Tohtori Michael Salla, entinen kansainvälisten suhteiden yliopistonlehtori, on kirjoittanut yhdeksän kirjaa, jotka käsittelevät eksopolitiikkaa, ET-ryhmiä ja salaisia avaruusohjelmia. Ensimmäisessä osassa hän kertoi yksityiskohtia Galaktisesta liitosta, kosmisesta organisaatiosta, jonka hän uskoo koostuvan erilaisista maan ulkopuolisista roduista. Todisteeksi hän siteerasi Israelin puolustusministeriön avaruusosaston entisen johtajan, professori Haim Eshedin todistusta, jossa hän mainitsi nimenomaan Maan olevan yhteydessä Galaktiseen liittoon. Eshed sanoi, että Yhdysvaltain hallituksen ja federaation välillä oli tehty yhteistyösopimuksia, joihin sisältyi myös osallistuminen maanalaiseen tukikohtaan Marsissa. Salla viittasi myös siihen, miten jotkut varhaisista, 1950-luvulta peräisin olevista kontaktihenkilöistä, kuten George Van Tassel, puhuivat Federaatiosta ja Ashtarin komennosta. Loppujen lopuksi ihmiskunnan on tarkoitus liittyä Galaktiseen Federaatioon ja luoda eräänlainen Star Trek -tulevaisuus, Salla selitti.
Hän huomautti selvänäkijätutkija tohtori Andrija Puharichin työstä, joka yhdessä Uri Gellerin kanssa otti yhteyttä ET-organisaatioon, joka tunnetaan nimellä Yhdeksän Neuvosto. Puharichin, Gellerin ja muiden saamien kanavoitujen tietojen mukaan oli 24 erilaista ET-rotua, jotka auttoivat ihmiskunnan synnyssä, ja ne ovat seuranneet meitä siitä lähtien, mukaanlukien siriuslaiset ja arcturuslaiset. Salla jakoi myös tietoja yhdeltä sotilaslähteeltään, joka kertoi, että Yhdysvaltain armeija värväsi hänet, koska hän oli ET-kontaktihenkilö. ”Hänet vietiin yhteen Atlantin valtameren alle hautautuneista ’avaruusarkeista’ Bermudan kolmion alueelle”, Salla kertoi ja lisäsi, että yhteensä yhdeksän avaruusarkkia on yhdistetty toisiinsa aika-avaruusportaaleilla.
Jos OUSD(I&S) aikoo (kongressin ja johtajien siunauksella) sitoa resursseja uuteen UAP-virastoon, nimeltään Airborne Object Identification and Management Synchronization Group (AOIMSG), silloin Valkoisessa talossa istuville koittaa kovat ajat muutamaksi vuodeksi
National Defense Authorization Actin mukaan AOIMSG täytyy tarjota puolivuosittain salaisia briiffauksia ja vuosiraportti kerran vuodessa UAP:sta
Intelligence Authorization Act vaatii lisäksi neljä salaista kvartaaliraporttia UAP:sta
Yhteensä ainakin kuusi UAP-raporttia ja briiffausta on odotettavissa tälle vuodelle — jos esiintyy jokin hälyttävä tapahtuma joka vaatii välitöntä toimintaa, silloin briiffausten määrää tulee lisätä
Vuodesta 2022 tämä lukema nousee seitsemään
Poliitikot, jotka tuppaavat olemaan varovaisia, voivat puhdistaa omatuntoaan kiinnostuksella UAP-aihetta kohtaan ja näin sivuuttaa kaikki heitä kohtaan kohdistetut hyökkäykset ennen vuoden 2022 välivaaleja marraskuussa
Kulissien takana puolustusministeriön lähteet ovat puhuneet siitä, että tällaiste poliitikot saattavat saada tahtonsa läpi.
Jos sinun duunisi on vaikeaa, kuvittele tuntemattoman virkamiehen elämä Tiedustelusta ja turvallisuudesta vastaavan puolustusministerin alivaltiosihteerin toimistossa (OUSD(I&S)).
Virastolta puuttuu resursseja toimia valvontavirastona, ja sen työ on muuttunut vieläkin raskaammaksi, kun odotettavissa on kuusi vuositttaista kongressin briiffausta ja yksi vuosittainen julkinen raportti.
Se syynäys, jonka alle OUSD(I&S):n joutuu läpinäkyvyyden ja todellisten tulosten nimissä, on ankara.
Joten käydään hieman läpi mitä kongressi vaatii AOIMSG:ltä, jotta saatte idean siitä mitä kaikkea odottaa.
NDAA:n vaatimukset
Joulukuussa 2021 saatettiin voimaan vuoden 2022 National Defense Authorization Act (NDAA) presidentti Joe Bidenin allekirjoituksella.
NDAA:n alaisuudessa AOIMSG:n pitää tarjota puolivuosittaisia salaisia briiffauksia ja yksi vuosittainen raportti UAP:sta seuraaville komiteoille:
Edustajainhuoneen ja senaatin asevoimakomiteat
Edustajainhuoneen ja senaatin budjettikomiteat: vuosittainen raportti, ei puolivuosittaisia briiffauksia
Edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunta sekä sekä senaatin ulkomaansuhteiden valiokunta: vuosittainen raportti, ei puolivuosittaisia briiffauksia
Edustajainhuoneen pysyvä tiedusteluvaliokunta sekä senaatin tiedustelukomitea
Kyllä, luit oikein — budjettikomitea (jolla on rahat hallussaan) on myös nyt mukana — ja se tarkoittaa että paine ei ole ainoastaan OUSD(I&S):lla vaan kaikilla muillakin virastoilla puolustusministeriön sisällä, sekä myös valtion virastoilla joiden odotetaan tekevän yhteistyötä AOIMSG:n kanssa.
Intelligence Authorization Actin vaatimukset
OUSD(I&S):lla on jo edessään NDAA:n vaatimukset, puhumattakaan siitä että käynnissä on aktiivinen ylitarkastajan auditointi. Voisiko asia olla vielä pahemmin?
Kyllä.
Tässä kuussa Joe Biden allekirjoitti Yhdysvaltain budjettilain, mikä tarkoittaa, että OUSD(I&S):n pitää allokoida rahaa AOIMSG:lle ja paljastaa suunnitelmansa miten se aikoo panna kongressin velvoitteeet täytäntöön — joita kongressi vahtaa silmä kovana.
Mutta asia on vieläkin pahemmin.
Budjettilain sisään on leivottu vuoden 2022 Intelligence Authorization Act (IAA), joka on ollut viivästyneenä.
Mitä IAA tarkoittaa OUSD(I&S):lle ja AOIMSG:lle?
Kaikki puolustusministeriön tiedusteluyhteisön virastot joutuvat tarjoamaan UAP-datan ”välittömästi” AOIMSG:lle ja kansalliselle ilma- ja avaruustiedustelukeskukselle (National Air and Space Intelligence Center, NASIC).
Ja tässä kohtaa homma muuttuu pahaksi kun OUSD(I&S):lla on jo kädet täynnä NDAA:n hommia. IAA vaatii lisäksi neljä salaista kvartaaliraporttia UAP:sta seuraaville komiteoille:
Edustajainhuoneen ja senaatin asevoimakomiteat
Edustajainhuoneen pysyvä tiedusteluvaliokunta sekä senaatin tiedustelukomitea.
Jos et ole pysynyt mukana, tässä on ne jutut jotka pitävät OUSD(I&S):n työntekijöitä hereillä öisin:
Kaksi puolivuosittaista salaista briiffausta
Neljä salaista kvartaaliraporttia
Yksi vuosittainen julkinen raportti, jossa voi olla salaisia liitteitä.
Kongressi toivoo saavansa lisää vastauksia, kun se pyrkii sulkemaan pois mahdolliset höpöhöpöselitykset UFOille. Poliitikot, jotka toivovat puhdistavansa oman maineensa, saattavat myös tuoda julki uskottavaa dataa kansalle.
Kaikkein tärkeimpänä, kongressi saa käsityksen tilanteesta ja niskaotteen virkamiehistä vuosikymmenten vääristelyn ja sumutuksen jälkeen.
Niille jotka haluavat tietää keskeisiä virstanpylväitä vuodelle 2022, kaikki päivämäärät eri raporteille on listattu alla:
Maaliskuu 2022: Ensimmäinen puolivuosittainen salainen briiffaus, jonka NDAA-laki on velvoittanut
Kesäkuu 2022: Ensimmäinen salainen kvartaaliraportti, jonka IAA-laki on velvoittanut
Syyskuu 2022: Toinen salainen kvartaaliraportti, jonka IAA-laki on velvoittanut
Syyskuu 2022: Toinen salainen puolivuosittainen briiffaus, jonka NDAA-laki on velvoittanut
Lokakuu 2022: Ensimmäinen vuosittainen julkinen raportti, jonka NDAA-laki on velvoittanut
Joulukuu 2022: Kolmas salainen kvartaaliraportti, jonka IAA-laki on velvoittanut
Yhteensä ainakin kuusi UAP-raporttia ja briiffausta voidaan odottaa tänä vuonna. Jos olisi jokin hälyyttävä tapaus, joka vaatii välitöntä huomiota, silloin briiffausten määrä kasvaa.
Kun näin monta briiffausta ja raporttia vaaditaan, tulisi olla jokin toiminta-alue jolle kongressin komiteat voisivat epämuodollisesti keskittää NDAA:n ja IAA:n vaatimukset, jotta toiminta voisi olla tehokasta ja käytännöllistä.
Me voimme odottaa vuoden 2022 olevan UAP-vuosi, ainakin kongressin piireissä.
Poliitikot, jotka tuppaavat olemaan varovaisia, voivat puhdistaa maineensa esittämällä kiinnostustaan UAP-asiaa kohtaan, ja näin väistää kaikki poliittiset hyökkäykset heitä kohtaan ennen vuoden 2022 marraskuun välivaaleja.
Kulisseissa puolustusministeriön lähteet ovat vihjailleet, että sellaiset poliitikot saattavat saada tahtonsa läpi.
Edustaja Mike Gallagher (R-Wis.) sanoo, että hän ei usko, että salainen valtion virkamiesten kabaali tai alihankkijat piilottelisivat siepattua avaruusolentojen alusta.
Mutta hän haluaa varmistaa asian — niin että me kaikki voimme siirtyä vakavampiin aiheisiin.
Eräs kaikkein mieleenpainuvimmista hetkistä edustajanhuoneen tiedustelukomitean kuulemisessa UFOista tiistaina oli, kun wisconsilainen republikaani painosti Pentagonin viranomaisia väitteissä siitä, että “hehkuva punainen orbi” olisi joskus kytkenyt ydinaseet pois päältä Montanassa, sekä koskien dokumenttia, joka paljasti että muista maailmoista tulleita aluksia — ja mahdollisesti jopa avaruusolentojen ruumiita — säilytettiin salaa valtionjohdon ja kansan siitä mitään tietämättä.
Gallagher nopeasti sai sankarin maineen #UFOtwitterissä siitä, että hänellä oli pokkaa viimeinkin vaatia kansallisen turvallisuuden viranomaisilta vastuunottoa. Toiset ilmaisivat yllättyneensä siitä, että istuva kongressiedustaja oli halukas menemään paikanlle, kun ottaa huomioon sen miten paljon julkisuudesta puuttuu todistusaineistoa joka tukisi väitteitä, sekä sen miten saturoitunut popkulttuuri on kaikenlaisesta tieteisfantasiasta faktojen sijaan.
Mutta eläköitynyt rannikkojääkäriupseeri, joka istuu myös edustajainhuoneen asevoimakomiteassa, sanoo että nyt on aika siirtää osa näistä villeistä teorioista syrjään.
“Mitä nopeammin puolustusministeriö voi osoittaa jotkut näistä hypoteeseista epätosiksi, mitkä heidän tulisi helposti kyetä osoittamaan, sitä paremmin me voimme keskittää aikamme ja energiamme uskottavien hypoteesien tutkimiseen”, hän sanoi POLITICOlle keskiviikkona.
Kuulemisen aikaan Gallagher kysyi Pentagonin Ronald Moultrielta, sekä laivastotiedustelun apulaisjohtaja Scott Braylta olivatko he tietoisia vahvistamattomasta vuoden 2002 dokumentista, joka tunnetaan nimellä “Wilson-Davis -muistio”.
Dokumentti, joka tuli esiin vuonna 2019, esittää kuvaavansa silloisen puolustustiedusteluvirasto DIA:n johtajan salaisen tapaamisen, jossa puhuttiin salaisten virastojen ohjelmista, jotka on piilotettu korkeiden virkamiesten ja kogressin valvontakomiteoilta. Ohjelmissa tutkitaan maahansyöksyneiden UFOjen palasia ja yritetään takaisinmallintaa niistä teknologiaa.
Väitteet ovat olleet kiivaan debatin kohteena ufologien keskuudessa, mutta niitä ei ole koskaan saatu todistettua. Tuonaikainen DIA-johtaja vara-amiraali Thomas Wilson on kiistänyt kaiken. Useat kansallisen turvallisuuden asiantuntijat ja tutkijat ovat myös sivuuttaneet sen kusetuksena.
Scott Bray, laivastotiedustelun apulaisjohtaja, sekä Ronald Moultrie, Pentagonin tiedustelu-upseeri, vastasivat kysymykseen olivatko he tietoisia vuoden 2002 “Wilson-Davis -muistiosta”. | kuva: Kevin Dietsch/Getty Images
Yksi dokumentissa nimetyistä keskeisistä henkilöistä, astrofyysikko Eric Davis, ei ole suoraan ottanut kantaa siihen julkisesti, mikä on ainoastaan lisännyt epäilyksiä siitä, että dokumentti voisikin olla totta.
Davis, joka on nyt vanhempi projekti-insinööri valtionrahoitteisessa The Aerospace Corporationissa, on kieltäytynyt useista POLITICOn haastattelupyynnöistä.
“Ei ole mitään mitä me voisimme tarjota tai missä voisimme auttaa”, liittovaltion think tankin edustaja sanoi.
Mitä tulee Moultrieen ja Brayhin, he sanoivat Gallagherille, että he eivät olleet tietoisia Wilson-Davis -dokumentista.
Mutta edustaja Jim Himesin (D-Conn.) kysellessä todistajat kiistivät, että valtiolla oli hallussaan minkäänlaista UFO-materiaalia.
“Onko meillä orgaanista tai epäorgaanista materiaalia, josta me emme ole tietoisia?” Himes kysyi.
“Mitä tulee meillä hallussa olevaan materiaaliin, meillä ei ole materiaalia”, Bray vastasi.
Se seikka, että dokumentti otettiin edes puheeksi — ja sitten merkittiin kongressin virallisiin pöytäkirjoihin — oli shokki niille, jotka ovat saagaa seuranneet.
“Työssäni museoissa, prosessin kulku on tärkeintä”, sanoo Taras Matla, Harvardin yliopiston Galileo Projectin tutkija sekä Marylandin yliopiston taidegallerian osakas, jossa hän on erikoistunut taiteeseen ja UFOihin. “On joitain viitteitä siitä, että Wilsonin muistio olikuin olikin tri. Davisin luonnostelema. Kuitenkaan ei ole mitään näyttöä siitä, että sisältö olisi totuudenmukaista tai että hän olisi edes tavannut Wilsonin Las Vegasiss tuolloin. Amiraali Wilson kiistää tapaamisen tapahtuneen.”
Siitä huolimatta hän uskoo, että se sisältää informaatiota “joka ansaitsee jatkotutkimukset” ja että Davisin tulisi tulla todistamaan.
“Nyt kun se on lisätty pöytäkirjaan” Matla sanoo, “mielestäni tri. Davisilla on vastuu selittää asiansa kongressille ja kansalle.”
John Greenewald, The Black Vaultin perustaja, joka on saanut haltuunsa julkiseksi tehtyjä turvallisuusdokumentteja “miehittämättömistä ilmailmiöistä”, on kuvannut Gallagherin dokumentin esiintuontia “face palm -hetkenä.”
“Mielestäni tämän tyypin sekopääjutut tekevät haittaa keskustelulle”, hän sanoi sähköpostissa. “UAP-aiheessa on huikeita ja virallisesti vahvistettavia tietoja, jotka ansaitsevat syvemmän tarkastelun kuin tuo ‘muistio’.”
Hän tosin sanoi, että jos Gallagher tai muut ovat eri mieltä, “tuen täysin ihmisiä jotka tällaisia tarinoita käsittelevät valaehtoisissa kuulemisissa ja olen heidän puolellaan.”
Gallagher nosti myös kulmakarvoja kysyessaään korkean profiilin raportista joka liittyi “hehkuvaan punaiseen orbiin” joka nähtiin Malmstromin ilmatukikohdan yllö Montanassa vuonna 1967, “jossa 10 meidän ydinohjussiilostamme tehtiin toimintakyvyttömäksi.”
Jälkikäteen julkisiksi tehdyt valtion dokumentit puhuivat teknisestä viasta.
“Olen kuullut tarinoita, en ole nähnyt niistä virallista dataa”, Bray vastasi.
“Haluaisin että tutkitte asiaa”, Gallagher sanoi.
“Me menemme ja tutkimme sitä”, Bray myönsi.
“Olin iloinen kuullessani kongressiedustaja Gallagherin ottavan asian esiin”, sanoo Robert Salas, joka toimi ilmavoimien ohjusupseerina Malmstromin tukikohdassa, joka on puhunut asiasta julkisesti vuodesta 1996.
“Olen toiveikas, että he soittaisivat minulle jotta voin briiffata heitä” hän sanoi keskiviikkona. “Voisin tulla jopa omaan laskuuni Washingtoniin ja tuoda asiaa tukevia dokumentteja ja jopa muutaman todistajan mukanani.”
Tuoreeltaan hyväksytty National Defense Authorization Act, joka vaatii Pentagonin perustamaan pysyvämmän ja kattavamman UFO-raporttien keruu- ja analyysiviraston, piti UAP-tapauksia “armeijan ydinaseisiin liittyvänä, mm. strategisiin ydinaseisiin ja ydinkäyttöisiin aluksiin ja sukellusveneisiin.”
Mutta Greenewald ei ole varma miten 50 vuotta vanhan tapauksen avaaminen auttaa ratkaisemaan modernimman UAP-mysteerin.
“Minunlaiset ihmiset tykkäisivät jos puolustusministeriö muuttuu välittömästi ufologeiksi ja tietää kaiken aina 1940-luvulle asti. Se ei vaan ole se mihin tämä liittyy tai keitä he edes ovat”, hän sanoo.
Valkoisen talon tiedustelukomitean alakomitea tulee kuulemaan kahden Pentagonin virkamiehen todistuksen ensi viikolla.
Kuva: U.S. Department of Defense
Edustajainhuoneen tiedustelukomitean terrorismin, vastavakoilun ja aseiden leviämisen estämisen alakomitea on buukattu pitämään ensi viikolla ensimmäinen avoin kongressin kuuleminen tunnistamattomista lentävistä esineistä yli 50 vuoteen, ja todistajina on kaksi korkea-arvoista tiedustelu-upseeria.
Kuuleminen on seurausta viime kesäkuussa julkaistusta kongressin pyytämästä raportista koskien “tunnistamattomia ilmailmiöitä”. Yhdeksänsivuinen kansallisen tiedustelun johtajan “alustava arvio” keskittyi 144 tapaukseen vuodesta 2004 tähän päivään asti, joista kyettiin selittämään ainoastaan yksi.
Raportti kieltäytyy tekemästä johtopäätöksiä, ja siinä todetaan, että saatavilla olevat tiedot olivat “suurelta osin tuloksettomia” ja että rajoittunut ja epäyhdenmukainen data asetti haasteita ilmiön arvioinnille. Mutta raportti toteaa myös, että suurin osa raportoiduista ilmiöistä “kylläkin esittää fyysisiä kappaleita”.
Arviointi totesi, että kappaleet eivät olleet amerikkalaista salaista teknologiaa, ja että “meiltä tällä hetkellä puuttuu dataa, jonka perusteella voitaisiin sanoa minkään UAP:n olevan osa ulkovaltojen ohjelmaa tai viittaus suureen potentiaalisen vihollisen teknologiseen edistysaskeleeseen.”
Kuuleminen, joka on buukattu ensi tiistaiksi, on aikeissa keskittyä Pentagonissa toimivan ryhmän työhön, joka suorittaa jatkotoimenpiteitä raportin herättämien kansallisen turvallisuuden ja lentoturvallisuuden kysymyksissä.
On May 17, the C3 subcommittee, led by @RepAndreCarson, will hold an open hearing on unidentified aerial phenomena.
This will be the committee's first open hearing on the topic – and members will push for greater transparency from the IC.https://t.co/4fybNNnGaQ
— House Intelligence Committee (@HouseIntelDems) May 10, 2022
“Koska tämä on erittäin suuren julkisen kiinnostuksen aihe, kaikki kohtuuton salailu voi olla esteenä mysteerin ratkaisemiselle, tai se voi estää meitä löytämästä ratkaisuja potentiaalisiin haavoittuvaisuuksiin”, indianalainen demokraattiedustaja André Carson sanoo, joka toimii edustajainhuoneen tiedustelukomitean terrorismin, vastavakoilun ja aseiden leviämisen estämisen alakomitean puheenjohtajana, joka myös kuulemisen aikoo pitää.
“Tämä kuuleminen tarkastelee niitä toimia, joita Pentagon voi tehdä vähentääkseen armeijan pilottien ja siviilipilottien UAP-ilmiöiden raportoinnista aiheutuvaa stigmaa.”
Sovittuihin todistajiin kuuluu Ronald S. Moultrie, tiedustelusta ja turvallisuudesta vastaava puolustusministeri, sekä Scott W. Bray, merivoimien tiedustelun apulaisjohtaja.
“Liittovaltion hallitus ja tiedusteluyhteisö ovat kriittisessä roolissa raporttien kontekstualisoinnissa ja analysoinnissa”, sanoo edustaja Adam B. Schiff, kalifornialainen demokraatti, joka on edustajainhuoneen tiedustelukomitean puheenjohtaja. Hän sanoi, että kuulemisen tarkoituksena oli valaista “yhtä aikamme suurimmista mysteereistä ja rikkoa ylenpalttisen salailun ja spekuloinnin kierre totuudella ja läpinäkyvyydellä.”
Viime kesäkuussa raportin kongressille toimitti tiedusteluyhteisö yhdessä Pentagonin UAP-toimikunnan kanssa, jonka Pentagon marraskuussa korvasi uudella virastolla, ilmassaolevien kohteiden tunnistus- ja hallintaryhmällä AOIMSG:lla (Airborne Object Identification and Management Synchronization Group). Ryhmän tehtävä on “havaita, identifioida ja nimetä kiinnostavia kohteita erikoiskäyttöilmatilassa ja arvioida ja lieventää kaikkia niihin liittyviä uhkia, joita niistä aiheutuu lentoturvallisuudelle ja kansalliselle turvallisuudelle.”
Moultrie valvoo uutta ryhmää, joka tulee olemaan tulevien kuulemisten keskiössä.
Viime joulukuussa senaattori Kirsten Gillibrand, newyorkilainen demokraatti, sekä edustaja Ruben Gallego, arizonalainen demokraatti, onnistuivat saamaan molempien puolueiden tuen tehdä lakimuutos vuosittaiseen National Defense Authorization Actiin, joka ohjaa Pentagonin työtä tiedusteluyhteisön parissa, jossa ohjeistettiin tekemään raporttien löydöksistä julkisia. Lakimuutos laajensi tutkimuksen skooppia Pentagonin jo tekemästä.
Kongressi ei vielä ole pitänyt UFO-asiassa avoimia kuulemisia sen jälkeen, kun ilmavoimat sulki julkisen Project Blue Bookina tunnetun tutkimusprojektin 1970-luvun alussa.
Vuonna 1966 Gerald R. Ford, silloinen edustajainhuoneen republikaanivähemmistön johtaja Michiganista, järjesti kuulemisen vastauksena UFO-raportteihin, joita yli 40 ihmistä, joista 12 poliisia, oli tehnyt. Ilmavoimat selittivät havainnot “suokaasuna”, mitä Ford piti “kevytmielisenä”.
“Uskon Amerikan kansalaisten olevan oikeutettuja läpikotaisempaan selitykseen kuin mitä ilmavoimat on tähän päivään asti antanut”, Ford sanoi kirjeessään kahdelle edustajainhuoneen komitealle maaliskuun 28. päivä 1966. Ilmavoimien upseerit todistivat havainnoista.
Kaksi vuotta myöhemmin kongressi piti toisen kuulemisen, jossa tieteentekijät ilmavoimien ulkopuolelta esittivät oman tutkimukset ilmiöstä, ja pyysivät jatkamaan tunnistamattomien lentävien esineiden tutkimuksia.
Ilmavoimat totesivat vuonna 1969, että mikään UFO ei ollut koskaan ollut uhka kansalliselle turvallisuudelle, että esineet eivät edustaneet minkäänlaista teknologiaa, joka olisi nykypäivän tietojen tuolla puolen, ja että ei ollut mitään näyttöä siitä, että esineet olisivat tulleet Maapallon ulkopuolelta. Ilmavoimat totesivat, että lisätutkimukset eivät olleet tarpeen.
Viime vuosina tiedusteluraportit ja lausunnot upseereilta ovat viitanneet UFOista aiheutuviin kansallisen turvallisuuden uhkien huoliin, jotka aiheutuisivat niiden kehittyneestä teknologiasta. Pilotit esimerkiksi ovat raportoineet aluksista, jotka ovat kulkeneet äärimmäisillä nopeuksilla ilman minkäänlaista näkyvää voimanlähdettä. Viranomaiset ovat esittäneet huolensa, että nämä saattaisivat liittyä vihollisten toimiin.
“Minulle on naureskeltu, mutta se on jotain mistä minä olen intohimoinen ja mielestäni kestän loanheittoa”, Carson sanoi. “Tämä voi olla se asia, joka tuo republikaanit ja demokraatit yhteen, ainakin tunniksi tai pariksi.”
William Tompkins (1923-2017) oli yksi salamyhkäisimmistä tiedemiehistä USA:ssa. Tompkins aluksi suunnitteli merenkulkualuksia ja sitten avaruusaluksia. Heinäkuussa 2017 hän teki ennenkuulumattoman lausunnon lehdistötilaisuudessa. Hän työskenteli Douglas Aircraft Companylla avaruusolentojen parissa. Se oli 4-7 vuotta ennen NASAn perustamista. Kaksi vuotta ennen haastattelua hän kirjoitti kirjan avaruusolentosivilisaation kanssa työskentelystä, joka järisytti maailmaa. Journalistit tavoittelivat insinööriä ja vaativat saada puhua avaruusolennoista salaisessa avaruusohjelmassa.
Bill Tompkins
Näiden lausuntojen lisäksi Tompkins väitti, että toisen maailmansodan aikaan natsit saivat teknologiaa avaruusolennoilta, minkä takia he kykenivät rakentamaan suuria maanalaisia laitoksia Antarktikselle. Tuhannet työntekijät vietiin sinne töihin näihin laitoksiin, jotka valmistivat lentäviä lautasia.
Tompkins sanoi, että teknologiat siirrettiin Saksaan sivilisaatiosta, joka tunnetaan nimellä “Draco”. He rakensivat Saksassa avaruusaluksia ja kouluttivat saksalaisia sodan aikaan. Dracojen suunnitelma oli eliminoida ihmiset Maapallolta. Ensisilmäyksellä kaikki nämä väitteet ovat aivan pöyristyttäviä. Mutta on useita viitteitä joiden mukaan Antarktiksella on edelleen jokin ennennäkemättömän kamala salaisuus.
Vuonna 1947 amerikkalainen laivastoupseeri amiraali Richard Byrd, yhdessä 13 sota-aluksen kanssa, seilasi Antarktikselle. Ja syy retkikunnalle oli salaiset dokumentit, joita löytyi natsien laivaston kantahenkilökunnan arkistoista.
Paperien mukaan vuodesta 1938 eteenpäin Antarktiksen jään alla saksalaiset ovat asuttaneet uutta maata, nimeltään Swabia. Suuri kuljetusalus rakennettiin viemään sinne tavaroita. Kymmenet sukellusveneet olivat mukana operaatiossa, ja erittäin pätevät asiantuntijat lähetettiin paikan päälle ilman oikeutta palata takaisin.
Vuonna 1945 Hitlerin kukistamisen jälkeen amerikkalaiset tiedustelujoukot löysivät useita dokumentteja. Niistä kävi ilmi, että saksalaiset tekivät tutkimusmatkoja Antarktiksen jään alla olevissa tiloissa.
Sodan jälkeen amerikkalaiset saapuivat Etelänapamantereelle ja alkoivat rakentaa lentokenttää. Mutta kuuden kuukauden sijaan heidän retkensä kestikin vain pari viikkoa. Amiraali Byrd ei ottanut varoitusta vakavasti mahdollisista alueella tavattavista UFOista.
Ja kun mystisiä kappaleita ilmaantui taivaille, he avasivat tulen niiden suuntaan. Tämän tuloksena laivue menetti useita sukellusveneitä ja useita kuljetusaluksia. Puolet lentokoneista ammuttiin alas. Ja kaksi lentotukialusta pakotettiin kääntymään takaisin.
Paluun yhteydessä kaikki päiväkirjat, lokit, paperit ja dokumentit takavarikoitiin ja salattiin.
Ajan mittaan saksalaisten joukot ja tieteentekijät päätyivät USA:an. Tässä tapauksessa oletus on varsin realistinen siitä, että amerikkalaiset ovat onnistuneet saamaan solmituksi sopimuksen avaruusolentojen kanssa, ja fasistien salaiset tukikohdat Antarktiksella 40-luvun lopussa olisivat päätyneet amerikkalaisten haltuun.
Tompkins sanoi, että kolme avaruusolentoa laskeutui Las Vegasiin. He viettivät kaksi viikkoa niiden kanssa ja sitten siirtyivät Douglasiin. Yksi tyttö oli moottorien asiantuntija, toinen oli vastuussa kontaktista hänen suuntaansa. Ja siellä oli myös joku tyyppi joka auttoi heitä. Tämän tapaamisen johdosta Apollo-ohjelma saatiin käyntiin.
Bill Tompkins: Pohjoismaiset avaruusolennot auttoivat Yhdysvaltoja aloittamaan Apollo-ohjelman
Amerikkalaislehdet 40-luvun lopulla olivat täynnä informaatiota UFO-havainnoista. Byrdin retkikunta kukistui maaliskuun 3. päivänä ja artikkeleja alkoi ilmestyä lehtiin toukokuun puolessa välissä 1947, joten tämä on mielenkiintoinen yhteensattuma.
Tompkinsin mukaan kaksi eri liittoumaa eri puolilta galaksia auttoi heitä. Nämä avaruusolennot tunnetaan kollektiivisesti nimellä ”pohjoismaiset”. Ne olivat henkilökohtaisesti läsnä ”Los Angelesin taistelussa” (1942), kun tuhansia ammuksia ammuttiin UFOja kohti, ja yksi pohjoismaisten alus on saattanut valita Tompkinsin edustajakseen kilpailussa ilmaherruudesta.
Mutta miksi Antarktiksesta ei näy mitään satelliiteille? Tutkijat ovat olettaneet, että nämä kappaleet piilotetaan ihmisten silmistä rinnakkaistodellisuuteen. Kuukausi shokeeraavan lehdistötilaisuuden jälkeen Tompkins kuoli yllättäen elokuun 21. päivä 2017 Kalifornian San Diegossa 94 vuoden iässä.
Yhdysvaltain ensimmäinen suora kasvokkain kohtaaminen avaruusolentojen kanssa vuosikymmeniä sitten tapahtui kun harmaaihoiset ihmisten ja avaruusolentojen hybridit syöksyivät maahan New Mexicon tukikohdan lähellä. Yhdysvaltain armeijan pääteltyä, että avaruusolennot mahdollisesti olivat geneettisesti jossain määrin ihmisten sukulaisia, viranomaiset könysivät pystyttämään suojia näkymättömän tunnistamattomasta paikasta peräisin olevien avaruusolentojen salamyhkäisen intervention varalta. Avaruusolentojen tunkeilu kehittyneellä teknologialla ja heidän kyvykkyyksillään tapahtui kylmän sodan aikaan, mikä pakotti Trumanin hallinnon suojelemaan avaruusolennoista kertovia tietoja sotasalaisuutena. Neljän vuoden ajan Trumanilla oli suora kontrolli Yhdysvaltain avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista. Kuitenkin vuonna 1953 presidentti Eisenhower antoi Nelson Rockefellerin suunnitella uudelleen toimeenpanovallan turvallisuusrakenteet. Rockefeller lakkautti avaruusolentoihin liittyvien ohjelmien virallisen kontrollin, mitä Eisenhower myöhemmin katui. Useat viralliset neuvonantajat sanoivat, että kuukausien sisällä avaruusolennoille sallittiin telakoitua Nelliksen ilmavoimien tukikohdan alueelle. Tätä seurannut avaruusolentoihin liittyvien ohjelmien salailu mahdollisti rikollisten päästä näihin ohjelmiin, kun julkinen valta ei enää valvonut niitä. Tämän seurauksena ihmisten suhteet avaruusolentoihin määrittyivät suurimmaksi osaksi Roswellin harmaiden avaruusolentojen toimien pohjalta, eikä niinkään ihmisten. Näiden avaruusolentojen aikeista ja materiaalisista ambitioista esitettiin kysymyksiä. Niissä olosuhteissa tilanne olisi mahdollista korjata ainoastaan paljastamalla avaruusolennot ja tutkimalla avaruusolentoja ja niiden interaktioita riippumattomasti.
Johdanto
Varhaiset ihmisten kontaktit avaruusolentoihin ovat olleet varsin yksipuolisia. Kehittyneen tieteen ja teknologian avulla avaruusolennot ovat valinneet kanssakäymisen ehdot, ja he ovat kyenneet rajaamaan ja kontrolloimaan informaatiovirtoja. Ihmiset eivät kyenneet ymmärtämään mitä heille tapahtui, puhumattakaan avaruusolentojen kanssa kilpailemisesta. Heiltä puuttui asianmukainen tiede, ja ihmiset tuppasivat ajattelemaan, että kontakti avaruusolentojen kanssa oli Jumalan ilmestys, omituinen enkelimäinen kohtaaminen. Mutta kun ihka eläviä avaruusolentoja tipahteli taivaalta amerikkalaisen pommittajatukikohdan lähelle, asiat alkoivat muuttua.
Vuonna 1947 Yhdysvallat löysi neljän lyhyen, harmaaihoisen avaruusolennon ja heidän siiven muotoisen aluksen jäänteet Roswellin läheltä New Mexicosta ja he pitivät ne tieteellisiä tutkimuksia varten.1 Kertoman mukaan viides avaruusolento selvisi ja myöhemmin kommunikoi — telepaattisesti — armeijan tutkijoiden kanssa.2 Hämmentyneinä avaruusolentojen ilmaantumisesta, joilla oli tietoa ihmisten asioista, armeija työskenteli kolmessa vuorossa tutkiakseen Roswellin avaruusolentoja ja niiden tiedettä. Vain kaksi vuotta Hiroshiman jälkeen amerikkalaiset viranomaiset pelkäsivät, että avaruusolennot voisivat olla vihamielisiä tai vehkeillä planeettamme menoksi. Joten keskustelut avaruusolennoista käytiin äärimmäisessä salassa. Eisenhowein kansallisen turvallisuuden neuvoston jäsen eversti Philip Corso kirjoitti, “Heti ensimmäisestä päivästä lähtien armeija kohteli sen (Roswellista) noutamia romuja kuin kyseessä olisi sota-ajan taisteluolosuhteissa tehty operaatio.”3 Corso ei ollut ainoa avaruusolentoja nähnyt. Kymmenet ensikäden todistajat ovat myöntäneet, että he olivat nähneet Roswellin lähelle maahansyöksyneitä kuolleita ja haavoittuneita avaruusolentoja tai avaruusolentojen aluksen.
Näissä olosuhteissa tiukka puolustelu on ymmärrettävää. Kuitenkin avaruusolentoihin liittyneiden ohjelmien salailu on estänyt pätevän analyysin siitä mikä vaikuttaa olevan avaruusolentojen puuttuminen ihmisten asioihin. Presidentti Truman pidettiin tilanteen tasalla aiheesta, mutta vuonna 1953 Eisenhowerin astuessa virkaan, korporaatioiden manipulaattorit poistivat Yhdysvaltain presidentin ja muut vaaleilla valitut virkamiehet avaruusolento-ohjelmien johdosta.4 Pian salaiset ohjelmat korruptoituivat, ja potentiaaliset tietovuotajat ilmeisesti tapettiin ennen kuin he kerkesivät puhuakaan. Se oli tuhoon tuomittu alunalkaenkin.
Varhainen avaruusolento-ohjelmien demokraattinen hallinta
Vaikka me nyt tiedämme enemmän avaruusolennoista suorien silminnäkijätodistusten perusteella, vuonna 1947 — vain kaksi vuotta Hiroshiman jälkeen — pelko ja puolustuskanta olivat arkipäiväisiä ilmiöitä. Eversti Corso, joka myöhemmin palveli Eisenhowerin Valkoisen talon turvallisuusneuvostossa, tiivisti armeijan tuntemukset Roswellin maahansyöksystä:
“Me emme tienneet mitä näiden alusten asukit halusivat, mutta me jouduimme olettamaan sen heidän käytöksestään, erityisesti heidän puuttumisensa ihmisten elämään ja raportoidut karjansilvonnan tapaukset, että he saattaisivat olla potentiaalisesti vihamiehiä. Se tarkoitti, että meillä oli vastassamme paljon kehittyneempi voima, jolla on aseita joilla he kykenisivät tuhoamaan meidät.”5
Se ei ollut vihamielisyysoletus. Sen sijaan, avaruusolentojen teknologia, jonka tasolle ihmiset eivät yltäneet, aiheutti pelkoa ja arkaluontoisuutta Yhdysvaltain hallinnossa. Avaruusolentojen alusten rakentaminen ja huolto olisi vaatinut varsin suuren, mahdollisesti kasvavan teollisen infrastruktuurin. Se tarkoitti kaivoksia ja uusiutumattomien materiaalien käyttöä, turvaa jolla mahdollisesti estää kilpailevia avaruusolentoja viemästä heidän resurssejaan, ja suurta, mahdollisesti sortavaa hallintoa. Mutta mistä he sitten tulivatkaan, mitkä heidän aikeensa olivatkaan, avaruusolennot olivat kuitenkin saapuneet ja ne tiesivät enemmän ihmisistä kuin ihmiset tiesivät niistä.
Alustavassa analyysissa armeijan kenraali Nathan Twining näytti presidentti Trumanille ykstyiskohtaisia valokuvia ja kertoi hänelle omituisesta avaruusolentojen teknologiasta. Armeijan tieteentekijät eivät kyenneet löytämään moottoria tai voimanlähdettä Roswellin aluksesta. Vieläkin omituisempana, kuten Corso huomautti, maavoimien lääkärit tutkivat kuolleet avaruusolennot ja tekivät “ruumiinavarusraportteja, jotka vihjailivat niiden olevan liiankin inhimillisiä; niiden oli pakko olla ihmisten sukulaisia jollain tavoin.”6 Toisin sanoen, avaruusolennot olivat luoneet niinkutsuttuja ihmisen ja avaruusolennon hybridejä. Olivatko he tehneet niistä enemmän ihmisen näköisiä, ja jos kyllä, mitä avaruusolennot aikoivat tehdä sellaisilla hybrideillä?
Tuo ensimmäinen, odottamaton kontakti sai aikaan suuren kriisin Yhdysvaltain hallinnossa. Avaruusolennot suoraan puuttuivat ihmisten asioihin, pörräsivät ydinasetukikohtien päällä ja joko veivät suoria ihmisiä tai sukusoluja heiltä, tarkoituksenaan luoda ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä. He eivät kysyneet lupaa. Sen sijaan he yrittivät piilotella kaiken. Eversti Corson mukaan, joka sanoi työskennelleensä Pentagonin suunnitelman parissa jolla kopioida Roswellin hylyn teknologiaa, Pentagonin viranomaiset huolestuivat enemmän avaruusolentojen tunkeutumisesta kuin mitä Neuvostoliiton hyökkäyksen uhasta. Corso kirjoitti, että osasyy ydinaseiden hamstraukselle tämän jälkeisinä vuosina oli kerätä suuri iskukyky avaruusolentojen laskeutumis- ja hyökkäysskenaarion tapauksessa. Myöhemmin Corso sai tietää, että neuvostodiktaattori Josef Stalin sai tietää Roswellin maahansyöksystä. Se oli etusivun juttu Roswell Daily Recordissa ja siitä kerrottiin myös ABC:n radiouutisissa — kunnes maavoimat päätti laittaa liikkeesse peitetarinan tämän faktan piilottamiseksi. Laivaston Tyynen valtameren komentajan tiedusteluavustaja William Cooper sanoi, että Yhdysvallat briiffasi Neuvostoliittoa ja omia liittolaisiaan avaruusolennoista pitääkseen yllä kansainvälisen turvan mahdollisten tunkeutumisten varalta.7
Alle kuukausi Roswellin jälkseen kirjoitettiin vuoden 1947 National Security Act. Se erotti ilmavoimat ja maavoimat ja loi sekä CIA:n että kansallisen turvallisuuden neuvoston. Lainsäätäjille sanottiin, että CIA suojelisi kansakuntaa, mutta he eivät epäilleet kenellekään vastuuttomasta vallasta olevan mitään uhkaa. Vaikka kongressin piti hyväksyä CIA:n ja vuonna 1952 luodun NSA:n budjetitm uutistoimistoilla oli salaiset budjetit ja omat liiketoimet, joita pyöritettiin ilman lainsäätäjien valvontaa. Niinkuin muinaisten monarkioiden kanssa oli tapahtunut aiemmin, korruptio alkoi uhata Yhdysvaltain lakia ja järjestystä.
Truman perusti työryhmän ylläpitämään salailua ja valvomaan Roswellin artifaktien tutkimuksia. Corso kirjoitti, että ryhmä suostui “sallimaan joidenkin kaikkein eniten kaukaa haettujen tietojen paljastuksen, olivatpa ne sitten totta tai ei, koska se auttaisi luomaan julkisen luottamuksen ilmapiiriä, joka auttaisi hyväksymään Maan ulkopuolisen elämän ilman että olisi koko kansan paniikkia.” Kenraali Twining sanoi, “Tapaus tulee olemaan sellainen, jossa asioiden salaaminen tarkoittaa paljastamista ja paljastus on salaus. Kiellä kaikki, mutta anna kansan julkisten aatosten viedä sitä eteenpäin. Anna skeptisismin tehdä työ meidän hyväksemme kunnes totuus hyväksytään yleisesti.”8
Se oli järkevää politiikkaa, kun ottaa huomioon kehittyneiden avaruusolentojen teknologioiden juuri pudonneen taivaasta ainoan ydintukikohdan lähelle USA:n maaperällä. Presidentti seuraisi projektia, ja kansa askel askeleelta saisi tietää siitä lisää.
Suora kasvokkain kohtaaminen avaruusolentojen kanssa Roswellin lähellä johti puolustusvoimien liikekannallepanoon ja ainakin joihinkin salassa pidettyihin ammuskelutapauksiin avaruusolentojen kanssa. Tämän seurauksena Yhdysvaltain armeija työskenteli avaruusolentojen teknologian takaisinmallinnuksen parissa, jotta se pääsisi samalle tasolle. Johtavat tieteentekijät saisivat analysoida Roswellin artifakteja mikäli he vannoisivat valan olla hiljaa. Heidän alkuvaiheen analyysinsa olivat vakuuttavia. Ne puhuivat siitä, että Roswellin alus käytti eräänlaista Tesla-teknologiaa, jossa käytettiin Biefeld-Brownin vaikutuksen kaltaista ilmiötä, joka oltiin keksitty vuosikymmeniä aiemmin.9 Varhaiset löydökset olivat ainoastaan alustavia, mutta tutkimus johti omituisten, uusien teknologioiden (väärin)käyttöön. Kun ottaa huomioon sen, että Roswellin alus oli syöksynyt maahan ainoan ydinasetukikohdan lähellä, ihmisten alienteknologian käyttö asetarkoituksiin on saattanut olla sopiva tekosyy aggressiiviseen interventioon Roswellin harmaiden avaruusolentojen puolelta.
Heinäkuun 1952 Washingtonin UFO-ylilento
Jos harmaiden hybridiavaruusolennot olivat pörränneet Roswellin ilmatukikohdan lähellä monitoroimassa ydinasekäyttöä, heidän suuresti kehittyneemmät teknologianssa tukikohdan lähellä olisivat olleet suuri huoli. Kun otetaan huomioon heidän kyky tarkkailla ihmisten hallituksia, tekivätkö he jotain vaikuttaakseen ihmisten teknologiavasteeseen, joka saattaisi muuttua historian myötä? On uutta näyttöä siitä, että he tekivät niin. Viisi vuotta Roswellin jälkeen, heinäkuussa 1952, Washington Post, New York Times ja muut sanomalehdet puskivat ulos otsikoita ja valokuvia tunnistamattomista, lautasen näköisistä aluksista ryppäinä lentämässä Valkoisen talon lähellä Washington DC:ssa (ylläoleva valokuva).10 Niiden näkyminen taivaalla on tulkittu viestiksi Trumanille siitä, että Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikkaa Roswellin jälkeen on pidetty haitallisena sellaisille avaruusolennoille.
Ja mitä nuo samat avaruusolennot olivatkaan tehneet viisi pitkää vuotta vuodesta 1947 vuoteen 1952, kun Truman istui ihmetellen Valkoisessa talossa samalla kun avaruusolentojen lennosto pörrää maan pääkaupungissa? Kun ottaa huomioon avaruusolentojen mieltymyksen interventioille, eivätkö he olisi yrittäneet rajoittaa ihmisten reaktioita heidän tungetteluunsa, ja mikäli tarpeen, estää lisäpaljastukset hamaan tulevaisuuteen kunnes he ovat saaneet tehtävänsä loppuun heille myötämielisemmillä termeillä?
Rockefellerien kaappaus — rikollisjengi astuu valtaan
Armeijan tietovuotajien kuten Philip Corso ja William Cooper mukaan Roswellin harmaiden jengi yritti saada Yhdysvaltain hallintoa antamaan heille luvan interventioon planeetalla, mutta Yhdysvaltain armeijan mielestä ne olivat liian aggressiivisia ja tungettelevia, jotta niihin olisi voinut luottaa. Se ei estänyt avaruusolentoja mitenkään. Vuonna 1953 presidentti Eisenhower antoi Nelson Rockefellerin suunnitella ministeriöiden turvallisuusrakenteet uusiksi. Suuresti Eisenhowerin närkästykseksi Rockefellerin veljekset poistivat Yhdysvaltain presidentiltä kontrollin avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista.11 Tohtori Michael Salla selittää mitä tapahtui:
Eisenhowerin alaisuudessa perustettu Special Studies Group/PI-40 piti ensimmäisen tapaamisensa Quanticon rannikkojääkäritukikohdassa Virginiassa, ja sen 35 jäsentä valittiin pelkästään Council of Foreign Relationsista. Ryhmällä oli kaksi johtajaa, Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, ja se koostui nimekkäistä henkilöistä kuten tri. Edward Teller, Paul Nitze, David Rockefeller ja McGeorge Bundy (myöhemmin Kennedyn ulkoasiain erikoisassistentti). William Cooperin mukaan, Rockefellerit rakensivat loisteliaat tilat ryhmälle omille maille Marylandiin.12
Muodostamalla PI-40 -ryhmän yksinomaan Rockefellerien kontrolloimasta Council on Foreign Relationsista, joka kontrolloi avaruusolento-ohjelmia, Rockefellerit kykenivät varastamaan ihmiskunnan tulevaisuudesta vaaleilla valituilta kansalaisilta, mistä kansa ei tiennyt yhtään mitään. Ja rakentamalla PI-40 -ryhmälle loisteliaat mestat, Rockefellerit syvensivät vaikutusvaltaansa avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista. Prikaatinkenraali Steven Lovekin, joka työskenteli Eisenhowerin Valkoisessa talossa, todisti että Eisenhower tunsi tulleensa petetyksi.13 Presidentti ja muut vaaleilla valitut viranomaiset oltiin sysätty sivuun perheen kädellä, joka tunnettiin Natsi-Saksan ja muiden brutaalien ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten rahoittamisesta. Nelson Rockefeller sitten keplotteli itsensä Eisenhowerin CIA-koordinaattoriksi, sekä rooliin salaisessa suunnitteluryhmässä, joka vehkeilisi vielä salaa likaisissa hommissa ilman että Eisenhower saisi koskaan tietää.14 Mutta miksi Rockefellerit olivat niin innokkaita nappaamaan itselleen ohjakset avaruusolentoasiassa, pois Amerikan presidentiltä ja piilottamaan ne kansalta? Michael Salla huomauttaa, että ”joulukuussa 1953 pääesikunta julkaisi aselajien yhteisjulkaisun numero 146, jossa tehtiin luvattomasta UFO-informaation paljastamisesta vakoilulain alainen rikos, josta rangaistuksena saattoi olla jopa 10 vuotta vankeutta ja 10 tuhannen dollarin sakko.” 15 Toisin sanoen, vaaleilla valitut virkamiehet oltiin suljettu pois avaruusolento-ohjelmista, mutta sen lisäksi se oli rikos keskustella siitä mitä valtio tietää avaruuolennoista ja heidän aluksistaan. Se oli ennennäkemätön vallankaappaus, ja se valmisteli näyttämön kulissit kaikkein omituisimmalle kehitykselle Yhdysvaltain historiassa: avaruusolentojen linnoittamisen suoraan USA:n maaperälle.
Avaruusolentoja USA:n tukikohdissa — miehitysvaihe
Ilmasotamies Charles Hall kirjoittaa, että hän näki omin silmin miten ilmavoimien päällystö oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan “Pitkien Valkoisten” avaruusolentojen kanssa, joille annettiin pieni tukikohta ja varusteita Nelliksen ilmavoimien tukikohdan kaakkoisosasta vuodesta 1954 eteenpäin, tai mahdollisesti aikaisemmin.16 Clifford Stone, Steven Wilson ja Michael Wolf kaikki sanoivat nähneensä avaruusolentojen työskentelevän Yhdysvaltain tukikohdissa heidän armeijauriensa aikana.17 Lisäksi jalkaväen kersantti Robert Dean sanoo nähneensä salaisen NATO-dokumentin, jossa luki että korkea-arvoiset poliittiset ja armeijan johtajat olivat sekoittuneet ihmisiltä näyttäviin avaruusolentoihin, jotka kykenivät pysymään piilossa ihmisryhmissä, huomaamatta. Dean sanoi, että NATO-komentajaa pelotti että sellaiset avaruusolennot voisivat soluttautua korkea-arvoisiin asemiin ilman että tätä huomataan, epäilys joka eversti Corson mukaan oli piinannut Pentagonia.18 Vähän enemmän hiljattain tietokonehakkeri Gary McKinnon väitti katselleensa Yhdysvaltain sisäisiä sotilasdokumentteja, joissa puhuttiin “Maan ulkopuolisista upseereista” ja “rahdeista laivastosta toiseen”.19 Epäilyksiä kärjistää Yhdysvaltojen McKinnonia kohtaan asettamat syytteet turvallisuusrikkomuksista. McKinnonin tarina on kuin Clark McClellandin, joka työskenteli NASAn avaruussukkulaohjelmassa vuoteen 1992 asti. McClelland muodollisesti sanoi, että hän näki livevideokuvaa kolmimetrisestä avaruusolennosta, joka työskenteli kahden ihmisastronautin kanssa avaruussukkulan aukinaisen lastiluukun luona samalla kun avaruusolennon siiven muotoinen alus leijaili hiljalleen lähistöllä.20 Avaruusolentojen alus, joka näkyy kuvassa www.stargatechronicles.com/images/shuttle_alien.jpg, oli samanlaista designia kuin Roswellin avaruusolentojen alus.
Miten Yhdysvallat ajautui avaruusolentojen stealth-kolonisoijien epäilyistä ohjaamaan sellaisten avaruusolentojen tuomista tukikohtaan liittovaltion mailla? Rockefellerin kaappaus vaikuttaa olleen projektin johdossa. Roswellin harmaat ovat saattaneet pelätä, että Eisenhower, liittoutuneiden ylin komentaja toisen maailmansodan aikaan, jatkaisi suoraa valvontaansa presidenttinä ja he käyttivät veto-oikeuttaan avaruusolento-ohjelmiin. Näyttö viittaa siihen, että Roswellin harmaat ovat saattaneet kiertää presidentin taakse ja olla tekemisissä mustan budjetin ohjelmien pyörittäjien kuten Rockefellerien kanssa suoraan. Rockefellerit vakuuttelivat ilmavoimien päällystölle, että he hyötyisivät tällaisten avaruusolentojen kanssa toimimisesta. Ilmeisesti idea oli antaa ihmisille tietynlaista teknologiaa, jolla korvattaisiin riippumattomat ihmisten aloitteet ja luotaisiin riippuvuussuhde.21
Laivaston tiedustelu-upseeri William Cooper, joka piti briiffauksen Tyynen valtameren komentajalle osana hänen työtehtäviään, sanoi että palveluksessa ollessaan hän näki salaisia papereita, joissa luki että vuonna 1954 harmaiden avaruusolentojen pitempi laji oli laskeutunut Hollomanin ilmavoimien tukikohtaan käynnistämään neuvottelut Yhdysvaltain armeijan kanssa, oletettavasti ilmavoimien kenraalien kanssa.22 Yhdysvaltain ilmavoimat vaikuttaa olleen helpoin reitti avaruusolentojen lähestyä. Osittain siksi että Du Pont- ja Rockefeller-suvuilla oli intressejä lentokoneteollisuudessa, ilmavoimien faktio priorisoi liikevoittoa ja teknologiaa yli kansallisen turvallisuuden. DuPontit omistivat suurimman osan Boeingista, Rockwell-North Americanista ja GM:n kautta myöhemmin he saivat kontrolliinsa Hughes Aerospacen; Rockefellerit taas investoivat Lockheediin alkuvaiheessa.23 Laivasto ja maavoimat vaikuttavat olleen tuolloin varovaisempia.
Joitain kuukausia myöhemmin Presidentti Eisenhowerin kerrotaan esittäneen vierailevansa hammaslääkärillä, mutta menikin Edwardsin ilmavoimien tukikohtaan lähelle Palm Springsiä Kaliforniassa. William Cooper väitti, että Eisenhower tapasi siellä avaruusolentoja harmaiden jengistä.24 CSETI Disclosure Projectin todistaja Don Phillips, entinen ilmavoimien ja Skunkworksin työntekijä, myös luki vuoden 1954 tapaamisesta kertovat dokumentit.25 Ilmeisesti oltiin allekirjoitettu sopimus, joka antoi avaruusolentojen jatkaa ihmisten sieppauksia ja implantointeja — niin kauan kunhan he vain kertoisivat Yhdysvaltain armeijalle ketkä oli otettu kohteeksi (ja että kohteilla ei olisi muistikuvia tapahtuneesta). Väitetty korkea-arvoinen sisäpiiriläinen Michael Wolf myös mainitsi sopimuksen. Cooper vihjaili, että pakon edessä Eisenhower antoi luvan rakentaa kaksi tukikohtaa avaruusolennoille, yksi Nevadaan Nellisin ilmavoimien tukikohta-alueelle ja toinen New Mexicoon.26 Eisenhowerille on mahdollisesti sanottu, että jos tukikohtia ei rakennettaisi, avaruusolennot saattaisivat mennä sen sijaan Neuvostoliiton pakeille ja työskennellä heidän kanssaan. Kuitenkin jos häntä ei olisi petkuttanut ja painostanut ihmiset kuten Rockefeller, on vaikeaa kuvitella Eisenhowerin kaltaisen ihmisen sortuvan tukikohtien rakentamiseen avaruusolentomiehittäjille.
William Cooperin Behold a Pale Horse -kirjan kansi
Olivatko Roswellin harmaiden avaruusolentojen tuttavat pyrkineet ottamaan haltuun varhaiset ihmiskontaktit joko saadakseen heistä ylivallan tai ennaltaehkäisevästi toimimaan lajien välisten suhteiden hyväksi? Cooper sanoi, että vuoteen 1955 mennessä — yksi vuosi myöhemmin — Eisenhowerilla oli näyttöä siitä, että avaruusolennot olivat rikkoneet sopimuksen. Ilmeisesti avaruusolentojen tunkeutumiset ja ihmisten sieppaukset olivat ylittäneet suuresti kaikki odotukset. Tämän jälkeinen abduktiotutkijoiden työ puhuu sen puolesta, että ihmisiä on abduktoitu ja käytetty jonkinlaiseen risteytysohjelmaan.27 Cooper lisäksi väitti, että Robert Deanin ja eversti Corson mainitsema soluttautumisvaihe johti salaseurojen ja kulttien manipulointiin, jotka työskentelivät tehokkaan ihmishallinnon murentamiseksi. *Cathy O’Brienin ensimmäinen kirja kertoo tästä, vaikkakin kansanomaisemmin.
Charles Hallin kohtaamien pitkien valkoisten avaruusolentojen paikaksi oli luovutettu pieni Indian Springsissa, Nevadassa sijaitseva ilmavoimien tukikohta joskus vuonna 1954 (vuosi Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen). Olennoilla sanottiin olevan vaaleankuultava iho, lankamainen tukka ja ylisuuret silmät. Hallin tarinaa osittain tukee kolmen muun ilmasotamiehen kertomukset, jotka olivat työskennelleet tukikohdassa.28 Michael Wolf oli kertonut tutkija Chris Stonerille, että vuonna 1941 San Diegosta länteen päin mereen syöksyneen harmaiden avaruusolentojen aluksen palasia oli kuljetettu samaiseen Indian Springsin tukikohtaan. Charles Hall julkaisi neljä kirjaa hänen kohtaamisistaan Pitkien valkoisten kanssa vuosina 1965-1967, kun hän palveli Indian Springissa. Hall hillittyyn ja totiseen tyyliin kirjoittaen Hall kertoo, että Pitkät valkoiset olivat saaneet luvan olla tukikohdassa vuodesta 1954 eteenpäin, mahdollisesti jo aiemmin. Las Vegas Review Journalin artikkeli sanoo, että kolme ja puoli vuotta Roswellin törmäyksen jälkeen tammikuussa 1951 piskuinen Indian Springsin tukikohta ilmoitti, että se sijoitti $300 miljoonaa tukikohdan asumuksien rakentamiseen.29 MeasuringWorth-verkkosivujen laskurin mukaan $300 miljoonaa vuonna 1951 vastasi $2.4 miljardia vuonna 2008. Kysymys kuuluukin, miksi Indian Springsin pieni, sivussa oleva sekundääritukikohta käyttäisi niin paljon asuinrakentamiseen?
Charles Hall kuvaa miten ilmavoimat antoi Pitkien valkoisten käyttöön maahan kaivetut elintilat ja suuren hangaarin, johon mahtui heidän 106-metrinen avaruusaluksensa, jolla he matkasivat Indian Springsin tukikohdan ja oman tähtijärjestelmänsä väliä. Hall ei koskaan saanut kuulla mistä Pitkät valkoiset olivat kotoisin alunperin, mutta hän oli kuullut että heillä saattoi olla etuvartioasema Arcturuksella. Hall sanoo, että Pitkät valkoiset olivat kylmän asiallisia ja taipuvaisia väkivaltaan kun he tunsivat olonsa uhatuiksi. Heillä oli kynän muotoiset laitteet, joita voitiin tilanteen mukaan käyttää tainnuttamaan, aiheuttamaan kipua tai tappamaan ihminen. Arviolta 200-300 Pitkää valkoista tukikohdassa olivat ilmeisesti järjestäytyneet armeijan hierarkian tyylisesti. Ilmavoimien kerrotaan sallineen Pitkien valkoisten tappaa värvättyjä ilmasotamiehiä, jotka pelottivat heitä, vaikka värvätyt miehet eivät saaneet mitään briiffausta Pitkien valkoisten läsnäolosta tukikohta-alueella. Kerran, ilman minkäänlaista syytä, Pitkä valkoinen hyökkäsi Hallin kimppuun ja aiheutti syvän haavan hänen niskaansa, halvaannuttaen hänet osittain. Hall sanoo, että ainoa tapa estää verenvuoto ja selviytyä oli painaa hänen niskansa hiekkaiseen maaperään. Hallin maatessa vuotavana, hän kuuli Pitkän valkoisen kommentoivan että hän saattaisi selvitä, mutta mitään apua ei tämä antanut.30
Pahempi oli Pitkän valkoisen käytös, jonka kerrotaan kiivenneen Washington DC:n virastotaloon tapaamaan pientä joukkoa amerikkalaisia lainsäätäjiä. Hall sanoi, että CIA-vartija yritti auttaa Pitkää valkoista naista portaita ylös kongressirakennuksessa, mutta vartia vahingossa satutti naista, joka uhkaili henkensä puolesta rukoilevaa CIA-vartijaa. Naisen kerrotaan uhanneen tappavan tämän kynälaitteellaan siihen paikkaan, portaisiin. Pitkien valkoisten ylimielisyys kuvastaa Pitkien harmaiden käytöstä, joiden ihmiset ovat nähneet abduktiotilanteissa komentavan lyhytkasvuisempia harmaita aluksella. Siitä syystä jotkut analyytikot ovat epäilleet, että Pitkät valkoiset ovat jollain tapaa harmaiden kanssa tekemisissä. Hall on varma, että ilmavoimien päällystöstä eräät ovat antaneet tukea Pitkille valkoisille. Neljän tähden ilmavoimien kenraali Pentagonista tapasi heitä useasti ja antoi Pitkille valkoisille mitä he tarvitsivat, ilmeisesti vaihdossa teknologiaa vastaan. Hall näki ilmavoimien kenraalin palaavan kaukaiselta tunteja kestäneeltä reissulta Pitkien valkoisten antigravitaatioaluksesta. Hall sanoi, “kun ilmavoimien kenraalit tulivat pois alukselta, he nauroivat kuin he olisivat tulleet huvipuiston parhaasta laitteesta.” 31
Lyhyt harmaa ET
Mutta keitä Pitkät valkoiset olivat ja mistä he tulivat — mikä heidän alkuperänsä on? Hall vihjailee, että ilmavoimien kenraalit luulivat Pitkien valkoisten olevan Harmaiden vihollisia. Hall: “Olen varsin varma, että Pitkät valkoiset ja Lyhyet harmaat vihaavat toisiaan. Olet varsin varma, että Pitkät valkoiset eivät koskaan sallisi Lyhyiden harmaiden tulla lähellekään heidän tukikohtiaan tai lähelle heidän asumuksiaan tai minnekään lähelle heidän lapsiaan.”32 Mutta mihin Hall perustaa oletuksensa? Kysyin häneltä tätä, ja hän vastasi, “Olin Pitkien valkoisten kanssa yli kaksi vuotta. He kommentoivat eri asioita, ja erityisesti Opettaja (Pitkä valkoinen) teki pointin selväksi minulle.”33
Kuten Roswellin avaruusolennot, Pitkät valkoiset näyttivät liikaa ihmisiltä. He vaikuttivat olevan geneettisesti muokattu hybridirotu, joka oli asetettu tänne tietystä syystä. Hall jopa sanoo, että hän näki Pitkän valkoisen, joka piti aurinkolaseja ja kykeni sulautumaan Nevadassa olleen kasinon kävijöiden joukkoon. Tällä hetkellä ihmisten luettelo avaruusolennoista näyttää, että avaruusolennot kehittyivät eri eläinlajeista eri kokoisilla planeetoilla erilaisissa olosuhteissa. Avaruusolentojen kerrotaan olevan kaksijalkaisia, mutta niillä on erilaiset ihonvärit, silmän muodot, ihon ominaisuudet ja sormien lukumäärä. Toisin sanoen, ne näyttävät varsin muukalaisilta. Joten Pitkät valkoiset, joilla ei ole mitään erikoistarinaa omasta evoluutiostaan, ovat mahdollisesti avaruusolentojen luomia, jotka ovat ottaneet meidän planeetaltamme ihmisiä, sitten risteyttäneet ne ja luoneet Pitkät valkoiset. Roswellin Harmaiden kumppaneilla on suurin motiivi ollut luoda Pitkät valkoiset. Se, että Pitkät valkoiset joskus kohtelevat ihmisiä kuin karjaa ja yrittävät pelotella ihmisiä alistumaan, puhuu vain siitä että Pitkät valkoiset ovat saattaneet olla Harmaiden luomus, joilla on pitkä historia ihmisten sieppauksissa. Harmaiden avaruusolentojen liittolaiset saattaavat ajatella, että he voivat teknologialla muokata ihmisiä, sitten luoda salaisen regiimin joka on omistautunut tuon teknologian suojeluun, täysin piittaamatta ihmisille aiheutuvista menetyksistä. Hall sanoo, että Pitkät valkoiset eivät kertoneet salaisuuksiaan antigravitaatioteknologiasta, mutta he kyllä kertoivat ilmavoimien päällystölle miten luoda ydinkäyttöinen raketti. Ironista kyllä, ilmavoimien tiedustelu-upseeri ja puolustusalan urakoitsija Edgar Rothschild Fouche sanoo, että avaruusolennot joko antoivat ydinteknologiaa Yhdysvaltain armeijalle tai menettivät sen, ja sitä käytettiin kolmion muotoisessa TR-3B -aluksessa.34 Charles Hall taas näki lukemattomia todisteita siitä, että ilmavoimien upseerit antoivat Pitkille valkoisille tarvikkeita ja osia rakentaa pienen, pitkulaisen partioaluksen. Eräs Las Vegasin alueella elävä tutkija kertoi minulle nähneensä pitkulaisen partioaluksen lentämässä, kun hän oli telttaretkellä Indian Springsin alueella.35
Tiivistelmänä, vuonna 1954 — vain vuosi Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen, Pitkät valkoiset ovat saattaneet aloittaa teknologianvaihdannan Rockefellerien intressien mukaisesti, teknologian joka ilmeisesti annettiin ilmavoimille. Pitkien valkoisten annettiin asua tukikohdassa USA:n maaperällä, ilmeisesti väärin perustein: he esittivät olevansa Harmaita vastaan. JA jos tämä on asian laita, silloin Pitkät valkoiset ovat piikki harmaiden lihassa, jonka avulla on koitettu saada Yhdysvaltain puolustuspiirien luottamus ja jonne on koitettu soluttautua. Se oli ennennäkemätön askel ihmishistoriassa. Vain kuukausissa Yhdysvaltain presidentilta oli otettu pois suora kontrolli avaruusolentoihin liittyvistä ohjelmista, lailla joka oli luotu karskisti uhmaamaan ketä tahansa joka saattaisi kertoa presidentille tällaisten ohjelmien olemassaolosta tai USA:n maaperällä asuvista avaruusolennoista. Eversti Corson kirjoitukset puhuvat siitä, että armeija suhtautui tällaisiin järjestelyihin varauksella. Corso kirjoitti: “Ne meistä armeijassa, jotka tiesivät mitä oli tapahtumassa, kokivat myös että me saattaisimme kokea avaruusolentojen hyökkäyksen joka oli enemmänkin soluttautumista… Nämä olennot eivät olleet hyväntahtoisia, jotka olivat tulleet valistamaan ihmisolentoja.” Sen sijaan, Corson mukaan hänen kollegansa ajattelivat, että avaruusolennot olivat kylmän laskelmoivia, “kloonattuja biologisia olentoja, jotka keräsivät biologista materiaalia Maapallolta heidän omiin kokeisiinsa… Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen heidän kanssaan, kunhan vain me emme taistelisi heitä vastaan. He sanelivat ehdot, koska he tiesivät että me pelkäsimme paljastusta eniten.”36 Toisin sanoen, Yhdysvaltain viranomaiset pelkäsivät sitä mitä saattaisi tapahtua jos Harmaiden porukka tekisi itsensä tunnetuksi ennen kuin kansa olisi riittävän informoitu ja valmis saamaan kuulla avaruusolennoista. Olivatko Yhdysvaltain viranomaiset huolissaan kansan peloista, vai olisiko kansa ollut myötämielinen sellaisia avaruusolentoja kohtaan? Lukijoiden tulisi muistaa, että Harmaiden joukon ulkopuolella olevat avaruusolennot ovat suurelta osin pidättäytyneet avoimesta kutsusta tulla tänne. Corson lausunto ei tarkoita, että Yhdysvaltain viranomaiset ajattelisivat kaikilla avaruusolennoilla olevan suunnitelmia Maapallon varalle. Sanalla sanoen, varhaisessa Yhdysvaltain politiikassa ja tulevissa ihmisten ja avaruusolentojen välisissä suhteissa tulee tehdä ero Roswellin Harmaiden joukon mielipiteiden ja muita avaruusolentoja koskettavien poliittisten linjavetojen välillä. Roswellin maahansyöksy herätteli ihmisiä toimintaan, jota journalisti Phillip Krapf pitää avaruusolentovalloittajien touhuina planeetallamme. VAikka meillä onkin paljon opittavaa avaruusolennoilta, mitä tulee ihmisten asioihin soluttautumiseen ja niiden manipulaatioon, meidän tulee olla varovaisia. Useat ihmisten kertomukset puhuvat siitä miten Harmaiden kotiplaneetta jollain tapaa tuhoutui siellä tehdyn intervention johdosta, intervention jonka teki olennot joiden kanssa Harmaat nyt työskentelevät.37 Joten kysymys kuuluu: pitävätkö sellaiset valloittajat resurssitarpeitaan suuremmassa arvossa kuin kohdeplaneettojen ekologiaa? Jos, kuten tiede sanoo, universumi sisältää monia älykkäitä populaatioita, eivätkö kilpailevat avaruusolennot vastaisi jollain tavalla sellaiseen täällä tehtyyn interventioon? Ihmisten monenlaiset kertomukset puhuvat sen puolesta, että muut avaruusolennot ovat tarkkailleet tilannetta, mahdollisesti ajatellen että Harmaiden liiton mukanaan tuomat haasteet saavat ihmiskunnan käyttäytymään pätevämmin ja hiomaan kritiikkiämme avaruusolentoja kohtaan.38
***
Kirjoittajasta: Suoritettuaan tutkinnon amerikkalaisesta historiasta, George LoBuono toimi toimittajana Suttertown Newsille Sacramentossa, ja myöhemmin Indonesiassa. Vuonna 1995 hän alkoi tutkia amerikkalaisten avaruusolentoihin liittyviä ohjelmia. Hän on työskennellyt poliittisten kampanjoiden parissa ja ydinaseiden vastaisena aktivistina sekä tehnyt rauhantyötä.
VIITTAUKSET
1 Eversti Philip Corson kirja The Day After Roswell oli ensimmäinen sisäpiiriläisen kertomus Roswellista. Useat omin silmin asiaa nähneet ovat antaneet sitä tukevia todistuksia. Muut sisäpiiriläiset väittävät nähneensä virallisia briiffauspapereita, jotka mainitsevat Roswellin maahansyöksyn.
2 Philip J. Corso, The Day After Roswell, 13-17,22,32,192.
3 Philip J. Corso, The Day After Roswell, 59.
4 William Cooper, Behold a Pale Horse, 207-210. Michael Sallan kirja Exopolitics parhaiten tiivistää tapahtuneen, p. 67-74. Katso myös kenraali Steven Lovekinin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 235.
17 Clifford Stone, sisäpiiriläinen: In His Own Words (kasetti) 2001. Richard Boylan, “The Man Who ‘Outed’ the US Saucer Program: Colonel Steven Wilson.” verkossa: http://www.drboylan.com/colbirb2.html. Richard Boylan, “Leaked Information From National Security Council’s ”MJ12” Special Studies Group Scientific Consultant Dr./Col. Michael Wolf.” verkossa: http://www.drboylan.com/wolfqut2.html
18 Bob Hieronimuksen haastattelu Robert Deanin kanssa maaliskuun 24, 1996: http://www.ufoevidence.org/documents/doc1156.htm Jotkut David Jaconsin haastattelemat siepatut sanovat ihmisiltä näyttävien “pohjoismaisten” avaruusolentojen olleen mukana heidän sieppauksissaan. Jacobs kirjoittaa, että ”näyttö selvästi puhuu sen puolesta, että pohjoismaiset avaruusolennot ovat todennäköisimmin ihmisten ja avaruusolentojen hybridejä.” (The Threat, p. 93) Budd Hopkins haastatteli naista nimeltä Brenda, joka sanoi että hänet oltiin siepattu ja viety tukikohtaan, jossa Harmaat ja pohjoismaiset avaruusolennot työskentelivät yhdessä. (C.D.B. Bryan, Close Encounters of the Fourth Kind, p. 334) MIT:ssa pidetyssä konferenssissa tutkija Jenny Randles sanoi, että hänen tutkimuksensa näytti että Britanniassa 35% abduktioista on pohjoismaisten tekemiä, 6% USA:ssa on heidän tekemiään ja Euroopassa 25%. (Bryan, p. 68) Muut kontaktihenkilöt ovat sanoneet, että toinen ihmiseltä näyttävien avaruusolentojen ryhmä nimeltään “Plejadit” ovat Harmaiden vihollisia. Niinkutsutut Pleijadit kuulemma sanovat olevansa osa “galaktista liittoa”, väite jonka myös Harmaat ovat tehneet. Seulasten tähtiryhmä, jota pidetään Plejadien kotina, on ainoastaan 100 miljoonaa vuotta vanha, joten elämä ei ole voinut kehittyä siellä. Lisätutkimuksia kaivataan pohjoismaisten avaruusolentojen alkuperästä ja suhteesta niinkutsuttuihin “Plejadeihin”.
21 Jotkut lähteet tästä aiheesta ovat ristiriitaisia. Michael Wolf raportoi, että Harmaat antoivat ainakin kaksi levyä ja jonkinlaisen harvinaisen alkuaineen sen polttoaineeksi. Bob Lazar väittää nähneensä raportin polttoaineesta. Kuitenkin nämä on saatettu antaa Yhdysvalloille vasta Rockefellerien vallankaappauksen jälkeen, ja sen jälkeen, kuten William Cooper on sannut, kun Yhdysvaltain hallitus oli noutanut useita avaruusolentojen maahan syöksyneitä lautasaluksia. Harmaiden jengin luovuttaessa sellaisen teknologian voidaan tulkita heidän olleen epätoivoisia tai peloissaan siitä, että heidän mahdollinen interventionsa menisi mönkään kun ihmisillä on kehittynyttä teknologiaa.
23 Kuten Rockefellerit, DuPontin perhe teki bisnestä natsien kanssa. DuPont Chemical vaihtoi monopolipatentteja IG Farbenin kanssa, joka kaasutti avoimesti juutalaisia keskitysleireillä, kun taas DuPont-omisteinen Opel rakensi natseille miehistönkuljetusaluksia. DuPont-omisteinen United Fruit oli mukana JFK:n salamurhassa. Kts. Gerard Colby, Du Pont Dynasty. CSETI-todistaja Don Phillips, joka työskenteli Lockheed Skunkworksilla, sanoi että DuPont-korporaatio työskenteli maahansyöksyneen alienteknologian parissa. Kts. Phillipsin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 382. Rockefeller Foundation rahoitti Josef Mengelen pomon eugeniikkatutkimusta 1930-luvulla. Kts. http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/c/a/2003/11/09/ING9C2QSKB1.DTL
24 Kts. Cooperin raportti: http://www.geocities.com/Area51/Shadowlands/6583/maji007.html. Kersantti Charles L. Suggs, laivaston komentajan poika, väitti että arviolta samoihin aikoihin Eisenhower tapasi myös ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja. William Hamilton huomauttaa vuonna 1991 tehdystä Suggsin pojan kersantti Charles Suggs Jr:n haastattelusta.
25 Kts. Don Phillipsin todistus Steven Greerin kirjassa Disclosure, p. 379.
26 Cooper, Behold a Pale Horse. Mainittu myös Cooperin 1989 MUFON-konferenssipuheessa, “MJ-12:n alkuperä, identiteetti ja tarkoitus”, eksopolitiikka.github.io
27 Kts. John Mack, David Jacobs, Budd Hopkins ja Karla Turner muiden muassa.
33 Charles Hall, henk.koht. sähköposti kirjoittajalle 3-13-09.
34 Edgar Rothschild Fouche, Alien Rapture, 95. Charles Hall sanoi Pitkien valkoisten antaneen ydinkäyttöisen suihkumoottorin Yhdysvalloille lentokoneisiin. Kts. Michael Sallan joulukuun 2004 haastattelu Hallin kanssa: http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-25.htm Hall sanoo Pitkien valkoisten antaneen Yhdysvalloille teknologiaa, mutta siihen ei kuulunut antigravitaatioteknologia. Edgar Fouchen mukaan kyseessä on Pitkien valkoisten versio kvasikiteisestä yliykseysmoottorista, josta ainoastaan mustan budjetin tutkijat ovat kuulleet. Vuonna 1984 fyysikko Mark Comings sanoi tehneen ensimmäisen kvasikidekokeensa (bariumtitanaatti) Lawrence Berkeleyn laboratorioilla. Apollo-tiedemies David Adair sanoo nähneensä samanlaisen kiteen linja-auton kokoisessa avaruusolentojen reaktorissa Nellisin ilmavoimien tukikohdassa maan alla, kun hän oli 17-vuotias.
35 Henkilökohtainen sähköposti kirjoittajalle lasvegasilaiselta lähteeltä (yksityiskohdat saatavilla pyydettäessä).
36 Philip Corso, The Day After Roswell, 268, 259.
37 Kts. Phillip Krapfin kirjat ja muut kertomukset Harmaista. Kaikkein yksityiskohtaisimmat raportit Harmaista kertovat, että Harmaiden alkuperäinen kotiplaneetta tuhoutui elinkelvottomaksi energiateknologian väärinkäytöstä.
38 Kts. Stefan Denaerden kertomus planeetasta nimeltä Iarga, Alec Newaldin kirja Coevolution, Jim Marrin tarina armeijan kaukokatselijoista hänen kirjassaan Alien Agenda, Marshal Vian Summersin kaksi Allies of Humanity -kirjaa sekä minun kirjani Alien Mind.
Se, että NSA on käyttänyt väärennettyä Facebook-palvelinta haittaohjelmien levittämiseen, on uusin paljastus Edward Snowdenin NSA-tiedostoista löytyneistä vuodoista, jotka ovat johtaneet siihen, että korkea-arvoiset tiedustelupalvelun virkamiehet etsivät keinoja huolestuttavan paljastuksen leviämisen estämiseksi. Kun dokumentteja edelleen tulee yhä lisää ilmi tasaiseen tahtiin, kaava alkaa näyttää selvemmältä. Vaikka kansa ja kansainvälinen media hyväksyvätkin vuodettujen dokumenttien aitouden, NSA:n viranomaiset ja heidän kansalliset tiedustelukumppaninsa kieltäytyvät suoraan tunnustamasta dokumenttien aitoutta.
Ryan Gallagherin, eräs Snowdenin NSA-tiedostojen parissa työskennellyt journalisti, artikkeli The Interceptissa puhuu siitä miten viranomaiset jälleen ovat koittaneet luistaa kuin koira veräjästä väärin teoistaan. Helmikuun 24. päivänä 2014 The Intercept julkaisi dokumentin NSA:n Brittivastineelta, joka sisälsi slaideja UFOista, ja dokumenttia on kyätetty salaisten verkko-operatiivien koulutuksessa. Mitään selitystä ei ole annettu sille miksi tai miten UFO-kuvia on käytetty. Oliko tämä selvää näyttöä siitä, että UFOjen tiedetään olevan todellisia planeettainvälisiä kohteita, vai yksinkertaisesti kätevä tapa sekoittaa muita ongelmia mukaan verkkokeskusteluun? Tämä viittaa siihen, että NSA-tietojen joukossa on vielä edelleen paljastamattomia tietoja, jotka voivat liittyä UFOihin. Tämä herättää mahdollisuuden siitä, että NSA:n tietovuodot tulevat tekemään tunnetuiksi sen, että viranomaiset tietävät elämää olevan muuallakin universumissa, sekä korkeiden tiedustelu-upseerien tämän tiedon salaamisen Amerikassa ja muualla. Tämä johtaisi aikakauteen, jossa tieto Maan ulkopuolisesta älykkäästä elämästä leviäisi kansan tietoon, kun korkeat upseerit antavat asiaa vältteleviä vastauksia, joissa he eivät kiistä eivätkä myönnä kyseessä olevien dokumenttien autenttisuutta.
Vastauksena NSA on yrittänyt hiljentää mekkalaa julkaisemalla tiedotteen, joka vähättelee heidän “epätarkoiksi” kutsumiaan mediaraportteja. Virasto kielsi että se olisi“imitoinut amerikkalaisia sosiaalisen median ja muita verkkosivuja” ja sanoi, että se ei ollut “levittänyt miljooniin tietokoneisiin ympäri maailmaa haittaohjelmia”. Lausunto mukailee trendiä joka suurten ongelmien paljastumisen yhteydessä on esiintynyt, kun NSA-tietovuotaja Edward Snowden vuosi dokumentteja, joissa NSA tai jokin sen liittolaisista on huolellisesti sanaillut ei-kieltävän kieltämisen, joka pintapuolisesti näyttää kumoavan kaikki väitteet mutta lähemmällä tarkastelulla ei kumoa niistä yhtäkään.
NSA:n ja sen kumppanien strategia näiden vuotojen tapauksissa, joissa identifioidaan sen politiikkaa ja käytänteitä, on vastata “huolellisesti sanaillulla ei-kieltävällä kieltämisellä”. NSA:n tai sen kumppanien vastauksissa — tiedustelumaailman kaksoiskieltä — ei ilmaista vuodettujen dokumenttien aitouden suoraa tunnustusta tai kiistämistä. Päättely ja omat johtopäätökset ja analyysit näiden dokumenttien pohjalta jätetään kansalle ja medialle.
Vuodettujen tietojen aitouden tunnustamatta jättämisen käytänne ei ole yllättävä. Korkeat tiedusteluviranomaiset Amerikassa yleensä ottavat kannan ,että ennen kuin dokumentit on virallisesti julkistettu, minkään viranomaisen niiden tarkastelu tai niistä puhuminen on standarditurvaprotokollien rike, joka voi johtaa turvaluokituksen kumoamiseen ja jopa rikossyytteisiin. Tämä luo ongelmia tiedusteluyhteisön työntekijöille, jotka virallisesti eivät saa lukea turvaluokiteltua materiaalia, joihin heille ei ole annettu pääsyä, vaikka se olisi painettu massamedian julkaisuihin.
Mitä tulee avaruusolentojen olemassaoloon, on muita syitä uskoa miksi viranomaiset ovat pidättyväisiä tunnustamaan julkisesti vuodettujen NSA-tietojen aitouden. Jos valtion viranomainen tai korporaatio julkisesti tunnustaisi olevansa osa vuosikymmenien pituista Maan ulkopuolisen elämän totuuden salailua, silloin he avaisivat portit oikeusjutuille niille ihmisille, jotka ovat kärsineet vahinkoa tästä salailusta. Erityisesti henkilöt, jotka ovat olleet mukana UFO-sieppausilmiössä — sadat tuhannet joidenkin arvioiden mukaan — voisivat nyt haastaa tällaisessa toiminnassa mukana olleet tiedustelupalvelut ja korporaatiot ja viranomaiset oikeuteen. Megaluokan ryhmäkanteiden uhka on Damokleen miekka, joka roittuu avaruusolentotietoja panttaavien viranomaisten pään päällä. Tämä on mahdollisesti suurin syy sille miksi viranomaiset eivät halua virallisesti paljastaa UFOja ainakaan vähään aikaan. Kuitenkin “julkinen paljastus” on edelleen mahdollinen “ei-kieltävän kieltämisen” muodossa kuten Gallagher kuvaa NSA:n ja sen kumppaneiden vastausta Snowdenin dokumenttivuotoihin.
Tämän seurauksena me saatamme piakkoin nähdä seuraavanlaisen skenaarion. Tulevat dokumenttivuodot Snowdenin NSA-tietojen varannoista tai jonkun muun tietovuotajan lähteistä voivat paljastaa kiistämättömästi että Maan ulkopuolinen elämä on olemassa ja että viranomaiset ovat tehneet yhteistyötä tämän salaamiseksi. NSA ja sen kumppanuusvirastot antavat nyt samanlaisia vastauksia vuotoihin, jotka eivä kiistä mutta eivät myöskään myönnä dokumenttien autenttisuutta. Meillä olisi julkinen paljastus avaruusolentojen olemassaolosta vuodettujen virallisten dokumenttien kautta, ja kuitenkaan ei tapahtuisi mitään ”virallista paljastusta” joka tämän tunnustaisi. Kiinnostava mahdollisuus kaikin puolin, mutta varmasti jotain mikä saattaa tapahtua, ja se voi kestää määrittelemättömän pitkän ajan.
Huhtikuun 16. päivä Farsight Institute julkaisi kaukokatseluprojektin, jossa katseltiin presidentti Vladimir Putinia ja hänen sisäpiiriään koskien heidän päätöstä aseellisesti lähteä Ukrainaan. “Vladimir Putin and His Inner Circle”-projektissa neljä koulutettua kaukokatselijaa kävivät läpi avaruusolentojen manipulointia presidentti Putinin ja hänen neuvonantajiensa toimiin. Farsight Instituten johtajan tri. Courtney Brownin mukaan avaruusolentojen väliintulo on osa suunnitelmaa, jolla vietellään ihmisjohtajia uusiin sopimuksiin, jotka pitkittävät salailua ja mahdollistavat manipuloinnin tulevaisuudessakin ilman, että avaruusolennot paljastuvat.
Tämä projekti sai alkunsa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Se vain ei tuntunut rationaaliselta missään logiikkaan liittyvässä sanan merkityksessä. Ukraina ei uhannut Venäjää, ja Venäjän hyökkäyksen kustannukset ovat valtaisat, hintana on kansainvälinen maine, maan talous, jopa NATO-huolet, puolustusliiton joka aiemmin kamppaili koko olemassaolostaan. Aika moni ihminen on kysynyt onko Putin tullut hulluksi. Periaatteessa koko Ukrainan sota on ollut kaikin puolin sekava tilanne.
Kysymys siitä uhkaako Ukraina aidosti Venäjää sen aikeilla liittyä NATOon on ristiriitainen. Toki massamedian uutisten narratiivien mukaan Ukraina on viaton uhri, jonka kimppuun suurempi naapuri on hyökännyt brutaalisti. Kuten tulen näyttämään, kuitenkin, tilanne on paljon monimutkaisempi kuin mitä valtavirran media kertoo meille.
Kaukokatseluprojekti näytti vaarat, jotka aiheutuvat siitä kun maailman johtajiin vaikutetaan salaa manipuloivien avaruusolentojen ‘hermostollisella kytkennällä’, jotka operoivat kulisseissa. Kaukokatseluprojektin loppukaneetissa tri. Brown huomautti vaaroista, joita tämän skenaarion lakkaamaton jatkuminen aiheuttaa globaalille turvallisuusjärjestelmälle, joka tehokkaasti estää hyväntahtoisempien avaruusolentojen väliintulon ihmiskunnan puolesta sellaisen manipulaation lopettamiseksi.
Vladimir Putinia ja hänen sisäpiiriään käsittelevässä projektissa neljä kaukokatselijaa — Intysam, Aziz Brown, PrinCess Jeanee ja Shantae — saivat listan, jossa kohteet oli annettu kirjain- ja numerosarjoina. Vain tri. Brown tiesi, että kohde oli “Venäjän presidentti Vladimir Putin sinä hetkenä kun hän teki lopullisen päätöksen hyökätä Ukrainaan vuonna 2022.”
Sessiot tehtiin erikseen ja toisistaan riippumatta. Kaukokatselijatiimi huomattavan yhdenmukaisesti osasi identifioida presidentti Putinin ja hänen sisäpiirinsä olevansa eri avaruusolentojen vaikutuksen alaisena eräänlaisen “hermostollisen kytkennän” kautta. Avaruusolennot kykenivät, eri määrissä, pääsemään Putinin ja hänen sisäpiirinsä (Sergei Shoigu, Venäjän puolustusministeri, Alexander Bortnikov, Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun (FSB/FSS) johtaja, sekä Valery Gerasimov, pääesikunnan päällikkö) mieliin.
Neljä kaukokatselijaa kuvasi kuinka manipuloivat avaruusolennot onnistuivat enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi, riippuen siitä miten stressaantunut, huolissaan tai kiihtynyt presidentti Putin ja hänen sisäpiirinsä oli Venäjän Ukrainaan kohdistuvasta “erikoisoperaatiosta” päättämisen aikaan, vaikuttamaan heihin. Ainoastaan Bortnikov suurelta osin kykeni välttämään manipuloivien avaruusolentojen vaikutuksen johtuen hänen rauhallisesta olemuksesta ja järjestelmällisestä suhtautumisestaan käsiteltäviin aiheisiin.
Kaukokatselijoiden saamien tietojen tulokset ja yhdenmukaisuus koskien eri kohteita olivat merkittäviä, ottaen huomioon että kaikki neljä sessiota tehtiin sokkoprotokollan avulla. Tämä protokolla estää “kuormittamisen”, josta tri. Brown sanoo että sitä väistämättä tapahtuu kun kaukokatselijat tulevat tietoisiksi etukäteen siitä mitkä heidän kohteensa ovat. Tämä sokkoprotokolla on syy sille miksi Farsightin kaukokatselusessiot ovat tärkeä työkalu eksopolitiikan analyyseissa ja tutkimuksissa, joilla pyritään ymmärtämään avaruusolentojen intervention kokonaiskuvaa Maapallolla.
Kaukokatselusessiossa neljä kaukokatselijaa keskittyivät presidentti Putinin ja hänen sisäpiirinsä mielentiloihin, sekä niihin vaikuttimiin jotka vaikuttivat Venäjän lopulliseen päätökseen hyökätä aseellisesti Ukrainaan. Oli selvää, että avaruusolennot käyttivät näitä Venäjän johtajia hyväkseen suurten jännitteiden aikaan, ja vaikuttivat heidän päätöksentekoonsa Ukrainan kriisissä. Ja kuitenkaan me emme vielä tiedä mitkä nämä ongelmat olivat ja miten lopulliseen päätökseen päädyttiin.
Tärkeimpänä, me emme tiedä onko tällainen prosessi käynnissä kulisseissa Ukrainan poliittisen ja sotilaallisen johdon keskuudessa, tai keskeisten NATO-maiden johdon keskuudessa, jotka ovat kärjistäneet jännitteitä välittömästi Venäjän sotilasoperaation alettua.
Joten tässä kohtaa tulisi olla selvää, että kaukokatseludatamme viittaa siihen, että avaruusolennot ovat mentaalisesti manipuloineet Venäjän johtoa. He vaikuttavat investoineen paljon tähän projektiin, ja Ukrainan sota tuntuu olevan jotain missä he ovat mukana. Kysymys kuuluukin nyt, miksi? Miksi tietyt avaruusolennot haluaisivat käynnistää hyökkäyksen Ukrainaan? Onko tämä kaikki mitä jää jäljelle, sota yhdessä eurooppalaisessa maassa, vai onko käynnissä jotain suurempaa?
Ystävät, jos olette pidempään seuranneet Farsightin toimintaa, tiedätte että me olemme nähneet tilanteita joissa tietyt avaruusolennot ovat manipuloineet ihmisjohtoa aluksi luomalla kriisin, ja sitten tarjoamalla ratkaisua kriisiin…
Nämä sopimukset avaavat oven avaruusolentojen maanalaisten tukikohtien perustamiselle, jotka ovat olleet vahvasti mukana erittäin massiivisissa ja hyväksikäyttöön tähtäävissä kokeissa, joissa on ollut mukana miljoonia maanpäällisiä ihmisiä. Lisäksi tällaiset sopimukset avaruusolentojen kanssa eivät rajoittuneet vain Yhdysvaltojen johdon allekirjoittamiin sopimuksiin, kuten muut näyttävät ehdottaneen…
Katsokaas, kun on muitakin avaruusolentojen ryhmiä, jotka voivat tulla väliin ja pysäyttää reptiliaanit ja heidän liittolaisensa käyttämästä hyväksi ihmiskuntaa, mikäli salailu lopetettaisiin ja ihmiset pyytäisivät apua positiivisemmilta avaruusolennoilta. Positiivisemmat avaruusolennot vaativat, että vapaata tahtoa kunnioitetaan ja he edellyttävät että ihmisskunta avoimesti pyytää apua. Heidän näkökulmastaan, jos laji vapaaehtoisesti haluaa ryhtyä orjaroduksi niin se on OK niin kauan kuin kyseessä on vapaan tahdon ele, mutta kaikki hajoaa heti kun useampi ihminen tulee tietoiseksi siitä että heitä kusetetaan ja että valtion johtajat ovat solmineet petollisia sopimuksia sortavien avaruusolentojen kanssa.
Tähän pisteeseen asti olen samaa mieltä tri. Brownin kaukokatseludatasta tekemistä johtopäätelmistä. Kyllä, sortavat avaruusolentojen ryhmittymät käyttävät hermostollista kytkentää kontrolloidakseen ja manipuloidakseen ihmisjohtajia. Tätä manipulaatiota on tapahtunut pitkän aikaa, niinkuin useat tutkijat ovat sanoneet, mm. William Bramley Gods of Edenissa (1989) ja Jim Marrs Rule by Secrecyssa (2000).
Nyt päästäänkin Ukrainan kriisiin ja siihen miksi avaruusolennot tulivat väliin, tri. Brownin mukaan:
Joten sortavat avaruusolennot varmasti tarkkailevat mahdollisuutta solmia uusia sopimuksia, jotka viivästyttäisivät positiivisempien avaruusolentojen väliintuloa, ja tämä johtaa nykyiseen Ukrainan ja Venäjän väliseen kriisiin. Sillä, jos Venäjän johtoa on manipuloitu järjettömään sotaan Ukrainaa vastaan, on ainoastaan ajan kysymys milloin Venäjän armeijalla on vastassaan lopullinen tappio, kun muu maailma päättää auttaa Ukrainaa puolustamaan itseään.
Idea siitä, että Venäjä olisi lähtenyt “järjettömään sotaan Ukrainaa vastaan” on ollut valtavirran median narratiiveissa vahvasti esillä, joissa Putin esitetään seuraavana Hitlerinä ja että samanlainen despoottinen, jopa demooninen impulssi ajaa häntä eteenpäin. Todellakin, idean siitä, että negatiiviset avaruusolennot olisivat vaikuttaneet presidentti Putiniin ja hänen sisäpiiriinsä jotta he olisivat lähteneet epäoikeutettuun ja brutaaliin hyökkäykseen, moni tulee näkymään valtavirran medioiden narratiivin vahvistuksena.
Kuitenkin syvempi analyysi Ukrainan kriisistä viittaa siihen, että negatiiviset avaruusolennot ovat vaikuttaneet paljon laajemmalti kuin pelkästään Putiniin ja hänen sisäpiiriinsä, vähintäänkin siitä lähtien kun Ukrainassa tapahtui viimeksi kaikkea sekavaa vuonna 2014.
Demokraattisesti valitun presidentti Viktor Janukovitsin savustaminen väkivalloin, joka yritti rakentaa siltaa Ukrainan vimmatun nationalistisen länsipuolen ja russofiilisen itäpuolen välille, sai aikaan tuhoisan poliittisen dynamiikan, joka johti sisällissotaan ja nykyiseen kriisiin.
Tämä tuhoisa prosessi on hyvin kuvattu Itä-Eurooppaa tutkivien historioitisijoiden poliittisissa analyyseissa, mm. professori John Meiersheimerin sekä professori Stephen Cohenin analyyseissa. Molemmat varoittivat sisällissodan uhasta mikäli Ukraina pakotettaisiin tekemään pakkovalinta joko idän tai lännen välillä.
Lisäksi Oliver Stonen dokumentissa Ukraine on Fire kuvataan raa’asti miten poliittinen dynamiikka on tähän päivään asti kehittynyt, ja miten pahantahtoiset voimat toimivat kulisseissa ja kärjistävät konfliktia.
Ennen Venäjän helmikuun 24. päivän 2022 “erikoisoperaatiota”, oli uskottavaa näyttöä siitä että Ukrainan armeija oli aikeissa valtaamaan takaisin kapinallisen Donbassin alueen salamahyökkäyksellä. Yhdysvallat ja keskeiset NATO-jäsenet auttoivat asiaa rohkaisemalla Ukrainan johtoa ottamaan tiukan asenteen kapinallisalueisiin, joille oli luvattu poliittista autonomiaa vuoden 2014 Minskin sopimuksessa — lupauksia ei kuitenkaan koskaan toteutettu.
USA/NATO rohkaisi siis Ukrainan johtoa välttämään minkäänlaista poliittista ratkaisua kapinallisalueiden tilanteeseen ja sen sijaan pyrittiin etsimään sotilaallista ratkaisua Donbassin ongelmaan. NATO antoi tarpeellista koulutusta ja aseita mahdollistaakseen Ukrainan sotilaallisen ratkaisun, joka oli samanlainen kuin Kroatian “Operation Storm”, joka menestyksekkäästi otti takaisin haltuun serbien hallussa pitämän Krajinan alueen elokuussa 1995.
Huolestuttavien uutisten lisäksi siitä, että Ukraina harkitsi sen ydinaseohjelman jatkamista, Ukrainalla oli myös useiden Pentagonin bioaselaboratorioiden ongelma. Amerikkalaisviranomaisten aluksi kiellettyä se, että Pentagon olisi rahoittanut biolaboratorioita, Bidenin hallinnon alivaltiosihteeri Victoria Nuland vahvisti, että näin tapahtuikin, vaikkakin vain puolustustarkoituksiin. Molemmat nämä tapahtumat olivat luonnollisesti suuri huolenaihe presidentti Putinille ja hänen sisäpiirilleen.
Viimeisenä, on myös näyttöä siitä, että uskomattoman kehittyneen avaruusolentojen lajin “avaruusarkki” on löydetty Etelä-Ukrainasta, Khersonin alueelta, kuten useat lähteet ovat esittäneet. Kherson oli ensimmäinen ukrainalaiskaupunki, jonka Venäjä otti haltuun. Avaruusarkin, jota NATO tavoitteli itselleen, lisääminen listaan ainoastaan pahensi vaarallista Ukrainan tilannetta.
Kaikki yllä esitetyt tekijät ennustettavasti ovat vaikuttaneet vahvasti presidentti Putinin ja hänen sisäpiirinsä päätöksentekoon, mikä on johtanut heidän kohtalokkaaseen päätökseensä lähteä “erikoisoperaatioon”, näennäisesti demilitarisoimaan Ukraina ja puhdistamaan se natseista.
Tässä kohtaa haluan esittää, että olen eri mieltä presidentti Putinin ja hänen sisäpiirinsä päätöksestä käynnistää “erikoisoperaatio” Ukrainaa vastaan. Hän antoi negatiivisille avaruusolennoille ja näiden Deep State -käsikassaroille sen mitä he kovasti kaipasivat ja mikä oli vaatinut vuosien kehittelyä — uuden sodan joka suoraan asettaisi NATOn ja Venäjän napit vastakkain.
Kaikesta huolimatta ymmärrän miksi Vladimir Putin ja hänen neuvonantajansa tunsivat huolta, stressiä, kostonhalua ja kiihtyneisyyttä; ja miksi he uskoivat että heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Tämän takia Farsightin kaukokatselu on mitä avuliain, sillä se antaa tärkeitä vastauksia kysymyksiin mikä käänsi vaa’an Venäjän kohtalokkaan sotilasoperaation suuntaan. Sitä vastoin presidentti Putin oli aiemmin ollut paljon pidättyneempi hänen suhteissaan Ukrainaan, NATOon ja Amerikkaan.
Tässä tri. Brownin johtopäätökset antavat ratkaisun, joka ehkäisee skenaarion toteutumisen uudelleen tai taantumisen tulevaisuuden ydinsodaksi:
Saatatte pohtia sitä miksi ihmiset ja erityisesti ihmisten kansallinen johto on niin helposti vedettävissä höplästä. Vastaus on yksinkertainen: salailu. Niin kauan kun avaruusolentojen läsnäolo pidetään salassa kansalta, on ihmisjohdolla mahdollista tulla vedätetyksi kerta toisensa jälkeen hermostollisella kytkennällä tarpeen niin vaatiessa. Ainoa asia, joka tämän voi estää tapahtumasta on UFO-paljastus.
Salailun lopettaminen tarkoittaa paljastusta. Kissan pöydälle nostamista, niinsanotusti. Se on ainoa asia joka merkkaa, paljastus. Ihmisjohdon tulee ymmärtää, että se mitä Vladimir Putinille ja hänen sisäpiirilleen on tapahtunut todennäköisesti tapahtuu eri asteissa kaikille tärkeille ihmisjohtajille. Eli siis kaikille ihmisjohtajille, mukaanlukien presidentit ja pääministerit, kukaan heistä ei ole turvassa manipulaatiolta. Kukaan ei ole turvassa.
Olen samaa mieltä, että paljastus on tärkeää, jotta voitaisiin lopettaa avaruusolentojen maailman johtajien hermostollisella kytkennällä manipulointi, tarpeettomien sotien tekaiseminen, hyväksikäyttösopimusten pakottaminen ja salailujärjestelmän ylläpito. Täydellinen paljastus tulee lopettamaan sellaiset törkeät käytänteet, ja tärkeimpänä edistämään maailmanrauhaa ja avointa kontaktia avaruusolentoihin.
Romanialainen kenraali Emil Strainu on asiantuntija radiopaikantamisessa ja geofyysisen sodankäynnin tohtori. Hän väittää, että niinkutsuttuja reptiliaaneja on olemassa ja että ne elävät maanalaisissa suurissa tukikohdissa.
Hänen hyvä ystävänsä oli nähnyt kaksi reptiliaania varhaisena aamuna kello 5 Retezatin vuoristossa.
Korkea-arvoinen upseeri (eversti X) palasi lyhyeltä telttaretkeltä, jonka hän teki yksin vuorille. Hän oli lähellä Bucharestia (Romanian pääkaupunki), kun hänen autonsa piippasi bensan vähäisyydestä, joten hän pysähtyi läheiselle bensa-asemalle maaseudulla.
Kello oli noin 5:00-5:10 aamulla
Ketään ei ollut lähimaillakaan. Eversti X näki khakin värisen Hummerin, jonka ikkunat olivat mustat, bensa-aseman laitamilla yksikseen kone päällä, eikä ristin sielua mailla halmeilla.
Tankattuaan hän maksoi ja meni autolleen. Mutta sitten hän havaitsi, että kuskin puoleinen ovi Hummerissa avautui, ja sisällä hän näki reptiliaanin.
Liskolla ei ollut mitään vaatteita, hänen jalassaan oli armeijan saappaat. Se oli täysin vihreiden suomujen peitossa (kuin levää) ja sen päässä oli liskon heltta.
Lisko näki eversti X:n, poistui autosta, edelleen katsellen tätä. Hän päästeli joitain teräviä ääniä jollekulle sisällä autossa, ärsyyntyneenä, ja sitten palasi ratin eteen ja lähti pois nopeasti. Autolla ei ollut rekisterikilpeä, ei edessä eikä takana.
Eversti X laskeskeli, että lisko oli 2m pitkä, sen silmät keltaiset ja pupillit kissamaiset.
Eversti katseli ympärilleen oliko joku muu nähnyt tapauksen, mutta hän oli yksin. Sitten hän havaitsi videokameran asemalla.
Valitettavasti myyjä sanoi hänelle, että videokamera oli “pelkkä kulissi” ja että sillä ei ollut muuta käyttöä kuin koittaa pelotella varkaita. Eversti piti tilannetta jäynänä ja jatkoi matkaansa.
Parin mailin jälkeen eversti X oli edelleen tyrmistynyt tapauksesta, kun hän näki saman Hummerin kaikki neljä ovea sepposen selällään. Lisäksi kauempana hän näki kaksi tummanvihreää reptiliaania, jotka näyttivät kiistelevän jostain.
Oletettavasti toinen reptiliaani oli 15-20cm ensimmäisti isompi. Sillä ei ollut vaatteita tai buutseja. Sen jalat olivat liskomaiset, ja toisin kuin ensimmäisellä sillä oli häntä.
Kahden viikon ajan tarinaa analysoitiin erittäin yksityiskohtaisesti ja he etsivät silminnäkijöitä, mutta kaikki yritykset päättyivät vesiperään.
Kenraali Emil Strainu totesi:
Vain yksi asia on varmaa: me elämme maailmassa jonka tunnemme, meillä on väärä mielikuva siitä että me olisimme sen herroja… “
… itse asiassa me olemme ainoastaan läpikulkumatkalla planeetall,a joka ei koskaan ole edes kuulunut meille ja ilman ideaa siitä mikä meidän todellinen tarkoituksemme on… “
Vuonna 1993 nauhoitetussa keskustelussa, jota ei ole julkisesti aiemmin kuultu, Albert Einsteinin assistentti kesällä 1947 teki huikean paljastuksen, että hän ja professori matkasivat New Mexicon Roswelliin valtion käskyläisinä ja tarkastelivat maahansyöksyneitä avaruusaluksen romuja ja avaruusolentojen ruumiita.
Assistentin haastattelun voit kuulla alla. Myöhemmin hän sai kaksi tohtorintutkintoa ja oli akateemikkona Floridan yliopistossa lähes 50 vuotta. Elämänsä ehtoopuolella hän tunsi tarvetta kertoa tarinansa. Hän toimi tällä tavoin ja antoi nauhoittaa keskustelun matkastaan Einsteinin kanssa heinäkuussa 1947 tarkastelemaan avaruusalusta toiselta puolelta galaksia. Einstein oli tottakai tunnettu teoreettinen fyysikko, joka mullisti monia tieteenaloja. Einstein osoitti atomien ja molekyylien olemassaolon ja näytti universumin koostuvan aika-avaruudesta.
Tohtori Shirley Wright
Shirley Wrightilla oli kaksi tohtorintutkintoa — yksi kemiasta ja yksi fysiikasta. Hänen elämänsä oli hyvää ja tuottavaa. Me saamme hänen heinäkuun 2015 Miami Heraldissa julkaistusta kuolinilmoituksestaan lukea hänen olleen yliopistolehtori ja opettaja, dominikaaninunna, filantropisti ja Albert Einsteinin oppilas:
”WRIGHT, SHIRLEY, Shirley, uskollinen tytär, 85, kuoli heinäkuun 1. päivä 2015. Hän syntyi Bostonissa, vietti lapsuutensa Chicagossa. Teini-ikäisenä hän muutti Miami Beachille, jossa hänen vanhempansa rakensivat Tropicaire Hotelin, jossa hän toimi myöhemmin vuosia. Hän oli omistautunut opettaja ja tieteentekijä, hän sai tohtorintutkinnot kemiasta ja fysiikasta. Hän oli kemian professorina MDCC:ssa yli 50 vuotta. Hän oli tohtori Albert Einsteinin oppilas Princetonissa. Hän opetti Miamin yliopistossa ja Barry Collegessa ja oli myös opettaja JMH School of Nursingissa ja Hialeah High Schoolissa. Hän oli MDCC:n ensimmäinen naisjohtaja.
Hän oli kolmannen asteen dominikaaninunna. 50 vuoden ajan Shirley lahjoitti stipendejä oppilaille, jotka olivat ansioituneita tieteiden opiskelijoita. Anteliaana persoonana hän tuki monia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja auttoi tarpeessa olevia.”
Hänen Roswellin tarinansa alunperin kuultiin edesmenneeltä UFO-tutkijalta Leonard Stringfieldilta hänen 1990-luvulla julkaistussa monografisarjassaan ”Status Report – UFO Crash Retrievals”. Hän antoi Einsteinin assistentille pseudonyyminimen ”Edith Simpson” suojellakseen hänen identiteettiään ja perheen yksityisyyttä. Mutta Stringfield mainitsi hänen kirjassaan floridalaisen tutkijan, joka tapasi tohtori Wrightin haastattelua varten, naisen nimeltä Sheila Franklin. Franklin oli aktiivinen osavaltion MUFONissa. Stringfield ja Franklin tekivät yhteistyötä kirjatakseen ylös sen mitä naisella oli sanottavaa.
Franklin ja Wright tunsivat yhteisen ystävän. Tämän yhteyshenkilön kautta Franklin sai tietää, että Wright oli maininnut matkanneensa Einsteinin kanssa Roswelliin. Ystävä järjesti niin, että Franklin ja Wright saattoivat tavata. Franklin nauhoitti Wrightin Roswell-tunnustuksen heidän tavatessaan Miamissa marraskuussa 1993.
Sheila Franklin toivoi, että Stringfieldin mainitsema assistentti olisi edelleen elossa. Ja jos hän olisi, toivottavasti hänet löydettäisiin. Useiden internet-arkistojen läpikäynnin ja monien puhelinsoittojen jälkeen Franklin löydettiin ja häneen saatiin yhteys. hän suhtautui aluksi skeptisesti soittoon, mutta kun hän tajusi millä asialla häneen otettiin yhteyttä, hän lämpeni ajatukselle. Hän selitti, että hänellä oli sekä muistiinpanot hänen haastattelustaan Einsteinin assistenttina, että hän oli myös nauhoittanut sen ja nauhat olivat edelleen olemassa. Lisäksi hän oli halukas etsimään nyt jo melkein 30 vuotta vanhat nauhat ja lähettämään ne koko maailman kuultaviksi. Kiitollisena kaikesta Frankin löysi ja lähetti sähköpostissa erään näistä haastatteluista. Muita Wrightin todistuksen osia annettiin Stringfieldin monografiin painettavaksi ja niihin viitataan tässä. Valitettavasti Franklin ei löytänyt toista Wrightin nauhaa parhaallakaan etsimisellä.
Wrightin Roswell-tarina
Tutkija Sheila Franklin
Wright selitti Franklinille, että vuonna 1947 hänet oltiin valittu useiden lahjakkaiden oppilaiden joukosta työskentelemään professori Einsteinin kanssa kesäksi 1947. Hän oli käynyt läpi monenlaiset turvatarkastukset ja -koulutukset, koska hänen työnsä asettaisi hänet arkaluonteiseen asemaan. Einstein piti Wrightista ammattimielessä ja vei hänet joka paikkaan. Wright muistaa Einsteinin ”lämminsydämisenä, sympaattisena ja ystävällisenä kaikille oppilailleen”. Mutta hienäkuussa tuona vuonna tapahtui jotain, mikä jäisi hänen muistiinsa ikuisesti. Hän meni Einsteinin kanssa ”kriisitapaamiseen”, joka pidettiin lounaisosassa olevassa ilmavoimien tukikohdassa, jonne lähti muita tieteentekijöitä ja armeijan henkilöstöä. Heidät lennätettiin Princetonista Chicagoon normaalilennolla, josta he ottivat toisen lennon pienelle siviilikentälle. Silloin satoi vettä, kun he laskeutuivat ja eversti trenssitakissaan otti heidät vastaan ja ajoi ehkäpä 50-75 mailia autiomaan halki tukikohtaan. Heidät vietiin vahvasti vartioituun hangaariin. Siellä Wright ja Einstein tajusivat, että he käsittelisivät jotain Maan ulkopuolelta tullutta.
Hän kuvasi alusta, jota hangaarissa säilytettiin. ”Se oli levyn muotoinen, tavallaan konkaavi. Sen koko oli neljänneksen hangaarin lattian pinta-alasta.” Alus vaikutti olevan vaurioitunut sivusta. Hän sanoi, että valitettavasti hän ei päässyt tarpeeksi lähelle katsomaan yksityiskohtia, sillä aluksen ympärillä oli vartioita, valokuvaajia ja sitä tutkivia asiantuntijoita.
Wright sanoi, että ”aluksen runko oli varsin heijastavaa materiaalia, mutta sen lähelle mentäessä se muuttui mataksi.” Hän lisää, ”ne olivat varsin mielenkiintoista materiaalia”.
Franklin kysyi Wrightilta mikä Einsteinia kiinnosti eniten. Wright vastaa, ”voimanlähde ja universumi”. Hän lisää, ”häntä ei yhtään häirinnyt oikeiden todisteiden näkeminen. En kirjannut muistiinpanoihini hänen ensimmäisiä kommenttejaan, mutta hän sanoi jotain siihen suuntaan ettei häntä yllättänyt yhtään että he olivat tulleet Maapallolle ja että se antoi hänelle toivoa siitä että me voisimme oppia lisää universumista. Ensikontakti, hänen mukaansa, hyödyttäisi molempia maailmoja”.
Franklin pohti mikä Wrightin oma reaktio oli. Wright vastasi, ”reaktioni oli ihmetys, puoliksi uteliaisuus ja ehkäpä puoliksi pelko”.
Mutta Wright ja Einstein saivat nähdä jotain muutakin kuin pelkän aluksen.
Tukikohdan hangaarin sisällä oli avaruusolentoja. Hän kertoi niistä, ”jotkut asiantuntijat saivat päästä lähemmäksi katsomaan, myös minun pomoni. Minulle ne kaikki viisi näyttivät samoilta. Mutta ne olivat metrin mittaisia, karvattomia, niiden päät olivat suuria ja niiden silmät mahdottoman suuria, niiden iho oli harmaa hivenen vihertävällä sävyllä, mutta suurimmaksi osaksi niiden kehoja ei näkynyt, sillä niillä oli päällään tiukan pukevat asut. Mutta kuulin ettei niillä ollut napaa tai sukupuolielimiä.”
Myöhemmin reissulla tuli uusi kierros. Hän ja Einstein saatettiin jeepeillä arviolta 50 mailin päähän autiomaan läpi yksinäiseen, syrjäiseen rakennukseen jonka ovella oli vartioita. Heidät patistettiin rakennukseen, jossa upseeri tervehti heitä ja ohjasi alueelle, jossa oli henkilöstöä ja lääkintähnkilökuntaa olennon ympärille, joka näytti olevan kivuista tuskissaan. Se päästeli omituisia ääniä, mutta ei koskaan ”puhunut”. Wright itse piti etäisyyttä, mutta kuvasi sen harmaaksi kaksijalkaiseksi, mahdollisesti enemmän ihmisen näköiseksi kuin muut aiemmin nähdyt. Sen torso oli laajentunut groteskisti. ”Sen oli oltava tuore tapaus, mutta minulle ei kerrottu mitään ennenkuin meidät oltiin jo ohjattu pois tilasta.” Wright kertoi Franklinille, että myöhemmin hän sai kuulla olennon selvinneen hengissä.
Wright sanoi, että Einstein ”jolla oli oikeat turvaluokitukset, kirjoitti raportin jota minä en nähnyt. Minulle vain sanottiin että pysyä hiljaa asiasta.” Vaikka hän ei allekirjoittanut mitään papereita, hän piti lupauksensa eikä sanonut mitään. Franklin muistelee, että Wright oli maininnut Roswellin matkan tulevan kiistetyksi, että mitään kirjallista ei koskaan löytyisi matkasta ja kaikki todisteet siitä tuhottaisiin. Wrightia huoletti, että tiettyinä aikoina tapauksen jälkeen hänestä on saatettu pitää ‘kansioita’, mm. niillä henkilöillä jotka hänen ympärillään kuulustelivat ihmisiä.
Todistenauha
Osa Wrightin todistuksesta on kuultavissa tästä:
Kun hänen ääntään ja olemustaan kuuntelee, Wrightin tarina vaikuttaa tapahtuneen oikeasti. Kun hän vastaa Franklinin kysymyksiin, Wright vastaa tavalla joka on totuudenmukainen.
Stringfieldin monografien lisäksi tämän tekstin kirjoittaja on käyttänyt Franklinin hänen muistiinpanoihinsa perustuvia muisteloita haastattelusta. Nämä on tarjottu sekä puhelimessa että sähköpostitse.
Selvästikään Wrightilla ei ole mitään hyödyttävää — eikä hän hyötynytkään tästä mitenkään — tarinansa kertomisesta. Hän ei kaivannut rahaa. Hän ei etsinyt myöskään valtaa tai loistoa, hänen tarinansa on totuudenmukaisesti kerrottu tässä ja nyt, hänen kuolemansa jälkeen.
Tarinan todentaminen
Vaikka Wright varoitti ettei hänen Roswell-matkastaan löytyisi paperilla mitään, silti kuitenkin yritettiin. Albert Einstein Archives Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa sekä Einstein Papers Project Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa molemmat ottivat yhteyttä saadakseen selville oliko viitteitä Einsteinin sijainnista aikavälillä heinäkuun 7. – 20. päivä 1947 (maahansyöksyn jälkeen). Löytyisikö kalenteria tai jotain aikataulua, joka kertoisi siitä missä on ollut ja mitä hän on tehnyt? Vaikka sellaisen dokumentaation löytämisen mahdollisuudet ovat pienet, asia täytyi käsitellä. Vastaukset, joita saatiin joskus suurella viiveellä, erosivat toisistaan.
Albert Einstein Archives sai kirjeen eräältä henkilöltä päivämäärällä heinäkuun 21. 1947 (jota ei voida tässä esittää), jossa hän viittaa Einsteinin tarjoukseen mennä purjehtimaan. Vastaus oli, että Einstein katuu ettei hän voinut lähteä koska hänellä oli vatsahaavan oireita. Kirjeen kirjoittaja sanoi, että uutisten kuuleminen oli ”hämmentävää”. Se että Einstein olisi kärsinyt vatsahaavasta (ehkäpä liiallisen stressin seurauksena) käytyään katselemassa Roswellin esineitä kaksi viikkoa ennen saattaa olla merkittävää.
Einstein Paper Project Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa, apulaispäätoimittajansa kautta, ensin vihjaili, että 1940-luvun materiaali olisi ollut vielä ”digitoimatta”. Tämän jälkeen selitettiin, että vanhempi päätoimittaja sanoi että Einstein ei poistunut Princetonista tuon vuoden heinäkuussa. Sitä ei selitetty mitenkään mistä hän tiesi mitä Einstein teki 75 vuotta sitten, muutamana päivänä tietystä kuukaudesta kesänä jolloin hän oli vapaa akateemisen vuoden asettamista aikatauluista.
Toimittaja puhuu Einsteinista ja UFOista
Frank Edwards oli varhainen radiopioneeri ja useiden UFO-kirjojen kirjoittaja, mm. klassikon ”UFOs: Serious Business”. Hän oli Amerikan tunnettu nimi 1950- ja 1960-luvuilla. Detroitissa pidetyssä luennossa yleisölle vuonna 1956, Edwards mainitsi Einsteinia koskevat lausunnot joiden hän uskoi olevan totta perustuen hänen lähteisiinsä sekä ymmärrykseen historiallisista olosuhteista. Ja nämä lausunnot ovat huikeita. Edwardsin mukaan neljä vuotta ennen, vuonna 1952, Albert Einstein oli välittänyt kiireellisen viestin presidentti Harry Trumanille. Häntä vahvasti kiinnostu UFO-ilmiöt, ja Einstein varoitti, että Trumanin ”ammutaan alas”-politiikka UFOja koskien ei ollut viisasta. Tämä on äärimmäisen harvinainen kahden minuutin pätkä tilaisuuden nauhoitteesta:
Mitä Einstein sanoi avaruusolennoista?
Einsteinin tiedetään puhuneen Maan ulkopuolisesta älykkäästä elämästä ainoastaan neljä kertaa.
Ennen Roswellia hän oli asian suhteen myönteinen; Roswellin jälkeen hänen mielipiteensä muuttui. Eräässä lausunnossa hän sanoi ihmisten ”näkevän jotain” mutta että hän ”ei halua tietää enempää”. Hän halusi asian pysyvän hänelle vain pintapuolisena, ja hän jopa kieltäytyi kommentoimasta kuuluisaa Roswellin maahansyöksyä:
Niinkin varhain kuin vuonna 1920 Einstein epäili, että älykästä Maan ulkopuolista elämää olisi olemassa ja kontakti olisi mahdollinen. Mielenkiintoinen löytö tammikuulta 1920 oli artikkeli London Daily Mailissa, jossa kirjeenvaihtaja oli pyytänyt tulevalta Nobel-palkinnon saajalta hänen mielipidettään Maan ulkopuolisesta elämästä. Radiopioneeri Guglielmo Marconi oli kertonut hieman tätä ennen samalle lehdelle mystisistä signaaleista, joiden hän epäili tulleen Marsista. Mitä Einstein ajatteli? ”Miksi Maapallon tulisi olla ainoa planeetta jolla on ihmiselämää? Se ei ole ainutlaatuinen minkään tekijän suhteen. Mutta jos älykkäitä olentoja on olemassa, niinkuin me voimme olettaa niitä olevan muuallakin univerusmissa, en usko niiden kommunikoivan Maan kanssa radiolla. Valonsäteet, joiden suuntaa voi kontrolloida helpommin, olisi todennäköisesti menetelmä jota kokeiltaisiin ensimmäisenä.”
Vuonna 1952 raportoitiin, että Einstein kirjoitti evankelista Louis Gardnerille vastauksen Gardnerin kysymykseen UFOista: ”Nämä ihmiset ovat nähneet jotain. Se mikä se on, en tiedä, enkä ole utelias tietämään.” Kiinnostavampaa Einsteinin lausunnossa ei ole se mitä sanottiin vaan mitä jätettiin sanomatta. Vaikka Einstein myöntää, että ilmiö on todellinen, hän sanoo että hän ei halua tietää mitä he näkivät. Tämä on Einsteinilta vilpillistä. Milloin hän perääntyisi etsimästä ratkaisuja mysteereihin? Hänen vastauksensa oli selvästikin ”välttelyä”.
Myöskin vuonna 1952, kirjeessä päivämäärällä marraskuun 12., Einstein lyhyesti vastaa edesmenneelle ristiriitaiselle UFO-kirjailija Albert K. Benderille. Bender kysyi mitä Einstein oli mieltä lentävien lautasten ilmiöstä. Einstein kirjoitti takaisin, ”Hyvä herra: Koska minulla ei ole mitään kokemusta ja vain pinnallisesti tietoa aiheesta, en ole pahoillani siitä etten pysty vastaamaan pyyntöönne. Terveisin, Albert Einstein”
Ilmeisesti keskiviikkona heinäkuun 9. päivä 1947 Irish Times -sanomalehti kirjoitti: ”Yhdysvaltain sotaministeriö sanoi, että heillä ei ollut tietoa eilisiltaisesta New Mexicon ”lentävästä lautasesta” ja että he kysyivät asiaa Roswellista. Professori Einstein kertoi U.P.:n kirjeenvaihtajalle, että hänellä ’ei ollut minkäänlaista kommenttia’ antaa.”
Mielestäni me tiedämme nyt miksi suuri professori valitsi olla sanomatta tapauksesta yhtään mitään: hän oli siellä ja oli vannonut olevansa sanomatta mitään kenellekään.
Kirjoittajasta: Suoritettuaan tutkinnon amerikkalaisesta historiasta, George LoBuono toimi toimittajana Suttertown Newsille Sacramentossa, ja myöhemmin Indonesiassa. Vuonna 1995 hän alkoi tutkia amerikkalaisten avaruusolentoihin liittyviä ohjelmia. Hän on työskennellyt poliittisten kampanjoiden parissa ja ydinaseiden vastaisena aktivistina sekä tehnyt rauhantyötä.
