistyössä joidenkin avaruusolentojen kanssa.

Kutsun tätä avaruusolentojen ja ihmisten väliseksi orjakaupaksi.

Toivon, että tämä artikkeli herättää keskustelua ja että muut voivat ehdottaa lisää korporaatioiden nimiä OPECin kaltaisessa kartellissa.

Petrokemian yrityksillä on paljon kokemusta laittomien energiamonopolien rajoittamisesta vähällä valtion tai julkisen puolen valvonnalla viime vuosisadalta. Avaruusolentojen resurssikartellilla tuntuu olevan vahva petrokemian läsnäolo.

On myös pitkä väkivallan, häirinnän ja muiden laittomien toimien historia, joka liittyy näiden petrokemian monopolien rakentamiseen.

Kartellin kansainväliset johtajat loisivat ja toteuttaisivat polittiikkaa aivan kuten OPEC, joka tarjoaa suunnan kaikille kartellin yrityksille niin, että estetään tai hidastetaan UFO/ET-paljastusta ja valtion valvontaa korporaatioista.

Mielestäni Nixonin hallinto kolluusiossa suurten monikansallisten korporaatioiden kanssa ovat luoneet hirviökartellin, joka hitaasti tuhoaa globaalin yhteiskunnan sisältä käsin sekä globaalin ympäristömme ulkoapäin.

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

Eksopolitiikka

Hawaiin Julistus kutsuu avaruusolentoja

Kommentoi

Kirjoittanut Ed Komarek
maaliskuu 31, 2008

Sivilisaatiomme tulevaisuus lepää sen päällä, että kehitämme valistuneen politiikan Maan ulkopuolisia kohtaan Hawaiin Julistuksen mukaisesti. Hawaiin Julistus oli huolestuneiden kansalaisten ryhmän työ, joka kokoontui Hawaiille konferenssiin vuonna 2006.

Mielestäni tämän julistuksen tulisi toimia mallina valistuneelle kansalliselle ja kansainväliselle Maan ulkopuoliselle politiikalle. 

Hawaiin Julistus @ PetitionOnLine
Katso allekirjoittajat – Allekirjoita

Maailman kansalaisille

Hawaiin Julistus Rauhallisista Suhteista Maan Ulkopuolisten Sivilisaatioiden Kanssa

“Uusi Maailma Jos Vain Hyväksyt Sen”

Me, Extraterrestrial Civilizations & World Peace Conferencen osanottajat ja/tai sitä tukevat henkilöt Kailua-Konassa, Hawaiilla, kesäkuun 9-11 päivinä 2006,

Olemme joukko huolestuneita kansalaisia, jotka edistävät maailmanrauhaa ja harmonisia suhteita Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa,

Tunnustamme, että Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden läsnäolosta kertoo huikean suuri määrä todisteita, kuten myös heidän yleensä rauhanomaisista kanssakäymisistään henkilöiden ja valtion viranomaisten kanssa,

Olemme inspiroituneet siitä ihmiskunnalle perustavanlaatuisesta merkityksestä saada jakaa se viisaus, tieto, kulttuuri ja teknologia jota nämä Maan ulkopuoliset sivilisaatiot tarjoavat,

Esitämme, että Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ovat tarkkailleet ihmiskunnan evoluutiota jo jonkin aikaa, ja niillä on erityinen intressi saada rauha aikaan ihmiskunnan kansojen välille,

Huomioimme sen, että Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ovat esittäneet, että ydinaseiden hävittäminen maailmanlaajuisesti on tarpeellinen merkkipaalu liikuttaessa kohti rauhallista yhteiseloa Maassa sekä vaatimus avoimelle kontaktille,

Muistamme Yhdistyneiden Kansakuntien sopimukset koskien kansainvälistä yhteistyötä ulkoavaruuden rauhanomaisessa tutkimuksessa ja käytössä, ydinkokeiden kieltämistä ilmakehässä ja veden alla, sekä vihamielisten tekojen kieltämistä Kuussa sekä muissa taivaankappaleissa,

Tunnustamme ne monet aloitteet, joita yksityiset kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat vieneet eteenpäin koskien Maapallolla vierailevia Maan ulkopuolisia sivilisaatioita,

Aiomme tämän Julistuksen tulla käyttöön lähtökohtana suuremmalle julkiselle dialogille niiden keskuudessa, joilla on samanlaiset tai eroavat näkökulmat ja intressit koskien Maan ulkopuolisia vierailuja,

Käytämme konsensuspäätöksentekoprosessia puhujien, järjestäjien ja osallistujien kesken vuoden 2006 Extraterrestrial Civilizations and World Peace Conferencessa ja me olemme päättäneet että,

Kunnioitamme seuraavia periaatteita, joihin pohjata rauhanomaiset suhteet Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin: Me vakuutamme ihmiskunnan aikeen olevan ryhtyä rauhanomaisiin ja yhteistyösuhteisiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa,

Vakuutamme tukemme Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksille koskien rauhaa Ulkoavaruudessa ja tukeamme YK:lle, kansainvälisille ja USA:n aloitteille joilla estää asevarustelu ulkoavaruudessa, mukaanlukien avaruuden aseistaminen,

Vakuutamme kaikilla kansalaisilla olevan luonnollinen oikeus avoimeen kontaktiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa kaikissa tapauksissa, ja osallistua epäviralliseen diplomatiaan,

Julistamme tarpeen Siviiliyhteiskunnalle kehittää hyväksyttävät protokollat (käyttäytymisstandardit) Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssakäymiseen niin, että protokollien tulisi edustaa koko ihmiskunnan pyrkimyksiä, ja että kaikkien valtioiden tulisi työskennellä yhdessä solmiakseen rauhanomaiset suhteet,

Työskentelemme Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa ajaen Maan asiaa, Kosmisia ja Elämälle ystäviä teknologioita, ja kannustaen näiden teknologioiden avoimeen saatavuuteen sekä oikeuteen käyttää niitä,

Vakuutamme halumme koordinoida Maan ekologista terveyttä ja biologista diversiteettiä Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa niin, että se voi meitä auttaa tässä hankkeessa,

Ja ilmaisemme tahtomme toivottaa hyväntahtoiset Maan ulkopuoliset sivilisaatiot tervetulleeksi avoimesti näyttäytymään. Virallinen konferenssin verkkosivu: www.etworldpeace.com
Konferenssin sponsori, Exopolitics Institute: www.exopoliticsinstitute.org

Kailua-Kona, Hawaii, kesäkuun 11. päivänä 2006

Vilpittömästi,

Allekirjoittaneet


Nykyinen valistumaton Maan ulkopuolinen politiikka on politiikka, joka on eliittiautokraattien luoma heidän omien etujen ajamisekseen samalla kun he aiheuttavat suurta haittaa muulle yhteiskunnalle. Nykyinen valistumaton politiikka suosii vaarallisia autokraattisia liittoja vähemmän eettisten Maan ulkopuolisten rotujen kanssa ja sivuuttaa rakentavat ja hyödylliset liitot eettisempien avaruusolentojen rotujen kanssa.

Ainoa tapa miten meillä voi olla valistunut politiikka on antaa kansan tehdä politiikkaa kansan hyväksi. Tämä ei ole ainoastaan mahdollista jos on täysi ja avoin paljastus siitä mitä Maan ulkopuolisesta todellisuudesta tunnetaan. Niin kauan kun politiikkaa ajaa eliittiautokraatit, jotka toimivat äärimmäisessä salaisuudessa ja rankkojen turvallisuusproseduurien alaisina, politiikka pysyy valistumattomana, rikkonaisena ja tuhoisana koko yhteiskunnalle.

Kun meillä on oman edun tavoittelijoita juurtuneena asemiin tekemään päätöksiä kaikkien muiden puolesta, me kaikki häviämme. Yli 60 vuoden ajan eliittiautokraatit ovat oikeuttaneet ja rationalisoineet heidän kontrollinsa yhteiskunnan politiikasta koskien Maan ulkopuolisia asioita, mikä käy ilmi Brookings Institutionin dokumentista. Tämä dokumentti ei ole muutak uin yksi monista huijauksista joita mitään epäilemättömän kansan niskoille syydetään koskien Maan ulkopuolista todellisuutta eliittiautokraattien varjellessa erikoisetujaan.

Totuus on, että kansa on yleisesti ottaen itsekästä luonteeltaan, ja kun vain harvat luovat politiikkaa, he eivät voi tehdä muuta kuin miettiä omia etujaan ensin ja yhteiskuntaa vasta sen juälkeen. Politiikan luonnostelun kriittisenä osana näille harvoille on enemmistön kontrollointi. Amerikan perustajat tiesivät, että harvoihin ei voi luottaa vallankäytössä tai kansan etuja koskettavassa informaatiossa.

Tämän takia Thomas Jefferson sanoi,

”En tiedä parempaa totuuden loppusijoituspaikkaa kuin kansa.”

Jefferson ja muut perustajat tiesivät, että demokratia ei toimisi jos informaatio ja totuus pidettäisiin kansan saavuttamattomissa huolimatta siitä tekosyystä jolla tämä tehdään.

Sivilisaatiomme selvästikään ei ole enää Maan ulkopuolisessa karanteenissa, mikä käy ilmi Maan ulkopuolisten olentojen aktiviteetin suuresta kasvusta planeetallamme 1940-luvun jälkeen. Sivilisaatiomme on lähtenyt leikkiin mukaan ja siihen vaikuttaa nyt perustavanlaatuisesti kehittyneiden Maan ulkopuolisten rotujen suuri monimuotoisuus. Ainoa tapa, jolla me kansana voimme tehdä oikean päätöksen asianmukaisesti tulevaisuutemme suunnan korjaamiseksi, on että meillä on kaikki saatavilla oleva informaatio tehdä nuo päätökset.

Koska asiat ovat tulossa päätökseensä ja johtuen valistumattomasta Maan ulkopuolisesta politiikasta, me olemme kaikki suuressa hyväksikäytön ja siirtomaavallan vaarassa epäeettisten avaruusolentojen taholta. Asiat ovat nyt niin, että epäeettinen autokraattinen avaruusolentopolitiikka on luonut olosuhteet, jotka parhaiten sopivat hyväksikäyttöön ja sivilisaation muuttamiseksi siirtokunnaksi. Tämän takia minä ajan välitöntä kaikkien Maan ulkopuolisia asioita koskevan informaation julkistamista. On niitä autokraatteja jotka sanoisivat, että se on katastrofaalista yhteiskunnallemme, ja he ovat samaan aikaan sekä oikeassa että väärässä.

Se mitä autokraatit sanovat, on vain osatotuus, vale. Koko totuus on se, että asiat voivat mennä paljon huonomaan suuntaan kuin katastrofinen jos informaatiota ei välittömästi tehdä julkiseksi. Jatkuvan valistumattoman avaruusolentopolitiikan vuoksi vastassamme on välitön kolonisaation vaara.

Jos paljastusta ei välittömästi tehdä, vaikka se olisi katastrofaalistakin, meillä yhteiskuntana on ainakin mahdollisuus luoda valistunut avaruusolentopolitiikka. Politiikka, joka sivuuttaa siirtomaavallan ja vähemmän eettiset kanssakäymiset avaruusolentojen kanssa ja suosii kanssakäymistä avaruusolentojen kanssa joka mahdollistaa jatkuvan itsenäisyyden.

On niitä, jotka kysyvät missä ovat eettiset avaruusolennot, mikseivät he avoimesti ole meidän kanssa tekemisissä?

Vastaukseni tuohon kysymykseen on, että nykyiset olosuhteet eivät ole suotuisat avoimelle kanssakäymiselle eettisten avaruusolentojen kanssa. Eettiset rodut on suljettu pois ovien takana käytävistä neuvotteluista ja avoimista neuvotteluista petollisen ilmapiirin takia, joka vallitsee koskien Maan ulkopuolista todellisuutta.

Uskon, että jos me kollektiivisesti luomme valistuneen avaruusolentopolitiikan, eettiset rodut avoimesti ja muodollisesti ilmaantuvat suurin joukoin tehden lopun vähemmän eettisten rotujen yhteiskuntamme salaisesta soluttautumisesta ja kolonisaatiosta.

Jos me kollektiivisesti luomme valistuneen politiikan, silloin he saapuvat.

 

Artikkelin julkaisstu Biblioteca Pleyades

Eksopolitiikka

Nimitz Encounterin ohjaaja kertoo Tic Tac -yksityiskohdista

Kommentoi

Davy Beaty on ohjannut filmin The Nimitz Encounters. Hän kertoo yksityiskohtia tapaamisesta laivaston teknikon kanssa, joka oli E-2 Hawkeye -koneessa tukemassa F-18 -hävittäjiä, jotka lähetettiin Princetonin tutkajärjestelmässä näkyneitä Tic Tac UFOja kohti.

Teknikko sanoi, että hän kykeni näkemään Tic Tacin koneensa ikkunasta, joka näytti lentävän samalla korkeudella.

Hän kertoi myös Beatylle NDA:sta, joka hänen ja koneessa muiden lentäneiden oli allekirjoitettava tapauksen jälkeen. ”Se ei ollut mikään vapaaehtoisprosessi, se oli enemmänkin ’allekirjoita tämä äläkä koskaan puhu siitä mitä näit'”, hän selittää.

Beaty paljastaa myös, että hän on puhunut toisen silminnäkijän kanssa, joka näki miesten astuvan Princetonin kyytiin keräämään pois kaikki todisteet tapauksesta.

  Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

Senaatin komitean tuore raportti haluaa UFO-datan julkiseksi

Kommentoi

Artikkelin kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Kiitos liidistä, jonka tarjosi amerikkalaistutkija Danny Silva (alkuperäislähde Steve McDaniel). Hänen johdostaan me olemme saaneet tietää Raportti 116-233:sta, senaatin tiedustelukomitealta, päivämäärällä 17.6.2020, joka mainitsee UAP:t  (tunnistamattomat ilmailmiöt, Unidentified Aerial Phenomena).

Yksityiskohdat

Johdannossa komitean raportista lakiesitykseen S3905, ”Intelligence Authorization Act for fiscal year 2021”, jota sponsoroi senaattori Rubio Marco (Floridan osavaltion senaattori), hän esittää:

Senattori Marco. Lähde: https://www.rubio.senate.gov/public/

 

”Select Committee on Intelligence, tarkasteltuaan alkuperäistä lakiesitystä (S.3905) jolla valtuuttaa budjettiesitykset rahoituskaudelle 2021 Yhdysvaltain hallituksen tiedustelua ja tiedusteluun liittyviä toimia, tiedusteluyhteisön hallintatiliä, CIA:n eläke- ja invalidisaatiojärjestelmää sekä muita tarkoituksia varten, raportoi myötämielisesti  ja suosittaa, että laki menisi läpi.”

Joten he suosittavat lakiesityksen (Bill) muuttamista laiksi (Act), ja näin saatetaan voimaan lakiehdotuksessa esitetyt yksityiskohdat (keskustelun jälkeen) laiksi ja toiminnan perustaksi.

Viittaus UAP:hin

Miksi me olemme kiinnostuneita tästä lakiesityksestä? Sen ”komitean kommenttien” alta, komitean raportissa, löytyy seuraavaa:

”Kehittyneet Ilmauhat

Komitea tukee Unidentified Aerial Phenomenon Task Forcen pyrkimyksiä Office of Naval Intelligencessa standardoida tunnistamattomien ilmailmiöiden raportointi ja tiedonkeruu, sekä raportointi ja tiedonkeruu kaikista yhteyksistä, joita heillä on vihollisvaltoihin, sekä raportointi ja tiedonkeruu siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille.

Komitea kuitenkin edelleen on huolissaan siitä, että liittovaltiolla ei ole yhtenäistä, kattavaa prosessia kerätä ja analysoida tiedustelutietoa tunnistamattomista ilmailmiöistä, huolimatta potentiaalisesta uhasta. Komitea ymmärtää, että relevantti tiedustelutieto voi olla arkaluonteista; siitä huolimatta komitean mielestä informaation jakaminen ja koordinointi ympäri tiedusteluyhteisöä on ollut epäjohdonmukaista, ja ongelma ei ole saanut huomiota ylemmältä johdolta.

Täten komitea ohjeistaa DNI:tä, puolustusministerin sekä muiden sellaisten tahojen johdolla, joita johtaja ja ministeri pitävät relevantteina, jättämään raportin 180 päivän aikana Lain voimaansaattamisesta kongressin tiedustelu- ja asevoimakomiteoille tunnistamattomista ilmailmiöistä (jotka myös tunnetaan ”anomaalisina ilma-aluksina”), mukaanlukien havaituista ilmaesineistä, joita ei ole tunnistettu.

Komitea lisäksi ohjeistaa raporttiin otettavan mukaan:

  1. Yksityiskohtainen analyysi tunnistamattomia ilmailmiöitä käsittävästä datasta ja tiedusteluraporteista, jotka on kerätty tai joita Office of Naval Intelligence säilyttää, mukaanlukien data ja tiedusteluraportit, joita Unidentified Aerial Phenomena Task Force säilyttää.
  2. Yksityiskohtainen analyysi tunnistamattomia ilmiöitä käsittelevästä datasta, jota on kerätty:
    • geospatiaalisella tiedustelulla;
    • signaalitiedustelulla;
    • ihmistiedustelulla, ja
    • mitta- ja signaalitiedustelulla.
  3. Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.
  4. Yksityiskohtainen kuvaus integraatioprosessista, jolla varmistetaan oikea-aikainen datankeruu ja keskitetty analyysi kaikista tunnistamattomista ilmailmiöistä, joita liittovaltion hallitus on raportoinut, huolimatta minkä palvelun tai viraston alaisuudessa tieto on saatu.
  5. Virallisen vastuuhenkilön identifiointi prosessille, joka on kuvattu kappaleessa 4.
  6. Potentiaalisen ilmatilan tai muun uhan identifiointi, joka tunnistamattomista ilmailmiöistä aiheutuu kansalliselle turvallisuudelle, ja arvio siitä ovatko nämä tunnistamattomien ilmailmiöiden aktiviteetti liitettävissä yhteen tai useampaan ulkomaiseen vihollisvaltaan.
  7. Minkä tahansa tapaturman tai kuvion identifiointi, joka viittaa siihen, että potentiaalinen vihollinen voi olla saavuttanut läpimurron ilmailukyvykkyydessä, mikä voisi saattaa Yhdysvaltain strategiset tai tavanomaiset voimat vaaraan; ja
  8. Suosituksia koskien kasvanutta datankeruuta, ehostettua tutkimus- ja kehitystyötä, sekä lisärahoitusta ja muita resursseja.

Raportti tulee palauttaa julkisena, mutta siinä voi olla salattuja liitteitä.”

Analyysi ja kommentit

1. Blogipostauksessa päivämäärällä 9. heinäkuuta 2019 esitin kysymyksen ”Onko Office of Naval Intelligence nyt osa AATIP:ia?” ja tulin tulokseen, että on.

2. Heinäkuun 6. päivänä 2019 amerikkalaistutkija Danny Silva huomautti, että TV-sarja ”Unidentifiedin” kuudennessa jaksossa entinen AATIP-johtaja Luis Elizondo huomautti, että:

”AATIPia ei pyöritä enää mikään yksittäinen taho. Se on nyt monen tahon homma… ja sitä pyöritetään ilman virallista siunausta.”

Komitean raportissa lukee nimi  ”Unidentified Aerial Phenomena Task Force” ja se sijoittaa sen Office of Naval Intelligenceen. Raportin käyttämä kieli viittaa siihen, että tämä Task Force on tällä hetkellä olemassa, ja ilmeisesti tämä voi hyvin olla uusi AATIP. Komitean kommentteihin kuuluu sanat ”ja siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille”, ei ainoastaan laivaston varoille. Tämä on se mitä voisi odottaa Task Forcelta, kun se valitsee jäsenensä eri virastoista.

3. Komitean kommenttien punainen lanka on pyyntö yksityiskohtaisesta raportista 180 päivässä lakiesityksen hyväksymisestä, ja se tarjoaa yksityiskohtaisesti tietoa asioista, joista tullaan raportoimaan. Erityisesti se, että sen tulee ottaa mukaan dataa, jota Task Forcella itsellä on, mikä olisi täten dataa jota AATIPilla on. Huomaa se, että raportin tulee olla julkinen.

4. Kiinnostavaa kyllä, mainintaa on FBI:stä — oletettavasti siis Federal Bureau of Investigation. ”Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.” Vaikka olinkin tietoinen siitä, että Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkimuskeskus tutki laivaston julkaisemia videoita, en muista kuulleeni yhdestäkään FBI:n tutkimuksesta. Arvostaisin jos kuulisin joltain blogin lukijalta, joka tietää enemmän näistä hommista.

5. Komitea toivoo myös saavansa ”Yksityiskohtaisen kuvauksen integraatioprosessista, jolla varmistetaan oikea-aikainen datankeruu ja keskitetty analyysi kaikista tunnistamattomista ilmailmiöistä, joita liittovaltion hallitus on raportoinut, huolimatta minkä palvelun tai viraston alaisuudessa tieto on saatu.” Tämä vaatimus näyttää tarjoavan keskeisen datankeruupisteen, mikä voi olla ainoastaan hyvä asia.

6. Huomaa, että jäljelle jää perspektiivi, että ilmiö voi johtua ulkovaltojen vihollisista, vaikka useista lähteistä on vahvoja viitteitä siitä, että asian laita ei ole näin.

7. Viimeiseksi raportin tulee sisältää suosituksia tulevaisuuden toimille, kuten tiedonkeruu, tutkimus, rahoitus ja resurssit. Huomaa, että lakiehdotuksessa mitään ei mainita rahoituskauden 2021 varoista millekään näistä, sillä tiedusteluohjelmien rahoitus tulee erillisestä budjetointilainsäädännöstä.

8. Tottakai, kaikki ylläoleva riippuu lakiesityksen läpimenosta ja voimaansaattamisesta laiksi.

Siitä huolimatta, erittäin kiinnostava kehityskulku, mikä suurelta osin on ollut yksi To The Stars Academy of Arts & Sciencen (TTSA) päätoimista, jonka parissa he ovat työskennelleet kulisseissa. Propsit heille.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Lisää aiheesta mediassa:

https://thehill.com/homenews/senate/504183-senate-panel-urges-pentagon-to-compile-public-analysis-of-ufo-reports

https://www.politico.com/news/2020/06/23/senators-ufo-government-reports-336021

https://www.vanityfair.com/news/2019/06/congress-is-taking-the-ufo-threat-seriously

https://www.washingtonexaminer.com/opinion/marco-rubio-wants-to-open-up-the-governments-ufo-data

Toim. huom. Tämän jutun seurauksena moni, mukaanlukien Keith Basterfield itse, on lähettänyt FOIA-tietopyyntöjä koskien UAP Task Forcea:

UAP-ilmiön tunnustaminen virallisesti vaikuttaa myös tieteeseen, ja UAP:sta voi tulla virallisesti tieteen tutkimuskohde ympäri maailmaa: