Toistuvat havainnot, poliittinen paskapuhe, tieteelliset todisteet. Jotain on ollut käynnissä vuodesta 1947, ja Yhdysvallat kietää sen niin kiivaasti, että pelkkä kieltäminen tuntuu vahvistavan sen jo todeksi. UFOs vs. The US Government tutkii läheltäpiti-kohtaamisia ja mahdollisia avaruusolentojen Maapallolle tehtyjen vierailujen peittelyjä.
UFOs & Aliens on julkaistu vuonna 1999, *** sen kertojana toimii Star Trek: Voyagerin Jeri Ryan. Siinä on huikeat visualisaatiot ja haastatteluja tieteen, teknologian ja ufologian huippuasiantuntijoilta kuten Jill Tarter, elokuvan Contact inspiraatio. Se näytettiin ensin TLC:llä. Tässä tarkastellaan mielenkiintoisesti UFO-havaintoja, avaruusolentokohtaamisia sekä aikeitamme saada yhteys Maan ulkopuoliseen elämään.
Avaruusalus (arkki) lepää jossain päin Bermudan kolmiota merenpohjassa. Michael Sallan eksopoliittinen informantti JP kuvaa monikansallisen pelastustehtävän, johon ottaa osaa sekä amerikkalaiset että kiinalaiset ja venäläiset sotilaat.
Tämän pelastustehtävän tarkoitus on pelastaa Aztec-intiaaneja Meksikosta, joita aiempi tehtävä ei pystynyt kaikkia pelastamaan.
JP selittää miten monikansallinen tiimi löysi Aztec-intiaanit sekä myös portaalin, joka yhdistää Atlantiksen aluksen toisiin arkkeihin, joita aurinkokunnassamme on.
Hän sanoo, että 15 sotilasta oli vahingossa käynyt portaalista heidän tutkiessaan samanlaista arkkia Kuussa.
JP kuvaa monikansallista pelastustehtävää, sitä miten kiinalaiset, venäläiset ja amerikkalaiset sotilaat tekivät yhteistyötä ja mitä kaikkea arkeissa on piilossa, joita löytyy eri puolilta aurinkokuntaamme.
Tämä teksti pyrkii tarkastelemaan ongelmia, joita liittyy planeetan pinnalla elävän lajin vaihtaessa elintapaansa avaruudessa eläväksi lajiksi. Osana tätä prosessia me alleviivaamme sitä seikkaa, että on saavutettu evoluution erkaantumispiste, ja näin suurena potentiaalisen vapauden hetkenä me tunnemme myös suurinta liikemäärämomenttia kohti muutosta. Tätä esimerkillistää niinkutsuttu “Obaman Arvoitus” — eli: poliitikot ja muut valtakerrostumien jäsenet jäävät kiinni klassiseen karteesiseen kahtiajakoon, jossa maanpäälliset asiat nähdään vastakkaisina avaruuteen muuttoon liittyville asioille. Tutkittuamme joitain ideoita siitä miksi sellainen tilanne on syntynyt, me jatkamme Roswellin jälkeiseen avaruusolentojen vaikutusvaltaan koskien avaruusfilosofiaa ja -tiedettä, ja keskitymme erääseen ajattelijoiden ryhmään 1970- ja 80-luvuilla. Me tarkastelemme kehittyneiden älyjen roolia tällä hetkellä avaruusongelmassa ja sitä miten avoin kontakti tulisi olla keskeinen ydinkomponentti tällaisessa siirtymässä. Tämä tutkielma tarjoaa myös näyttöä siitä, että avaruuteen muutto ei todellakaan ole mikään abstrakti tai hukkaan heitetty projekti, vaan se voi olla taloudellinen ja poliittinen katalyytti samanaikaiselle Maapallon nykyongelmien ratkaisulle sekä kollektiivitietoisuuden muutokselle meidän ottaessamme haparoivia askelia jättääksemme geostationaarisen kohtumme.
Meidän tulee pitää nykypäivän ongelmat niiden todellisessa mittakaavassa: ne ovat tärkeitä — todellakin äärimmäisen tärkeitä — koska ne voivat tuhota sivilisaatiomme ja tulevaisuutemme ennen syntymäämme. Avaruuteen siirtyminen voi kääntää monen mielen ulospäinsuuntautuneeksi ja pois nykyisistä heimokiistoista. Tavallaan raketti, joka on kaukana sivilisaation tuhoajasta, voi tarjota hätäuloskäynnin jota me tarvitsemme sen säilyttämiseen.
Obaman Arvoitus ja eksopolitiikka
Tehdessäni taustatutkimusta tälle artikkelille lopulta päädyin yllämainittuun kappaleeseen Institute for Cooperation in Spacen (ICIS) puheenjohtaja Arthur C. Clarken sanomana. Se esittää konkreettisen lausunnon käsillämme olevista ydinongelmista ja näyttää miksi eksopolitiikka alana on paljon muutakin kuin ‘alieneita’ tai metaforisia tai kirjaimellisia UFOja. Todellakin, eksopolitiikalla on tietoisuuden kohottaminen sen keskeisenä opinkappaleenaan, ja kuten Clarke vihjaa — jättämällä Maapallon painovoimakentän me itse asiassa suuremmalla todennäköisyydellä saamme rauhan Maahan kuin se näyttäisi muuten olevan saavutettavissa. Myönnetään, merkit siitä että olisimme kulkemassa tähän suuntaan tällä hetkellä eivät ole kauhean mairittelevia.
Hänen vaalikampanjansa aikaan toimittaja kysyi Barack Obamalta mitä hän ajatteli ‘UFO-asiasta’ — hän vastasi vähän liian kliseisesti niinkuin muutkin virkamiehet, jotenkin näin: “On parempi, että me keskitymme oikeisiin ongelmiin täällä näin ennen kuin me alamme ajatella niitä tuolla jossain…”. Tämä ajatus siitä, että avaruuden kolonisaatio tai korkeamman, planeetan ulkopuolisen älyn kanssa toimiminen on pakko olla poissulkeva Maapallon kehityksen kanssa, on sellainen asia mikä pitää arvioida uudelleen ja nopeasti jos me aiomme päästä kehittymään yhtään mihinkään suuntaan. Tietyssä mielessä standardi Obaman vastaus oli toki ison ‘P’:n Poliittinen taktiikka — miten senioripoliitikko voisikaan sano muuta, kun me olemme rakentaneet kulttuurin joka perustuu rahalliselle niukkuudelle ja mediaystävällisille äänenpainoille? Poliitikko on paljon todennäköisemmin pitämässä valta-asemansa rakentamalla sairaalan kuin rakentamalla avaruusaseman; ei ole kovinkaan todennäköistä että mielenosoittajat häntä piinaisivat jälkimmäisestä. Ongelma on myös enemmän kuin tuota — se on paljon perustavanlaatuisempi meille lajina ja se miten meidät on ehdollistettu näkemään oma itsemme. Tämä maallisen vs. ei-maallisen vastakkainasettelu on syvään juurtunut, semanttinen ansa, joka itse asiassa heijastelee klassista karteesista hengen ja ruumiin kaksinaisuutta — mutta se on sellainen joka on muuttumassa yhä käyttökelvottomammaksi ja voi aiheuttaa huomattavan paljon sekaannusta mikäli me jatkamme siitä kiinni pitämistä.
Eksopolitiikan roolin ja kaikkien tieteenalojen osa, jotka pitävät itseään katalyyttinä tulevaisuudelle, on informoida ihmisiä vaihtoehtoisista menetelmistä tai linsseistä joiden läpi nähdä maailma. Joten me voisimme ehdottaa, että päästäksemme yli niinkutsutusta “Obaman Arvoituksesta” me joudumme esittelemään ideoita, jotka ottavat kantaa niihin vastakkainasetteluihin jotka ovat reilumman tarkastelun esteenä maanjälkeiseen kulttuuriin siirtymisessä. Jos me tarkastelemme vaikka pelkkää rahoituselementtiä — me voimme nähdä että tämä ei todellakaan ole mikään saavutus. Itse asiassa maallinen talous on ehkäpä se mikä antaa meille suurimman liikemäärän: globaali rahajärjestelmä on muuttunut erottamattomaksi muista ajattelumalleista ja näin tulevaisuuden suunnittelusta. Globaalit talouden virrat voivat olla käytännössä virtuaalisia 21. vuosisadalla, mutta niiden suhteellinen asema ykkösinä ja nollina tekee rahoituksesta osan kaikkea mitä me näemme ja teemme. Kun me yhdistämme tämän kysynnän ja tarjonnan, niukkuuteen perustuvan [nimitetään sitä ‘vanhan maailman’] talouden meitä tarkkailevien älyjen suhtautumiseen liittyvään pääasiallisen poliittisen asenteen kanssa, me voimme nähdä käsillämme olevat koulutusongelmat.
Positiivinen kulma tässä on, että meillä on kasvava määrä akateemikkoja, tieteentekijöitä ja tutkijoita, jotka yleisesti ovat nyt muuttamassa tasapainoa ja varmistamassa, että ‘business as usual’ ei enää löydy geopoliittisesta valikoimasta. Vaikka eksopolitiikka keskittyykin pääosin UFO-paljastuksen ja avaruusolentojen kanssakäymisen ongelmiin — sen oletuksena pitää myös toimia monialaisesti tai hyperinformaatiolähtökohdista käsin ja ujuttaa löydöksensä rinnakkaisiin tieteenaloihin. Vain tällä soluttautumisen taktiikalla saavutetaan keskeiset tavoitteet, joita meistä monet ovat sille antaneet; tämän tulee lopulta olla maallisen ja ei-maallisen välisen juovan parantamista — kaikilla tasoilla joilla me konseptia käsittelemme.
Nauhoitetussa sessiossa tri. Michael Sallan kanssa joitain vuosia sitten me keskustelimme kausaalielementeistä, jotka saavat ihmiset ottamaan käyttöön eksopoliittisen tai ‘UFOlogisen’ viitekehyksen heidän kaikkein tuottavimmaksi sellaiseksi. Kuten niin monet alalla, Salla oli aiemmin ollut mukana erilaisissa akateemisissa ja siviilirauhanturvaamisen aloitteissa, ja tajunnut että tässä puhtaasti maakeskisessä lähestymistavassa politiikka tai konfliktinratkaisu ovat rajoittuneita. Vaaditaan hyvä määrä kokemusta päästä tähän pisteeseen, mutta tästä eteenpäin luonnollinen edistys tarkoittaa lähestyä globaaleja ongelmia Maan ulkopuolisesta viitekehyksestä käsin. Tässä kohtaa monet aiemmin jäykät ja ratkeamattomat tilanteet on mahdollista arvioida uudelleen uudesta näkövinkkelistä. Esimerkiksi iso osa syvemmistä poliittisista aspekteista, joista Berkeleyn professori Peter Dale Scott puhuu, muuttuvat helpommin prosessoitaviksi kun ottaa mukaan salaliittojen näkökulmia, kytkökset valtion tekemään rikollisuuteen, mustat projektit, tiedustelupalvelujen maailman sekä avaruusolentojen kanssa tehdyt kontaktit. Joten kun ottaa huomioon, että meillä on nyt yhä kasvava lukumäärä ihmisiä, jotka tällaista lähestymistapaa käyttävät — jolla voimme kontribuoida polkuumme, jolla saada oma lajimme ulos rajoittuneesta planetaarisesta tietoisuudesta galaktiseen tietoisuuteen — tuoko se mukanaan yllämainittuja hyötyjä ja vapaudummeko Obaman Arvoituksesta?
Sodanjälkeinen aikakausi ja avaruustietoisuus
Eksopolitiikan näkökulmasta sodanjälkeinen aikakausi nähdään eräänlaisena perustana kamppailulle avaruuden kolonisaatiosta ja siihen liittyvästä tietoisuudesta. Tälle jännitteelle olennaista ja maallisen hegemonisen kamppailun lisäksi ovat eri avaruusolentojen ryhmät, jotka kiihdyttivät interventiotaan atomiaseiden väärinkäytön seurauksena Trinityssä ja Hiroshimassa. Tästä ajasta eteenpäin olemme nähneet joitain UFOjen näyttäytymisiä ydinvoimaloiden ja ydinaseiden laukaisualustojen yllä, ja ne ovat tehneet aikeensa selviksi.[1] Vastaus heti sodan jälkeen tehtyjen UFO-havaintojen määrien kasvuun ja Roswellin tapauksen kaltaisiin tilanteisiin oli vuoden 1947 National Security Act ja nykyisen ‘Turvallisuusvaltion’ perustaminen. Alunperin kommunismiin keskittynyt modernimpi [ja realistisempi] tulkinta asettaisi UFO-ongelman myös yhdeksi tekijäksi tässä, ainakin armeijan ja tiedustelupalvelujen johdon piirissä.
1960-luvun yhteiskunnalliset mullistukset toivat mukanaan muutoksen siinä miten me näemme itsemme, kun rauhanliikkeet peräänkuuluttivat Vietnamin sodan lopettamista ja ihmisrodun edustajat katselivat omaa planeettaamme Kuusta. Tämä sukupolvi taas hylkäsi suuren osan muodollisesta ja paranoidista 1950-luvusta ja sen sijaan etsi uudenlaisia tapoja nähdä maailmaa. On mahdollista, että tämä johti avaruuteen liittyvien ideoiden ja tietoisuuden vahvistumiseen 1970-luvun puolivälistä eteenpäin.
Kirjassaan “The Intelligence Agents”, kirjan “Exo-Psychology” kirjoittaja tri. Timothy Leary kuvaa miten monialainen futuristien ryhmä alkoi kartoittaa siirtymää avaruuteen — sekä teoreettisesti että kirjaimellisesti tieteen ja tekniikan termein. Leary listaa nimet Barbara Marx Hubbard, Barry Goldwater, NASAn astronautti Brian O’Leary niiden joukossa, jotka ovat tehneet kontribuutioita aiheeseen liittyen [2]. Nämä henkilöt ottivat fiktion pois tieteiskirjallisuudesta ja tarjosivat avaruutta varteenotettavana paikkana jossa asua. Yksi Learyn työpareista oli Princetonin tekniikan professori Gerry O’Neil, joka vuoden 1974 paperissaan ehdotti seuraava [3]:
1. Me voimme kolonisoida avaruuden ilman, että ryöstämme tai vahingoitamme ketään ja ilman että saastutamme mitään.
2. Jos työ aletaan pian, lähes kaikki teollinen toiminta voidaan siirtää pois Maapallon herkästä biosfääristä ja alle vuosisadassa.
3. Tämänkaltaisen ihmisten ja teollisuuden avaruuteen siirtämisen tekniset imperatiivit todennäköisesti rohkaisevat omavaraisuutta, valtioyksiköiden pientä kokoa, kulttuurista monimuotoisuutta ja suurta riippumattomuutta.
4. Ihmisrodun kokorajoite uudessa asuinpaikassa on ainakin 20-tuhatkertainen nykyiseen verrattuna.
Nämä pointit osoittavat, että avaruuteen siirtymisen käytännön pohdinnat olivat 1970-luvulle tultaessa siirtyneet pois Clarken tieteiskirjallisuuden maailmasta ja valtavirran tieteen pariin. O’Neil oli entinen akatemiatiedemies, ja kuitenkin me voisimme pitää häntä ja muuta ryhmää josta Leary kirjoitti ensimmäisinä todellisina ‘eksopoliitikkoina’, kun otetaan huomioon ymmärrys avaruuteen siirtymisestä kokonaisvaltaisemmalla tasolla.
Toinen tietoisuuden 1960-luvun paradigmasiirtymän tuote oli syväekologian liikkeet. Organisaatiot kuten Earth First näkivät ympäristöhaasteet ‘syvän’ tai rinnakkaisen prosessointiviitekehyksen läpi. Me voimme nähdä ekologiakortin vaikutuksen O’Neilin yllä eritetyissä pointeissa, ja tämä on teema joka pysyy vahvana nykyään, jos ei ole vieläkin vahvempi. Siirtymä planeetalta pois voi jossain muodossa tarjota ekologisen ratkaisun sivilisaatiolle, joka kamppailee tasa-arvoisen resurssiallokaation kanssa ja jolla on vaikeaa päästää irti tai investoida kehittyneisiin vapaan energian järjestelmiin, joita valtion yläpuolella toimiva kabaali piilottelee osana laajempaa sateenvarjotermiä, jota Steve Bassett kutsuu UFO/ET-totuuskielloksi. [4]
70-luvun eksoteoreetikot jatkoivat pragmaattisten ideoiden kehittelyä muuttuvaan Maapallon tilanteeseen tarkastelemalla avaruuteen siirtymisen vaikutusta moniin aloihin, kuten henkilöpsykologia, sosiaaliset kollektiivit ja yleinen vapaus. Tämä kulminoitui L-5 Groupiin [5] joka tarkasteli tieteen, psykologian, politiikan ja kulttuurin laajempia perspektiivejä.
Futuristien ryhmä, kontaktit ja teknologian levittäminen
Lisäyksityiskohta tälle synkroniselle 1970-luvun [Learyn termein] ‘evolutionaaristen agenttien’ kokoontumiselle oli, että jotkut heistä kokivat omia avaruusolentokontakteja tuon vuosikymmenen aikana. Nämä Siriuksen tai tähtisiementen välittämät tiedot on hyvin dokumentoitu sellaisten henkilöiden kuten Philip K. Dick teksteissä. Oliko joku kehittynyt äly keskittynyt tähän futuristien ryhmään, ja tarkoittaako se että he olivat oikealla evolutionaarisella polulla? Oliko se Maan ulkopuolisten turistien pyrkimys ohjata ja katalysoida lajia käyttämään eri taktiikkaa? Minä ehdotan tätä alustavasti, sillä ilmeisesti on jonkin sortin ‘metarakenne’ tai prosessi jolla ottaa yhteys, mikäli me katsomme tuon ajan dataa. Tämä heijastelee sitä mitä pitkäaikainen kontaktihenkilö Jim Sparks ehdotti, että avaruusolennoilla on tietyt protokollat kehittyvien planeettojen interventiolle, joissa muodollisiin valtarakenteisiin otetaan yhteys alussa, ja sitten, riippuen lopputuloksesta, avaruusolentojen ryhmät siirtyvät suuren mittakaavan prosessiin jossa otetaan yhteys muihin henkilöihin. [6] On aika varmaa, että virallista ensikontaktia yritettiin useamman kerran 1940- ja 50-luvuilla alkaen Yhdysvaltain armeijasta ja presidentti Eisenhowerista. [7] Me näimme myös eräänlaisen siviilien massayrityksen saada kontakti Kalifornian erämaassa 1950-luvun ‘Avaruusveli’-aikakaudella, ja nimekkäiden henkilöiden joukko kommunikoi viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana heille lähtien aina Whitley Strieberin kovasti popularisoiduista kohtaamisista.
Läheisesti tähän liittyvä asia on jatkuvat huhut siitä, että avaruusolennot ovat vaikuttaneet maallisen teknologian kehitykseen — ei ainaoastaan Roswellin teknologian lähteenä kuten eversti Philip Corso kertoo, välittämällä sitä teollisuuteen kylmän sodan aikaan [8] vaan myös Belliin ja Motorolaan kytkeytyvien tieteentekijöiden todistukset siitä, että he olivat saaneet kehittyneellä elektroniikalla lähetyksiä, jotka veivät heidän omaa teollisuudenalaansa eteenpäin merkittäviä hyppäyksiä. Teslalla oli myös ideoita, joita ‘säteilytettiin’ hänen mieleensä hänen unissa ja päivätietoisuudessaan.
Mielenkiintoinen tapaus vuodelta 2009 näytti, että tämä taktiikka jatkui edelleen. Tri. Roger Leir ja Whitley Strieber kertovat meille huipputiedemiehen kertomuksen, joka oli itse myöntänyt olleensa mukana erittäin todellisessa kontaktitapaamisessa kehittyneen avaruusolentojen ryhmän kanssa. [9] ‘John Smith’ antaa täydellisen esimerkin tästä teknologianlevityksestä hänen suostuessaan tri. Leirin implantin poistoon. Kun sitä testattiin — tämä implantti sisälsi Maan ulkopuolisia isotooppeja ja kuitenkin se oli muotoutunut tiettyjen tuotantomenetelmien avulla, jotka olivat täysin sen tieteenalan mukaisia, joiden parissa tämä tiedemies työskenteli. Eli, avaruusolennot jälleen kerran näyttivät puolen jonka me näemme niiltä usein — ‘jekkujen tekijä’ mitä tulee meidän tietojemme katalysointiin “juuri sen verran” että se on käyttökelpoista, ilman että mennään liian pitkälle ja riskinä olisi jonkinlainen aika-avaruushäikkä.
Talouden resetointi ja muutto avaruuteen
Kehittyneemmässä yhteiskunnassa, toivottavasti sellaisessa joka ei ole meistä liian kaukana, Obaman Arvoitus voitaisiin helposti kääntää voitoksi. Ottaen huomioon, että me olemme keskellä globaalia talouslamaa, voisi luulla että radikaaleja vaihtoehtoja esiteltäisiin nyt käyttökelpoisina ratkaisuina. Kun siivoaa pois median misinformaation, asioista enemmän perillä olevat ekonomistit ja trendiennustajat osoittavat vuosien 2008/09 aikaan jolloin meidän vuosisatoja (hyväksi) käyttämämme vapaiden markkinoiden järjestelmä hajosi käsiin. Vapaat markkinat olivat muuttuneet täysin vastakkaiseksi petollisten kytkösten manifestoituessa valtioiden ja korporaatioiden välillä, puhumattakaan Peter Dale Scottin tutkimuksesta, joka näyttää ‘siviilisektorien’ ja rikossyndikaattien väliset kytkökset olevan nykyään hyväksyttäviä ja näkymättömiä suurimmalle osalle. [10]
Näin meidän on mahdollista ehdottaa, että Thatcherin/Reaganin aikakauden politiikan jatkaminen ei tule toimimaan pitkässä juoksussa, ja kuitenkaan ei suunnitelmatalouteen siirtyminen toimi myöskään, kun ottaa huomioon sellaisen järjestelmän kommunistiset äänenpainot. Siirtymää avaruustalouteen olisi mahdollista avittaa muodostamalla vaihtoehtoinen ja menestyksekäs polku tulevaan vaurauteen. Obaman Arvoitus ratkeaisi luomalla 21. vuosisadan New Deal, joka keskittyy laajentamaan uutta teknologiaa, työllistämällä ihmisiä uusille aloille ja rohkaisemalla kaikkia muita julkisia ja yksityisiä sektoreita tulemaan mukaan New ‘Space’ Dealiin T&K-strategian eturintamassa.
Arthur C. Clarke käyttää ensimmäisen todellisen avaruusteknologian — sääsatelliittien — analogiaa kuvaamaan vauraustekijää, kun hän on estimoinut että edistyksemme kyvyssämme ennustaa säätä on säästänyt viljelijöiltä niin paljon rahaa, että yksistään se tukisi koko avaruusohjelmaa. On kiinnostavaa huomata, että jopa tutkijat ja akateemikot, jotka ovat aiemmin olleet vastahakoisia lähestymään avaruuteen lähtöön liittyviä aiheita, ovat nyt ottamassa mukaan niitä tällä hetkellä käytäviin keskusteluihin johtuen taloushuolista. Kirjailija Webster Griffin Tarpley sanoo, että sekä modernin maallisen teknologian kuten maglev-junien että planeetan ulkopuolisten järjestelmien massiivinen rahoitus olisi ratkaisu sekä uuden presidentin taloushuoliin että globaaliin epävarmuuteen, jota me tällä hetkellä todistamme. [11] Entinen Forbesin Aasian osaston toimittaja Benjamin Fulford samalla tavalla osoittaa “Marsin maantamiseen” rakentavana vaihtoehtona regeneraatiolle ja käyttökelpoiselle huomion toisaalle suuntaamiselle Maassa tapahtuvasta sikailusta!
Eric Drexler käsitteli toista win-win -skenaariota [12] osana L-5 -tutkimusta. Hän huomautti mahdollisuudesta, että Maan ulkopuoliset resurssit “tarjoaisivat pääasialliset Maan ulkopuoliset markkinat avaruuspohjaiselle sivilisaatiolle…” sekä myöhemmin mahdollisuuden “jossa raaka-aineita palautetaan Maapallon markkinoille”. Jälleen tässä me näemme vaihtoehdon perinteisille rajoitteille, jotka planeetalta poislähtöä vastustavat mainitsisivat epäilemättä kun aihe muuttuisi vakavaksi harkinnan kohteeksi.
Eksopolitiikka ja resurssiallokaatio — Talouden uusi paradigma
Robert Anton Wilson vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin Obaman Arvoituksesta, eli ideasta että avaruuden tutkiminen veisi resursseja kotimaan asioilta:
Mielestäni ihmiset jotka tuon vasta-argumentin ottavat esiin eivät täysin ymmärrä miten paljon me olemme jo hyötyneet avaruuden tutkimisesta. Se on absoluuttisen huimaavaa kun miettii teknologista kehitystä jota NASA on saanut aikaan ja jota on sovellettu täällä Maapallolla.[13]
Poliittisen tarmon ja vision puskea avaruuteen muuttamisen agendaa eteenpäin sekä yllämainittujen hyötyjen lisäksi valtion instituutioiden tulee pohtia niukkuutta ja rahoitusta aiemmasta eroavalla tavalla. Standardi maallinen lähestymistapa talousprosesseihin on vikaantunut monella tasolla, vaikka yleisidea kysynnästä ja tarjonnasta vapailla markkinoilla tuottaa tehokkaasti ja maksimoi valinnan ja optimoi kulut. Nykyisen rahajärjestelmän systeemisiin ongelmiin kuuluu:
· varallisuuden kerryttäminen sen itsensä tähden eli koronkiskonta
· trendi kohti hedgerahastoja, mikä takaa sen että tuotanto on yhä vain enemmän abstraktia
· kaupan globalisointi tarkoittaa oikeutta tuottaa täysin turhia esineitä halvimmalla hinnalla
· yhä vain riskipitoisempi politiikka, jossa siirrytään pois arvometalleihin kytketyistä valuutoista
Avaruuteen suuntautunut talous tekisi parhaansa pienentääkseen monien näiden elementtien vaikutusta ja siirtäisi fokuksen tutkimukseen ja tuotekehitykseen perustuvaan järjestelmään. Hyödyllinen ja perustason perspektiivimuutos Venus Projectin ehdottamaan tapaan auttaisi sellaisen siirtymän kartoittamisessa:
Innovatiivisten lähestymistapojen soveltaminen sosiaaliseen tietoisuuteen, koulutusinsentiiveihin ja tieteen ja teknologian parhaiden antimien johdonmukaiseen soveltamiseen voi tarjota suoraan yhteiskuntajärjestelmälle jotain, mistä Venus Projectilla on kattava suunnitelma yhteiskunnan varalle, jossa ihmisolennot, teknologia ja luonto kykenevät olemaan olemassa pitkäikäisessä, kestävässä, dynaamisessa tasapainotilassa. [14]
Jacques Fresco, Venus Projectin perustaja, sanoo että meidän tulee julistaa Maapallon [sekä laajentaa myös lähiavaruuteen] resurssit yhteisiksi. Tästä näkökulmasta koulutuksen avulla meidän tulisi siirtyä rahaperustaisesta taloudesta resurssipohjaiseen talouteen. Fresco väittää, että vallankumous tässä on se, että me voimme lakata kysymästä kysymyksiä kuten “Onko meillä varaa tai tarpeeksi rahaa X:ään tai Y:hyn?” ja siirtyä enemmän ongelmiin kuten “Onko meillä resursseja X:ään tai Y:hyn?” Jälkimmäinen konteksti vaikuttaa yksinertaiselta siirtymältä ja kuitenkin se tarjoaa ‘kyllä’-vastauksen paljon useammin kuin rahakysymysten pohdinta.
UFO-paljastus tulevaisuuden katalyyttina
Keskeinen poliittisen paineen solmukohta eksopolitiikalle on muodollinen UFO-paljastus — jossa olennaisesti johtajat paljastavat avaruusolentojen läsnäolon. Vaikka tapaus on yksinkertainen myöntäminen tai tietyllä tasolla politiikan muutos — sillä on kytköksiä muihin asioihin, jotka tuotaisiin myös konsensustodellisuuteen kun perusprosessit on saatu valmiiksi. Iso osa tätä on jonkin sortin totuus- ja sovittelujärjestelmän luominen niille salassa työskennelleille projektityöläisille, jotka tällä hetkellä ovat tai aiemmin ovat olleet mukana prosesseissa, jotka ovat pitäneet kehittynyttä teknologiaa ja informaatiota piilossa kansalta ja jopa valtioilta. Avaruusolentojen ja mustien projektien koskemattomuuden tunnustaminen, mikäli sellainen saataisiin aikaan, kasvattaisi huomattavasti sitä nopeutta millä uusia ideoita kuten avaruuteen muuttoa voitaisiin harkita.
Me olemme jo tietoisia sekä teknologiasta, jota on takaisinmallinnettu Maan ulkopuolisesta laitteistosta, että myös siitä että on olemassa näyttöä suorasta ja epäsuorasta vaihdannasta avaruusolentojen kanssa. Jos tämä julkaistaan osana käynnissä olevaa ‘alienparadigman’ integraatiota , me olemme lyhyessä ajassa vuosikymmeniä edellä. Ottaen huomioon teknologian, tieteen ja kulttuurin näkymät, jotka ovat kaikki jossain määrin limittäisiä, on todennäköistä että eksponentiaalinen takaisinkytkentäluuppi rakentuisi lajin kollektiivitietoisuuden yhteyteen. Eli: niin kauan kun me varmistamme sen, että painopiste on vapauden mahdollisuuksilla, eikä niinkään ‘borgialaisilla’ tai orwellilaisilla aspekteilla, on mahdollista että se mikä meille näyttäää nykyään unelmalta on helposti saavutettavissa.
Tämä taas saisi vahvistusta siitä loogisesta jatkopäätelmästä, että käynnissä oleva paljastus tottakai on suorempaa kommunikaatiota ja konsultaatiota niiden olentojen kanssa, joita me olemme kollektiivisesti planeettana tunnustamassa. Tämä elementti on perustavanlaatuinen meidän keskustelullemme.
JJ Hurtak kuvaa sitä näin:
Kaikkein kriittisin vaihe ihmisten ja avaruusolentojen välisessä toiminnassa alkaa, kun ihmisrotu ohittaa kontaktin halkuvaiheen suhteessa muihin avaruusrotuihin. Pitkäaikaiset kontaktin realiteetit määrittelevät ‘uuden ihmiskuvan’ ja muuttavat kaikkien tieteenalojen merkityksen ja elämän arvostuksen pitkälle 21. vuosisalle. [15]
Hän lisää: “uudet tietoisuutemme kyvykkyydet yhdessä Maan ulkopuolisen tietoisuuden kanssa voivat auttaa järjestelemään elämämme uudelleen avaruuden uusien erämaiden rajoilla ja tarjota avaruuslain ja uuden kosmisen kansalaisuuden kokemuksen ulkoavaruuden uusilla laitamilla.”
UFO-kertomukset ovat jo täynnänsä viitteitä teknologianvaihdannasta [16] — joten kuvittele tämä tilanne mutta avoimeen, läpinäkyvään tapaan suoritettuna kaikkien hyväksi. Toiseksi on todennäköistä, että nykyisen avaruusolentoasian hyväksynnässä ja näin oletuksena myös avaruuteen muuton visiossa itsessään esiintyisi kääntöpiste. Aiemmat historialliset kokemukset kertovat, että ei vaadita läheskään ‘demokraattista’ yksimielisyyttä, kun halutaan saada aikaan muutoksen aalto. Kun jokaisen kulttuuriryhmän keskeiset jäsenet (poliitikot, tieteentekijät, insinöörit, taiteilijat jne.) olisivat mukana, minikokoinen ylittämisen ‘omegapiste’ saavutettaisiin, joka toivottavasti jatkaisi muutossykliä eteenpäin. Tärkeät evoluution läpimurrot saadaan usein aikaan kun ihmiskunta kohtaa yhä sekavia ja kaoottisempia aikakausia. Poislukien globaali sota tai meteori-iskun uhka, tuntuu olevan aika vähän vertailukohtia avaruusolentopaljastukselle, joka saisi aikaan sen että yhteiskunta syleilisi uusia ideoita ja työskentelisi läpi vaikeiden aikojen.
Avaruuteen muuttaminen ratkaisuna
Toinen Learyn eklektisen futuristien ryhmän jäsen 70-luvulla oli Robert Anton Wilson. Wilsonista tuli hänen omien lausuntojensa uhri, sillä hän oli aina ollut sitä mieltä, että tulevaisuutta suunnittelevat asettavat päivämäärät aina liian aikaiseksi. 1970-luvulla hän sanoi artikkelissa:
Mielestäni elinympäristöt avaruudessa ovat absoluuttisen väistämättömiä seuraavan 30 vuoden sisällä. Ainoa kysymys on, miten nopeasti? Kaikki suuret planeettaa uhkaavat ongelmat helpottuisivat tai ratkeaisivat heti kun me alamme rakentaa avaruussiirtokuntia. Vuoteen 2025 mennessä planeetalta lähtee enemmän ihmisiä pois kuin mitä sille syntyy. [17]
Vaikka vaikuttaakin epäuskottavalta, että sellainen prosessi tapahtuisi vuoteen 2025 mennessä, se kylläkin kertoo miten vahvaksi ongelma oli muuttumassa noina vuosikymmeninä. Todellakin, konkreettisia merkkejä siitä, että avaruusmatkailusta on tulossa arkipäiväistä on jo olemassa, jos näemme avaruusturismin avaruuteen muuton ja kolonisaation esiasteena. Brittiläinen bisnesguru Richard Branson on perustanut Burt Rutanin ja muiden kanssa Virgin Galacticin. Heillä on yksityistä teknologiaa, joka kykenee viemään maksavat matkustajat Maata kiertävälle radalle. Lisäksi suunnitelmissa on projekteja kuten The Ranch joka mahdollistaa uuden energian tutkijoiden työskennellä kehittyneessä ympäristössä, jonka lopullinen tavoite on antigravitaatio ja avaruusmatkailu. [18]
Monilla aloilla näemme nyt esimerkkejä asuinympäristöistä Maapallolla, joissa on monia elementtejä joita vaaditaan planeetan ulkopuoliseen elämiseen. Britannian Eden Project [19] ilmoitti uraauurtavasta uudesta energiajärjestelmästä, joka käyttää maalämpöä ja voi pyörittää jopa 5000 brittiläistä kotia. Kiertorata-asuntoihin tai -asuinympäristöihin tai suurempiin elämää tukeviin järjestelmiin siirryttäessä aurinkovoima voisi ratkaista yhden sen ongelmista joka sillä on maanpinnalla, mikä liittyy moniin ympäristöhuoliin. Tuoreessa Exopolitics Journalin numerossa tarkastelin eksopolitiikan ja populaatiokontrollin välistä yhteyttä. [20] Artikkelissa kävi ilmi, että toistuva avaruusolentoryhmittymien huoli oli miten pitää Maapallo terveenä, tukevana olentona — meidän tarvitsee nopeasti miettiä uusiksi se mitä tehdä nopeasti kasvaville ihmismäärille. Vaikka tämä aihealue on jonkin verran kiistanalainen, tutkimus kertoo että YK ja muut geopoliittiset agendat pohtivat tätä aihetta.
Tämän ongelman ratkaisemiseen liittyy se seikka, että on muutamia kontaktitapauksia, joissa Maapallon ekologia ja näin populaatiokysymykset eivät saaneet etusijaa. Eksopoliittinen yhteisö on kohdannut tapauksia, mm. laivaston upseerin jota voitaisiin kutsua sisäpiiriläiseksi, joka keskusteli siitä miten YK oli pitänyt salaisia tapaamisia liittyen suuren ET-liiton saapumiseen piakkoin. [21] Vaikka tässä asiassa on monia näkökulmia — meidän aiheellemme relevanttia on se seikka, että Pickering-veljeksille kerrottiin suunnitelmista viedä osa ihmisistä pois planeetalta mahdollisesti pian tapahtuvan sukupuuttoon johtavan tapahtuman takia. Kontaktitapauksen johdossa oleva johtava avaruusolentoryhmä esitti suoraan jollekin YK:n kokoukselle, että heillä oli käynnissä prosessi jolla luoda sopiva, erittäin monimutkainen biosfääri niille, jotka he ottaisivat mukaansa. Huomautettiin kuitenkin, että he ottaisivat vain edustavan ‘geneettisen’ otokse tai osan nykypopulaatiosta, ja että meidän tehtävämme oli löytää menetelmiä vähentää ihmismääriä planeetalla ennenkuin tämä oikeasti tapahtuisi.
Yllä kuvattu tilanne lisää yhden ulottuvuuden pitkän aikavälin avaruuteen muuton tapaukseen, ja meidän tulee tulla tietoisiksi tavoista välttää monet ‘kosmiset’ katastrofit, jotka tällä hetkellä voivat olla teemoja useissa Hollywoodin elokuvissa, mutta jotka loppujen lopuksi ovat kaikki kovinkin todellisia. Ehkäpä argumentti esittää kutsu Maan ulkopuolisille ryhmille viestiä meille avoimesti on juuri tästä syystä: avaruudessa matkaavat avaruusolennot ovat saattaneet kokea prosessin jossa sivilisaatio siirretään planeetan painovoiman piiristä omilleen ja näin se voi tarjota näkökulmia ja apua. Me tiedämme kontaktihenkilöiden todistuksista, että jotkut avaruuteemme saapuvista aluksista ovat henkeäsalpaavan suuria kooltaan ja näin niissä on elämää tukevia järjestelmiä. Billy Meier raportoi hänen vierailustaan Plejadien emoalukselle: “Komentosilta vaikutti olevan arviolta kaksi mailia pitkä ja alus oli arviolta 10 mailia läpimitaltaan ja noin 20 mailia korkea.” [22]
Vaikka skeptikkojen on helppo sivuuttaa tämänsorttiset kertomukset, me voimme osoittaa tapauksiin kuten Phoenixin valot ja Ray Bowyerin havainto Etelä-Englannissa aluksesta, joka oli “ainakin mailin pituinen”. [23] Näin meillä on enemmän näyttöä kuin pelkkä Star Trek tietääksemme, että täysin toimiva, liikkuva elinympäristö on todellisuutta ja todellakin mahdollisuus mikäli me päättäisimme pyytää jonkin verran avaruusolentojen apua tässä asiassa. Kyky lähteä pois emoplaneetalta pitkiksi ajoiksi voi olla joku päivä hyödyksi ellei jopa elintärkeää ja geneettinen vaatimus. Tämä voi kuulostaa dramaattiselta, mutta vain yksi suoraan Maapallon DNA:han vaikuttava ongelma on se miten paljon köyhdytettyä uraania tällä hetkellä saastuttaa planeettaa eri puolilla. Tämä on pelkkä jäävuoren huippu mitä tulee moderneihin teknologioihin, joiden pitkäaikaisvaikutuksista emme vielä tiedä mitään.
Avaruuteen muutto, tietoisuus ja vapaus
Läpi 1970- ja 80-luvun Leary erityisesti oli eturintamassa tutkimassa vaikutuksia, joita aiheutuu planetaarisen tietoisuuden siirtymisestä post-terrestriaaliseksi. Hän kirjoissaan kuten Exo-Psychology ja Neuropolitique käytti taustaansa Harvardin psykologina ja eri mielentilojen kokijana ja luojana luomaan sellaisia malleja kuten S.M.I²L.E: avaruuden muuton älykkyyttä kasvattava ja elämää laajentava vaikutus (Space Migration Intelligence Increase and life Extension) sekä tietoisuuden 8-piirimalli (8-Circuit model) [24], jossa oli 4 maallista ja 4 maallisen jälkeistä olemusta. Harvat ovat tarkastelleet sellaisen siirtymisen vaikutusta niin syvällisellä henkilökohtaisella ja kollektiivisesti psykologisella tasolla.
On myös mahdollista, että siirtymä pois planeetan pinnalta tarjoaisi uudenlaisia vapauden ja ilmaisun muotoja. Nykyisen globaalin terrorismin aiheuttaman paranoian ja lisääntyneen kaikenkattavan valvonnan kyvykkyyksien myötä uudet paradigmat tuovat uusia vapauksia, kun niitä käsitellään älykkäästi: vapaus löytyy aina yhteiskunnan reunoilta, laajenevalta aallolta. Tilanne on samanlainen kuin ryhmillä, jotka jättivät Englannin ja lähtivät Uuteen Maailmaan, pioneereilla jotka suuntasivat uusille maille tietäen että mitä kauemmas he menivät, sitä vähemmän minkään valvontaelimen vaikutus tuntuisi missään.
“Vapauden taito on pysyä liikkeellä laajenevan aallon mukana. Siksi kaikkein libertaareimmat ihmiset kerääntyvät Kalliovuorten tälle puolen tai Hawaiille. Teollisalueet on suljettu, joten seuraava suunta libertaareille on avaruus.”[25]
William S Burroughs kerran huomautti, että rauhanomaista ja tuottavaa tulevaisuutta palvelisi parhaiten, että annettaisiin ryhmien joilla on samat intressit ja filosofiat luoda omat elinalueensa. Avaruuteen muutto palvelee tätä parhaiten, kun ottaa huomioon paineen Maapallon maaresurssien kokeman paineen sekä ekologisilta ryhmiltä että yksityisiltä konglomeraateilta. On omituista katsoa historiaan 1800-luvulle ja tajuta, että tavallaan tuo aika tarjosi enemmän tilaa todellisten Utopioiden tutkimiselle [kts. Thomas Moore et al.] kuin mitä meillä on nykypäivänä. Amerikan rajaliikettä tarkastellessa tuohon aikaan oli yli 1000 uutta yhteisökokeilua. Monet näistä epäonnistuivat tai ne fuusioitiin tuleviin hallintorakenteisiin, mutta jotkut ovat olemassa edelleen, kuten Amishit. Näin ‘hyvän’ yhteiskunnan perustasolla avaruustouhut tarjoavat uudenlaisia energiamuotoja ja mahdollisuuden yhteiskunnallisille kokeiluille, jotka ovat kaksi nykyaikaisen maallisen elon keskeistä ydinongelmaa.
Uutta lääniä — uusia valtapelejä
Vaikka Learyn kaltaiset väittivätkin, että siirtyminen avaruuteen lopettaisi monet maalliset ongelmat ja kamppailut — olisi naivia olettaa että tällaiset loppuisivat — jopa korkeamman tietoisuuden myötä, joka epäilemättä seuraa sellaista uutta perspektiiviä. Itse asiassa, me saattaisimme nähdä joillain alueilla tällaisten aluekamppailujen kiristymistä, meillä on jo armeija joka tavoittelee ‘avaruuden omistamista’ [26] tulevina vuosikymmeninä ja siviiliaktivisteja, jotka yrittävät estää aseiden viennin avaruuteen. [27]
Meidän tulisi tavoitella yhteistä teknisiin kykyihimme sovitettua tietoisuutta. On kiinnostavaa, että me olemme esittäneet kaksi erittäin hyvin määriteltyä avaruusolentojen ryhmää, Harmaat ja nk. Pohjoismaiset, tieteen tai teknokraattisen kerrostuman kaksi eri päätyä ja kahteen eri henkiseen suuntaan kehittynyttä rotua. Tämä on oppitunti siitä miten hoitaa ja integroida kiihtyvä kulttuuri, joka on aikeissa astua hyperspatiaaliseen maailmaan. Sekä siviili- että valtion instituutiot joutuvat suojautumaan avaruuden ylivallalta tai kehittyneiltä, avaruuteen suuntautuneilta teknologioilta, joilla uhkailevat epädemokraattiset ryhmät ja kabaalit. Maallinen kokemus on varmasti ollut riittävä siihen, että olemme oppineet mitkä pelit ovat pelaamisen arvoisia ja mihin projekteihin kannattaa lähteä. Exopolitics.comin Alfred Webren tuore raportti alleviivaa sitä miten varovaisia meidän tulisi olla kun me yritämme käyttää avaruutta eräälaisena testialustana. Meillä on ollut jo todistus valtion työntekijöiltä kuten Karl Wolf siitä, että Kuuhun on rakennettu tukikohtia ja näin siellä voidaan asua. [28]
Jo mainitsemieni kaupallisten projektien lisäksi meidän tulisi käyttää hetki muutaman pienemmän kansalaisprojektin tunnustamiseen, jotka ovat ajaneet pääsyä avaruuteen kaikille. Brittiläinen keksijä John Searl sai rahaa kansalaisryhmältä 1960-luvulla Levity Discin tuottamiseen ja testaamiseen, ja hän saavutti joitain huikeita, vaikkakin huonosti dokumentoituja, tuloksia. [29] Searl paikansi uniikin tavan jolla sähköistää laitteensa, ja lennettyään laitteitaan menestyksellä Britannian, ja myös väitetysti Australian yllä, käyttäen amatööriradioita navigointiin, hän siirtyi kaupunkilaisjoukkoliikenteen järjestelmiin. Searl tuoda avaruusmatkailun kaikille tarjoamalla aluksi matkoja ilmakehälle ja lopulta Kuuhun ja takaisin. Hän tiesi tämän olevan mahdollista ja niin tiesivät NASA ja Britannian armeijakin. Tässä kohtaa häntä syytettiin jo “Kylmän sodan” vaaran synnyttämisestä [30] hänen testilennoillaan, ja häntä pyydettiin luovuttamaan teknologiansa armeijalle. Searl kieltäytyi ja pian hänet pakotettiin lopettamaan, kun hänet pidätettiin tekaistujen syytteiden perusteella, jotka liittyivät sähkön varastamiseen.
Toinen ryhmä joka aloitti Britanniassa 90-luvun puolivälissä oli AAA eli Association of Autonomous Astronauts. Wikipedian mukaan
Vaikka monet heidän aktiviteeteistaan oli kuvattu vakavaksi osallistumiseksi konferensseihin tai protesteihin avaruuden aseistamista vastaan, jotkut pohtivat myös taidepiloja, mediajäyniä tai pelkkää pitkälle vietyä parodiaa.[31]
…mutta heidän joukossaan oli joitain amatööritieteentekijöitä ja -teknikoita, joilla oli yhteyksiä ryhmiin ympäri maailman. Heidän lähestymistapansa oli tärkeä memeettisesti, mikäli siltä puuttui muuten resursseja tai kykä haastaa muodollinen pääsy avaruuteen käytännön tasolla. Heidän tehtäväkuvauksessaan luki:
Me olemme tulossa yhä vain tietoisemmiksi siitä, että avaruusmatkailua kontrolloidaan erittäin tiukasti valtion ja superrikkaiden kädellä. Avaruusmatkailu on ohjelmoitu DNA:jamme selviytymisviettinä sen jälkeen kun Aurinko joku päivä lopettaa toimintansa polttoaineen loppuessa ja ympäröi planeettamme. Ne meistä, jotka ovat tämän vaiston varassa, ovat muuttumassa yhä vain turhautuneemmiksi siitä miten avaruusmatkailu on järjestetty. [32]
Wilsonilta kysyttiin siitä miksi julkinen rahoitus tällä alalla on hidastumassa. Hän vastasi, että hän haluaisi nähdä yksityisten yritysten tulevan mukaan: “Mielestäni avaruuden kolonisointi ei tulisi olla valtion monopoli. Surullista kyllä, valtio on ainoastaan kiinnostunut avaruudesta sotilaallisessa mielessä.”
On olemassa merkittävää näyttöä siitä, että globaalit sotilaalliset rakenteet ovat läsnä planeettamme kiertoradoilla eri korkeuksilla — ja kaikki tämä on tehty salassa. Tällä hetkellä meille kerrotaan, että poislukien ISS ja muutama sukkulalento, ainoa maallinen teknologia joka Maapalloa kiertää on satelliitit. Viimeisen parin viime vuoden aikana eksopoliittinen yhteisö on tarkastellut kahta merkittävää todistetta, jotka osoittavat tämän vääräksi. Ensimmäinen oli Gary McKinnon, joka katsottuaan Disclosure Projectin lähetyksen vuonna 2001, tunkeutui NASAn servereille ja verkkoihin ja väitti löytäneensä dataa “Maan ulkopuolisesta” laivastosta ja “laivastojen välisistä kuljetuksista” — jälkimmäisessä ‘alusten’ nimet eivät sopineet mihinkään laivaston merellä kulkeneeseen alukseen, joista McKinnon kykeni löytämään tietoa. Tähän liittyy häikäisevä, korkean resoluution kuva John Leonard Walsonilta [nimimerkki] jonka astrovideokuvaus on tuonut hänelle mainetta akateemikoilta ja jopa NASAn työntekijöiltä. JLW:n kuvat näyttävät useita ‘koneita’ avaruudessa sekä alustoja, joista ei tähänkään päivään mennessä ole puhuttu mitään. Olivatpa nämä sitten maallisia ‘mustia’ projekteja, avaruusolentojen teknologiaa tai jonkin sortin sekajärjestelmä, se ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta ensimmäinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisimmältä. [33]
Avaruuteen muutto: Kohdusta poistumisen väistämättömyys
Tiettyyn pisteeseen asti, monet meidän käsittelemistämme ideoista ja tilanteista planeetalta muuttamiseen liittyen ovat jo ilmeisiä eri muodoissa. Nämä saattavat olla vähäpätöisiä verrattuna nykypäivän maalliseen ‘arkipäivän bisnekseen’ mutta meidän tulisi olla aliarvioimatta tilanteiden muutostaipuvaisuutta kun ympäristökysymyksistä puhutaan. Avaruuteen muutto ja sen mukanaan tulevat muutokset ja hyödyt eivät ole mitään abstrakteja ideoita, jotka ehkä saattavat jonain päivänä olla harvan eliitin hupi — se on paljon enemmän.
Monet historian mittaan ovat valmistelleet meille kulttuurimme perustaa. Jos katsot 1970-luvun futuristien ja L-5 ryhmän työtä, se on osa pitkäaikaisempaa geneettistä suunnitelmaa lajillemme, eli kyseessä ei ole mikään vaihtoehto. Ainoa kerta kun se voisi muuttua vaihtoehtoiseksi on, jos me saavutamme evolutionaarisen pohjakosketuksen ja räjäytämme itsemme kiertoradalla tai tuhoamme biosfäärimme niin pahoin, että me emme voi poistua kuolevalta planeetalta ajoissa.
Neil Freer tarkasteli uudestaan Zecharia Sitchinin työtä eksopoliittisessa kontekstissa ja totesi näin:
“Vaikka tieteelliset imperialistit ja uskonnolliset dogmaatikot ovat ajatelleet, että he ottavat keskustelun haltuun sulkemalla argumentit laatikoihin ja määrittelemällä kaksi valintaa josta valita, Sumerian tutkija Zecharia Sitchin on kehittänyt robustin ja koherentin paradigman syntytarinallemme ja historiallemme, joka, mikäli totta, on perustavanlaatuinen, kattava ja tarpeeksi syvällinen että se mahdollistaa meidän kirjoittaa uusiksi koko meidän ja planeetan alkuperä astronomisesti, evolutionaarisesti, paleontologisesti, arkeologisesti ja kirjaimellisesti määritellä itsemme ihmisinä. Toisin sanoen, alkuperällemme ja historiallemme on kolmas selitys. [34]
Jos nämä geeniteknologian osaajat tulivat Maapallolle, kehittivät lajimme ja jättivät meidät, se vaikuttaa olevan vihje siitä että me tulemme tekemään samoin — tai ainakin jatkamaan niiden rajojen tutkimista, joita me ympärillämme näemme. Syleilemällä omaa ‘alien’ aspektiamme, me alamme myös vapauttaa itsemme kohti rajoittamattomampaa olemista ja kyky romauttaa erillisyys on avain tuohon prosessiin. Me voimme auttaa tässä siirtymässä, koska olimmepa sitten tietoisia siitä tai emme, tämä apu on jo tapahtumassa. Työskentelemällä Obaman Arvoituksen siirtymässä problemaattisesta diskurssista pragmatismin ja vision diskurssiin ottamalla avaruusongelman mukaan, me lunastamme oman syntymäoikeutemme ja aloitamme matkamme tähtiin. Näin ilmeisesti meitä tarkkailevat sivilisaatiot ovat myös tehneet.
[10] Scott, Michael Ruppert ja entinen Bushin ekonomisti Catherine Austin Fitts osoittavat siihen seikkaan että huumeraha on nyt keskeisessä osassa globaaleja rahamaailman virtoja — niin paljon että tämän elementin poistaminen aiheuttaisi välittömästi romahduksen.
[11] Henkilökohtainen sähköposti Webster Tarpleyn kanssa 2008.
[16] Kiinnostava tapaus on Pitkät Valkoiset, jotka harjoittivat vaihdantaa Yhdysvaltain armeijan kanssa vastalahjaksi käyttöönsä saamastaan tukikohdasta. Hyvä lista täällä: http://www.exopolitics.org/charles-hall.htm
Kirjoittajasta: David Griffin – Syntynyt Englannin keskimailla, elänyt eri puolilla Britanniaa. Hänen taustansa ei ole ufologinen. Hän on työskennellyt virtuaalioppimisen ja NLP:n parissa maisterintutkintonsa jälkeen. Hän pyöritti artikkelin kirjoittamisen aikaan Britannian eksopolitiikkasivustoa osoitteessa http://www.exopolitics.org.uk
Voivatko UFO-paljastusdebatin kaksi osapuolta olla molemmat samaan aikaan oikeassa ja väärässä? Vaikka meillä onkin oikeus saada tietää, kestämmekö me kuulla totuuden?
Minä olen yksi niistä ihmisistä, joka on puhunut UFO-todellisuuden paljastuksen puolesta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Se on keskeinen teema ensimmäisen käsikirjoittamani elokuvan Official Denial (Syfy Channel) juonessa, ja jopa 20 tuntisessa avaruusolentojen hyökkäysteemalla varustetussa sarjassa Dark Skies (NBC). Aivan kuin tuossa ei olisi tarpeeksi, minä kirjoitin yhdessä Richard Dolanin kanssa kokonaisen kirjan mitä paljastuksesta mahdollisesti seuraa yhteiskunnalle ja maallisille instituutioille, A.D. After Disclosure. Se on ollut pakkomielteeni jo neljännesvuosisadan ajan.
Et kestä totuutta
Elokuvassa A Few Good Men, Jack Nicholsonin esittämä eversti Jessep huutaa mielipiteensä Tom Cruisen luutnantti Daniel Kaffeelle. Jessep yksinkertaisesti uskoo, että demokratian pitää tehdä joitain asioita, jotka vaativat kovempia kansalaisia pitämään meitä muita turvassa millä tahansa keinolla, ja että meidän ei oikeasti tarvitse saada kuulla totuutta.
Tämä argumentti on selvästi ollut voitolla usean vuosikymmenen ajan, käytännössä siitä lähtien kun lentävät lautaset vuonna 1947 alkoivat lennellä taivaalla, joista Kenneth Arnold tuli tunnetuksi Washingtonin osavaltiossa, sekä myös ensin myönnetty mutta sitten kiistetty Roswellin maahansyöksy New Mexicon autiomaassa samana vuonna.
Ihmisillä on oikeus tietää
Oikeus tietää -näkökanta on otettu taas käyttöön selittämään kaikki mahdollinen Watergaten kuulemisista FOIA-lakiin. Idea on, että salaisuuksia ei tulisi saada pitää salassa ikuisesti, ja että portinvartijoiden tulee astua sivuun muulloin paitsi kansallisen turvallisuuden uhkien tapauksessa, ja silloinkaan asioita ei saa salata pitkään.
Ei ole epäilystäkään etteikö tämä argumentti olisi ollut tappiollinen toisen maailmansodan loputtua. Huolimatta tuhansista armeijan, poliisin ja tavallisten kansalaisten tekemistä havainnoista, sekä havaintoja tukevista tutka- ja valokuva-aineistosta, valtio ja media tuntuvat ottaneen käyttöön salailun kaksi pilaria — kieltämisen ja pilkkaamisen.
1990-luvulla minulla oli kaksi projektia — yksi kokopitkä elokuva, toinen taas oli koko kauden mittainen sarja TV-verkossa — jotka molemmat käsittelivät metaforallisesti ja konkreettisesti faktoja UFO-paljastusta vastaan sekä sen puolesta. Syvennyin aiheeseen sekä Official Denialissa että Dark Skiesissa.
Hollywoodissa ei voi vain kirjoittaa esseetä tällaisista asioista. On pakko rakentaa hahmoja ja antaa heidän sanoa se mitä oikeasti ajattelet. Minun tapauksessani molemmissa projektteissa minä konstruoin kaksi hahmoa, jotka tarkastelivat UFO-salailua kokonaan eri tavoin.
Official Denial
Tämän elokuvan perusajatus (ensimmäinen silloisen Sci-Fi Channelin tuottama oma elokuva) lähti käyntiin abduktiolla. Päähenkilö Paul Corliss oli nuorimies, joka pyöritti taimipuutarhaa ja koitti käsitellä sitä, että Harmaat olivat siepanneet häne. Hänen oma vaimonsa ei uskonut häntä, hänen terapeuttinsa ajatteli hänen olevan hullu, mutta Yhdysvaltain hallitus oli muuta mieltä. Armeijan leivissä olevat Majestic-12:lle työskentelevät miehet tiesivät, että Corliss puhui totta. Joten he piuhoittivat hänen kotinsa mikrofoneilla ja odottivat tämän tapahtumista uudestaan. Heidän suunnistelmansa oli nimeltään “Operation: Forced Encounter”, jossa heidän tarkoituksenaan oli ampua alas UFO, repiä se palasiksi takaisinmallintamista varten ja kuulustella eloonjääneitä, jos niitä oli yhtään.
Kuten osoittautui, yksi avaruusolento selvisi, mutta hän ei halunnut puhua kenellekään univormulliselle. Lopulta Majestic-12:n johtaja, kenraali Kenneth Spaulding (Chad Everett) päätti heittää noppaa ja tuoda Corlissin (Parker Stevenson) paikalle ja katsoa josko avaruusolento olisi hänen kanssaan juttutuulella, sillä avaruusolennot ovat olleet kiinnostuneet hänestä useammin kuin kerran.
Tämä kohtaus Spauldingin ja Corlissin kanssa tapahtui Majestic-12:n päämajassa. Avaruusolennon ruumiinavaushahmo on vanhanaikainen ja parhaimmilaankin marginaalinen erikoistehoste, joten keskitytään kuuntelemaan vuorosanoja:
Filmi on viihdyttävä monin tavoin, ei vähintään loppujuonen takia, jossa paljastuu että kyse ei ole siitä mistä nämä olennot tulevat, vaan milloin. Ne ovat meitä itsejämme tulevaisuudesta.
Filmi antaa Spauldingille armeijan näkökulman, esittää ideaa siitä että vaikka totuuden puhuminen voi kuulostaa hyvältä, kansa ei suhtautuisi siihen hyvin. Corliss ottaa sellaisen miehen näkökulman, jonka mielestä totuus tekee vapaaksi ja huolimatta siitä miten kamalia uutiset ovat, sen tietäminen on parempaa kuin salailun syövyttävän hinnan maksaminen. Tärkeä ero tässä on, että molemmat miehet käyttäytyvät omalla tavallaan hyvästä syystä. Spauldin on patriootti, joka uskoo tekevänsä parhaansa oman maansa puolesta. Corliss on tavan mies, joka tietää että sellaisen kohtelun saaminen viranomaisilta tai avaruusolennoilta on väärin.
Dark Skies
Useita vuosia Official Denialin lähetyksen jälkeen myin NBC:lle televisiosarjan yhdessä Brent Friedmanin kanssa. Dark Skies kertoo tarinan John Loengardista, naivista juuri yliopistosta valmistuneesta, joka tulee Washington, D.C.:een työskentelemään John Kennedyn “New Frontierin” parissa.
Hänen kongressiedustajapomonsa panee hänet etsimään budjettileikkauskohteita ja ehdottaa, että lentävät lautaset ja Project Blue Book voisivat olla hyvä paikka aloittaa. Loengard tekee hommansa hyvin, puskee eri salailun kerrosten läpi, ja löytää perukoilta Majestic-12:n.
MJ-12 -pomona toimii kapteeni Frank Bach, suoraan laivaston tiedustelupalvelusta. Bach sanoo Loengardille, että hän on nyt päässyt salaiseen organisaatioon, ja että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin työskennellä salaisuuden säilyttämisen puolesta. Loengardista tulee Man-in-Black vuonna 1961.
Tämä kohtaus tapahtuu Kuuban ohjuskriisin aikaan vuonna 1962. Loengard yksinkertaisesti ei voi uskoa, että Amerikan JFK ja Neuvostoliiton Nikita Hruštšov aikovat räjäyttää koko maailman ilmaan, kun otetaan huomioon se uhka minkä valloittaja-avaruusolennot heihin kohdistavat. Hän tekee pahimman synnin, menee Bachin kotiin ja vaatii vastauksia. Silloin hän saa kuulla, että salaisuuden sisällä on toinen salaisuus:
Tämä kohtaus on puolivälissä kaksituntista pilottijaksoa (käsikirjoitus oli Writers Guild of American palkintoehdokkaana). Pilotissa Loengard saa käsiinsä UFOn palasen Roswellin maahansyöksystä, vie sen Bobby Kennedylle joka sanoo hänelle, että JFK aikoo kertoa Amerikan kansalle mitä tapahtuu heti kun hän voittaa vuoden 1964 vaalit. Pätkän lopussa Kennedy murhataan Dallasissa, ja samalla menevät myös UFO-paljastushaaveet.
Tämän jälkeisissä 18 tunnissa jaksoja Bach ja Loengard ovat eri mieltä ja tappelevat paljastusasiasta niin monin eri tavoin kuin vain on kuviteltavissa. Bach on täysin sinut salailun kanssa, kun taas Loengard aktiivisesti taistelee salailun lopettamiseksi ja totuuden tuomiseksi Amerikan kansalle ja maailmalle.
Meillä käsillämme oleva kysymys tänä päivänä on, kuitenkin, kykenemmekö me Yhdysvaltain (ja myös koko maailman) kansalaiset kestämään totuuden.
On sanottu, että yhteiskunta romahtaisi kun me kamppailemme tilasta kutistuvassa universumissa, samaan tapaan kuin alkuperäiskansat tuhoutuivat siirtomaavaltojen ja konkistadorien jaloissa. Silti me tiedämme kuitenkin niin vähän siitä mitä nämä Muut edustavat ja mitä he haluavat ja se on täysin mahdotonta selvittää. Tämä varmastikin voi olla ongelma. Mutta onko ratkaisuna epätoivoisesti pitää yllä valhetta, joka on hajoamassa käsiin? Vai tuoko se meidät yhteen niin, että me voimme avoimesti keskustella vaihtoehdoistamme?
Vaikka ymmärrän molempien osapuolten kantoja riittävästi kirjoittaakseni hahmon kuten kenraali Spaulding tai kapteeni Bach, on reilua sanoa että jopa he eivät todennäköisesti myöntäisi sitä, että vuonna 2021 maailma on muuttunut riittävästi ja että on aika päästää irti vanhoista kannoista.
Pointti on, että me emme tiedä miten ihmiskunta reagoisi saadessaan kuulla, että me emme ole yksin. Eikä ole oikein, että joku eliittiryhmä saa päättää koko Maapallon puolesta. Sympatiani ovat Paul Corlissin ja John Loengardin puolella.
Porukka, joka uskoo että me emme kestä totuutta, on aikansa elänyt. Ne, jotka uskovat että Me Kansa olemme oikeutettuja saamaan tiedon, tulisi päästää hoitamaan asiaa nyt.
Mielenkiintoisessa haastattelussa, joka julkaistiin joulukuun 26. päivä 2021, tri. Michael Salla puhuu Jean-Charles Moyenin kanssa hänen palveluksestaan Ranskan salaisessa avaruusohjelmassa (1). Vahva suositus tälle paljastavalle haastattelulle.
Yksi asia, joka jäi mieleen, oli ikäregressio 20 vuodella. Salla sanoo hänen videon (1) johdannossa:
“Muodollisesti värväydyttyään Ranskan armeijaan, hän palveli kahdessa avaruusaluksessa Ranskan ja Yhdysvaltojen yhteisessä avaruuslaivastossa vuosina 1991-2011 ( Solaris ja Excelsior) ennen kuin hänet ikäregressoitiin ja palautettiin lähtöpaikkaansa.”
Syy sille miksi triggeröidyin tästä 20 vuoden ajanjaksosta salaisessa avaruusohjelmassa oli, koska olin kuullut tästä ilmiöstä toiselta sisäpiiriläiseltä nimeltä Michael Relfe. Hän ja hänen vaimonsa Stephanie kirjoittivat kirjan ‘The Mars Records’ vuonna 2000 (2). Sivulla 9 on nähtävissä seuraava aikalinja:
sivulla 83 PDF:stä (2)
Samankaltaisuus Jean-Charles Moyenin (JC) kokemuksiin verrattuna on häikäisevä. Tässä lainaus tri. Michael Sallan (MS) artikkelista (1):
“[MS] Selittäisitkö mitä tapahtui 20 and Back -ohjelman lopuksi.
[JC] Palveluksen loputtua 20 vuoden kuluttua sen alkamisesta lähetettiin takaisin vuoteen 1990, molekyyliregressoitiin (fyysisesti palautettiin 21-vuotiaaksi) ja muistot pyyhittiin eräänlaisella putkella, joka lähettää voimakkaita aaltoja aivoihin, joka saa unohtamaan kaiken. Herään sängystäni armeijan sairaalassa, mutta ennen kuin he veivät minut takaisin huoneeseeni, mistan kuulleeni jonkun sanovan: kaikki poistettu oikein tällä kertaa.“
Kuuntele lisää Jean-Charles Moyenin tarinasta youtubessa (3).
Artikkeln mukaan liitetyllä videolla keskusteltiin myös ikäregressiosta (4). Tässä on osa keskustelua:
Tony Rodriguez mainitaan myös keskustelussa. Katsokaa myös Eleena Danaanin haastattelu Tony Rodriguezin kanssa heinäkuun 14. päivältä 2021 (5)
Jean Charles Rousseau ja David Rousseau olivat molemmat mukana amerikkalaisranskalaisessa salaisessa avaruusohjelmassa vuodesta 1981/1982 lähtien. He molemmat kävivät läpi ’20 and back’-ohjelman, jossa he muistavat tavanneensa toisensa amerikkalaisranskalaisella Solaris-lippulaivalla.
Exopolitics Today haastatteli heitä ja keskusteli heidän kokemuksistaan avaruusohjelmassa. He kertovat saamastaan koulutuksesta avaruusolentojen kanssa Solariksella, sekä yhteisestä tehtävästään Marsissa. He antavat lisätukea tuoreille väitteille siitä, että suuria avaruuslaivastoja on saapunut aurinkokuntaamme, jotka tarkkailevat Maapallon tapahtumia.
Kiitos Malou Panchèvrelle, joka toimi David Rousseaun tulkkina.
Takki kääntyi kiitos NY Postin tutkivan journalistin Steven Greenstreetin. Verkko-ohjelma The Basement Officen juontaja Greenstreet julkaisi Pentagonin väitteet toukokuussa 2019. “AATIP ‘pyrki tutkimaan tunnistamattomia ilmailmiöitä,’” Greenstreet kirjoitti. Hänen informaationsa oli peräisin Pentagonilta itseltään, ja huolimatta siitä että he olivat kiistäneet UAP-tutkimuksen aiemmin, Greenstreet sai heidät myöntämään sen.
Steven Greenstreet (oikealla) The Basement Officen kulisseissa Nick Popen kanssa (vasemmalla).
Siitä lähtien Greenstreet kirjoitti useita juttuja AATIP-aiheesta, ja hän kaivoi esiin useita ristiriitaisia väitteitä. Kun hän yritti ottaa niistä selkoa, Greenstreet kohtasi usein yhä vain enemmän sekavuutta ja mysteeriä, eikä niinkään selkeyttä ja ytimekkyyttä, Pentagonin lausunnoissa.
Miten tämä kaikki tapahtui? Vaikka Greenstreet on kertonut osan tarinasta useissa jutuissa ja videoissa, The Black Vault jätti FOIA-tietopyynnön saadakseen jotain valaistusta asiaan.
Tässä on joitain puolustusministeriön (DoD) FOIA-vastauksen kohtia:
Eräs Pentagonin edustaja on samaa mieltä Steven Greenstreetin tiivistyksestä koskien hänen turhautumistaan ja ristiriitoja, ja hän tukee Greenstreetin sanomisten syitä, mutta vaikuttaa siltä että hän olisi halunnut, että hänen sanomiset jätetään kertomatta tulevissa jutuissa.Tämä sähköposti paljastaa, että Pentagon halusi käsiinsä Luis Elizondon täyden työhistorian, joka vastaisi moniin kysymyksiin hänen tarinassaan. Työtodistuksia ei saatu koskaan mistään.Toinen Pentagonin edustaja erityisesti kiistää, että Luis Elizondo olisi saanut tietoja tai olisi ollut Defense Intelligence Agencyn (DIA) palveluksessa.Pentagon paljastaa, että Luis Elizondo oli tekemisissä Defense Intelligence Agencyn (DIA) kanssa.Steven Greenstreet huomauttaa ristiriidat ja koittaa painostaa saadakseen vastauksia.Steven Greenstreet painostaa asiaa sen niin monista ristiriidoista ja virheellisestä informaatiosta. Lisäksi hän huomauttaa Pentagonin erään edustajan turhautumisesta oman ministeriönsä tekemisiin.
Löydät Pentagonin ja NY Postin Greenstreetin välisen kirjeenvaihdon alta. Tiedoista näkyy selvä kaava, jossa journalisti koittaa päästä käsiksi totuuteen, ja hän saa vastaansa vain ristiriitaisia lausuntoja.
###
Note: Greenstreetiä kunnioittaakseen The Black Vault on sensuroinut punaisella yksityiset yhteystiedot. Jäljelle jääneet informaatiot Greenstreet on antanut julkaista. Puolustusministeriö ei sensuroinut tätä tietoa dokumeistaan.
Aina välillä kun käy läpi materiaalia, tulee tunne joka tuntuu sanovan: “Oletko nyt aivan varma ettet käytä aikaasi yhteen isoon fantasiaan? Vetääkö nämä kaikki avaruusolentojen maailmoista puhuvat sinua höplästä?” Joskus se voi olla hämmentävää!
Jylian – screenshot (2).
Parin viime päivän ajan olen katsellut Elena Danaanin videoita, ja ne ovat olleet hienoja siinä mielessä, että hän kuvaa sitä miten hänet on viety Meton-alukselle, joka kiertää Venusta (1).
Sama planeetta, jolla on ollut eri sivilisaatioita, jotka elävät kupolien alla, lähinnä maanpinnan alla kauniissa ympäristössä. Eräs asukkaista on nimeltään Jylian, Val Thorin vaimo. Voit lukea enemmän siitä miten Elena tapasi Jylianin hänen vuoden 2021 kirjastaan (3).
Elenalla oli kontakti Jylianin kanssa (2) jossa hän selittää sitä miten Venuksella on arkki (Naara, 11) joka aktivoitaisiin myös, aivan kuten Marsissa, Kuussa ja Antarktiksellakin on (4,5). Jylian sanoo, että Maapallon ihmiset ovat olleet siellä ainakin vuoden ajan tutkimassa Arkkia.
Niinkuin voit kuvitella, tämä on varsin mielikuvituksellista matskua jo valmiiksi, mutta sitten päätin kuunnella Elenan videon, jolla hän tutkii aihetta ja puhuu magiasta. Videolla kuulemme Giansarista ja Annunaki-magiasta, ja hän mainitsee myös keskustelleensa Enkin kanssa (6).
Sitten on myös Megan Rosen tarina, joka antoi hybridien hakkeroida hänen implanttinsa, mikä mahdollisti hänen päästä kiinni Maailmojen Galaktisen Liiton taajuuksiin, mutta tämä saatiin pian selville ja ongelma korjattiin, mikä johti Val Nekiin saadun yhteyden poikki menoon noin kolmeksi viikoksi (7, 13).
LOPUKSI
Kun luen uudestaan mitä olen juuri kirjoittanut, minun mielestäni se on omituista että tämä tunne tulee aina esiin…. mitä ihmettä Maapallolla oikein tapahtuu? Mitä minä oikein teen? Onko tämä vain yksi iso fantasia, vai onko tämä todella vilaus Uuteen Todellisuuteen? Olen huomannut, että tuppaan sysäämään epäilyn tunteen syrjään, sillä pidän itseäni avomielisenä ihmisenä, mutta mielestäni on täysin ookoo tunnustaa myös tämä tunne: sillä asiat ovat todellakin varsin eri tavalla kuin mitä me pidämme planeetallamme normaalina!
Kun olen tunnustanut tämän tunteen, tulee tilaa saada takaisin tämä Uusi Todellisuus ja jatkaa sen tutkimista. Minun mielestäni tärkeää tässä on sisäinen johdonmukaisuus: niin kauan kuin tapahtumat eivät ole ristiriidassa keskenään, pysyn mukana ja yritän käsittää kaiken tämän todellisuuden, joskus kuitenkin tulee lyhyitä hetkiä jolloin ‘Tämä ei voi olla totta!!’
Jatkan Elizabeth Klarerin kirjan parissa, jossa hän puhuu suhteestaan Akoniin, Metonin astrofyysikkoon (8, 9). Kirjassa oli sopiva lainaus Albert Einsteinilta:
“Kaikkein kaunein ja perustavanlaatuisin tunne, jonka voimme kokea, on mystisyyden tunne. Se on kaiken tieteen kylväjä. Kenelle tämä tunne on tuntematon, hän ei enää ihmettele ja seiso monttu auki hämmästellen, ja hän voisi samantien olla vaikka kuollut.” (9, p.8)
Richard Dolan käsittelee lakiesitystä nimeltään Gillibrand Amendment, joka valtuuttaa Pentagonin sisälle UAP/UFO-organisaation, joka on varsin robusti.
Mutta miten pitkälle sellainen organisaatio voi mennä erityisesti kun puhutaan nykyisestä globalistisesta vallanvaihdoksesta?
Kun presidentti Bush käytti Persianlahden sotaa vuonna 1991 Uuden Maailmanjärjestyksen esittelyyn, useimmilla ihmisillä ei ollut käsitystä siitä mistä hän puhui. Ykseydestä? Rauhasta? Ei huono. Mutta ’hyvä tahto muita kohtaan’ ei ollut se mistä hän puhui.
Hänen viekas hymynsä, puhetyylinsä ja yleinen poliittinen jargoninsa ja kansan kustannuksella pelaamansa pelit eivät olisi muuta kuin kansan tuho jos hän väittäisi tuovansa rauhan tällä Uudella Maailmanjärjestyksellä.
Uusi maailmanjärjestys itsessään on muinaisten siniveristen perheiden, rikkaiden ja kuuluisien, korporaatioeliitin, YK:n ja salaseurojen suuri salaliitto. Kahteen faktioon, Rockefellerien ja Rothschildien faktioihin, hajonneena se koostuu kaksoisagenteista, valheista, petkutuksesta, murhista ja yleisestä sekoilusta, kun status quo tappelee keskenään saadakseen kontrollin salaisesta agendasta yhdistää maailma maailmanhallituksen alle, jota tulee johtamaan yksi ihminen. Voittaja saa kaiken. Eri maat ovat suostuneet suunnitelmaan, mutta kukaan ei tunnu olevan yhtä mieltä siitä kuka saa olla johtaja.
Ja tätä kaikkea katsellessaan aluksistaan, tai tukikohdistaan, jopa soluttautuen valtion työpaikkoihin, kabinetteihin, kongressiin, Pentagoniin ja Valkoiseen taloon, avaruusolennot ovat keskuudessamme.
Ne ovat kaikkialla. Ja ne tarkkailevat. Ne sabotoivat ohjussiiloja, hajottavat satelliitteja, hengailevat Valkoisessa talossa, ja jopa sinun tai minun kämpässä. Ne ovat taivaalla, ne ovat maassa ja ne tunkeutuvat yhteiskuntaan hybrideinä. Avaruusolennot eivät ole tulossa. Ne ovat jo täällä.
Maapallolle soluttautuminen
Tunnistaisitko jos näkisit sellaisen? Et ehkä heti. Ne käyttävät hologrammeja näyttämään ihmisiltä. Välillä kuulet tarinan, joka on piilotettu iltapäivälehteen, tai jonnekin internetiin ihmisistä, jotka näkevät niiden muuttavan muotoaan naaman edessä, tai muuttuvan avaruusolennoiksi jolla on suomuisat kädet tai iho. Avaruusolentojen soluttautumista yhteiskuntaan on kahdenlaista.
Ensimmäinen on suora risteyttäminen. Olet kuullut avaruusolentojen abduktioista, pienistä vihreistä miehistä sieppaamassa ihmisiä UFOihin, tekemässä lääketieteellisiä kokeita ja sitten lähettämässä heidät takaisin. Sitten on uhreja jotka eivät muista kaikkia yksityiskohtia, jotkut muistavat nähneensä UFOn ja eivät voi selittää puuttuvaa aikaa. Jotkut viedään toistuvasti. Joitain viedään niin usein että he alkavat empatiseerata heidän sieppaajiaan. Nämä ovat tarinoita ympäri maata ja maailmaa, eivätkä ne katso ikää, rotua tai sukupuolta.
Toinen tapa on soluttautua yhteiskuntaan epäsuorasti ensimmäisellä tavalla. Monia sieppauksen uhreja käytetään risteyttämisessä. Kun heidät on viety, he ovat ottaneet osaa avaruusolentojen risteytysohjelmaan, eivätkä edes tiedä sitä että heillä on ollut rooli munasolujen tai sperman lahjoittajina. Jotkut naiset hedelmöitetään, heitä tarkkaillaan, sitten lapsi otetaan ulos 8-12 viikkoisena ja nainen kokee keskenmenon mystisesti, jota hän ei voi selittää ja jolla ei ole lääketieteellistä selitystä. Jotkut eivät edes tiedä olevansa raskaina alunperinkään, ja niin he ovat kantaneet lasta 8-12 viikkoa jota ei edes huomattu, koska he ottavat sikiön pois ennenkuin itse huomaakaan. Nämä vauvat kasvavat kasvattikodeissa, ehkäpkä avaruusolentojen kanssa maanalaisissa tukikohdissa. Monet naiset ovat kantaneet lapsen aina syntymään asti menestyksellä, jonka he olettivat olevan heidän puolison lapsi, kun todellisuudessa vauvalla on avaruusolentoisä ja äiti ei sitä koskaan tiennyt. Nämä ensimmäisen sukupolven alienhybridilapset ovat tavallista poikkeavampia, kuten tähtilapset, tai eivät erotu muista mitenkään, vain hiljaisesti assimiloituvat yhteiskuntaan ja levittävät avaruusolentogeeninsä eteenpäin seuraaville sukupolville.
Nooan päivinä avaruusolentojen ja ihmisten seka-DNA oli dominantti. Rauta sekoittui saveen, niinkuin profeetta Daniel puhuu. Se oli niin dominantti, että puhdasta perimää oli ainoastaan yhdellä perheellä, Nooalla. Se on se syy miksi Jumala tuhosi maailman tulvalla ja aloitti alusta. Kuitenkin ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 6:4 sanotaan, että tulvan jälkeenkin ihmisten ja avaruusolentojen DNA:n sekoittuminen alkoi uudelleen. Ja siitä eteenpäin se ei koskaan lakannut. Yahweh sanoi, että Nooan päivät olisivat viimeisinä päivinä. Joten nykyään, jopa nykyään, meillä on sukupolvia ja perimyslinjoja, joissa avaruusolentojen perimä on sekoittunut omaamme. Useimmilla meistä on jonkinlaista avaruusolentojen perimää, vaikka emme sitä edes tiedä.
Tämä avaruusolentojen DNA ei vie pois sitä seikkaa, että sinulla on sielu. Olet edelleen ihminen, sinun perimäsi on vain saastunut, ja Yahweh on jo luvannut meille, että hän ei koskaan tuhoaisi maailmaa tulvalla. Itse asiasssa, syy sille miksi hän tulisi takaisin tuhoamaan maailman on, että hän lupasi niille jotka häneen uskovat, että hän palaisi. Ja hänen rakkautensa omiaan kohtaan tuo muassaan Tuomion ja Oikeudenmukaisuuden maailmaan, joka hänet on hyljännyt. Entäpä ne jotka eivät Yahween usko? Joko olet häviäjien puolella tai haluat harkita vaihtoehtojasi. Vaikka Yahweh tiesi, että sukupolvemme tulisi olemaan sekoitus, hän silti sanoo profeetoilleen, että nykyään hän säästäisi parhaat kansansa viimeiseksi.
Avaruusolentojen rotuja on monia, jotka eivät ole muuta kuin langenneita enkeleitä. Ennen lankeamista oli erillisiä planeettoja ja kansakuntia. Lankeemuksen jälkeen monet vangittiin heidän omien planeettojensa onttoihin onkaloihin, kun taas toisten sallittiin haahuilla vapaana. Nämä ovat niitä joiden kanssa me joudumme nykyään olemaan tekemisissä.
Muodonmuuttajat
Kun avaruusolentojen ryhmittymien faktiot ovat olleet kiireisiä risteytysohjelmien kanssa, toiset ovat olleet kiireisiä soluttautuessaan hallituksiimme ja salaseuroihimme. Reptiliaanit ovat olleet kaikkein pahamaineisimpia ja tunnetuimpia siniveristen perheiden kesken, jotka kytkeytyvät verilinjoillaan suoraan niihin. Ja tässä on myös juonenkäänne.
Oletko valmis kuulemaan…
Nämä siniveriset perheet ovat niin suojelevaisia omasta verestään, että he vaativat sukurutsaa ainoastaan sen takia, että heidän DNA:nsa voi aktivoida ja sen avulla voi muuttua isännäksi muille reptiliaaneille. Tämä tietty DNA, salaiset rituaalit ja verenjuonti, ne kenellä tätä DNA:ta on voi sitten kutsua kehoonsa reptiliaanin. Tämä mahdollistaa muodonmuutoksen. Tämä antaa reptiliaanille kontrollin ihmiskehosta, jonka avulla ja jota käyttämällä toimia täällä. Yhdessä hetkessä ihminen, reptiliaani toisessa. Pitkä, suomuisa, liskonkaltainen olento. Onko tämä liian kaukaahaettua ollakseen totta? Olet varmaankin kuullut ihmissusista. Se on samantyyppistä muodonmuutosta, ainoastaan liskoksi. Ja kyllä, sitä sattuu.
Jotkut näistä reptiliaanimuodonmuuttajista näkyvät muutosten välillä, jotkut muuttuvat vihreiksi hetken aikaa, joidenkin kasvot alkavat hehkua ilman syytä ja luulet näkeväsi harhoja. Tunnetuimmat piirteet näille muodonmuuttajille ovat käärmeenkaltaiset silmät, tai pitkä leukaluu, suuri nenä ja pienet silmät. Joillain on sellainen pölähtäneen näköinen ilme, kuin heidän silmänsä tulisivat ulos päästä.
Kuka sanoi ettei uudenvuoden puheen katselu voisi olla hupaisaa? Kun näen liskonsilmien istuvan kongressissamme, odotan jo puoliksi haarautunutta kieltä joka alkaa sihistä suusta. Joskus sitä näkee ihmisten harmaat hiukset ja ne alkavat näyttää vihreiltä ilman syytä. Tai näyttää siltä kuin he olisivat hyppäämässä tuolilta, silmät suurina kuin heillä olisi hammastikut luomissa pitämässä niitä auki.
Nämä ovat vain joitain piirteitä joita Yahweh on opettanut minua etsimään. Nämä hardcore lusiferiaanit, jotka haluavat tuoda Uuden Maailmanjärjestyksen näiden ihmisreptiliaanien kanssa, hallitakseen planeettaa.
Vaikka monet liskoja kehoissaan pidättelevät ihmiset ovat ensimmäisestä kahdesta faktiosta, kaikkein voimakkain avaruusolentojen faktio ja dominantti voima Maapallolla on kolmannessa, hiljaisessa, huomaamattomassa, suurelta osin tuntemattomassa faktiossa. Kolmas faktio on kollektiivi eri avaruusolentojen kansakuntia, jotka kamppailevat vallasta. Kuitenkaan edes tässä faktiossa reptiliaanit eivät ole dominantteja. Miksi ei? Koska harmaat ovat reptiliaanien orjia. Ja kaikkein voimakkaimmat ja vihatuimmat ryhmät avaruusolentojen keskuudessa tällä hetkellä ovat Harmaat, Reptiliaanit, Koimiehet ja Draconilaiset. Kaikki neljä ovat itsessään kollektiiveja. Lucifer, saatana on itse siivekäs draconilainen. Ja tämä on avaruusolentojen kansakunta, jolla on agenda, hallita Maapalloa.
Uuden Maailmanjärjestyksen Kolmas faktio
Tähän faktioon kuuluu pienet harmaat olennot, joiden silmät ovat jättiläismäiset, jotka tunnetaan kaikkein parhaiten risteytysagendastaan ja ihmisten sieppauksista. Reptiliaanit, jotka näyttävät suomuisilta liskoilta, jos muistat vanhan lauantaiaamun piirretyn ”Land of the Lost.” Koimiehet, jotka tiedetään parhaiten punaisista siivistään ja silmistään, puhumattakaan niiden kuuluisaa näyttäytymistä Länsi-Virginiassa sekä siitä seuranneesta kirjasta ja elokuvasta nimeltä ”The Mothman Prophecies.” Ja draconilaiset, kaikkein tunnetuimpana niiden Star Wars -sarjan kuvauksesta. Draconilaiset näyttävät Darth Vadereilta. Erittäin pitkiä, erittäin tummiin huppuihin ja viittoihin pukeutuneita olentoja, jotka eivät koskaan näytä kasvojaan. Jotkut kutsuvat niitä Kummituksiksi. Tämä ryhmä tavoittelee Uuden Maailmanjärjestyksen kontrollia ja se uhkailee hyökkäävänsä UFOilla Maapallolle.
Tämä on se ryhmä joka solmi sopimukset valtion kanssa viime minuutilla, sitten valtio raivokkaasti käyttää miljardeja dollareita avaruusohjelmaan siinä toivossa, että saataisiin kehittettyä jonkinlaista puolustusta niitä vastaan, kuten H.A.A.R.P., avaruuden skalaarisädeaseet ja muut joista en ole edes varmaan kuullutkaan. Ja projektit ovat niin pimeitä, että et ole koskaan kuullutkaan niistä.
Kolmas faktio on se ryhmä, jonka Herra on johdattanut minut paljastamaan ja informoimaan maailmaa. Niiden olemassaolo on todellinen, se on täällä, se on avaruudessa ja lopulta ne tulevat pyörittämään maailmaa saatanan eli Luciferin kanssa, joka tullaan piakkoin tuntemaan antikristuksena, tai ”maailman messiaana” riippuen siitä miten hyväsuskoinen olet. Hän ei ole messias. Hän on saatana, joka esiintyy messiaana ja aikoo tulla Maapallolle Marsista, huikeassa valon ja äänen UFO-showssa, kun hän hitaasti laskeutuu Maapallolle ja koko maailman silmäparit häntä tuijottavat.
Joten mihin tämä kaikki johtaa? Faktiot yksi ja kaksi tekevät kaiken työn valmistellessaan maailmaa globaaliin maailmanhallitukseen, joka tunnetaan Uutena Maailmanjärjestyksenä, ja kun se on valmis, kolmas faktio astuu esiin ja ottaa sen haltuunsa.
Ilmestyskirjan 13 luvussa apostoli Johannes kirjoitti tulevista viimeisistä päivistä ja suunnitelmista antikristuksen maailmaan astumiselle, jossa hänen käsinukkenaan toimii Väärä Profeetta, joka pakottaa koko maailman palvomaan saatanaa/petoa. Maailmanlaajuista satanismia. Ja uuteen globaaliin talouteen osallistuakseen, jokainen ihminen joutuu eri valtion lakien pakottamana ottamaan mikrosirun tai jonkinlaisen merkin joko oikeaan käteensä tai otsaansa. Tämän sirun tai merkin hyväksymällä he julistavat maailmalle olevansa lojaaleja antikristukselle. Koko maailma pakotetaan palvomaan häntä jumalana.
Älä ota mikrosirua.
Älä ota pedon merkkiä.
Pakene tulevaa orjuutusta hyväksymällä Jeesus Kristus vapahtajaksesi ennen kuin se on liian myöhäistä. Sillä kun hyväksyt tämän sirun tai merkin, sinä annat saatanalle pääsyn sieluusi.
